Final countdown - lopun ajat

Oletko koskaan miettinyt, mitä lopussa tapahtuu? Mitä Jeesus asioita käskee lähimpiensä tehdä?
Lopun odotus,  Mark. 13:3-13, 21-23, 33-37
Markuksen evankeliumin kohta paljastaa neljä asiaa, joihin Jeesus haluaa lähimpiensä kiinnittävän huomiota. Samalla Jeesus kuitenkin myös rohkaisee joka kohdan jälkeen. ”Blebete” - sama sana on kaikkien käskyjen takana. Se tarkoittaa: olkaa varuillanne, ottakaa huomioon, pitäkää silmällä.

• Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan! (13:5), MUTTA: (Älkää pelästykö)
  
• Pitäkää varanne! (vaikeita aikoja on tulossa) (11)MUTTA: evankeliumi on julistettava kaikille, älkää olko huolissanne, puhukaa niillä sanoilla, jotka saatte ja rukoilkaa
  
• Pitäkää varanne! (23) MUTTA: Olen ilmoittanut tämän teille ennakkoon
  
• Olkaa valveilla ja varokaa (33,35), sillä te ette tiedä tapahtumien aikoja.
  
  

Tiivistettynä: Pysykää siinä, mitä olen teille kertonut, älkää antako huijata itseänne. Teille ei ole luvassa helppoja aikoja, mutta hoitakaa silti rohkeasti tehtäväänne, sillä minä tiedän kaiken mitä on tulossa, nyt tekin tiedätte ja voitte varautua. Olkaa valveilla ja muistakaa, ketä palvelette, niin kaikki käy hyvin! Ette ole yksin, teille on annettu voima tehtäväänne. (Joh.15:4-7


Samanlaista tekstiä, ahdinkoa on luvassa myös Ilmestyskirjassa. Ilmestyskirja on toisaalta kirjoitettu tiettyjen seurakuntien tiettyyn tilanteeseen. Kuitenkin siinä on nähtävissä myös yleismaailmallisia piirteitä. Ilmestyskirja on kirjoitettu hyvin sotilaallisesta näkökulmasta. Se puhuu taistelusta, taistelujoukoista ja voitosta.

Sitä ei saa lukea täysin kronologisena kirjana vaan se noudattaa heprealaisen runouden kaavoja: samaa asiaa katsotaan uudelleen ja uudelleen eri näkökulmista, toistetaan ja tarkennetaan. Teksti ei siis etene kronologisesti vaan siinä palataan välillä taaksepäin. Tekstin takaa löytyvä mystiikka ja symbolismi aukeaa suurimmalta osin sen ajan tapahtumista käsin.


1:1-3:22 Henkilökohtaiset viestit, 4:1-18:26  Näyt taisteluista ja vaikeuksista, 19:1-22:21 Voitto.
Ilmestyskirja kuvaa Jeesusta eri tavoin.
Esim. Luotettava todistaja 1:5, Alku ja loppu 21:6, Kaikkivaltias 16:, Hän, joka istuu valtaistuimella 5:13, Voideltu 11:15, Kuningasten kuningas 17:14, Voitokas ratsastaja19:11, Karitsa, kaitsija 7:17, teurastettu Karitsa 14:1


Ilmestyskirjassa pääosassa on Jumala, joka hallitsee, eivät ahdingot. Ilmestyskirjassa on vielä kymmeniä eri Jumalan nimiä, jotka ovat kaikki rohkaisevia, voitokkaita. Ilmestyskirja puhuu vaikeuksista ja taisteluista, mutta ennen kaikkea mahdollisuuksista voittaa ne. Tarkoituksena on rohkaista sen ajan seurakuntia: tulossa ei ole helppoja aikoja, mutta keskity olennaiseen, nosta katseesi taivaaseen, olet voittajan puolella.

Tekstissä puhutaan tutusti taas paimenesta ja lampaista ja vuohista. Palestiinassa tuohon aikaan lampaat olivat yleensä valkoisia ja vuohet mustia. Laumassa saattoi olla molempia ja ne laidunsivat päivän yhdessä. Illalla ne jaoteltiin kahteen ryhmään, koska lampaat nukkuivat mieluimmin raittiissa ilmassa kun vuohet taas tarvitsivat lämpimämpää yösijaa. Paimenen ei tarvinnut käydä korkeakoulua osatakseen erottaa lampaat vuohista, niin silmiinpistävä väriero oli. Tiesikö yksittäinen lammas tai vuohi väriään? Tekstin mukaan ei. Tuomio ja jaottelu tulivat sille yllätyksenä. Mitä minä olen tehnyt päästäkseni tälle puolelle, oli kummankin ryhmän kysymys. Mihin tämä jaottelu perustuu?

Ennen viimeistä tuomiota puhutaan ihmisen vastuusta, tilivelvollisuudesta Jumalalle. Valvomisesta, odottamisesta ja Jumalan antamien lahjojen hoitamisesta. Kyse ei ole niinkään yksittäisistä teoista kuin kuuliaisuudesta, asenteesta ja arkipäivän rakkaudesta. Tuomittavat eivät muistaneet yksittäisiä tekojaan, ne olivat tulleet niin luonnollisesti, usko ja elämä olivat sopusoinnussa. Jumala näkee yksittäisten tekojen taakse, sydämeen.

Luther opetti, että hoidettu usko johtaa rakastamiseen. On totta, että emme koskaan saavuta Jumalan meille asettamia ihanteita uskosta ja rakkaudesta. Silloin on hyvä muistaa, että Jumalalle riittää se, että hän tuntee meidät. Kun meillä on pienikin hitunen uskoa, joka saa meidät katsomaan Jeesukseen. Minä en pysty tähän täydellisesti, mutta hän teki sen puolestani. Silloin aukenevat taivaan portit.


Raamattu ei lopunajoissa koskaan keskity tarkalleen kuvailemaan sitä, mitä tapahtuu vaan sitä, miten meidän tulee toimia! Raamattu ei lupaa helppoa elämää, mutta se ei myöskään lupaa mahdotonta elämää. Jumala on kaikessa mukana. Lopussa pätevät samat säännöt kuin alussa ja mitä enemmän ympärillä kiehuu, sen tärkeämmäksi Jumalan lähellä pysyminen muuttuu.
Olennaista on tämä: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja sielustasi ja mielestäsi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Tässä ovat laki ja profeetat.