Aika antaa valon loistaa!

Tänään on lauantai ja ilta pimenee. Puhelin soi aamulla ja raikas lapsen ääni kysyi: ”Tulisko mumma meille kylään.” Kuka siellä, kysyin, sillä en saanut heti selvää kuka se oli. Vein kännykän vaimolle. Kohta tuli uusi puhelu. Kolmevuotias tyttärentytär kutsui minutkin mumman mukaan, joka on kuulemma paras kaveri. Hyvä aloitus päivälle. Täynnä lapsen iloa ja lempeää kiintymystä. Kyläilyssä siirryttiin leikkimisen jälkeen kahvi- ja lettupöytään. Juteltiin lasten kasvatuksesta eri sukupolvien aikana. Väistämättä juttu siirtyi somemaailmassa tapahtuvaan alaikäisten houkutteluun.

Somessa on julkaistu myös muslimimiesten viestejä, joista voidaan dokumentoida, että osalla heistä on vähintään yhtä vinoutuneita asenteita naisia kohtaan kuin joillakin kantasuomalaisilla. Asenteet ja mielikuvat ohjaavat myös seksuaalirikosten tekijöitä.

Valoa yritetään löytää lainsäädäntöä tarkentamalla ja kiristämällä rangaistuksia. Se on oikein. Toinen asia on, miten autetaan väkivallan uhreja ja luodaan turvallisuutta. Valo vaikuttaa nyt aika tummalta ja armo melko oudolta ajatukselta. Silti on kuultu myös puheenvuoroja ennaltaehkäisevän kasvatuksen puolesta. Ja viimein myös musliminaisten tai entisten sellaisten, puheenvuoroja siitä, miten islamissa heitä on kohdeltu (esim. IS 15.1.2019).

Media on meillä hymistellyt islamin ihmisoikeuskäsityksiä. Ehkä nyt voidaan uutisoida jo siitäkin, että he eivät hyväksy YK:n ihmisoikeusjulistusta, vaan pitävät sitä länsimaisena hapatuksena. On siis todella syytä paneutua asiaan syvemmin kuin tietoiskujen tasolla. Eri ihmisoikeusjulistusten eroihin voi tutustua vaikkapa netin kautta.

Pohjimmiltaan kysymys on vähemmän kuitenkin mistään julistuksesta kuin ihmisen oikeasta olemuksesta. Kun Jumala on rakkaus ja ihminen on Jumalan kuva, niin meidänkin perusolemuksemme on rakkaus. Ikävä, että uskontojen ja uskomusten kivikossa ihmisen perusolemuskin on pirstaloitunut, koska lähimmäisen rakastamisesta on tullut pakkopullaa eikä siinä ole iloa tuovaa suunnassa pitävää voimaa.

Mutta juuri sen takia ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille” (Ti 2:11). Ja vielä tärkeämpi ihmiseksi tulemisen näkökulmasta on se, että armo ”kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot”. Se opastaa elämään tässä maailmassa vakavasti, oikeamielisesti ja Jumalaa peläten. Tässä ei ole kysymys julistuksesta, vaan ilmestymisestä, siitä että Kristuksen armo ja rakkaus tulevat todeksi.

On ainakin yksi välttämätön asia, jota olen yrittänyt noudattaa omien lasteni kohdalla. Se on kyllä moniulotteinen asia. Se on kysymys siitä, mistä käsin ihmisen käytös ohjautuu. Voidaan puhua ihmisestä, jota ohjaavat hänen omat halunsa ja toisaalta ihmisestä, jonka halut ovat kontrollissa. Ihminen voi ohjautua sisältäpäin tai ulkoapäin. Isänä olen joutunut luopumaan kunkin lapsen kohdalla siitä, että pitäisin hänet omassa kontrollissani.

Jos nuori itsenäistyy näennäisesti kotoaan, mutta ohjautuu edelleen ulkoapäin vaikkapa kavereista, lapsuuden perheestään tai yhteisöstään käsin, hänen elämällään ei ole kestävää pohjaa. Hän tarvitsee oman vahvan sisäisen kokemuksen Totuudesta. Tämä ohjaa häntä iloitsemaan myös siitä, että hän pysyy hyveen kaidalla tiellä, sillä houkutuksia liikkuu sekä meidän omassa mielessämme että maailmassa. On siis aika antaa Vapahtajan valon loistaa sisäänsä! Se tekee meistä iloisia ja vastuullisia.

Somessa on julkaistu myös muslimimiesten viestejä, joista voidaan dokumentoida, että osalla heistä on vähintään yhtä vinoutuneita asenteita naisia kohtaan kuin joillakin kantasuomalaisilla. Asenteet ja mielikuvat ohjaavat myös seksuaalirikosten tekijöitä.

Niin, eikä moni kantasuomalainen mies edes huomaa, kuinka nämä heidänkin primitiiviset asenteensa naisia kohtaan ovat yhtä vinoutuneita kuin muslimimiehillä.