Kristus-kristillisyys kantaa syntiset ja väsyneet

Useimmiten kristitty on ajatustensa ja uskonsa kanssa jossakin näiden ääripäiden välillä. Hän on kuin sorsanpoika, joka on nostettu puun oksalle. Ei siinä lintuparka saa kunnolla otetta oksasta, hyvin epävarma on sen olo ja pääkysymys on kaiken aikaa vain se, putoaako lintu oksalta nokka vai pyrstö edellä. Joka on koettanut taiteilla lain ja evankeliumin jännitekentässä pysyäkseen uskon oksalla tietää, että uskosta voi tulla vaikeaa tasapainoilua. Ohjeiden antajia tosin yleensä riittää. Tee niin, tee näin. Älä hellitä, älä anna periksi. Kyllä sinä opit. Jumala auttaa sinua.

Meidän herätysliikkeittemme ja vapaitten suuntiemme pietistinen perintö kiinnittää paljon huomiota kristityn elämään. Siksi senkaltaiset ohjeet, kuten ”tee niin, tee näin” tuntuvat arvokkailta ja hengellisiltä. Usko on kuin oksa, joka kyllä kantaa, kunhan sillä osaa pysytellä. Yhdistyksemme toivoo voivansa opettaa ja rohkaista ihmisiä siten, että toimintaamme voisi verrata sorsanpoikasen varovaiseen nostamiseen puunoksalta veteen. Vaikka lintu on vain poikanen, se kelluu vedessä eikä putoa eikä huku. Vesi kantaa. Ja vesi on tässä vertauksessa itse Kristus ja hänen sovitustyönsä. Hän ja hänen armonsa evankeliumi kantavat. Hänessä laki ja evankeliumi asettuvat paikoilleen. Sydämen usko Kristukseen näkee synnin hirmuisen voiman ja evankeliumin täydellisen  riittävyyden. Kaikki on kohdallaan Kristuksen tähden.

Zinzendorf tapasi sanoa: Tuolla (pietistillä) on jatkuvasti silmiensä edessä oma raadollisuutensa ja vain tarpeellista lohdutusta saadakseen hän välillä vilkaisee Jeesuksen haavoja – kun taas tällä toisella on jatkuvasti silmiensä edessä Golgatan ristillä tapahtunut syntien sovitus ja Jeesuksen veri – ja hän katsoo omaa raadollisuuttaan vain tarpeellisen nöyryytyksen tähden.

Laki ja evankeliumi olivat Zinzendorfilla paikallaan ja samalla Jeesuksen sovitustyö kantoi raadollista vaeltajaa. Tällaiseen Kristus-kristillisyyteen me toivomme voivamme monia johdattaa.