Jehovan todistajien tiedottaja: Vain pieni joukko kokee Jehovan todistajien käytännöt ongelmallisiksi

Jehovan todistajien tiedottaja: Vain pieni joukko kokee Jehovan todistajien käytännöt ongelmallisiksi


Jehovan todistajien tiedottajan Veikko Leinosen mukaan Jehovan todistajien keskuudessa ei esiinny enempää itsetuhoisuutta kuin muissakaan uskonnollisissa yhteisöissä."Tutkimuksissa on todettu, että uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen on voimavara ihmisille. Itsetuhoisuus voi olla vähäisempää kuin muilla", hän sanoo.

Keskiviikkona julkaistussa Aila Ruohon kirjoittamassa kirjassa Vartiotornin varjossa itsemurha-ajatukset nousevat selvästi esiin Jehovan todistajiin kuuluneiden joukossa. Leinosen mukaan liike ei kiellä näiden ajatusten olemassaoloa.
Artikkeliin liittyvät

Jehovan todistajista eronnut, HS:n haastattelema Tiina menetti eron myötä yhteytensä muun muassa sisaruksiinsa. Hän kokee selvinneensä kuitenkin erosta hyvin eikä harkitse paluuta. Tiina erosi Jehovan todistajista ja menetti puolet suvustaan – "Nyt olen vapaa" 9.9.2015
Kuukausiliite 25.1.2015: Jehova rankaisee omiaan 25.1.2015

"Meillä on paljonkin ohjeistusta, että jos olet masentunut, väsynyt tai tarvitset lääkärin tai terapeutin hoitoa, ota vastaan se apu, mikä annetaan."
Liikkeeseen kuuluu Suomessa noin 19 000 jäsentä. Veikko Leinosen mukaan toista sataa ihmistä eroaa tai erotetaan vuosittain. Hänen mukaansa noin puolet palaa takaisin. Kirjan kertomuksissa itsetuhoajatukset liittyvät liikkeestä irtautumisen ja karttamisen pelkoon.Leinonen kertoo, että Jehovan todistajat karttavat yhteisöstä erotettuja ja eronneita, koska nämä eivät halua noudattaa Raamatun periaatteita.

"Karttaminen tarkoittaa uskonnollisten siteiden katkaisemista ja siitä johtuen vähempää kanssakäymistä. Se ei tarkoita, että perhesiteet katkeaisivat", hän sanoo."Soitellaan, ollaan tekemisissä, hoidetaan yhteisiä asioita. Mutta läheinen yhteydenpito ei ole läheskään sitä, mitä se on, kun ollaan samassa seurakunnassa."Leinonen myöntää, että uskonnollisten siteiden katkaisu voi tarkoittaa sosiaalisten suhteiden häviämistä melko suurelta osin.
Leinonen kertoo, että yhteisöstä irronneen toivotaan tulevan takaisin tai hänen toivotaan jatkavan hyvää elämää omien vakaumustensa mukaisesti.

"Mutta ei niin, että hän pyrkii pitämään erittäin lämpimät suhteet seurakunnassa oleviin siitä huolimatta, että elää epäraamatullisella tavalla. Tämä on perusidea. Eri yksilöt soveltavat tätä eri tavalla."

Yhteisöstä lähteneiden ahdistuksen Leinonen sanoo ymmärtävänsä.

"Ymmärrämme, että se on tuskaa sille, joka on lähtenyt, mutta se on sama toisella puolella. Ajattele, miten iso tuska se on isälle tai äidille, jos tytär tai poika sanoo, että nyt lähden. Se on monelle Jehovan todistaja -äidille ja -isälle melkein kuolemaa pahempi tunne."

Eikö lähteneiden ja jääneiden tuskaa lieventäisi, jos lähteneiden hyväksyntä olisi suurempaa?

"Yksilöt tekevät erilaisia ratkaisuja. Minunkin mielestäni joissakin tilanteissa jotkut ihmiset tekevät turhan jyrkkiä ratkaisuja omassa henkilökohtaisessa suhteessa johonkin lähimmäiseensä. Se ei johdu Raamatun periaatteista. Siinä on kyse omista henkilökohtaisista suhtautumistavoista. Joissakin niistä olisi lieventämisen varaa."

Voisiko yhteisö rohkaista lieventämiseen?

"Kyllä se rohkaisee. Meillä on siitä paljon puhetta. Esimerkiksi hiljattain oli puhetta siihen, että jos erotettu nuori tulee kokoussalille, on hyvä mennä viereen istumaan ja tarjota vaikka keskusteluapua."

Leinosen mielestä kirjan kertomukset luovat Jehovan todistajista kärjistyneen kuvan.

"Kyllä ne totta ovat ihan varmasti, mutta muistutan, että häviävän pieni joukko kokee tilanteen näin ongelmallisena."


http://www.hs.fi/kotimaa/a1441763291342