Uskoon saa tulla yksin armosta – mutta mitä sen jälkeen?

kirjoittaja jarrut Su Loka 18, 2020 6:39 am

Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä. – Kol. 2:6

Apostoli Paavali tarkoittaa,että sillä tavalla kun me olemme omaksemme ottaneet Jeesuksen Kristuksen, niin sillä samalla tavalla on meidän myös vaeltaminen Kristuksessa. Hengessä vaeltaminen merkitsee Kristuksessa vaeltamista. Paavali kumoaa käsityksen, jonka mukaan sen jälkeen, kun olemme saaneet omaksemme Kristuksen, meidän tulisi keskittyä johonkin muuhun. Ei ole olemassa mitään toista siunausta Jeesuksen Kristuksen omaksi saamisen jälkeen. Jos sellainen olisi, Paavali ei kirjoittaisi samassa luvussa, että
hänessä (Kristuksessa) asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti – ja hänessä me olemme (jo) täytetyt.

Jos Jeesuksen omaksi saamisen jälkeen olisi luvassa “enemmän” – jos sellanen olisi ylipäänsä mahdollista –, Paavali olisi kirjoittanut: “Kristuksessa on osa jumaluutta; teillä on Kristus, mutta teillä ei ole vielä kaikkea. Te ette ole hänessä täytetyt.” Kristuksessa vaeltaminen ei siis tarkoita mitään sisällisen ihmisen voimainponnistusta tai uskovan pyrkimistä johonkin tilaan, jota emme ole vielä saavuttaneet – tai mielen suuntaamista uusiin asioihin, näyttivätpä ne kuinka hengellisiltä tahansa.

Kristuksessa vaeltaminen tarkoittaa yksinkertaisesti siihen pitäytymistä, minkä olemme jo saaneet Häneltä. Kristus on aarre, ja hän on antanut itsensä ja ansionsa täydellisesti jokaisen edestä, joka uskoo häneen. Älkäämme ponnistako Golgatalta eteenpäin uusiin seikkailuihin, vaan syventykäämme elämässämme sovituksen salaisuuden tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Entinen Helsingin Vanhan kirkon saarnaaja E.V. Pakkala kirjoittaa: “Oli aika elämässäni, jolloin uskoin, että kristityn tie vie Golgatan taa uusiin, suuriin, ihmeellisiin pääsiäiskokemuksiin jo tässä maailmassa, jo täällä ajassa – tällä puolen
kuoleman linjan.

Mutta vähitellen olen alkanut ymmärtää, ettei Kristuksen seuraamisessa ole mitään tietä Golgatan taa. Olen alkanut uskoa, että oikea, todel-linen pääsiäinen on meille koittava vasta kuoleman virran toisella puolella. Samoin kuin Herran oma tie tässä maailmassa päättyi Golgatalle, samoin päättyy hänen seuraajansakin. Golgatan taa ei ole mitään tietä seurakunnan historiassa. Ei ole muuta tietä suotu meillekään kuin hänelle.

Kun puhumme seurakunnan todellisesta pääsiäisestä, silloin puhumme riemuitsevan seurakunnan todellisesta pääsisäisilosta, jolloin kuolema on nielty ja voitto saatu kuoleman virran toisella puolella” (Iankaikkinen elämä, 154). C.O.Rosenius kirjoittaa: ”Koko nämä sanat käsittävä luku tahtoo sanoa, ettei uskovien, jotka kerran ovat ottaneet Jeesuksen Kristuksen omaksensa, koskaan pidä hairahtua luuloon, että tarvitaan jokin erityinen yritys pyhitykseen, vaan heidän tulee tietää, että sama Kristus ja usko, jonka kautta he ovat tulleet vanhurskautetuiksi ja armoitetuiksi, myös on vaikuttanut ja vaikuttaa pyhityksen.

Heidän tulee vain yksinkertaisesti pysyä ja vahvistua aletussa us-kossa sekä kaikin tavoin kasvaa häneen, joka on pää, Kristukseen, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakennukseksensa rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. – – Tämmöinen on uskon harjoitus. Tällä tavoin sinä tiedät Jumalan omista käskyistä, mikä on oikeaa pyhyyttä, eikä sinun tarvitse epämääräisillä teoilla ja omilla kuvitteluilla pyrkiä pyhyyteen, jonka laadusta et itsekään oikein ole selvillä.

Tässäpä saat niin paljon tekemistä, ettet tule erikoisen tyytyväiseksi itseesi, nimittäin jos oikein ja vakavasti tutkit Jumalan pyhää tahtoa ja omaa sisällistä tilaasi, tutkit Jumalan lain hengellistä vaatimusta. Siten sinä jäät koko elämäsi ajaksi alituiseen Jumalan uskollisuuden ja avun tarpeeseen.” (Elämän leipää) Älkäämme langetko pois ar-mosta. Jeesus Kristus on meidät itse kunkin kerran ottanut siipiensä suojaan, niin kuin kana ot-taa poikasensa.

Silloin meiltä ei kysytty laadullisia ominaisuuk-sia tai ulkonaista hurskautta, kuten ei Jeesus kysynyt ristin ryöväriltäkään. Jeesuksen luokse saa tulla nollana. Ristin salaisuus on siinä, että ihmisen ei tarvitse olla koskaan mitään Jumalan edessä, sillä Jeesus on syntisten ystävä. On järisyttävää, että samalla tavalla kuin meidät otettiin Jumalan lapsiksi yksin armosta, samalla tavalla me saamme pysyä Hänen lapsinaan yksin armosta. Tätä lapseutta ei ylläpidetä ensinkään teoilla, vaan uskolla, jonka senkin Jeesus Kristus alkaa ja täyttää (Hebr. 12:2).

Turhaan ei Pietari kehoita meitä: ”Kasvakaa meidän Her-ramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.” (2. Piet. 3:18.

Petri Malk

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31