Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» silloin kun on
Tänään kello 7:49 am kirjoittaja jarrut

» Uskontojen uhrien tuki ry/Vertaistukiryhmät
Tänään kello 6:47 am kirjoittaja jarrut

» Paavo Hiltunen / Temmataanko serakunta todellakin pois?
Eilen kello 8:28 am kirjoittaja jarrut

» Paavo Hiltunen / Uusi maailmanjärjestys
Eilen kello 8:25 am kirjoittaja jarrut

» Paavo Hiltunen /Huonot ihmissuhteet
Eilen kello 8:23 am kirjoittaja jarrut

» Paavo Hiltunen /Lopunajan seurakunta
Eilen kello 8:20 am kirjoittaja jarrut

» Maailmanhallitus horisontissa (A World Government On The Horizon)
Ma Heinä 17, 2017 4:27 pm kirjoittaja arkikalusto

» Seurakunnan oikeudesta ja vallasta arvostella kaikkea oppia
Ma Heinä 17, 2017 6:50 am kirjoittaja jarrut

» Jouko Nieminen:Raamattuopetus oppien arvioimisesta ja henkien koettelemisesta
Ma Heinä 17, 2017 6:46 am kirjoittaja jarrut

Heinäkuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31      

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

KOHDATESSAMME JUMALAN SANAN HALVEKSUNTAA

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

KOHDATESSAMME JUMALAN SANAN HALVEKSUNTAA

Viesti  jarrut lähetetty Ti Heinä 29, 2014 7:36 am


 
 
 
KOHDATESSAMME JUMALAN SANAN HALVEKSUNTAA
Arne Olsson, piispa, Ruotsi
 
 
”Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: ’Lähtekäämme yli toiselle rannalle.’ Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niin kuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi. Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: ’Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?’ Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: ’Vaikene, ole hiljaa.’ Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Ja hän sanoi heille: ’Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?’ Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: ’Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?’”
 
 
Pitäkäämme tämä kertomus kohdasta Markus 4:35-41 mielessämme puhuessani aiheesta Kun kohtaamme Jumalan sanan halveksuntaa.
 
En tunne kuuluvani siihen kirkkoon, joka on ollut hengellinen kotini. Ja: En voi enää käydä omassa kirkossani, koska siellä saan kuulla kaikenlaista, mutten mitään Jeesuksesta. Kuulostaa eksyksissä olemiselta ja kodittomuudelta kirkossa, jota on rakastettu lapsuudesta asti. Elämme aikaa, jolloin halveksitaan suuresti Jumalan sanaa. Jeesuksen opetuslapset elävät myrskyisiä aikoja. Myrskyiset ajat ovat pula-aikoja. Tämän pulan huomaa vasta, kun haluaa olla Jumalan sanassa pysyvä Jeesuksen opetuslapsi ja kantaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään.
 
Käsittelemme ensin, mitä Jumalan sanan halveksiminen merkitsee ja miten se tulee esiin. Sitten otamme esiin joitakin vastauksia kysymykseen, mitä meidän on tehtävä siinä hätätilassa, jossa olemme. Lopuksi esitän jotain siitä, mitä Herra tekee, kun hänen sanaansa halveksitaan.
 
 
1. Mitä Jumalan sanan halveksiminen merkitsee ja miten se tulee esiin
 
Perussyy hengelliseen hätään on juuri Jumalan sanan halveksunta. Jumalan sanan halveksiminen saa aikaan perustusten järkkymisen.
 
Mutta Jumalan sanan halveksimista voidaan havaita myös meissä itsestämme. Syntymästämme saakka ylenkatsomme Jumalan sanaa. ”Onko Jumala todellakin sanonut?” (1. Moos. 3:1) Tämä kysymys, jonka Saatana esitti Eevalle ennen kuin tämä söi kiellettyä hedelmää, on jatkuvasti seurannut ihmissukua. Kiusaaja kylvää ihmisten sydämeen epäilystä Jumalan sanan totuutta kohtaan.
 
Raamattu puhuu kolmesta Jumalan ja hänen sanansa hengellisestä vihollisesta. Ei yksikään meistä välty niiden vaikutukselta. Martti Luther nimeää Isä meidän -rukouksen kuudennen pyynnön selityksessä nämä kolme hengellistä vihollista: Perkele, maailma ja oma lihamme. Yksikään näistä vihollisista ei luota Jumalan sanaan. Ne halveksivat kaikkea, mitä Herra on tehnyt ja tekee.
 
Maailmalla tarkoitetaan kääntymättömiä ihmisiä, jotka vastustavat Jumalaa. Apostoli Jaakob kirjoittaa (Jaak. 4:4): ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.”  Maailma ylenkatsoo Jumalan sanaa. Ja halveksunnallaan jumalaton maailma haluaa vaikuttaa meihin, joille Jumalan sana on rakas.
 
Meidän oma lihamme on meissä oleva vanha ihminen, ”vanha Aatami”. Apostoli sanoo: ”Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room. 8:7) Oma järkeni ei saa minua uskomaan, että asiat ovat niin kuin Raamatussa on kirjoitettu. Jumalan sanan vihollinen on omassa elämässäni – tämä on se vaikea asia.
 
Perkeleestä kirjoittaa Luther Ison katekismuksen selityksessä kuudenteen rukoukseen mm. näin (Tunnustuskirjat s. 397):
 
”Sitten tulee vielä Perkelekin joka paikkaan puhaltamaan ja lietsomaan, mutta aivan erityisesti hän painaa päälle siellä, missä on kysymys omastatunnosta ja hengellisistä asioista. Hän näet tahtoo, että me vähät välittäisimme Jumalan sanasta ja teoista ja halveksisimme niitä. Näin hän saisi riistetyksi meiltä uskon, toivon ja rakkauden ja saattaisi meidät harhauskoon, petolliseen häpeämättömyyteen ja paatumukseen tai sitten epätoivoon, Jumalan kieltämiseen ja pilkkaamiseen sekä lukemattomiin muihin kauhistuttaviin tekoihin.”
 
Kristus kukisti Saatanan Golgatan ristillä. Se voitto on iankaikkinen voitto. Sillä, joka halveksii Jumalan sanaa ja niin ollen vainoaa Jeesuksen opetuslapsia ja Jumalan oikeaa seurakuntaa, on toivoton tehtävä. Se, joka vainoaa Kristuksen uskollista opetuslasta, voi vainota tätä niin, että tämä saa kärsiä, vieläpä menettää ruumiillisen elämänsäkin. Ja se on vaikeaa. Mutta vihollinen ei voi viedä häneltä elämää Kristuksessa. Jeesus sanoo: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. 10:28) Jumalan perivihollinen on voitettu Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen kautta.
 
Kaikkina aikoina on Jumalan sanan halveksuntaa ja niin ollen myös Jeesuksen oikeisiin opetuslapsiin kohdistuvaa vihollisuutta. Mutta joinakin aikoina ylenkatse on avoimempaa, ilmeisempää. Sen, joka ei ole havainnut mitään vihollisuutta Kristuksen tähden, olisi syytä kysyä itseltään: Mikä on asenteeni Jumalan sanaa kohtaan sellaisena kuin se on meille annettu Raamatussa?
 
Luther kirjoittaa Isossa katekismuksessa kahdeksannen käskyn selityksessä: ”Missä näet vain onkin hurskaita saarnaajia ja kristittyjä, maailman mielipiteen mukaan he ovat harhaoppisia ja luopioita tai suorastaan parantumattomia kapinoitsijoita ja ilkiöitä. Jumalan sanakin joutuu kestämään mitä häpeällisintä ja myrkyllisintä vainoa ja pilkkaa. Sitä moititaan valheellisesti ja väännellään, ja sitä venytetään ja tulkitaan väärin. Mutta asia olkoon niin kuin on. Sillä sokealle maailmalle on ominaista juuri se, että se tuomitsee ja vainoaa totuutta ja Jumalan lapsia eikä tietenkään pidä menettelyään minään syntinä.” (Tunnustuskirjat s. 365) Tämä kuvaus pitää paikkansa myös tänään.
 
 
Jumalan sanan halveksunta ilmenee suhtautumisessa Raamattuun ja tunnustukseen
 
Katsotaanpas, kuinka toisen uskonkohdan sisältö vääristetään. Kaikki kyseenalaistetaan ainakin jossain määrin alkaen Jeesuksesta Jumalan ainoasyntyisenä Poikana ja meidän Herranamme. Meitä yritetään saada lopettamaan Jeesuksen kutsuminen Herraksi; ei saisi olla mitään alamaisuutta edes Jumalalle. Neitseestäsyntyminen kielletään. Monet ajattelevat, ettei meidän aikaamme sovi sen julistaminen, että Jeesuksen kuolema merkitsee meidän syntiemme sovitusta. Kielletään se, että Jeesus nousi kuolleista ruumiillisesti, taivaaseenastuminen sekä se, että hän tulee takaisin tuomiolle. Lopputuloksena on kirkko, joka ei ulotu tämän ajan rajoja kauemmas.
Kuitenkin ne, jotka julistavat toista Kristusta, ajattelevat, etteivät he ollenkaan ylenkatso Jumalan sanaa. Mutta he suhtautuvat Raamattuun toisin kuin me. Mehän ajattelemme, että Raamattu on Jumalan sana. Me yhdymme katekismusselityksen sanoihin Raamatusta: ”Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka Pyhän Hengen inspiraation kautta profeetat, evankelistat ja apostolit ovat kirjoittaneet meille opetukseksi, parannukseksi, lohdutukseksi ja iankaikkiseksi autuudeksi.” Ne, jotka eivät pitäydy tähän näkemykseen Raamatusta, arvelevat olevansa oikeassa. Tämä on se vakava asia. Ajatellaan, että ollaan oikeassa, ja toimitaan tästä lähtökohdasta. Tästä näemme, kuinka tärkeää oikea teologia on, siis tässä tapauksessa oppi Jumalan sanasta. Jos opissa erehdytään, menee kaikki väärin, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä tahansa.
Yksi seuraus väärästä opista on mm. seuraava, jota kuullaan toistettavan kerta toisensa jälkeen: Mene itseesi, ja etsi Jumalaa sieltä! On tärkeää oppia tuntemaan itsensä, mutta siihen tarvitaan Jumalan sanaa. Apostoli Paavali sanoo: ”Lain kautta tulee synnin tunto.” (Room. 3:20) Omatunto opettaa jossain määrin, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta omatunto tarvitsee päivittäin Jumalan sanan apua toimiakseen oikein. Kristus asettuu Kristukseen uskovan sydämeen, mutta kääntymättömän sydämessä ei Kristus asu. Silti hän kolkuttaa; hän kutsuu kääntymykseen ja uskoon, jotta voisi tulla asumaan sinne. Paavalin kanssa meidän on kuitenkin sanottava: ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” On silti olemassa täydellinen vanhurskaus, josta ihminen pääsee osalliseksi: Kristuksen vanhurskaus. Sillä hän voi tehdä jumalattomasta vanhurskaan. Mutta se ei tapahdu ilman Jumalan sanan apua sellaisena kuin se on annettu meille Pyhässä Raamatussa.
 
 
Jumalan sanan halveksunta ilmenee pappiskoulutuksessa
 
Pastoraali-instituutista kuullaan todistus toisensa perään. Pastoraali-instituutti vastaa Ruotsin kirkon omasta tulevien pappien koulutuksesta sen jälkeen, kun nämä ovat suorittaneet teologian kandidaatin tutkinnon. Monet koulutuksesta vastuussa olevat suhtautuvat Raamattuun kuin mihin tahansa kirjaan pitäen sitä todistuksena sitä, miten ihmiset joskus kokivat Jumalan. Se, että Jumalan sana olisi armonväline, jonka kautta Pyhä Henki antaa uskon Jeesukseen, ei ole vallitseva oppi. On esimerkkejä, että itse Raamatun opin keskusta siitä, miten ihminen pelastuu, pilkataan. Sovitus sijoitetaan ihmiseen itseensä.
 
Herra voi tehdä ihmeitä tulevassa ja myös vihityssä papissa niin, että tämä ohjataan Jumalan sanan kuuliaisuuteen ja luottamukseen sellaisena kuin me olemme sen saaneet. Mutta se, joka ei anna Jumalan sanan ja Jumalan Pyhän Hengen opettaa itseään, ei saa apua Jumalan sanan pyhänä pitämiseen ja sen saarnaamiseen sinä Jumalan sanana kuin se todellisuudessa on. Julistuksesta tulee sen jumalallisen sanoman kieltämistä, jota pitäisi julistaa. Se julistus ei auta ihmistä uskoon eikä iankaikkiseen elämään.
 
 
Jumalan sanan halveksimisella on tuhoisat seuraukset
 
Etsijä, joka haluaa apua kristittynä olemiseen, menee kirkkoonsa. Hän saa kuulla: Sinä kelpaat sellaisena kuin olet. Etsi Jumalaa sisimmästäsi. Pidä huoli, että elät rakkaudessa. Käytä päiväsi oikein. Mitä apua tämä antaa avunhakijalle? On tärkeää elää lähimmäisiään rakastaen. Mutta kun epäonnistumme siinä! Minähän olen yrittänyt elää oikein, mutta epäonnistunut! Minä tiedän, ettei minussa ole mitään hyvää, vain pahoja ajatuksia ja himoja. Ja annan niin usein niille periksi. Tämä ihminen etsii ehkä käsiinsä papin. Hän saa neuvon: Sinun täytyy hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Asetat itsellesi liian kovia vaatimuksia. Hän ei saa kuulla mitään Jeesuksesta eikä siitä, mitä tämä on hänen edestään tehnyt.
 
Näin voidaan sielunhoitoa harjoittaa tänä päivänä. Tämä ei ole mitään sielunhoitoa, tämä on sielunmurhaa. Pohjalla on papin ylenkatse Jumalan sanaa kohtaan. Mutta hän ajattelee olevansa oikeassa. Joskus mietin, että ehkä Herra viivyttää herätyksen lähettämistä Ruotsin kansan keskuuteen, kunnes hän saa herätettyä hiukan useampia pappeja niin, että näistä tulee hänen pappejaan ja edelleen Jumalan lain ja evankeliumin julistajia ja oikeita sielunhoitajia, jotka tietävät, miten Pyhä Henki tekee työtä uskoa etsivässä ihmisessä.
 
Julistajan Jumalan sanan halveksiminen aikaansaa, että sekä lain että evankeliumin saarnaaminen menevät väärin. Lopputuloksena on joko omavanhurskaita ihmisiä tai ihmisiä, jotka menevät pois epätoivoisina. Ellei Jumalan laki saa tehdä työtään, ei myöskään Jumalan evankeliumi saa johtaa ihmistä Golgatan ristille asti. Kristus ei saa vapauttaa ihmistä ja kiinnittää häntä siihen uskoon, joka perustaa ainoastaan Jeesukseen luottamuksensa syntien anteeksisaamiseen, elämään ja autuuteen.
 
Jumalan sanan halveksiminen johtaa siihen, että Jumalan huoneesta tulee roistojen majapaikka. Kaikki paitsi puhdas ja selvä Jumalan sana mahtuu kirkkosaliin. Tästä näemme monia esimerkkejä meidän aikanamme.
 
Jumalan sanan halveksunta on – kuten kaikki tiedämme – johtanut siihen, että Herran papeiksi kutsumia miehiä on hylätty. Samoin papit eivät saa kelpoisuutta toimia kirkkoherroina eivätkä piispoina.
 
Tätä Jumalan sanan ylenkatsomisen vakavien seurauksien esille ottamista voisin jatkaa pitkään. Sillä, kun Jumalan sana ei pääse oikeuksiinsa ja kun Herran kutsumia pappeja ei oteta vastaan, kirkolle ja ihmisille tulee vakavia seurauksia. Me näemme Hengessä ja Kristus-elämässä köyhtyneen kirkon. Jumalan sanan halveksimisesta tulee Jeesuksen Kristuksen halveksimista Jumalan Poikana ja maailman Vapahtajana. Herra sanoo: ”Joka sanaa halveksii, se jätetään tuomionsa haltuun” (Sananl. 13:13, ruotsalainen käännös).
 
 
2. Mitä meidän on tehtävä tässä vakavassa tilanteessa
 
Mitä opetuslapset tekivät, kun he olivat hukkumaisillaan ja vene uppoamaisillaan? He herättivät Jeesuksen. He kysyivät: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?” Heillä oli Jeesus mukanaan veneessä, mutta hän nukkui. He pelästyivät, kun myrsky yltyi. He näkivät vakavan tilanteen.
 
 
Meidän on huomattava vakava tilanne
 
Eivät kaikki mutta muutamat kirkkokansastamme alkavat nähdä sen vakavan tilanteen, jossa me olemme. He tajuavat, että se mistä luovutaan, on loppujen lopuksi Jumalan sana. Kun Jumalan sanaa halveksitaan, halveksitaan myös Kristusta ja kaikkea, mitä hän on tehnyt ihmisten pelastamiseksi. Juuri tämä on kaikkein vakavinta kirkollemme ja kansallemme.
 
Tämä täytyy myös niiden oivaltaa, jotka elävät niissä seurakunnissa, joissa kasvatetaan klassiseen uskoon ja oppiin. Tilanne voi niin helposti muuttua parhaissakin seurakunnissa. Tästä on nähty useita esimerkkejä, kun hyvä Herran palvelija on jättänyt seurakunnan. Olen nähnyt esimerkkejä, kuinka tilanne voi nopeasti muuttua myös seurakunnissa, joissa on hyviä pappeja. Voi tapahtua jotain, joka saa jotkut kirkkopoliitikot aloittamaan tunnustususkollisten puhdistukset. Meidän on kaikkien tajuttava kristillisen uskon vakava tila kansamme keskellä.
 
 
Meidän on rukoiltava
 
”He herättivät hänet.” Opetuslasten sydämestä tuli epätoivoinen: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?” Oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Meidän on tehtävä, kuten opetuslapset tekivät: Huutakaamme Jeesusta. Rukoilkaamme sydämemme pohjasta. Me saamme kysyä häneltä: Etkö välitä meistä? Sinullahan on pappeja, sinullahan on opetuslapsia tässä maassa, jotka haluavat olla Sinun. Herra, me olemme hukkumaisillamme. Herra, kuinka kauan viivyt?
 
Rukous on niin tärkeää, tärkeämpää, merkityksellisempää kuin ehkä ajattelemme. Herra tietää, mitä tarvitsemme. Mutta silti meidän on rukoiltava. Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan. Rukous on sydämemme keskustelua Jumalan, rakkaan taivaallisen Isämme, kanssa.
 
Herra asettaa meille erityisen rukousaiheen: ”Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Matt. 9:38) Kukaan ei tunne Herraa paremmin kansamme tilaa. Hän näkee ihmisten hädän. Hän näkee lampaiden olevan ilman paimenta. Hän sanoo: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Matt. 9:37-38) Sen teemme! Rukoilkaamme hänen kutsumilleen rohkeutta ja voimaa lähteä. Meidän on myös rukoiltava väsymättä, että hänen lähettämänsä saavat mahdollisuuksia tavalla tai toisella julistaa Jumalan sanaa ja hoitaa Sakramentteja.
 
Meidän on rukoiltava itsemme puolesta, että saamme armon olla uskollisia Herralle ja lahjan seisoa pystyssä myrskyssä, ettemme antaisi periksi väärälle opille. Meidän on rukoiltava tarkkanäköisyyttä, että kun kuulemme väärää julistusta, näemme petollisuuden läpi. Jos saat kehotuksen puhua papille, tee se. Se voi antaa julistajalle ajattelemisen aihetta.
 
Älkäämme unohtako, että Herra voi tehdä ihmeitä myös papille. Paraskin pappi – myös hän, johon luotat – voi erehtyä jossain asiassa. Jos huomaat sen, puhu hänelle. Jos hän on oikea pappi, hän on kiitollinen keskustelusta. Hän saa muistutuksen koetella itseään Jumalan sanan valossa. Olkaamme rohkeita rukouksessa ja taistelussa oikean uskon puolesta Jeesukseen Kristukseen.
 
Mitä meidän on tehtävä? Meidän on tajuttava vakava tilanne. Meidän on rukoiltava uskollisesti ja hellittämättömästi. Entä vielä?
 
 
Meidän on syvennyttävä Jumalan sanaan
 
Ei päivääkään saa olla ilman raamatunlukua. Tarvitsemme Jumalan sanaa oman sielumme pelastukseen. Sillä mekin tarvitsemme Herran ojennusta. Myös me voimme joutua väärän evankeliumin kohteeksi. Mekin voimme eksyä opissa ja elämässä. Mutta jos olemme opetuslapsia Jumalan sanassa, Pyhä Henki auttaa meidät jälleen oikealle tielle. Tarvitsemme joka päivä apua tullaksemme Vapahtajamme luo saamaan armoa armon päälle. Tarvitsemme Jumalan sanaa, jottemme nukahda ja tule vakavan tilanteen edessä välinpitämättömiksi. Tarvitsemme Sanan apua erottaaksemme henget, jotta voimme paljastaa kaiken väärän. Ja tarvitsemme Herran apua, jotta elämme kaikkien Jumalan käskyjen mukaan.
 
Kun Herran sana saa vaikuttaa meihin, Jumalan Pyhä Henki tekee työtään. Henki on pelottomuuden ja voiman Henki. Tarvitsemme todella pelottomuuden ja voiman Henkeä omana aikanamme. Jos olemme uskolliset Jumalan sanalle, Herra varustaa meidät sillä, mitä tarvitsemme, ollaksemme hänen todistajiaan myös arjessa, ystävien, naapurien ja tuttavien keskellä, koulussa jne. siten, että emme pelkää tunnustaa Kristuksen nimeä.
 
 
Meidän on tunnustettava Kristusta
 
Tämä koskee erityisesti sitä, mitä meidän on tehtävä myrskyisinä aikoina: Meidän ei tule salata sitä, että olemme kristittyjä, jotka haluavat pysyä Jumalan sanassa ja olla Jeesuksen opetuslapsia sekä pienissä että isoissa yhteyksissä.
 
Meidän on vietettävä Herran jumalanpalvelusta ja etsittävä usein apua Herran Ehtoollisesta
 
Siellä haluaa Kristus vahvistaa omiaan. Hän haluaa antaa heille tunnustajan rohkeuden. Ensimmäiset kristityt viettivät joka sunnuntai Herran Ehtoollista. He elivät myrskyisinä aikoina. Monia vainottiin. ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Ap. t. 2:42) Tässä yhteydessä he auttoivat toisiaan, tukivat toisiaan. Kaikki oli tärkeää: Jumalan sana ja sen opetus ja oppi, rukous, Ehtoollinen. Jos tästä pidetään kiinni, tulee myös yhteys Herraan Kristukseen sekä kristittyjen keskinäinen ja välinen yhteys avuksi taistelussa uskon puolesta jokaisen omassa elämässä ja tueksi taistelussa säilyttää se usko, joka on kerta kaikkiaan uskottu meille.
 
 
3. Mitä Herra tekee opetuslapsilleen, kun hänen sanaansa halveksitaan
 
Herra voi ottaa sanansa kansalta, joka jatkaa sen ylenkatsomista. Herran sana voi käydä harvinaiseksi. Mutta Herra ei ota ikinä kättään eikä sanaansa niiltä, jotka haluavat olla uskollisia hänelle ja hänen sanalleen.
 
”Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: ’Vaikene, ole hiljaa’. Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.”
 
Mitä se, että Herra tyynnyttää myrskyn ja tulee aivan tyyntä, merkitsee meille?
 
Herra varjelee opetuslapsiaan, kuinka kovaa tuuleekin, ja muistuttaa heitä lupauksistaan
 
Voimme ihmetellä ja kysyä, miksi Herra sallii sen, että lankeaminen raamatullisesta uskosta ja kristillisestä elämästä on mennyt näin pitkälle. Emme saa vastausta siihen. Mutta yhden asian tiedämme: Herra on lähellä omiaan eikä vähiten silloin, kun myrskyää, kun he elävät sellaisessa ympäristössä, miljöössä, joka on Kristuksesta ja hänen sanastaan luopumisen hapattama. Herra voi tästä kaaoksesta luoda uusia edellytyksiä seurakunnalleen, kirkolle, joka on uskollinen Herran käskyille: oikean jumalanpalveluksen pitämiselle, kristillisen diakonian harjoittamiselle ja lähetykselle, joka tekee Kristuksen uskotuksi ja tunnustetuksi sellaisena kuin hän itse sanoo olevansa – Jumalan Poikana ja maailman ainoana Vapahtajana.
 
”Ja hän sanoi heille: ’Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?’” Nämä ovat kysymyksiä, jotka Herra esittää myös meille tänään. ”Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: ’Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?’” Kuka hän on? Hän on se, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on se, jolla on valta sanoa, kun myrsky on päällä ja olemme hukkumaisillamme: ”Vaikene, ole hiljaa.” Tässä on se ainoa, joka on käynyt kuolemaan meidän edestämme ja sijastamme. Hän on meidän Vapahtajamme. Hän on se, joka voi antaa meille rohkeutta ja sitkeyttä. Hän on se, joka ei koskaan hylkää niitä, jotka haluavat kuulua hänelle. Voi olla, että saamme kärsiä, mutta meitä ei koskaan hylätä. Sillä Jeesus on Herra.
 
Ajattele, kuka Jeesus on ja pysy hänessä. Silloin sinun ei tarvitse pelätä, tuleeko luopumus Jumalan sanasta ja samalla Kristuksesta vielä pahemmaksi niin, että se johtaa niiden vainoon ja eliminointiin, jotka haluavat pysyä siinä ainoassa perustuksessa, joka kestää, Jeesuksessa Kristuksessa, ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Herrassa. Ajattele sitä, että Jeesus Kristus on Herra, kuinka paljon Jumalan sanaa halveksitaankin.
 
Miksi olisimme huolissamme tulevaisuudesta? On tulevaisuus ja toivo kaikille, jotka pysyvät uskollisesti Herrassa ja hänen sanassaan. Kaikki lupaukset, jotka Herra on antanut meille sanassaan, pätevät tänäänkin. Ne kestävät elämässä ja kuolemassa. Jeesus sanoo: ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
 
”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.” (Ps. 107:6–Cool
 
Kun myrskyää kaikkein eniten, koska niin monet halveksivat Jumalan sanaa, meidän on ylistettävä Herraa, sillä hänellä on kaikki kädessään ja hän varjelee omiaan. Meidän on kiitettävä häntä hänen avustaan ja johdatuksestaan. Mutta ennen kaikkea meidän on ylistettävä Herraa hänen pelastuksestaan.
 
 
I stormiga tider bland töcken och grus
en skara dock skrider mot himmelens ljus.
Dess hopp och dess härlighet världen ej ser,
men före går Herren, men före går Herren,
med segerns banér.
 
(Myrskyn aikoina sumun ja soran seassa
rientää joukko kohti taivaan kirkkautta.
Sen toivoa sen ihanuutta maailma ei nähdä voi,
mutta edellä käy Herra, mutta edellä käy Herra,
Voiton lippuineen.
laulun suomennos jarrut )

 
 
Esitelmä Oulunkylän vanhassa kirkossa Helsingissä 19.4.2007. Suomennos: Isto Vuorio.

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1282
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa