Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

kirjoittaja Hellevi Ti Heinä 21, 2020 9:23 am

Moni kysyy, mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Kysytkö Sinä?

1. Onko se raamatullista?
2. Onko sitä enää olemassakaan?
3. Ketkä voivat puhua eri kielillä?
4. Voiko kuka tahansa puhua?
5. Mitä se hyödyttää, puhua jotakin kieltä,
mitä ei edes itse ymmärrä, eikä muut?

6. Onko uskovien sitten pakko harrastaa kielillä puhumista?

7. Luterilaiset eivät puhu erilaisilla kielillä, eikä kirkossa opeteta/puhuta niistä.
Baptistitkaan eivät puhu kielillä, eivätkä niistä opeta/puhu.

8. Onko kielillä puhumista vain helluntailaisten ja muitten vapaitten
suuntien piireissä?

kirjoittaja Hellevi Ke Heinä 22, 2020 7:58 am

Jeesuksen lupaama Pyhä Henki

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa 14 luvussa;
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen
Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan,
koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet,
sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.

Uskovat saivat tämän luvatun Pyhän Hengen Jeesuksen
ristiinnaulitsemisen jälkeisenä helluntaina, joka oli yksi juutalaisten
sadonkorjuujuhla, toisaalta Siinailla tapahtuneen
lain antamisen muistojuhlana. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntai)

Kun Pyhä Henki tuli, olivat Apostolit ja muita uskovia koolla,
tuli kuin tuulenpuuska ja kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat
jokaisen ylle, joka oli paikalla odottamassa Jeesuksen lupauksen täyttymistä,
siis koko seurakunta sai henkilökohtaisesti kokea saman, joukon heikoinkin sai
saman kuin Apostolit ja kaikki alkoivat puhumaan uusilla kielillä,
mitä he eivät ennestään osanneet.

Tätä Hengen täyteyden tapahtumaa ei pidä sekoittaa siihen, että
Pyhä Henki tulee asumaan ihmisessä uudestisyntymisen kautta (Joh. 3:5),
vaan nämä samat kristityt täyttyivät Hengellä myöhemminkin. (Ap.4:31)

Ilmeisesti kaikki paikallaolleet opetuslapset puhuivat kielillä.
Äkillisen voimakkaan innoituksen vaikutuksesta heistä tuli Hengen

puhekanavia, ja he saivat Jumalan ylistmiseen sellaisen kyvyn ja tavan,
jota heillä ei ennen ollut ollut. Eivät he itse tienneet mitä he sanoivat,
mutta kuulijat ymmärsivt heitä.

Kielilläpuhuminen oli tulen, kunkin ylle tulleiden
tulisten kielten suullinen ilmenemismuoto.

Pyhä Henki on totuuden henki.
Vain Jumalan Sanan ja Hengen kautta uudestisyntynyt
kastettu uskova saa Pyhän Hengen lahjan,
ja samalla voi puhua uusilla kielillä.

Lahjaa ei anneta pakosta, eihän uskoon tuleminen ole
mikään pakko, vaan vapaa ehtoinen.
Kaikki eivät tarvitse Jeesusta Kristusta Vapahtajakseen, mutta
heille, jotka tarvitsevat, he saavat kaiken lahjaksi.

Se mitä tapahtui, kun Apostoli Pietari saarnasi helluntaina,
3000 otti Sanan vastaan ja heidät kastettiin.
Pyhä Henki ei vaikuttanut tätä suurta kääntymistä välittömästi,
vaan niitten Sanojen kautta, jotka Apostoli Pietari saarnasi.

Eikä se ollut se saarnakaan, joka yksistään vaikutti kääntymisen,
vaan Sanoissa vaikutti Pyhän Hengen voima.
Henkeä ilman Jumalan Sanaa, ei Herra ole luvannut
ja Sanat ilman Henkeä ovat kuolleita kirjaimia.

Vielä on Jumalan Autuuden Sana seurakunnassa.
Sanassa on Herran Henki ja vaikutus,
siellä missä Hän Sanassaan saa tilaa.

Koko Uusitestamentillinen aika on
elonkorjuuaikaa taivaaseen, ja se
elonkorjuu mikä tuona helluntaipäivänä alkoi,
on jatkuvaa ja jatkuu, kunnes Herra tulee.

kirjoittaja Rea Aalto Ke Heinä 22, 2020 9:00 pm

Hyvin on Mikko Satama ( minulle aivan uusi opettaja) arvioinut helluntailaisen harhaopin Pyhän Hengen kasteesta.

kirjoittaja Rea Aalto To Heinä 23, 2020 5:57 am

Hellevi kirjoitti:Jeesuksen lupaama Pyhä Henki

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa 14 luvussa;
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen
Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan,
koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet,
sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.

Uskovat saivat tämän luvatun Pyhän Hengen Jeesuksen
ristiinnaulitsemisen jälkeisenä helluntaina, joka oli yksi juutalaisten
sadonkorjuujuhla, toisaalta Siinailla tapahtuneen
lain antamisen muistojuhlana. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntai)

Kun Pyhä Henki tuli, olivat Apostolit ja muita uskovia koolla,
tuli kuin tuulenpuuska ja kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat
jokaisen ylle, joka oli paikalla odottamassa Jeesuksen lupauksen täyttymistä,
siis koko seurakunta sai henkilökohtaisesti kokea saman, joukon heikoinkin sai
saman kuin Apostolit ja kaikki alkoivat puhumaan uusilla kielillä,
mitä he eivät ennestään osanneet.

Tätä Hengen täyteyden tapahtumaa ei pidä sekoittaa siihen, että
Pyhä Henki tulee asumaan ihmisessä uudestisyntymisen kautta (Joh. 3:5),
vaan nämä samat kristityt täyttyivät Hengellä myöhemminkin. (Ap.4:31)

Ilmeisesti kaikki paikallaolleet opetuslapset puhuivat kielillä.
Äkillisen voimakkaan innoituksen vaikutuksesta heistä tuli Hengen

puhekanavia, ja he saivat Jumalan ylistmiseen sellaisen kyvyn ja tavan,
jota heillä ei ennen ollut ollut. Eivät he itse tienneet mitä he sanoivat,
mutta kuulijat ymmärsivt heitä.

Kielilläpuhuminen oli tulen, kunkin ylle tulleiden
tulisten kielten suullinen ilmenemismuoto.

Pyhä Henki on totuuden henki.
Vain Jumalan Sanan ja Hengen kautta uudestisyntynyt
kastettu uskova saa Pyhän Hengen lahjan,
ja samalla voi puhua uusilla kielillä.

Lahjaa ei anneta pakosta, eihän uskoon tuleminen ole
mikään pakko, vaan vapaa ehtoinen.
Kaikki eivät tarvitse Jeesusta Kristusta Vapahtajakseen, mutta
heille, jotka tarvitsevat, he saavat kaiken lahjaksi.

Se mitä tapahtui, kun Apostoli Pietari saarnasi helluntaina,
3000 otti Sanan vastaan ja heidät kastettiin.
Pyhä Henki ei vaikuttanut tätä suurta kääntymistä välittömästi,
vaan niitten Sanojen kautta, jotka Apostoli Pietari saarnasi.

Eikä se ollut se saarnakaan, joka yksistään vaikutti kääntymisen,
vaan Sanoissa vaikutti Pyhän Hengen voima.
Henkeä ilman Jumalan Sanaa, ei Herra ole luvannut
ja Sanat ilman Henkeä ovat kuolleita kirjaimia.

Vielä on Jumalan Autuuden Sana seurakunnassa.
Sanassa on Herran Henki ja vaikutus,
siellä missä Hän Sanassaan saa tilaa.

Koko Uusitestamentillinen aika on
elonkorjuuaikaa taivaaseen, ja se
elonkorjuu mikä tuona helluntaipäivänä alkoi,
on jatkuvaa ja jatkuu, kunnes Herra tulee.

Kiitos Hellevi, selkeä kirjoitus !

kirjoittaja jarrut Pe Heinä 24, 2020 10:11 am

Tätä Hengen täyteyden tapahtumaa ei pidä sekoittaa siihen, että
Pyhä Henki tulee asumaan ihmisessä uudestisyntymisen kautta (Joh. 3:5),
vaan nämä samat kristityt täyttyivät Hengellä myöhemminkin. (Ap.4:31)

Hyvä on siis huomioida, että samat kristityt täyttyivät Hengellä myöhemminkin.

Mistä on silloin kysymys ja mitä se on käytännössä:

5 efesolaiskirjeessä sanotaan:

Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Juopottelemisen syynä on aina pohjimmaisena tyhjyys sielussa, jonkinlainen sisäinen kärsimys johon asianomainen ei ole löytänyt parempaa lääkitystä; on kuin jokin tarve, jota ei osata eikä ole ymmärrystä tyydyttää millään paremmalla tavalla.

Tällaiset tyhjät hengellisesti köyhät sielut pyrkivät sitten päihteiden avulla tyhjyytensä täyttämiseen, lievittämään surujaan, tukahduttamaan omatunnon äänen ja unohtamaan epäonnistumiset ja kurjuuden, kun päihteillä antavat "voimaa" tylsälle hengelle; rohkeutta iloa ja toivoa ilottomalle toivottomalle sydämelleen.

Voi miten surullista ja tuhoavaa ainetta päihdyttävät juopumisaineet ovat, ja joista monet sokaistuneet onnettomat ihmiset ovat saaneet tulleet kääntymykseen. Apostoli avaa tässä toisenlaisen ilonlähteen Jumalan lapsille; täyttyä Pyhällä Hengellä ja hänen Armonsa lahjoilla, Herran valolla ja elämällä, armolla ja lohdutuksella, Autuuden Jumalan taivaallisella elinvoimalla, vanhurskaudella ja rauhalla ja levolla Pyhässä Hengessä, uskon rohkeudella ja autuuden toivolla, Jumalan kanssa käymisissä rukouksin, ylistyksin ja kiitoksin, yhdessä toisten valossa vaeltavien kanssa.

Jumalan Pyhä Henki on sitoutunut Hänen Sanaansa, kun sitä luemme ja tutkimme, täytymme Pyhällä Hengellä. Ilolla levolla ja kiitollisuudella!

AAMEN.

kirjoittaja Hellevi La Helmi 03, 2024 8:30 am

Kielilläpuhumisen ongelmista

Ekstasismin ongelma
Olavi Peltola
Jämsässä 29.11.1967

Johdanto: Petri Malk 22.12.2003

--------------------------------------------------------------------------------

Johdanto
Tämä kirjoitus on Olavi Peltolan alun perin rajatulle kohderyhmälle v. 1967 suunnattu kirje. Olen toimittanut sen julkaistavaan muotoon, sillä kirjeen temaattinen ajankohtaisuus ei ole lainkaan vähentynyt. Kirjeestä on poistettu suomalaisten asianosaisten nimet. - Petri Malk

Ekstasismin ongelma
Olemme joutuneet ensimmäisen todella vaikean teologisen ja sielunhoidollisen ongelman eteen. Ongelma näyttää konkretisoituvan ns. kiitos-kiitos-menetelmään, jossa hengen täyteyttä etsivät kätten päällepanemisella ja kiitos-sanojen toistolla kokevat jotakin. Siihen liittyy myös evankelioimiskokouksissa käytössä oleva käsien nostaminen ja monen mielestä painostava menetelmä: onko täällä vielä joku?

Vaikka tämä ongelmaryhmä onkin tullut esille erään veljen toiminnan kautta niin emme saa tästä ensisijassa tehdä henkilökohtaista taistelukysymystä. On pyrittävä löytämään laajat ja kestävät perustelut kannanotoille ja keskityttävä asian teologiseen ja seurakunnalliseen puoleen.

Ongelma on maailmanlaaja ja se jakaa varsin jyrkästi koko protestanttisen herätyskristillisyyden. Eräänä ilmauksena tästä on Operaatio Mobilisaation johtajan George Verwerin suomennettu moniste Extremismi. Hän sanoo: ”Ongelma on erittäin todellinen varsinkin kun olemme olleet kaupungeissa ja kylissä, joissa kahden eri tunnustuksiin lukeutuvan kirkon jäsenet eivät edes puhuneet toisilleen tätä oppia koskevien erilaisten mielipiteitten vuoksi. Ongelma on Britaniassa, Amerikassa, mannermaalla ja kaikkialla.” Toinen käsiini tullut ja tätä aihetta käsittelevä kirja on Poul Madsenin Pyhän Hengen olemus ja työ. Hänhän yleensä on vailla polemiikkia, mutta tässä kysymyksessä hän on hyvin poleeminen. Beatenbergissa, Sveitsissä tunnetaan myös tämä ongelma ja heillä on hyvin jyrkkä kanta siinä asiassa. Asiaa käsitellään varsin syvällisesti myös saksalaisessa kirjassa Heiliger-Geist Menschen-Geist Schwärm-Geist.

Puhtaimpana tänä ilmiö esiintyy helluntailiikkeessä ja juuri sen liikkeen leviäminen antaa asialle laajuuden ja polttavuuden. Ennen helluntailiikkeen syntyä on kristikunnassa ollut paljonkin kielillä puhumista. Telppäs-niityllä (v.1796, toim. huom.) jo puhuttiin kielillä ja kielilläpuhumista esiintyi herännäisyydessä aina tälle vuosisadalle asti. Mutta vasta helluntailiike tekee siitä järjestetyn toiminnan. Aikaisemmin se on ollut spontaanista ja kadonnut pian. Nyt siitä on tullut erään maailmanlaajan, ehkä n. 10 milj. käsittävän kirkon perustuntomerkki, väittäisin, jopa peruspilari. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö kielilläpuhumista esiintyisi tuon kirkon ulkopuolellakin. Olen tavannut kielillä puhumista ja myös kiitos-menetelmän käyttöä myös omassa ystäväjoukossani. Ensimmäisen kerran asia tuli minun näköpiiriini helluntaina 1951. Meitä oli silloin kolme teol. yliopilasta keskustelemassa helluntaisaarnaaja Artturi Kukkulan kanssa. Tämä väitti omaavansa kyvyn rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä odottavien puolesta niin, että nämä todella saavat sen. Allekirjoittanut suostui silloin häneen, kaksi muuta vastustivat. (Ks. Artturi Kukkula: Pyhällä Hengellä täyttyminen, Ristin Voitto 1961).

Toisen kerran tämä ilmiö tuli esiin Lähetystalon piirissä 1955-56. Tässä ryhmässä puhuttiin kielillä ja profetoitiin. Keskeisimmäksi henkilöksi vähäksi aikaa tuli N.N. Asia paljastui myöhemmin hänen kohdallaan petokseksi ja synnytti tavattoman jännityksen. Samaa esiintyi sitten Katulähetys-nuorissa Annankadulla. Edelleen Diakonissalaitoksella 1957 keväällä. Afrikassa lähetystyössä oleva M.M. oli silloin varsin keskeisenä profeettana. Samana talvena esiintyi myös Nurmijärvellä sitä. Mutta sitten tuli pitkä tauko. Ylioppilaslähetyksen alkuvaiheissa oli eräissä tyttöjen rukouspiireissä hiukan tätä ilmiötä. Mutta vasta keväällä 1965 se tuli rva voimakkaasti esille Raamattukoulussa ja Nuorisolähetyksessä. Viimeksi tänä ilmiö on tullut esille alussa mainitun veljen työssä.

Miten tätä menetelmää käytetään?
Uskovat, jotka kaipaavat jotain uutta ja ratkaisevaa elämäänsä, kokoontuvat rukouskokoukseen tai menevät tapaamaan johtajaa kahden kesken. Ensin yleensä on Raamattu-opetusta, jonka aikana herkistytään asialle ja rohkaistutaan antautumaan Herralle. Sitten käydään polvilleen ja usein kokouksen johtaja käy yksityisten luo keskustelemaan asiasta. Hän voi ottaa nämä erilleen myöskin johonkin toiseen huoneeseen. Näin voitetaan ihmisten arkuus. Jos ao. haluaa, häntä kehoitetaan sanomaan ääneen: ”Kiitos”. Jos hänellä on vastaväitteitä, ne torjutaan esim. selittämällä, että kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä ja että ollaan veren alla. Ei tarvitse pelätä. Jos etsivä sanoo ”Kiitos, Jeesus”, se oikaistaan. On sanottava vain ”Kiitos”, eikä harvakseen ikäänkuin sydämen pohjasta, vaan yhtämittaa ja nopeasti hokien. Kun rukoilija vihdoin suostuu toistamaan ”Kiitos”, johtaja itse on hänen vierellään pitäen käsiään hänen päällään ja puhuu kielillä ja ikäänkuin varovasti ja hellästi houkuttelee etsivää sisäisesti antautumaan kaikki oman tahdon vallat murtuneina. Siinä kokee kuin lähtisi vyörymään mäkeä alaspäin silmät kiinni tietämättä minne tullaan. Toinen vakuuttaa: sinä saat, älä pelkää. Ja miksipä pelkäisikään, kun luottaa toisen sanoihin ja vilpittömyyteen.

Eräät ovat joko yksityisesti tai yhteisesti toistaneet tunninkin ajan kiitosta, eikä mitään ole tapahtunut. Heitä nuhdellaan antautumiskyvyn puutteesta. Toiset taas vähän aikaa toistettuaan kiitos-sanaa kadottavat sanan selvän lausumiskyvyn ja alkavat soperrella. Silloin johtaja sanoo: nyt se jo tulee, anna tulla vain, olet juuri saamassa lahjan. Nyt rukoilija voi kokea ihmeellisen vapautuksen, ilon tunne täyttää hänet, hän tuntee keventyneensä, saaneensa jotain aivan uutta. Johtaja vakuuttaa hänelle, että hän on saanut hengen täyteyden ja hän itsekin uskoo, koska kokee niin ihmeellisiä asioita.

Tämän jälkeen uusi kielilläpuhuja saattaa olla täynnä todistusintoa. Hän ymmärtää uudella tavalla kiitoksen merkityksen, ja tuntee saaneensa elämäänsä jotain ratkaisevaa. Hänelle tulee myös suuri into levittää tätä toisiinkin. Tosin hän itse saattaa silloin kohdata toisten uskovien puolelta ankaraa vastustusta, mutta se ei masenna häntä, sillä hän tietää kokeneensa jotain aivan uutta ja valtavaa. Lahjasta osattomiksi jääneiden ystävien varoitukset eivät merkitse hänelle mitään, sillä hän on kokenut jotain erikoista. Hän haluaa tiukasti pitää kiinni siitä, että se on Jumalasta, ei saatana voi tehdä Jeesusta näin eläväksi. Hänestä tuntuu aivan mahdottomalta ajatus, että siinä olisi jotain pahaa.

Mutta kun aikaa kuluu, hän alkaa huomata, ettei kaikki taida olla aivan kohdallaan. Usein kielilläpuhuminen on kummallista höpötystä, jolloin ajatukset voivat olla hyvinkin maallisissa ja turhanpäiväisissä asioissa. Hän saattaa jopa huomata, että hän voi tehdä syntiä ja puhua kielillä yhtäaikaa. Kielillä puhuminen ei herkistäkään hänen omantunnon-elämäänsä, vaan näyttää turruttavan sitä ja tekee valvomattomaksi. Onhan minulla lahja, joka tekee Jeesuksen niin eläväksi, kyllä se varmasti varottaisi, jos teen syntiä. Lahja tulee tärkeämmäksi kuin Lahjanantaja. Samoin hän saattaa olla kova, välinpitämätön, jopa häijy lähimmäisilleen. Hän yrittää ikäänkuin äkkirynnäköllä ja tyrmistyttäen voittaa ihmisiä Kristukselle luottaen ihmeelliseen lahjaansa. Hän voi olla hyvin hermostunut, eikä siedä arvostelua. Tässä vaiheessa, jos hän haluaa vielä seurata Jeesusta, hänessä herää epäilys, onko tämä kaikki Pyhästä Hengestä. Hän saattaa joutua kauheisiin sisäisiin ahdistuksiin, erikoisesti kun hän huomaa, ettei hänen arkinen vaelluksensa kannakaan Hengen hedelmää. Hän saattaa joutua tuskan valtaan. Ehkä Jumala lähettää hänelle raskaita kärsimyksiä, jolloin hän huomaa, ettei kielillä puhumisesta ole apua, mutta kylläkin Jumalan Sanasta. Tämä vaihe on monille hyvin vaarallinen ja saattaa johtaa luopumiseen.

Mitä meidän on tästä ajateltava?
Meidän jokatapauksessa on pyrittävä erottamaan metsä puilta. Missä tässä on kaiken ydin? Seuraavat ajatukset ovat vielä varsin kypsymättömiä, mutta keskustelun viriämiseksi tuon ne esille. Yritän jyrkällä vastakohta-asettelulla saada jotain selville. Tosin kärjistäminen ei koskaan johda täysin oikeisiin tuloksiin käytännössä. Mutta se saattaa kuitenkin paljastaa tärkeitä peruslinjoja, jotka on aina otettava huomioon. Ensimmäinen vastakohtapari on seuraava:

Tässä on kyseessä sielullis-demoninen leikittely pyhillä asioilla, jolloin vilpittömätkin uskovat joutuvat Jeesuksen nimessä saastaisten henkien valtaan ja puhuvat kielillä ja kykenevät tekemään suuria ihmeitä.

Tai tässä on kyseessä todellinen Pyhän Hengen työ, jossa Pyhä Henki ottaa huomioon ihmisen fyysisen ja psyykkisen olemuksen ja käyttää voimakasta yhteyttä, kätten päällepanemista, sielunhoitajan neuvoa ja rohkaisua, ihmisen antautumista hyväkseen ja todella valtaa ihmissydämen.

Molempia väitteitä tapaamme, tietenkin lievemmässä muodossa vilpittömien kristittyjen keskuudessa. Ensimmäisen näkökannan perusteluksi voidaan esittää seuraavaa:

Tässä on keinotekoinen ja pakottava tilanne. Ei ihminen voi Pyhää Henkeä pakottaa. “Tuuli puhaltaa, missä tahtoo,” Joh.3:8. Jumalan aloite puuttuu. Ihminen pitä ohjaksia käsissään. Tehköön hän sen sitten vaikka kuinka nöyrällä tavalla, kuitenkin muistakaamme, että aina ihmisen osa on vastaanottaminen. Tietenkin voidaan vedota Jumalan lupauksiin, mutta silloinkaan ei ihmisen tule niiden avulla rynnätä ja pakottaa Jumalaa toimimaan. Ihmisen osa on kerjätä ja odottaa, mitä Jumala antaa ja sitten uskossa kiittää. – Totuutta on myös lauseessa: “Kun kyllin kauan kolkuttaa, niin saatana antaa”.

Menetelmä tulee ratkaisevaksi, siihen liittyy herkästi rutiininomainen asenne toisiin ihmisiin nähden, jopa tylyys. Kreikkalainen UT käyttää eksytysten kavalista juonista sanaa metodeia. Onko tässä kysymyksessä eksytyksen metoodit?

Ihmisten sisimmät herkistetään tällä menetelmällä ja heidän sydömensä avautuvat niin, että myös demoniset henget pääsevät livahtamaan sisälle. Tältä alueelta muistan E.P.:n kertomuksen eräässä ylioppilaiden seminaarissa. 1920-luvulla oli eräs Karjalan Herätysliikkeeseen lukeutuva opettaja käynyt helluntailaisten kokouksessa ja tullut sieltä “hengellä kastettuna”. Heti syntyi ankara jännitys hänen ja toisten välillä. Kerran oltiin seuroissa ja ao. opettaja makasi sairaana peräkamarissa. Hän kutsui veljet rukoilemaan puolestaan, nämä tulivat ja panivat kätensä hänen päälleen. Silloin mies kohosi näkymättömän voiman vaikutuksesta ylös sängystä ja paiskautui siihen takaisin. Veljet kokivat, että nyt helluntailaisuuden henki oli lähtenyt hänestä ulos. Tämä merkitsee suunnatonta vaaraa uskoville. Olenkin sitä mieltä, että lopunajan toinen pääeksytys on näillä alueilla.

Tuon kokemuksen hedelmää ei ole samaistettava Hengen hedelmään: rakkauteen, iloon, rauhaan, pitkämielisyyteen, ystävällisyyteen, hyvyyteen, uskollisuuteen, sävyisyyteen ja itsensähillitsemiseen. Päinvastoin se näyttää tekevän uskovista kovia, itsevarmoja, jopa valvomattomia. Hän saattaa suhtautua käsittämättömän kevytmielisesti pyhiinkin asioihin. Jokapäiväinen parannus jää helposti sivuun.

Tässä tehdään Pyhästä Hengestä voima. Teoriassa puhutaan Hänestä persoonana, mutta käytännössä Hänestä tulee vieläpä ihmisen käsissä oleva voima. Ollaan siis vaarassa hyljätä kolminaisuusoppi tai ainakin saatetaan väärällä tavalla asettaa Kristus ja Pyhä Henki erilleen toisistaan.

Monet opettajat näkevät tässä ilmiössä myös perfektionismin, täydellisyysopin hedelmän, jossa ei nähdä loppuun asti ihmisen perinpohjaista syntiturmelusta, joka asuu ihmisessä uudestisyntymisen ja hengellä täyttymisenkin jälkeen. Kokemuksen saanut uskova nousee ikäänkuin uudelle tasolle, menee loppuun asti, ei jää puolitiehen.

Liekö tässä vaara myös ajautua panteistiseen mystiikkaan, jossa hurmos auttaa ihmistä samaistumaan Jumalan kanssa, ikäänkuin vajoamaan mereen, niinkuin pisara vajoaa siihen. Tämä vaara piilee nimenomaan siellä, missä ihmisen henkinen vastustuskyky murretaan ja hänet johdetaan suggestiivisella tavalla antautumaan jollekin, jonka väitetään olevan Kristus.

Siinä harhaanjohtavasti samastetaan tämä hurmoksellinen kokemus kielillä puhumisineen Pyhällä Hengellä täyttymiseen. Usein myös opetetaan, että vasta tämän kokemuksen kautta saadaan muutkin armolahjat. Näin tästä kokemuksesta tulee ainoa portti armolahjojen omistamiseen Kristuksen seurakunnan rakentumiseksi.

Ei oteta huomioon, että kielillä puhuminen kuten sairasten parantaminen ja profetoiminenkin voi tapahtua kolmen eri hengen voimalla. Niissä voi toimia Jumalan Pyhä Henki, ihmisen oma sielullinen henki, minä ja saatanan henki. Usein ei myöskään tajuta, että eilen Pyhän Hengen käytössä ollut ihminen saattaa jo tänään puhua kielillä ja tehdä eilisiä tekoja oman sielunsa voimalla ja huomenna olla jo saatanan välikappaleena.

Mitä on se viritys, johon puhuja saattaa ryhtyä valmistettuaan huonosti puheensa, vähän ennen omaa puhettaan, puhuessaan kielillä. Onko sittenkin näin saatu puheinto ihmisen omaa sielullista innostusta.

Näin opetettaessa yhdistetään Hengellä täyttyminen ja kielillä puhuminen. “Äskettäin näin tapahtuvan, miten eräs johtaja uskoon tullessaan ja kiittäessään Jeesusta alkoikin puhua uusilla kielillä. Tapahtui hengellä täyttyminen.” (eräs veli). Tässä opetuksessa ns. toinen siunaus, josta Keswick-liike puhuu, on muuttunut erikoiseksi toiseksi kokemukseksi, joka on nimenomaan hurmoskokemus kielillä puhumisineen. Hetkellisistä Jumalan antamista kokemuksista tehdään pyhitysoppi, joka nostaa uskovan uudelle tasolle. Jumalan Henki voi kyllä käyttää myös momentaalisia kokemuksia uskovien elämässä. Mutta niistä emme saa tehdä kaikkia uskovia sitovia pyhityskaavoja. On suuri joukko jaloja kristittyjä, joilla ei ole ollut minkäänlaisia voimakkaita hetkellisiä kokemuksia, kielillä puhumisia ja kuitenkin heidän elämänsä on ollut valtavan hedelmällinen Kristukselle. Tässä opetuksessa madalletaan myös suuri ja tärkeä kysymys hengellä täyttymisestä hetkelliseksi kokemukseksi. Tulee hengentäyteys-sanonnan inflaatio ja ihmiset, joiden elämä ei todista minkäänlaista syvempää Kristuksen tuntoa, väittävät, että he ovat hengellä täyttyneitä vain siksi, että ovat jossakin rukouskokouksesssa johtajan kätten päällepanemisen kautta kokeneet jotain. Järkyttävää pinnallisuutta ja kevytmielisyyttä.

Otan tähän katkelman erään henkilön kirjeestä: "Se oli jotain kauheaa. En ole ikinä niin pelännyt hengellisessä kokouksessa. Kun se saarnaaja huusi minun puolestani (en voi käyttää sellaista sanontaa kuin rukous) tuntui, kuin olisin ollut jossain pakanallisessa juhlassa, missä henkiä manataan esille. Ei siinä ollut Jeesuksesta tietoakaan. Tuntui kuinka hän pakotti minua puristamaan itsestäni jotain ulos. Minä itkin ja pelkäsin sitä miestä. Minusta tuntui kuin saarnaaja oli kauhean vihainen, kun ei saanut minua puhumaan kielillä. Ahdistus minulla oli sydämessä ja kauhea pakokauhu. Jos minulla olisi ollut vähänkään rohkeutta olisin lähtenyt siitä paikasta ulos. Kun en muutakaan voinut tehdä itkin sydämeni pohjasta. Tuntui kuin olisin ollut yksin maailmassa. Toiset huusivat halleluja ja olivat iloisia ja onnellisia. Kun tulin kotiin itkin ja nauroin vuorotellen ja luulin tulevani ihan sekapäiseksi".

Tässä opetuksessa koetaan, että tuodaan jotain ratkaisevan uutta koko kristikunnan tähän astiseen elämään. Uskonpuhdistus jäi puolitiehen, pietistit jäivät puolitiehen, mutta nyt tulee koko täyteys. Siinä koetaan, että mennään pitemmälle antautumisessa kuin muut kristityt, astutaan loppuun asti. Tällainen asenne rikkoo uskovien yhteyden, se väkisinkin vie halveksimaan toisia, joilta tämä kokemus puuttuu. Pitemmälle menemisen tunne on myös pettävä, sillä arkielämän todellisuus ei sitä osoita. Harva todella kokemuksen kautta pääsee lähemmäksi Kristusta. Into joka rakentuu sielullisen hehkun varaan ei kanna kestävää hedelmää.

Poistaako tämä henkikaste-oppi ihmisestä todellisen Jumala-nälän ja johtaa väärään lohdutukseen ja tyydytykseen. Kuitenkin “autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta.”

Joskin tällaisessa rukoushetkessä muutamat kypsät kristityt näyttävät saaneen pysyviä siunauksia, niin onko tutkittu, minkälaisia seurauksia siitä on ollut vastakääntyneille ja epäkypsille kristityille? Kuinka moni on palanut karrelle, onko oikein, että muutaman vanhemman kristityn siunauskokemuksen tähden vaarannetaan monien heikkojen koko kilvoitus.
Ne taas, jotka puolustavat kyseistä käytäntöä, saattavat vedota seuraaviin asioihin:

On suuri joukko, miljoonia uskovia, jotka väittävät vilpittömästi saaneensa pysyvän siunauksen juuri tämän menetelmän kautta omaan elämäänsä. Emme saa ylimielisesti sivuuttaa heidän todistustaan. E.L.:llä on mm. suuri joukko kirjallisia todistuksia tällaisilta ihmisiltä. Tietenkin edelliset voivat esittää tähän vastaväitteen, että on toisaalta miljoonia sellaisia uskovia, jotka eivät koskaan ole tuota kokemusta saaneet ja kuitenkin ovat kantaneet runsasta hedelmää Jeesukselle Kristukselle. Tähän joukkoon kuuluvat kaikki tähän astisen kristikunnan suuret hengelliset johtajat.

Apostolien teot ja .1 Korinttolaiskirje puhuvat vastaavanlaisista ilmiöistä. Siellä kerrotaan, kuinka Samariassa apostolit panivat uskovien päälle kätensä ja “he saivat Pyhän Hengen”, Apt. 8:17. Samoin Ananias pani kätensä Sauluksen pään päälle ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Ja Efesossa Paavali pani kätensä kahdentoista pään päälle ja heidän päällensä tuli Pyhä Henki ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Eikö näin voi tapahtua tänäänkin? Mutta huomattakoon, ettei missään näissä tapauksissa puhuta kiitos-menetelmän käyttämisestä. Vertaa vielä Timoteusta. Hänkin sain armolahjan vanhinten pannessa kätensä hänen päälleen.

Tämä merkitsee selvää Hengellä täyttymiskäsitystä. Sen sijaan sellaiset, jotka puhuvat uudestisyntymisen rinnalla henkikasteesta ja opettavat, että hengellä kastetun uskovan on täytyttävä Pyhällä Hengellä, jättävät yleensä kovin epämääräiseksi sen selvittelyn, mitä on tuo hengellä täyttyminen. Nyt se on selvä, sillä tuon tapahtuman yhteydessä tulee esiin näkyviä seurauksia, ihmiset kokevat vapautusta, voimaa todistukseen ja puhuvat kielillä, profetoivat. Nyt uskova saa puuttuvan voiman ja vieläpä sillä tavalla kuin Apostolien aikaan.
Loppumietelmiä
Uskovien sydämissä asuu syvä jano. Moni kokee suurta voimattomuutta sekä kilvoituksessa että todistamisessa. Moni häpeää syvästi sitä, että Kristus on saanut niin vähän muotoa hänessä. Moni on joutunut salaisen laodikealaisen hengen valtaan. Tarvitsemme rajattoman kipeästi uudistusta. Mutta tämän janon keskellä meidän on selvästi varoitettava uskovia vääristä lähteistä, jotka eivät annakaan sitä yltäkylläisyyttä, joka tulee yksin Jeesukselta Kristukselta. Tämä lähteiden, henkien erottelutehtävä on sitä vaikeampaa, mitä lähempänä Kristuksen takaisin paluuta oleme. Aika käy yhä puuroisemmaksi ja jos mahdollista, eksytetään valitutkin. Puhutaan kyllä paljon henkien erottamisen lahjasta, mutta sen lahjan omaavia kristittyjä on yhä harvemmassa. Ei ole syytä enää vain käydä rajaa järkeilevään, ekumeeniseen kirkollisuuteen päin, vaan on entistä selvemmin vedettävä raja myös todelliseen hurmahenkisyyteen nähden. Jälkimmäinen rajankäynti on mitä vaikeinta, sillä nyt joudutaan keskelle palavalta näyttäviä Kristuksen todistajia. Emme saa hyljätä kaikkia hetkellisiä Jumalan antamia erikoisia kokemuksia. Moni on niissä saanut kestäviä siunauksia. Emme saa hyljätä kaikkea esiintyvää kielilläpuhumista, tapahtui se kammiossa yksin tai Jumalan seurakunnan kokouksessa, jolloin aina on oltava mukana selitys. Emme saa hyljätä kaikkea profetoimista emmekä halveksia sitä, vaikka mieli tekeekin, sillä niin usein se on sielullista ja minäkeskeistä ja niin usein se on epäluotettavaa. Oulun profeetta on meille tästä järkyttävä esimerkki.

Tarvitsemme profeetan armolahjaa ihmearmolahjana, mutta vielä kipeämmin miehiä ja naisia, jotka ovat todellisia profeettoja, vaikka heillä ei olisi minkäänlaisia ihmearmolahjoja. Emme saa Kristuksen seurakunnan rakentamisessa halveksia vähäisintäkään Pyhän Hengen lahjaa. Mutta tarvitsemme kipeästi hengellisiä johtajia, jotka raittiilla tavalla osaavat eroittaa hyvän pahasta. Aikoinaan Paavo Ruotsalainen oli tällainen. Hän saattoi sekä kuunnella kielillä puhujia, että potkaista heidät ylös ja ajaa ulos. Jumalan koulussa kypsyneenä hän tiesi, miten kulloinkin oli toimittava.

Mielestäni peruslinjan tulee olla kielteinen kiitos-kiitos-menetelmään nähden. Emme saa käyttää sitä emmekä levittää sen avulla kielillä puhumista vastakääntyneiden keskuuteen. Ja jos jossakin ystäväjoukossa sitä alkaa esiintyä, sinne on mentävä kiireesti selvittämään tilanne.

Tällöin on varottava kaikkia jyrkkiä otteita yksityisiin uskoviin nähden, jotka ovat joutuneet tämän menetelmän kohteiksi. Heitä on rakkaudellisesti kuunneltava, heidän vierellään on kontattava. Mutta niihin johtajiin, jotka levittävät tai suosivat tätä, vaikka heitä on siitä varoitettu, on suhtauduttava mitä tiukimmin ja vakavimmin. Olen sitä mieltä, saatan erehtyä pahasti, että uutta todellista Pyhän Hengen herätystä emme koskaan tule saamaan, jos eksymme käyttämään kiitos-kiitos-menetelmää esteettömästi. Poltamme sillä vain maan ja estämme todellisen herätyksen tulon.

Saatat olla kanssani toista mieltä. En halua pakottaa omaa kantaani, mutta en voi myöskään siitä vaieta. Olen valmis korjaamaan näkemyksiäni, siinä missä minun osoitetaan Jumalan sanan avulla olevan väärässä. Ja joka tapauksessa olen iloinen, jos tämä puheenvuoro voisi panna perusteellisen keskustelun käyntiin tässä asiassa. – Tämä kirjoitus haluaa käsitellä nimenomaan määrätyn menetelmän käyttöä kielilläpuhumisen saamisessa, ei siis kielillä puhumista armolahjana. Jälkimmäisestä olen yrittänyt kirjoitella vähän pidemmälti Teologia ja Kirkko –lehdessä 1965 N:o 3.

“Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista… tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa… mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.”

Mutta koko kristillisyyden pääasia on Kristuksen sisällinen tuntemus.

Olavi Peltola
Jämsä 29/11- 67

kirjoittaja Sponsored content

Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Jeesus lupasi uskoville toisen puolustajan

Vs: Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Vs: Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Vs: Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Vs: Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Kielilläpuhumisen ongelmista

Vs: Mikä kielillä puhuminen? Miksi?