SaulusMedia // Kanadan Ukrainan natsien hämmennys ei ollut sattumaa

kirjoittaja vakiokalusto La Marras 04, 2023 9:07 am

SaulusMedia

Juutalaisen journalistin artikkeli Ukrainasta ja Venäjä Ukraina konfliktista

Jonathan S. Tobin on Jewish News Syndicate -sivuston JNS.org:n päätoimittaja. Hän on myös avustava kirjoittaja National Reviewissa, konservatiivisessa mielipiteitä ja ideoita käsittelevässä aikakauslehdessä, kolumnisti New York Postissa, Haaretzissa ja New York Jewish Weekissä; ja avustaja kirjoittaja The Federalistissa, Gatestone Institutessa ja israelilaisessa MiDA-lehdessä.

Jonathan S. Tobin on kirjoittanut 2.10.2023 Israel365Newsissä artikkelin liittyen Ukrainaan sen menneisyyteen ja nykyisyyteen. Jokaisen ihmisen riippumatta ideologiasta, aatteesta, uskonnosta jne. olisi hyvä lukea huolellisen ja tarkan ajatuksen kera tämän juutalaisen journalistin kirjoitus, joka uskaltaa pukea ajatuksia sanoiksi, joita hyvin harva uskaltaa sanoa äänen. Kirjoitus on tässä kokonaisuudessaan suomennettuna kursiivissa:

Jonathan S. Tobin

Kanadan Ukrainan natsien hämmennys ei ollut sattumaa

Se kaikki oli suuri virhe. Eikä kukaan tärkeä ollut syyllinen. Joten, ainoa asia, mitä voit tehdä, on vain edetä, teeskennellä, ettei sitä koskaan tapahtunut, ja tietysti tuomita kaikki, jotka saattavat pitää sen syynä epämiellyttävien kysymysten esittämiseen. Mutta ehkä joitain kysymyksiä on kysyttävä.

Viittaan kiusalliseen kohtaukseen, joka tapahtui Kanadan alahuoneessa viime viikolla, kun pääministeri Justin Trudeau isännöi Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyya ja hänen vaimoaan Olena Zelenskaa. Osana Ukrainan lovefestia parlamentin puhemies Anthony Rota esitteli galleriassa vieraan: 98-vuotiaan Yaroslav Hunkan, North Baysta Ontariosta. Hän kuvaili Rotan edustamalla alueella Ottawassa asuvaa Hunkaa sotasankariksi, "joka taisteli Ukrainan itsenäisyyden puolesta venäläisiä vastaan ja jatkaa joukkojen tukemista tänään. "Hän on ukrainalainen sankari, kanadalainen sankari, ja me kiitämme häntä kaikesta hänen palvelustaan", Rota sanoi. Siinä vaiheessa kaikki kokoontuneet nousivat taputtamaan Hunkaa Zelenskyyn nostaen nyrkkinsä tervehdyksenä hänelle.

Mutta hyvät tunteet haihtuivat seuraavina päivinä, kun juutalaiset ryhmät muun muassa huomauttivat, että Ukrainan itsenäisyyden puolesta toisen maailmansodan aikana taistelleet olivat natsien liittolaisia ja yhteistyökumppaneita. Kävi ilmi, että Hunka oli SS:n 14. Waffen Grenadier -divisioonan jäsen. Kun tämä tuli ilmi, Trudeau pyysi syvästi anteeksi. Rota erosi puhemiehen tehtävästä ja otti täyden vastuun tapauksesta ja sanoi, ettei hän ollut neuvotellut kenenkään kanssa, mukaan lukien Trudeau ja Zelenskyy, Hunkan läsnäolon korostamisesta. Mielenkiintoista kyllä, Zelenskyy ei ole sanonut tapauksesta mitään, saati pyytänyt anteeksi natsiyhteistyökumppanin tervehtimistä.

Ja mitä tulee Ukrainaa tukeviin yritysmedian valtaviin voimiin on huolestuttavaa, se on kaikki, mitä tapahtumasta on sanottava. Ukrainan laajalle levinnyt yhteistyö natsien kanssa ei ole vain asia, jota useimmat ihmiset eivät halua tunnustaa. Niitä, jotka mainitsevat sen, syytetään Venäjä- tai Putin myönteisyydestä. Tämä on erityisen totta, koska Venäjän presidentti Vladimir Putin on ainakin osittain perustellut laitonta ja julmaa hyökkäystään Ukrainaan sillä, että hän yrittää "denatsisoida" sen.

Perinteinen viisaus on ostanut käsityksen, että Zelenskyy on myöhempien aikojen Winston Churchill ja että Putinin Venäjä on natsien kaltainen tai yhtä suuri uhka lännelle kuin Neuvostoliitto aikoinaan oli. Tästä syystä mitä tahansa menneisyyden mainitsemista – puhumattakaan siitä, että ukrainalainen nationalismi on vuosisatojen ajan ollut erottamattomasti sidoksissa antisemitismiin – katsotaan kuuluvan kommentoinnin ulkopuolelle.

Tämä johtuu siitä, että Yhdysvaltojen valtava taloudellinen sitoutuminen Ukrainaan näyttää jälleen eskaloituvan ja oikeutettuna tai oikeudenmukaisena demokratian puolustajana tai kyynisemmillä syillä, että se on halpa tapa heikentää Venäjää. Jotain outoa on maassa, joka ei näytä pysty puolustamaan omaa etelärajaansa ennennäkemättömältä laittoman maahanmuuton tulvilta – joka tuo kurjuutta sekä rajaseutuyhteisöille että kaupunkialueille muualla – joka kaataa samanaikaisesti satoja miljardeja dollareita sotaan, joka näyttää yhtä loputtamattomalta kuin se on voittamaton. Ne, jotka uskaltavat ottaa tämän tosiasian esille, hylätään tietämättöminä tai pahantahtoisina. Mutta jäykkä haluttomuus keskustella Ukrainan nykyisyydestä tai menneisyydestä, jottei sitä pidettäisi muuna kuin länsimaisen demokratian umpikujana, on sinänsä syy herättää kysymyksiä.

Venäjän laittoman hyökkäyksen jälkeen helmikuussa 2022 sympatia Ukrainaa kohtaan kasvoi ymmärrettävästi, varsinkin kun tiedot Venäjän julmuuksista lisääntyivät. Liberaalien ja Washingtonin republikaanien välisen sodan kannattajat haluavat molemmat teeskennellä, että demokratia on vaakalaudalla Ukrainassa.

Totuus Zelenskyyn Ukrainasta on sitä monimutkaisempi. Venäjän motiivit tässä sodassa ovat täysin huonot. Mutta Ukraina on edelleen syvästi korruptoitunut maa, jossa yhä enemmän valtaa annetaan sen turvallisuuspalveluille, joiden käytös ei ole sen kiitettävämpää kuin sen vastustajien. Erimielisyyttä Zelenskyyn hallitusta vastaan rangaistaan – mikä tuli selväksi kun hän kielsi Ukrainan ortodoksisen kirkon. Hän ei myöskään suunnittele uusia vaaleja.

Antisemitismin historia

Emme myöskään tarvinneet Hunkan hurrauksia tietääkseen, että Ukrainalla on antisemitismiongelma. Tämä tuli selväksi The New York Timesissa kesäkuussa julkaistussa huolestuttavassa jutussa natseihin ja heidän liittolaisiinsa liittyvien merkkien ja symbolien käyttämisestä Ukrainan puolesta taistelevien joukkojen keskuudessa.

Ukrainalaiset käyttävät näitä symboleja syystä. Sen nationalistinen liike on liitetty antisemitismiin sen alusta lähtien.

Ukrainan valtio kunnioittaa Bohdan Khmelnitskin, 1600-luvulla eläneen Ukrainan kasakkojen johtajan muistoa, joka oli vastuussa Ukrainan ja Puolan juutalaisten joukkomurhista. Tämä oli pahin katastrofi, joka on kohdannut Euroopan juutalaisuutta ristiretkistä holokaustiin; historioitsijat arvioivat, että Khmelnitskin seuraajat teurastivat yli 100 000 juutalaista, kun taas tuhansia muita orjuutettiin tai vangittiin lunnaita varten. Silti nykyinen Ukrainan tasavalta sai korkeimman sotilaallisen kunniansa Khmelnitskin jälkeen vuonna 1995, ja sen juutalainen presidentti, jota kasakkojen murhaajan mukaan nimetty yksikkö suojelee, on palkinnut sen sotilaita.

Ukrainalaiset kunnioittavat myös uudempia pogromisteja, kuten Symon Petluraa, joka johti pogromeja, jotka olivat vastuussa jopa 70 000 juutalaisen kuolemasta, tai kunnioittavat natsien yhteistyökumppanin Stepan Banderan muistoa. Ukrainalaiset osallistuivat aktiivisesti juutalaisten murhaan ja osallistuivat pääosaan julmuuksista, kuten Babi Yarin verilöylyyn, jonka 82. vuosipäivää vietetään tällä viikolla.

Zelenskyy korosti holokaustin tapahtumia viime vuonna virtuaalipuheessaan Knessetille . Osana pyrkimyksiään painostaa Israelia luopumaan omista eduistaan ja liittymään sotaan Venäjää vastaan , hän väitti, että Venäjän hyökkäys oli moraalisesti sama kuin holokausti, ja esitti sitten hämmentävän väärän väitteen, että ukrainalaiset olisivat olleet solidaarisia maansa juutalaisille, mikä velvoittaa israelilaiset kokoontumaan Ukrainaan tänään.

Tämä oli sellainen lausunto, että jos joku muu olisi lausunut sen, hänet olisi oikeutetusti leimattu holokaustin kieltäjäksi. Mutta, koska Zelenskyy on nyt uusi Churchill, käytännössä kaikki lännessä, mukaan lukien järjestäytynyt juutalainen maailma, antoi hänelle luvan tähän valheeseen.

Zelenskyyn valintaa Ukrainan presidentiksi pidetään todisteena siitä, että maan suhtautuminen juutalaisiin on muuttumassa. Mutta hänen halukkuutensa levittää valheita holokaustista oli myös todiste siitä, että Ukrainan politiikka tekee mahdottomaksi sen, että se hylkäisi antisemitismin historian.

Miksi he eivät kohdanneet oikeutta

Tämä tuo meidät takaisin viime viikon kanadalaiseen farssiin.

Saksalaiset käyttivät Hunkan SS-yksikköä natsivastaisten partisaanien tukahduttamiseen ja tappoivat monia venäläisiä, puolalaisia ja entisen Jugoslavian kansalaisia.

SS julistettiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä rikollisjärjestöksi, jonka jäsenet olivat olennainen osa holokaustia. Mutta sodanjälkeisen politiikan ansiosta 14. Waffen Grenadier -divisioonan jäsenet saivat passin. Sen jäsenet säästyivät tutkimuksilta, koska he olivat onnekaita antautuessaan briteille Neuvostoliiton sijasta. Osittain Vatikaanin väliintulon ansiosta, jonka edustaja julisti heidät "hyviksi katolilaisiksi ja antikommunisteiksi", he säästyivät palautukselta Neuvostoliittoon, missä he olisivat kohdanneet karkean oikeuden. Tämän seurauksena suurin osa heistä muutti Kanadaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

Eikä se ollut tarinan loppu. Kanada ei ole koskaan täysin myöntänyt syyllisyyttään tarjotessaan turvapaikan entisille natseille. Eräs 1980-luvulla toimitettu komissio julisti, että yksikön jäseniä ei pidä asettaa syytteeseen niillä kyseenalaisilla perusteilla, että heidän syyllisyytensä osoittamiseksi ei ollut esitetty riittävästi todisteita, vaikka heidän rikoksistaan ei koskaan suoritettu vakavaa tutkintaa. Heille ukrainalaisen yhteisön pystyttämiä monumentteja on sekä Kanadassa että Yhdysvalloissa. Vielä kiinnostavampaa on se, että heidän tunnusmerkit ovat nykyaikaisten ukrainalaisten sotilaiden käyttämiä, ja kadut on nimetty yksikön kunniaksi ainakin kahdessa Ukrainan kaupungissa.

Tässä valossa Kanadan tapahtumat vaativat ehkä laajempaa tarkastelua. Puola varmasti ajattelee niin. Vaikka puolalaiset ovatkin päättäväisesti Venäjä-vastaisia, he ovat vaatineet Hunkan luovuttamista, että hän joutuisi oikeuteen Ukrainan SS:n tekemistä rikoksista.

Tämän nostaminen ei puolustele Venäjää. Mutta se heikentää mielikuvituksellisia väitteitä siitä, että Ukrainaa ei voida erottaa länsimaisesta demokratiasta.

Silti ne, jotka uskovat järkeviä kehotuksia Yhdysvaltoja kohtaan, että tulee pyrkiä lopettamaan sota sen pidentämisen sijaan, tuomitaan edelleen Putinin seuraajiksi. Kiovalla tai Moskovalla ei ole kykyä tehdä muuta kuin jatkaa teurastusta. Elleivät amerikkalaiset halua jatkossakin tuhlata satoja miljardeja dollareita vuodessa tähän tragediaan, heidän pitäisi kannustaa Bidenin hallintoa työskentelemään kompromissien ja rauhan ehtojen puolesta, jotka molempien osapuolten on ennemmin tai myöhemmin hyväksyttävä. Tämä ei vaaranna Länsi-Eurooppaa, joka ei ole vaarassa heikolta Venäjältä, joka ei kyennyt valloittamaan Ukrainaa. Se ei myöskään auta Kiinaa, jonka strategista asemaa vahvistaa se, että Amerikan asevoimista on riisuttu aseistus Ukrainan vuoksi.

Ovatko amerikkalaiset todella sitä mieltä, että on perusteltua jatkaa sellaisen sodan rahoittamista, johon ei liity suoraan Yhdysvaltain kansallisia etuja, että voitaisiin jatkaa sellaisen hallituksen arvostusta, joka on tahrannut sen kyvyttömyyden kohdata antisemitismi vanhan venäläisen vihollisen kaunan takia? Ukrainan epäonnistuminen kohdata menneisyytensä ei välttämättä mitätöi sen oikeutta itsenäisyyteen, mutta se asettaa kyseenalaiseksi politiikan, joka velvoittaa amerikkalaiset rahat ja aseet jatkamaan loputtomasti sotaa, jolla ei ole loppua näkyvissä.

Petri Paavola 3.10.2023

Lähteet:
israel365news.com/ 376033/ canadas ukrainian nazi embarrassment was no accident

http://www.kotipetripaavola.com/juutalaisenjournalistinartikkeliukrainastajanykyisestakonfliktista.html

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31

SaulusMedia // Kanadan Ukrainan natsien hämmennys ei ollut sattumaa