Tekopyhän merkki.

Tekopyhän merkki. Työtoverien armoton tuomio
Juuri ennen erästä laajaa missiota joukko kristittyjä johtajia pyysi minua pitämään kokouksen kristillisen työn tekijöille. Tavoite oli herättää vastuuntuntoamme niitä kohtaan, jotka ovat lähellämme, mutta eivät tunne pelastusta. Koin, että minun oli pakko käyttää vertausta, joka osoittaisi, että rukoilemattomuus on syntiä. Ja minä tiedän, että Pyhä Henki puhui monille, koska vastakaiku kokousten jälkeen osoitti sitä. Kertomus on seuraavanlainen:
Eräässä asetehtaassa, jossa työskentelee viisisataa miestä, oli upea kanttiini ja oleskelutila. Miehet söivät päivittäin lounaansa siellä ja päättivät pystyttää avoimen foorumin, jossa lounaan vastapainoksi keskustelivat yleisesti kiinnostavista aiheista.

Minäkin uskon!

Eräänä päivänä heidän keskustelunsa kohteena oli kristinusko ja tekopyhyys. Sanottiin joitakin karkeita ja julmia asioita kristityistä. Mukana oli kristitty mies nimeltä Viljami Jantunen.
Kun Ville ei voinut kestää enempää, hän nousi seisomaan ja sanoi: ”Miehet, te olette puhuneet karkeita sanoja kristityistä. Myönnän kyllä, että seurakunnassa on tekopyhiä ihmisiä, mutta tahdon teidän tietävän, että siellä on myös paljon vilpittömiä kristittyjä. Minäkin vakuutan, että uskon vilpittömästi Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena Herranani ja Vapahtajanani.”

Kaverien kysymykset

Hän oli istumaisillaan alas, kun eräs mies sanoi: ”Odotas vähän, Ville. Haluaisin, että vastaisit joihinkin kysymyksiin. Siitä mitä sanoit vedän sen johtopäätöksen, että sinä uskot Raamatun olevan Jumalan sanaa?”
”Varmasti uskon,” sanoi Ville. ”Uskon siihen kannesta kanteen.”
”Uskotko silloin, että kaikki Kristuksen ulkopuolella olevat ihmiset ovat kadotettuja ja matkalla ulompaan pimeyteen?”
”Kyllä uskon.” Ja keskustelu jatkui:
Kysymys: ”Ovatko mielestäsi useimmat meistä Kristuksen ulkopuolella ja siksi kadotettuja?”
”Kyllä, pojat, olen pahoillani, että minun täytyy sanoa uskovani niin.”
Kysymys: ”Uskotko rukouksen tehokkuuteen?”
”Kyllä, olen saanut monia rukousvastauksia menneinä vuosina.”
Kysymys: ”Kuinka kauan olet työskennellyt yhdessä meidän kanssamme?”
”Neljä vuotta.”

Kysyjien johtopäätös

Kysymys: ”Kuinka usein olet tuona aikana viettänyt yön rukouksessa kadotettujen sielujemme puolesta?”
Villen pää ei näytä enää olevan yhtä korkealla hänen sanoessaan: ”Olen pahoillani, pojat, mutta en voi sanoa viettäneeni yhtäkään yötä rukouksessa teidän puolestanne.”
Kysymys: ”No, Ville; kuinka usein olet viettänyt puoli yötä rukouksessa puolestamme, sanokaamme klo 20.00-24.00:ään?”
Ville (jonka pää laskee yhä): ”Olen pahoillani, mutta en voi sanoa viettäneeni koskaan puolta yötä rukouksessa teidän puolestanne.”
Kysymys: ”No, Ville, uskomme sinua – laskepa nopeasti yhteen kaikki se aika, jonka käytit viime viikolla rukoukseen puolestamme; kuinka paljon se olisi?”
Ville: ”Olen pahoillani, kaverit, mutta en voi sanoa käyttäneeni yhtään aikaa rukoukseen teidän puolestanne viime viikolla.”
Kysyjä: ”No, Ville, tuo on juuri sitä tekopyhyyttä, josta me olemme puhuneet.”

Lupaustemme luonne

Voisiko tällaista tapahtua sinulle? Oletko syyllistynyt rukoilemattomuuden syntiin? Lupaatko kevyesti toisille rukoilevasi heidän ja heidän olosuhteidensa puolesta ja unohdat sen heti, kun sanat ovat tulleet huuliltasi?
Tällaisen tekopyhyyden maailma panee kristittyjen syyksi. Jospa rukoilemattomuuden syntisyys koskettaisi jokaisen kristityn sydäntä ja omaatuntoa ja saisi hänet tunnustamaan sen nöyrästi ylösnousseen Herramme edessä! Muistakaamme sitten, mitä Jaakob kirjoittaa: ”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras” (Jk 5:16). Kun Jumala ottaa meidät kiinni, silloin rakastava taivaallinen Isä voi todella tehdä työtä uskovassa ja hänen kauttaan.

Omakohtaista kokemusta on.