Valkeat vaatteet

VALKEAT VAATTEET


”Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, jotta niihin pukeutuisit ja alastomuutesi häpeä ei näkyisi.” (Ilm. 3:18.

Ensin ostettuasi Kristukselta uskon kultaa, tulessa puhdistettua, saat häneltä samasta hinnasta – ”ilman rahatta ja ilman hinnatta” (Jes. 55) – myös ”valkeat vaatteet, jotta niihin pukeutuisit ja alastomuutesi häpeä ei näkyisi”. Nämä ”valkeat vaatteet”, joihin puettuna vanhurskaat seisovat Jumalan valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä (Ilm. 7:9), eivät ole heidän oman hurskautensa kurjia repaleita, vaan ne ovat itse Jeesus-yljän lahjoittamat kuninkaalliset ”häävaatteet”.

Jolla ei ole näitä hänen antamiaan vaatteita, hän ei pääse milloinkaan Karitsan häihin, vaikkapa olisi uhrannut kaiken omaisuutensa köyhien ravinnoksi (1. Kor. 13:3). Jos joku tunkeutuisi taivaalliseen häähuoneeseen millä tahansa muilla koristeilla, kuin näillä yljän antamilla vaatteilla, se on Kristuksen vanhurskaudella, niin on kuningas pian sanova hänelle: ”Ystäväni, kuinka tulit tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?” (Matt. 22:12). Silloin täytyy hänen häpeissään vaieta ja vielä lisäksi kuulla kuninkaan suusta tämä ankara käsky: ”Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulkoisimpaan pimeyteen” (v. 13).

”Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” Niin tulevat siis Kristuksen ilmestymisen päivänä kaikkien ihmisten omat koristeet, kaikki maailmassa ylistetyt ja loistavat tekopyhyyden työt raukeamaan tyhjään. Sillä epäuskoisten ja ulkokullattujen osa on oleva kaikkien jumalattomien keralla siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa (Ilm. 21:8., siinä pimeydessä, jossa on oleva iankaikkinen itku ja hirmuinen hammasten kiristys.

Mutta Jeesuksen Kristuksen pyhä vanhurskaus, johon usko aina pukeutuu, se on täydellinen ja kestää viimeisen tuomionkin tulessa, ”nimittäin se Jumalan vanhurskaus, joka tulee Jeesuksen Kristuksen uskon kautta kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat” (Room. 3:22). Jeesuksen kuoleman ja veren ansio, Jeesuksen täydellinen laintäyttämys meidän edestämme – ne ovat ne ”valkeat vaatteet”, joihin meidän elämässä ja kuolemassa on tarvis pukeutua, jottei oman ”alastomuutemme häpeä näkyisi”, ei täällä eikä iankaikkisuudessa.

F. G. Hedberg, Elämän sanoja

Kolme yllätystä

Jeesus tulee sanansa mukaan takaisin maan päälle uskoimmepa sitä tai emme. Monesti hän puhuu siitä vertauksin, jotta se piirtyisi selvänä mieleemme. On kysymys todellisuudesta, joka jokaisen tulee ottaa huomioon. Jeesuksen paluuta varten on myös valmistauduttava jo nyt riippumatta siitä, olemmeko hänen tullessaan elossa vai jo siirtyneet rajan taakse. Hänen paluunsa tulee koskettamaan kaikkia, sekä eläviä että kuolleita.

Tänä aamuna meillä on esillä vertaus kymmenestä morsiusneidosta, joista kerrotaan Matteuksen evankeliumin luvussa 25. Silloisen häätavan mukaan morsiusneitojen oli määrä tietyssä paikassa odottaa sulhasta, joka tuli seurueineen noutamaan morsianta tämän kotoa. Kymmenen morsiusneitoa edustavat Kristuksen tuloa odottavaa seurakuntaa kaikkina aikoina. Kymmenen on täydellisyyden luku.

Silloisiin juhlamenoihin kuului, että sulhasen saapumisen tarkkaa aikaa ei ilmoitettu etukäteen. Niinpä morsiusneitojen oli valmistauduttava odottamaan. Koska sulhasen tulo saattoi tapahtua vasta pimeällä, oli tarpeen ottaa lamput mukaan. Viittä morsiusneitoa Jeesus sanoo jo vertauksensa alussa tyhmiksi, koska heillä oli kyllä lamput, mutta ei öljyastioita. Kuitenkin he kuvittelivat olevansa valmiita sulhasen saapuessa.

Öljy on Raamatussa Pyhän Hengen vertauskuva. Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa sanotaan: "Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa". Pyhä Henki asuu vain niissä, jotka elävät syntien anteeksiannossa, Jumalan armon ja rakkauden osallisuudessa. Morsiusneito lamppuineen ilman öljyä on kristitty, joka noudattaa ulkonaisia kristillisiä muotoja ja tapoja, mutta jonka sydämessä ei ole todellista hengellistä elämää.

Vertauksessa sulhasen tulo viipyi ja lopulta morsiusneidot vaipuivat uneen. "6. Yösydännä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan'. 7. Silloin kaikki nämä morsiusneidot nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. 8. Tyhmät sanoivat ymmärtäville: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'. 9. Ymmärtävät vastasivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne'. 10. Heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin."

Eräänä hetkenä Jeesus tulee ja vie hääjuhliinsa ne, jotka ovat valmiit. Häähuoneen ovi suljetaan, eikä sitä enää avata. Kun tyhmät morsiusneidot vihdoin ovat saaneet öljyä lamppuihinsa ja huutavat häähuoneen ovella: "Herra, Herra, avaa meille!", he saavat vastauksen: "Totisesti, minä en tunne teitä".

Vertauksen tyhmät morsiusneidot kohtasivat kolme kauheaa yllätystä:

Ensimmäinen yllätys oli havaita, ettei heillä ollut öljyä, eikä sitä voinut saada tai lainata keneltäkään toiselta. He luulivat, että kaikki oli kunnossa, mutta he elivät väärässä varmuudessa. Toinen yllätys oli jäädä suljetun oven taakse. He tulivat liian myöhään saatuaan vihdoin lamppunsa palamaan. Oli oli ja pysyi kiinni. Vaikka he kuinka huusivat oven takana, sitä ei enää avattu. Ulkopuolelle jääminen oli lopullista. Kolmas yllätys oli kuulla sulhasen sanat: "Totisesti, minä en tunne teitä."

Tämän aamun vertaus haastaa jokaisen kysymään itseltään: "Kumpaan joukkoon minä kuulun? Elänkö todellisessa Jumalan lapseudessa vai luulenko vain? Avautuvatko minulle kerran taivaan portit vai jäänkö ulkopuolelle? Tunteeko Jeesus minut omakseen, vai kuulenko kohtalokkaat sanat: 'Totisesti, minä en tunne sinua'?"

Raamattu vakuuttaa, että Herra tuntee omansa (2. Tm. 2:19). Hän tuntee ne, jotka ovat tulleet synteineen hänen armahdettavikseen. Hän on puhdistanut ja uudistanut heidät. He ovat seuranneet ja palvelleet häntä ja he myös odottavat hänen tuloaan.

Jeesus lopettaa vertauksensa sanoihin: "13. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä." Hän sanoo meille tänä aamuna: "Valvokaa. Olkaa valmiit".

Vielä Jumala tarjoaa meille armoaan. Hän tahtoo antaa sinullekin kaikki sinun syntisi anteeksi ja ottaa sinut omiensa joukkoon.

Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjan luvussa 19: "9. Enkeli sanoi minulle: 'Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.' Ja hän jatkoi: 'Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.'" (KR -92)


L.Jokiranta