Antti Laaton aliokirjoitus: Kärsimyksen pimeydessä ja hiljaisuudessa Jumala on läsnä

kirjoittaja jarrut Pe Syys 13, 2024 7:27 am

Antti Laaton aliokirjoitus: Kärsimyksen pimeydessä ja hiljaisuudessa Jumala on läsnä

Jobin kirjassa nähdään ihminen, joka ei suostu ystäviensä teologisiin ratkaisuihin, vaan vaatii Jumalaa vastaamaan: Miksi menetin omaisuuteni? Miksi lapseni kuolivat sortuneen talon alle? Miksi olet riistänyt minulta terveyteni? Kun Jumala lopulta vastaa Jobille, hän ei anna mitään selityksiä Jobia kohdanneeseen kärsimykseen, kirjoittaa Antti Laato.
Turun Sanomat

Kärsimys on aina ollut ja tulee olemaan ratkaisematon ongelma uskonnoissa ja filosofisissa maailmankatsomuksissa. Moderni termi kärsimyksen ongelmalle on teodikea. Termi tulee kahdesta kreikan sanasta theos, "jumala", ja dikee, "oikeus". Se on peräisin Gottfried Wilhelm Leibnizilta , 1700-luvun alusta.

Leibniz kirjoitti teodikeasta ikään kuin Jumalan asianajajana. Hän halusi puolustaa Jumalan oikeudenmukaisuutta kaiken inhimillisen pahuuden ja kärsimyksen keskellä.

Vaikka termi teodikea on verraten uusi, on itse ongelma aina askarruttanut ihmisiä. Voiko hyvän Jumalan luomassa maailmassa olla pahuutta ja kärsimystä? Ilmeisesti Leibniz itse kehitti termin Paavalin kirjeen Roomalaisille (3:3-5) pohjalta.

Juutalais-kristillisessä traditiossa onkin kärsimyksen ongelmaa pohdittu kauan. Juutalaiset ja kristityt ovat eläneet läpi monia vaikeita aikoja, ja etsineet omasta hengellisestä traditiostaan näkökulmia kärsimyksen ongelmaan.

Kärsimys johtanut epäilemään Jumalan olemassaoloa

Leibnizin aika oli tietynlainen käännekohta kärsimyksen ongelman ymmärtämisessä. Voidaan karkeasti sanoa, että ennen Leibnizia kärsimys johti ihmisen usein epäilemään itseään: Kuinka voin saavuttaa rauhan tässä maailmassa? Miten voin elää rauhassa Jumalan kanssa?

Leibnizin ajan jälkeen kärsimys on puolestaan johtanut ihmiset epäilemään Jumalan olemassaoloa. Erityisesti länsimaissa kärsimys tekee usein ajankohtaiseksi kysymyksen: Jos kristillinen kirkko julistaa sanomaa rakkauden Jumalasta, eikö siis kärsimys aseta kyseenalaiseksi koko kristinuskon? Ja voimme esittää tämän kysymyksen vielä ajankohtaisemmassa muodossa: Missä oli kristittyjen Jumala tapaninpäivänä 2004?

Vaarallinen matka salattuun maailmaan

Juutalais-kristillisessä ajatusmaailmassa on aina korostettu sitä, että Jumala jää monella tavalla salaiseksi. Salattu Jumala kyllä ilmoittaa tahtonsa, mutta ihminen ei kykene ajatuksillaan ymmärtämään Häntä, joka on kokonaan olemassaolomme tuolla puolen.

Jumala on tilassa "ei mitään", koska hänen olemassaolonsa ei ole sitä olemassaoloa, jonka lainalaisuuksien alle Hän on luonut tämän maailman. Jumalan olemassaolo on paljon rikkaammassa todellisuudessa.

Ei ateisti eikä kristitty voi paikallistaa Jumalan asuinsijaa tähän todellisuuteen. Ja juuri siksi Jumala voi olla läsnä kaikkialla tässä todellisuudessamme. Ihminen siis yrittäessään etsiä vastauksia kärsimyksen ongelmaan tekee vaarallisen matkan Salatun Jumalan maailmaan.

Kuuluisan juutalaisen kertomuksen mukaan neljä rabbia lähti matkalle Taivaaseen. Yksi kuoli tällä matkalla, toinen tuli hulluna takaisin, kolmannesta tuli harhaoppinen ja vain yhden onnistui selvitä matkasta ilman fyysisiä tai henkisiä vammoja. Hän oli rabbi Akiba, joka oli juurtunut pyhiin kirjoituksiin. Nämä kirjoitukset varjelivat hänen ajatuksiaan ja tunteitaan vaarallisella taivasmatkalla. Kertomuksen tarkoituksena oli opettaa, miten vaarallista Salatun Jumalan tutkiminen voi olla.

Raamattu kehottaa itkemään surevien kanssa

Tämän päivän maailmassa teologi, joka uskaltautuu tunkeutua Salatun Jumalan maailmaan pohtimaan kärsimyksen ongelmaa voi aikaansaada paljon pahaa. Hän voi tuoda mukanaan ihmisille näkemyksen, joka kylvää kuolemaa. Tällainen sanoma voisi olla esimerkiksi se, että tulvakatastrofissa kuolleet olivat syntisiä ihmisiä ja ansaitsivat kuoleman.

Raamatun kirjoitukset varoittavat tällaisesta teologiasta. Jobin ystäviä kritisoidaan ankarasti, kun he yrittivät tehdä Jobista ihmisen, joka syntiensä tähden kärsii. Jeesus varoitti myös aikalaisiaan kuvittelemasta, että sortuneen tornin alle hautautuneet ihmiset olisivat olleet muita syntisimpiä.

Mutta teologi voi tuoda mukanaan myös erilaisia ratkaisuja, jotka ajavat ihmisiä hulluuden tai mielisairauden partaalle. Kärsimyksen ongelma on vaikea kohdattava. Juutalaisen rabbin sanonta ajanlaskumme alkuajoilta kehottaa: "Älä tuomitse ketään ihmistä ennen kuin olet itse asettunut hänen tilalleen."

Teologi, joka ei ole valmis elämään mukana kärsivän ihmisen rinnalla, puhuu usein viiltäviä ja kirveleviä sanoja. Uusi testamentti ei turhaan kehota kristittyjä itkemään surevien kanssa.

Kärsimys ajaa ihmisen sellaiseen pimeyteen, jossa hänen korvansa eivät enää kuule Jumalan puhetta, hänen silmänsä eivät näe Jumalan kasvoja eikä hän tunne Jumalan läsnäoloa.

Psalmit ovat täynnä tällaista puhetta: "Jumala, kallista korvasi minun huutoni puoleen?" "Missä olet minun Auttajani?" Jeesus itse joutui ristillä huutamaan: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Kristillisen uskon mukaan kärsimykselle ei voida antaa mitään teologista selitystä. Jeesuksen ristinkuolema on osoitus siitä, että Jumala itse on halunnut astua kärsimyksen syvimpiin laaksoihin ihmisiä auttamaan.

Teologi voi sortua harhaoppiseksi

Teologi voi myös kärsimyksen keskellä sortua harhaoppiseksi. Silloin hän antaa sydämessään tilaa sielullisille mielenliikkeilleen ja alkaa opettaa esimerkiksi. että kärsimyksen maailmassa kaikki pääsevät taivaaseen. Mutta jos taivaaseen pääsevät juutalaisia säälimättömästi murhanneet natsit, tai jos siellä ovat lapsia raiskanneet ja tappaneet pedofiilit, kuka sinne haluaa mennä?

Todellisessa kärsimyksessä mukana ollut oppii kaipaamaan oikeudenmukaisuutta. Se on kalliimpi kaikkea muuta, ja se antaa kärsimyksen hetkellä elämälle toivon. On olemassa joku, jonka silmä minuakin vartioi, ja antaa lopulta minulle takaisin oikeuteni. On olemassa joku, jonka korva kuulee huokaukseni ja itkuni sekä maksaa palkan väärintekijöilleni.

Oikeudenmukaisuus ylläpiti elämää ja toivoa keskitysleireissä. Oikeudenmukaisuus vaatii elämää niille lapsille, jotka hukkuivat tulvan alle. Teologi, joka tuhoaa oikeudenmukaisuuden, tuhoaa todellisen toivon hädän ja kärsimyksen keskellä.

Jumala ei antanut selitystä Jobille

Mitä siis teologi voisi opettaa kärsimyksestä? Hänen ainoa keinonsa on ohjata kärsimyksen alla elävä ihminen niiden joukkoon, jotka ovat itse tulleet osallisiksi kärsimyksistä.

Yksi mahdollisuus on avata Raamattu niiltä kohdin, joissa monet tekstit kuvaavat kärsimystä. Nämä tekstit eivät sisällä mitään teologista ratkaisua kärsimyksen ongelmaan. Mutta niistä löytyy itkevä ihminen, joka vaatii Jumalaa tilille.

Jobin kirjassa nähdään ihminen, joka ei suostu ystäviensä teologisiin ratkaisuihin, vaan vaatii Jumalaa vastaamaan: Miksi menetin omaisuuteni? Miksi lapseni kuolivat sortuneen talon alle? Miksi olet riistänyt minulta terveyteni? Kun Jumala lopulta vastaa Jobille, hän ei anna mitään selityksiä Jobia kohdanneeseen kärsimykseen.

Ainoa vastaus on, että Jumala hallitsee tilanteen ja rajoittaa pahan voiman sekä kärsimyksen määrän niin kuin hän kerran asetti rajat kaaosvesille: "Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta? Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin: ''Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja''." (Job 38:8-11).

Jumala on läsnä ja herättää uskon

Jobin sydämen tuskaa emme koskaan opi ymmärtämään. Tajuamme, että hän käy kamppailua Jumalan kanssa, joka näyttäytyy ikään kuin Hänen vihollisenaan ja vainoojanaan. Mutta samalla Job tarrautuu kiinni tähän Jumalaan ja on varma, että hän vielä kerran saa nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin: "Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!" (Job 19:25-27).

Kirjansa lopussa Job sanoo Jumalalleen sanat, jotka eivät avaudu meille ilman omakohtaista kokemusta kärsimyksestä: "Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut." Synkässä pimeydessä, jossa silmä ei enää näe Jumalaa, korva ei kuule hänen puhettaan eikä ihminen tunne hänen läsnäoloaan, tässä pimeydessä usko alkaa käsittää Jumalan.

Mitä on siis usko? Katekismuksen opetuksen mukaan me emme voi omasta järjestämme uskoa, vaan Jumala Pyhän Henkensä kautta herättää ja ylläpitää uskoa. Kärsimyksen pimeydessä ja hiljaisuudessa Jumala on läsnä, vaikka kärsijä ei häntä näe, kuule tai tunne. Tässä pimeydessä Jumala itse tekee sen työn, joka teologilta jää tekemättä. Jumala herättää uskon.

Kirjoittaja on Vanhan testamentin selitysopin ja juutalaisuuden tutkimuksen professori Åbo Akademin teologisessa tiedekunnassa.

ANTTI LAATO

https://www.ts.fi/puheenvuorot/1074017281

kirjoittaja jarrut Eilen kello 5:18 am

Kirjansa lopussa Job sanoo Jumalalleen sanat, jotka eivät avaudu meille ilman omakohtaista kokemusta kärsimyksestä: "Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut." Synkässä pimeydessä, jossa silmä ei enää näe Jumalaa, korva ei kuule hänen puhettaan eikä ihminen tunne hänen läsnäoloaan, tässä pimeydessä usko alkaa käsittää Jumalan.

Mitä on siis usko? Katekismuksen opetuksen mukaan me emme voi omasta järjestämme uskoa, vaan Jumala Pyhän Henkensä kautta herättää ja ylläpitää uskoa. Kärsimyksen pimeydessä ja hiljaisuudessa Jumala on läsnä, vaikka kärsijä ei häntä näe, kuule tai tunne. Tässä pimeydessä Jumala itse tekee sen työn, joka teologilta jää tekemättä. Jumala herättää uskon.

" vaikka kärsijä ei häntä näe, kuule tai tunne. Tässä pimeydessä Jumala itse tekee sen työn, joka teologilta jää tekemättä. Jumala herättää uskon."

Aamen!

,,,vaikka ei Häntä näe, kuule tai tunne, Hän on niin lähellä, että kaikki muu menettää merkityksensä. Sen jälkeen tietää, kun kaikki olennainen on kadonnut, Jumala jää.

Eikä se tieto ole näkemitä kuulemistai tai tuntemista.

Antti Laaton aliokirjoitus: Kärsimyksen pimeydessä ja hiljaisuudessa Jumala on läsnä

Antti Laaton aliokirjoitus: Kärsimyksen pimeydessä ja hiljaisuudessa Jumala on läsnä

Antti Laaton aliokirjoitus: Kärsimyksen pimeydessä ja hiljaisuudessa Jumala on läsnä

Vs: Antti Laaton aliokirjoitus: Kärsimyksen pimeydessä ja hiljaisuudessa Jumala on läsnä