Markku Särelä / Älkää murehtiko

kirjoittaja Hellevi Ma Helmi 08, 2021 7:51 am

Älkää murehtiko

Kukaan ei voi palvella kahta herraa, sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava tai tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mam-monaa. Sen tähden sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katselkaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole niitä paljoa
suurempiarvoiset? Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä edes yhden kyynärän verran? Mitä te murehditte vaatteista?

Katselkaa kedon liljoja, kuinka ne kasvavat: ne eivät tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: Salomo ei ollut kaikessa loistossaan niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huoenna heitetään uuniin, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tai: 'Mitä me Älkää murehtikojuomme?' tai: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille lisäksi annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:24-34. Tässä tekstissämme Vapahtaja muistuttaa meitä siitä, että olemme palvelijoita. Emme kukaan ole isännän tai herran asemassa, vaan me kaikki olemme palvelijoita. Eroa on vain siinä, ketä tai mitä palvelemme.

Toiset palvelevat tosi Jumalaa, toisilla on jokin ajallinen asia isäntänä, usein omaisuus eli mammona, toisinaan myös ystävä, kaveri tai muut ihmiset, tiede, oppineisuus, muoti tai oma järki ja niin poispäin. Se, minkä varassa ihminen luulee elämänsä olevan tai jota hän seuraa, on hänen jumalansa. Vain harvoilla on tosi Jumala Jumalana. Niinpä tekstimme varoitus on meille hyvin tärkeä: "Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa."

Jumala on ottanut meiltä pois viisi pastoria lyhyen ajan sisällä koetellakseen meitä. Hän koettelee, onko tosi Jumala meidän Jumalamme vai onko meillä jokin epäjumala. Hän haluaa koetella meitä, luotammeko hänen hyvyyteensä ja rakkauteensa meitä kohtaan vai epäilemmekö me sitä. Hän haluaa koetella meitä myös siinä, pysymmekö hänen selvässä sanassaan ja sen mukaisessa tunnustuksessa, vai olemmeko valmiita siitä luopumaan inhimillisistä syistä. Hän on varoittanut lopun ajan moninaisista eksytyksistä ja sanonut: "Sen tähden, että laittomuus lisääntyy, kylmenee useimpien rakkaus.

Mutta se, joka vahvana pysyy loppuun asti, pelastuu." (Matt. 24:12–13) Laittomuus on sitä, että julistaja tekee omia lakeja ohi kymmenen käskyn ja vaatii seurakuntaa niitä noudattamaan, ja kuulijat seuraavat sellaista opetusta. Se ilmenee myös siinä, että julistaja asettuu selviä Jumalan sanan kieltoja tai käskyjä vastaan. Laittomuus ilmenee myös yhteiskunnallisella tasolla välinpitämättömyytenä Jumalan käskyjä kohtaan, kuten ajassamme on aivan maailmanlaajuisesti havaittavissa.

Jumalan sana ei anna meille lupaa lipsua missään kohdassa, vaan Jumala haluaa, että rakkautemme lähtee hänen sanastaan ja kohdistuu valikoimatta kaikkiin lähimmäisiimme ja että se saa sisältönsä Jumalan sanasta. Erityisesti meidän paimenten on osoitettava rakkautta kaikkia haltuumme uskottuja sieluja kohtaan, niin ettemme jätä heistä ketään hoidotta.Tekstimme sanoo: "Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Silti me saatamme kysyä esimerkiksi: Miten kirkkomme käy? Kuka hoitaa vanhuksemme?

Kuka meidät siunaa hautaan? Kuka kastaa syntyvät lapset? Kuka opettaa nuoria ja pitää rippikoulun heille? Nämä ovat aiheellisia kysymyksiä tilanteessa, jossa elämme. Ne ovat kysymyksiä, joihin meille ei ole muuta vastausta, kuin että Jumala sen tietää ja hän järjestää asian. Saamme jättää huolemme rukouksessa hänelle ja uskoa, että hän järjestää asian tavalla tai toisella.

Kun Jumala on nähnyt hyväksi ottaa meiltä pois viisi pastoria heidän sairautensa tai opillisen kykenemättömyytensä tähden, hänellä täytyy olla siihen oma viisas tarkoituksensa ja suunnitelmansa. Hän haluaa koetella uskoamme ja varjella meidät totuudessa. Samalla hän on tehnyt tilaa, niin että hänen armostaan ja johdatukses-taan voimme saada kykeneviä ja uskollisia pastoreita heidän tilalleen, - jos maailma yleensä pysyy pystyssä, niin että toimintamme voi jatkua.

Joskus tulemme myös viimeiselle rajalle, jonka hetki on meiltä salassa. Varmasti sitä ennen tapahtuu yllättäviäkin asioita. Siitä Raamattu sanoo: "Silloin teitä annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Silloin monet lankeavat pois, ja antavat toisensa ilmi ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Sen tähden, että laittomuus lisääntyy, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta se, joka vahvana pysyy loppuun asti, pelastuu."

Tällaista onkin tapahtunut historian kuluessa. Mutta vielä tulee tapahtumaan monenlaista. Mutta asian ydin on siinä, että monen rakkaus kylmenee Jumalaa kohtaan ja samalla Jumalan sanan totuutta kohtaan sekä myös uskollisia kohtaan. Eihän vain meidän rakkautemme ole kylmenemässä?

Olemme murheellisia niiden tähden, jotka ovat ajautuneet lakimaisuuteen ja jopa joutuneet lain alle. Toivomme ja rukoilemme heidän puolestaan. Toivomme myös, että heillä olisi paluu takaisin niin, ettei toteutuisi apostoli Johanneksen sana: "On syntiä, joka on kuolemaksi. Siitä en sano, että olisi rukoiltava." (1 Joh. 5:16). Itsensä paaduttaminen totuuden edessä on vakava asia. Rukoilemme, että toteutuisi se, mitä sama apostoli samassa kohdassa sanoo: "Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, rukoilkoon, ja Jumala on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi."Olemme uskonveljiä ja -sisaria, saman Jumalan perheenjäseniä.

Jumala on yhdistänyt meidät toinen toisiimme samalla uskolla ja iankaikkisen elämän toivolla, luterilaisella opilla ja keskinäisellä kristillisellä rakkaudella. Tämä on harvinainen Jumalan lahja nykyaikana. Olemmehan siitä Jumalalle kiitollisia? Tuemme toinen toistamme uskontaistelussa ja kilvoituksessa. Emmehän anna näiden kallisarvoisten Jumalan lahjojen mennä meiltä hukkaan? Tukemalla toisiamme ja olemalla uskollisia Jumalan sanalle ja keskinäiselle uskon yhteydelle rakennamme yhdessä Jumalan seurakuntaa.

Saamme myös kokea siunausta, hienoja, yllättäviäkin asioita. Kiitollisuus täyttää mielemme. Lakkaamme murehtimasta ja uskomme Jeesuksen sanan: "Huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Tässä uskon huolettomuudessa on onnellista elää. Samalla huolehdimme toki niistä asioista, joista Jumalan sanan mukaan meidän tulee huolehtia. Mutta murehtimisen jätämme pois. Jättäkäämme siis pois murhe vaatteista, ruuasta ja juomasta, myös siitä, miten Jumala antaa meille oikeita julistajia, joilla on rakkaus sieluihin. Jumala on ajallaan antava meille kaikkea sitä, mikä on hänen suunnitelmansa meihin nähden.

Emme ole yksin, vaan rakas taivaallinen Isä on kanssamme. Jeesus on luvannut: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:20)

Markku Särelä.
Kirjoitettu 8.9.2020
http://www.luterilainen.com/files/Luterilainen/20/Lut%2020%20-Joulu.pdf

kirjoittaja Hellevi Ma Helmi 08, 2021 7:55 am

Ps.
Tein sanavahvennukset/hellevi

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31

Markku Särelä / Älkää murehtiko

Markku Särelä / Älkää murehtiko

Älkää murehtiko

Vs: Markku Särelä / Älkää murehtiko