Raimo Lappi: PAHOLAINEN, RIIVAAJAT JA HENKIVALLAT – USKOVAISTEN KUVITELMIAKO?

kirjoittaja jarrut To Kesä 23, 2016 1:05 pm

PAHOLAINEN, RIIVAAJAT JA HENKIVALLAT – USKOVAISTEN KUVITELMIAKO?

Johdanto

”On kaksi samanlaista ja vastakkaista erehdystä, joiden valtaan sukukuntamme voi joutua pahoihin henkiin nähden. Toinen on se, ettei usko niiden olemassaoloon. Toinen on se, että uskoo ja että tuntee ylenmääräistä ja epätervettä mielenkiintoa niitä kohtaan. Ne itse ovat yhtä mielissään kummastakin erehdyksestä ja tervehtivät ihastuneina niin materialistia kuin poppamiestäkin. ” (C. S. Lewis).

Uskonnollisuuden lisääntyminen ei ole välttämättä kristillistä. Uuspakanuus etenee nopeasti. Pakanuus ei murtaudu esiin ilman Saatanaa. Monenlaisen uskonnollisuuden, joka on tullut jo osin kristinuskon sisällekin, mukana seuraa vahva okkultismin virta.

Vanhassa kiinalaisessa sananlaskussa sanotaan: ”Älä lähesty yliluonnollista, jollei sinulla ole aseenasi totuuden miekkaa.” Raamatussa on kristityllä luotettava miekka, Jumalan sana, Totuuden Henki. On turvallista lähestyä näitä asioita Raamatun ilmoituksesta käsin.

1. Paholainen

Onko persoonallista pahaa olemassa? On järjelle käsittämätön salaisuus, miten paha tuli Jumalan luomaan hyvään luomakuntaan. Raamattu antaa ymmärtää, että synti sai alkunsa enkelimaailmassa tapahtuneesta lankeemuksesta, jossa yksi enkeliruhtinas lankesi ja veti mukanaan suuren joukon muita enkeleitä.

”Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus. Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa. Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan. Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen, loistosi sokaisema haaskasit viisautesi. Nyt olen syössyt sinut alas.” (Hes 28:12-17).

”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa, mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.” (Ilm 12:7-9).

Paholainen, suuri ja ylevä johtajaenkeli, oli alun perin hyvä, mutta käytti vapauttaan väärin ja muuttui kaiken hyvän vastakohdaksi. Saatana on saanut kaikkien muitten vapaitten, älyllisten olentojen tavoin valita, miten käyttää lahjojaan ja kykyjään. Tällöin se on hylännyt Jumalan totuuden ja pitänyt parempana valheen periaatteet ja tiet. Näin siitä on tullut valheen isä, Jumalan vannoutunut vastustaja, kaiken sen vihollinen, mikä on Jumalasta.

Paholainen on kaikkialla Raamatussa persoonallinen henkiolento, joka on älykäs, puhuu, ajattelee ja tahtoo. Sillä on paljon nimiä, kuten Paholainen, Perkele, Saatana, valheen isä, murhaaja, vihamies, kiusaaja, tämän maailman jumala, riivaajien päämies.

Paholaisen monet nimet ilmentävät sen toimintaa: Paholainen vietteli ensimmäisen ihmisparin. Seurauksena oli syntiinlankeemus, jossa ihminen joutui Paholaisen valtaan ja synti tuli ihmissukuun. Tänäänkin Paholainen on viettelijä, kiusaaja ja houkuttelija, joka saa synnin näyttämään haluttavalta ja vaarattomalta, mutta kun ihminen on langennut, Paholainen vaihtaa roolia ja esiintyy syyttäjänä.

Paholainen on tämän maailman ruhtinas, jonka talutusnuorassa on jokainen, joka ei ole suostunut Kristuksen vapauttamaksi. Paholainen on vihollinen kaikelle ja kaikille, jotka ovat eri valtapiiristä, Kristuksen omia.

Paholainen on diabolos, hajottaja, joka luo epäjärjestystä, erimielisyyttä, jakaantumista, riitaa ja vihollisuutta ihmisten keskelle. Hajottajan erityisenä kohteena on Jumalan seurakunta.
Paholainen on riivaajien päämies, jolla on alaisinaan maailmanlaajuinen armeija ihmissilmälle näkymättömiä pahoja henkiä, jotka vaikuttavat ihmisten mieliin ja ajatteluun ja pyrkivät ottamaan yhä enemmän valtaa ihmisissä. Paholainen on ilmavallan hallitsija, joka kykenee käyttämään luonnonvoimia (Job 1:16, 19).

Paholainen toimii pimeydessä ja näkymättömyydessä, jotta sitä ei huomattaisi. Se yrittää saada näyttämään ihmisten kesken naurunalaiselta jokaisen, joka pitää sitä todellisena ja persoonallisena.

Paholainen on voimakas, jota yksikään ihminen eivätkä edes ihmiset yhdessä kykene uhmaamaan.
Kuitenkin Paholainen on vain Jumalan kahlekoira, jonka valta ulottuu vain niin pitkälle kuin Jumala sallii. Jeesus on voittanut Paholaisen vallan ristillä. Vihollinen on voitettu vihollinen, jota uskovien ei Kristuksen voiton perusteella tarvitse pelätä vaan vastustaa Jeesuksen nimessä.

Paholainen tietää, että sillä on enää vähän aikaa. Jeesuksen tullessa se sidotaan. Syntiinlankeemuksen tähden tullut luomakunnan kirous otetaan pois. Tuon tuhannen vuoden aikanakaan Paholainen ei muutu. Heti vapaaksi päästyään se lähtee entiseen työhönsä villitsemään kansoja.

Saatanan ja hänen joukkonsa synti, kapina Jumalaa vastaan, oli alkuperäinen ja lopullinen. Saatana ei halua katua eikä voi katua. Siksi sen synti ei ole sovitettavissa. Kadotus onkin valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Ihmisen synti ei ollut alkuperäinen. Hän lankesi vieteltynä. Siksi ihmisen synti oli myös sovitettavissa. Se on jo sovitettu 2000 vuotta sitten.

2. Pahat henkivallat[

Raamatun mukaan pahat henget ovat persoonallisia olentoja. Niillä on järki, tahto, muut sielun kyvyt. Ne puhuvat, ”uskovat ja vapisevat” (Lk.4:41, Jk.2:19). Ne ovat aineettomia ja ruumiittomia olentoja ja kuuluvat korkeampaan, ihmisen fyysisille aisteille näkymättömään maailmaan (Ef.6:12). Ne ovat älyltään korkeampitasoisia olentoja. Niillä on tietoa, jota ihmisellä ei ole. Ne tuntevat Jeesuksen, hänen maallisen ja jumalallisen alkuperänsä (Mk.1:24). Ne kumartavat hänen edessään (Mk.5:6), rukoilevat häntä (Lk.8:31) ja tottelevat häntä (Mt.8:16). Ne ilmaisevat ymmärtävänsä profeetalliset ja messiaaniset ennustukset lopullisesta kohtalostaan ja Kristuksen voitosta ja kaikki vallasta (Mt.8:29).

Taistelussa Kristuksen seurakuntaa vastaan ne käyttävät yli-inhimillistä kavaluutta. Valtataisteluja seurakunnissa johtavat pahat henget, joiden viisaus ylittää ihmisten viisauden. (Jk.3:14-16). Ne voivat pukeutua valkeuden enkelien valepukuun (2 Kr. 11:14-15). Niillä on yli-inhimillinen voima, jota ne jossain tapauksessa välittävät uhreihinsakin, (Lk.8:29).

Pahat henget ovat moraalisesti pahoja, niitä nimitetään myös riivaajiksi. Osa enkelimaailmasta päätti seurata omaa tahtoaan eikä alistunut Jumalan tahtoon. Ne tekivät syntiä ja ne karkotettiin kauas Jumalasta (2 Pt.2:4, Jd.6). Niillä ei ole mahdollisuutta kääntyä.
Niiden keskuudessa on jonkinlainen järjestäytyneisyys: Saatanaa sanotaan riivaajien päämieheksi Mt.9:34).

Pahat henget voidaan jakaa kahteen luokkaan oleskelupaikan mukaan. Niistä, jotka muinoin tekivät syntiä, sanotaan, että ne syöstiin syvyyteen, pimeyden kuiluihin (2 Pt.2:4) ja että niitä siellä pidetään ”ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten” (Jd.6). Tältä kohtalolta pahat henget evankeliumeissa pyytävät Jeesusta niitä armahtamaan (Lk. 8:31). Toiset ovat vielä vapaina, oleskelevat ilmakehässä (Ef.2:2), taivaan avaruuksissa (Ef.6:12), ”autioilla seuduilla” (Lk.11:24) viettäen rauhatonta ja levotonta elämää..

Pahojen henkien hävitys ja tuhoamishimo kohdistuu ensi sijassa ihmiseen ja hänen kykyihinsä. Ne pitävät niille kuuluvana asuntonaan ihmistä, joka ei ole valmistanut sijaa Jumalalle (Lk.11:24-26).
Pahojen henkien vaikutus ihmisiin on Raamatun mukaan moninainen. Saatana kiusaa, johdattaa syntiin ja syyttää. Pahat henget aiheuttavat pelkoja, rasitteita, sairauksia (Lk.13:11,16). Ne voivat ”kurittaa”, kuten Paavalia (2 Kr 12:7). Ne voivat ottaa valtaansa koko ihmisen ja sitoa hänen henkisiä toimintojaan, kuten aiheuttaa sokeutta, kuuroutta ja mykkyyttä (Mt.17:15-18, Mt.9:32,33, Mt.12:22,24)).

Pahat henget johtavat syntiin, lihan himoihin, luonnottomaan käyttäytymiseen. Pahat henget vaikuttavat yksilöihin ja kansoihin. Riivaajien opit pyrkivät sekoittamaan kristillisen opin. Eksytyksen henki ja villitsevät henget, koettavat johtaa uskovan pois pelastuksen tieltä.

3. Jumala, ihminen ja pahat henkivallat

Raamattu ei opeta dualismia, jossa kaksi valtaa taistelee enemmän tai vähemmän tasaveroisesti toisiaan vastaan. Saatana joukkoineen ei ole ollut eikä ole minkäänlainen Jumalan tasaveroinen vastustaja. Saatanalla on tarkoin määritetty oikeus viettelemäänsä ihmiskuntaan ja ihmiseen. Tämän vallan ja oikeuden se on saanut ihmisen syntiin lankeemuksen ja ihmisen synnin tähden.. Niinpä maailma on Paholaisen vallassa (1 Jh.5:19). Jumala on antanut tämän maailman Paholaisen valtaan tarkasti määritetyin ehdoin.
Jeesus on voittanut Saatanan vallan jo maanpäällisen toimintansa alussa ja lopullisesti ristillä. Evankeliumissa hän sanoo: Hän on sitonut väkevän ja ryöstää hänen talostaan saalista eli ihmisiä evankeliumin julistuksen ja evankeliumin vastaanottamisen kautta Jumalan valtakuntaan (Mt.12:29).

Saatana on Jumalan kahlekoira. Jumala hallitsee ja käyttää Saatanaa ja sen joukkoja vihansa ja tuomionsa välikappaleina. Synneissään pysyvä maailma pimenee yhä kiihtyvällä vauhdilla ottamaan vastaan valemessiaan, Antikristuksen. Yksilötasolla synti ja synnit, jos niistä ei tehdä parannusta ja käännytä Jeesuksen puoleen vapautettavaksi, aiheuttaa syöksykierteen ja vaikuttaa demonisoivasti ihmiseen ja vie kadotukseen. Jumalan lähettämä paha henki vaivasi kuningas Saulia, joka oli luopunut Jumalasta (1 Sam 16:14).

Mutta Jumalan Pyhä Henki johti myös Jeesuksen erämaahan koettelemukseen Saatanan kiusattavaksi (Mt. 4:1). Jumalan sallimuksesta Saatanan enkeli rusikoi Paavalia, ettei tämä niin suurenmoisten ilmestysten tähden ylpistyisi (2 Kr 12:7). Paha henki ei voi ottaa haltuunsa uskovaa ihmistä, mutta voi siis kiusata ja aiheuttaa rasitteita hänelle.
Vanhassa testamentissa oli israelilaisilta kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty minkäänlainen yhteys pahoihin henkiin (3 Ms 19:31). Näin on myös Uuden testamentin aikana. Paavali opettaa, ettei ole todellisuudessa mitään epäjumalia. Se mikä uhrataan epäjumalille, uhrataan todellisuudessa pahoille hengille (1 Kr.10:20-21). Siksi ei tule olla missään tekemisissä okkultismin kanssa.

4. Tilanne nykyisin

Valheen isä eksyttää monia. ”Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsihän me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja. Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät.” ( M. 7:21-23). Kerran moni huomaa olevansa eksytetty, mutta liian myöhään.

Uskontojen sekoituksen, liberaaliteologian ja väärän karismaattisuuden vuoksi kristitytkin menettävät kyvyn erottaa totuus valheesta. Itämaisten uskontojen ja okkultismin vaikutus lisääntyy joogan, itämaisten taistelulajien, henkiparantajien, selvänäkijöiden, ennustajien, monenlaisten terapioiden ja monien vaihtoehtohoitojen seurauksena. Juurettomien, harhailevien, mielenterveydeltään horjuvien, okkulttisesti rasitettujen ”eri opintuulissa ajelehtivien” määrä lisääntyy. Kirkot ja uskonnolliset yhteisöt antavat yhä epäselvemmän äänen opillisissa, moraalisissa ja eettisissä kysymyksissä.

”Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen, vaan ovat valinneet vääryyden” (2 Ts.2:9-12).

5. Ylihengellisyys

Vaarallisin ja hienoin eksytys on niin sanottu ylihengellisyys (hurmahenkisyys), jolloin kristitty kohtaa Saatanan valkeuden enkelinä. Apostoli varoittaa: ”Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.” (2 Kr.11:14-15).

Miten sitten kristitystä voi tulla ylihengellinen? Ylihengellinen kristitty voi olla kokosydäminen, mutta tuntee luonnottoman voimakasta mielenkiintoa yliluonnolliseen maailmaan. Hän ei tyydy Pyhän Hengen normaaliin, pääasiassa Sanan kautta tapahtuvaan johdatukseen, vaan halajaa aina yliluonnollisia ilmoituksia ja johdatusta ja erityisesti ihmelahjoja. Häntä hallitsee synnillinen, mutta usein tiedostamaton itse korotuksen ja jopa vallanhalun tarve. Hän haluaa tulla joksikin suureksi, jota Jumala erityisellä tavalla käyttää. Tähän liittyy usein armolahjojen väärinkäyttö, joka on sitä, että niitä käytetään johonkin muuhun tarkoitukseen kuin niiden varsinaiseen päämäärään eli seurakunnan rakentamiseen..

Jokaisen lahjan käyttäjän tulee uskossa pyytää Jumalaa hallitsemaan ja ohjaamaan toimintaansa. (Kol.2:18-19). Jos ihminen alkaa hallita lahjaansa, Pyhä Henki vetäytyy pois ja jäljelle jää jäljitelmä. Ihminen käyttää silloin Jumalan lahjoja oman tahtonsa mukaisesti ja vääristä
motiiveista. Siitä seuraa aina ongelmia ja eksymistä. Rakkauden ja hengen hedelmän tulee motivoida lahjan käyttöä. (1 Kr. 13:1-3).

Tämän voimakkaan, mutta väärän janon ja anomisen havaitsee Saatana ja puuttuu peliin. Hän alkaa antaa ylihengelliselle kristitylle vääriä ilmestyksiä ja jopa vääriä armolahjoja.

Jumalan odottaminen rukoushetkissä passiivisena vie mielen tyhjiöön, jolloin Saatana alkaa antaa tällaisissa rukoushetkissä sisäisiä ilmoituksia ja valheellisia ilmestyksiä ja sanomia jopa vääriä ”armolahjoja”, joita kaikkia asianomainen kritiikittömästi pitää Jumalan antamina. On vääriä, Saatanan vaikuttamia ”armolahjoja”, koska ”Saatana pukeutuu valkeuden enkeliksi ”usein väärien profeettojen muodossa. Erityisesti armolahjojen kohdalla on syytä kuunnella Jeesuksen varoitusta: ”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan.” ( Mt. 24:4-5), ( Mt.7:21-23, Ilm.13:13-14, 2 Kr.11:13-15). On tärkeää painaa mieleen perustotuus: Kaikki yliluonnollinen ei ole Jumalasta.

Saatana pyrkii ottamaan ylihengellisen ihmisen ohjaukseensa ja saamaan tämän tekemään luonnottomia päätelmiä itsestään ja uskostaan ja tekemään yltiöpäisiä ratkaisuja, jotka joskus näyttävät hyvinkin hengellisiltä. Lopulta ja pahimmassa tapauksessa ylihengellinen kristitty luullee toimivansa Pyhässä Hengessä, mutta toimiikin okkulttisessa (pahojen henkien) ohjauksessa. Hän voi levittää ihmisiin jopa demonista vaikutusta rukous- ja siunaamistilanteissa. Tällaisen harhautuneen väärän profeetan välityksellä uskovakin voi saada rasitteita elämäänsä pitkäksi aikaa. Harkitse kenen siunattavaksi menet.

Ylihengellisyys on voimakas Saatanan ase, joka leviää erityisesti lopun aikana. Ei yli sen, mikä on kirjoitettu. Jos huomaat eksyneesi tai olet menossa harhaan, palaa takaisin turvalliseen uskoon puolestasi ristiinnaulitun Jeesuksen luokse.

6. Miten tutkia, onko oppi ja opettaja Jumalasta?

”Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja,” varoittaa apostoli Johannes. (1 Jh.4:1)

Eksytykset eivät tipahda tyhjiöstä, vaan ne ovat seurausta harhaopeista, joiden takana taas on väärä opettaja tai profeetta ja hänen takanaan henkivalta.

Koska koko kristinusko keskittyy Kristuksen olemuksen ja ristin työn varaan, niin vaarallisimmat harhat ovat kristologisia eli koskevat oppia Kristuksesta. ”Kuka sitten on valehtelija, ellei se, joka kieltää Jeesuksen olevan. Kristus? Sellainen ihminen on antikristus, niin Isän kuin Pojan kieltäjä. Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä”, toteaa apostoli Johannes. (1 Jh.2:22-23)

Jeesus –nimen käyttö ei todista vielä mitään. On tärkeää tarkata, minkälaista Jeesusta opetetaan. Onko hän neitseestä syntynyt, lihaan tullut Jumalan Poika, joka pelastuksemme tähden tuli maailmaan, kärsi todellisen ristinkuoleman, haudattiin, nousi ruumiillisesti kuolleista, niin että hauta oli ihan oikeasti tyhjä, astui taivaaseen Isän oikealle puolelle ja tulee sieltä takaisin tuomarina ja kuninkaana.

On myös tärkeää tarkata miten Pyhää Henkeä korostetaan? Yliluonnolliset tapahtumat eivät sinänsä todista, että kyseessä on Jumalan työ. Saatanan voimalla tehdään myös ihmeitä. Pyhä Henki jakaa kyllä armolahjoja, mutta ei korota itseään vaan Kristusta. Hänen päätehtävänään on tehdä eläväksi synti, tuomio ja Kristuksen sovitustyö (Jh.16:7-11, 14). Pyhän Hengen työ armolahjojen kautta on tarkoitettu evankeliumin julistuksen, siis Jumalan sanan, vahvistamiseksi ensisijaisesti niille, jotka eivät vielä usko. Pyhä Henki –korostus ei saa koskaan ylittää Kristus –korostusta.

On myös hyvä tarkata, miten maailma suhtautuu julistukseen ja opetukseen. Maailma ei kuuntele Totuuden Henkeä. Se ei halua kuulla, että jokainen ihminen on syntinen ja turmeltunut. Se ei halua kuulla tilinteosta, tuomiosta eikä kadotuksesta. Maailma ei tahdo kuulla iankaikkisuudesta, vaan se haluaa kuulla puhetta, jossa luvataan tätä elämää koskevia asioita. Maailma rakastaa ihmiskunniaa, menestystä ja mielihyvää, ja puhetta, jossa näitä luvataan lisää. Maailma ei tahdo kuulla Jumalan sanaa, erityisesti ei puhetta rististä, vaan jotain konkreettisempaa. (1 Jh.4:5-6).

On tärkeää tarkata hedelmiä. Oikea, Jumalasta lähtöisin oleva julistus, opetus ja profetointi synnyttää rakkautta. Rakkaudesta kyllä puhutaan, mutta syntyykö sitä? Syntyykö rakkautta Jeesukseen eli halua elää hänen sanansa mukaisesti? Syntyykö uskovien keskinäistä rakkautta, usein katumusta ja anteeksipyytämistä? Syntyykö hätää hukkuvista lähimmäisistä ja evankeliumin eteenpäinviemistä? Syntyykö lähetysrakkautta, lähtemistä ja lähettämistä? Syntyykö sitoutumista vastuunkantamiseen vai hengellistä nautinnonhalua ja kokemusten metsästämistä?

Toimiiko julistaja, opettaja, profeetta Jumalan Hengessä ja hänen lähettämänään? Onko hänen elämänsä sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa? Jokainen on syntinen, jokaisen luonteessa on heikkouksia, jokaisella on sokeat pisteensä. Sananjulistajakin voi langeta näkyvästi ja tehdä parannuksen, mutta hän ei voi pysyä jatkuvasti tietoisessa lankeemuksessa ja synnissä, haureudessa, aviorikoksessa, petoksessa, valheessa, katkeruudessa yms. ja samalla toimia Jumalan Hengessä.

Onko hänellä lähettävä taustayhteisö? Mikä ja millainen se on? Mikä on tunnustuskunta? Hengellisten sooloilijoiden kohdalla kannattaa olla tarkkana.

Myöntääkö julistaja, opettaja, profeetta olevansa erehtyväinen vai onko hänellä mielestään aina erehtymätön Sana Herralta? Saako seurakunta, kuulijakunta arvioida ja arvostella hänen opetustaan ja profetoimistaan? Oikea profeetta pyytää sitä. (Jk.3:1-2)

Asettuuko hän muiden kristittyjen yläpuolelle? Pyrkiikö hän usein pyytämättä kätten päälle panemisin siunaamaan ihmisiä, vaikka hänen asemansa ei edellytä sitä?

Luota julistusta, opetusta ja profetoimista kuullessasi Jumalan sanan vuosien saatossa harjaannuttamaan ymmärrykseen ja ensivaikutelmaan. Jos jokin tuntuu sisimmässäsi karsastavan, vaikket osaa sanon mikä, asetu puolueettomaksi, kunnes ehdit tutkia asiaa, kuulla muiden uskovien arvioita ja aika paljastaa, mistä on kysymys.

Eksytysten lonkerot ulottuvat kaikkialle. Syystä Jeesus varoittaa: ”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan.” On tarpeen seurata ajan ilmiöitä Raamatun valossa ja olla kriittinen. Se, mikä on Jumalasta, kestää arvioinnin. Eikä meidän Kristukseen turvaavina tarvitse pelätä, olemmehan voittajan puolella. Kristityn taisteluvarustus, totuus, uskon ja elämän vanhurskaus, Jumalan Sanan kaksiteräinen miekka ja rukous varjelevat meidät ja tekevät toimintakykyisiksi kaikissa olosuhteissa.

”Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot” (1 Jh.3:8.

Osa Raamatunkohdista, Kr 38, KR 92 ja osa JKR 93
1) Iso Raamatun tietosanakirja
2) Vapaaksi Paholaisen vallasta, Tormod Engelsviken, Perussanoma 2008
3) Lähde Iustitia 12 ss 35-36 (Uuden aikakauden uskonnollisuus, STI 2000)
4) Me olemme Kristus (Matti Pyykönen: Ihmiskeskeisen teologian diagnoosi) AHAVA – TUOTE 2003)

1.3.2013 /Raimo Lappi

http://www.raimolappi.fi/3

kirjoittaja Hellevi La Heinä 01, 2023 10:48 am

”Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot” (1 Jh.3:8.

Raimo Lappi: PAHOLAINEN, RIIVAAJAT JA HENKIVALLAT – USKOVAISTEN KUVITELMIAKO?