Joka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä

Joka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä

Tessalonikan seurakunnassa (2Tess.3:6-13) tuotti ongelmia siellä avustusta sekä muuta taloudellista tukea hakeneet veljet. Avun hakeminen itsessään ei missään muodossa ollut suinkaan ongelma, vaan ongelmana oli näiden avustusta hakeneiden asenne sekä kurittomuus yleisesti seurakunnissa säädettyä opetusta kohtaan. Apostolit olivat säätäneet tälle seurakunnalle opetuksen: ”kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä” (2Tess.3:10) Tämä apostolien säätämä seurakunta opetus perustui sen kurittomuuden pois kitkemiseen, jossa työtä vieroksuvat veljet tukeutuivat seurakunnan tarjoamaan apuun, jotta heidän ei tarvitsisi tehdä ruumiillista työtä oman elatuksensa ansaitsemiseksi. He halusivat ilmaista leipää ilman työn tekoa.

Apostolien opetus oli selkeää. Paavali, muiden apostolien kanssa sanoo (2Tess.3:6 > ”παραγγέλλω” = auktoritatiivinen käsky, ohje.) että uskovien tulisi vetäytyä pois sellaisten veljien auttamisesta, jotka vaeltaisivat kurittomasti, apostolien säätämän opetuksen vastaisesti. Tämä kurittomuus oli selvää laiskuutta, työtä karttavana loiseläjänä olemista, ja tällaisenaan selkeää vastuuttomuutta sekä hyväntahtoisten uskovien hyväksi käyttämistä. Tähän Paavali tahtoi puutua apostolisen opetuksen mukaisesti, ja käskeä seurakuntaa lopettamaan kurittomien veljien avustamisen.

Kurittomuus (ἀτάκτως = vastuuton, laiska, toimeton) oli siis saanut otteen tällaisista ihmisistä. 2Tess.2:6 oleva verbi ”vaeltavat” (περιπατοῦντος) tarkoittaa tässä asiayhteydessä selvästi maleksimista, harhailemista sekä päämäärätöntä menemistä sinne tänne. Tällainen ihminen kuluttaa aikaansa vastuuttomalla harhailemisella (oleskelemisella), etsien elatusta muiden uskovien hyväntahtoisuuden väärinkäyttämisellä. 2Tess.3:11 tätä maleksimista kuvataan sanoin ”puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu” (KR-33/38) Kreikan περιεργαζομένους tarkoittaa toisten asioiden kanssa hääriviä, toisten asioihin sekaantuvia. Nämä kurittomat eivät siis tahtoneet tehdä ruumiillista työtä, mutta silti, he kyllä olivat kovin innokkaita puuttumaan toisten ihmisten asioihin. Nähtävästi he jaarittelivat muiden asioita oman laiskan elämäntyylinsä ohella.

Paavali rinnastaa apostolien esimerkin seurakunnalle esikuvaksi, ja sanoo, että hekään eivät ole käyttäneet hyväksi niitä etuisuuksia, jotka jopa olisivat heille kuuluneet, etteivät he olisi olleet rasitukseksi muille. (2Tess.3:7-9) Työtä tekevälle kuului palkka ja elatus. Tämä oli selvästi säädetty evankeliumin julistajille sekä apostoleille. Silti, vaikka tämä oikeus olikin olemassa, etenkin Paavali kieltäytyi vapaaehtoisesti tämän oikeuden käyttämisestä ja teki työtä omilla käsillään elättääksensä itsensä. Tämän kaiken takana oli se rakkaus seurakuntaa kohtaan, jossa Paavali ei tahtonut rasittaa varallisesti kovilla olevaa seurakuntaa omien tarpeidensa perusteella.

Mielenkiintoisia ovat myös 2Tess.3:12 olevat sanat, jossa Paavali käskee sekä kehottaa kurittomia veljiä tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä. Kreikassa ἵνα μετὰ ἡσυχίας ἐργαζόμενοι hyvinkin tarkoittaa juuri edelliseen jaaritteluun liittyen, että he tekisivät työtä ”suu supussa”. Toisin sanoen, myös lopettaisivat turhan päiväisen jaarittelemisen sekä muiden ihmisten elämästä puhumisen.

Kuriton tuli erottaa seurakunnan yhteydestä (2Tess.3:14), mutta silti, erittäin tärkeää oli, että kurittomaan tuli suhtautua rakkaana veljenä (2Tess.3:15), ja juuri täten neuvoa kurittomuuteen langennutta niin kuin veljeä. Heitä ei saanut lähteä halveksimaan ja syyttelemään vaan rakkaudellisella tavalla erottaa heidät seurakunnasta – jotta he häpeäisivät (tämä oli erottamisen syy) ja myös neuvoa heitä miksi tällainen kuriton elämäntyyli oli vastoin Jumalan tahtoa ja toisia ihmisiä. Kuritonta ei saanut pitää vihollisena – jota vastaan tuli hyökätä, vaan veljenä joka oli eksynyt Jumalan tahdon ymmärtämisestä oman laiskuuden ja saamattomuuden aikaansaamaan elämäntyyliin.

Nyky-yhteiskunnassa vaikuttava sosiaaliturva voi muodostua hyvin helposti vääränlaisen työtä vieroksuvan elämäntyylin aikaansaajaksi ja sen ylläpitäjäksi. Monille työ on välttämätön pakko, jota yritetään välttää kaikin mahdollisin keinoin. Ajattelen, että jopa voimakkaat herätysliikkeet saattavat opetuksellaan ajaa uskovan halveksumaan maallista työtä, ja näin toiset saattavat jopa kokea, että on hengellisempää olla pois maallisesta työstä. Tällainen opetus on apostolien opetuksen vastaista. Paavali ei kehottanut kurittomia ottamaan ison nipun traktaatteja kainaloonsa ja lähtemään torille jakamaan niitä ohituleville, vaan hän kehotti kurittomia hyväksymään maallisen työn tärkeänä osana uskovan ihmisen vastuullista elämää. On epäraamatullista tehdä ”lorvimisesta” hengellisempää, kuin todellisesta fyysisestä työn tekemisestä. Myös huomioitavaa on Paavalin oma asenne seurakuntia kohtaan, että hän EI tahtonut rasittaa taloudellisesti seurakuntia, vaan teki itse työtä käsillään – teltantekijänä, ja näin antoi esimerkin kaikille muille mikä merkitys ruumiillisella työllä on myös suhteessa seurakuntaan.

On eri asia olla työtön, kuin olla työtä vieroksuva. Monet eivät ota työtä vastaan monestakin syystä – työ on vastenmielistä, huono palkkaista, liian kaukana jne. Nämäkin seikat voivat olla vain verukkeita sille, että ihminen on liian laiska ottaakseen ne mahdollisuudet vastaan joita hänelle tarjotaan. Ymmärrettävää on tekijät, joissa kyse ei ole enää työntekijän tahdosta, vaan käytännönasiat tekevät työn tekemisen mahdottomaksi.

Seurakunnissa vaikuttava hyväntahoisuus tulisi nähdä terveellä tavalla ja sitä tulisi myös kritisoida. Sillä kuriton ei koskaan tule vastakkain oman vastuuttomuutensa kanssa, ellei hän näe oman vastuuttomuutensa seurauksia. Vastuuttoman tulee päästä kohtaamaan elämän realiteetit, eikä että häntä syötetään kuin sylivauvaa muiden toimesta.

Apostolien opetus oli selkeä ”kuka ei tahdo työtä tehdä, sen ei syömänkään pidä.” Vastuuttomuus, ja kurittomuus tarvitsee oikeanlaisen asennoitumisen, että sen vallassa oleva ihminen pääsisi siitä vapaaksi .