Helena Konttinen

Tässä kopioita kirjasta "Eräs meidän ajan profeetta"
Kirjoittanut: K.K.Sarlin

Helena Konttisen toiminnasta, hänen omin sanoin:
Huomaa yhtäläisyyksiä nykyajan horrossaarnaajien
;ilmestystiedon, transsisaarnaajien toimintaan,
näkyjen saamiseen , epäraamatullisuuteen jne.

Sivu 37

37
Pitkä paasto sekä profeetallista
tointa ja näkyä
Toisena viikkona tämän jälkeen menin maanantaina heinälIe J:n niitylIe. Tiistai-iltapäivälIä alkoi kovasti ylönannattaa, ja viimeisellä se tuli niin tuskalliseksi, että luulin sen ihan jo taittavan kaikki sisussuonet. Tätä kesti seuraavaan päivään kelIo 11 asti. Kun lopulta jo tuli verta, niin tuumasin, että ottaako Isä tällä tavalla minut pois, ja kävin polvilleni aitaa vastaan ja sanoin, että salli, hyvä Isä, minun vielä mennä lapsieni luo elävänä, ettei heidän tarvitseisi nähdä sitä, että äiti kuolleena kannetaan kotiin. Kun siitä nousin ylös, kuului ääni, joka selvästi puhui minulle: "Ei ole Isän tahto nyt ottaa pois, mutta tässä puhdistetaan pois kaikki maallinen aine ja täytetään hengellisellä. Neljä viikkoa ja kolme vuorokautta pitääsinun elämän ilman mitään maallista ravintoa." - Katsoin ympärilleni, mutta siinä ei ollut mitään. Se kauhistutti minua niin, että tuolla viisii lotkitin (Helena näytti, kuinka vapisi joka jäsenessä). J:n emäntä tuli katsomaan minua, ja hänelle kerroin, kun se on uskovainen ihmirien. Hän tahtoi auttaa minut sänkyyn, mutta omat jalat eivät ollenkaan kannattaneet, vaan hän laahasi minua perässään tupaan. Käskin laulamaan tuota virttä:
"Herra armon tuoja". Kun hän ei osannut laulaa, kävi lukemaan. Pari värsyä kun oli luettu, niin minä aivan vaivuin, ja hän luuli, että minä olin nyt lähtemässä, ja huusi isäntää tupaan. Hänen mukanaan tuli Sinkkosen Anni. Tämä oli juuri ollut rukoja pöyhömässä, kun hänelle tuli vaikutus, että hänen pitää lähteä J:n taloon. Hän oli siihen aikaan oikein suuressa ahdistuksessa. Hänelle ensin puhuin horroksissa muutamia sanoja. Sitte olin sanonut, että nyt tällä kertaa ei kukaan muu saa olla saapuvilla, kuin J. Sitte hänen elämäkertansa tuotiin esille. 24 vuodE:~n ajalta kaikki annettiin tulla ulos, kaikki, mitä hän oli tehnyt törkeitä syntejä. Niin hirveitä töitä ei ole tuotu ilmi kelIekään niin paljon, kuin hänelle. Vajaata 5 tuntia kesti
jatkoa..
sivu 38

38
tätä puhetta. Viimeksi annettiin puhua, että Kristus on syntynyt hänenkin tähtensä. Kristuksen ansiosta hän ei ollut tiennyt mitään, oli ajatellut vaan, että Jumala on, ja hän armahtaa. Minulle näytettiin, että jos hänelle ei olisi Vapahtajasta mitään puhuttu, niin hän olisi kauhistunut siihen elämäänsä. Nytkin hänelle tuli semmoinen herätyksen tuska, ettei yhteen viikkoon mitään syönytkään, joi aina vaan vettä, kun sydäntä oikein paahtoi.
Yhden vuorokauden olin J:n tuvassa. Sinä aikana monet kerrat horrostilassa ilmoitin, että nyt tulee sillä ja sillä minuutilla ihmisiä, monesti nimittäen heidät nimeltäänkin, ja heidän kohdastaan oll sitten aina puhetta.

Tästä alkaen 4 viikkoa ja 3 vuorokautta olln horrostilassa alltuiseen, usein vuorokausmäärät. Jos oll pitempi väli, ettei ollut läsnä ketään vieraita, niin olin selvänä. Mutta jos ihmisiä rupesi tulemaan, niin ainakin noin 15 minuuttia ennen menin horrostilaan, jossa tulijan tila näytettiin*) ja kävin heti hänelle puhumaan, kun tuli ovesta sisään. MinulIe aina tuotiin se kirja näkyviin, ja siinä oll aina sen ihmisen muoto, jonka elämäkerta oll esillä, ja Vapahtajan kirkkaus loisti, mutta itse hän ei ollut näkyvissä. Koko tuon kuukauden ajan olin syömättä mitään maallista ruokaa. En nauttinut edes kahvia tai saijuakaan. Jos väkisin panivat suuhuni, niin se heti tuli ylös. Vettä ainoastaan piti antaa vähän päästä, kun suuta kuivi. Se vei minut niin heikoksi, että en
lopulta jaksanut muuta liikkua, kuin minkä liikutettiin, ja niin keveäksi, että mieheni helposti kantoi minua käsivarrellaan. Mutta ääni oli kova, että kuului selvästi ulos maantielle. Jonkun kerran pihassa puhuessa kuuluivat yksityiset sanatkin toista kilometriä.
Kun sitte kolmen vuoden perästä minulIe ylenluonnollisessa tilassa kirkastettiin Danielin kirjaa, niin selitettiin 10. luvun 2
ja 3 v. johdosta, että kun Danielille oll Jumalan ilmoitus tuleva, . ei ollut tarpeellista tehdä häntä niin heikoksi, sillä hän oli vah-
vempi uskossa ja hurskaampi ajatuksissaan ja sanoissaan.*) r

Mutta kun minussa on enemmän synnin mätää puhdistettava, ' pantiin niin pitkä paasto. Eihän tosin sydän puhdistu paastolla, mutta sillä oma tahto kuoletettiin. Oikein heikossa vasta Jumala saa paremmin tehdä työtänsä.
Nyt kerron muutamista ihmisistä, jotka sinä aikana kävivät.
.) Helena mainitsi usein, että hänelle "näytettiin" sitä ja sitä. Niin sanoi Vapahtajakin itsestään (Joh. 5: 20), että Isä näyttää hänelle kaikki; samoin vanhan liiton profeetat. esim. Hes. 8: 1-9; 37: 1-14; IIm.k. l: l.

jatkoa sivu 39

39
Suuressa vaivassaan läksi J." meille. Tiellä piti hänen monta kertaa kääntyä lehtoon, ottaa kiinnipuista ja sanoa: Kuinka sinä, Herra, sallit minun kirotun täällä maan päällä vielä kävellä, kun maakin on siunattu! Kun hän tull, annettiin hänelle jo puhua evankellumin puolta, ja hänelle valkeni, että vaikka kuinka suuri syntinen saa etsiä ja voi löytää" Vapahtajan armon. Hän pääsi oikein uskomaan ja uskossa työtä tekemään.
Kesälahdelta tull kalakauppias, ja olln hänelle nimeltä huutanut, että älä mene pois, sinulle ilmoitetaan kaikki. Koko hänen elämänsä näytettiin hänelle, missä synneissä oll rypenyt. Miehellä ei vähääkään enää ollut uskoa Jumalaan. Hän oll siinä niinkuin Herran tuomiolla ja vapisi niin, ettei pystyssä pysynyt.

Rahtimiehiä ajoi siitä usein sivu. Eräs heistä, joka oll jumalankieltäjä, tull muiden kanssa sisälle ja kerskui, että "kylläminä olen se poika, joka sen ämmän nostan korvasta ylös, ja sen täytyy seistä, kun minä sen panen seisomaan". Hän kun tuli ja oli kykähtänyt oven suuhun uunin eteen, niin minä olin toisesta huoneesta (josta en voinut nähdä ovensuuhun) heti alkanut puhua hänen elämästään. Kaikki siinä annettiin tulla ilmi, sekin kirja "Maria", jonka hän oll saanut lainastosta. Se oli salaa annettu ja sitä oll sitte salaa luettu saunassa. Tästä hän oll vielä saanut vahvuutta siihen, että Vapahtajaa ei ole, hän vaan oli Marian yksinäinen poika. Hänelle sanottiin siinä puheessa:

Voi ystävä kallis, kun sinä pidät Herran Jeesuksen huor'poikana, niin mistäs sinä saat Vapahtajan? Jumala kyllä ruumiillisesti pitää sinusta huolen, mutta kuolinhetkellä, kun itse joudut näitä töitäsi vastaamaan, niin täytyy niitä helvetin tuskalla maksaa, etkä niitä ijankaikkisesti suoraksi saa. Mutta jos nyt vielä kääntyisit Vapahtajan puoleen, niin hän ei muistaisi sitä, mitä joka kerran tästä sivu ajaessasi pilkallisesti olet ajatellut, että tuossa ne hullut ihmiset käyvät sitä huor'poikaa kumartamassa la palvelemassa. - Hän astui likemmä, tull sängyn viereen istumaan ja ajattell, että näitä asioita ei tiedä kukaan ihminen. Nyt täytyy Jumala olla olemassa, joka kaikki
tietää. Tästä hänelle syntyi yksinkertainen usko Jumalaan (1 Kor. 14: 24, 25; Joh. 4: 18 s., 39). Hän tuli syntejään surevaksi ja nykyään (v. 1906) hän on hyvin elävä mies. Useassa ei näy niin tarkkaa synnistä luopumista, kuin hänessä. Kun kotielämässäkin tulee semmoista häiritseväistä, hän niin vaipuu kyyneliin ja nöyryyteen.
°) Daniel paastosi kolme viikkoa

Lisää horrossaarnaajan kirjasta:

40
Kellä vaan oli tahtoa elämänsä parantamiseen, ne tulivat sinne. Toiset eivät uskaltaneet tulla, kun pelkäsivät pahain töittensä ilmi tulevan. Esim. kerran, kun toisen kylän mies ajoi sivu, olin sanonut: Voi, voi, nyt tuo Mikko tuosta kulkee, ja Herran Henki häntä vetää tulemaan tupaan, mutta hän ei \iskalla. Minulle näytettiin hänen pahat tekonsa, mutta ei annettu ulos puhua, kun ei hän tullut saapuville. *)
Jos tuli uskovaisia ihmisiä, jotka olivat parannuksen tehneet, niin niille puhuttiin siitä elämästä, miten kauan mikin oli jo siinäollut, mutta ei puhuttu mitään törkeistä synneistä, mitkä jo olivat tUIlnolle tulleet.

Kaksi naista tuli yht'aikaa. Toinen oli uskovairien, mutta vielä löyhä. HänelIe ilmoitettiin sen mukaan. Oli saapuvilla muitakin uskovaisia, jotka Jumalan sanan mukaan elivät. Niille annettiin heidän tilansa mukainen selitys ja sanottiin, että kiittäkää Herraa, kun hän on saanut meitä etsiä, ja nyt kurjina, viheliäisinä pääsemme häritä lähestymään, kun olemme avun tarpeessa. Silloin tuo toinen nainen hei ttäytyi selälleen j a alkoi käsiään heiluttaa ja potkia ja huusi: Kiitos, kiitos, kiitos! Sillä hetkellä annettiin minulle nuo sanat: Vanhurskas Isä, kuka voi tulla sinua perkeleellisessä hengessä kiittämään! Tästä hän raukesi, eikä enää voinut virkkaa mitään, vaan vapisi. Hän joutui niinkuin tuomiön eteen, sillä samalla annettiin hänen töitään monta tulla esille, ja paljastettiin, missä hän ennen oli saman

laatuisella tavalla esiintynyt. Hän oli nim. välistä luettaessa ja laulettaessa käyttänyt semmoista teeskentelyä, että alkoi katsoa yhteen kohtaan~ niinkuin hänellä muka olisi jotakin näkyä, ja hoki siinä: Kiitos, kiitos! Nyt hänelIe tuli paikalla suuri ahdistus. Hän nousi siitä ja meni pihalle pieleksen juureen, piti siellä kiinni sydäntänsä ja huusi: Voi, voi, voi! Sitte kun muut ihmiset olivat poislähdössä, sanoin vielä samassa horrostilassa, että menkää häntä etsimään, hän on tuoIla heinäpieleksen juuressa, ja taluttakaa tupaan. Silloin aloin vielä puhua hänelIe. Samalla tuli siihen T., joka oli hänen tuttavansa ja oli luullut hänen olevan totuudessa. Minulle näytettiin, ettei hänessä ollut mitään 'oikeaa jumalisuutta, vaan teeskentelyä kaikki; oli luullut miellyttävänsä T:aa sillä suurella hartaudellaan, ja oli koristanut itseään, toivoen T:aa miehekseen.*) Silloin T. meni ja

*) Joidenkuiden vuosien perästä luettiin sitte sanomalehdistä, että hän
oli tehnyt itsemurhan.
*) Käyhkön Mari oli sanonut, että kun he ovat Kristuksen morsiamet,
niin he kyllä saavat koristella itseään.

sivu 41 jatkoa

41
kysyi häneltä, että olika sinulla oikein niin saastaiset ajatukset? Ja kun hän tunnusti ajatelleensa, että T. ei muussa tapauksessa suostu, jos ei tämä keino ehkä auttaisi, kun näkisi hänessänUn suuren jumalisuuden. T. kun syttyi kiitokseen siitä, kun Jumala oli pelastanut hänet tuommoisesta vihollisen kierroksesta, niin se oli ihmeellinen se kiitoksen voima. Toinen ei muuta jaksanut, kuin mahallaan vaan oli ja huusi. Olin silloin valveilla ja näin, kuinka hänellä ihmeesti paloivat silmät päässä, ja hän sanoi: Voi, voi, Jumala ei taida enää minua armahtaa! Kaikki käytiin rukoilemaan ja kehoitettiin, että "rukoile nyt vielä". Hän oli nurkassa yksinään ja meni niinkuin heikkopäälle. Tuli sitte minun luokseni ja sanoi, että jaksatko sinäHelena virkkaa, että kuuleeko Jumala vielä minun rukoustani? Minä en jaksanut paljon haastaa luonnollisessa toimessa ollessani. -Sitte hän meni T:n luo kysymään samaa. T. oli vaipunut rukoukseen ja vakuutti, että rukoile vaan totuudessa ja Herra kuulee, jos vilppi on poissa. Hän oli sen päivää niinkuin hullu. Silmät paloivat kummasti, hän juoksi korpeenkin, huitoi käsiään

ja aina vaan huusi: Kuuletko sinä, hyvä Jumala, vielä minua? hyppi ylöspäin ja huusi: Voi minä kirottu, minä kirottu! Minun annettiin horrostilassa sanoa, että kyllä Jumala hullunsa hoitaa, mutta ei pidä häntä laskea pois. Toisena päivänä hän jo pääsi armoon turvautumaan ja uskomaan, ettei hänen tarvitse enää vahingoittaa ruumiinsa jäseniäkään, jotka olivat annetut synnin palvelukseen. Nyt (v. 1906) hänellä on oikein tosi kysymys. Kaikki koristuksetkin ovat jääneet pois.

Näinä aikoina alkoi Mattia yhä enemmän vaivata semmoinen ajatus, että näissä toimissa kun menee aika, niin meille tulee liika suuri köyhyys. Mutta pian hänelle nämä ajatukset kirkastuivat synniksi, vieläpä niin suureksi synniksi, ettei hän voi saada niitä anteeksi, kun hän on Herran työtä vastustanut. Ja vaikka häntä kuinka lohdutti, niin ei uskonut, että hänelle vielä kuuluu armo. Se oli tulla hulluksi tykkänään siitä. Sitte oli hänelle erityinen puhe, josta hän pääsi uskomaan armon om alle kohdalleen.
Minulle tuli suuri halu saada Herran pyhää Ehtoollista, ja odotin kauan pappia, mutta jonkun erehdyksen johdosta hän jäi tulematta. Sitte eräänä aamuna, kun olin selvänä, vaikka
heikkona, ilmestyi kirkkaus. Pyysin Mattia sinne ja sanoin: Näetkö, onko tämä suoja kirkkaampi, kuin
muulloin? Mutta ei
hän mitään huomannut. Toi siihen T:nkin, mutta ei hänkään
mitään nähnyt. Silloin käskin heidät pois, ja minulle tuli

sivu 42 jatkoa

42
ihmeellinen kiitoksen henki, ja näyssä minulle annettiin pyhä Ehtoollinen, siten, kuin täälläkin. Siinä oli ihmeellinen kiitoshetki, ja muutkin näkivät minun oikein niinkuin muuttuvan. Herättyäni olin monta aikaa niinkuin olisin ollut taivaassa. Kolmatta vuorokautta oli, ett'en tuntenut edes vihan-hengen kuiskauksia ajatuksissa, eikä missään, niin että minulle jo tuli siitähätä, kun ei ollut synnintuntoa eikä mitään. Sitte näytettiin oma suku, millä kannalla kukin on, ja kyllä siitä tuli murhetta.
Aina kun menin horrostilaan sinä aikana, niin se tapahtui tällä tavalla: Akkiä remahti kirkkaus, niinkuin auringon paiste arvaamatta sävähtäisi, niin että sana voi suussa jäädä kesken.

Se oli Vapahtajan kirkkaus, mutta hän itse ei ollut näkyvissä, muuta kuin ensimmäisellä kerralla. Kirkkauden välähtäessä näkyi samalla kaksi enkeliä, ja siinä silmänräpäyksessä minä olin niinkuin toisessa maailmassa. Enkelit pitivät välillään hyvin suurta kirjaa, jossa oli kankeat lehdet ja suuret kirjaimet. Siinä oli kertomukset ihmisten elämästä ja aina sen perästä rukouksen sanat. Kelle aina puhuttiin, sen ihmisen kasvot siinä samalla näkyivät. Enkelit aina käänsivät lehden, kenen osa milloinkin tulL

Kun tuona aikana niin paljon näytettiin ~isten huonosta ja synkeästä syntielämästä, niin näytettiin myös virkistykseksi siinä rinnalla taivaallista menoa. Enkelien laulua sain kuulla monta kertaa. Kerran kun minulla oli murheellinen mieliala, näin 39 enkeliä, jotka aina lauloivat ja soittivat, ja niin ihmeellinen, kaunis oli se taivaallinen elämä. 1907. - Minua ei siihen aikaan vielä laulatettu horrostilassa. - Eivät ne enkelit, jotka
kirjaa pitivät, laulaneet, vaan siellä on toiset laulajat. Ne ovat jotenkin erityisemmän näköiset, niinkuin ihmisten muotoiset; kyllä niilläkin, niinkuin muilla enkeleillä, siivet näkyvät, mutta hartiain takana, ja kun kääntyvät, ne niin monen värisinä välähtelevät. Muuten enkelit ovat aina valkeat, ja siivet ovat käsivarsien päällä hajallaan. Eivät kaikki ole kasvoiltaan yhden

näköiset, vaan erilaiset, niinkuin ihmisetkin. Niillä laulajilla on
semmoinen soittokone, jossa keskikohdalla on kielet (Ilmestysk. 5: 8; 14: 2; 15: 2). Neljä enkeliä on sen ääressä, ja jokaisella on niinkuin omat kielensä, mutta kaikissa lauluissa eivät ole kaikki yht'aikaa niitä kieliä käyttämässä. Yksi on aina se, joka nuotin johtaa, aina se sama. Monta kertaa pannaan minutkiri soittamaan sitä. Näiden johtajien avulla minäkin voin horrostilassa
laulaa kaikki virsikirjan virret ja laulukirjan laulut. Myöskin
olen laulanut semm:oisia lauluja, joita ei ole täällä missään

Ihmettelen suuresti, miksikähän niin monet pitävät Helena Konttista
Jumalan Profeettana? Kuinka voi ihminen joka transsitilassa - horroksessa,
voi mukamas puhua Jumalan asioita ihmisille?
Kuinka voi saarnata monta tuntia horroksessa, eikä edes jälkeenpäin tiedä
mitä on saarnannut! Herätkää hyvät kristityt, älkää syökö kaikkia mitä teille syötetään.
Helena ei saarnannut Raamatusta, vaan kaksi enkeliä piti kirjoitusta jonka hän
horroksessa olessaan puhui.

Hellevi Raitosalo kirjoitti:Ihmettelen suuresti, miksikähän niin monet pitävät Helena Konttista
Jumalan Profeettana? Kuinka voi ihminen joka transsitilassa - horroksessa,
voi mukamas puhua Jumalan asioita ihmisille?
Kuinka voi saarnata monta tuntia horroksessa, eikä edes jälkeenpäin tiedä
mitä on saarnannut! Herätkää hyvät kristityt, älkää syökö kaikkia mitä teille syötetään.
Helena ei saarnannut Raamatusta, vaan kaksi enkeliä piti kirjoitusta jonka hän
horroksessa olessaan puhui.

Minä en muista Raamatusta sellaista kohtaa, jossa joku olisi saarnannut tuntikausia
transsitilassa (tai ylipäätään jonkinlaisessa unitilassa). Täällä Pohjolassa on liikkeellä monenlaista
harhaoppia ja eksytystä. Suurin syy lienee se, että seurakuntien vastuunkantajat eivät ole
arvioineet ja koetelleet opetusta siten kuin Raamatussa kehotetaan. Tosin jokaisen uskovan
tehtävä on arvostella kuulemansa ja näkemänsä. Jos joku kieltää arvioimasta julistustaan niin
hän toimii vastoin Raamatun selkeää ohjetta "koetelkaa kaikki".

Aamen!

Armas von Bell teki tutkimuksen horrossaarnaajista.
Luin kirjan kauan sitten, ja laitan tähän jotain muistin varaisesti.
Siinä kerrottiin lääkärin tutkineen horrostilassa ollutta.
Oli kuin kuollut. Ei reagoinut neulanpistoihin. Silmiin tuli kalvo, joka vainajalle tulee vähän ajan päästä kuolemasta.
Haastateltiin muitakin horrossaarnajia. Yksikään ei yhtä kuuluisa kuin HK.
Parikin taisi kertoa; miten "musta mies" tuli heihin ja horrossaarnat alkoi sen myötä.
Muistaakseni yksi oli pieni 8 v tyttö.
Yhdestäkin naisesta, kun ajettiin tuo henki pois se miltei tappoi tämän taistelun tuoksinassa.
Vasta kovan taistelun jälkeen se luopui majastaan ja nainen pääsi vapaaksi tästä.

Stiina, työpaikalla juuri onkin vaikeaa nousta vastustamaan tätä
roska tarjontaa, ettei joutuisi mobbauksen uhriksi. Monen kohdalle
niitä tuleekin työpaikkojen tai työtovereitten kautta.

Olipa meillä nuorisopastorikin aikoinaan, joka osasi
vastustaa ja puhua näistä, mutta kun hän avioitui ja
vaimo oli homeopaattien kannalla ja kävi akupunktioissa,
niin opetus loppui kielto-osalta, ja lupa vaihtoehto
lääketieteellisiin hoitoihin tuli luvalliseksi, ihmeellistä,
eikö vain.

Keskimmäinen poikani vinkui kaverien kanssa Tae-Kwondoon
menoa 10-11 vuotiaana. Taistelu asiasta käytiin, voitin silloin.
Tänään poika on 40+ ja harmitteli juuri tätä koronaruljanssia,
kun hän olisi saanut mustan vyön tae-kwondossa.
Kahta herraa ei voi kumartaa.

Matteuksen evankeliumi:
6:24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa;
sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava,
taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva.
Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

Olen noista taistelu-urheilulajeista kreikkalaisen filosofian kannalla,
joka luokitteli mammonan demoniksi, mitä se näissä
kyseisissä urheilulajeissa todella onkin.

Näistäkään ei puhuta, eikä edes tiedetä mitä niitten takana todella on.
Ennen jokaista urheilu sessioina kumarretaan näille idän jumalille,(myös joogassa)
mitkä eivät todellisuudessa mitään jumalia ole, vaan idän henkivaltoja.