Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Mielenterveysongelmat nousussa
Eilen kello 10:22 am kirjoittaja arkikalusto

» Lupausten varassa
Eilen kello 9:28 am kirjoittaja jarrut

» Minulle tuli erikoinen ajatus tässä yks päivä
Eilen kello 9:10 am kirjoittaja jarrut

» Jouko Nieminen:Raamattuopetus oppien arvioimisesta ja henkien koettelemisesta
Eilen kello 9:05 am kirjoittaja jarrut

» Miksi Jumala sallii
Eilen kello 9:00 am kirjoittaja jarrut

» UUT:n uutiskirje joulukuu 2018
Pe Joulu 07, 2018 9:36 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Oppi vanhurskauttamisesta
Pe Joulu 07, 2018 9:10 am kirjoittaja Hellevi

» Usko Jeesukseen uskontojen maailmassa
Pe Joulu 07, 2018 8:21 am kirjoittaja Hellevi

» Päivän kuva ja vähän muutakin
Ke Joulu 05, 2018 10:09 am kirjoittaja Hellevi

Joulukuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31      

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Jouko Nieminen /Matteuksen evankeliumi: 16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Siirry alas

Jouko Nieminen /Matteuksen evankeliumi: 16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Viesti  jarrut lähetetty Ma Syys 17, 2018 8:57 am



Miestenpäivä Veteli Jouko Nieminen
Matteuksen evankeliumi:
16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1911
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Nieminen Jouko

Viesti  Stiina lähetetty Ma Syys 17, 2018 11:05 am

Täytyy tunnustaa, että nyt en pystynyt tästä kaikkea ymmärtämään. Jokin perusopissa elämästä ei natsaa nyt. Täytyy yrittää myöhemmin kuunnella uudestaan. Todennäköisesti en pysty ymmärtämään tätä kaikilta osin täysin. Question

Jukka Norvannolla on menossa Jobin kirjan selitykset. Täytyy tunnustaa taas tässä, että olen samaa mieltä ja ihastunut tähän saakka kuulemaani. Olen hämmästynyt, että Norvanto osaa olla aidon nöyrä tässä. Ei edes Peltola osannut ihan näin hyvin. sunny I love you
(Poistan nyt närkästykseni Norvantoa kohtaan joistakin aikaisemmista. Jumala siunatkoon hänen opetuksensa minunkin puolestani taas. Very Happy )

flower

Stiina

Viestien lukumäärä : 260
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Jouko Nieminen /Matteuksen evankeliumi: 16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Viesti  Stiina lähetetty Ma Syys 24, 2018 10:28 am

Tässä pitkä vastaus minulle luterilaisen opin sisältäneenä. (Muiden ei tarvitse lukea, jos ei kiinnosta).
Paikat/hlöt joita pääasiassa kuuntelen, seuraan ja ovat ystäviäni eivät opeta näin, joten minulla siksikin vaikeaa enkä voi löytää paikkaani. Tykkään edelleen Vapaasana-foorumista ja monesta muusta. (Eli minä koen luennon pääasiassa lakina.)

"Pyhä Henki on uskovissakin. Ja siis aina läsnä ->

Luterilaisittain usko ilman Pyhää Henkeä uskovassa on sinänsä mahdoton yhtälö; uskon vaikuttaa Jumala yksin armovälineiden (sana ja sakramentit) kautta PH:n välityksellä, joka taas ei uskon vaikuttamisen jälkeen voi yksin ottaa ihmisestä pitkiä; jos Herra Henkensä kieltää, lähtee usko (tai muuttuu “uskoksi ?”) saman tien, kun PH:n vaikutus lakkaa.

Jo David pyysi rötösteltyään;

"Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.

Älä karkota minua kasvojesi edestä,
älä ota minulta pois pyhää henkeäsi."

Ps 51:13

http://raamattu.fi/1992/Ps.51.html

PH on yksi Jumalan persoona, ei erillinen vaikuttava voima, joka toimisi Jumalan ulkopuolella tai tästä erillisenä —> sanassa on Isä - luoja, luterilaisissa sakramenteissa Poika - pelastaja, ja uskon välittäjänä Pyhä Henki - pyhittäjä. Persoonat ovat Jumalan yhtä korkeita subjekteja, joina Jumala toimii ja kaikki persoonat ovat sama ikuinen, kaikkivaltias Jumala. Persoonat ovat erottamattomia keskenään, mutta niiden työ voidaan kuitenkin jossain mielessä erottaa. Tertullianus (n. 155–230) hahmottaa kristillisen jumalakuvan paradoksin siten, että Jumalan ykseys (una substansia) ja persoonien ero sijoittuvat olemuksellisesti (ontologisesti) eri tasoille.

"Onhan kirjoitettu: “Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. Triniteettiopinkin suhteen lienee pitkälti näin, ja kun uskosta on kyse, ainakin itse jätän järjen narikkaan.

Ihmisen osa aktiivisena toimijana tässä yhteydessä kuitenkin on vain “tehty teko” (opus operatum) eli työkaluna julistaa evankeliumia, toimittaa sakramentti tms, kun vastaanottavan osapuolen tehtävä on yleensä yrittää panna Jumalalle vastaan… (vanhaa körttirovastia mukaillen).

Tyylipuhtaan luterilaisuuden unio mystica on paljon vähemmän markkinoitu kuin esim. vapaiden suuntien henkikaste tai hengellä täyttyminen; luterilaisittain prosessi on jatkuvaa täyttymistä. (Kuten elämän tulisi olla myös jatkuvaa kastetta).
Ortodoksisuuden Theosis tulee ehkä joissain suhteissa luonteeltaan melko lähelle unio mysticaa, mutta on kuitenkin um:sta poiketen synerginen (funktionaalinen) prosessi, ja jo lähtökohta on toinen. Um on luterilaisen kalsasti Jumalan kertalaaki ilman ihmisansioita, joka toki aikaansaa mm. pyhityksen prosessin, jonka vaikuttaa Pyhä Henki. Pyhitys ja Hengen hedelmä (rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä Gal. 5:22) nähdään usein pitkälti samaksi asiaksi. Pyhityksessä usko Jumalaan tulee näkyväksi ja koettavaksi; profaani muuttuu pyhäksi ja ihminen lähenee “Kristuksen luontoa”, kuitenkin jatkuvasti syvenevässä synnin ja kasvavassa armon tunnossa.
“Kristinoppi” vuodelta 1948 varoittaa seuraavasti Lutheria siteeraten: ”Ole varuillasi etsimästä sellaista pyhyyttä, ettet enää pidä itseäsi syntisenä. Sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä”.

Pyhittymisestä ei siis saa koskaan tehdä pelastumisen edellytystä. Ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskon kautta ja pelastuu yksin armosta, yksin Kristuksen tähden; sola fide, sola gratia, solus Christus (Room. 3:28; Gal. 2:16). Uskosta seuraava pyhitys mm. vapauttaa meidät hyviin tekoihin jotka Jumala edeltä valmistaa;

“Jumalalle tehtyjä hyviä tekoja ei nimitetä hyviksi teoiksi, vaan ne, joita meidän lähimmäisellemme tulee tehdä, ovat hyviä tekoja.” (Luther)

"Pyhittymisen tarkoitus on se, että kristitty tulisi enemmän Kristuksen kaltaiseksi (conformitas Christi, Room. 8:29), jotta Kristus saisi muodon heissä (Gal. 4:19). Tämä ei tarkoita Kristuksen jäljittelemistä (imitatio Christi) vaan uskon kautta toteutuvaa elämänyhteyttä Kristuksen kanssa: ”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, vaeltakaa hänessä” (Kol. 2:10, sananmuk. käännös). Pyhittymiseen kuuluu kasvaminen ”Kristuksen armossa ja tuntemisessa” (2. Piet. 3:18).

Luterilainen.net – 14 Oct 16 2

Pyhitys - Luterilainen.net
Pyhitys on yksi niistä kysymyksistä, joista kristinkunnassa on toisistaan eroavia näkemyksiä. Epäselvyyttä on varsinkin ihmisen osuudesta pyhittymiseen ja pyhityksen merkityksestä pelastumiselle. Heprean kielessä ei ole olemassa erillistä sanaa, joka...

Oman hagiasmoksen (kreikan verbistä hagiadzoo, “pyhittyä”) tarkkailua ja arviointia on ehkä kuitenkin syytä välttää (ainakin körtin), koska seurauksena on yleensä joko epäusko ja epätoivo tai omavanhurskaus… flower

PH siis asuu uskovassa. Jos sana on kiväärin takatähtäin, on PH se etummainen, ja tähtäyslinja on luotisuora. Jumalan persoonat / Jumala itse itsensä kanssa eivät / ei voi olla keskenään ristiriidassa —> jos check PH - Raamattu on ristiriitainen, on syytä funtsia hengen todellista luonnetta 😉

Apostolit julistivat pelastusta Kristuksessa kehottaen: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut.” (Ap. t. 16:31.) Usko Kristukseen ei kuitenkaan ole ihmisen oman päättelyn synnytettävissä, vaan sen saa aikaan Jumalan sana: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” (Room. 10:17)

Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan Pyhä Henki vaikuttaa uskon evankeliumin julistuksen sekä kasteen ja ehtoollisen sakramenttien välityksellä (Augsburgin tunnustus V).

Luterilaisille tärkeä sola fide -periaate (suom. ‘yksin uskosta’) merkitsee, että ihminen ei pelastu minkäänlaisten omien tekojensa tai ansioidensa perusteella vaan yksin uskosta.

Luterilaisessa teologiassa on uskon kuvattu koostuvan kolmesta asiasta:

se on Jumalan tahdon ja hänen pelastustekojensa tietämistä (notitia)
niihin myöntymistä (assensus)
niihin luottamista ja siten omaksi saamista (fiducia).
edit; Tarkennusta sen verran, että Jumalan tahdon kokonaisuudessaan tuntee toki vain Jumala yksin, yllä tarkoitetaan meille etenkin erityisessä ilmoituksessa, eli Raamatussa ilmoitettua tahtoa, itse kunkin kohdalla PH sitten ilmoittelee tarkemmin. Melko yleinen termi tässä yhteydessä on omaksitunnoksi nimitety ihmisen sisäinen kokemus, mutta kun kaikki ei välttämättä ole Jumalasta, on taas muistettava se, että henkilökohtaisena koettu Jumalan tahto / ilmoitus ei voi koskaan olla ristiriidassa erityisen ilmoituksen, eli Raamatun kanssa. (raamattuperiaate / sola scriptura).

“…mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
karttakaa kaikenkaltaista pahaa.” flower

Tess 5:21-22
http://raamattu.fi/1933,38/1Tess.5.html

"Pelastuksen omistaminen

DE APPLICATIONE SALUTIS

Kristuksen on myös saatava ihmiset osallisiksi siitä pelastuksesta, jonka hän on heille hankkinut. Meille ihmisille on aivan erityisen tärkeää, miten tämä tapahtuu. Jos me näet tässä kohden erehdymme, menetämme autuuden huolimatta siitä, että se Kristuksen toimivan ja alistuvan kuuliaisuuden (oboedientia activa et passiva) kautta on kaikille ihmisille kalliisti ansaittu. Merkitsee perin vähän, sanotaanko sitä, miten ihminen tulee osalliseksi Kristuksen ansaitsemasta pelastuksesta, pelastuksen omistamiseksi (applicatio salutis a Christo acquisitae), Pyhän Hengen omistukseen saattavaksi armoksi (gratia Spiritus Sancti applicatrix) vai pelastusjärjestykseksi (ordo salutis) vai muuksi, kun vain nämä sanat ilmaisevat todella sitä, mitä Raamattu asiasta opettaa. Ennen kaikkea on pidettävä kiinni siitä, ettei meidän kohdallamme voi olla olemassa mitään pelastuksen omistamista, jos me kiellämme sen pelastuksen hankkimisen, joka meillä Raamatussa on esitettynä. Tapahtuuhan pelastuksen omistaminen vain siten, että syntien anteeksiantamus, joka on Jumalan sydämessä, Jumalan taholta tarjotaan evankeliumin kautta ihmisille, ja ihmiset puolestaan ottavat sen vastaan uskon kautta (Luuk. 1:77). Pelastuksen omistamisessa kaikki riippuu siitä, että säilytetään usko ainoana syntien anteeksiantamuksen omistamisen välineenä. Ei mitään, mikä edeltää uskoa (katumusta, contritio), eikä mitään, mikä seuraa uskoa (pyhitystä, hyviä tekoja, unio mysticaa jne.), saa rinnastaa uskoon syntien anteeksiantamuksen omistamisen välineenä eikä liittää siihen, Jos näin tehdään, tulee koko kristillinen pelastusjärjestys käännetyksi ylösalaisin ja siitä tulee kadotuksen järjestys (vrt. Yksim. Ohje, M. 618, 38–41; suom. 495 s.)." flower

“Armonvälineillä on Raamatun mukaan kahdenlainen voima: 1. tarjoava eli antava voima (vis exhibitiva, dativa, collativa), 2. siihen perustuva vaikuttava voima (vis effectiva sive operativa). Tarjoava voima on sitä, että ne tarjoavat ihmisille Kristuksen sovitusteon ansiosta olemassa olevaa syntien anteeksiantamusta, siis armoa, mikä merkitsee Jumalan armollista mielenlaatua (favor Dei; vrt. Yksim. Ohje, M. 602, 57; suom. 484). Armonvälineiden vaikuttava voima on sitä, että Jumala näiden välineiden kautta, koska ne lupaavat syntien anteeksiantamuksen, aikaansaa myös uskon tarjottuun syntien anteeksiantamukseen ja vahvistaa uskoa, missä se jo on käsillä (vrt. Yksim. Ohje, M. 602, 56; suom. 484).”

"Uskosta tapahtuvan vanhurskautuksen tärkeys

“2. Pyhän Hengen ja koko Pyhän Kolminaisuuden asuminen ihmisessä (unio mystica). Raamattu opettaa, että tämä Jumalan yhdistyminen kristittyihin, joka on suuri salaisuus (Ef. 5:32), on sekin seurausta siitä, että heidät on vanhurskautettu uskosta (Gal. 3:2 - <<<0331>>> Ef. 3:17; Joh. 14:23; 1. Kor. 6:19; 2. Kor. 6:16). Raamatun mukaan ei tämä Jumalan asuminen uskovissa, joka on salaisuus, koske ainoastaan heidän sieluaan, vaan myös ruumista (1. Kor. 6:15). Unio mystica on erotettava Jumalan läsnäolosta kaikissa luoduissa (unio generalis), sillä edellinen on uskovaisten etuoikeus (Joh. 14:23 s.). Se ei myöskään ole vain Jumalan vaikutusta tai Jumalan lahjojen asumista heissä, sillä Raamatun mukaan Jumala itse asuu uskovissa (vrt. Yksim. Ohje, M. 624, 65; suom. 499). Edelleen ei unio mystica -ajatusta ole vietävä niin pitkälle, että se panteistisesti tarkoittaisi kristittyjen olemuksen muuttumista substanssiltaan samaksi kuin Jumala, sillä unio mystica ei kumoa sitä eroa, mikä vallitsee Luojan ja luodun välillä. Unio mystica -oppi on myös käytännön kannalta erittäin merkitsevä, sillä Raamattu käyttää sitä sekä varoittaessaan (1. Kor. 3:17 - 6:15) että lohduttaessaan (Room. 8:10 s.; Ef. 4:30).”

[Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka. Lyhennetty laitos. Laatinut J.T. Müller, suom. Heikki Koskenniemi. 2. uudistettu laitos SLEY-kirjat 1995]

sakramentit kuuluvat kirkkoon, jolla yksin on etuoikeus toimittaa niitä

Vanhan kirkon aikana kirkon pyhiä toimituksia kutsuttiin salaisuuksiksi (kr. mysterion). Tämä nimitys on säilynyt kreikankieliselle traditiolle perustuvassa idän ortodoksisessa kirkossa. Lännen latinankielisessä kirkossa pyhiä toimituksia alettiin kutsua sakramenteiksi (lat. sacramentum).

Luterilaisuudessa sakramentissa toimii Kristus itse; kelvottoman papin (opus operatum) toimittama sakramentti on pätevä (vaikka sen toimittaisi Perkeleen äitimuori, sanoi joskus Luther), mutta ehtoollisen sakramentin nauttijan on oltava tietoinen tilastaan, jotta ei ehtoollista nauti vahingokseen. flower

Augustinukselta on peräisin käsitys, että sakramentin muodostaa “sana ja näkyvä aine”, jotka muodostavat yhdessä “näkyvän sanan” (Johdatus dogmatiikkaan s. 219).
Augustinuksen ajatusta siitä, että sakramentin vaikutus ei ole riippuvainen sitä toimittavan papin persoonasta kehitettiin edelleen keskiajalla. Tämän perustalta muodosteltiin ns. opus operatum -oppi: koska sakramentin vaikutus ei ole kiinni sen toimittajan arvollisuudesta, sanotaan sakramentin vaikuttavan pelkkänä “tehtynä tekona” (lat. opus operatum). Tähän asetettiin kuitenkin se ehto, että sakramentin vastaanottajan tulee olla asennoitunut niin, että hän ei “asetta estettä” Jumalan armon vaikutukselle. flower

Virkateologia vain tahtoo joskus sotkeentua tähänkin, kun esim. naispappien tomittamista sakramenteista ja niiden pätevyydestä evl-kirkossa on kyse.

"Vanhastaan kristinuskossa tunnustettiin, että vaikka pelastus periaatteessa edellytti näkyvän kirkon / seurakunnan jäsenyyttä, kaikki jäsenet eivät kuitenkaan välttämättä lopulta pelastuisi. Näin syntyi ajatus, että näkyvän kirkon jäsenyys ei ole tae pelastuksesta. Voi siis olla niin, että henkilö on näkyvän kirkon jäsen, mutta hän on sydämessään siitä irti. Näkyvän kirkon jäsenyydestä huolimatta hän ei ole näkymättömän Kristuksen kirkon, Kristuksen ruumiin jäsen. Tätä käsitystä kutsutaan corpus permixtum -opiksi: kirkossa on jäseniä, joista toiset osoittautuvat lopulta pyhiksi ja toiset eivät. Käsitykseen kuului myös selkeä käsitys siitä, että ihminen ei voi arvioida toisen ihmisen tilaa, ellei se ole aivan ilmeinen (julkinen synti tai harhaoppi). Toinen kristitty ei voi nähdä toisen ihmisen sydämeen ja sanoa, onko tämä oikea kristitty vai ei. Muun muassa Luther yhtyi tähän vanhakirkolliseen ajatukseen. Ihmiset eivät siis voi itse jakaa näkyvää kirkkoa todellisesti pyhiin ja jumalattomiin, vaan sen voi tehdä yksin Jumala.

Uskonpuhdistuksen jälkeen protestanttisessa pietismissä syntyi edellisestä poikkeava kirkkokäsitys. Pietismi korosti henkilökohtaista sydämen uskoa ja näkyvää hartauselämää. Pietismi synnytti ajatuksen, että kirkossa on sisällä pieni uskovien kirkko (ecclesiola in ecclesia). Tämä kirkon sisällä oleva pyhien joukko erottautui julkisella uskollaan ja näkyvällä hartauselämällä. Syntyi maallikoiden johtama seura- ja hartaustoiminta. Ainakin ajoittain pietismissä ajateltiin, että ecclesiolan voi myös näkyvällä tavalla erottaa muusta näkyvästä kristittyjen joukosta.
Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttava vanhoillislestadiolainen herätysliike edustaa edelleen pietismin ecclesiola-käsitystä puhtaimmillaan. Vanhoillislestadiolaisten mukaan näkyvä kirkko, eli evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat ovat kuin “hengellinen esivalta”, jonka sisällä Jumalan valtakunta on. Jumalan valtakunnaksi ymmärretään liikkeen omat ns. Rauhanyhdistykseen kuuluvat jäsenet, jotka ovat ovat tehneet “parannuksen” eli tunnustaneet syntinsä ja saaneet synninpäästön. Muut eivät kuulu Jumalan valtakuntaan. Heidän kirkko-oppiinsa kuuluu myös käsitys siitä, että oikean seurakunnan eli Jumalan valtakunnan muurit ovat korkeat, eli oikean seurakunnan ja muun kirkossa olevan jumalattomien joukon välillä voidaan helposti nähdä raja."

Eskarilestadiolaiset ottivat 2015 sakramentit omaan käyttöön;

Kotimaa24

Esikoislestadiolaiset ottivat ehtoollisen omaan käyttöön
(Korjattu 7.12 klo13.58) Mikkelin esikoislestadiolaisten rukoushuoneessa vietettiin tänään illansuussa kirkkohistoriallinen ehtoollispalvelus. Kotimaa24 oli paikalla seuraamassa tapahtumia. Saarnaaja, ehtoollispalveluksen pitäjä ja ehtoollisen...

ennen tätä ja ehtoollisyhteyden rikkoontumista evl-piispat totesivat mm seuraavaa;

“Omien sakramenttien seurauksena esikoislestadiolaiset eivät enää olisi kirkollinen herätysliike vaan eräänlainen vapaakirkko.”

Suomalaisessa luterilaisuudessakin on vivahteensa, kuudennen polven körttinä (kahden suvun kautta) olen kansankirkon jäsen, mutta en karsasta Lähetyshiippareitakaan, ja tilaan STLK:n “Luterilainen” -lehteä, joka tosin ei ole ihan yhtä vanha kuin Hengellinen Kuukauslehti, 130 vee 😉

Tunnustuksellisissa luterilaisissa seurakunnissa jaetaan ehtoollista vain seurakuntaan tai sen uskonyhteyteen kuuluville ehtoolliselle oikeutetuille jäsenille.
Lähetyshiippakunta taas ei perustamisasiakirjansa mukaan ole rekisteröitynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, jotta myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet voivat kuulua siihen.
Hiippakunnan perustamisasiakirjan mukaan se kuuluu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jatkumoon ja “jatkaa sitä luterilaista uskoa ja seurakunnallista elämää, joka Suomessa on vaikuttanut”. Samalla Lähetyshiippakunta toimii “täysin itsenäisesti kirkkona”.

LHPK - Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta – 9 Sep 18

Blogi: Viisi kysymystä Lähetyshiippakunnasta | LHPK - Suomen...
1. Miksi teillä on tuollainen nimi? ”Hiippakunta” viittaa kirkolliseen järjestykseen, sillä emme …

“Joissakin protestanttisissa, yleensä kongregationalistisissa vapaakirkoissa ajatellaan siten, että näkyvä kirkko tai seurakunta ei ole oikeastaan kirkko lainkaan. Kyseessä on vain sosiologinen yhteisö. Tärkeää on pelkästään kuulua näkymättömään taivaalliseen Kristuksen ruumiiseen. Näin ollen oikeasti ja varsinaisesti on olemassa vain näkymätön kirkko. Tällainen kirkkokäsitys tekee järjestäytyneestä seurakunnasta lähinnä tarkoituksenmukaisuuskysymyksen. Lisäksi se helpottaa opillisesti sellaisia tilanteita, joissa seurakunnat jakautuvat kahtia esimerkiksi henkilöriitojen vuoksi. Tällainen kirkkokäsitys sietää vahvasti kirkon jakautumista eli skismaa eikä ole siitä huolissaan. Yleensä vanhat kirkot ja myös vanhimmat uskonpuhdistuksen kirkkokunnat suhtautuvat hyvin vakavasti kirkon organisatoriseen hajaantumiseen eli skismaan ja pitävät sitä ainakin jossain määrin kirkon katolisuuden vastaisena.”

[wiki ym]"

(Usko ja rukous, Nuuska) flower flower flower

Stiina

Viestien lukumäärä : 260
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Tietoa kyselijöille

Viesti  jarrut lähetetty Ma Syys 24, 2018 1:53 pm

Jouko Nieminen ei ole helluntailainen, hän vaikuttaa  Suomen Evankeliumikoulun / Evankeliumin opintoyhdistyksessä.



https://www.evankeliumikoulu.fi/


Mitä on Suomen Evankeliumikoulu ja Evankeliumin opintoyhdistys?

Toisinaan kysytään, onko Suomen Evankeliumikoulu ja Evankeliumin opintoyhdistys kirkko vai seurakunta. Ei ole kumpaakaan. Yhdistys on opetustilaisuuksia järjestävä ja sielunhoitoa tarjoava järjestö. Yhdistyksen tehtävän voi ilmaista samalla tavalla kuin apostoli Paavalin ilmaisi omansa: ”Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan.”

Toisinaan kysytään myös, onko Evankeliumin opintoyhdistyksen toiminta ekumeenista. Ekumenialla tarkoitetaan silloin kirkkokuntien välisen keskinäisen yhteyden rakentamista. Opintoyhdistys ei tee tällaista työtä. Kyse ei myöskään ole allianssikristillisyydestä eli kirkkokuntien jäsenten keskinäiseen yhteyteen pyrkimisestä.

Sen sijaan kyse on sellaiseen yhteyteen pyrkimisestä, jossa osapuolina ovat toisaalla Kristus ja toisaalla ne ihmiset, jotka ovat lain valossa nähneet tuomionalaisen asemansa ja havainneet kyvyttömyytensä pelastaa itsensä. Yhteys on kolmiyhteisen Jumalan ja syntisen ihmisen välistä yhteyttä, jonka kuka tahansa voi ajallisesta hengellisestä taustastaan riippumatta saada kääntymällä Jumalan puoleen ja panemalla toivonsa Kristuksen sijaiskuolemaan Golgatalla.

Kysymys on siis Kristus-keskeisestä yhteydestä, jossa osapuolina eivät ole kristityt vaan jossa Kristus on keskus ja pääasiana on syntisen yhteys synnit sovittaneeseen Kristukseen. Ihmisethän ovat samanlaisia ja viimeistään pyhän Jumalan ja hänen sanansa edessä tämä käy selvemmäksi: ”Kaikki ovat syntiä tehneet”.

Kaikkien ihmisten pelastuskin on sen tähden samanlainen, sillä ”kaikki saavat lahjaksi vanhurskauden. Me jumalattomat saamme lahjavanhurskauden uskomalla Jeesukseen. Hän on meidän syntisten Vapahtaja riippumatta siitä, mikä kirkollinen tai kirkkokunnallinen tausta meillä kullakin täällä ajassa on. Kirkkokunnat ovat ajallisia mutta Kristus on iankaikkinen.

Kun monet puhuvat kristittyjen välisestä yhteydestä, me puhumme kristittyjen ja Kristuksen välisestä yhteydestä. Kristus-yhteys on jokaiselle ihmiselle kaikkea muuta arvokkaampaa, sillä Jumala ”on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin”. Silloin ”kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen”. Silloin ekumeeniset ja yhteiskristilliset saavutukset osoittautuvat ajallisiksi ja avuttomiksi ja Kristus-yhteys antaa pelastuksen.

Tämän tähden me keskitymme Kristukseen. Tämän tähden me keskitymme siihen, mitä Jumala on Kristuksessa tehnyt syntisten hyväksi. Tämän tähden me keskitymme Paavalin opetukseen, jonka mukaan ”ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja” ja siihen, että autuas on se, ”jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja”. ”Sillä kaikki (taustastaan riippumatta) ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.”

Per-Olof Malk

http://www.evankeliumikoulu.fi/yhteystiedot/suomenevankeliumikoulu/
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1911
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Jouko Nieminen /Matteuksen evankeliumi: 16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Viesti  jarrut lähetetty Ti Syys 25, 2018 7:37 am

Stiina sanoo:
(Eli minä koen luennon pääasiassa lakina.)

Kiitos vastauksestasi Stiina.
Saanko pyytää Sinua vähän tarkentamaan, voisitko mainita ne kohdat
Jouko Niemisen luennossa, jotka ovat mielestäsi lakia?
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1911
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Jouko Nieminen /Matteuksen evankeliumi: 16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Viesti  Stiina lähetetty Ti Syys 25, 2018 8:59 am

Kiitos P-O Malkin selvityksestä. En ollut sitä muistaakseni aikaisemmin lukenut. (P-O on minun suosikkini kristittynä pappina.) Siinä on kaiken lisäksi todella "hyvä" ihminen, ei tietenkään mikään Jumala.

Joo tästä Niemisen opetuksesta. Ensinnäkin kyseessä voi olla pelkästään minun subjektiivinen näkemys asiasta (luultavasti). Toiseksi minun pitäisi jaksaa vielä kuunnella se uudestaan, ehkä jaksan, jos ei ole nyt muutakaan. Vanhana raihnaisena, myös polvi- ja lantiovaivaisena en voi istua kauaa netissä (mitä teen kuitenkin). (Kauheasti pitäisi jaksaa ravata lääkärillä, hoitaa terveyttä ja kuntoa, tehdä ruokaa, pitää huusholli kunnossa, oppia uutta, pysyä Kristuksessa, keksiä, miten ympätä lapsille ja lapsenlapsille kristinuskoa yms. (Nelivuotias on oppinut tarhassa rentoutumaan joogaajien ja mindfulness juttujen tavoin. Siunaa vain kämmenet yhdessä puoli ylhäällä intialaiseen tapaan ylpeänä. Osaa tietenkin ristiä, muttei tahdo, huh!)

Vanhasta muistista luennosta jäi huomaamatta, että Kristus on rakastanut meitä ensin, josta lähtökodasta minä ainoastaan pystyn, jos sittenkään mihinkään kehotuksiin tai vaatimuksiin. Tahto kyllä on, mutta liha on heikko...
Armon Kristuksessa löytäneenä, välillä osaan levätäkin Hänessä, mutta välillä laki iskee kunnolla taas ja koen olevani huono Kristitty. Luterilaiselle tämä on normaalia, muttei kivaa eikä hauskaa. Haluaisi meikäkin olla ja tehdä jotain suurta Jumalan Valtakunnassa. Kiitos kuitenkin Herran, että tämmöisenäni saan armon, anteeksiannon ja pelastuksen. Luterilaisella Ehtoollisella käynti auttaa uskomaan tähän, koska se on tarkoitettu huonoille ja lahjattomille kilvoittelijoille sekä sairaille.
Seurakunnissa kuitenkaan ei voi eikä jaksa käydä, koska nykykristityt eivät enää tätä ymmärrä, vaan kilpailevat paremmuudessa ja ansioissa törkeämmin kuin katoliset konsanaan (omavanhurskaus ja siunaukset); haukkuvat, syyttelevät, syyllistävät ja nostavat jonkun heikon ja sairaan esimerkiksi, jolle tekevät "hyviä tekoja" malliksi muille heikoille, mutta eivät auta toista tekemään samoin, vaan vertaavat ja ottavat kunniaa. Kuitenkin I love you

Stiina

Viestien lukumäärä : 260
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Jouko Nieminen /Matteuksen evankeliumi: 16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Viesti  Hellevi lähetetty Ke Syys 26, 2018 7:51 am

Kun kuuntelin Niemisen luennon, minulle muistui nuoruudesta mieleeni kaksi
lähetyssaarnaaja naista, jotka kokouksessa kertoivat, kuinka he joutuivat
hoitamaan ja opettamaan "noita epämiellyttäviä kiinalaisia lapsia",
ja siten hyvin hurskaasti sanoivat ottaneensa Ristinsä, ja seuraavansa Jeesusta.

Ajattelin siinä omaa elämääni ja uskonasioita vieroksuvaa miestäni,
että se on minun ristini.  Se ei kuitenkaan saanut minua vakuuttuneeksi,
koska miehen työmaa oli ulkomailla, ja hän oli paljon poissa kotoa.

Kesti se, ennen kuin ymmärsin, minä haluan ja saan kulkea Jeesuksen jäljessä ja seurata
Häntä, kaikessa, ilossa, surussa, ahdistuksissa, pilkattuna  ja hylättynä, sukuni tuttavieni ja toisten
uskovienkin taholta.  

Uskallammeko/haluammeko tänäkin päivänä pitäytyä Jumalan Sanaan,
Jeesukseen Kristukseen, vai kiellämmekö Hänet,
Pietarin tavoin, vaikka olisi pitänyt kieltää itsensä ja tunnustaa
tuntevansa Jeesuksen, Mestarinsa!

Vai, huudammeko me  enemmistön mukana,
"Vie pois tämä, mutta päästä meille Barabbas!"
Luukas:23:18
avatar
Hellevi

Viestien lukumäärä : 234
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Ajatuksia keskeneräisenä

Viesti  Stiina lähetetty To Syys 27, 2018 9:43 am

Niinpä Hellevi. Hyvä huomio. Minusta se ei kuitenkaan voi olla meistä itsestämme kiinni, vaikka siltä näyttääkin.
Laki ei maailmasta häviä ennen kuin vedämme viimeisen henkäyksen. Luterilaisena välillä luulen, että muka osaisin itse erottaa lain ja evankeliumin oikealla tavalla; en osaa. Pitkään olen uskonut, että pystyn saamaan ihmiset uskomaan, kun vaan saan kerrottua heille Evankeliumin Kristuksesta. Ei mene niin ollenkaan, silti joutuu olemaan valmiina, jos saisi vaikuttaa. Emme ymmärrä Jumalan teitä. Minä en välillä yhtään. Laulussakin sanotaan: "Tunnen Suurta Jumalaa vain vähän". On välillä raivostuttavaa, kun ei ymmärrä. Vaikeasti olen oppinut, että ei edes uskossa pysyminen ole minun ansioni. Jos Jumala ottaa pois (uskon, että ei ota, kun luvannut niin) uskon ja armon, niin enpä voisikaan mitään.
Rippikoulun muistolauseeni oli kohta Uudesta Testamentista: "Pysykää te Minussa, niin Minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää ellei se pysy puussa, niin ette tekään ellette pysy Minussa". Silloin ymmärsin sen oikein, että voin vain pysyä Sanassa ja Sakramenteissä ja Salattu Jumala on tehnyt ja tekee loput. Myöhemmin olen syyllistynyt väärin usein ja alkanut ahertaa epäonnekseni lain tekoja. Sitäkään en ymmärrä, miksi toiset saa tehdä onnistuneita laintekoja ja toiset ei. Vaikeasti ymmärrän kuinka olemme samalla viivalla, kun meillä on niin erilainen elämänosa. Syntisinä Jumalan edessä olemme samalla viivalla, mutta sitä en ymmärrä, miksi kaikki eivät usko, tahi saa edes mahdollisuutta uskoa. Pelkkä oma usko ei voi täten olla pelastavaa uskoa. Ihmisten sydämeen en tietenkään näe, siksi en saa tuomita ketään, kehoittaa voin, jos sallitaan ja vastata kysymyksiin, jos osaan. (Minun aviomieheni ei tunnustuksellisesti näytä uskovan. On puhumaton ja jakamaton yms. En voi muuta kuin kääntyä rukouksessa Jumalan puoleen. Vastoinkäymiset eivät saa häntä kääntymään niin kuin minut. Ymmärrän, ettei ole minun vallassani. Rassaa kyllä uskoa ja saa välillä omiin yrityksiin, joista on vain haittaa, silti jos en yritä syyllisyys jää painamaan. Että semmottis tänään. I love you Jeesus tulee pian. Vaikka tuomio mukanaan, ei tarvitse pelätä häntä. Kaikki on sitten hyvin.

Stiina

Viestien lukumäärä : 260
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Jouko Nieminen /Matteuksen evankeliumi: 16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa