Kuoleeko kaikkivaltius?

kirjoittaja Hellevi Pe Joulu 15, 2023 6:20 am

VIERASKYNÄ / R.T. MULLINS / 6.12.2023

Kuoleeko kaikkivaltius?

Teologi Thomas Jay Oord on äskettäin väittänyt kirjassaan Kaikkivaltiuden kuolema ja rakkausvaltiuden synty, että kristillisen teologian tulisi monenlaisten ongelmien vuoksi omaksua uusi, Jumalan kontrolloimatonta rakkautta korostava käsitys Jumalan toiminnasta. Julkaisemme Ryan T. Mullins arvion Oordin argumentaatiosta, joka on Mullinsin mielestä pohtimisen arvoista, muttei lopulta kuitenkaan vakuuttavaa.

Hyvä ystäväni, professori Thomas Jay Oord on äskettäin kirjoittanut hienon pienen teoksen The Death of Omnipotence and Birth of Amipotence (Suom. Kaikkivaltiuden kuolema ja rakkausvaltiuden synty). Kirjan otsikko on hyvä ja erittäin provosoiva. Tomin kirjoituksille tyypillisellä tavalla tämäkin teos on hyvin selkeä ja helppo lukea. Hän on tunnettu laajalti kyvystään välittää ideansa suurelle yleisölle.

Mielestäni Tomin iskuilla on enemmän voimaa kuin useimmat tunnistavat. Totean kuitenkin jo aluksi, että olen eri mieltä Tomin kanssa kaikkivaltiuden kuolemasta. Kaikkivaltius elää ja voi hyvin, mutta Tomin väitteet kaikkivaltiudesta ansaitsevat kuitenkin tarkan arvion. Tom esittää kolme argumenttia kaikkivaltiutta vastaan: Raamattuun, filosofiseen käsiteanalyysiin ja pahuuden ongelmaan perustuvat argumentit. Tässä jätän pahuuden ongelman käsittelemättä, ja keskityn vain kahteen ensimmäiseen argumenttiin.

Mitä kaikkivaltius on?
Ennen kuin pääsemme itse argumentteihin, on määriteltävä käsitteet ja sanottava, mitä kaikkivaltius oikein on.

Analyyttisen teologian tarjoamista määritelmistä voi tunnistaa kaksi lähestymistapaa. Ensimmäinen lähestymistapa on, että se tarkoittaa jonkin asian maksimaalista voimaa (maximal power). Toinen lähestymistapa perustuu kaikkivaltiuden käsitykseen jumalallisesta toiminnasta (divine action) eli siitä, mitä kaikkivaltias Jumala voi tehdä. Pidän parempana ensimmäistä lähestymistapaa, koska mielestäni se valaisee paremmin, mitä Jumala voi tehdä. Toivon syideni pitää maksimaaliseen voimaan perustuvaa määrittelytapaa parempana käyvän selväksi, kun alla kerron ajatukseni ja argumentit paremmin. Kuten tulemme näkemään, suuri osa Tom Oordin kaikkivaltiuden kritiikistä keskittyy kuitenkin jälkimmäiseen lähestymistapaan tai spekulaatioon siitä, mitä Jumala voi tehdä.

Oxfordin yliopiston uskonnonfilosofi TJ Mawson on esimerkki tästä ensimmäisestä lähestymistavasta. Mawsonin näkemystä seuraten sanon, että kaikkivaltius tarkoittaa maksimaalista voimaa. Toisin sanottuna, kaikkivaltius tarkoittaa ominaisuusjoukkoa, jossa yhdistyy suurin mahdollinen määrä kykyjä ja pienin mahdollinen määrä rajoitteita. Mitään heikkouksia ei kuitenkaan voi lukea mukaan tähän joukkoon.

Voimme sanoa useista asioista, että meillä on kyky tehdä asia X, mutta X on kuitenkin ilmeinen heikkous tai puute. Esimerkiksi voin sanoa, että minulla on kyky tehdä irrationaalisia tekoja. Mutta tämä niin kutsuttu kyky ei oikeastaan ole mikään voima. Päinvastoin, se on heikkous tai kyvyn puute. Jos Jumalalla on maksimaalinen voima, se loogisesti tarkoittaa, että Jumalalla on myös maksimaalinen kognitiivinen voima. Maksimaalinen kognitiivinen voima sisältää täydellisen rationaalisuuden ja kyvyn tietää kaikki tosiasiat. Jos sinulla on täydellinen voima tietää kaikki tosiasiat ja sinulla on täydellinen rationaalisuus, on myös loogisesti mahdotonta tehdä irrationaalisia tekoja.

Tom Oord ei kritisoi tätä kaikkivoipaisuuden määritelmää. Hän itse asiassa myöntää sen, että Jumalalla on maksimaalinen voima. Tom kuitenkin tarjoaa paremmaksi vaihtoehdoksi kaikkivaltiudelle sitä, mitä hän kutsuu rakkausvaltiudeksi tai rakastavaksi voimaksi (amipotence). Tom sanoo, että Jumalan rakkausvaltius, Jumalan rakastava voima, sisältää sen, että Jumalalla on maksimaalinen voima. Saatat ehkä ajatella: ”Mitä Tom sitten oikein kritisoi? Miksi hän ei vain allekirjoita kaikkivoipaisuutta, vaan kutsuu sitä joksikin muuksi?” Mielestäni nämä ovat hyviä kysymyksiä, ja palaan niihin pian. Tom ja minä olemme samaa mieltä siitä, että Jumalalla on maksimaalinen voima. Olemme vain eri mieltä siitä, mikä kaikki sisältyy maksimaalisen voiman alueeseen ja mikä sisältyy mahdollisiin tekoihin, joita Jumala voi suorittaa.

Tämän valossa saatat vieläkin kysyä: ”Mitä Tom tarkalleen ottaen siis kritisoi?” Tom tarkastelee suurta joukkoa erilaisia teologeja ja esittelee, mitä he sanovat kaikkivaltiudesta. Tom erittelee kaikkivaltiudelle kolme yleistä määritelmää, ja kohdistaa kritiikkinsä näistä kaikkiin. Määritelmät keskittyvät jumalalliseen toimintaan tai siihen, mitä Jumala tekee.

1) Jumala käyttää kaikkea valtaa.

2) Jumala voi tehdä aivan mitä tahansa.

3) Jumala voi hallita kaikkia olosuhteita.

Kaikki nämä kolme määritelmää keskittyvät siihen, mitä Jumala tekee. Mielestäni väite 2, eli että Jumala voi tehdä aivan mitä tahansa, on ainoa asia, joka on lähellä todellista kaikkivoipaisuuden määritelmää jumalallisen toiminnan kannalta. En ole vakuuttunut siitä, että Tom on menestyksekkäästi argumentoinut tätä väitettä vastaan. Palaan tähän myöhemmin, kun puhun Tomin väitteestä kaikkivaltiuden ”kuolemasta tuhannen täsmennyksen kautta” (death by thousand qualifications). Joten keskitytään hetkeksi ensin kahteen muuhun määritelmään.

Aloitetaan väittämällä, että Jumala käyttää kaikkea valtaa ja Jumala voi hallita kaikkia olosuhteita. Tom ei ole kuitenkaan mielestäni näissä kohden paljastanut kaikkivaltiuden ongelmallisuutta, vaan hän on paljastanut teologien tavan puhua asioista epätarkasti. Teologeilla on usein taipumus omaksua oppi, jolla on suhteellisen minimaalinen sisältö, minkä he sitten yrittävät työntää sisään haluamaansa malliin Jumalasta. Tai he yrittävät pakottaa kaikki teologiset ja poliittiset uskomuksensa malliin, joka näyttää olevan täysin irrallaan kyseisestä opista. Tämä on ilmeinen ongelma monissa erilaisissa teologioissa. Olen pannut tämän merkille esimerkiksi kalvinismissa, prosessiteismissä ja vapautuksen teologiassa. Kaikkien leirien teologeilla on samalainen korruptoitunut taipumus pakottaa suosimansa ideologia oppeihin, joilla pitäisi olla hyvin minimaalinen sisältö.

Mielestäni todellinen ongelma on se, että teologit sekoittavat Jumalan voiman jumalalliseen toimintaan. On tehtävä ero sen välillä, onko Jumalalla voima, ja sen välillä, mitä Jumala tekee tällä voimalla. Monet erilaiset keskustelut länsimaisessa filosofisessa teologiassa ovat pyörineet tämän käsitteellisen erottelun ympärillä. Esimerkiksi keskustelut ex nihilo -luomisen ja iankaikkisen luomisen välillä keskittyvät suurelta osin siihen, mitä Jumala tekee maksimaalisella voimallaan.

Haluan siis väittää, että Jumalan kaikkivaltius sinänsä ja se, mitä Jumala tekee tällä voimallaan, ovat kaksi erillistä asiaa. Kuten jo sanoin, Tom paljastaa teologien usein sekoittavan nämä kaksi asiaa. Joten palaan vielä Tomin ensimmäiseen kaikkivoipaisuuden määritelmään. Väite siis on, että Jumala käyttää kaikkea valtaa. Tom siteeraa sivukaupalla teologeja, joiden mielestä Jumalan kaikkivaltius ja kaikkivoipaisuus tarkoittavat vain sitä, että Hän käyttää kaikkea valtaa.

Voisin luetella jopa enemmän teologeja, jotka tekevät näin, kuin mitä Tom kirjassaan mainitsee. Esimerkiksi okkasionalismi on näkemys, jonka mukaan Jumala on ainoa kausaalinen tekijä todellisuudessa. Tämä oli hyvin suosittu näkemys länsimaisessa filosofisessa teologiassa keskiajalla, ja myös monet islamilaiset teologit leikittelivät okkasionalismilla. Kristillisessä perinteessä keskiajalla teologit alkavat kehitellä oppia samanaikaisuudesta (konkurrenssi). Tämän opin mukaan okkasionalismi on totta, mutta samalla se väittää, että sinulla on myös valta tehdä asioita. Oppi samanaikaisuudesta siis sanoo, että Jumalan täytyy saada sinut tekemään asioita, mutta sinulla on tästä huolimatta myös itselläsi valta tehdä asioita. Et vain voi käyttää tuota valtaa ilman, että Jumala saa sinut käyttämään sitä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Jumalan on välittömästi ja suoraan saatava sinut ajattelemaan ajatuksia, joita nyt ajattelet.

Mielestäni Tom on aivan oikeassa huomauttaessaan, että tämä on epäjohdonmukaista. Tom osoittaa, ettei Jumala voi samanaikaisesti käyttää itse kaikkea valtaa ja myös antaa luoduille valtaa. Jumala, joka käyttää kaikkea valtaa, sulkee loogisesti pois muiden olentojen vallan. Se, mitä Tom on paljastanut, on ristiriita kaikkivaltiuden ensimmäisessä määritelmässä. Sanon kuitenkin, että tämä ei oikeastaan ole kaikkivaltiutta. Ensimmäinen määritelmä sekoittaa Jumalan kaikkivaltiuden käsitteeseen siihen, mitä Jumala tekee tuolla voimallaan. Mutta koska teologit usein tekevät tämän sekaannuksen, Tom on oikeassa kritisoidessaan sitä.

Entä kolmas kaikkivaltiuden määritelmä, jota Tom kritisoi? Tämän määritelmän mukaan Jumala voi hallita kaikkia olosuhteita. Luulen, että Tomin syytös tätä määritelmää vastaan on vakavampi, mutta se vaatisi vielä lisäkehittelyä. Sanoisin, että Jumala voi kontrolloida muita ja kaikkia olosuhteita vaihtelevassa määrin. Kaikki kontrolli ei kuitenkaan ole pakottamista. Voit kontrolloida tilannetta esimerkiksi suostuttelemalla muita. Voit kontrolloida tilannetta makrohallitsemalla sitä tai mikrohallitsemalla sitä. Mikromanagerointi on erittäin ärsyttävää, ja uskon, että Tom voi esittää hyviä argumentteja sitä vastaan, että Jumala on mikromanageroija. Mutta väitteeni on, ettei kaikki kontrolli kuitenkaan ole pakottamista.

Jos kysymys on ”Voiko Jumala kausaalisesti sekä määrätä kaiken että taata ihmiselle vapaan tahdon?” niin luulen, että vastaus on ei. Ajattelen, että vapaus on ristiriidassa kausaalisen determinismin kanssa. Luulen Tomin olevan tässä oikeassa, mutta keskustelut vapaudesta muuttuvat nopeasti hyvin teknisiksi. Tähän kysymykseen voi perehtyä tarkemmin lukemalla Aku Visalan artikkeleita tältä samalta sivustolta.

Luullakseni suurin erimielisyyteni Tomin kanssa tässä asiassa koskee termiä kontrolli eli hallinta. Olen huolissani siitä, että Tom sisällyttää sanaan enemmän kuin on lopulta tarpeen. Hylkään siis yhden Tomin ajattelun taustalla olevista filosofisista oletuksista, joka liittyy hallinnan määritelmään. Tom haluaa vakuuttaa, että Jumalan rakkaus ja voima ovat hallitsemattomia (uncontrollable), ja että Jumala ei voi tehdä tiettyjä asioita, koska Jumala tarvitsee luotujensa suostumuksen ennen kuin Hän voi suorittaa tiettyjä tekoja. Mielestäni tämä on totta yleisellä tasolla, mutta hylkään silti yhden Tomin taustalla olevista filosofisista oletuksista. Torjun panpsykismin. En usko, että elektroneilla tai mitokondrioilla on agentiaalista voimaa tai minkäänlaista prototietoisuutta. Joten en usko, että Jumala tarvitsee elektronin suostumusta suorittaakseen jonkin toiminnon. Uskon, että Jumala voi saada elektronin pyörimään tyhjyydessä, ja että Jumala ei tee mitään väärin hallitessaan elektronia tällä tavalla. Mielestäni todellinen kysymys liittyy siihen, mitkä ovat Jumalan yleiset syyt toimia tietyillä tavoilla ja mitkä ovat Hänen syynsä maailmankaikkeuden luomiseen. Jumalan syyt maailmankaikkeuden luomiseen asettavat kehyksen, jonka perusteella seuraavat teot Jumala voi rationaalisesti suorittaa.

Raamattu ja kaikkivoipaisuus

Tom tarkastelee useita eri raamatunjakeita ja kohtia, joihin teologit vetoavat johtaakseen niistä kaikkivaltiuden määritelmän. Jokaisessa tapauksessa Tom sanoo, että hyviä raamatullisia perusteita ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole. Mielestäni Raamattua koskeva keskustelu heikentää joitakin kaikkivoipaisuuden versioita, joihin Tom keskittyy, mutta ne eivät kosketa taustalla olevaa maksimaalisen voiman käsitettä. Luulen, että varovaisemmat teologit ja filosofit, jotka eivät pakota kaikkea teologista ja poliittista painolastiaan kaikkivoipaisuuden käsitteeseen, yrittävät keskittyä maksimaaliseen voimaan. Joten mielestäni Tomin raamatulliset argumentit parhaimmillaankin heikentävät yleisiä näkemyksiä Jumalan voimasta, mutta ne eivät heikennä maksimaalisen voiman perusajatusta.

Yksi Vanhan testamentin vakiosanoista, jota käytämme puhuessamme kaikkivoipaisuudesta on shaddai. Shaddai tarkoittaa ’rintoja’, ’elämän antajaa’, ja se liittyy myös tuhoon. Kuinka tämä sitten liittyy kaikkivoipaisuuteen? Se ei selvästikään ole kaikkivoipaisuutta siinä mielessä, että Jumala käyttää kaikkea valtaa, tai että Jumala hallitsee kaikkea. Se ei myöskään varsinaisesti liity maksimaaliseen voimaan. Jesaja ei sano: ”Näin sanoo Herra: Minä olen maksimaalisen voimallinen.” Jeremia 32 kuitenkin sanoo, että ”mikään ei ole liian vaikeaa Jumalalle”. Mutta tämä ei varsinaisesti liity asiaan. Mielestäni Tom on oikeassa siinä, ettei shaddain raamatullinen käyttö anna perusteita ajatella, että Jumala käyttää kaikkea valtaa tai että Jumala hallitsee kaikkea. Mutta en myöskään usko, että tämä jae jotenkin estäisi meitä puhumasta maksimaalisesta voimasta. Shaddai-sanaan liittyvä kuvasto puhuu selvästi suunnattomasta voimasta. Väite, että Jumala on elämän ja tuhon lähde viittaa selvästi siihen, että Jumala on voimakkain olento todellisuudessa.

Sama pätee sanaan sabaoth, sotajoukkojen Herra. Tom esittää, että ”Herra Sebaot” ei viittaa käsitykseen, että Jumala käyttää kaikkea valtaa tai hallintaa, koska sotajoukkojen Herrana oleminen sisältää sen, että Jumala delegoi valtaansa muille. Mielestäni Tom on tässä oikeassa. Mielestäni sabaoth kuitenkin johtaa väitteeseen, että Jumalalla on maksimaalinen voima. Se nimittäin asettaa Jumalan voimakkaimpaan kuviteltavissa olevaan asemaan. Raamatunkohdat, jotka kuvaavat Jumalaa sotajoukkojen Herrana, esittävät, että Jumala on kaikkien taivaallisten joukkojen johtaja. Tämä on suurimman kuviteltavissa olevan voiman asema. Se ei ole kaukana sen toteamisesta, että Jumalalla on maksimaalinen voima. En väitä, että sabaoth olisi identtinen kaikkivaltiuden kanssa, mutta sabaothista on silti helppo päätellä maksimaalinen voima.

Katsotaan vielä yhtä termiä, jota teologit käyttävät usein käsitellessään kaikkivoipaisuutta. Tämä on kreikankielen sana pantokrator. Uudessa testamentissa se esiintyy Ilmestyskirjassa ja Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä. Kuten Tom aivan oikein huomauttaa, pantokrator tarkoittaa ’ylläpitäjää’ ja ’haltuunottajaa’. Tom ehdottaa tältä pohjalta, että se kaikkivoipaisuus tulisi ymmärtää siten, että Jumala on kaiken ylläpitäjänä. Tämä vaikuttaa minusta osittain oikealta, mutta mielestäni termi pantokrator kyllä viittaa selvästi maksimaaliseen voimaan. Millainen olento voi luoda ja ylläpitää koko kosmosta? Mikä tahansa tuo olento onkin, on sillä oltava valtava voima, koska kuulostaa siltä, että tuo olento on todellisuuden perimmäinen perusta.

Totean siis, että Tomin raamatulliset argumentit kaikkivoipaisuutta vastaan ovat vakava haaste määritelmille kuten ”Jumala käyttää kaikkea valtaa” tai ”Jumala hallitsee kaikkea”. En kuitenkaan usko, että raamatulliset argumentit heikentävät käsitystä kaikkivaltiudesta maksimaalisena voimana.

Kuolema tuhannella täsmennyksellä

Tähän mennessä olen keskittynyt Tomin kritiikkiin kahdesta kaikkivaltiuden määritelmästä. Mutta entä toinen kaikkivaltiuden määritelmä, josta Tom on kiinnostunut? Tämä on väite, että Jumala voi tehdä aivan mitä tahansa. Aivan kuten kahden muun kaikkivaltiuden määritelmän kohdalla, Tom tarjoaa lukuisia lainauksia teologeilta ja filosofeilta, jotka nimenomaisesti allekirjoittavat tämän määritelmän. Kukaan ei siis voi syyttää Tomia siitä, että hän laittaa vastustajiensa suuhun jotain, mitä he eivät tosiasiassa sano. Olen kyllä nähnyt monien ihmisten internetissä syyttävän Tomia olkiukkoja vastaan hyökkäilystä, mutta Tomin alaviitteissä on niin paljon suoria lainauksia, etten usko olkiukkosyytöksen pätevän.

Mutta mitä ”kuolema tuhannella täsmennyksellä” sitten tarkoittaa? Väite menee osapuilleen näin. Aloitetaan kaikkivaltiuden määritelmästä, jonka mukaan Jumala voi tehdä aivan kaiken. Mutta katsotaanpa nyt kaikkia niitä asioita, joista filosofit ja teologit sanovat, ettei Jumala voi niitä tehdä. Hetkinen, anteeksi mitä? Jumalako ei voi tehdä tiettyjä asioita? Tom luettelee 49 erilaista asiaa, joista filosofit sanovat, että Jumala ei voi niitä tehdä. 49! Se on melko pitkä luettelo ja se sisältää esimerkiksi seuraavia täsmennyksiä kaikkivoipuuteen. Jumala ei voi valehdella. Jumala ei voi tehdä syntiä. Jumala ei voi lakata olemasta. Jumala ei voi laskea 2+2=5. Jumala ei voi muuttaa menneisyyttä. Jumala ei voi… Ja niin edelleen.

Tämän väitteen retorinen voima on varsin vahva. Haluan kuitenkin väittää vastaan. Esitän, että kaikkivaltiuteen ei liity mitään täsmennyksiä. Kuten jo totesin, jotkut analysoivat kaikkivaltiutta siitä näkökulmasta mitä Jumala voi tehdä. Tämä on osasyy outoon pakkomielteeseen kysyä, mitä kaikkivoipa olento ei voi tehdä. Tämän seurauksena ihmiset luovat nämä pitkät täsmennysluettelot loogisesti mahdottomista asioista. Mielestäni Tom tekee hyvää työtä luetteloidessaan joitain mahdottomuuksia. Tämä on Tomin ”tuhannen täsmennyksen kuolema”. En kuitenkaan pidä sitä loppujen lopuksi vakuuttavana.

Provokatiivinen väitteeni on kieltää, että nämä poikkeukset kaikkivaltiuteen olisivat täsmennyksiä tai rajauksia Tomin tarkoittamassa mielessä. Kun teologit ja filosofit sanovat, että Jumala ei voi tehdä jotain mikä on loogisesti mahdotonta, kyseessä ei ole täsmennys. Täsmennykset ovat poikkeuksia säännöstä tai poikkeuksia absoluuttista. Kyvyttömyys tehdä loogisesti mahdottomia asioita ei ole poikkeus mihinkään sääntöön. Kyvyttömyys tehdä loogisesti mahdottomia asioita on sääntö; se on absoluuttinen totuus. Loogiset mahdottomuudet ovat loogisesti mahdottomia. Jos kyvyttömyys tehdä loogisesti mahdotonta koskee kirjaimellisesti kaikkea, se ei ole täsmennys. Se ei ole poikkeus säännöstä, vaan sääntö itse.

Joten skolastinen ja analyyttinen pakkomielle luetteloida kaikki loogisesti mahdottomat asiat, joita Jumala ei voi tehdä, on älyllinen harharetki. Minusta siinä ei ole mitään järkeä, koska en usko, että se oikeasti kertoo mitään kovin mielenkiintoista. En usko, että se lisää mitään merkittävää ymmärrykseemme kaikkivaltiudesta tai maksimaalisesta voimasta. Voiko Jumala luoda neliömäisen ympyrän? Ei tietenkään. Voiko Jumala muuttaa menneisyyttä? Ei. Aika ei toimi näin. Lakkaa lainaamasta metafysiikkaasi aikamatkaelokuvista, jotka käsittelevät aikaa kuin huonoa tilametaforaa. Voiko Jumala tehdä 2+2=5? Ei. Lopeta. Matematiikka ei toimi näin.

En siis usko, että kaikkivoipaisuus kuolee tuhannella täsmennyksellä, koska en usko, että tässä on kyse mistään täsmennyksistä. Meillä on vain luettelo loogisista mahdottomuuksista. Kyvyttömyys tehdä jotakin loogisesti mahdotonta on ehdoton sääntö. Näin ollen luettelon luominen tällaisista mahdottomuuksista ei luo luetteloa täsmennyksistä.

Riippumatta siitä, mitä mieltä olet tässä esittämistäni ajatuksista, suosittelen kuitenkin lämpimästi tutustumaan Tom Oordin kirjaan. Häneltä voi oppia monia tärkeitä asioita Jumalan ja kaitselmuksen olemuksesta. Vaikka et olisikaan samaa mieltä Tomin johtopäätöksistä, kirjan lukeminen voi selkeyttää ajatteluasi. Toivottavasti opit myös olemaan sanomatta kiusallisia asioita, jotka eivät voi mitenkään olla totta.

Pidätkö lukemastasi? Harkitse ryhtymistä kannatusjäseneksi.

Artikkelikuva: Ricardo Cruz @ Unsplash

R.T. Mullins
R.T. Mullins (PhD, University of St Andrews). He has published over 50 essays on various topics in philosophical theology related to models of God, philosophy of time, personal identity, the problem of evil, disability theology, the Trinity, and the incarnation. He has published two books, The End of the Timeless God (Oxford University Press, 2016) and God and Emotion (Cambridge University Press, 2020). Mullins has held research and teaching fellowships at the University of Notre Dame, the University of Cambridge, the University of St Andrews, the University of Edinburgh, and the University of Helsinki.

[/]

https://www.areiopagi.fi/

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31