Hyökkäys Jumalaa vastaan

kirjoittaja jarrut Ma Helmi 10, 2020 7:44 am

Hyökkäys Jumalaa vastaan

Kun puhutaan otsikon aiheesta on muistet-tava, ettei ihmisestä ole vastusta Jumalalle: ”Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän” (Jes. 40:15). Myöskään sielunvihollisen johtamasta langenneesta enkelikunnasta ei ole Jumalalle vastusta. Toisinaan voidaan kuulla tai lukea opetusta, jossa sielunvihollisen valtaa liioitellaan.

Lutherin käsitys sielunvi-hollisen asemasta oli raamatullinen: Perkele on Jumalan Perkele (Luther käytti sanaa ”kahlekoira”). Eli hän voi tehdä vain sen, minkä Jumala sallii – kuinka paljon Jumala antaa sille ”liekanarua” – ei enempää. Silti Ilm. 12:7 mainitsee, että jopa tai-vaassakin käydään sotaa: ”Ja syttyi sota taivaassa: Mikael ja hänen enkelinsä soti-vat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat ...” Lopputulos kuitenkin on, jakeen 8 mukaan, tämä: ”... mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa”.

Sen jälkeen mainitaan, kuinka sielunvihollinen huomaa olevansa lopullisesti ulosheitetty ja saaneensa taivaaseen iankaikkisen porttikiellon. Seuraavat luvut kuvaavat, kuinka sen toiminta kiihtyy maan päällä, jossa Jumalan pilkkaaminen ja kaikenlainen vaikea aika yltyy aina Jeesuksen tulemukseen saakka. Maailmassa Jumalaa, Jumalan tuntemista, Jumalan sanaa ja Jumalan pyhyyttä vastaan on hyökätty koko ihmisen historian ajan, aina paratiisin lankeemuksesta. Otan seuraavassa esille kaksi kohtaa, jotka puhuvat ihmisten nousemisesta Jumalaa vastaan.

Ihmisen nostaminen jumalaksi

Ihmisen nostaminen jumalaksi on hyökkäys Jumalan tuntemista vastaan. Ajallemme on kuvaavaa ja hämmentävääkin, että Hes. 28:2 kuvaus sopii siihen, mitä kristillisyydessä laajalti harjoitetaan ja puhutaan: ”Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: Minä olen jumala... ja olet kuitenkin ihminen, et jumala, vaikka omasta mielestäsi olet jumalan vertainen ...” Aikamme karismaattiset menestysteologit eivät näitä kohtia lue eivätkä opeta.

Heidän New Age -opeista lainattu käsityksensä on, että me olemme jumalia, me olemme kristus. Se on hyökkäys Jumalan tuntemista vastaan. Kun ihminen, tavalla tai toisella, kuvataan jumaluudeksi, on se perustavaa laatua oleva hyökkäys Jumalan suvereniteettia vastaan. Ajatus on kuitenkin kaikkien tunnettujen karismaattisen liikkeen julistajien yksi perusopetus. Olemme ”pieniä jumalia” ja kristuksia ja sen tähden voimme tuoda taivaan maan päälle ja meidän tuleekin se tehdä, koska Jumala ei muutoin saa maanpiiriä haltuunsa.

Voidaan esittää kysymys, onko tällainen missio Jumalan antama, vai onko jonkun muun intresseissä puhua maapallon pelastamisesta ihmisvoimin ennen Kristusta ja tavallaan ilman Kristusta? Eikö tässä unohdeta ja osittain pilkata Jumalan
ehdotonta Kaikkivaltiutta? New Age -opeista lainaava nykyinen kristillisyyden suuntaus kehottaa meitä löytämään itsestämme jumalatietoisuuden ja luomaan ”intiimin” yhteyden Jumalaan.

Nimenomaan tätä sanaa käytetään usein kuvaamaan yhteyttä, jonka todisteeksi otetaan omia kokemuksia ja näkyjä. Monet seuraavat joukkojen manipuloijia, joiden sanoma on usein pintapuolinen ja keskittyy omiin enkeliilmestyksiin, (pyhä)henki-kokemuksiin, taivaassa käynteihin, väitettyihin tapaamisiin Jeesuksen ja Raamatun henkilöiden (siis kuolleiden) kanssa, kerskauksiin kokousväen määrästä, parantumisista ja kuolleiden herättämisistä jne.

Sanoma ei keskeisesti jää Jumalan sanaan: Raamattuun ja Kristukseen. Hyökkäys Jumalaa, Jumalan tuntemista ja ehdotonta kaikkivaltiasta pyhyyttä vastaan on ikivanha, paratiisin lankeemuksesta alkuun lähtenyt ihmisen toimintamalli, jota sielunvihollinen ruokkii ja edistää. Ihminen yritetään saada harhateille monin eri tavoin, mutta kaikissa löytyy, hiukan eri korostuksin, yhteinen piirre ihmisen omasta jumaluudesta.

Ihmisen halu/vaatimus päästä/kokea taivas

Ihmisen halu/vaatimus päästä taivaaseen/kokea taivas jo tässä kehossa on hyökkäys.”Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen” (Matt. 11:12). En tässä yhteydessä laajemmin tarkastele jakeen merkitystä. Jeesus ei tässä opeta, että pelastuminen olisi ihmisen toimien tulosta, että taivaaseen päästäisiin ikään kuin hyökkäämällä. Se olisi vastaan Raamatun kokonaisilmoitusta.

Parempi kuva on tämä Jeesuksen sana: ”Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle” (Luuk18:17). Mutta Rodney Howard Browne (RHB) kertoo vaatineensa Jumalalta: ”Joko sinä tulet tänne alas ja kosketat minua tai minä tulen sinne ja kosketan sinua!” Oliko tämä Jumalan mielen mukainen pyyntö ja jos ei ollut, niin miksi ei? On hyvä muistaa Jes. 14:13: ”Sinä sanoit sydämessäsi: minä nousen taivaaseen...” ja jae 14: ”...teen itseni Korkeimman vertaiseksi”.

Kristitty ihminen (erityisesti ajattelen nuoria) saattaa kokea kiusausta saada aikaan jotakin suurta hengellistä tässä ja nyt. Sisimmässä saatetaan kokea pakahduttavaa tunnetta joka tulkitaan Jumalan vaikutukseksi. Silloin saatetaan tehdä se virhe, että unohdetaan, että Jumala on aina se, joka kutsuu ja asettaa tehtävään – ihminen ei voi sitä vaatia.Tässä tunnossaan ihminen saattaa ikään kuin ”väkisin” ryhtyä sellaiseen, johon hän kokee Jumalan hänet kutsuneen.

”Voima” eli sisäinen voiman tuntemus, ei kuitenkaan ole sitä voimaa, joka tulee Jumalalta. Siinä tilassa ihmisen on parempi malttaa itsensä, tuoda tunteensa ja jumalakaipuunsa rehellisessä rukouksessa Jumalan eteen. Rukouksessa tulee tunnustaa oma syntisyys ja mitättömyys sekä jättää hengellisiin tehtäviin pyrkiminen Jumalan haltuun.

Aikamme ongelma ei niinkään ole kristittyjen halukkuudessa olla Jumalan käytössä, vaan siinä, että monet hengellisessä työssä olevat voivat olla oman lihallisen mielensä johdossa ja siksi myös tehtävässä, johonmJumala ei ole heitä asettanut. Jaak. 3:1 ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.” Taivasten valtakuntaa ei omisteta hyökkäämällä – se otetaan vastaan yksinkertaisessa ns. (lapsen)uskossa Kristuksen sovitustyöhön.

Ihminen ei voi vaatia yhtään mitään: RHB:n ja muiden vastaavien suurjulistajien yhteinen kokemus on samankaltainen: Suuri halu kokea Jumala ikään kuin ohi Kristuksen, ohi kirjoitetun Sanan, halu saada kokemus, joka itsekkyydessään kääntyy vaatimukseksi Jumalan suvereniteettia vastaan.

Nämä yhä lisääntyvät näyt ja kerrotut taivaassa käynnit ovat niin Raamatun ulkopuolisia ja Jumalaa väheksyviä kertomuksia, että niiden lähteen tulisi olla jokaiselle kristitylle selvä. Todd Bentley, ns. Lakelandin herätyksen johtohahmo, puhuu laajasti taivaskäynneistään ja kuvaa niitä esim. näin: - Paavali asuu pienessä mökissä ja sanoi Bentleylle kirjoittaneensa
Heprealaiskirjeen Aabrahamin sanelun mukaan ja edelleen: ... evankeliumia ei olisi ilman Aabrahamia, eikä ilman Daavidia, - Bentley myös kiipesi taivaasta toiseen Jaakobin tikapuita myöten, - Jeesuksella oli ruskeat silmät kuin Bambilla, - Bentley sanoo tuntevansa Pyhän Hengen niin läheisesti, että tietää mitä tämä ajattelee.

Rick Joyner kertoo, kuinka taivaassa enkelit polvistuivat hänen edessään (ei kovin nöyrä kuva itsestään vaikka hän mainitsee olleensa puettuna nöyryyden viittaan). Kun hän taivaassa päätyi ihanaan puutarhaan jossa ”elämän puu” seisoi, hänelle sanottiin: Ne, jotka pääsevät tälle tasolle, jotka tuntevat Isän rakkauden, voivat syödä puusta. Puusta syövät saavat kuolemattomuuden.

Huomaa myös okkulttissävytteinen maininta erityisestä ”tasosta”, jolle tulee hengellisesti päästä. ”Isän rakkaus” -termi taas on laajalti käytetty mm. ns. Toronton herätyksessä, joka keskittyy kokemusten ympärille. Kysymys meille kaikille: Mikä taho on tällaisten näkyjen takana, jotka jättävät Raamatun ilmoituksen huomiotta? Seuraavat jakeet kertovat kuinka ihminen karkotettiin paratiisista ja kerubit asetettiin vartioimaan ”elämän puun tietä”.

Jumalan säätämys on, että ihminen ei ole maan päällä kuolematon. Joyner on kuitenkin yksi niistä, jotka uskovat kuolemattomaan ns. Joelin armeijaan, joka voittaa maailman Jumalalle. Näin oma aamatunvastainen uskomus värittää näyt. Mikä siis on niiden lähde? Paavalin sana taivasnäystään 2. Kor. luvussa 12 on näiden rinnalla vaatimaton. Apostoli sanoo heti alussa suoraan, että hän kerskaa.

Sitä eivät sano nykyiset taivaassa ”kävijät”. Omasta mielestään he ovat nöyriä ja siksi heille annetaan taivasnäkyjä. Paavali sanoo lyhyesti, että hän kuuli ”sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua”. Piste. Ja sitten hän kertoo, kuinka Jumala on sallinut hänen lihaansa heikkouden, jotta hän ei kerskaisi. Kerskauksessaankin Paavali on aivan eri puolella kuin nämä nykyiset taivaskävijät!

Kun aikamme menestysteologit lupaavat seuraajilleen maallista hyvää – ja valtaa, kun maailma muutetaan taivaan kaltaiseksi Kristuksen tulemukselle soveliaaksi – niin näistä puhujista tulee suosittuja. Karismaattiset opettajat riistävät ihmisiä kuitenkin omaksi edukseen. Kristus sen sijaan riisti itseltään, luopui ja alistui ristinkuolemaan meidän eduksemme. Jeesus vastasi fariseusten kysymykseen Jumalan valtakunnan tulemuksesta, Luuk. 17:21: ”Eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.”

Tämä on selvä sana siitä, että ihminen ei voi rakentaa maan päälle Jumalan fyysistä valtakuntaa. Vain Jumala tekee ajallaan ja saa aikaan sen, mitä on ilmoittanut. Epäraamatullinen ja kristittyjä sekä uskoa harhauttava opetus on aina hyökkäys Jumalan tuntemista vastaan. Kun Jumalan aito sana hämärretään ja sen merkittävyys pienennetään subjektiivisten ”omien ilmoitusten” ja kokemusten mittoihin, taistellaan Jumalan tuntemista vastaan vaikka käytetään kristillisiä tapoja ja käsitteitä.

Otteita Juhani Aitomaan puheesta Kristus-juhlassa Jyväskylässä 2008
https://www.evankeliumikoulu.fi