Isien pahat teot

Liisi Jokiranta

Vanhassa raamatunkäännöksessä on Toisen Mooseksen kirjan luvussa 20 teksti: "5. Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat." Se on jäänyt monien mieleen ja herättänyt lukuisasti kysymyksiä. Moni kysyy ahdistuneena, rankaiseeko Jumala hänen synneistään hänen lapsiaan ja lastenlapsiaan. Joku pelkää, että hän kärsii vanhempiensa tai kenties isovanhempiensa syntien tähden. Olen kuullut sellaisestakin kummallisuudesta, että joku julistaja katkoo menneiden sukupolvien aiheuttamia kirouksia kuulijoidensa elämästä.

Jokaisesta varmaan tuntuu ahdistavalta ajatus koston Jumalasta. Uudessa käännöksessä onkin tälle jakeelle annettu muoto: "Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua." Kohtaa on pyritty lieventämään, mutta ajatus on muuttunut vielä pahemmaksi. Sen mukaan me vastaamme isiemme pahoista teoista. Jumalan Kansan Raamatussa, jota itse käytän, sanotaan: "Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka rankaisen isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat." Tässä kosto on vaihtunut rangaistukseksi, mikä on helpompi ymmärtää kuin kosto, mutta on kuitenkin samansisältöinen.

Jumala ei seuraa elämäämme saadakseen kostaa meille isien synnit. Raamattuhan sanoo Jesajan kirjan luvussa 30, että "18. Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen. Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala." Mistä siis on kysymys? Elämässä isien pahat teot samoin kuin meidän, vaikuttavat lapsiin ja lastenlapsiin. Tekomme kantavat hedelmää. Niistä on aina tietyt seuraukset, hyvät tai huonot. Jos lapset kasvavat vaikkapa väkivallan, rakkaudettomuuden, valheen, katkeruuden tai vihan ilmapiirissä, se vaikuttaa heidän koko elämäänsä. Kun vanhemmat elävät Jumalan sanan vastaisella tavalla, sillä on vääjäämättömät seuraukset heidän ja heidän lastensa ja jopa lastensa lasten elämään. Sanoinkin aikanaan oppilaille uskonnonopettajana toimiessani: "Vaikka ette välittäisi Jumalasta viiden puupennin vertaa, niin hänen käskyjensä rikkomisesta seuraa aina vaikeuksia elämäänne."

Eilen puhui siitä, mitä Jumala sanoi kuningas Daavidille hänen synneistään. Otan saman kohdan esille uudelleen niin, että siinä näkyvät Daavidin syntien seuraukset hänen omassa perheessään ja tulevissa polvissa. Toisen Samuelin kirjan luvussa 12 Jumala sanoo: "9. - - Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. 10. Sen tähden miekka ei ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi - - 11. - - Minä nostatan sinulle onnettomuuden omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan vaimosi ja annan heidät toiselle --." Jumala sanoi, mitä Daavidille tulisi tapahtumaan, koska hän oli ottanut Uurian vaimon ja surmauttanut Uurian. Daavidin lapset ja lastenlapset tulisivat käyttämään miekkaa isänsä tapaan ja intohimosta aiheutuvia rikoksia tapahtuisi hänen omassa perheessään. Niin kävi. Daavid oli saanut syntinsä anteeksi, mutta niiden vaikutukset jäivät. Jumala ei heitä kuumaa kiveä päällemme, niin kuin joillekin on kotona sanottu. Syntiemme rangaistus täällä maan päällä on syntiemme seurauksissa, joita joudumme kantamaan. Jos olemme saaneet syntimme anteeksi Jumalalta, hän ei meitä rankaise. Hän on synneistämme rangaissut Poikaansa.

Vielä on huomioitava kaksi asiaa. Käsittelemämme koston kohta liittyy ensimmäiseen käskyyn: "2. Minä olen Herra, sinun Jumalasi." Ihmisen elämän merkittävin asia ja suurin siunaus on siinä, että Jumala on elämässä ensimmäisellä sijalla. Hän on hyvä Jumala ja hän tahtoo meille hyvää iäisyyteen asti. Toiseksi Jumala sanoo: "5. - - Minä rankaisen isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat, 6. mutta osoitan armoni tuhansille, jotka minua rakastavat ja noudattavat käskyjäni." Kun ihminen elää Jumalan anteeksiannossa ja rakkaudessa, vanhempien tai suvun synnit eivät enää hallitse häntä. Hän tuntee ne ja kokee niiden aiheuttaman rikkinäisyyden ja niiden tuottamat kiusaukset ja lankeemuksetkin, mutta ne eivät enää sido häntä. Hän kulkee uutta tietä ja katsoo uskossa Vapahtajaansa.