Suomalaisten uskonnollisuus muuttuu kovaa vauhtia – "Tulee uusia luomuksia, kuten Jeesus-jooga"

Suomalaisten uskonnollisuus muuttuu kovaa vauhtia – "Tulee uusia luomuksia, kuten Jeesus-jooga"

Maallistuminen jatkuu kaikkialla länsimaissa, meillä Suomessakin. Luterilaisen kirkon rivien hupenemisesta huolimatta myös kirkkoon liittyvien määrä on kasvussa.


Suomalaisten suhtautuminen uskontoon on myllerryksessä. Uskonnottomuus yleistyy kaikkialla länsimaissa, mutta samaan aikaan yhä useampi löytää itselleen sopivia tapoja täyttää uskonnon tai henkisyyden jättämää tilaa sielussa ja ruumiissa.

Siitä kertoo sekin, että uskonnollisten yhdyskuntien määrä kasvaa kovaa vauhtia. Rekisteröimättömiä yhdyskuntia on jo yli tuhat. Rekisteröityjenkin uskonnollisten yhdyskuntien määrä on noussut yli sadan monien pienten liikkeiden organisoitumisen myötä.

Vielä 50 vuotta sitten Suomi oli uskonnollisesti hyvin erilainen maa kuin nykyisin. Muutokset alkoivat toden teolla 60-luvun lopulla. Myös aivan viime aikoina on tapahtunut paljon.

– Voidaan sanoa, että 5–10:n viime vuoden aikana on tapahtunut isoja muutoksia suomalaisessa uskonnollisuudessa, vahvistaa tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg Kirkon tutkimuskeskuksesta.

Maallistuminen yleistyy edelleen

Sekularisaatio eli maallistuminen on ollut vahvaa kaikkialla lännessä, myös Suomessa. Tuoreita tietoja kehityksestä saadaan odottaa syksyyn, jolloin Kirkon tutkimuskeskus julkistaa kyselytutkimuksensa tulokset.
Mieshenkilö
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg. Kuva: Yle

Edellisessä, vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa vain 15 prosenttia 15–29-vuotiaista ilmoitti uskovansa kristinuskon opettamaan Jumalaan. Kolmannes sanoi, että ei usko Jumalaan lainkaan.

Sohlbergin mukaan aikamme toinen tärkeä kehityskulku liittyy uskonnollisen moniarvoisuuden lisääntymiseen. Ihmiset valitsevat laajasta kirjosta erilaisia uskonnollisuuden muotoja ne, jotka heille itselleen ovat mieluisimpia.

– Kyse on käytännöstä, jossa aineksia lainataan eri perinteistä.

Samoilla linjoilla on uskontotieteen dosentti Teemu Taira Helsingin yliopistosta.

– Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka toteavat, ettei mikään yksittäinen istituutio tarjoa heille sitä, mitä he haluavat, sanoo Taira. Ihmiset voivat halutessaan osallistua tiettyihin tapahtumiin tai kokea hengenheimolaisuutta erilaisiin perinteisiin samanaikaisesti.

– Uskonnon ja ei-uskonnon raja on monin paikoin hyvin epäselvä, ja siitä joudutaan neuvottelemaan jatkuvasti yhteiskunnassa.

Tairan mukaan hyvä esimerkki on esimerkiksi joogan yleistymisen aiheuttamat seuraukset Suomessa. Sen myötä on pohdittu, onko joogassa jotain henkistä tai uskonnollista vai onko tämä vain harrastus. Esimerkiksi kirkon piirissä pohditaan, onko tämä sopivaa kristitylle.
Mieshenkilö.
Uskontotieteen dosentti Teemu Taira. Kuva: Yle

– Ja sitten tulee uusia luomuksia, kuten vaikkapa Jeesus-jooga.

Sohlberg huomauttaa, että kirjojen, netin, yhteisökentän ja erilaisten tapahtumien myötä uskontoihin ja henkisyyteen liittyvän tarjonnan määrä on noussut aivan toiselle tasolle kuin edellisillä vuosikymmenillä.

Uskontoja vai ei-uskontoja?

Uskonnollisen kentän laajeneminen on herättänyt monet pohtimaan siitä, onko uusissa uskonnollisuuden tai henkisyyden liikkeissä edes kyse uskonnoista.

Taira myöntää monien ajattelevan, että uskonnot ovat nimenomaan suuria maailmanuskontoja.

– Osittain on niin, että tietyt pienet ryhmät haluavat määrittää itsensä uskonnoiksi ja esimerkiksi sillä tavalla saada jonkinlaisia etuoikeuksia yhteiskunnassa tai tulla hyväksytyksi, sanoo Taira.

Hän mainitsee esimerkkinä muslimit, jotka eivät aiemmin välittäneet organisoitua tai eivät tienneet, kuinka organisoitua. Nyt ne ovat havainneet, että organisoitumisesta voi olla hyötyä.
Taulukkografiikka







Myös kirkko vetää uutta väkeä puoleensa

Kirkosta eronneiden määrä on lisääntynyt viime vuosina, mutta samaan aikaan myös kirkkoon palanneiden määrä on ollut kasvussa.

Tairan mukaan kirkon jäsenyys ei kerro yksinomaan siitä, uskovatko ihmiset esimerkiksi kristilliseen jumalaan. Kyse on myös luterilaisen kirkon asemasta siinä, miten he kokevat suomalaisena olemisen.

– Monien mielestä tavalliseen hyvään suomalaisuuteen kuuluu se, että ollaan luterilaisen kirkon jäseniä. Tämä sidos on heikentynyt, mutta on yhä läsnä.

Monet päätyvät uudelleen kirkon jäseniksi senkin takia, että kirkko tekee työtä vähäosaisten puolesta, nostaa sosiaalisia ongelmia keskusteluun ja ottaa kantaa, uskoo Taira.

Jussi Sohlberg ajattelee samoin. Osa ihmisistä on hänen mukaansa saattanut liittyä uudelleen kirkkoon esimerkiksi arkkipiispan maahanmuuttajia ja seksuaalisia vähemmistöjä koskevien kannanottojen takia.

http://yle.fi/uutiset/suomalaisten_uskonnollisuus_muuttuu_kovaa_vauhtia__tulee_uusia_luomuksia_kuten_jeesus-jooga/8993844