Hyviä kuunneltavia opetuksia

Kunnollisuus ei auta

Raamatuntutkija Lauri Thurén muistuttaa, että hyväksi tuleminen ei ollut Jeesukselle ykkösasia.

   06.08.2009 12:32 Ulla-Maija Vilmi Hans von Schantz

Suomessa on jälleen poliittisesti korrektia puhua kirkosta arvojen puolestapuhujana. Monen mielestä nimenomaan arvot, tietyt elämänihanteet ja kristillinen etiikka oikeuttavat kirkon olemassaolon.

Kokonaiskuvaan kuuluu, että moni sellainenkin, joka muutoin ottaa etäisyyttä kristinuskoon tai ylipäätään uskontoon, sanoo esimerkiksi kannattavansa Vuorisaarnan etiikkaa.

Joensuun yliopiston eksegetiikan professorin Lauri Thurénin mukaan hyvä elämä ei ollut kuitenkaan ykkösasiana Jeesuksen esityslistalla.

Jeesuksen pääuutinen oli Jumalan valtakunnan tuleminen, eikä siinä ollut kyse ensisijaisesti etiikasta tai moraalista. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Uudesta testamentista löytyisi minkäänlaisia elämänohjeita.

— Jeesuksella ei juurikaan ollut ikiomia moraalisia ihanteita ja arvoja. Hän eli ja toimi lähinnä tuona aikana vallalla olleiden yhteiskunnallisten normien mukaisesti. Hänen moraalinsa oli sama, mitä juutalaisuus ja kreikkalainen filosofia opettivat. Evankeliumeihin on kirjattu lähinnä tapauksia, joissa Jeesuksen ajattelu poikkesi jollain tavalla tavanomaisesta, Thurén toteaa.

Juutalaisuudesta on peräisin esimerkiksi vähäosaisista, leskistä, orvoista ja maahanmuuttajista huolehtiminen.

— Uuden testamentin ajan hellenistisessä kulttuurissa oli tapana ajatella, ettei vähäosaisista tarvinnut välittää. Niinpä vammainen lapsi saatettiin surutta heittää kalliolta alas. Tässä asiassa juutalaiset toimivat toisin.

Ikävien ihmisten puolella

Aivan uutta Jeesuksen opetuksessa oli Thurénin mukaan kehotus rakastaa vihollisia. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: "Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta."

Jeesus kääntää selkänsä sukulaisille ja ystäville ja kääntyy vähemmän mukavien ihmisten puoleen. Raamatunkohta luetaan kirkossa lähimmäisen sunnuntaina. Professorin mielestä teksti sopisi paremmin ikävien ihmisten nimikkopyhään.

"Jumalaa pidetään joulupukin leppoisana kaksoisveljenä,
joka siunaa kaiken, vaikka onkin pääosan vuodesta
työttömänä."

— Tavallisissa jumalanpalveluksissa on usein yhteisessä esirukouksessa hiljainen hetki, jonka aikana ihmisiä kehotetaan rukoilemaan hiljaa itsekseen rakkaidensa ja mielessään olevien asioiden puolesta. Kristillisempää olisi neuvoa rukoilemaan eri lailla hankalien, ikävien ja epämiellyttävien ihmisten puolesta.

— Jumalan näkökulmasta ikävien ihmisten rakastaminen ei ole erikoissuoritus, vaan mitä luonnollisin asia. Jumala on pyhä, täydellinen ja kokonaan hyvä kaikkia kohtaan. Hän rakastaa tasapuolisesti kaikkia. Jeesus neuvoo seuraajiaan noudattamaan tätä Jumalan mallia.

Pyhyyttä levittäen

Thurén on kiinnittänyt huomiota siihen, miten vähän Jeesus puhuu Raamatussa syntiä vastaan.

— Paljon enemmän hän vastustaa kaikenlaista hyvää, kuten vaikkapa vanhempien kunnioittamista tai fariseusten hyvää ja mukavaa elämää. Monet syntisiksi leimautuneet ihmiset olivat Jeesuksen parasta kuulijakuntaa — ehkä siksi, että ihminen ei koe tarvitsevansa Jumalaa silloin, kun elämässä on kaikki kohdallaan.

"Ei kenenkään elämä ole niin turha, että Jumala
käyttäisi häntä vain toisten opettamiseen."

Jeesus myös jutteli ja juhli reippaasti julkisyntisten kanssa.

— Tästä asiasta fariseukset vetivät herneen nenään. Tosi hurskaat halusivat pysyä erillään pahiksista, erottua ja eristäytyä siksi, että he pelkäsivät, että synti tarttuu. Jeesus ajatteli päinvastoin, että pyhyys tarttuu. Kun Jeesus sanoi, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat, se ei ollut ironista puhetta.

— Ongelma ei ollut, etteivätkö ihmiset olisi tienneet, miten tulee elää. Heiltä puuttui motivaatio ja halu tehdä se, minkä tiesivät oikeaksi. Jeesuksen kohtaaminen antoi monelle motivaation, halun ja voiman elää oikein.

Uudesta testamentista löytyy paljon Jeesuksen ja fariseusten keskinäistä kritiikkiä. Se herättää ajatuksen, että fariseuk-set olisivat olleet Jeesuksen vastakohta kaikessa.

Thurénin mukaan tuon ajan juutalaisten teologisista ryhmistä lähimpänä Jeesusta olivat kuitenkin juuri fariseukset. Yhteistä oli muun muassa elämänkatsomuksen ehdottomuus ja usko kuolemanjälkeiseen elämään.

— Moni luulee, että Vanha testamentin Jumala on ankara ja Uuden testamentin leppoisa. Asia menee kuitenkin aika lailla päinvastoin. Muun muassa siksi Raamattua kannattaa lukea niin, että unohtaa kaikki ennakkoluulot ja tulkinnat.

— Sillä tavoin lukemalla voi selvitä, että vastoin yleistä luuloa Raamatusta ei löydy esimerkiksi sellaisia lauseita kuin "nainen vaietkoon seurakunnassa" tai "jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi".

Jumalan lupauksiin tarttuen

Kun kristinusko levisi juutalaisen kuulijakunnan ulkopuolelle, kristityt joutuivat miettimään suhdetta omaan taustaansa, juutalaisuuteen ja Mooseksen lakiin. Paavali tunsi ne hyvin, sillä hän oli ennen kristityksi kääntymistään saanut kirjanoppineen koulutuksen.

— Oikeanlainen käytös on Paavalin ajattelun mukaan kristitylle itsestään selvää ja luonnollista. Mooseksen laki ja käskyt kuitenkin epäonnistuivat tehtävässään. Paavali oli sitä mieltä, että oikeaa, Jumalan tahdon mukaista elämää synnyttää vapaus laista ja säännöistä. Evankeliumi saa aikaan sen, mihin laki ei kyennyt.

Thurén muistuttaa, että Paavali teki tilit selviksi menneisyyden kanssa korostamalla, että Kristus oli lain loppu.

— Jos Raamattua katsoo kokonaisuutena, on selvää, että Vanhan testamentin ohjeiden parasta ennen päivä oli ajanlaskumme alussa.

— Silti esimerkiksi kymmenen käskyä eivät lakkaa kertomasta Jumalan tahdosta. Niihin kirjattuja sääntöjä ihmiset pitävät luonnostaan oikeina uskontoon katsomatta.

Thurén lisää, että Raamatun mukaan oikea elämäntapa ei ole kuitenkaan vakuutus sille, että ihmiselle kävisi aina hyvin tässä elämässä saati tuonpuoleisessa.

— Uutiset sodista, väkivallasta ja onnettomuuksista, joissa syyttömät joutuvat kärsimään, sopivat huonosti yhteen monien jumalakäsityksen kanssa. Ihan yleisestihän Jumalaa pidetään joulupukin kaksoisveljenä, leppoisana taivaan Isänä, joka siunaa kaiken, vaikka onkin pääosan vuodesta työttömänä.

Raamatussa Jumalaa ei esitetä noin yksioikoiseksi. Näkyvissä on myös Jumalan pimeä puoli. Job ja Jeesus ovat esimerkkejä siitä, kuinka perusteellisesti Raamatussa paneudutaan syyttömän kärsimisen kysymykseen.

"Vanhan testamentin ohjeiden parasta ennen -päivä
oli ajanlaskumme alussa."

— Jeesukselle kävi huonosti, vaikka hän eli ihanteiden, ohjeiden ja Mooseksen lain mukaan. Moni muukin joutuu kokemaan vastoinkäymisiä, joita ei ole ansainnut.

Vastoinkäymisten keskellä

Thurén kertoo perheensä kolme vuotta sitten kokemasta menetyksestä. Perheeseen syntyi tytär, joka kuoli vakavan sydänvian takia vain viiden päivän ikäisenä.

— Ei voi ajatella, että kyseessä olisi sellainen vastoinkäyminen, jonka synti aiheut-taa. Vaikka emme ymmärrä sitä, taivaan Isä oli suunnitellut lapsemme elämän yhdeksän kuukauden ja viiden päivän mittaiseksi.

Vanhemmat ovat yhdessä 4- ja 1-vuotiaiden tyttäriensä kanssa osallistuneet lapsensa menettäneiden perheiden toimintaan.

— Ei kenenkään elämä ole niin turha, että Jumala käyttäisi häntä vain toisten opettamiseen. Kukaan ei ole myöskään niin arvokas, että toisen pitäisi kuolla hänen takiaan.

Thurén on sitä mieltä, että lapsen kuolemassa on kyse aivan muusta kuin vanhempien opettamisesta tai rankaisemisesta, vaikka salatun Jumalan tarkoitukset eivät selviäkään tässä elämässä.

— Kärsimyksen keskellä puhe rakastavasta Jumalasta tuntuu mielettömältä. Silti kukaan kärsijä ei ole niin yksin, etteikö Jumala olisi vierellä. Tyhjyydessä ja pimey-dessä, kun todisteita Jumalan hyvyydestä ei ole, syntyy käsittämätön luottamus siihen, että Herra pitää huolen.