Turkka Aaltonen /Kristuksen näköinen mies

kirjoittaja Vierailija Pe Loka 20, 2017 2:46 pm

Mies ja Kristus

SYVYYDEN SANKARIT

Yhteiskunta, mainonta, kulttuuri, aika ja itsekkyys ajavat miestä yrittämään elämässään yhä ylemmäs. Tavoitteet pitää jatkuvasti nostaa ylemmäksi, rima asettaa ennätyskorkeuksiin. Mikään vuori ei näytä olevan miehelle liian korkea, hän tuntee voimansa ja nuoruuden uho puuskuttaa sieraimissa. Suomalainen kulttuuri on tajunnut jo satoja vuosia, että huipulla tuulee, että kuusesta voi pudota katajaan ja että ylpeyttä seuraa kompastuminen. Kansan viisaus ei kuitenkaan miestä häkellytä, hän uskoo ennätykseen ja voivansa kumota historian kokemuksena opetellut lainalaisuudet.

Kristitty mies on maallista virkaveljeään varovaisempi. Hän on satuttanut siipensä, eikä ole valmis uudelleen kotkan lentoon vuoren rinteeltä. Vanhat haavat vaivaavat vielä joskus, arvet kolottavat.
Mies muistaa vielä tuoreesti syvän synnintuntonsa, pohjattoman huonoudentunteen ja synkän pimeyden. Ylivoimainen ahdistus nakersi hänen rintaansa. Elämän ongelmat olivat ryhmittyneet häntä vastaan kuin sotaväki, joukko-osastottain uutta uhkaa tuoden. Epätoivoisena mies rukoili: "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni.

Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä" Ps.130:1-2. Se oli syntisen miehen rukous. Ei hän ollut voinut kuvitellakaan joutuvansa kokemaan tällaista. Hän oli pakahtua itkuunsa. Saattoiko kenelläkään olla hänen surunsa vertaista? Mies oli uskonut olevansa kaikkein onnettomin, kaikkein kauimpana Jumalasta, huutomatkan ulkopuolella? Viimein hän oli huudahtanut epätoivoisesti: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen" Luuk.5:8.

Mutta Kristus ei mennyt pois. Hän puhui ystävällisesti miehen rikkinäiselle mielelle. Mies kuuli elämän sanoja. Toivo paremmasta välähti yhden pienen valonsäteen kautta miehen sisimmässä. "Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin" Ps.130:3-4. Mitä enemmän Kristus puhui, sen vakuuttuneemmaksi mies alkoi tulla siitä, että hänenkin ongelmansa selviää. Kristus oli kuullut hänen äänensä, Herra oli astunut miehen syvyyteen. Hän kun oli vain vajonnut vajoamistaan, kykenemättä enää nousemaan ylös.

Mutta Vapahtaja tulikin alas miehen tuskaan. Ensin miehen ääni oli niin kova, ettei hän kuullut Jeesuksen hiljaista ääntä. Mutta levottomuus tukahtui vihdoin väsymykseen. Silloin miehen korviin kuului evankeliumi - armon sanoma, Kristus oli tullut juuri häntä varten. Mies muisteli mielellään tuota aikaa. Nyt hän saattoi helpottuneena kerrata kokemuksiaan. Silti hän tunsi herkistyvänsä puhuessaan niistä. Hän ei olisi halunnut käydä sitä läpi uudelleen.

Mutta Kristus, miehen pelastaja, toi hänen elämäänsä toisia miehiä, jotka kompastelivat nyt samoissa vaikeuksissa. Mies saattoi kertoa lääkkeistä, joita hän oli vaivoihinsa saanut. Nyt mies saattoi antaa tovereilleen leipää, joka oli antanut hänelle elämän. Pian mies huomaa, että syvyyden miehiä riittää tässä maailmassa. Syvyys vain on erilaista, eri vahvuista, eri pimeää, eri miehillä. Murheekseen mies huomaa, että syvyys usein nielee vankinsa.

Syvyyden voimat tappavat säälittä uhrinsa. Mies näkee silmissään, että maailma on suuri kansa, joka ylittää laajaa suota. Monet onnistuvat hetteitä vältellen pitkään välttämään ansat. Monet vajoavat vähitellen vastustamattomasti syvyyksiin. Silmäkkeet imaisevat saaliinsa. Mutta viimeisetkin kulkijat, taitavimmatkin tarpojat tulevat aina ylipääsemättömään lettoon. Se on viimeinen ranta.

Mutta miehen Kristus antaa voiman kulkea tuon matkan. Herra ohjaa läpi suon. Hän vie uudelle rannalle. Matkalla mies auttaa toisia vajonneita. Ikäväkseen hän huomaa, että on myös sellaisia syvyyden sankareita, jotka vetävät kätensä irti miehen kädestä. he hukkuvat mieluummin kuin pyytäisivät Kristuksen palvelijalta apua. Heistä mies ei vähän ajan perästä näe kuin pulppuilevaa liejua ja hatun pinnalla.

Mies kiittää Kristusta: kuolema, perkele ja synti eivät saaneet häntä nieltyä. Ne hävisivät Jeesukselle. Miehen Kristus on syvyyden voittaja.

https://sley-mediakirjasto.s3.amazonasws.com

kirjoittaja Vierailija La Loka 21, 2017 8:23 am

ALASPAINETUT

Ihmisen pimeisiin ominaisuuksiin kuuluu toisen ihmisen nujertaminen. Se, jolla on enemmän voimaa, lujempi tahto ja kovempi ääni, on alistanut läheisensä omiin tarkoitusperiinsä. Heikkojen, lammasluonteiden ja lasten asemassa olevien onnettomuus on joutua vahvojen jalkoihin. Ei ihme, että ennen opeteltiinkin puolensapitämisen taitoa?

Alaspainetun osa on kurja. Hän on yksin ja turvaton. Hän joutuu olemaan painon alla. Joku on ottanut asiakseen survoa häntä. Pitkään kestävä kiusaaminen tekee lopun ihmisestä. Kärsijän rajalliset voimat hupenevat. Alaspainettu ei valitse osaansa, painaja valitsee hänelle roolin. Usein painaja on itse ollut aikansa alaspainettuna.
Hänelle on kertynyt kokemusta ja hän on oppinut painamisen tekniikan.

Painaminen on hänelle kostoa omia kärsimyksiään kohtaan sekä syyllisyyden purkamista toisiin ihmisiin. Miesten maailmassa on yleistä, että jostakin heikosta yksilöstä tehdään alaspainettu. Raaka susimaisuus ilmenee arvosteluna, haukkumisena, uhkailuna, vihana, joukkovoimana ja ryhmätyhmyytenä. Joukon johtaja manipuloi, yllyttää ja kiihottaa väen heikon yksilön sorsimiseen. Erilainen, yksilöllinen mies on aina vaaravyöhykkeessä.

Kristitty mies joutuu yleensä aina työpaikallaan huomion kohteeksi. Hän edustaa vierasta kulttuuria, jota ei hyväksytä. Hänen sanojaan ja tekojaan rekisteröidään jatkuvasti. Hänen ei tarvitse tehdä vielä mitään, kuitenkin hänet punnitaan ja paino merkitään muistiin - usein kevyeksi havaittuna? Mies saattaa tehdä virheitä, törkeitäkin hölmöilyjä. Varmasti hän saa niiden yhteydessä kuulla herjaa kirkkoa, uskovia ja Jumalaa kohtaan.

Miehen Kristus on alaspainettujen ystävä. Heidän joukostaan Herra kokoaa laumansa. Pois heitetyt, hylätyt ja valuvikaiset löytävät turvan Jeesuksen luona. "Herra tukee kaikkia kaatuvia ja kaikki alaspainetut hän nostaa...joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut. Herra avaa sokeain silmät, Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa vanhurskaita" Ps.145:14 146:7-8.

Moni todistaa, että juuri alaspainamiskokemus vei hänet Herran luo. Vaikeudet olivat se huone, josta Kristus-ovea ryhdyttiin etsimään. Mutta siihen asti hekin olivat etsineet Jumalaa korkeuksista ja ajatelleet hänen olevan vain taivaassa. Mies lukee Raamatusta: "Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi" Jes.57:15.

Mies muistaa tuoreesti kuinka hänkin oli painettu ja onneton. Hän kulki maassa kuin mato, hänen itsetuntonsa oli pohjalukemissa. Oli kuin iso kenkä olisi jatkuvasti tallanut hänen olemustaan. Sitten ilmestyi alaspainettujen Kristus. Mies oli oppinut ajattelemaan, että Kristus on vaativa ja tinkimätön, jumalisuuden velkoja, taivaallinen ulosheittäjä. Mutta nyt hän tunsi voimakkaat, iankaikkiset käsivarret, jotka nostivat häntä, kantoivat häntä. Kristus sanoi etsivänsä pois viskattuja ja kelvottomia, ihmisten hylkäämiä. Hän kelpasi Kristukselle. Huono oli huolittu, arvottomalle oli annettu arvoa.

Vähitellen voimat palasivat, mies nousi ja jatkoi matkaansa. Hänen edellään kulki alaspainettujen Kristus. Mies ajatteli kokemaansa, mutta se ei enää pelottanut. Hän sääli painajiaan. Vaivat olivat olleet melkoiset, mutta apu oli löytynyt oikeaan aikaan: Armo oli tullut avuksi. Mutta mies suri Kristuksen kärsimyksiä. Syytön oli joutunut koko oman väkensä hylkäämäksi.

Hänet oli painettu ja runneltu ihmisten pahuudella, perkeleen petoksilla. Mies itkee kuullessaan, että Herra jaksaa rukoilla alistajiensa puolesta: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät" Luuk.23:34. Nytkin mies näkee Kristuksen käden ojentuvan yli maan, ihmisten luokse, niin alas kuin alaspainettujen osa on olla. Käteen hän kehottaa tarttumaan, siihen luottamaan. Onnettomien kiitos nousee korkeuksiin, kun Kristus on saanut heistä tukevan otteen. Elämän usko virtaa ihmisiin ja taivaassa riemuitaan.

https://sley-mediakirjasto.s3.amazonasws.com

kirjoittaja Vierailija La Loka 21, 2017 8:34 am

Mies itkee kuullessaan, että Herra jaksaa rukoilla alistajiensa puolesta: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät" Luuk.23:34

varmaan ihmisen kaikkein vaikein rukous -

kirjoittaja Sponsored content

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
1	2	3	4	5	6	7
8	9	10	11	12	13	14
15	16	17	18	19	20	21
22	23	24	25	26	27	28
29	30

Turkka Aaltonen /Kristuksen näköinen mies