Lutherin rohkaisevia ajatuksia Pyhästä Hengestä Pyhä Henki tekee työtä silloin(kin) kun sinä et jaksa yhtään mitään

kirjoittaja Hellevi Ti Heinä 05, 2022 7:37 am

Lutherin rohkaisevia ajatuksia Pyhästä Hengestä Pyhä Henki tekee työtä silloin(kin) kun sinä et jaksa yhtään mitään

Uskonpuhdistaja Martti Lutherin syntymästä tulee helmikuun 18. päivänä kuluneeksi 570 vuotta. Näissä merkeissä julkaisemme hänen ajatuksiaan Pyhän Hengen ja syntisen ihmisen kanssakäymisestä.”Kristityssä oleva Kristuksen Henki toimii Lutherin mukaan siten, että se ”auttaa” hänen heikkouttaan, jota hänessä vielä on.

Hengen tarjoama apu merkitsee, että hän ”huutaa taukoamatta yötä päivää” kristityssä Kristuksen puoleen. Kun olemme, kuten Luther lausuu, ”niin sanoakseni täysheikkoja siinä määrin, että tuskin voimme huokausta päästää”, Henki huokaa meissä ”sanomattomilla huokauksilla”.Keskellä lihan ja Hengen taistelua, keskellä kaikkia ”lain kauhuja, synnin jylinää, kuoleman järkkymistä ja perkeleen karjuntaa alkaa Pyhä Henki huutaa sydämissämme: ’Abba, Isä!’.” Kun siis ihminen ei epätoivoissaan jaksa huutaa armollisen Jumalan (”Isän”) puoleen, juuri Pyhä Henki ”auttaa hänen heikkouttaan”, ”esiintyy hänen puolestaan sanomattomin huokauksin” ja ”todistaa” kristityn hengelle, että hän on Jumalan lapsi.

Luther tähdentääkin, että vaikka ihminen ei voi aisteillaan tuntea Hengen huutoa, Jumala havaitsee sen. Jumala, joka on ”sydänten tutkija”, näkee, että tuo ”voimaton huokaus” on juuri ”voimakasta voimakkaampi huuto”, jonka rinnalla, kuten reformaattori jatkaa, ”lain, synnin, kuoleman, perkeleen ja helvetin mahtavin ja kauhistuttavin karjunta on lähes ei mitään eikä sitä voida kuulla.

Paavali ei siis suotta kutsu ahdistuneen hurskaan sydämen huokausta Hengen huudoksi ja sanoin kuvaamattomaksi Hengen huokaukseksi; se täyttää koko taivaan ja huutaa niin kovaa, etteivät enkelit käsitä koskaan muuta kuulevansa kuin tuon huudon.”Ihminen sen sijaan arvioi Hengen huudon aivan toisin: ”Me aistimme täysin vastakkaista.

Meistä näyttää, että tuo vähäpätöinen huokauksemme ei sillä tavalla läpäisekään pilviä, että Jumala ja enkelit taivaassa kuulisivat pelkästään sen. Päinvastoin olemme sitä mieltä, varsinkin ahdistusten jatkuessa, että perkele karjuu meitä vastaan, taivas ryskää, maa järisee, kaikki luhistuu kasaan, kaikki luodut uhkaavat meitä onnettomuudella, helvetti avautuu ja tahtoo nielaista meidät.

Tämä kokemus on sydämessämme, näitä kauhistavia ääniä kuulemme ja nämä pelottavat hahmot näemme. Tämä on sitä, mistä Paavali lausuu 2. Kor. 12:9. Kristuksen voima tulee täydelliseksi meidän heikkoudessamme. Silloinhan Kristus on todella kaikkivaltias ja silloin hän todella hallitsee ja saa riemuvoittoja meissä, kun me olemme niin sanoakseni täysheikkoja siinä määrin, että tuskin voimme huokausta päästää.

Mutta Paavali sanoo tällaisen huokauksen olevan Jumalan korvissa mitä kovin huuto, joka täyttää koko taivaan ja maan."Merkille pantavaa on, että Pyhä Henki huutaa”lakkaamatta yötä päivää” usko-vassa. Kristitty ei siis varsinaisesti ”itse” huokaa, vaan hänessä tavallaan ”huotaan”. Luther erottaa Kristuksen Hengen selvästikin erilliseksi ”subjektiksi” ihmisessä. Näin Henki ”huutaa” ihmisessä silloinkin, kun tämä epätoivoissaan ei itse jaksa huutaa Jumalan puoleen.

Luther lausuu tämän havainnollisesti esim. seuraavassa: ”Samoin Herra sanoo Moosekselle Punaisen meren luona: ’Miksi huudat minulle?’ Mooseshan ei lainkaan huutanut, vaan hän oli mitä suurimmissa ahdistuksissa. Sen tähden hän vapisi ja vaipui miltei epätoivoon. Epäusko näytti hallitsevan hänessä, ei usko. Olihan Israel sillä tavoin vuorten, egyptiläisten ja meren saartama, ettei se voinut mihinkään paeta. Mooses ei rohjennut edes hiiskahtaa, saati sitten huutaa.

Sen tähden emme saa lausua arviota sydämemme kokemuksen mukaan, vaan Jumalan sanan mukaan. Se opettaa, että Pyhä Henki lahjoitetaan ahdistuneille, säikähtyneille, epätoivon partaalla oleville jne., heitä nostamaan ja lohduttamaan, niin etteivät he vaipuisi ahdistusten aikana eikä kaikkinaisissa onnettomuuksissa, vaan voittaisivat ne –ei kuitenkaan ilman mitä suurinta vavistusta ja vaivaa.” Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Luther ajattelisi ”Hengen huokaamisen” olevan eräässä mielessä ”toinen todellisuus” ihmisessä: Mooses ei lainkaan huutanut Jumalan puoleen, mutta Jumala näki Hengen huokauksen Mooseksen sydämessä ja kuuli hänen voimakkaan huutonsa.

Ajatus näkyy varsin selvästi myös seuraavasta tekstikohdasta, jossa todetaan selvin sanoin Hengen läsnäolon reaalisonttinen luonne: Pyhä Henki ei ollut Mooseksen sydämessä vain ”spekulatiivisesti”, vaan ”todellisesti”. Luther lausuu jopa, että Henki ”esiintyy Mooseksen puolesta” lausumattomin huokauksin. Uskonpuhdistaja lausuu –ilmaisten epäilemättä samalla omaa reformaattorin kutsumusta koskevaa ahdistustaan:”Hän (Pyhä Henki) suorittaa varsinaisesti työnsä niissä, jotka ovat ankaran pelon vallassa ja jotka ovat joutuneet, kuten Psalmi sanoo, aina ’kuoleman porteille’ saakka.

Kuten jo sanoin Mooseksesta: vesistä ja kaikkialta, minne hän käänsi katseensa, hän näki kuoleman kurkottavan. Hän oli siis äärimmäisessä ahdingossa ja epätoivossa. Epäilemättä hän tunsi sydämessään perkeleen mitä kovimmalla äänellä huutavan vastaansa sanoen: ’Koko kansa joutuu tänään perikatoon, ei se pääse pakenemaan mihinkään! Sinä yksinäsi olet tämän suuronnettomuuden aikaansaaja: sinähän sen Egyptistä johdatit!”

Kaiken lisäksi tuli kansan huuto: ’Eikö Egyptissä ollut hautoja? Toit meidät erämaahan kuolemaan! Eikö olisi ollut parempi palvella egyptiläisiä kuin kuolla kurjasti erämaahan!”
Silloin Pyhä Henki ei ollut vain spekulatiivisesti Mooseksessa, vaan todellisesti. Pyhä Henki esiintyi Mooseksen puolesta sanomattomin huokauksin, että Mooses huokaisi Jumalan puoleen ja sanoisi: ’Herra, sinun käskystäsi minä olen johdattanut kansan. Täytä siis työsi!” Tätä huokausta (Raamattu) kutsuu ’huudoksi’.” Hengen huokaaminen on näin ollen ihmisessä tavallaan itsenäisenä toimintona, jonka varsinainen subjekti on Kristuksen Henki. Tällä tavoin Henki ja hänen jatkuva huokaamisensa onkin kristillisen kilvoi-tuksen jatkuvuuden tae.

On kuitenkin olennaista, että Hengen toiminta on aina liittynyt sanaan ja sen huokaaminen tähtää siihen, että kiusattu ihminen kykenisi ”tarttumaan sanaan” ja omistamaan sen itselleen.”

Ote suomalaisen Luther-tutkijan tri Tuomo Mannermaan teoksesta In Ipsa Fide Christus Adest. Teos käsittelee mm. Pyhän Hengen työtä syntisen hyväksi. Tuomo Mannermaa (s. 1937) kuoli 19.1. 2015. Hänen muistoaan kunnioitamme julkaisemalla edellä olevan otteen hänen teoksestaan. –Aihetta Lutherin esille otta-miseen on siinä, että 18.2. tulee kuluneeksi 570 vuotta Lutherin syntymästä

https://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2016/07/AR_2015-5.pdf

kirjoittaja Hellevi La Kesä 10, 2023 9:31 am

”Samoin Herra sanoo Moosekselle Punaisen meren luona: ’Miksi huudat minulle?’ Mooseshan ei lainkaan huutanut, vaan hän oli mitä suurimmissa ahdistuksissa. Sen tähden hän vapisi ja vaipui miltei epätoivoon. Epäusko näytti hallitsevan hänessä, ei usko. Olihan Israel sillä tavoin vuorten, egyptiläisten ja meren saartama, ettei se voinut mihinkään paeta. Mooses ei rohjennut edes hiiskahtaa, saati sitten huutaa.

Sen tähden emme saa lausua arviota sydämemme kokemuksen mukaan, vaan Jumalan sanan mukaan. Se opettaa, että Pyhä Henki lahjoitetaan ahdistuneille, säikähtyneille, epätoivon partaalla oleville jne., heitä nostamaan ja lohduttamaan, niin etteivät he vaipuisi ahdistusten aikana eikä kaikkinaisissa onnettomuuksissa, vaan voittaisivat ne –ei kuitenkaan ilman mitä suurinta vavistusta ja vaivaa.” Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Luther ajattelisi ”Hengen huokaamisen” olevan eräässä mielessä ”toinen todellisuus” ihmisessä: Mooses ei lainkaan huutanut Jumalan puoleen, mutta Jumala näki Hengen huokauksen Mooseksen sydämessä ja kuuli hänen voimakkaan huutonsa.

Kaiken lisäksi tuli kansan huuto: ’Eikö Egyptissä ollut hautoja? Toit meidät erämaahan kuolemaan! Eikö olisi ollut parempi palvella egyptiläisiä kuin kuolla kurjasti erämaahan!”
Silloin Pyhä Henki ei ollut vain spekulatiivisesti Mooseksessa, vaan todellisesti. Pyhä Henki esiintyi Mooseksen puolesta sanomattomin huokauksin, että Mooses huokaisi Jumalan puoleen ja sanoisi: ’Herra, sinun käskystäsi minä olen johdattanut kansan. Täytä siis työsi!” Tätä huokausta (Raamattu) kutsuu ’huudoksi’.” Hengen huokaaminen on näin ollen ihmisessä tavallaan itsenäisenä toimintona, jonka varsinainen subjekti on Kristuksen Henki. Tällä tavoin Henki ja hänen jatkuva huokaamisensa onkin kristillisen kilvoi-tuksen jatkuvuuden tae.

On kuitenkin olennaista, että Hengen toiminta on aina liittynyt sanaan ja sen huokaaminen tähtää siihen, että kiusattu ihminen kykenisi ”tarttumaan sanaan” ja omistamaan sen itselleen.”

Lutherin rohkaisevia ajatuksia Pyhästä Hengestä Pyhä Henki tekee työtä silloin(kin) kun sinä et jaksa yhtään mitään

Lutherin rohkaisevia ajatuksia Pyhästä Hengestä Pyhä Henki tekee työtä silloin(kin) kun sinä et jaksa yhtään mitään

Lutherin rohkaisevia ajatuksia Pyhästä Hengestä Pyhä Henki tekee työtä silloin(kin) kun sinä et jaksa yhtään mitään

Vs: Lutherin rohkaisevia ajatuksia Pyhästä Hengestä Pyhä Henki tekee työtä silloin(kin) kun sinä et jaksa yhtään mitään