Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
Tuonelan portit eivät voita Kristuksen seurakuntaa
Sivu 1 / 1
Tuonelan portit eivät voita Kristuksen seurakuntaa
kirjoittaja Vierailija Ti Loka 22, 2019 8:07 am
Juha Ahvio sunnuntaina – tuonelan portit eivät voita Kristuksen seurakuntaa
Matteuksen evankeliumin luvun 16 jakeissa 13–18 on esillä perustavan oleellinen Jeesuksen profeetallinen ennakointi siitä, millainen on oleva hänen seurakuntansa tulevaisuus. Näitä Jeesuksen sanoja siteerataan usein eri yhteyksissä, mutta harvemmin jäädään miettimään sitä, millainen profeetallinen sanoma niihin todella sisältyy. Kuitenkin juuri tämän sanoman ymmärtäminen, sisäistäminen ja todeksi eläminen on Kristuksen seurakunnan kannalta mitä elintärkeintä juuri nyt.
Lähtökohtana on Jeesuksen kysymys opetuslapsilleen:
”Kenenkä te sanotte minun olevan?”
Kysymys on siitä, kuka Jeesus on. Tämä on merkittävin kysymys, joka ihmiselle voidaan ajassa esittää. Ja vastaukseen tiivistyy väistämättä kaikki se, mitä ihminen perimmiltään olevaisesta ja sen merkityksestä ajattelee.
Juuri tämän kysymyksen Jeesus esitti opetuslapsilleen, kahdelletoista apostolille. Näiden edustajana apostoli Pietari antoi vastauksensa:
”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”
Pietari tunnusti apostolisen uskon siihen, että Jeesus on Vanhan testamentin kirjoitusten ennakoima Messias ja Kuningas eli Kristus, Voideltu. Pietarin vastaukseen sisältyy samalla ytimekkäästi kaikki se Kristuksen persoonaan liittyvä uskonopillisuus, jonka kristillinen kirkko on myöhemmin muotoillut Jumalan kolminaisuutta ja Kristuksen persoonan kaksiluontoisuutta koskevissa uskontunnustuksissaan.
Kuten Jeesus itse toteaa, tällainen usko Jeesukseen Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, ei ole syntyisin ihmisestä itsestään, vaan syntyy Jumalan armollisena lahjana.
Mutta kun Pietari yhdessä muiden apostolien ja opetuslasten kanssa tämän uskon tunnustaa, julistaa Jeesus profeetallisesti:
”…sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.”
Pietari – kreikaksi petra, kallio – apostolista Jumalan Pojan uskoa tunnustavana edustaa sitä perimmäisintä Kristus-kalliota, jonka varaan Kristuksen seurakunta rakentuu.
Jeesuksen profeetalliseen lausumaan sisältyy neljä perustavaa totuutta.
Ensinnäkin Jeesus ilmoittaa, että hän itse tulee rakentamaan seurakuntansa itsensä varaan lujalle kallioperustalle, joka ei horju. Kristus, Jumalan Poika, Jumalan Sana, on seurakunnan persoonallisena ja elävänä kallioperustana yhdessä kirjallisen profeetallis-apostolisen Sanansa, Raamatun, kanssa. Kristuksen seurakunta rakentuu Sanan kallioperustalle.
Toiseksi – Pietarin uskontunnustuksen sisällön merkitystä alleviivatessaan – Jeesus osoittaa, että apostolinen usko Jeesukseen Kristukseen muodostaa sen siteen, joka sitoo seurakunnan yhdeksi ja sitoo uskovista ihmisistä koostuvan seurakunnan Kristus-perustukseensa.
Tähän samaan totuuteen viittasi myös Paavali opettaessaan Efesolaiskirjeen luvun 2 jakeissa 17–22 näin:
”…sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.”
Kolmanneksi Jeesus ilmoittaa, että hän itse persoonallisesti ja aktiivisesti tulee rakentamaan seurakuntaansa eli suurentamaan, laajentamaan ja enentämään sitä. Seurakunta tulee kasvamaan kuten vähitellen aina suuremmaksi rakennettava rakennus. Tämän Jeesus vahvisti myös lähetyskäskyssään, Mt 28:18–20:
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…”
Neljänneksi Jeesus profetoi, että tuonelan portit eivät voita seurakuntaa. Yhdessä edellisten kohtien kanssa juuri tämän ulottuvuuden sisältö jää usein ymmärtämättä oikeassa asiayhteydessään. Mitä Jeesus tosiasiallisesti tässä ennakoi?
Avainkäsite on ”tuonelan portit”. Jeesus viittaa tällä sekä kuolemanvaltoihin yleensä että tuonelaan – paholaiseen joukkoineen ja hankkeineen – linnoitettuna kaupunkina portteineen. Tästä Jeesus toteaa, että se ei voita seurakuntaa. Tämä puolestaan edellyttää, että seurakunnan ja ”tuonelan porttien” välillä vallitsee hengellinen taistelutilanne. Mutta millainen? Usein oletetaan automaattisesti ja sen kummemmin asiaa miettimättä, että seurakunta on se, joka puolustaa ja ”tuonelan portit” ovat aktiivinen hyökkääjä. Mutta ”portit” viittaa suojavarustettuun kaupunkiin, joka on – puolustusasema.
Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesuksen puheen mukaan ”tuonelan portit” ovat se, joka yrittää puolustaa ja seurakunta on se, joka aktiivisesti piirittää ja hyökkää. Koska Jeesus ilmoittaa, että ”tuonelan portit” eivät voita hyökkäävää seurakuntaa, tarkoittaa tämä ”tuonelan porttien” puolustustaistelun epäonnistumista ja toisaalta seurakunnan offensiivin onnistumista. ”Tuonelan portit” ovat ne, jotka häviävät. Kristuksen seurakunta marssii Voittajan puolella.
Muista, mitä Jeesus lähetyskäskyä antaessaan lausuu: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää…”
Taivaallinen Isä on antanut Pojalleen Jeesukselle Kristukselle tämän inkarnoituneen Välimiehen tehtävänhoitoon liittyvän kaikkivaltiaan kuninkaallisen vallan myös kaikkeen maan päällä tapahtuvaan. Kristus on puolestaan antanut seurakunnalleen selvät tavoitteet, toimintaohjeet ja Pyhän Hengen voimassa väkevät välineet – Sanan mukainen apostolinen evankeliumin julistaminen, sakramentit armonliiton merkkeinä ja sinetteinä ja kaikinpuolinen raamatullinen opetus – näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tämä raamatullinen Kristuksen täytettyyn työhön perustuva profeetallinen toivo on nyt se, mikä seurakunnan täytyy löytää uudelleen. Katseemme tulee ensisijaisesti olla kiinnitetty Voittajaan, Kristukseen, ei tällä hetkellä monin paikoin vallitsevan hengellisen yön pimeyteen.
Kuten Paavali opettaa Toisessa kirjeessään korinttolaisille, luvun 9 jakeissa 3–5:
”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle…”
Vanhan kalvinistisen latinankielisen tunnuslauseen mukaisesti:
post tenebras lux, pimeyden jälkeen koittaa valkeus.
https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/376/juha_ahvio_sunnuntaina_-_tuonelan_portit_eivat_voita_kristuksen_seurakuntaa
Matteuksen evankeliumin luvun 16 jakeissa 13–18 on esillä perustavan oleellinen Jeesuksen profeetallinen ennakointi siitä, millainen on oleva hänen seurakuntansa tulevaisuus. Näitä Jeesuksen sanoja siteerataan usein eri yhteyksissä, mutta harvemmin jäädään miettimään sitä, millainen profeetallinen sanoma niihin todella sisältyy. Kuitenkin juuri tämän sanoman ymmärtäminen, sisäistäminen ja todeksi eläminen on Kristuksen seurakunnan kannalta mitä elintärkeintä juuri nyt.
Lähtökohtana on Jeesuksen kysymys opetuslapsilleen:
”Kenenkä te sanotte minun olevan?”
Kysymys on siitä, kuka Jeesus on. Tämä on merkittävin kysymys, joka ihmiselle voidaan ajassa esittää. Ja vastaukseen tiivistyy väistämättä kaikki se, mitä ihminen perimmiltään olevaisesta ja sen merkityksestä ajattelee.
Juuri tämän kysymyksen Jeesus esitti opetuslapsilleen, kahdelletoista apostolille. Näiden edustajana apostoli Pietari antoi vastauksensa:
”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”
Pietari tunnusti apostolisen uskon siihen, että Jeesus on Vanhan testamentin kirjoitusten ennakoima Messias ja Kuningas eli Kristus, Voideltu. Pietarin vastaukseen sisältyy samalla ytimekkäästi kaikki se Kristuksen persoonaan liittyvä uskonopillisuus, jonka kristillinen kirkko on myöhemmin muotoillut Jumalan kolminaisuutta ja Kristuksen persoonan kaksiluontoisuutta koskevissa uskontunnustuksissaan.
Kuten Jeesus itse toteaa, tällainen usko Jeesukseen Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, ei ole syntyisin ihmisestä itsestään, vaan syntyy Jumalan armollisena lahjana.
Mutta kun Pietari yhdessä muiden apostolien ja opetuslasten kanssa tämän uskon tunnustaa, julistaa Jeesus profeetallisesti:
”…sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.”
Pietari – kreikaksi petra, kallio – apostolista Jumalan Pojan uskoa tunnustavana edustaa sitä perimmäisintä Kristus-kalliota, jonka varaan Kristuksen seurakunta rakentuu.
Jeesuksen profeetalliseen lausumaan sisältyy neljä perustavaa totuutta.
Ensinnäkin Jeesus ilmoittaa, että hän itse tulee rakentamaan seurakuntansa itsensä varaan lujalle kallioperustalle, joka ei horju. Kristus, Jumalan Poika, Jumalan Sana, on seurakunnan persoonallisena ja elävänä kallioperustana yhdessä kirjallisen profeetallis-apostolisen Sanansa, Raamatun, kanssa. Kristuksen seurakunta rakentuu Sanan kallioperustalle.
Toiseksi – Pietarin uskontunnustuksen sisällön merkitystä alleviivatessaan – Jeesus osoittaa, että apostolinen usko Jeesukseen Kristukseen muodostaa sen siteen, joka sitoo seurakunnan yhdeksi ja sitoo uskovista ihmisistä koostuvan seurakunnan Kristus-perustukseensa.
Tähän samaan totuuteen viittasi myös Paavali opettaessaan Efesolaiskirjeen luvun 2 jakeissa 17–22 näin:
”…sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.”
Kolmanneksi Jeesus ilmoittaa, että hän itse persoonallisesti ja aktiivisesti tulee rakentamaan seurakuntaansa eli suurentamaan, laajentamaan ja enentämään sitä. Seurakunta tulee kasvamaan kuten vähitellen aina suuremmaksi rakennettava rakennus. Tämän Jeesus vahvisti myös lähetyskäskyssään, Mt 28:18–20:
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…”
Neljänneksi Jeesus profetoi, että tuonelan portit eivät voita seurakuntaa. Yhdessä edellisten kohtien kanssa juuri tämän ulottuvuuden sisältö jää usein ymmärtämättä oikeassa asiayhteydessään. Mitä Jeesus tosiasiallisesti tässä ennakoi?
Avainkäsite on ”tuonelan portit”. Jeesus viittaa tällä sekä kuolemanvaltoihin yleensä että tuonelaan – paholaiseen joukkoineen ja hankkeineen – linnoitettuna kaupunkina portteineen. Tästä Jeesus toteaa, että se ei voita seurakuntaa. Tämä puolestaan edellyttää, että seurakunnan ja ”tuonelan porttien” välillä vallitsee hengellinen taistelutilanne. Mutta millainen? Usein oletetaan automaattisesti ja sen kummemmin asiaa miettimättä, että seurakunta on se, joka puolustaa ja ”tuonelan portit” ovat aktiivinen hyökkääjä. Mutta ”portit” viittaa suojavarustettuun kaupunkiin, joka on – puolustusasema.
Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesuksen puheen mukaan ”tuonelan portit” ovat se, joka yrittää puolustaa ja seurakunta on se, joka aktiivisesti piirittää ja hyökkää. Koska Jeesus ilmoittaa, että ”tuonelan portit” eivät voita hyökkäävää seurakuntaa, tarkoittaa tämä ”tuonelan porttien” puolustustaistelun epäonnistumista ja toisaalta seurakunnan offensiivin onnistumista. ”Tuonelan portit” ovat ne, jotka häviävät. Kristuksen seurakunta marssii Voittajan puolella.
Muista, mitä Jeesus lähetyskäskyä antaessaan lausuu: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää…”
Taivaallinen Isä on antanut Pojalleen Jeesukselle Kristukselle tämän inkarnoituneen Välimiehen tehtävänhoitoon liittyvän kaikkivaltiaan kuninkaallisen vallan myös kaikkeen maan päällä tapahtuvaan. Kristus on puolestaan antanut seurakunnalleen selvät tavoitteet, toimintaohjeet ja Pyhän Hengen voimassa väkevät välineet – Sanan mukainen apostolinen evankeliumin julistaminen, sakramentit armonliiton merkkeinä ja sinetteinä ja kaikinpuolinen raamatullinen opetus – näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tämä raamatullinen Kristuksen täytettyyn työhön perustuva profeetallinen toivo on nyt se, mikä seurakunnan täytyy löytää uudelleen. Katseemme tulee ensisijaisesti olla kiinnitetty Voittajaan, Kristukseen, ei tällä hetkellä monin paikoin vallitsevan hengellisen yön pimeyteen.
Kuten Paavali opettaa Toisessa kirjeessään korinttolaisille, luvun 9 jakeissa 3–5:
”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle…”
Vanhan kalvinistisen latinankielisen tunnuslauseen mukaisesti:
post tenebras lux, pimeyden jälkeen koittaa valkeus.
https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/376/juha_ahvio_sunnuntaina_-_tuonelan_portit_eivat_voita_kristuksen_seurakuntaa
Vierailija- Vierailija
Similar topics» Lohdutus niille, joiden kotipaikkakunnalla ei ole oikeaoppista seurakuntaa, ps. 23
» Käynti tuonelan portilla
» Käynti tuonelan portilla, jatko-osa
» Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa
» KRISTUKSEN TOINEN TULEMINEN 1 ja 2
» Käynti tuonelan portilla
» Käynti tuonelan portilla, jatko-osa
» Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa
» KRISTUKSEN TOINEN TULEMINEN 1 ja 2
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
» Ukraina aikoo tyrmätä Kertšin sillan, kun Yhdysvallat on hyväksynyt ATACMS:n käytön Venäjän sisällä
» Täällä me katselemme ikään kuin kuvastimesta
» Kolossalaiskirje 1
» Ihmisten sydämet kylmenevät
» Israelin pääministeri Bibi Netanyahu: Hyvis vai pahis?
» Esirippu nousee (The Curtain Is Rising) :: By Daymond Duck
» Rukouspäivätekstien selityksiä.
» Diktatuuriakin vahvempi voima