Venäjän kirkko valitsi keisarin Kristuksen sijaan

kirjoittaja jarrut Ma Tammi 01, 2024 10:14 am

Venäjän kirkko valitsi keisarin Kristuksen sijaan
Pauli Juusela '

Muutamia rohkeita sentään löytyy. The Moscow Times -lehti kertoi
englanninkielisillä sivuillaan 11.2.2023 venäläisistä papeista ja uskonnollisista
johtajista, jotka kritisoivat sotaa. Lehti itse käyttää englanninkielisessä versiossaan
sodasta sanaa sota eikä erikoisoperaatio, jota Vladimir Putinin diktatuuri Venäjällä
vaatii käyttämään.

Lehti kertoo ortodoksipapista nimeltä Maxim Nabigin. Arkangelin Pyhän Mikaelin
seurakunnan pappi on ollut hylkiö kotikylässään Etelä-Venäjällä siitä lähtien, kun
hän pääsiäissaarnassaan tuomitsi Ukrainan sodan rikoksena, mitä se onkin. Hän
halusi jakaa sydämensä tuskan seurakuntalaisilleen. Saarnan jälkeen Nabigin
kutsuttiin turvallisuuspalvelu FSB:n puhutteluun ja hänen toimistaan ilmoitettiin
myös kirkon viranomaisille Moskovaan. Hän kertoo lehden haastattelussa, ettei
hänen omassa hiippakunnassaan ole toisinajattelijoita: ”Ihmiset joko pelkäävät puhua
tai sitten he tukevat sitä, mitä Ukrainassa tapahtuu.

Kylässäni on vain kaksi ihmistä, jotka ajattelevat samoin kuin minä ja
he ovat molemmat sekulaareja, uskonnottomia.”
Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut kohta tasan vuosi. Tai oikeastaan sotaa
on käyty jo vuodesta 2014, mutta helmikuun 24. päivä 2022 Venäjä paljasti korttinsa
niillekin, jotka halusivat uskoa jotain muuta kuin mitä näkivät. Alusta lähtien
Venäjän ortodoksinen kirkko patriarkkansa Kirillin johdolla on seisonut tsaarin eli
presidentin tukena. Miksei seisoisi, sillä niin se on seisonut jo pitkään. Se on
valtiovallan rinnalla vuosien ajan valmistellut kansalaisten mieliä mahdolliseen
sotaan. Venäjä on sille Kolmas Rooma, maa, jolla on maailmassa messiaaninen
tehtävä oikean uskon puolustajana, siis pyhä maa.

Putin antoi tammikuussa 2018 Valamon Luostarissa Laatokalla haastattelun, jossa
hän totesi ortodoksisen kirkon olleen aina tärkeä osa Venäjän kansallista valtiota.
Suomen entinen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen kertoi Helsingin yliopiston
tiedekulmassa pidetyssä paneelikeskustelussa 2018, että Putinille sopii ajatus, että
valtionpäämies ei ole vastuussa niinkään kansalle kuin Jumalalle. Kirkko on valtiolle
alamainen ja palvelee Putinin politiikkaa. Kirkko ja kaupunkiin haastattelemani
teologian tohtori Heta Hurskainen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että Venäjän
ortodoksinen kirkko katsoo olevansa valtion yläpuolella tuomassa sille moraalista
pohjaa. Putinilla ja patriarkalla on sama suunta: Putin tavoittelee maallista suuruutta,
Kirill haluaa kirkkonsa haltuun sen syntysijat Ukrainassa.

Olen seurannut Venäjän hengellistä varustautumista Kirkko ja kaupungin
uutispäällikön roolissa vuosien ajan. Kaksi viikkoa ennen sotaa haastattelin Helsingin
yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Elina Kahlaa. Hän nosti esiin sen, miten
sodan pyhyys on viime vuosina korostunut ja kuinka sodalle pyhitettyjä temppeleitä
ja teemapuistoja nousee eri puolille Venäjää. Venäjällä usko ja sotilaallinen voitto on
historian saatossa opittu kytkemään yhteen ja erityisen merkityksellinen asia tässä oli
toinen maailmansota. Siitä puhutaan Venäjällä Suurena isänmaallisena sotana, jossa
voitettiin lähes yksin natsit. Nyt Venäjä käyttää propagandassaan Ukrainasta termejä
natsi ja fasisti ja myös satanistit.

Kristuksen ja armon sijasta Venäjän kansalaisuskonto suosii Kahlan mukaan puhetta
kaikkivaltiaasta voimakkaasta Jumalasta. Siihen liittyy oman kansakunnan
erityislaadun korostaminen, kansakunnan yhteys. ”Kysymys ei ole niinkään siitä,
mihin uskot, vaan siitä, oletko valmis uhraamaan henkesi kansan puolesta”, Kahla
kiteytti haastattelussa.

Venäjän vihollisen korostetaan tulevan aina lännestä, ja mielikuvakamppailussa
kaivetaan esiin esimerkkejä historiasta ja käytetään surutta teologista sanastoa.
Rappeutuneesta Euroopasta puhutaan halventavalla Gayropa-termillä. Kirkko
vastustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, kannattaa naisten ja lasten oikeuksien

rajoittamista, vastustaa aborttia ja haluaa rajoittaa sananvapautta. Tavoite on tukea
perinteistä perhettä, kristillisenä pidetyn yhteiskunnan ydinyksikköä. Mies on
perheen pää ja nyrkki.

Nämä asiat ovat olleet esillä Venäjän kirkon kannanotoissa myös sodan aikana. Kun
patriarkka Kirill saarnasi Kristus Vapahtajan katedraalissa pari viikkoa sodan
alkamisen jälkeen, hän kytki Ukrainan sodan suorastaan metafyysiseen kamppailuun
Pride-kulkueiden, ”homoparaatien” synnillisyyttä vastaan. Hän totesi Venäjän
puolustavan vainottuja kirkkonsa jäseniä. Sen Venäjä on tehnyt muun muassa
tuhoamalla vuodessa noin 500 kirkkoa ja muuta uskonnollista rakennusta.
Syyskuussa 2022 Kirill lupasi, että jos sotilaat kaatuvat sodassa isänmaan puolesta,
he pääsevät Jumalan luo ikuiseen elämään ja kunniaan. Kirkon tuki sodalla ei ole
vähentynyt, vaan pikemminkin vahvistunut.

Mahdolliset kriitikot on hiljennetty tai he asuvat maanpaossa ulkomailla. Yksi heistä,
Yhdysvalloissa asuva tutkija Sergei Chapnin kirjoitti helmikuun alussa avoimen
kirjeen Kirilliä seuraaville lakeijoille, maan muille ortodoksipiispoille. Kirjeessä hän
vetoaa siihen, että piispojen pitäisi palvella Jumalaa eikä keisaria. Chapnin sanoo,
etteivät piispat voi viimeisellä tuomiolla vedota arvoonsa ja titteleihinsä, vaikka
ottaisivat piispallisen asunsa arkkuun. Hänen mukaansa piispat ohjaavat laumaansa
pois evankeliumin sanomasta.

Samaa sanoi Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier Kirkkojen
maailmanneuvoston kokouksessa syyskuun alussa. Hänen mukaansa ”Venäjän
ortodoksisen kirkon johtajat ovat johtamassa jäseniään ja koko kirkkoa kulkemaan
tietä, joka pilkkaa Jumalaa.” Steinmeier piti kokouksen suorimman puheen, jota
Venäjän kirkon kokoukseen mukaan otetut edustajat kuuntelivat vaieten. Jostain
syystä maailman suurimman ekumeenisen järjestön viestintä piilotti verkkosivuiltaan
puheen sisällön.

Kirkkojen maailmanneuvosto on tuominnut sodan ja varovasti Venäjänkin toimet.
Samaan aikaan se pitää yllä diplomaattisia suhteitaan Venäjän kirkkoon, vaikka se
joutuu siinä hyväksikäytetyksi. Venäjän kirkon ulkoasioista aiemmin vastannut
metropoliitta Ilarion on kuvannut osastonsa tehtävää kirkon puolustusministeriöksi.
Venäjän kirkko vahtii ekumeniassa omaa etuaan ja kääntää sen propagandan
välineeksi. Niin se on tehnyt Neuvostoliiton ajoista alkaen: toiminut valtion
ulkosuhteiden jatkeena. Valtio puolestaan on miehittänyt kirkon johdon omilla
miehillään. Kirill ja Putin ovat veljiä KGB:stä.

Kirkkojen maailmanneuvoston lisäksi myös Vatikaani on vältellyt suoraa Venäjän
tuomitsemista, ainakin siksi, että se haluaa ylläpitää mahdollisuutta diplomatiaan.
Paavi on sanonut haluavansa tavata sekä Putinin että Volodymyr Zelenskyin. Toki
paavi Franciscus on sanonut, ettei Kirillin pitäisi asettaa itseään Putinin kuoripojaksi
ja tuominnut sodassa tapahtuneet sotarikokset. Ukrainalaiset odottavat paavilta
enemmän.

Suomen kirkot ovat toimineet asiassa ryhdikkäästi. Esimerkiksi ortodoksisen kirkon
arkkipiispa Leo on kuvannut tilannetta näin: ”Ajattelen, että näiden hirmutekojen
tekijä kieltäytyy tunnustamasta Jumalaa luojakseen ja menettää siten oikean suunnan
elämässään sekä rikkoo samalla koko suhteensa omaa itseään ja muita ihmisiä
kohtaan. Tällaisen ihmisen on turha yrittää peitellä tekojaan maan mullalla tai
jätesäkeillä julkiselta saatikka Jumalan katseelta. Jumala tuntee Ukrainan marttyyrien
nimet.”

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/70b64385-0894-48d3-8919-f65f8026f725/content

Venäjän kirkko valitsi keisarin Kristuksen sijaan

Venäjän kirkko valitsi keisarin Kristuksen sijaan

Venäjän kirkko valitsi keisarin Kristuksen sijaan Pauli Juusela '

Venäjän kirkko valitsi keisarin Kristuksen sijaan
Pauli Juusela '