MIEHEN ELÄMÄN ARVOT

kirjoittaja Hellevi To Kesä 29, 2023 9:47 am

MIEHEN ELÄMÄN ARVOT

Arvot ovat opittuja, kulttuurisesti hyväksyttyjä elämää ohjaavia päämääriä. Niihin turvaudutaan vaikeissa valintatilanteissa, joissa rutiineista ei ole apua. Arvoissa, kuten muissakin motiiveissa, on kaksi komponenttia: tieto ja tunne. Tieto ohjaa valitsemaan oikean suunnan ja tunne virittää halun päästä perille.

Miehen arvot muuttuvat iän mukana ja suhteessa elämän aikana saatuun kokemukseen. Arvomuutoksessa on kyse elämän mittaisesta oppimistapahtumasta. Nuorena rakennetaan omaa elämää, kokeillaan asioita ja ollaan valmiit rikkomaan rajoja. Työelämään siirtymisen ja perheellistymisen myötä on kyettävä ottamaan laaja-alaisesti myös muiden ihmisten tarpeet huomioon ja kantamaan vastuu teoistaan. Ikääntymisen myötä lisääntyy konservatiivisuus, taipumus säilyttää hyväksi koetut asiat arvioimatta niitä suhteessa uutuuksiin, sekä huoli siitä, että maailma muuttuu liian nopeasti ja ei-toivottuun suuntaan

Yleistä aikamme ihmiselle, myös miehelle, erityisesti nuorille aikuisille, on yksilökeskeisyys. Individualistin pitää saada toteuttaa itseään minkään auktoriteetin rajoittamatta hänen yksilönvapauttaan. Sitoutuminen ja yhteisöllinen vastuu ovat vieraita. Yleispätevää totuus

-käsitettä ei ole enää ihmisten mielissä olemassakaan

Ihmiset tulevat yhä narsistisemmiksi. Narsistinen ihminen ihailee itseään ja populaareja esikuviaan, joiden kasvot ja nimet vetävät Asiat ovat vähemmän tärkeitä. Narsismi on äärimmäinen itsekkyyden muoto.

Lue 2 Tim 3:1-5.

Tämän ajan arvoja

Kauneus oli suomalaisten ykkösarvo jokin aika sitten erään tutkimuksen mukaan. Kohdistunee enemmän naisiin, mutta yhä enemmän miehiinkin. Miehelle on tärkeä, että kumppanin tulee olla näyttävä. Ulkomuodon yli-ihannointi on yksi vahva tekijä seksuaalimoraalin rappioon ja avioeroihin. Puoliso vaihdetaan usein nuorempaan ja kauniimpaan.

Raamattukin panee merkille kauneuden: ”Sarai oli hyvin kaunis nainen”. ”Raakel oli kaunis vartaloltaan.” Saul oli komea mies. Vastapainoksi todetaan, että ”kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa”. Kauneus ja komeus ovat Jumalan luomaa. Se on lahjaa. On myös niin, että kauneus on katsojan silmissä. Ulkomuodosta ei saa tehdä epäjumalaa. Kristitylle se ei kelpaa elämän arvoksi.

Myös terveys on kärkisijoilla aikamme ihmisen arvomaailmassa, jälleen ehkä enemmän naisten kuin miesten. Se liittyy nuoruuden ihannointiin. Jokaiselle meille terveys on tärkeä asia.

Kristilliseltä kannalta ruumis on Pyhän Hengen temppeli ja siitä tulee pitää huolta. Kuitenkin terveyden ylenmääräinen ihannointi ja tavoittelu osoittavat, ettei ihmisellä ole muita kuin ajallisia arvoja. Ainakin tiedostamattomasti torjutaan kärsimys, riisuminen ja kuolema, mikä varmasti kohtaa jokaista.

Edesmennyt ruotsalainen piispa Bo Gierts kirjoitti aikanaan: ”On tuhansia miellyttäviä arki-ihmisiä, jotka huolehtivat itsestään ja tekevät velvollisuutensa kaikkia kohtaan – paitsi Jumalaa kohtaan.

Heillä on paljon harrastuksia. Voisipa sanoa, ettei mikään inhimillinen ole heille vierasta – paitsi rukous ja usko.

He järjestävät elämänsä kaukokatseisesti ja viisaasti, he järjestävät eläkkeen, henkivakuutuksen ja testamentin, vieläpä lopulta omat hautajaisensakin. Kaikki on otettu huomioon – paitsi elämä kuoleman jälkeen.

He palvelevat omaa ruumistaan ja ovat tyytyväisiä puhtauteen ja terveellisiin asuntoihin. He huolehtivat unesta ja maukkaista aterioista, sydämestä, vatsasta ja ja kaikesta muusta mahdollisesta – paitsi sielustaan. Näin Bo Gierts.

Aikamme ihmisen keskeiset perusarvot pyörivät fyysisen olemuksen ja sen hyvinvoinnin ja näyttävyyden ympärillä. Voisimme täydellä syyllä nimittää sitä kehonpalvonnaksi. Miten on meillä kristityillä? Ajelehdimmeko samassa virrassa?

Työ ja uran luominen lienevät miehen arvomaailman kärkisijoilla. Työelämä on muuttunut hektiseksi. Ja kiristyvä suuntaus jatkuu. Monen miehen avioliitto ja perhe on jäänyt toiseksi uran tieltä. Kristittykin joutuu väistämättä työn ja uraputken aiheuttamiin ristiriitoihin ja arvovalintoihin.

Kaikki mitataan rahassa. Rahan ja maallisen hyvinvoinnin luullaan tuovan onnellisuutta ja elämää. ”Oli rikas mies, jolla oli hyvät tulot. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun tuloni ja omaisuuteni ovat paljon suuremmat, kuin mitä tarvitsen elääkseni.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: ’myyn taloni ja rakennutan suuremman sen sijaan, ostan uuden, kalliimman auton entisen tilalle ja sijoitan varani entistä tuottavampiin kohteisiin. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää tallessa moneksi vuodeksi jopa vuosikymmeneksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu? Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”

Näinkin voitaisiin esittää Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä nyky-Suomessa.

Jokainen tarvitsee rahaa. Ongelma onkin siinä, kun välinearvosta tulee itseisarvo. Raha eikä edes vauraus ole syntiä, mutta rahan himo ja turvallisuuden rakentaminen pettävän omaisuuden varaan on. Rikas mies erehtyi. Hänellä oli huono riskien hallintakyky. Hän ei osannut laskea päiviään oikein. Kesken loistavimpien visioiden tuli odottamaton tekijä: kuolema. Mihin joutuu nyt omaisuus? Ja vielä suurempi kysymys: mihin joudun minä itse kuolemassa?

Raha ja omaisuus eivät voi olla kristityllä lähimpänä sydäntä. (Esimerkki peltisepästä, jolle lompakko oli kaikkein lähinnä sydäntä).

Kun on rahaa, niin sitä on voitava käyttää. Nykyihmisestä onkin tullut kuluttava ihminen ” homo

consumens ” (Erich Fromm). Tämä on erittäin suuri muutos länsimaisen ihmisen ajattelumaailmassa. Koko elämä on kulutusta. Ihminen etsii identiteettinsä kulutuksesta. Ihmiset löytävät sielunsa autostaan, stereoistaan tai keittiökoneistaan (Herbert Marcuse). Kulutetaan ruokaa, tavaroita, musiikkia, terveyspalveluita, matkoja, koulutusta, alkoholia, seksiä, uskontoa, elämyksiä jopa ihmissuhteita.

Nautinnot ovat myös nykyihmisen ehdoton elämänarvo. Syöminen, juominen, huumeet ja seksi ovat tämän ajan kovia arvoja. Sanomalehdet, aikakausilehdet, mainokset, televisio, internet ja elokuvat ja musiikki pitävät yllä nautinnonhakuista ja korostuneen seksististä ilmapiiriä.

Raamattu sanoo lopun ajan ihmisestä: ”He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa.”

Leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo olivat Sodoman syntejä.

Kristitty ei voi olla hedonisti, vaikka nauttiikin kohtuullisesti Jumalan hyvistä lahjoista.

Kunnia, maine ja ihmisten arvonanto, kuuluisuus ovat aina olleet keskeisiä arvoja miesten maailmassa. On tärkeä tulla arvostetuksi. Olla muiden silmissä viisas, menestyvä, jolla on omaisuutta, ystäviä ja vaikutusvaltaa, asemaa. Monelle on kunnia asia, kun hän tulee nähdyksi

jonkun vaikutusvaltaisen ihmisen seurassa. Kunnian ja maineen menetys on sosiaalinen kuolema. Ihmiset hylkäävät.

Tässä on eräs päätekijöistä, mikä estää monia suostumaan Jeesuksen seuraajaksi, koska se tässä ajassa ei tuo kunniaa. Päät kääntyvät varmasti katsomaan, jos kuulemme lausuttavan Jeesus- nimen seurakunnallisten yhteyksien ulkopuolella. Portti on ahdas myös siksi, että moni pelkää mitä kaverit sanovat. Jumalan valtakunnassa ei ole yläluokkaa, siellä ei ole juuri minun arvolleni sopivaa osastoa, ajattelee moni.

Kertomus puliukon ”kunnian menettämisestä”, jos hänestä tulisi Jeesuksen seuraaja.

Onko meille uskoville sitten samantekevää meidän maineemme ja kunniamme? Ei suinkaan. Luther opettaa Isä meidän rukouksen pyynnön ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” selityksessään, että siihen kuuluu hyvä maine. Ehdoin tahdoin emme voi olla välinpitämättömiä emme omasta. emmekä toisten hyvästä maineesta. Emme saa panetella ketään, juoruilla, emmekä puhua pahaa selän takana. Jos on aihetta, pitää lähestyä henkilöä itseään. Ihmisten sanomisten vuoksi ei pidä jättää tekemättä mitään tärkeää, kuten vaikka sitä, että antaa elämänsä Jeesukselle, tulee uskoon. Kuoleman porteilla eikä ajallisissakaan vaikeuksissa ihmiset voi auttaa meitä. Mutta Jeesus voi.

Erittäin keskeinen miehinen arvo on valta. Valtaa tavoitellaan niin politiikassa, työelämässä, perheessä, ihmissuhteissa kuin seurakunnassakin. Valtaa tarvitaan ihmisyhteisöissä. Siksi sitä tulisi antaa vain niille, jotka sitä eivät erityisesti himoitse. Valta turmelee. Ehdoton valta turmelee ehdottomasti.

Kunniaan ja maineeseen ja valtaan liittyy erityisesti miehillä kilpailuasenne. Jollakin tavalla kilpailemme aina keskenämme. Jos emme hiihtoladulla, niin sitten kuka on tehokkaampi, kuka on parempi jutun kertoja, kuka on kovempi jätkä, kuka on parempi puhuja. Me teemme kaikesta jonkinlaista kilpailua. Raamattu haastaa kilpailemaan itsensä kanssa perillepääsystä ja toinen toisensa kunnioittamisessa.

Suvaitsevaisuus on noussut korkeimmaksi hyveeksi jopa teologiassa ja kirkossa. Taustalla on kaiken suhteellisuus ja ehdottoman totuuden puuttuminen sekä toisaalla äärimmilleen viety yksilön vapaus. Moniarvoinen yhteiskunta edellyttää suvaitsevaisuutta. Kaikkea muuta suvaitaan, mutta ei ehdottomia kristillisiä totuuksia ja arvoja ja niiden edustajia. Kristitynkin ihanne on olla suvaitsevainen kaikkea muuta mutta ei syntiä kohtaan.

Uskonnolliset arvot muutoksessa

Uskonnolliset arvot ovat myös muutoksessa. Hengellisyyden tilalle on tulossa henkisyys. Se on kuitenkin jotain ihmisestä lähtevää henkistä tai uskonnollista kiinnostusta ja harrastusta, jotain muuta kuin Raamatun ilmoittamaa uskoa Jeesukseen ja syntien sovitukseen.

Lue I Kor 1:18-28.

Viime aikoina on noussut esille käsite yksinkertainen usko. Ei ole kysymyksessä yksinkertainen usko, että Jeesus pelastaa, vaan yksinkertainen usko, että jotain suurempaa on olemassa, mitä silmään näkyy. Raamatun ilmoittamaa uskoa ollaan todella päivittämässä

Myös kristinuskon sisällä on tapahtunut merkittävää raamatullisten totuuksien siirtymää.

Uskomme perustus on Jumalan Sana. Mutta se ei enää kelpaa perusteeksi. Raamattuargumentaatio eli uskon asioiden perusteleminen Raamatulla on lähes hylätty. Kaikki keskeiset perusteet ovat

siirtyneet. Jumalasta on tullut vain rakkauden Jumala, kun Sanan ilmoittama Jumala on pyhä, rakastava, vihastuva, pitkämielinen. Juuri Jumala -kuvan vääristymisen vuoksi myös erityisesti kielteisiltä tuntuvat totuudet kuten synti, tuomio, kadotus ja myös risti ja veri on vaiettu tai ollaan vaikenemassa kuoliaaksi sekä tulkitaan uudelleen.

Jumalan sana ilmoittaa, että jos emme usko Kristuksen kuolleen syntiemme tähden, haudatun ja nousseen todellisesti kuolleista, niin emme pelastu ja turha on uskomme. Kristologiset eli oppia Kristuksesta koskevat harhat ovat pitkin kirkkohistorian olleet aina ajankohtaisia. Alkuseurakunnan harhat kielsivät Kristuksen tosi ihmisyyden, tämä aika kieltää hänen jumaluutensa.

Pyhän Hengen päätehtävät ovat kirkastaa synti, tuomio ja Jeesuksen sovitustyö eli ristinuhri. Mutta Pyhän Hengen toiminta mielletään nykyään jo herätyskristillisissäkin piireissä ensisijaisesti armolahjojen, karismojen, aikaansaajaksi ja uskonnollisten kokemusten ja tunteiden tuottajaksi.

Raamatun ilmoituksen mukaan maailma ja koko olevainen on Jumala-keskeinen. Tämä ajan ihminen on pannut kaikki, Jumalankin, palvelemaan ihmistä, ja ihmisen ehdoilla.Tähän ihmiskeskeisyyteen sopivat huonosti profeetan sanat: Hänen edessään ”kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa.”(Jes 40:15). Aikamoinen vertaus. Aikamme ihmiskuva on optimistinen; ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Raamatun ihmiskuva on päinvastainen; olemme syntiinlankeemuksen seurauksena ytimeltämme pahoja. Kumpi näkemys näyttää historiassa ja nykymaailmassa realistisemmalta?

Raamattu ilmoittaa ihmisen tärkeimmäksi asiaksi pelastuksen synnistä, kuolemasta, Perkeleen vallasta ja iankaikkisesta tulesta, helvetistä. Mutta pelastuksen tilalle on tullut tämän puoleinen hyvä elämä. Iankaikkisen kadotuksen sietämättömyyttä järjelle on yritetty vähintäänkin kohtuullistaa jopa kieltää kokonaan. Niinpä ihmisten omiatuntoja ei mikään enää kauhista eikä Kristusta tarvita eikä hän ole enää monellekaan elinehto.

Oppi, logiikka, tutkiminen ja analysointi eivät jaksa kiinnosta enää juuri ketään, uskoviakaan. Kokemus, tunne ja elämys tuntuvat antavan enemmän. Niinpä totuuksien siirtymät ja harhat valtaavat tilaa helposti ja nopeasti.

Perustukset ovat siirtyneet, mutta vain ihmisten mielissä. Todellisuudessa Jumalan sanan totuudet eivät ole siirtyneet eivätkä muuttuneet yhtään. Puolitotuuksien, valheen, eksytysten ja synnin virta on vuolas. On työläs yrittää pitää päänsä pinnalla ja uida vastavirtaan. Yhä ymmärrettävämmiksi käyvät Jeesuksen sanat: ” Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” (Lk 18:.

Kristityn miehen arvoja

Kristityn perusajatuksena tukisi aina olla: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, (niin myös kaikki tämä teille annetaan.)” (Matt 6:31-33).

Tänä aikana kristityn tärkein arvo on Raamattu-uskollisuus. Vain Jumalan Sanasta tiedämme totuuden uskon ja pelastuksen sekä Jumalan tahdon mukaisen elämän asioista. Siksi on tärkeä pitää kiinni Sanan itsensä ilmoittamasta totuudesta, että Jumalan Sana on kokonansa totuus. Tämä aika pilkkoo Raamatun. Jeesuksen sanat ovat ehkä vielä totta, mutta apostolit olivat käsityksineen aikansa lapsia. Mutta Jeesus antoi täydet valtuudet apostoleille. Lue Lk 10:16. Uskonpuhdistuksen eräs periaate oli, että Raamattu on yhtenäinen. Laki ja Kristuksen sovitustyö, armo, muodostavat koko evankeliumin. Evankeliumi ilman lakia on lopunajan suurin eksytys. (Eräs meidän ajan

profeetta). On erilaisia tulkintoja, kuitenkin tulee olla asenne: Raamattu on kokonansa totuus. Klassinen kristinuskon tulkinta on koeteltu. Tulkintahorisontin antaa uskontunnustus.

Toinen arvomme tulisi olla henkilökohtainen, elävä usko Jeesukseen. Usko syntyy synnin tähden hätääntyneessä omassatunnossa evankeliumin vastaanottamisesta eli turvautumisesta Jeesukseen pelastajana. Jeesus ei tule kenenkään elämään väkisin. Ihmisen vastuulla on suhtautuminen tarjottuun armoon. Tule uudestisyntyä vedestä ja hengestä. (Joh 3:3,5). Mikään ihmistekoinen ei kelpaa. Vain usko Jeesuksen sijaiskärsimykseen pelastaa. Uskova ihminen tahtoo noudattaa Raamatussa ilmoitettua Jumalan tahtoa elämässään. Elävä usko edellyttää valvomista ja uskon elämän jatkuvaa hoitoa Sanan ja sakramenttien sekä uskovien yhteyden osallisuudessa.

Kolmas arvomme tulisi olla hätä hukkuvista sieluista. Ilman henkilökohtaista uskoa ihmiset tulevat tuomituiksi syntiensä tähden iankaikkiseen kadotukseen. Heidät on herätettävä Jumalan lain julistuksella ja opetuksella ja heille on tarjottava pelastuksen evankeliumia, Jeesuksen vastaanottamista syntiensä sovitukseksi. Tämä on jokaisen kristityn tehtävä. Olemme Jumalan työtovereita. Siksi meidän tärkein tehtävämme on rukoilla, pitää esirukouksia, pitää esillä Jumalan Sanaa, lakia ja pelastuksen evankeliumia ja koettaa saada ihmiset uskomaan.

Vastuumme koskee myös niitä lähimmäisiä, joita tavoitetaan lähetystyön menetelmillä. Jokainen uskova on myös lähetysihminen.

Hätä hukkuvista sieluista tulisi näkyä meidän elämänasenteessamme, ajan käytössämme, vaivan näössämme ja meille uskotun omaisuuden ja rahan käytössä.

Neljäs arvomme tulisi olla lähimmäisyys ja ihmisyys, jotta olisimme ”Isämme lapsia, joka antaa aurinkonsa koittaa niin hyville kuin pahoillekin ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” (Mt 5:45). Uskomme näkyy lähimmäisen rakastamisena ja sen mukaisena käyttäytymisenä. Uskovan tulisi pyrkiä Jeesuksen mielenlaatuun niin toisia uskovia kuin ulkopuolella oleviakin kohtaan. Ystävällisyys kaikkia, myös vastustelijoita kohtaan, tulisi leimata käytöstämme. Emme saa itse kostaa kenellekään. Meidän tulisi auttaa siinä missä voimme. Emme saa puhua pahaa selän takana emmekä juoruilla. Meidän tulee varautua kärsimään pahaa ja huolehtia siitä, ettei rakkautemme kylmene. (Mt 24:12-13).

Inhimillisyys tulee aina säilyttää toisella tavalla uskovia, vastustelijoita ja pilkkaajiakin kohtaan. Anteeksiantamus ja rukous vaikeitakin ihmisiä kohtaan tulisi olla meille leimaa-antavia piirteitä. Näin me voitamme pahan hyvällä.

Meidän tulee olla valvovia kristittyjä, jotta voisimme suorittaa tehtävämme keskiyön pimeässä ajassa. Tehtävämme ovat 1. Kirkastaa Jumalaa elämällämme. 2. Olla Jumalan työtovereita kutsumassa ja voittamassa uskosta osattomia Kristukselle. 3. Päästä itse perille taivaaseen ja tulla kruunatuiksi.

6.3.2010 / Raimo Lappi

kirjoittaja Hellevi To Kesä 29, 2023 9:54 am

MIEHEN TAISTELUT

1. Miehet taiteluissa sodassa

Pian on jälleen Talvisodan päättymisen muistopäivä. Silloin taisteltiin elämästä ja kuolemasta. Ei vain omasta elämästä, vaan koko kansakunnan olemassaolosta. Siellä ja myöhemmin jatkosodassa olleet tiesivät, mitä merkitsee taistelu ja mitä merkitsee olla taitelussa.

Nämä asiat mielessäni mietin entisenä rauhanajan ammattisotilaana, voiko ylipäänsä Suomessa rauhan aikana olla sellaista, josta voidaan käyttää nimitystä taistelu.

Onko miehellä taisteluja rauhan aikana?

No – sanaa taistelu käytetään monenlaisista kamppailuista. On vaalitaistelua, hintasotaa, urheilijoiden taistelua loppusuoralla, elämäntaistelua, taistelua sairautta vastaan, taistelua epäoikeudenmukaisuutta vastaan jne.

Eivät siellä sodassa olleet läheskään kaikki kokeneet välttämättä taistelua henkilökohtaisesti tai kokivat sitä vain hetken tai etäältä. (Kertomus appiukon osallistumisesta Talvisotaan ja sitten jatkosotaan).

Monet tosin joutuvat kokemaan rauhan aikanakin elämässään joskus sellaista, mikä voi olla henkiseltä kuluttavuudeltaan verrattavissa sodan ajan olosuhteisiin, tuskin kuitenkaan koskaan etulinjan taistelujen olosuhteisiin. Rauhan aikana puuttuvat nimittäin taistelun ratkaisevat tekijät: joka hetki läsnä oleva kuolema ja sen pelko, vangiksi ja ammutuksi joutumisen pelko, pahasti haavoittumisen ja niiden tuomien yli inhimillisten tuskien pelko ja kaiken tämän jatkuva näkeminen ympärillä loppuun väsyneenä ja ilman konkreettista toivoa päättymisestä.

Edellä mainittu ei ole tarkoitettu mitenkään väheksymään meidän erilaisia taistelujamme. Tarkoitus on vain muistuttaa mieliimme, että osaisimme suhteuttaa omat taistelumme.

2. Mies taistelussa rauhan aikana

Miehellä voi olla monia taisteluja. Taistelu sairautta vastaan. Säde ja sytostaattihoidot ovat rankkoja. On jatkuva epätietoisuus sairauden uusimisesta. Jatkuvat kontrollit kuluttavat voimia.

Työ voi olla taisteluun verrattavaa. Jokainen uusi työpäivä voi vaatia unettoman tai pitkään jatkuneen huonosti nukuttujen öiden jälkeen lähes yli-inhimilliseltä tuntuvia ponnisteluja.

Avioliiton ristiriidat voivat kotona aiheuttaa jatkuvia taisteluja. Yhteisymmärrystä ei löydy missään. Kaikki läheisyys on jo kauan voinut olla tipotiessään.

Työpaikalla tai luottamustehtävissä voi olla ristiriitoja, jotka ovat kauan kyteneet ja nyt leimahtaneet lähes avoimeksi sodaksi. Niiden keskellä täytyy vain olla ja yrittää selviytyä.

Mies voi joutua taisteluun puolustaessaan oikeudenmukaisuutta, heikomman lähimmäisensä oikeuksia tai omia ja omaistensa laillisia oikeuksia.

Jokaisella on jonkinlaiset ja jonkinasteiset taistelut eläessämme ihmisen elämää, miehen elämää.

3. Taistelu miehestä

Keskityn kuitenkin tässä alustuksessani, ja näin uskon järjestäjienkin tarkoittaneen, taisteluun, joka ilmaistaan 1 Timoteuskirjeen sanoissa: ”Taistele jalo taistelu. (1 Tim 1:18) ja vähän myöhemmin ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus. Tartu kiinni ikuiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” (1 Tim 6:12).

Olemme Jeesukseen uskovina sodassa. Tiedostammeko sen? Tämä sota on hengellistä sotaa. Tosin se tapahtuu paljolti meiltä näkymättömissä – Jumalan ja Saatanan henkivaltojen välillä. Ihminen ja mies on siinä kuin taistelukenttä. Taistelu on kyllä yhtä kovaa kuin ajallinen sotakin, sillä sen lopputulos voi olla meille vielä traagisempi kuin kuoleminen taistelukentällä, nimittäin joutuminen ikuiseen helvettiin.

Jeesus sanoo Luukas 12:4-5. ”Minä sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät sen jälkeen voi tehdä mitään enempää. Minä osoitan teille, ketä teidän on pelättävä. Pelätkää häntä (Jumalaa), jolla surmattuaan on valta syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, pelätkää häntä.” Tässä jakeessa on jo taistelun makua, kovan taistelun, jonka lopputulos on vielä suurempi kuin minkään maallisen taistelun.

Oletko mies Jumalan ystävä vai hänen vihollisensa? Jokainen, joka ei ole tehnyt Jeesuksen ristin uhrin kautta erillisrauhaa Jumalan kanssa, on vielä Jumalan vihollinen, kapinoitsija, olipa sitten vaikka kuinka suuri humanisti ja filantrooppi (ihmisystävä). Jos täällä on joku, joka on tästä epävarma, niin olet oikeassa paikassa. Rakkaudessaan Jumala kutsuu sinua Jeesuksen luokse saamaan syntisi anteeksi ja solmimaan erillisrauhan Jumalan kanssa tämän häntä vastaan kapinoivan maailman keskellä.

Jokaisesta miehestä käydään kovaa taistelua. Jumala kutsuu kääntymykseen ja pelastukseen. Saatana ja maailma eivät irrota helpolla otettaan, vaan vetävät toiseen suuntaan, itsensä toteuttamiseen, syntiin ja lopuksi helvettiin. (Kertomus omasta kääntymystaistelusta).

4. Miehen taistelu syntiä vastaan

Miehen elämässä käydään taisteluja kiusauksia vastaan. Kiusausten alkulähde on paholainen, joka on itse personoitunut kiusaaja. Raamattu opettaa selvästi, että Jumala ei kiusaa ketään. ”Älköön kukaan kiusauksessa olleessaan sanoko: ”Jumala kiusaa minua”. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.”(Jk 1:13). Vaikka Jumala ei ketään kiusaa, hän voi kuitenkin sallia kiusauksen.

Kiusaukset voivatkin syntyä ihmisen ulkopuolelta kuten Jeesuksen kiusauksissa ja Jobin koettelemuksissa, tai ne voivat nousta sisältä sydämestä, turmeltuneesta luonnostamme, kuten himot. ”Kutakin viettelee hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee. Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin.” (Jk 1:14-15). Mikä tekee himon raskaaksi? Tahto. Kun tahto yhtyy himoon, on himo tullut raskaaksi ja johtaa syntiin.

Kiusaus, viettelys, himo ei vielä sinänsä ole synti. Mutta taisteluja ne aiheuttavat. Kiusaukset kuuluvat asiaan ainakin aika ajoin. Kiusauksen pauloihin joutui Mestarimmekin, mutta hän voitti ne. Kiusauksilla ja koettelemuksilla on hyväkin hedelmänsä.

Taistelut ovat elämän merkki. Jos ei ole ollenkaan taisteluja, herää kysymys. olemmeko uskossa, koska kuolleet kalat valuvat myötävirtaan, mutta elävät kalat nousevat vastavirtaan. Ja vastavirtaan nouseminen aiheuttaa aina taisteluja.

”Veljeni pitäkää pelkkänä ilona sitä, että joudutte moninaisiin kiusauksiin ja koettelemuksiin, tietäen, että teidän uskonne kestävyys kiusauksissa ja koettelemuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.

Kärsivällisyys tuottakoon täydellistä toimintaa, että olisitte täydellisiä ja eheitä, ettekä missään asiassa vajavaisia.” (Jk 1:2-4).

On sanottu, että miehen pääkiusaukset ovat nainen, raha ja valta.

Seksuaaliset kiusaukset

Jumala on asettanut sukupuolisuuden toteuttamiselle puitteet: yksi mies ja yksi nainen, avioliitto. Kiusaus muodostuu siitä, kun sukupuolisuuden oikea tyydyttäminen ei ole vielä tai juuri nyt mahdollista. Tarve kuitenkin on olemassa. Raamattu ei kerro, että Jeesusta olisi kiusattu nimenomaan tällä alueella. Epäilemättä on kiusattu. Olihan hän paljonkin tekemisissä naisten kanssa ja sanoohan Raamattu, että hän oli kaikessa kiusattu kuten mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hän ei langennut. Hänen pyhät silmänsä eivät koskaan katsoneet naista himoiten. Hän on ainoa terve mies tällä maapallolla, joka täytti terävöittämänsä lain 6. käskystä. ”Joka katsoo naista (asiaankuulumatonta naista) himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.” (Matt 5:28).

Simson oli Jumalan nasiiri, jonka piti vapauttaa Israel filistealaisten käsistä. Mutta hän päätyi silmät puhkaistuina tuhoon. Simsonin kiusaukset tulivat pakanallisen naisen Delilan muodossa, jonka sylissä Simson uhrasi kutsumuksensa. Daavid lankesi sukupuolihimonsa kiusaukseen nähdessään alastoman Batseban, toisen miehen vaimon.

Nykyajan maailma on väärän seksuaalisuuden läpitunkema. Voi vain kuvitella, kuinka paljon elävä elämä, mutta myös kirjallisuus, aikakausilehdet, elokuvat, netti, televisio aiheuttavat miehille, myös uskoville miehille, kiusauksia ja taisteluja. Saatana on viehtäjä, joka saa synnin näyttämään kauniilta ja lumoavalta, mutta kun on langettu, se puree kuin käärme.

Miten näitä vastaan voi taistella. Paavali antaa neuvon Timoteukselle. ”Pakene…himoja”.(2 Tim 2:22). On tarpeen välttää tiettyjä paikkoja, sulkea televisio ajoissa tai viedä ullakolle, tarkastaa mitä painotuotteita kotiin tulee. Ajatuksista voimme todeta, että emme voi estää lintua lentämästä päämme yli, mutta voimme estää sen tekemästä pesää päämme päälle.

Raha ja omaisuus

Toinen miehen pääkiusauksista on raha ja omaisuus. Näidenkin takana on sinänsä oikea tarve omistaa elämän välttämättömät toimeentulon edellytykset.

Kiusaus onkin rakentaa elämänsä niiden varaan. Kuvitellaan, että onnellisuus ja elämän laatu olisivat omaisuudesta riippuvaisia. Raha on vain väline ja sellaisena välttämätön, mutta kiusaus on siinä, että se pyrkii välineestä itseisarvoksi. Rahan himo johtaa myös epärehellisyyteen, vilppiin, petoksiin, keinotteluun, kuutamourakoihin ja muihin sellaisiin.

Juudas Iskariot oli Jeesuksen opetuslapsi, joka päätyi pettäjänä itsemurhaan. Hän oli varas ja otti opetuslasten yhteisestä kukkarosta omiin tarkoituksiinsa. Pietari oli heikko, yltiöpäinen, mutta hän särkyi heikkoudessaan Mestarinsa käsiin. Tuomaksen valtasi epäilys, mutta se oli vilpitöntä. Mutta Juudas ei koskaan tunnustanut rahanahneuttaan ja vilppiään Jeesukselle eikä vienyt heikkouttaan Mestarinsa tuomittavaksi. Hän jätti siten sydämensä oven aina raolleen Saatanalle ja eräänä hetkenä se otti täyden vallan Juudaksen sydämessä. Tarjous oli liian suuri: kolmekymmentä hopearahaa.

Raamattu varoittaa rahanhimosta, ”joka on kaiken pahan juuri. Sitä haluten monet ovat eksyneet uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. (1 Tim 6:10).

Hyvä keino vastustaa rahan keräämisen houkutusta, on opetella antamaan Jumalan valtakunnan työlle. Miksi kerätä yli kohtuullisen elämän tarpeen, miksi vielä vähemmän epärehellisesti, kun kuitenkin antaa pois.

Jokaista uskovaa miestä kohtaa myös kiusaus mieltyä tähän maailmaan, kuten Deemas. On tärkeä kerrata mielessään sitä, että kristitty on kuollut tälle maailmalle ja hänen elämänsä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.

Ylpeys ja valta

Kolmas miehen kiusauksen pääryhmä on itsekorotukseen, ylpeyteen ja valtaan liittyvät kiusaukset.

Tämänkin takana on sinänsä oikea pätemisen, arvostettuna olemisen ja hyväksyttynä olemisen tarve ja asema elää yhteisön osana.

Kuitenkin ylpeys ja itsekorotus ovat synninolemuksen perimmäiset juuret. Tähän lankesi aikanaan ylienkeli Lusifer, josta tuli Saatana, Jumalan perivihollinen. Jumala kaltaisuus, riippumattomuus, itse itsensä mitta on ollut läpi ihmissuvun ihmisen peruskiusaus. Se on tuottanut maailmalle sellaisia suurmiehiä kuten Stalin, Hitler, Rooman kirkon paavit. Se tulee tuottamaan Antikristuksen. 666 ei ole vain pedon luku. Se on ihmisen luku. Jokainen, pieni ja suuri, joka ei ole naulinnut ylpeyden ja vallanhalun ja yleensä synnin turmeltunutta käärmettä sisimmästään Jeesuksen kanssa ristille on mukana tuossa luvussa.

Varsinkin miehessä on halu tulla joksikin suureksi, jota ihaillaan, kunnioitetaan, jonka sana painaa, joka on eturivissä, ensimmäinen. Vallanhalu näkyy politiikassa, taiteessa, tieteessä, työelämässä, kirkossa seurakunnissa, hengellisissä järjestöissä, kodeissa, perheissä, miehen ja vaimon välisessä suhteessa, siis kaikkialla.

Ylpeyden ja vallan yksi alaosasto on uskonnolliset kiusaukset.

Paholainen kehotti Jeesusta hyppäämään temppelin harjalta maahan ja selviämään vahingoittumattomana ihmeen kautta. Jeesus ei suostunut ihmemieheksi. Jeesus toki tekee tunnustekoja vieläkin, mutta myös Paholainen jäljittelee häntä. Kaikki ihmeet ja merkit eivät ole Jumalasta. Moni kristitty lankeaa tähän kiusaukseen.

Uskonnollisiin kiusauksiin voidaan lukea myös houkutus välttää kärsimys ja vaikeudet tekemällä kompromisseja maailman ja suolansa menettäneen kristillisyyden kanssa.

Kaikki Jumalan valtakunnan työntekijät piispoista heikoimpiin todistajiin kokevat kiusauksen

- leventää ahdasta porttia niin, että synneissään pysyvä maailmakin mahtuisi taivaaseen ja että maailma hyväksyisi

- vaieta, kun tulisi puhua totuudesta ja Jeesuksesta

- olla sovittelija synnin kanssa, kun tulisi olla jyrkkä

- olla jyrkkä ja rakkaudeton opin ja elämän sivuasioissa, kun tulisi etsiä yhteyttä

On monia muitakin kiusausten ja taistelun aiheita. Tällaisia ovat mm monenlaiset riippuvuudet, mm alkoholi-, tupakka-, huume-, lääke-, ylensyöminen, seksi-, porno ja peliriippuvuus. Näissä moni mies, uskovakin, käy omaa, kovaa taisteluaan.

Ehkä voimme välttyä lankeamasta näkyviin ja karkeisiin synteihin, mutta kun mittanuoraksi otamme Jeesuksen terävöittämän lain, jokainen olemme langenneet ja lankeamme jatkuvasti. Meidän tulee tunnustaa lankeemuksemme eikä selitellä eikä puolustella niitä.

Jeesus on voittanut kiusaukset ja hän voi kiusattuja auttaa. Hän torjui kiusauksen Jumalan sanalla. Näin meidänkin tulee tehdä. On myös luvattu, että meitä ei koetella yli voimiemme: ”Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”(1 Kor 10:13).

5. Miehen taistelu uskon puolesta

Jokainen uskova mies on kutsuttu taisteluun evankeliumin uskon puolesta. Tänä aikana emme voi välttää tätä.

Elämme aikaa, jolloin yksi totuus toisensa jälkeen Raamatusta kielletään tai jos ei suoraan kielletä, niin tulkitaan uudelleen. Se ei ole enää Raamatun tulkintaa, vaan Raamatun hylkäämistä.

Jumalan pyhyys kielletään. Jumalasta on tehty vain kaiken salliva rakkauden Jumala. Kielteiseksi koetut totuudet kuten synti, tuomio, kadotus vaietaan kuoliaiksi. Jeesuksesta syntiemme tähden kuolleena ja ylösnousseena ei juuri enää puhuta.

Parannuksen tekeminen ja uudestisyntyminen ovat tuntemattomia. Ahdas portti on räjäytetty rikki jo kauan sitten. Sakramentalismi eli kaste tehtynä tekona pelastaa. Tällainen oppi vallitsee. Jumalan käskyt seksuaalisuuden toteuttamisesta vain avioliitossa hylätään. Homoseksuaalisuuden toteuttamisen kieltävät selvät Raamatun kohdat selitetään vanhentuneiksi. Kaikkien pitäisi päästä taivaaseen. Se on kuin ihmisoikeus.

Kelpaako tällainen Jumalan edessä? Ei. Kallis helmi maksaa vielä tänäänkin ”koko omaisuuden”. Parannus on tehtävä ja tietoisista synneistä on luovuttava. Elämä on annettava Jeesukselle. On synnyttävä uudesti.

Ei ole puolueetonta maata. Jos vaikenemme siellä, missä opetetaan vastoin Raamattua ja meillä olisi mahdollisuus tuoda Raamatun totuus esille, mutta emme sitä tee, teemme väärin. Olemme Jeesuksen omina suorastaan pakotettuja paljastamaan värimme ja uskomme Jumalan sanan totuuteen. Muuten kiellämme uskomme.

Tässä on meille jokaiselle taistelua riittämiin. Rohkaisen sinua taistelemaan raamatullisen uskon

puolesta loppuun asti.

6. Miten taistelemme

Jotta kykenemme taistelemaan, meillä tulee olla oikea taisteluvarustus. Varustus Talvisotaan lähdettäessä oli yleensä ottaen varsin puutteellinen. Henkilökohtainen varustuskin oli monesti malli Cajander eli kokardi siviilikarvalakkiin, sotilasvyö vyötäisille ja kivääri m 39 käteen.

Jumalan sana antaa meille paremman taisteluvarustuksen. Lue Ef 6:10-18.

Kerrataan tämä vielä omin sanoin.

1. Vaella totuudessa, usko vain totuus. Puhu ja kirjoita totta. Sinun sanasi on kokonansa totuus.” (Ps

119:160).

2. Elä Jumalan vanhurskaudesta ja pyri elämän vanhurskauteen.

3. Tee ja tue evankelioimis- ja lähetystyötä.

4. Usko Jumalan lupauksiin epäuskon hyökkäyksiä vastaan.

5. Varjele ajatusmaailmasi puhtaana. Se on pelastuksen kypärä.

6. Torju hyökkäykset Jumalan Sanalla. Käytä Sanaa. Lue Sanaa. Kuuntele Sanaa.

Näin täytyt Pyhällä Hengellä ja saat Jumalan voiman taistella.

Rukoile kaikkia näitä itsellesi ja muille uskoville.

Valvo. Ole valpas. Ole kestävästi valpas.

Lisäksi Sana antaa ohjeen miten taistella. Lue 2 Kor 10:3-5.

Meidän ei tule taistella maailman eli ei- uskovien tavalla. Meillä ei ole ulkonaista valtaa. Meillä ei ole esittää tämän maailman viisaille kelpaavia ns järkiperusteita. Aseet, hänen sanansa, eivät ehkä tee maailmaan vaikutusta. Sana rististä on hulluutta niille, jotka joutuvat kadotukseen. Mutta Jumalan Sana kykenee saamaan aikaan sellaista, mihin ihmisten mahtikäskyt eivät pysty. Ne

kukistavat Jumalaan kohdistuvan vastustuksen ja vakuuttavat ihmisten omattunnot. Ne särkevät vastaväitteet, joita ihmiset ylpeydessään esittävät Jumalalle.

Lue 1Kor 9:24-27. Taisteluun ja siinä menestymiseen kuuluu myös itsekuri. Lihalle, turmeltuneelle luonnolle ei tule osoittaa mitään armoa.

7. Taistelut päättyvät

Monen ahdistuksen ja taistelun kautta meidän on mentävä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mutta kerran taistelut päättyvät. Säilyttäkäämme usko. Tee Kristuksesta elämäsi keskipiste. Hän vie perille.

”Olen kilpaillut hyvän kilvoituksen, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes minulle on tallennettuna vanhurskauden seppele. Herra, vanhurskas Tuomari, on antava sen minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle, vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään.” (2 Kor 4:7-8.

13.3.2010 / Raimo Lappi

MIEHEN ELÄMÄN ARVOT