Miksi hyvä ihminen tulisi uskoon?

Miksi hyvä ihminen tulisi uskoon?





Miksi tulisin uskoon, kun kerran olen ihan hyvä ihminen? En ole murhannut ketään. En ole eronnut. Autan ystäviäni lastenhoidossa ja muutossa ja tarjoan heille mahantäydeltä kakkua ja pitsaa, kun he tulevat luokseni kylään. Olen kohtelias. En ole ikinä varastanut ja en juurikaan valehtele. Laitoin viime jouluna joulukorttirahat kirkon ulkomaanapuun, laitan rahaa yhteisvastuukeräyksiin ja vien vanhoja vaatteita paikkoihin, joista ne viedään köyhiin maihiin. Mitä uskoontulo muka muuttaisi elämässäni, mihin sitä tarvitsisin?



Uskoontuleminen ja uskonnollisuus



Ensin meidän tulisi määritellä mitä uskoontuleminen tarkoittaa. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että hyppäämme Jeesuksen kyytiin ja kuljemme loppumatkan elämässämme näin. Seuraamme häntä. Joku voisi sanoa, että ”antaa elämänsä Jeesukselle” tai ”ottaa Jeesuksen vastaan sydämeensä asumaan”. Mutta mitä tämä kaikki sitten konkreettisesti on? Uskonnollista elämää? Sehän on jo nähty, eikö? Uskonnollinen elämä on käyttäytymismalli, jota me noudatamme: älä polta tupakkaa, älä vedä viinaa, käy sunnuntaisin kirkossa, pukeudu siveellisesti niin etteivät strategiset paikat pilkota lyhyen hameen tai avonaisen kaula-aukon reunuksilta, vältä televisiota, älä harrasta seksiä kenen tahansa kanssa, älä seurustelukumppanisi, älä edes vaimosi tai aviomiehesi kanssa. Älä edes katso ihmisiä, jotka tekevät näin, laita silmäsi kiinni kun he tulevat vastaan. Älä älä älä. Ja näin olet hyvä ihminen, näin voit tehdä varauksen taivaan hotelliin ja kuolemasi jälkeen käydä lunastamassasi paikkasi. Ahdistaako jo?

Itseasiassa juuri tällaisia olivat ne ihmiset, jotka tappoivat Jeesuksen. He olivat uskonnollisia ihmisiä. Miksi he olisivat tappaneet kaltaisensa, joka vaatisi noudattamaan hyvän elämän äärimmäisen tarkkoja ja raskaita sääntöjä täydellisesti, jotta pääsisivät taivaaseen? Niin, he eivät olisi tappaneet sellaista ihmistä. He vihastuivat Jeesukseen, koska hän ei ollut aivan tällainen. Jeesuksesta kerrotaan Uudessa testamentissa mm. seuraavaa (lue evankeliumit ja löydät nämä tapaukset): hän söi ja hengaili syntisten, tullimiesten, naisten, rampojen, erakoiden, oppimattomien ja huorien kanssa.

Suomennettuna ja kulttuuriset seikat huomioon ottaen voitaisiin Jeesuksen sanoa tehneen seuraavia asioita: Jeesus söi sellaisten ihmisten paistamia kebab-makkara-perunoita, jotka eivät olleet juuri shamppoota käyttäneet ja tuskin pesivät ruoka-astioitaankaan kovin kummoisesti, tukka oli takussa ja vaatteet reikäisiä. Sellaisten, jotka olivat vehdanneet kaverinsa vaimon kanssa, jotka olivat valehdelleet parhaalle ystävälleen, jotka oli kotona raiskattu, jotka olivat raiskanneet jonkun, jotka olivat karanneet kotoa, jotka olivat ajaneet autolla naapurin lapsen yli kännissä, jotka olivat tehneet veropetoksen. Eli Jeesus hengaili sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat säälittäviä, pahoja ja halpoja. Tältä Jeesuksen toiminta kuulosti juutalaisten korvissa, ja osa juutalaisista oli raivoissaan. He olisivat halunneet, että Jeesus ei olisi tuhlannut aikaansa tällaiseen.



Me olemme hyviä ja parempia kuin juutalaiset Jeesuksen aikaan



Meillä on luontaisesti halu todistella itsellemme, että olemme parempia kuin olemmekaan. Siksi tämä edellinen selonteko siitä, miten Jeesus käyttäytyi ihmisten kanssa, ei ehkä hetkauta meitä. Ehkä halveksimme näitä juutalaisia, jotka olivat niin täynnä itseään, että paheksuivat Jeesuksen armollista ja rakkaudellista suhtautumista ihmisiin. Mutta kuten jo yläasteella opimme, me emme ole yhtään toisenlaisia. Meilläkin on mielipide jokaisesta ihmisestä, jokaisesta teosta.

Meillä on mielipide siitä, kuinka pitkään pedofiilin pitäisi rypeä vankilassa ja autolla kaahanneen juopon kylpeä syyllisyydessään viereisessä sellissä. Toivommepa vielä, että joku kävisi tekemässä heille sen saman, mitä he ovat tehneet näille lapsille. Meillä on mielipide naapurin viishenkisen perheen äidistä, joka kävi luvattomissa puuhissa toisen perheen miehen kanssa. Mutta Jeesus hengaili juuri näiden ihmisten kanssa. Antoi heille uuden mahdollisuuden, uuden identiteetin, uuden alun, mikäli he olivat valmiita ottamaan sen vastaan. Epäreilua? Halveksittavaa? Naurettavaa?

Tästä pääsemmekin alussa mainittuun olen hyvä ihminen -asiaan. Ongelma on siinä, miten me määritämme pahan, hyvän, oikean ja väärän, ja joiden perusteella me halveksimme tekoja sekä – ikävä kyllä – ihmisiä. Kun sanomme olevamme hyviä ihmisiä, meillä on määritelmä sille, mitä hyvä on. Meillä on taipumus ajatella, että se, mitä itse teemme ei ole pahaa, koska me määrittelemme oman tekomme oikeaksi tai ei-niin-pahaksi. Mutta kellä on valta määritellä onko joku oikeaa tai väärää? Jos sinä voit määritellä tekosi hyvyyden itse, niin silloin jokaisen ihmisen totuus ja määritelmä omasta teostaan on oikea. Ja tällöin myös murhaajan tai pedofiilin totuus ja hyvänolon tunne omasta teostaan on oikeutettu, koska se on sitä heidän maailmassaan. Tätä me emme halua.

Jos taas valtion laki määrittelee mikä on oikein ja hyvää, muista, että laki on ihmisten tekemä ja se muuttuu, se ei ole pysyvä vaan ihmiskäsin tehty. Se vaihtelee aikakausittain ja ihmisten mielipiteiden mukaan.

Mikäli Jumalalla on oikeus määritellä se, mikä on oikeaa ja hyvää (absoluuttinen totuus), niin vain silloin voimme varmuudella sanoa, että murhaaminen on väärin. Ja silloin myös esimerkiksi raiskaaminen on väärin aina ja kaikkialla, mielipiteistä riippumatta.



Olen noudattanut kymmentä käskyä, check!



Tässä oli siis pieni katsahdus siihen, miten ongelmallinen sana ”hyvä” on. Palataan takaisin hyvään ihmiseen. Hyvin usein me sanomme, että ”okei, jos Jumala saa päättää mikä on oikein, niin kyllähän mä olen pitänyt ne kymmenen käskyä, mä olen kelpo ihminen”. Kymmenen käskyä sanoo, että murha on väärin. Okei, en ole murhannut. Lausunut turhaan Herran nimeä, mitä sekin tarkoittaa? Tehnyt aviorikosta, no kuinka olisin voinut kun en ole naimisissakaan? Pitänyt muita Jumalia, hmm...noh.

Mitä nämä käskyt edes tarkoittavat? Me määrittelemme sen usein itse. Otamme Raamatusta ohjeeksemme kymmenen käskyä ja tuudittaudumme sillä, että olemme pitäneet ne, siis: olemme pitäneet ne tulkinnat, jotka olemme niistä omavaltaisesti tehneet. Eli taas me haluamme itse määritellä, miten meidän ohjenuoramme elämässä määrittyy, eli mitä saamme tehdä. Itse kymmenen käskyn antaja sanoo evankeliumissa, että aviorikos on jo se, että katsot toista himoiten ja murhaaminen on jo se, että vihaat toista. Tämä tarkoittaa sitä, mitä Jeesus muuallakin painottaa, eli että sillä on eniten väliä, mitä sydämessäsi on, koska sydämestäsi kaikki lähtee.

Saatat olla uskollinen puolisollesi niin, että et käy muiden kanssa peuhaamassa petissä, mutta silti ennen nukkumaanmenoa haaveilet muista miehistä tai naisista. Ehkä katselet netistä muita miehiä ja naisia, kenties pornoa, ja teet ties mitä. Mitä eroa sillä lopulta on, koska ajatuksissasi jo olet tekemässä sitä? Teknisesti et petä, mutta käytännössä kyllä. Ja kun haudot vihaa, puhut pahaa, kostat ja räyhäät veljellesi, ystävällesi tai äidillesi, onko se mielestäsi oikein vain siksi, koska kymmenen käskyä ei luettele, että ”älä tee vihaamasi ihmisen elämästä sietämätöntä”? Tämä nimittäin on usein kuitenkin murhaamisen lähtökohta. Me saatamme satuttaa teoillamme itseämme ja toisia ihmisiä, mutta silti sanomme pitäneemme kymmenen käskyä.

Olemmeko me koskaan valehdelleet? Tämäkin käsky olla valehtelematta löytyy kymmenestä käskystä. Uskoisin, että vastaus on meillä kaikilla, että kyllä. Ja nyt kun vastaamme kyllä, me alamme selitellä miksi. ”Mä suojelin sitä toista. Mua hävetti. Se oli vain hei pieni vale, eikä vahingoittanut ketään”. Mutta vale on aina vale, ja se tekee meistä valehtelijoita, ikävä kyllä. Ja samalla se tekee meistä kymmenen käskyn eli lain rikkojia.

Lisäksi, jos me rehellisesti katsomme peiliin, me joudumme myöntää, että me käytämme suurimman osan ajasta itseemme, ja me kaikki uskontotunneilla käyneet tiedämme, että Raamattu ei yllytä itsekkyyteen. Käytämme aikamme lisäksi rahamme itseemme. Vaikka tuolla on lapsia, jotka voitaisiin ruokkia pienellä osalla meidän ruokia ja meidän säästöjä. Juottaa henkiin pelkällä meidän vessanpönttöön ja suihkuun käytetyllä vedellä.



Ahdistaa, maailma on paha



Tämä teksti saattaa kuulostaa taas yhdeltä niistä uskovaisten joutavista pelottelupuheista, mutta suurin osa meistä myöntää, että maailmamme on paha. Me näemme sen, kun avaamme Facebookin ja luemme lehtiä. Koko ajan joku ihminen jossain menee rikki. Naapurisi, lapsesi, sinä itse. Me satutamme toisiamme niillä teoilla, joiden luulemme olevan neutraaleja, ja joista sanomme, että eivät ne vaikuta kuin minuun itseeni. Tai joista sanomme, että ne ovat ihan hyviä. Me uskomme näin, koska me olemme individualismin (yksilökeskeisyyden) vankeja. Me haluamme elää vain itsellemme, emmekä ymmärrä, että kaikki mitä valitsemme ja teemme, vaikuttavat toisiin ihmisiin.

Juuri meitä varten Jeesus tuli. Jumalan laki (ei vain kymmenen käskyä, vaan myös muut käskyt Raamatussa, jotka kiteytyvät ”rakasta Jumalaasi, lähimmäistäsi ja itseäsi”-käskyyn) ovat käytännössä sitä varten, että emme rikkoisi itseämme ja toisiamme. Me kuitenkin teemme sitä jatkuvasti. Me teemme siis syntiä, kun rikomme näitä ohjeita vastaan. Synti on aina synti, toisin sanoen rikkomus on aina rikkomus, vaikka seuraukset eivät ole kaikki samanlaisia. Valkoisesta valheesta ei välttämättä tule yhtä paljon haittaa kuin raiskauksesta, ehkä. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö molemmat olisi väärin. Ja väärin on aina väärin eikä muuksi muutu. Tämä on se syy, miksi me tarvitsemme Jeesusta, eli meidän pitäisi tulla uskoon.

Ei ole heikkoutta tarvita Jeesusta, vaan on heikkoutta, ettei uskalla tunnustaa omien tekojensa luonnetta. Ei ole mies eikä mikään, joka ei uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä: valehtelu, itsekkyys, murha, riisto, ero, hylkääminen, pahanpuhuminen, ahnehtiminen ja raiskaus, näin muutaman mainitakseni. On raukkamaista alkaa selitellä omia pahoja tekojaan. On rohkeaa uskaltaa kohdata omat virheet ja pyytää anteeksi, eli käytännössä nöyrtyä. Se vaatii sisua, ja paljon. Myös muutos vaatii sisua. Muutos parempaan ei tapahtu siksi, että kelpaisin Jumalalle, vaan se tapahtuu siksi, koska kelpaan Jumalalle. Kun Jeesus kohtasi ihmisiä, jotka olivat kaikkien halveksimia, hän rakasti heitä ja toivoi, että he tulisivat hänen luokseen.

Ei siksi, että heistä tulisi uskonnollisia ihmisiä, vaan jotta he pelastuisivat ja saisivat palata Jumalan yhteyteen (kuten ihmiskunnan alkumetreillä oli). Muutos näiden ihmisten elämässä johtui siitä mullistavasta kokemuksesta, jonka he kokivat ollessaan Jeesuksen seurassa. Jeesuksen sanat, katse, teot, koko olemus oli jotakin niin paljon enemmän kuin he olivat unissaankaan voineet kuvitella minkään olevan, ja se muutti heidät. Jeesus kohteli heitä fiksuina ja arvostettavina ihmisinä, vaikka kukaan muu ei sitä tehnyt. Jeesus paransi heidät, antoi heidän syntinsä anteeksi.



Muutos



Muutos on valinta. Eikä kyse ole käyttäytymismallien muuttamisesta eli uskonnollisuudesta (älä polta, älä juo, ym.), vaan kyse on koko ajattelumaailman muuttamisesta. Kyse on siitä, että ymmärrän, kuka Jumala on, mikä ihminen on, mitä rakkaus on ja miksi teen mitäkin. Eli kyse ei ole siitä, että voisimme pisteillä ansaita pelastusta, koska emme voi koskaan saada tarpeeksi pisteitä saadaksemme taivaspaikan. Me emme vain yksinkertaisesti ole niin hyviä. Kämmäämme koko ajan. (Aika pessimistinen ajatus, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset osaisi tehdä myös hyviä asioita, niihin hyviin vain on turha tuudittautua.)



Takaisin uskoontuloon



Tekstin alussa pohdittiin sitä, mitä uskoontuleminen tarkoittaa. Sen voitaisiin sanoa tarkoittavan sitä, että tunnustamme Jumalan Jumalaksi ja meidät ihmiset ihmisiksi, eli luoduiksi olennoiksi, joiden yläpuolella luoja on. Luoja siis tietää paremmin miten luomakunta toimii sekä mikä on oikein ja mikä väärin. Hänhän tämän maailman sekä meidät suunnitteli, joten hän tietää, miten tämä koko homma parhaiten toimii. Lisäksi uskoontulo on oman tilanteen tunnustamista (ts. en olekaan niin hyvä ihminen) ja Jumalaan turvautumista sekä luottamista. Seuraamista. (Itse uskoontulosta lisää seuraavassa kirjoituksessa.) Usko ja teot liitetään yleensä yhteen siksi, että se, mihin pohjimmiltamme uskomme, vaikuttaa aina meidän käyttäytymiseemme. Mutta pelastusta ja hyviä tekoja ei tulisi sekoittaa keskenään, kuten yllä jo todettiin.



Minä ja usko...?



Miksi siis tulisin uskoon? Siksi, että tarvitsen armoa. Pahoille teoilleni ei löydy muuten sovitusta. Miksi kukaan haluaisi edes tunnustaa virheitään, jos ei tietäisi, että voisi jotenkin saada sitä kautta vapautuksen? Reaktiomme usein onkin se, että peitämme vääryden tekemällä lisää vääryyttä sekä oikeuttamalla omat tekomme. Keksimme uusia lakeja ja sääntöjä, muuttelemme vanhoja. Vaikka tiedämme, että lyöminen vahingoittaa toista, sanomme, että ”se ansaitsi sen”. Eli toisin sanoen on oikein lyödä, jos toinen on tehnyt jotakin, jonka minä määrittelen vääräksi. Kun haluamme avioeron, sanomme, että eivät lapset siitä kärsi ja että se on heille vain parempi.

Kysyikö kukaan lapselta tätä asiaa? Kun teemme ylitöitä, miksi puolisomme siitä kärsisi, tai lapsemme tai minä itse? Kun ajamme ylinopeutta, eihän se niin vakavaa ole, vaikka laki sen kieltääkin? Se, että teemme asioita jatkuvasti väärin, ei ole maailmaloppu juuri Jumalan vuoksi. Meillä on toivoa, koska tiedämme saavamme anteeksi ja tiedämme voivamme aloittaa alusta. Se ei tarkoita, että emme joutuisi käsitellä tekojemme seurauksia, mutta ainakaan maton alle lakaisemalla tai oikeuttamalla me emme niitä paranna. Vääryys ei parane vääryydellä tai välinpitämättömyydellä.

Tarvitsemme siis Jumalaa, joka on luonut meidät. Toki voin jatkaa kieltämistä ja puolustautumista, mutta niin tämä maailma taas jatkaa kulkuaan ja minä jatkan samaa elämää kuin tähänkin asti omassa itsetyytyväisyydessäni. Ja kun avaan Facebookin, joku on taas jakanut linkin, jossa kerrotaan, että raiskaajalle on annettu liian vähän tuomiota, mikä muistuttaa siitä, minkä tien me ihmiset olemme valinneet.


Kirjoittaja Sara Saarela, Jurvan Baptistiseurakunnasta

http://jurvanbaptistiseurakunta.fi/uskon-abc/11-uskon-abc/49-miksi-hyva-ihminen-tulisi-uskoon


Ps. Entisenä Jurvalaisena  haluan mainita, että kyllä Etelä-Pohjanmaalainen
sanoo  niin kuin asia on!  /jarrut

Oma Äitini oli esimerkki hyvästä ihmisestä, ja siihen hän vetosi vanhuuden päivinä,
kun ensimmäistä kertaa elämässään sairastui vakavasti. Oli hän Jumalaan aina turvautunut, mutta ei oikein halunnut/osannut käsittää uskonasiaa, uudestisyntymisasiaa. Hänelle riitti se, että eli rehellistä ja kunnollista elämää, yhden miehen vaimona, auttamalla apua tarvitsevia ja isoa lapsilaumaansa rehellisyyteen ja hyvällä omallatunnolla elämiseen opettaen. Kaikki lapsetkin oli kastettu ja
rippikoulun käyneet.

Hän oli syvästi Jumalaan loukkaantunut, joka 77-vuotiaalle vanhukselle kehtasi sallia
kauhean taudin, vaikka hän oli kunnollista ja rehellistä elämää elänyt.  ”Onko sitä Jumalaa edes olemassakaan, kun vanhaa ihmistä rääkkää,” hän sanoi.

Syöpähoitojensa lomassa Äidillä oli aikaa miettiä ja puida Jumalan kanssa asioita, niin kuin hän asiasta mainitsi. Ei hän suostunut toistamiseen solumyrkkyjä ottamaan, sillä lepoa hän kaipasi jo. Kyllä hän pääsi selvyyteen ja siitä hän iloitsi, että täällä jo sai Taivaaseen katsella jossa Armon ja Totuuden Jumala häntä oli odottamassa. Syksystä kevääseen hän taisteli ja pääsi  kaipaamansa lepoon.

Kirjoita Googlen että :seitsemän kolumbialaista jotka saivat ilmestyksen. Siinä Herra oli näyttänyt seitsemälle nuorelle yht aikaa taivaan ja helvetin.. Klikkaa siitä linkistä ja lue helvetti osuus. Sieltä näet miten kävi miehelle joka tiesi olleensa hyvä aina kaikessa. Ja luuli että se riittäisi ettei joudu helvettiin. Hän itse kertoi syyn. Sitä lukiessa selviää myös se että koko kristin uskon perus ydin on se että meidän täytyy ottaa Jeesus vastaan elämäämme. Se selviää evankeliumeita lukiessa. Ei riitä oma hyvyys.

Onhan niitä  kaikenlaisia kertomuksia (harhaan menneiden keksittyjä tarinoita) joiden mukaan
olisivat muka käyneet helvetissä tai taivaassa, mutta Raamattu kertoo toisen version, eli TOTUUDEN:

Luukkaan evankeliumi:
16:1 Ja hän puhui myös opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa.
16:2 Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Mitä minä kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sillä sinä et saa enää minun huonettani hallita.'
16:3 Niin huoneenhaltija sanoi mielessään: 'Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? Kaivaa minä en jaksa, kerjuuta häpeän.
16:4 Minä tiedän, mitä teen, että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta.'
16:5 Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: 'Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni?'
16:6 Tämä sanoi: 'Sata astiaa öljyä.' Niin hän sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja kirjoita pian viisikymmentä.'
16:7 Sitten hän sanoi toiselle: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä sanoi: 'Sata tynnyriä nisuja.' Hän sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymmentä.'
16:8 Ja herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä, että hän oli menetellyt ovelasti. Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset.
16:9 Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.
16:10 Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.
16:11 Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on?
16:12 Ja jos ette ole olleet uskolliset siinä, mikä on toisen omaa, kuka teille antaa sitä, mikä teidän omaanne on?
16:13 Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa."
16:14 Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.
16:15 Ja hän sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.
16:16 Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.
16:17 Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.
16:18 Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.
16:19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
16:20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
16:21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
16:22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
16:23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
16:24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
16:25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
16:26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'  >> Jakeen lisätiedot
16:27 Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
16:28 - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.'
16:29 Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.'
16:30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.'
16:31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"

katyliini kirjoitti:Kirjoita Googlen että :seitsemän kolumbialaista jotka saivat ilmestyksen. Siinä Herra oli näyttänyt seitsemälle nuorelle yht aikaa taivaan ja helvetin.. Klikkaa siitä linkistä ja lue  helvetti osuus. Sieltä  näet miten kävi  miehelle joka tiesi olleensa hyvä aina kaikessa. Ja luuli että se riittäisi ettei joudu helvettiin. Hän itse kertoi syyn. Sitä lukiessa selviää myös se että koko kristin uskon perus ydin on se että meidän täytyy ottaa Jeesus vastaan elämäämme. Se selviää evankeliumeita lukiessa. Ei riitä oma hyvyys.

Katyliinn käski
"Kirjoita Googlen että :seitsemän kolumbialaista jotka saivat ilmestyksen."

Nyt on sellainen aika, että kaikenlaiset näyt ja ilmestykset
ja unet kiinnostavat. Kaikki erikoinen kiinnostaa.
Ufotkin kiinnostavat ja henkimaailma.
Ja niihin uskotaan ja niitä levitellään foorumeilla ja blokeissa.

Nyt on kuitenkin niin, että Jumalan Ilmoituksessa ihmiskunnalle,
Raamatussa, joka on oikein kokonainen kirjasto meille
testamentattuna, on annettu kaikki se tieto mitä meidän tulee
tietää taivaasta ja helvetistä. Ei saa lisätä mitään Jumalan jo antamaan
Sanaan, eikä saa ottaa pois mitään.

Miksi sitten noitten taivas ja helvetti turistien matkat kiinnostavat?

Ihmisiä ei kiinnosta Raamatun totuus, vaan he haalivat tarujen
kertojien juttuja, jotka ovat ihmisten omaa mielikuvitusta.
Kun sitten on tarpeeksi monta jotka ovat asioista samaa mieltä
On helppo saada kannattajia luuloilleen, Ufoillekin.

Ottakaa hyvät lukijat Raamattu esiin, ja RAITISTUKAA!
Tutkikaa sieltä kuinka asiat ovat, älkää uskoko kaikkia
ihmisten mielikuvitusten tuotteita!