Miksi Jumala sallii

kirjoittaja jarrut La Joulu 03, 2016 6:31 am

Miksi Jumala sallii?

Jari Rankinen

Puhumme nyt vaikeasta asiasta. Puhumme kärsimyksestä. Miksi Jumala sallii? Miksi on vaikeuksia, sairautta ja tuskaa? Miksi sitä on tässä maailmassa ja miksi sitä on minun elämässäni?

Raamatussa on kirja, joka puhuu juuri näistä asioista: Jobin kirja.

Joidenkin mielestä Jobin kirja on syvintä, mitä kärsimyksestä on koskaan kirjoitettu. Toisten mielestä kirja tekee tyhjäksi kaiken järkiperäisen kärsimisen ongelman pohtimisen. Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että Jobin kirja käsittelee vaikeaa asiaa harvinaisen viisaasti. Jobin kirja on Raamatussa ja siksi uskomme, että se on Jumalan puhetta. Jumala on paras vastaaja niihinkin kysymyksiin, jotka liittyvät kärsimykseen. Hän itse on tuntenut syvimmän tuskan - Golgatalla - ja siksikin hänen sanojaan kannattaa kuunnella.

Jobin postia

Jobin kirja kertoo hurskaasta miehestä, joka menestyi elämässään erinomaisesti. Oli rahaa ja onnellinen perhe ja Job palveli hartaasti Jumalaa. Jopa lastensa puolesta hän uhrasi uhrit Jumalalle. Eräänä päivänä Jumala kehui Jobin hurskautta Paholaiselle. Paholainen kertoi tietävänsä syy, miksi Job on niin hurskas: Jumala on antanut hänelle niin paljon hyvää, eikä siksi ole mikään ihme, että Job palvelee Jumalaa. Jumala antoi Saatanalle luvan koetella Jobia, mutta kielsi häntä koskemasta mieheen itseensä. Pian Jobille tuotiin viestejä, jollaisia meilläkin on tapana sanoa Jobin posteiksi: Sinulta on ryöstetty kaikki aasit ja raavaat. Sitten menivät lampaat ja palvelijat ja sitten kamelit. Omaisuus oli mennyt ja sitten Jobille kerrottiin, että hänen lapsensakin olivat kuolleet. Tuska on hirmuinen. Mutta mitä Job sanoo? Hän tietää, ettei hänellä ole ollut mitään, mikä ei olisi lahjaa Jumalalta, ja siksi Jumalalla on oikeus ottaa antamansa pois: "Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi." (Job 1,21). Niin Job toteaa.

Nyt Paholainen väittää Jobin pysyvän hurskaana siksi, että hän saa olla terve. Jumala antaa Paholaiselle luvan tehdä Jobille mitä tahansa paitsi tappaa häntä. Saatana lyö miehen täyteen paiseita. Vielä hetki sitten onnellisesta miehestä on jäljellä niukasti ihmistä muistuttava rutiköyhä hahmo, joka istuu tuhkaläjässä ja valittaa. Mutta se hahmo sanoo: "Kun otamme Jumalan kädestä vastaan hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha." (Job 2,10). Jobin luottamus Jumalaan - vielä tässä vaiheessa - on vaikuttavaa. Oppisimmepa mekin sanomaan, että tapahtui minulle mitä tahansa asiat ovat kuitenkin Jumalan käsissä. Jumala antaa niitä hyviä päiviä ja hän antaa niitä meidän mielestämme pahoja päiviä, mutta sittenkin ne pahatkin päivät ovat hyviä ja meille tarpeellisia - jos ne tulevat Jumalalta. Niillä on jokin hyvä tarkoitus, vaikka me emme sitä ehkä ymmärrä siinä tilanteessa, jossa tunnemme tuskaa.

Kolme Jobin ystävää saapuu tapaamaan häntä. He näkevät jo kaukaa, etteivät he nyt tapaa sitä miestä, jonka he ovat oppineet tuntemaan. Maassa on murtunut mies, joka on menettänyt kaiken. Ystävät repäisevät vaatteensa ja osoittavat osanottonsa itkien. Ja sitten he istuvat Jobin vieressä ääneti seitsemän yötä ja seitsemän päivää.

Ehkä sinulla on ystävä, jolle on tapahtunut jotakin samaa kuin Jobille. Jobin ystävien esimerkistä kannattaa ottaa oppia. Sanat eivät ehkä lievennä tuskaa, kärsijä ei pysty kuuntelemaan viisaita ajatuksia tai ehkä oikeita sanoja ei ole. Mutta vierellä oleminen auttaa, vaikka hiljaisuus saattaa joskus tuntua kammottavalta. Kärsivä ihminen tuntee, etteivät ystävät ole häntä hylänneet, ja usein se auttaa enemmän kuin sanat. Siksi on tärkeää, että menet kärsivän lähimmäisesi luo, vaikka tuntuisi, ettet osaa lohduttaa häntä mitenkään. Hiljaa vieressä oleminen on myös Jumalan tapa auttaa kärsivää. Hän ei ehkä puhu mitään, kärsivä ei saa vastauksia kysymyksiinsä eikä vaikeuksia oteta pois. Mutta Jumala on läsnä kärsimyksessä, lohduttaa ja lieventää hiljaisella läsnäolollaan tuskaa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Lopulta hiljaisuus päättyy ja Job alkaa purkaa tuskaansa. Hän kiroaa syntymänsä: Olisi ollut parempi kuolla jo äidin kohdussa näkemättä päivänvaloa. Silloin en olisi nähnyt niitä hyviä päiviä, mutta enpä olisi tuntenut tuskaakaan. Mutta kuolemankin Jumala on kieltänyt minulta ja antanut elämän, joka on liian raskas. Jobin ajatuksissa Jumala alkaa vääristyä julmaksi leikittäjäksi, joka viskoo häntä kuin riepua sinne tänne käsittämättömän mielensä mukaan.

Job kapinoi osaansa ja teki Jumalalle vaikeita kysymyksiä - miksi sallit tämän. Meidänkin elämässämme on niitä tilanteita, joissa tuskin voi olla kapinoimatta. Jumala kesti Jobin kapinoinnin ja kyllä hän kestää meidänkin kapinointimme. Mutta huomaa, mitä Job teki: Hän kapinoi Jumalalle. Hän pysyi Jumalan edessä, huusi tuskaansa hänelle ja vaati häneltä apua ja vastauksia. Tee samalla tavalla. Vaikka elämässäsi tapahtuisi mitä tahansa, älä lähde pois Jumalan luota - älä ajattele, että Jumala on hylännyt sinut ja siksi sinunkin on parasta unohtaa hänet. Tai ettei Jumalaa edes ole tai hän ei voi ainakaan auttaa sinua. Pysy Jumalan edessä ja huuda tuskaasi hänelle. Se on se kärsivän ihmisen paras paikka, vaikka tuntuisi, ettei Jumala edes kuule minua. Kyllä hän kuulee. Ja aikanaan tulee apu.

Ystävät tahtoivat vilpittömästi auttaa Jobia. Heidän mielestään Jobin kärsimyksiin oli syy ja syy oli se, että Job oli tehnyt jokin synnin, josta häntä nyt rankaistiin. Lääkkeeksi tuskaan he tarjosivat sitä, että Jobin tulee tunnustaa synti, pyytää Jumalalta anteeksi ja luopua synnistä. He sanoivat myös, että Job toimii väärin, kun syyttää Jumalaa kärsimyksistään. Syyllinen on hän itse, ja Jumalan syyttämisen sijasta hänen pitäisi etsiä Jumalaa ja hänen tahtoaan.

Ystävät puhuvat tottakin. Usein synnistä seuraa rangaistus. Tämä ei tarkoita niinkään sitä, että Jumala miettimällä miettii, miten hän rankaisisi synnin tehnyttä - antaisiko sairautta vai veisikö rahat. Synti itse kantaa mukanaan rangaistuksen: Jos varastan, todennäköisesti joudun siitä kärsimään: tulee huono omatunto, jään synnistä kiinni, saan huonon maineen ja minut erotetaan työpaikalta. Eikä tästä voi syyttää Jumalaa, vaan sitä, joka on tehnyt synnin. Oikeassa ystävät ovat siinäkin, ettei maailman pahuutta voi laittaa Jumalan syyksi. Tänäkin päivänä entisen Jugoslavian alueella monet kärsivät. Väärin tekevät ne, jotka syyttävät siellä tapahtuneista julmuuksista Jumalaa. Ei se ole Jumalan vika - ihmiset siellä ovat tappaneet, tuhonneet ja raiskanneet.

Vaikka ystävien puheissa on tottakin, Job ei hyväksy heidän väitteitään. Hänen kärsimyksensä eivät ole seurausta hänen synneistään. Job sanoo, ettei hän ole tehnyt mitään syntiä. Tällä hän tarkoittaa syntiä, josta hänen pitäisi erityisesti kärsiä. Ja jos hän olisikin tehnyt jonkin sellaisen synnin, miksei Jumala antaisi sitä hänelle anteeksi. Eihän Jumala näytä rakaisevan muitakaan synnintekijöitä. Job tyrmää ystäviensä johdonmukaiset ajatukset: Katsokaa tätä maailmaa ja näette, ettei Jumala palkitse hyvää hyvällä eikä rakaise pahaa pahalla. Vääryyksien tekijät saattavat menestyä elämässään hyvin ja hurskaan elämä voi olla jatkuvaa kärsimystä. Job päätyy ajatukseen, että Jumala on väärämielinen - kun hän ei toimi meidän oikeustajumme mukaan. Jobin ystävät kauhistuvat Jobin väitteitä, mutta eivät osaa kumotakaan niitä. Ilmeisesti heistäkin alkaa tuntua, että Jobin käsitys on ainoa vaihtoehto - siltä tämä maailma näyttää.

Opimme tästä yhden tärkeän asian: On selittämätöntä kärsimystä. On kärsimystä, jolle ei ole mitään syytä - josta ei voi syyttää ketään ihmistä tai tehtyjä syntejä. Emme saa olla niin johdonmukaisi kuin Jobin ystävät ja ajatella, että se, joka menestyy, on niin hyvä, että on ansainnut menestyksen, ja se, joka kärsii, on ansainnut kärsimyksen. Niin johdonmukaista elämä ei vain ole. Yksi saa syövän tai yritys tekee konkurssin, vaikka ei ole tehnyt sen pahempia syntejä kuin toisetkaan. Toinen pysyy terveenä, saa hyvän opiskelupaikan tai on onnellinen perhe, vaikka on tehnyt sellaista, että olisi oikein rankaista häntä jotenkin erityisesti. Tällaista elämä tässä maailmassa on. Et voi katsoa vaikeuksissa kamppailevia ihmisiä ja miettiä, mitä pahaa he ovat tehneet. Ja jos syytät heitä muita syntisemmiksi, teet synnin. Eikä sinun tarvitse ajatella itsestäsi, että olet muita pahempi, kun elämässäsi on vaikeaa. Job oli tajunnut tämän - vaikka sitten tekikin siitä väärän johtopäätöksen, sen että Jumala on väärämielinen. Jos sinä olet tajunnut tämän, olet tajunnut paljon.

Onko Jumala väärämielinen?

Tässä maailmassa tapahtuu tai omassa elämässä on tapahtunut niin paljon pahaa, että monet ovat menettäneet uskonsa hyvään Isään Jumalaan ja alkaneet uskoa sokeaan ja julmaan äiti sattumaan, joka kyllä luo ihmisiä maailmaan mutta ei kykene huolehtimaan heistä. Jokin aika sitten arvostettu teologi pohti radioaamuhartaudessa kysymystä Jumalan kaikkivaltiudesta ja hyvyydestä ja päätyi siihen käsitykseen, ettei Jumala voi olla sekä kaikkivaltias että hyvä, koska tämä maailma on niin paha. Hän sanoi mieluummin uskovansa hyvää jumalaan, joka ei kuitenkaan ole kaikkivaltias - koska jos hän uskoisi kaikkivaltiaaseen jumalaan, jumalan täytyisi olla paha, koska hän sallii niin paljon pahaa. Tämä ei ole sitä, mitä Raamattu opettaa. Jobin kirjasta löydämme toisen ratkaisun näihin kysymyksiin.

Job onnistui riisumaan ystävänsä aseista eikä heillä ollut enää mitään sanottavaa. Silloin puheeseen puuttui nuori mies, Elihu, joka oli ollut siihen asti hiljaa, ja alkoi puhua Jumalan suuruudesta. Lopulta itse Jumala piti Jobille puheen ja julisti suuruutaan. Ja tämä sai Jobin painamaan päänsä alas. Hän laittoi kätensä suulle ja peruutti puheensa.

Niin, minkä vastauksen Job sai? Job luuli tietävänsä Jumalasta kaiken. Hän ajatteli, että Jumalan on oltava juuri sellainen, millainen Jumala hänestä tuntuu hyvältä. Ja hän vaati, että Jumalan on toimittava sellaisten sääntöjen mukaan, jotka sopivat hänen oikeustajuunsa - esimerkiksi että Jumala aina palkitsee hyvät ja rankaisee pahoja. Kun sitten elämässä ei tapahtunutkaan niin kuin hän ajatteli, hän oli katkera ja syytti Jumalaa väärämieliseksi. Näin käy helposti meillekin. Muista, mitä Jumala opetti Jobille: Hän on suuri Jumala - niin suuri että me emme käsitä hänestä kaikkea. Niin suuri, että me emme aina ymmärrä, miksi hän toimii niin kuin toimii. Niin suuri, että hän toimii yllättävällä tavalla, jopa aivan toisin kuin meidän mielestämme olisi oikein ja jopa niin että se loukkaa meitä. Hän antaakin lisää vaikeuksia, vaikka meidän mielestämme jo ne entisetkin vaikeudet pitäisi ottaa. Ja silti Jumala on hyvä Jumala ja Kaikkivaltias. Me emme vain tajua sitä, koska meidän käsityskykymme on niin pieni. Jumala on hyvä ja kaikkivaltias - vaikka se ei ehkä sovi ollenkaan siihen, mitä maailmassa näemme, koska me näemme sittenkin niin vähän.

Tajun oman käsityskykynsä pienuudesta Job oli kadottanut ja sitten hän syytti Jumalaa. Jumalan puheen jälkeen Job tajusi virheensä. Hän sanoi: "Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut." (Job 42,5). Nyt tiedän, etten tiedä sinusta kaikkea. Nyt tiedän, etten aina ymmärrä tapaasi toimia. Nyt tiedän, että olet paljon suurempi kuin kuvittelin. Ja silti sinä olet olet hyvä Jumala. Ja minä kiitän sinua, vaikka en aina käsitä sinua.

Jobin kirja opettaa sitä, että saa kärsiä suuren Jumalan käsissä. Job jätti itsensä ja asiansa Jumalalle ja huusi hänelle tuskaansa. Jumala oli pitkään hiljaa, mutta vastasi lopulta. Jotakin samaa ovat kokeneet lukemattomat kärsivät ihmiset. He ovat jääneet kärsimyksissään Jumalan käsiin. He eivät ole ymmärtäneet, miksi tapahtuu niin kuin tapahtuu, mutta ovat tuskassaankin luottaneet Jumalaan. Ja jotenkin selittämättömällä tavalla Jumala on ollut lähimpänä juuri kärsimyksen aikoina. Hänen rakkautensa on kirkastunut palavaksi juuri silloin, kun hän on kurittanut ja antanut vastoinkäymisiä. Juuri siinä hehkuvassa alhossa on tullut selväksi, että Jumala on hyvä eikä koskaan hylkää omaansa. On ihmeellistä mutta totta, että se aidoin kiitos Jumalalle ei tule kunnian ja loiston keskeltä - vaikka nekin ovat lahjaa Jumalalta. Se tulee sieltä, missä ollaan vaikeuksissa ja tehdään matkaa pimeydessä. Se tulee sairaiden lasten vanhemmilta ja kaiken menettäneiltä. Me olemme heikkoja taakkojen kantajia eikä kärsimys jalosta meitä. Ihmeellistä mutta totta on se, että juuri vaikeuksissa Jumala opettaa meille, miten hyvä ja täynnä armoa hän on. Ehkä sen takia hän on sallinut sinulle vaikeuksia - että oppisit tuntemaan Jumalan hyvyyttä ja armoa. Ja ehkä Jumala tietää, että ilman tuskaa et sitä opi.

Tätä Jobin kirja opettaa meille: Jumala on niin suuri, ettemme aina ymmärrä hänen toimintaansa. Mutta hän on kaikkivaltias ja hyvä. Älä tee itsellesi omaa, järkeesi sopivaa jumalaa. Sellaiseen jumalaan joudut enemmin tai myöhemmin pettymään. Opettelemme tuntemaan elävää Jumalaa, joka on suuri. Eikä häneen tarvitse pettyä, ei vaikeuksissakaan. Tämän suuren Jumalan käsiin saat jäädä ja jättää asiasi ja luottaa siihen, että hän on hyvä sinuakin kohtaan. Hän pitää sinua käsissään ja antaa sinun tehdä vaikeita kysymyksiä. Hän pitää sinusta huolta ja auttaa, kun katsoo oikean hetken tulleen.

Jobin kirja pilkkaa menestyksen teologiaa

On niitä, jotka sanovat, että Jumalan lapsen elämä on jatkuvaa menestystä. Jos vaikeuksia on - mitä tahansa - ne ovat seurausta siitä, että asiat Jumalan kanssa eivät ole kunnossa. Nämä ajatukset ovat lähellä sitä, mitä Jobin ystävät sanoivat. Ja näiden ajatusten esittäjiä on tässäkin maassa. Ja pahinta on se, että nämä ajatukset asuvat meissä jokaisessa. On niin luontevaa ajatella, että Jumala, joka pystyy kaikkeen, järjestää ainakin rakkaimmille lapsilleen menestystä, iloa ja onnea. Ja kun minun elämäni ei sellaista ole, se johtuu siitä, että olen huono kristitty tai en ole Jumalan oma ollenkaan. Näitä ajatuksia Jobin kirja pilkkaa. Jumala ei ole sellainen, että hän vastaa niitä meille luontevia ajatuksia. Jobilta meni kaikki, vaikka hän oli hurskas Jumalan mies. Siis se että elämässä on vaikeaa, ei ole merkki siitä, ettei ole Jumalan oma tai ettei ole Jumalalle rakas.

Jumalakin kärsi

Kristittynä luemme Jobin kirjaa pitäen mielessämme Golgatan ristin. Jos on jotakin meille käsittämätöntä kärsimystä, niin se, että Jumalan piti omassa Pojassaan kärsiä ja kuolla meidän takiamme. Miksei hän antanut syntejä anteeksi noin vain, ilman tuskaa, verta ja kuolemaa? Tähänkään kysymykseen Jumala ei anna vastausta, jonka voimme täysin käsittää. Hän vain toimi toisin kuin meidän mielestämme ehkä olisi pitänyt toimia. Sillä, että hän kärsi, hän vastaa ihmeellisesti kärsivän ihmisen kysymyksiin: Minä olen tuntenut vielä suuremman tuskan kuin kukaan muu. Golgatan ristillä on myös muuta sanottavaa kärsivälle ihmiselle. Kaikki ei ole siinä, mitä nyt on. Jumalan Pojan kuolemassa meille avattiin taivas. Kärsimme tässä maailmassa, mutta kerran kärsimykset loppuvat. Golgatan ristin tähden pääsemme sinne, missä "kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa" (Ilm 21,4).

http://sley.fi/luennot/ESITYS/MiksijlasalJR.htm

kirjoittaja jarrut Ti Joulu 11, 2018 9:00 am

Job kapinoi osaansa ja teki Jumalalle vaikeita kysymyksiä - miksi sallit tämän. Meidänkin elämässämme on niitä tilanteita, joissa tuskin voi olla kapinoimatta. Jumala kesti Jobin kapinoinnin ja kyllä hän kestää meidänkin kapinointimme. Mutta huomaa, mitä Job teki: Hän kapinoi Jumalalle. Hän pysyi Jumalan edessä, huusi tuskaansa hänelle ja vaati häneltä apua ja vastauksia. Tee samalla tavalla. Vaikka elämässäsi tapahtuisi mitä tahansa, älä lähde pois Jumalan luota - älä ajattele, että Jumala on hylännyt sinut ja siksi sinunkin on parasta unohtaa hänet. Tai ettei Jumalaa edes ole tai hän ei voi ainakaan auttaa sinua. Pysy Jumalan edessä ja huuda tuskaasi hänelle. Se on se kärsivän ihmisen paras paikka, vaikka tuntuisi, ettei Jumala edes kuule minua. Kyllä hän kuulee. Ja aikanaan tulee apu.

Meillä on taisteluja, ne eivät lopu, täällä, vaikka olemme Taivaanmatkalaisia, emme kuitenkaan vielä ole perillä taivaassa. Taistelu jatkuu. Kapinoimme ja valitamme. Huudamme tuskiamme ja vaadimme selitystä, edes pientä vastausta, miksi. Pysytään Jumalan edessä, Valitetaan Hänelle, huudetaan hänen puoleensa, tuntui miltä tuntui. Ei Hän hylkää eikä jätä, tunteista huolimatta.
Jeesus itse sanoi:
Matt. 28:20 " Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

kirjoittaja Hellevi Ke Heinä 07, 2021 9:26 am

Emme me aina ymmärrä Jumalan toimintaa.
Voi olla, ettemme koskaan täällä maanpäällisessä
alennustilassamme edes pystyisi ymmärtämään,
vaikka Jumala vastaisikin, miksi.

Taivaassa kyllä selviää, jos sillä enää on merkitystä.

Yhden olen kuitenkin saanut ymmärtää,
ei meitä valmisteta vain tätä maailmaa varten,
tähän elämiseen täällä maanpäällä,
vaan tulevaakin aikaa varten,
sitä aikaa, joka alkaa vasta kun
tämä nahkainen talo puretaan.

Kun meidän tunteemme ja halumme
tässä nahassa eivät enää hämää ja taistele vastaan.

Sillä nyt meissä vaikuttaa Taivaallinen ja taivaaton.
Aika usein se taivaaton on voitolla, vaikka luulemme
olevamme niin mallikelpoisia uskovaisia, toki vain
Jeesuksen Ristintyön vuoksi pelastettuja syntisiä.

Jumalan Kuolematon ja Ikuinen Sana uudistaa ja
kasvattaa meitä; jos sitä viljelemme!

Psalmi 51

Murtunut mieli on minun uhrini,
särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala!

Ei ole meillä muuta annettavaa Jeesukselle,
kuin syntiemme murtamat sydämemme,
avuttomuutemme ja epävarmuutemme,
ja niin monet väärinymmärtamisemme.

kirjoittaja Hellevi Ke Heinä 07, 2021 9:40 am

https://www.youtube.com/watch?v=MoL9fWv5Ye4
Joka aamu on armo uus

Hannu Lehtikangas, laulu
Niko Kumpuvaara, harmonikka

kirjoittaja Sponsored content

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31

Miksi Jumala sallii