Miksi kristillistä moraalia kaadetaan? Gender-ideologia ja aikamme taistelu

kirjoittaja Hellevi Su Marras 20, 2022 10:05 am

Miksi kristillistä moraalia kaadetaan? Gender-ideologia ja aikamme taistelu

Timo Eskola

Somen väkivaltainen luonne ei ole jäänyt meidän aikanamme varmaankaan keneltäkään huomiotta. Julkinen keskustelu on täynnä esimerkkejä siitä, miten somesta on tullut lakia noudattavien kunnon kansalaisten vainoamisen väline. Kyseessä on todellinen arvokonflikti, koska toisella laidalla on aktiivisesti toimivia nuoren polven kirjoittajia, jotka uskovat kiihkeästi asiaansa.

Yhdysvalloissa lukemattomat taiteilijat, professorit ja luennoitsijat on erotettu tai pakotettu eroamaan somessa esitettyjen syytösten perusteella. Jotkut tapaukset koskevat rikoksia, ja silloin riidat on selvitelty oikeudessa. Suuressa osassa kuitenkin ajojahti on ollut pelkkä marginaaliryhmien toteuttama kampanja netissä. Ylivoimaisesti suurin osa aiheista koskee nimittäin vääräksi koettua ajattelua, jota on monissa tapauksissa pidetty suorastaan erottamisen perusteena. Työntekijä on syyllistynyt rikokseen uutta kertomusta vastaan, hän on kirjoittanut “against the narrative”.

Vastustajina näppäinsotilaat

Postmodernismi tunnetaan heteronormatiivisen patriarkalismin vastustajana. Kyse ei ole yhtenäisestä aatteesta, vaan liikehdinnästä, joka haluaa kaataa vanhat narratiivit. Oikeistolaisen maailmanjärjestyksen ja kristillisen moraalin tilalle tulevat uudet iskusanat: sosiaalinen oikeudenmukaisuus, identiteettipolitiikka, inklusivismi ja intersektionaalinen feminismi.

Liikehdinnällä on nimiä kuin rakkaalla lapsella: woke, cancel-kulttuuri ja gender-ideologia. Näitä vievät netissä eteenpäin näppäinsotilaat, “keyboard warriors”, somen pikavoittoja hakevat aktivistit, jotka katsovat suoran toiminnan olevan aina demokratiaa parempi ja varmempi keino saavuttaa yhteiskunnassa päämääriään. Liikehdinnän teho ei olisi kaiketi ollut näin suuri, ellei ilmiö olisi sattunut osumaan jälkikristillisyyden kasvuun lännessä.

Kristinuskon katoaminen koetaan vapautena. Francis Fukuyama on huomauttanut, että vakiintuneessa demokratiassa kansalaisille ei riitä enää se, että heillä on yhteiskunnassa yhtäläiset valinnanvapaudet. Sen sijaan ihmiset alkavat kaivata erilaisia “kätkettyjä mahdollisuuksia” ja vapauksiensa suurempaa näkyvyyttä. He vastustavat sosiaalisia normeja ja instituutioita, jotka rajoittavat heitä. Siksi taistelu sisäisen identiteetin julkisesta legitimoimisesta koetaan oikeutetuksi.

Kristitty sortohierarkian huipulla?

Yhtenäiskulttuurin jälkeen tulee epäyhtenäinen kulttuuri. Kristinuskon jälkeen ihmiset omaksuvat toisistaan poikkeavia arvoja. “Modernin” – siis tuhoisana pidetyn – kulttuurin piirteisiin kuului kirkon tukema oikeistolainen miesten ylivalta. Kapinan tuloksena on puolestaan se arvojen basaari, jonka näemme nyt ympärillämme. Kirkon ja teologian näkökulmasta muutos on dramaattinen.

1960-luvun lopulla saneltiin länsimaisten kirkkojen tuhon syntysanat. Tämän jälkeen mikään ei enää pelasta perinteisiä kirkkoja sen paremmin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Muutos on vienyt viisikymmentä vuotta, mutta nyt elämme romahduksen keskellä. Genderideologian identiteettipolitiikka hakee oikeutusta ja valtaa sellaisille uusille identiteeteille, jotka sotivat kristillistä ihmiskäsitystä vastaan.

Perinteisellä tavalla Raamatun näkemyksiin sitoutuva uskova on joutunut tässä vastakkainasettelussa huonoon seuraan. Hänet on nimetty etuoikeutettuun eliittiin kuuluvaksi, syrjintään taipuvaiseksi sortajaksi. Postmodernin narratiivin mukaan hän yrittää sitoa ihmiset uskonnollisen orjamoraalin sääntöihin. Tässä asetelmassa kristitystä maalataan kuva sortohierarkian huipulla istuvana valkoisen ylivallan edustajana. Asetelmassa on arvosodan piirteitä.

https://www.lhpk.fi/wp-content/uploads/2021/11/PL_5_2021_nettiin.pdf

kirjoittaja Hellevi Ti Marras 22, 2022 7:38 am

Perinteisellä tavalla Raamatun näkemyksiin sitoutuva uskova on joutunut tässä vastakkainasettelussa huonoon seuraan.

Hänet on nimetty etuoikeutettuun eliittiin kuuluvaksi, syrjintään taipuvaiseksi sortajaksi. Postmodernin narratiivin mukaan hän yrittää sitoa ihmiset uskonnollisen orjamoraalin sääntöihin. Tässä asetelmassa kristitystä maalataan kuva sortohierarkian huipulla istuvana valkoisen ylivallan edustajana. Asetelmassa on arvosodan piirteitä.

Miksi on näin?
Eihän tavallinen maan hiljainen, Jeesuksen seuraaja, mihinkään eliittiin kuulu, tai sinne änkeä! Vai änkeekö, jos niin on, jotakin on sellaiselle kristitylle tapahtunut. Ylihengellisyys on yksi sellainen jättiläinen. Vallan himo vie monelta terveen asennoitumisen Raamatun kokonaisvaltaiseen ilmoitukseen. Lakihenkisyys vaatii kaikilta orjuutta, itseltään ei.

Sortohierarkian huipulla istuvan nimen saa totuudenpuhuja, niin Jumalan Hengessä oleva, kuin omassa hengessään lain kouraa heiluttava. Ero on siis siinä, toinen puhuu Rakkaudesta Totuuteen, toinen vain siteeraa Raamattua, toinen voi antaa Elämän, toinen ei sitä voi antaa.

Tähän
2.Korinttolaiskirjeestä:

3:1 Alammeko taas suositella itseämme?
Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat,
suosituskirjeitä teille tai teiltä?

3:2 Te itse olette meidän kirjeemme,
joka on sydämeemme kirjoitettu ja
jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.

3:3 Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje,
meidän palvelustyöllämme kirjoitettu,
ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä,
ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

3:4 Tämmöinen luottamus meillä on
Kristuksen kautta Jumalaan;
3:5 ei niin, että meillä itsellämme
olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin
se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky,
mikä meillä on, on Jumalasta,

3:6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi
olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen,
vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa,
mutta Henki tekee eläväksi.

3:7 Mutta jos jo kuoleman virka,
joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin,
ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät
Israelin lapset kärsineet katsella
Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa
kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
3:8 kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka
oleva kirkkaudessa!

3:9 Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta,
niin on vanhurskauden virka vielä paljoa
runsaammassa määrin kirkkautta.
3:10 Sillä se, millä ennen oli kirkkaus,
on tämän rinnalla kirkkautta vailla,
tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.

3:11 Jos sillä, mikä on katoavaista,
oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän
on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.
3:12 Koska meillä siis on tämmöinen toivo,
niin me olemme aivan rohkeat
3:13 emmekä tee niinkuin Mooses,
joka pani peitteen kasvoillensa,
etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua,
mikä on katoavaista.

3:14 Mutta heidän mielensä paatuivat,
sillä vielä tänäkin päivänä sama peite,
vanhan liiton kirjoituksia luettaessa,
pysyy poisottamatta,
sillä vasta Kristuksessa se katoaa.

3:15 Vielä tänäkin päivänä,
kun Moosesta luetaan,
on peite heidän sydämensä päällä;
3:16 mutta kun heidän sydämensä
kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
3:17 Sillä Herra on Henki, ja missä
Herran Henki on, siinä on vapaus.

3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin
kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin
kuvastimesta, muutumme saman kuvan
kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

kirjoittaja Hellevi To Marras 24, 2022 9:42 am

kirjoittaja Stiina Eilen kello 12:14 pm

Kaikilla ihmisillä on kuitenkin täysi ihmisarvo ja Jeesus K. on kaikki sovittanut. Se tulee muistaa aina, ettei langettaisi samaan kuin esim. Venäjällä, Puolassa jne. Kristinuskon ydin kuitenkin todella kaatuu, jos kirkot alkavat suosia mitä tahansa selvää tekosyntiä.
Synti kuuluu sanoa synniksi, vaikka se ei olisi muotia ja loukkaa.

Joo, kaikilla ihmisillä on kuitenkin täysi ihmisarvo, vaikka ovatkin syntisiä.
Synti kuuluu sanoa synnyksi, vaikka se ei olisi muotia ja loukkaa.
Helposti ollaan sanomassa ja Raamatun Sanalla lyödään ihminen tainnoksiin.
Eihän siitä ole muuta seurausta kuin se, että lyöty karttaa röykyttäjiänsä ja muita samanhenkisiä.

Toisten ojentaminen on vaikea armolahja, josta edesmennyt Lähetyssaarnaaja Mauri Viksten sanoi, ojentakaa te hengelliset! Kaikki uskovaiset eivät ole aina niin hengellisä, että heistä olisi toisten ojentajaksi.

Kokemusta on uskovaisista ojentajista ja moraalisaarnaajista uskoville, esimerkiksi ammatinvalinnan suhteen, ja kuntotreenausta harjoittaville, joka johti toisen itsemurhaan ja toisen ihmisen täydelliseen romahtamiseen. Onko se kristillistä lähimmäisen rakkautta, kun puututaan jopa avioparien yksityiselämään, siinä määrin että herää kysymys ollaanko sellaisessa seurakuntatoiminnassa enää terveillä raiteilla, vai onko se laitonta - kontrollikomitean vallan harjoittamista?

1.Tessalonikalaiskirje:
Tiedättehän itsekin, veljet,
ettei tuloni teidän tykönne ollut turha;
vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte,
olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä
oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme
rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia,
suuressa kilvoituksessa.

Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde
eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä
eikä ole kavaluudessa puhuttua;

vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän
kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi,
niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme
olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle,
joka koettelee meidän sydämemme.

1 Pietarinkirje
Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa
vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa
toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,
te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta,
vaan katoamattomasta siemenestä,
Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki
sen kauneus kuin ruohon kukkanen;
ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,
mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti."
Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.

Kristitty ei voi vaatia lähimmäisiltään mitään, mitä ei edes itseltään vaadi,
vai olemmeko me vain joukko tekopyhiä fariseuksia, ja vertaamme muita itseemme?

Kuinka voin mennä Jumalan kasvojen eteen, kun itsessäni olen liian paljon kaikkea kaikessa?

kirjoittaja Sponsored content

Miksi kristillistä moraalia kaadetaan? Gender-ideologia ja aikamme taistelu