Raamattu ja lähimmäisen rakastaminen

Olen huomannut, että hyvin harvat uskovat pitävät kokonaisuudessa Raamatun Sanasta kiinni. He vetoavat esim. siihen mitä Luther on sanonut tai he vetoavat johonkin saarnamieheen tai sitten hyvään ystäväänsä, joka on tietysti kaikkein luotettavin "sana" maan päällä. Raamattu kuitenkin sanoo ystävästä hyvin toisella tavalla.

- Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet. Miika 7:5

Tai sitten joku kirja on totuudellisempi, kuin Raamattu tai uskova luottaa henkeen, joka hänelle puhuu, vaikka tämän sanoma meneekin ohi Raamatun. Ja vielä on uskovan omat päätelmät.

Minulla on eräs ystävä, joka on kertonut minulle lukemistaan kirjoista tai sitten hän on ohjannut minua TV7 sivuille ja olen aluksi ollut vastaanottavainen hänen neuvoilleen, onhan hän käynyt upotuskasteella ja saanut "henkikasteenkin". Mutta kun olen koetellut asioita Raamatun Sanalla, niin on käynyt selväksi, ettei toiminta tai opetus tai kirjojen kertomukset pidäkään Raamatun kanssa yhtä. Mistä tämä johtuu? Eikö yksinkertaisesti siitä, että ystäväni, niin kuin monet uskovat eivät tunne kirjoituksia, eli Raamatun Sanaa. Sanotaan, että ei ole aikaa lukea Raamattua jne. Ollaan kyllä muuten innokkaita viemään evankeliumia jumalattomille, käydään ehtoollisella, Raamattupiirissä, hengellisissä kokouksissa.

On opetusta, että risti jakaa ihmiset tässä ajassa ja on kyllä tottakin, mutta olen noin 7 vuoden aikana huomannut, että myös Raamattu jakaa uskovat. Monet sanovat, että he pitävät Raamatun Sanasta kiinni, mutta kun heidän kanssa keskustelee ja seuraa heidän elämäänsä, niin heillä on hyvin laiha Raamattu, jota he lukevat. Tuntuu olevan, kuin Jaabeksen rukous, joka on villinnyt monet ihmiset, että otamme mielellämme elämäämme vain siunauksia.

- "Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!" 1. Aik. 4:10

Tai sitten korostetaan yli kaiken armoa joka puheessa tai Golgatan merkitystä tai uskovien yhteyttä niidenkin kanssa, jolla on väärä oppi tai jotakin muuta asiaa. Mutta opetus ei olekaan kokonaisvaltainen, vaan jätämme mielellämme ne asiat pois saarnoista, lauluista, runoista ja evankelioinnista, jotka saattavat satuttaa ihmisiä, joten he jäävät vaille sitä "pistoa", jonka helluntaina kokivat 3000 ihmistä Pietarin saarnan vaikutuksesta.

- Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Ap. t. 2:37

Jumala on vanhurskas, hän on laupias, mutta hän on myös pyhä. Tämä viimeinen ominaisuus taitaa monelta unohtua.

Jumala Kaikkivaltias on siis sama nyt, kuin Vanhan Testamentin aikana. Vai onkohan hän nyt armollisempi, kuin esim. hävitettyään Sodoman ja sen lähikaupungit? Mihin on hävinnyt Jumalan pelko? Jos pidämme vain osan Raamatun Sanasta, sen mikä ei loukkaa ja häiritse jumalattomia, niin emmekö silloin halveksi Jumalan Sanaa? Mitä Paavali sanoikaan niistä, joilla ei ollut rakkautta totuuteen?

- jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 2. Tess. 2:10

Ehkä siinä on perää, kun maallisessa tv-sarja Metsolassa sanottiin pilkkaavasti, että Raamattu on sellainen bestseller. Jokainen lukee sitä oman mielensä mukaan ja ottaa sen mikä tuntuu hyvältä itsestä ja mikä sopii myös muille loukkaamatta heitä mitenkään. Miksi esim. parannuksen tekemisestä ei puhuta juuri missään? Vaikka Jeesus itse aloitti parannussaarnalla oman työnsä. Samoin Pietari ja Paavali pitivät parannuksen tekemistä tärkeänä. Näin sanoo siis Raamattu, ei oma ajatukseni.

- Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Mark. 1:14-15

- Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Ap. t. 2:38

- Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Ap. t. 3:19-20

- Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Ap. t. 17:30

Myös Ilmestyskirjassa Jeesus kehottaa tekemään parannusta. Me voimme katsoa itseämme peilistä ja sieltä voi näkyä iloisetkin kasvot, mutta Raamattu sanoo näinkin:

- Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe. Sananl. 14:13

Kun olin kahden eri Raamattupiirin joulujuhlassa, niin siellä oli mies, joka oli ollut saarnaaja aikaisemmin. En nyt tässä ala selvittämään koko illan tapahtumaa, mutta tämän saarnaajan vaimon kasvot olivat todella kovat. En tiedä, onko foorumin lukijat huomanneet kenestäkään uskovasta tai ei-uskovasta tällaista asiaa. En ole mikään kävelevä Raamatunhakuohjelma, mutta muistan yksittäisiä sanoja, jotka on helppo hakea Raamatunhakuohjelmalla. Ja laitan tähän aiheeseen sopivan jakeen:

- Herra, eivätkö sinun silmäsi katso uskollisuutta? Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät tunteneet kipua; sinä olet lopen hävittänyt heidät, mutta he eivät tahtoneet ottaa kuritusta varteen. He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi, eivät ole tahtoneet kääntyä. Jer. 5:3

Vaikka olenkin lukenut muutamia kertoja Raamatun läpi, niin nyt lähiaikoina sieltä avautui minulle tärkeä kohta. Kyseessä on vanhempien kunnioittaminen. Vaikka olen tehnyt monta hengellistä laulua, niin elämäni oli pitkään melko synkkää ja minun oli vaikea olla muiden uskovien kanssa, koska he olivat iloisia, ilman mitään teeskentelyä. Laitan jakeen tähän näkyville, jos ehkä muillakin on sama ongelma elämässään:

- Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" -tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus- "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä". Ef. 6:1-3

Nimenomaan tuo kohta, jossa kehotetaan olemaan kuuliaiset vanhemmille. En ole ollut kuuliainen isälle, enkä äidille, vaan sanoin aina vastaan ja tein niin kuin itse tahdoin, jos he kehottivat tekemään jotakin. Tietenkin jokaisella ihmisellä on vapaa tahto, eikä Jumalakaan ole luonut meistä robotteja. Kyse onkin siitä, tottelemmeko vanhempiamme vai emme. Kun aloin tottelemaan äitiäni arkisissa asioissa, niin ilokin tuli elämääni. Äitini on jumalaton, enkä tietenkään tottele, jos hän kehottaa minua tekemään sellaista, joka on Jumalan silmissä väärin. Mutta minun pitää silti kunnioittaa häntä, niin kuin isäänikin, koska he ovat niin kuin Raamattu sanoo:

- Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään. 2. Tim. 2:24-26

Tässä vielä aiheeseen sopiva Raamatun paikka:

- Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. 2. Tim. 3:1-5

Tämä muutos kuitenkin tapahtui niin, että olin taas kerran lukenut Paavo Hiltusen kirjan: Siunauksia syvyydestä; ja siinä hän kehottaa uskovaa lukemaan niin paljon Raamattua, kuin voi. Ja minä otin neuvosta vaarin ja myös hänen neuvonsa mukaan pyysin, että Jumala Pyhän Henkensä kautta puhuisi minulle. Että suosittelen Paavo Hiltusen kirjoja kaikille, koska hän on ollut elävässä ja totisessa uskossa ja myöskin kehotan lukemaan paljon Raamattua ja pyytämään, että Jumala sen kautta puhuisi ja puhdistaisi teidän sydäntänne. Näin kävi minulle. Jospa emme niin paljon katsoisi aina sitä toista, vaan antaisimme Jumalan Sanan meitä pestä, niin kuin Raamattu sen hyvin sanoo:

- Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Ef. 5:25-27

Haluaisin tähän loppuun vielä kirjoittaa omakohtaisen kokemukseni lähimmäisen rakastamisesta. Niin kuin varmasti kaikki uudestisyntyneet kristityt, minäkin pyydän joka aamu Jumalalta johdatusta alkavaan päivään. Kun olimme äidin kanssa ulkoiluttamassa koiriamme, niin huomasin takaa lähestyvän pyöräilijän. Hän oli iäkäs mies, jolla oli kärsivän näköiset kasvot. Kenties häntä ei oltu huomioitu elämässä pitkään aikaan ja kenties myös vanhuuden vaivat, kenties edessä oleva kuolemakin ahdisti häntä. Jumala sen yksin tietää. Äitini käveli vähän matkaa edellä, joten huusin hänelle: Äiti varo, pyörä tulee!

Väistin myös itse pyörätien sivuun ja kun mies ajoi ohitseni, oli hänellä edelleen sama kärsivä ilme. Vähän ajan kuluttua, mies tuli meitä vastaan, joten väistin taas pyörätien sivuun. Mutta kasvot olivat nyt täysin toiset. Ne olivat todella vapaat ja iloiset, koko naama loisti, aivan kuin mies olisi jo taivaan kodissa. Muutos oli todella valtava. Nyt joku ajattelee, että kenties mies sai iloisen sanoman kännykkäänsä ja tuli iloiseksi. Mutta ei meidän tarvitse tehdä elämässämme mitään suuria tekoja, että Jumala meidät huomaa. Vaan niin kuin tämäkin vähäpätöinen lähimmäisen huomioon ottaminen, voi olla suuri asia ihmisen elämässä ja Jumalan silmissä. Mutta, jos suljemme "korvat" ja "silmät" lähimmäisiltä, niin Jumalan korvatkin voi pysyä kiinni, vaikka kuinka häntä ylistäisimme. Raamattu sanookin hyvin tästä asiasta Jeesuksen sanoin:

- Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'. Mark. 7:6-7

Tässä puhutaan fariseusten perinnäissäännöistä, mutta asia sopii hyvin myös tähän aiheeseen, että vaikka meillä onkin suuret ja ylistävät puheet Jeesuksesta, niin sydän voi olla kylmä lähimmäisiämme kohtaan. Ja silloin olemme myös kaukana Jeesuksesta.

Lukekaa paljon Raamattua, rakastakaa lähimmäisiä, niitäkin, jotka eivät ole sen arvoisia omilla silmillä katsottuna. Ihminen kun on itse se viides evankeliumi, niin on turha mennä puhumaan jumalattomille evankeliumia, jos oma elämä on Raamatun mukaan samaa, kuin jumalattomilla.

Lukekaapa aluksi seuraava Raamatun paikka siitä, miten Jeesus evankelioi ihmistä.

Joh. 4:4-42

Siunausta

Miikkulainen71

Hyviä ajatuksia Miikkulainen!

Sitähän se uskovaisuus juuri onkin, että ensin ihmisestä tulisi se ihminen toisten ihmisten joukkoon
ja sitten vasta se uskova.Tarkoitan tällä että ihmisen tulisi kohdella lähimmäistään kuin itseään.
Olla ystävällinen ja auttavainen KAIKKIA ihmisiä kohtaan ja käytöksellään siis näyttää se uskovaisuutensa.
Ja jos sitten vielä saisi armon julistaa jossain vaiheessa evankeliumiakin samoille ihmisille, se olisi kaikkein parasta
eli sitten voisi vasta olla se "uskova".
Monesti käsitetään väärin, eli niin että aletaan moralisoimaan toisia ihmisiä asettumalla toisten yläpuolelle ja olemaan kuin uskova ei olisikaan
se syntinen pelastettu.
Sillä me olemme vielä uskovinakin vain syntisiä ihmisiä, toisten syntisten ihmisten joukossa.
Ja eihän se sitäpaitsi maksa mitään olla ystävällinen, se on aivan ilmaista ja siitä saa vielä ilon itselleen
ja hyvän mielen, eikä ainoastaan se jolle sitä ystävällisyyttä osoittaa.

Minä ajattelen aina ihmisiä kohdatessani, että miten kohtelisin tuota ihmistä jos hän olisikin Jeesus itse?
Rakkaus peittää syntien paljouden!

Siunausta veljelle ja kaikille muillekin yhtä paljon:)

Mikkulaisen aloitus on hyvä.

Lainaus Miikkulaiselta:

Monet sanovat, että he pitävät Raamatun Sanasta kiinni, mutta kun heidän kanssa keskustelee ja seuraa heidän elämäänsä, niin heillä on hyvin laiha Raamattu, jota he lukevat. Tuntuu olevan, kuin Jaabeksen rukous, joka on villinnyt monet ihmiset, että otamme mielellämme elämäämme vain siunauksia.

- "Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!" 1. Aik. 4:10

Tai sitten korostetaan yli kaiken armoa joka puheessa tai Golgatan merkitystä tai uskovien yhteyttä niidenkin kanssa, jolla on väärä oppi tai jotakin muuta asiaa. Mutta opetus ei olekaan kokonaisvaltainen, vaan jätämme mielellämme ne asiat pois saarnoista, lauluista, runoista ja evankelioinnista, jotka saattavat satuttaa ihmisiä, joten he jäävät vaille sitä "pistoa", jonka helluntaina kokivat 3000 ihmistä Pietarin saarnan vaikutuksesta.

- Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Ap. t. 2:37

Jumala on vanhurskas, hän on laupias, mutta hän on myös pyhä. Tämä viimeinen ominaisuus taitaa monelta unohtua.

Me olemme tässä hyvin peruskysymyksissä. Apostolit olivat Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen todistajia. He tunsivat myös Vanhan testamentin ja pystyivät Pyhän Hengen vaikutuksesta selittämään kristinuskon ydintä tätä kautta. Tavallaan ei myöskään nyt synny ristiriitaa silloin kun Kristuksen työstä käsin Pyhän Hengen avaamana luemme tai opetamme asioita Raamatun pohjalta. Mielestäni ei siinäkään ole suurta vaaraa, jos jossain elämämme vaiheessa joudumme katsomaan kapeasta näkövinkkelistä Raamattua. Ristiriita syntyy kyllä aina, jos kuuntelemme enemmän ihmisiä kuin Jumalaa. Ja vaara on aina lähellä, jos jonkin seurakunnan tai järjestön sanoma on keskeisissä asioissa jatkuvasti puutteellinen ja yksipuolinen.

Jumalan pyhyys on juuri nyt kaikkialla sanoina läsnä. Kuitenkin kysyn sitä myös itseltäni, pystynkö ymmärtämään tältä alueelta kuin "hippusen" verran. Paavali selittää juuri näitä kysymyksiä Heprealaiskirjeen luvuissa 11-13. Näissä luvuissa on suuressa tasapainossa Vanhan Testamentin pyhien usko, Jeesuksen ristin kärsimys ja oman uskomme keskus Kristuksessa, sekä Jumalan pyhyys.

Hebr.12:25-29: Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin." Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

Ja ei ole mikään sattuma, että Paavali seuraavassa luvussa puhuu Jumalan palvelemisesta arkielämässämme huomioiden lähimmäisemme.
Hebr. 13:1-5: Pysyköön veljellinen rakkaus. Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan. Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis. Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"; …

Kiitän sinua Miikkulainen myös viime vuonna 90v ikäisenä kuolleen Paavo Hiltusen kirjojen esiin ottamisesta.

Tämä muutos kuitenkin tapahtui niin, että olin taas kerran lukenut Paavo Hiltusen kirjan: Siunauksia syvyydestä; ja siinä hän kehottaa uskovaa lukemaan niin paljon Raamattua, kuin voi. Ja minä otin neuvosta vaarin ja myös hänen neuvonsa mukaan pyysin, että Jumala Pyhän Henkensä kautta puhuisi minulle.

Tarvitsemme myös aina jossain uskonelämämme vaiheessa toisia kristittyjä ja heidän joko kirjallista tai suullista kehotustaan.