Mikko Satama: Helluntailainen henkikasteoppi

Kuka on  Mikko Satama:
Mikko Satama | Satakunnan Kansanlähetys
http://satakunta.sekl.fi/satakunta/kuvapankki/mikko-satama




           Helluntailainen henkikasteoppi


           Sisällys

              Johdanto
               Pyhän Hengen saaminen
               Pyhällä Hengellä täyttyminen
               Pyhä Henki Apostolien teoissa
               Pyhä Henki ja kristitty
               Henkikasteoppi käytännössä
               Loppupäätelmät


          Johdanto

           Pyhän Hengen kasteella (lyh. henkikaste) tarkoitetaan helluntaipiireissä sellaista uskoontulon jälkeistä tapahtumaa, jossa ihmiseen vuodatetaan Pyhä Henki. Tämän tapahtuman näkyvänä merkkinä katsotaan olevan kielilläpuhuminen. Henkikastettu ihminen on helluntailaisen opetuksen mukaan innostuneempi, palavampi, rohkeampi, kyvykkäämpi, hengellisesti vahvempi, siunatumpi ja kaikilla muillakin tavoilla parempi uskovainen kuin ne, jotka henkikastetta eivät ole kokeneet.

           Helluntailaiset ovat perinteisesti poikenneet kristinuskon valtavirrasta siinä, että he eivät ajattele ihmisen saavan Pyhää Henkeä uskoon tullessaan, vaan vasta henkikasteen yhteydessä, jonka katsotaan siis olevan erillinen myöhempi tapahtuma. Näin he siis ajattelevat, että olisi mahdollista olla uskossa ilman Pyhää Henkeä.

           Varsinkin uudemmassa helluntailaisuudessa on omaksuttu tästä klassisesta käsityksestä hieman poikkeava näkemys, jonka mukaan ihminen saa kyllä Pyhän Hengen uskoon tullessaan, mutta että se olisi vain eräänlainen sinetti, josta Jumala tunnistaa uskovansa. Näiden ns. tavallisten uskovien ei kuitenkaan katsota "täyttyneen Pyhällä Hengellä", vaan että vasta henkikasteessa, tai kuten he kutsuvat, Pyhällä Hengellä täyttymisessä ihminen saa todellisen voiman Jumalalta ja siirtyy ikäänkuin korkeammalle hengelliselle tasolle. Helluntailaiset eivät koskaan käytä termiä hengellinen taso, mutta se on aivan ilmeistä heidän opetuksessaan Pyhästä Hengestä.


           Pyhän Hengen saaminen

           Homman nimi on kuitenkin se, että <Room. 8:9>, <Ef. 1:13>, <Joh. 7:38-39> ja muutama muukin Raamatun kohta osoittavat selvästi, että uuden liiton aikana jokainen ihminen saa Pyhän Hengen uskoon tullessaan, ja jokaisella, joka uskoo on Pyhä Henki. Näillä kohdilla helluntailiikkeen perinteinen oppi Pyhän Hengen saamisesta vasta henkikasteen yhteydessä on helposti kumottu:

               "Se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa." (Room. 8:9)

           Pyhä Henki on kiistämättä Kristuksen Henki. Siten se, jolla ei ole Pyhää Henkeä, ei ole Kristuksen oma. Kristuksen omana oleminen on taas kiistämättä ehto pelastumiselle, ja siten se, jolla ei ole Pyhää Henkeä, ei pelastu, vaan tuomitaan kadotukseen.

               "Häneen (=Kristukseen) uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen" (Ef. 1:13)

           Tämä kohta on hyvin selkeä. Uskomalla Jeesukseen saa Pyhän Hengen.

               "Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulevat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu." (Joh. 7:38-39)

           Tässä Jeesus puhuu selviä sanoja: joka uskoo => saa Pyhän Hengen. Tässä ei ole mitään ehtolauseita tai lisävaatimuksia. Jeesus antaa Pyhän Hengen jokaiselle, joka uskoo.

           Se, miksi Pyhää Henkeä ei annettu vielä Jeesuksen maan päällä ollessa, johtuu siitä, että Pyhä Henki toimi vanhassa liitossa vain Jumalan erityistehtävissä. Esimerkiksi Besalel sai Pyhän Hengen taiteellista työtä varten (2. Moos. 31:1-5), Simson voimaksi (Tuom. 15:14-15) ja Miika profetoimista varten (Miika 3:8. Vasta uudessa liitossa Pyhästä Hengestä tuli uudestisynnyttäjä (Joh. 3:5-8. Vanhassa testamentissa on kuitenkin paljon lupauksia uudesta liitosta ja sen mukanaan tuomasta Pyhästä Hengestä.

           Esimerkkejä:

               Uudesta liitosta (Jer. 31:31-34)
               Pyhästä Hengestä (Hes. 39:29, Jes. 32:15)
               Hengen johtamasta uudesta elämästä eli uuden liiton uskosta (Hes. 36:26-27)
               Uudestisyntymisestä (Hes. 37:3-6, 11-14)
               Pyhän Hengen vuodattamisesta kaikkiin uskoviin (Joel. 3:1-2)

           Kaikki nämä ennustukset saivat kuitenkin odottaa täyttymistään ainakin 300 vuotta.

           Jeesuksen tulemista maailmaan edelsi voimakas Pyhän Hengen toiminta:

               Johannes Kastaja (Luuk. 1:15)
               Maria (Luuk. 1:35)
               Elisabeth (Luuk. 1:41)
               Sakarias (Luuk. 1:67)
               Simeon (Luuk. 2:25-27)

           Kuitenkin elettiin yhä vanhan liiton aikaa ja Pyhä Henki täytti vain tietyt valitut ihmiset.

           Johannes Kastaja ennusti Jeesuksesta, että tämä tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja tulella ja siten täyttää Vanhan testamentin profetiat:

               "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella." (Luuk. 3:16)

           Myös Jeesus itse lupasi Hengen tulevan ja käskee opetuslapsiaan odottamaan Jerusalemissa:

               "Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulevat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu." (Joh. 7:38-39)

               "Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta." (Luuk. 24:49)

               "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää." (Apt. 1:4-5)

           Helluntaina tämä kastaminen sitten tapahtui. Näin Helluntaista alkoivat lopun ajat ja uuden liiton aika. Opetuslapset alkoivat silloin puhua uusilla kielillä. Tämä oli erityisesti merkkinä uuden liiton alkamisesta, sillä samoin kuin Jumala sekoitti ihmisten kielet Baabelissa ja hajaannutti heidät, hän yhdisti nämä ja heidän kielensä helluntaina.

           Baabelissa alkoi hajaannus, jonka jälkeen Jumala keskittyi vain Aabrahamiin ja tämän jälkeläisiin, joiden kanssa hän teki vanhan liiton. Jumala antoi ilmoituksensa vain Israelille. Uusien kielien kuuleminen oli merkki uuden liiton ajan alkamisesta, koska samoin kuin Jumala sekoitti kielet Baabelissa, hän yhdisti ne helluntaina Jerusalemissa. Nyt hajaannuksen aika ja Jumalan omaisuuskansan erityisasema olivat ohitse ja Jumala yhdisti kaikki ihmiset. Jumalan ilmoitusta ei enää tarkoitettu vain Israelille, vaan kaikille kansoille ja kielille. Siten helluntain kielilläpuhumisella on selvästi oma pelastushistoriallinen erityisasemansa.

           Myöhemmin Raamatussa puhutaan myös kielillä puhumisesta, mutta tämä kielillä puhuminen on nimenomaan armolahja, ei niinkään merkki kuten helluntaina. Helluntain kielillä puhumisella oli oma historiallinen erityistehtävänsä. Sen sijaan kielillä puhumisen armolahjan tarkoitus on henkilökohtainen rakentuminen rukouselämässä (1. Kor. 14:4).

           Yhtä kaikki, ennen ensimmäistä helluntaita elettiin vanhan liiton aikaa eikä Pyhän Hengen saaminen ollut kuin harvojen ihmisten osa. Helluntaina Pietari viittasi puheessaan nimenomaan Jooelin profetiaan:

               "Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu: 'Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin." (Ap.t. 2:16-17)

           Pietari sanoi, että "Tämä" (helluntain tapahtumat) on "sitä" (Hengen vuodattamista). Näin hän selvästi osoitti, että viimeiset päivät, joista Jooel, Jeremia ja Hesekiel puhuivat alkoivat siitä hetkestä. Uusi liitto siis todella alkoi helluntaista. Näin toteutui myös Jeesuksen profetia Pyhästä Hengestä, jonka häneen uskovat tulevat saamaan, mutta joka ei vielä silloin tullut, koska Kristusta ei ollut kirkastettu (Joh. 7:38-39).


           Pyhällä Hengellä täyttyminen

           Kuten jo aiemmin mainitsinkin, mm. kohtien <Joel 3:1-2>, <Joh. 7:38-39> <Ef. 1:13> ja erityisesti <Room. 8:9> nojalla Pyhä Henki on jokaisessa uskovassa. Ja koska ihmisessä ei ole sisäsyntyisesti Pyhää Henkeä, tämän täytyy tulla ihmiseen kun hän tulee uskoon – riippumatta siitä, tapahtuuko uskoon tulo henkilökohtaisen kääntymisen, uskoon kasvamisen vai näiden yhdistelmän kautta. Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi olla Jeesuksen oma (Room. 8:9).

           On siis selvää, että ihminen saa Pyhän Hengen kun hän tulee uskoon – poikkeuksetta. Klassinen helluntailainen henkikasteoppi on siten aivan ilmeisesti Raamatun vastainen. Tämän lisäksi on kuitenkin selvitettävä, miten Raamattu suhtautuu uudempaan versioon helluntailaisesta henkikasteopista eli oppiin Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Onko olemassa jokin uusi Pyhän Hengen saaminen, Pyhällä Hengellä täyttyminen, joka olisi erillään uudestisyntymisestä ja toisi eräänlaisen toisen siunauksen, nostaisi ihmisen hengellisesti uudelle tasolle, kuten osa helluntailaisista opettaa? On myös syytä miettiä, onko "Pyhän Hengen saaminen" eri asia kuin klassisessa helluntailaisuudessa käytetty sana "henkikaste" tai uudempien helluntailaisten käyttämä "Pyhällä Hengellä täyttyminen".

           Miten on? Tutkitaan asiaa...

           Johannes Kastaja ennusti, että "se tuleva" (Jeesus) kastaisi Pyhällä Hengellä ja tulella. Tämä lupaus toteutui helluntaina. Vaikka Luukas ei Apostolien teoissa tätä kyseenalaistanutkaan, hän ei silti missään kohdin käytä sanaa "henkikaste". Luukas kuvaa helluntain tapahtumia ilmaisuilla "he tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi", "he saivat Pyhän Hengen" tai "Pyhä Henki tuli heidän päälleen" (Apt. 2). Tämä osoittaa sen, että on erittäin keinotekoista erotella "henkikastetta" ja "Pyhällä Hengellä täyttymistä". Ne ovat selvästi yksi ja sama asia!

           Raamatussa puhutaan myös hyvin selkeästi siitä, että Jumala ei anna Henkeä mitalla (Joh. 3:34), vaan kun Jumalan Henki tulee ihmiseen, hän tulee koko täyteydessään. Ei siis ole mitään vajaata tai epätäydellistä Pyhän Hengen saamista, jonka jälkeen pitäisi vielä täyttyä täyteen mittaan. Hengen vaikutukset tietysti vaihtelevat ja saattavat olla hyvinkin erilaisia, heikosta sisäisen rauhan tuntemisesta suuriin hurmostiloihin. Kaikissa ihmisissä Pyhä Henki ei vaikuta samalla tavalla. Missään kohdin Raamattua ei kuitenkaan puhuta mistään vajaasta, epätäydellisestä täyteydestä tai kahdenlaisesta Pyhän Hengen saamisesta.

           Raamattu puhuu hyvin selvästi vain yhdestä ja yhdenlaisesta henkikasteesta eli Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Paavali puhuu kirjeissään sellaisesta henkikasteesta, joka on suorastaan kristillisen elämän edellytyksenä ja perustana. Kristuksen ruumiiseen ei voi kuulua ilman henkikastetta (1. Kor. 12:13).

           Koska ei siis ole kuin yksi ja yhdenlainen Pyhän Hengen saaminen, Pyhällä Hengellä täyttyminen, niin uskoon tulemisen täytyy silloin olla todellinen henkikaste! Siten ei ole kahta erillistä tapahtumaa, joista toinen olisi uskoon tuleminen ja toinen henkikaste tai Pyhällä Hengellä täyttyminen. Näin ollen myös uudempi helluntailainen henkikasteoppi osoittautuu epäraamatulliseksi ja siten vääräksi.

           Paavali kuitenkin sanoo: "Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä." (Ef. 5:18 Se kreikan kielen verbi, jota hän käyttää ilmaisee toistuvaa tekemistä. Pyhällä Hengellä täyttyminen ei siis ole vain yksi yksittäinen kokemus, vaan jatkuva, uudestaan toistuva tapahtuma. Meidän tulee täyttyä Hengellä yhä uudelleen!

           Kun Apostolien tekojen ilmaisuja "vuodattaminen", "täyttyminen", "saaminen" ja "tuleminen" käytetään myös myöhemmin Raamatussa, mutta "henkikastetta" ei ollenkaan, niin näiden välillä voidaan nähdä hienoinen ero. Henkikasteen voidaan katsoa tarkoittavan sitä, kun ihminen ensimmäisen kerran täyttyy Pyhällä Hengellä eli toisin sanoen tulee uskoon. Sen sijaan "vuodattaminen", "täyttyminen", "saaminen" ja "tuleminen" voivat, ja niiden tulisikin tapahtua yhä uudelleen. Kuitenkin on tärkeää huomata, että "henkikaste" ja muut ilmaisut ovat yksi ja sama asia. Henkikasteessa ei siis ole kysymys yhtään mistään sen kummemmasta asiasta kuin "vuodattamisessa", "täyttymisessä", "saamisessa" ja "tulemisessa".

           Pyhä Henki Apostolien teoissa

           Mutta entä helluntailaisen henkikasteopin kannattajien usein perusteluissaan käyttämät Apostolien tekojen kuvaukset "uskovista", jotka saivat Pyhän Hengen vasta myöhemmin? Miten näihin tulisi suhtautua?

           Ensinnäkin on muistettava, että kysymyksessä ovat historialliset esimerkit, jotka kuvaavat sitä, kuinka asiat olivat joskus ennen. Niiden tietoarvo on paljon pienempi, kuin jos Paavali kirjoittaa ylös Pyhän Hengen ilmoituksen Herran käskynä seurakunnalle.

           Tottakai historialliset esimerkit ovat tosia ja yhtälailla samojen Raamatun oppien ja lainalaisuuksien alaisia kuin nykyisetkin tapahtumat, mutta se, että jokin oppi rakennettaisiin pelkän historiallisen esimerkin varaan johtaa takuuvarmasti harhaan. Ei nimittäin ole mitään oikeutusta olettaa, että jossain Raamatun historiallisessa tapahtumassa esiintyneet asiat pätisivät yhteenkään toiseen tapahtumaan – menneeseen tai nykyiseen. Raamatun opit ovat ne, jotka määrittävät historiallisia tapahtumia eikä päinvastoin.

           Apostolien teoissa kerrotaan muun muassa, että jotkut ihmiset alkoivat profetoida uskoon tullessaan (Apt. 19:6). Tämä on varmasti totta, ja varmasti näin joidenkin kohdalla myös käy. Sitä tuskin kukaan kieltää. Mutta se ei todellakaan oikeuta vetämään johtopäätöstä, että jokainen uskoon tuleva profetoisi. Tilanne olisi toinen, jos jossain kohdin Raamattua olisi sanottu, että vain ne ovat Kristuksen omia, jotka profetoivat uskoon tullessaan. Sellaista ei kuitenkaan Raamatusta löydy.

           Historiallisia esimerkkejä mukailtaessa jouduttaisiin karsimaan monia aivan normaaleina pidettyjä asioita seurakuntaelämästä. Raamatussa ei esimerkiksi puhuta mitään naisten osallistumisesta ehtoolliselle. Ehtoollisen asettamisessakin läsnä oli vain miehiä, ja tuon esikuvan mukaisesti se täytyisi myös pitää vain miesten ateriana. Myös moniin muihin mielettömiin ratkaisuihin ajaudutaan, mikäli Raamatun historiallisista esimerkeistä tehdään opinkappaleita. Mainittakoon vielä sellaiset alkuseurakunnalliset käytännöt kuin uskovien omaisuudenyhteys (Apt. 2:44-45) ja juutalaisessa temppelissä rukoilu (Apt. 2:46, Apt. 5:12), jotka on mainittu historiallisina esimerkkeinä Raamatussa, mutta joita ei esiinny yhdessäkään Raamatun oppilauselmassa. On selvää, ettei yksikään seurakunta – joitakin harvoja lahkoja lukuunottamatta – käytä tällaisia tapoja.

           Raamatussa on kyllä ilmaistu oppi Pyhästä Hengestä, mutta sitä on lähdettävä etsimään Paavalin kirjeistä eikä suinkaan Apostolien teoista. Historiallisista esimerkeistä ei saa lähteä tekemään opinkappaleita! Silti Raamatun perustotuudet ja opit eivät muutu aikojen saatossa, ja samat asiat pätevät aivan varmasti tänä päivänä kuin apostolien aikaankin, mutta on silti syytä muistaa, mikä ero sillä on, jos kerrotaan, että "näin tapahtui" kuin että "näin on".

          Apostolien teot kertoo kolmesta tapauksesta, joissa Pyhä Henki saatiin ikään kuin jälkikäteen. Ensimmäisenä käyn läpi Corneliuksen tapauksen kymmenennessä luvussa (Ap.t. 10:1-48:

           Pyhä Henki on nimenomaan uuden liiton merkki. Jooelin profetian ja Jeesuksen lupauksen toteutuminen helluntaina aloitti uuden liiton ajan. Jooelin profetiassa sanotaan, että Henki vuodatetaan kaikkiin ihmisiin. Pyhä Henki ei siis enää olekaan vain Jumalan erityistehtäviä varten, vaan Hengen saavat kaikki. Vanhan liiton uskovilla, kuten Corneliuksella, ei luonnollisestikaan ollut Pyhää Henkeä ja siksi Henki vuodatettiin vasta kun nämä tulivat tuntemaan Jeesuksen uuden liiton uskon kautta. Vanhan liiton uskovat saivat siis Pyhän Hengen aina ikään kuin jälkikäteen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut yhdenkään uuden liiton uskovan kohdalla.

           Toisena on kertomus Paavalista Efesossa Apostolien tekojen 19. luvussa:

           Paavali tapaa Efesossa muutamia opetuslapsia, joilta hän kysyy, saivatko he Pyhän Hengen kun tulivat uskoon. Nämä eivät tietenkään olleet saaneet Henkeä, koska heidät oli kastettu Johanneksen kasteella. He olivat vanhan liiton uskovia, sillä Johanneksen parannuksen kaste oli tarkoitettu vain juutalaisille. Vaikka Johannes osoittikin Kristukseen, joka aloittaisi uuden liiton, hän itse oli kuitenkin vanhassa liitossa eivätkä hänen kastamansa opetuslapset siten voineet saada Pyhää Henkeä ennen kuin heidät oli kastettu Jeesuksen kasteella uuteen liittoon.

           Kolmantena on tapaus evankeliumin leviämisestä Samariaan 8. luvussa:

           Luukas kertoo, että Filippos teki Samariassa suuria tunnustekoja, joiden tähden samarialaiset uskoivat häntä. Toisin sanoen samarialaiset uskoivat tekoihin. Kuitenkaan se ei hyödyttänyt heitä, sillä he saivat Pyhän Hengen vasta Pietarin ja Johanneksen tultua. Samarialaisilla ei ollut ymmärrystä Kristuksesta, kuten Simon noidan tapaus osoittaa: "Hän tarjosi heille rahaa" (jae 18). Ihmiset siis kääntyivät uskomaan Filipposta (jae 12) ja hänen ihmetekojaan (jae 6). Luukas ei sano missään, että he olisivat kääntyneet uskomaan Jeesukseen.

           <Room. 8:9>:n ja muutamien muidenkin kohtien nojalla Pyhän Hengen saaminen on pelastumisen edellytys. Kuitenkin Apostolien tekojen 8. luvussa selvästi sanotaan, että "Pyhä Henki ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä" (jae 16). He eivät siis olleet vielä pelastettujen joukossa. Siksi Pietari ja Johannes lähtivät vartavasten pitkälle ja vaarallisellekin matkalle Jerusalemista Samariaan. Heillä oli huoli samarialaisten sieluista.

           Yhtä kaikki, samarialaisten usko ei siis ollut pelastavaa uskoa, koska he uskoivat tekoihin. Paavali sanoo (1. Kor. 1:22-24), että usko ihmetekoihin (Samaria) ja uskonnonfilosofia (Areiopagi) eivät kuulu meidän julistuksemme ytimeen, joka on ristiinnaulittu Kristus, Jumalan viisaus ja voima, jonka kautta ainoastaan on pelastus. Ihmeteot tietysti tuovat esille Jumalan voiman, mutta "jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös". (Luuk. 16:31)

           Se, mitä Pietari sanoi Simon noidalle, on hyvin kuvaavaa: "Kadotukseen joudut rahoinesi" (jae 20). Simon noita oli saanut kasteen kääntymättömässä tilassa luulouskonsa päälle (jae 13) ja siksi hänellä ei ollut "osaa eikä arpaa tähän sanaan" (jae 21). Pietari kehotti Simonia kääntymään ja tekemään parannuksen (jae 22). Hän ei olisi voinut sanoa tällaista yhdellekään pelastavassa uskossa olevalle!

           On myös huomattava, että kaikki nämä Apostolien tekojen kohdat koskevat Pyhän Hengen saamista ensimmäisen kerran. Toisin sanoen niitä voi käyttää vain klassista helluntailaista henkikasteoppia kannatettaessa, jonka mukaan on mahdollista olla uskossa ilman Pyhää Henkeä. Näillä kohdilla ei voi lainkaan perustella uudempaa helluntailaista oppia Pyhällä Hengellä täyttymisestä, jossa ajatellaan, että jokainen uskova on saanut Pyhän Hengen.

           Johtopäätös

           Ei ole kuin yksi ja yhdenlainen Pyhän Hengen saaminen, henkikaste eli Pyhällä Hengellä täyttyminen, joka on pelastuksen edellytys, ja joka ensimmäisen kerran vuodatetaan ihmiseen hänen tullessaan uskoon. Siten uskoon tuleminen ja Pyhän hengen kaste ovat yksi ja sama asia. Ei ole missään olosuhteissa mahdollista, että kukaan pelastavassa uskossa oleva ei olisi täyttynyt täysin Pyhällä Hengellä.

           Pyhä Henki on uudestisynnyttäjä, mutta myös uskon ylläpitäjä ja eläväksitekijä. Siksi Pyhällä Hengellä täyttyminen ei ole eikä saa olla vain kertaluonteinen tapahtuma, vaan Jumalan uskovien tulee täyttyä Pyhällä Hengellä yhä uudelleen. Ei siis ole olemassa mitään yksittäistä "toista siunausta", niin kuin helluntailaiset opettavat, vaan monta siunausta.

           Pyhä Henki ja kristitty

           On kuitenkin ilmeistä, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä sitoutuneita uskoon. Kaikki eivät ole antaneet koko elämäänsä Kristuksen käyttöön. On palavampia ja kylmempiä kristittyjä. Toiset ihmiset ovat vahvemmin Pyhän Hengen virrassa kuin toiset. Mitä Raamattu tästä sanoo?

           Selvitetään asiaa...

           Tutkittaessa Raamatun opetusta Pyhästä Hengestä on erityisesti muistettava Jumalan kolmiyhteys: Pyhä Henki on Jumala! Raamattu osoittaa selvästi, että Pyhä Henki on ollut ennen luomista (1. Moos. 1:2), ja että Hän on Luoja (Job. 33:4). Samoin Jeesuksesta sanotaan, että Hän on ollut ennen maailman syntyä (Joh. 17:5, Joh. 8:58), ja että myös Hän on kaiken Luoja (Joh. 1:3, Hepr. 1:2). Koska maailmaa luotaessa ei ollut olemassa mitään muuta kuin Jumala (Jes. 43:10-11), ja koska Jumala yksin on Luoja (Jer. 10:14-16), on Pyhä Henki todella Jumala ja Poika on todella Jumala.

           <Joh. 3:34> puolestaan osoittaa ettei Pyhä Henki ole jotain ainetta tai abstrakti "voima". Pyhää Henkeä ei voi mitata kuten ainetta tai voimaa, koska Pyhä Henki on Jumala itse, eikä Jumalaa voi kukaan mitata. Samoin mikään voima tai aine ei voi puhua tai sanoa mitään. Kuitenkin <1. Tim. 4:1> ja <Hepr. 3:7-11> sekä monet muut kohdat osoittavat, että Pyhä Henki todella puhuu ja viestii niinkuin kuka tahansa persoona. Yhdestäkään aineesta tai voimasta ei myöskään käytetä nimeä "Hän". Ainoastaan persoonasta voidaan käyttää sanaa hän, ja ainoastaan Jumalasta se voidaan tehdä isolla alkukirjaimella kuten Raamatussa on tehty (2. Kor. 3:6, Joh. 15:26).

           Raamatussa tehdään myös monia rinnastuksia Jumalan eri persoonien välillä, jotka osoittavat, että kyse on yhdestä ja samasta Jumalasta. Esimerkkinä mainittakoon (Hepr. 3:7-11), joka on suora lainaus Psalmista 95 (Ps. 95:6-11). Heprealaiskirje mainitsee Pyhän Hengen ilmoittaneen kyseiset sanat Israelille. Psalmi 95 taas puhuu Jumalasta. Kun siis Heprealaiskirjeen kirjoittaja rinnastaa Jumalan ja Pyhän Hengen täysin, on myös meillä täysi syy tehdä samoin: Pyhä Henki todella on Jumala.

           Ihminen on joko osallinen Pyhästä Hengestä, Jumalasta, tai sitten hän ei ole. Joko Kristus, Jumala, on tullut Pyhässä Hengessä asumaan ihmisen sydämeen tai sitten hän ei ole. Perin outo ja Raamatun vastainen olisi sellainen tilanne, jossa Kristus tulisi vain puoliksi asumaan ihmisen sydämeen tämän tullessa uskoon ja sitten jossain muussa tapahtumassa tulisi kokonaan. Pyhä Henki, Jumala, siis joko on ihmisessä kokonaan tai sitten hän ei ole ollenkaan. Raamattu ei opeta mitään välimuotoja tai Jumalan jakamisia isompiin tai pienempiin osiin. Uudempi helluntailainen henkikasteoppi eli oppi Pyhällä Hengellä täyttymisestä näyttäytyy suorastaan perverssinä, kun palautetaan mieliin se Raamatun opettama totuus, että Pyhä Henki ei ole mitään ainetta tai voimaa vaan Jumala itse!

           Kuten jo aiemmin olen osoittanut, Raamatun mukaan jokainen uskova on täyttynyt Pyhällä Hengellä uskoon tullessaan. Jokainen uskova on siis saanut Pyhän Hengen koko täyteydessään, mutta onko Pyhä Henki saanut jokaista uskovaa koko täyteydessään?

           Vastaan: "ei ole". Kaikki ihmiset eivät ole antaneet koko elämäänsä Jumalan, Pyhän Hengen, käyttöön. Joillekin usko on vain harrastus, vain yksi elämän osa-alue, joka otetaan esille silloin kun ollaan seurakunnan tilaisuuksissa, mutta arjessa eletään miten sattuu. Monet haluavat pitää joitain asioita "omina juttuinaan", joihin ei anneta edes Jumalan koskea. Kaikki uskovat eivät myöskään usko, että Raamattu on Jumalan ilmoitusta, Jumalan puhetta meille, vaikka mm. kohdat <Gal. 1:11-12>, <2. Tim. 3:16> ja <2. Piet. 1:21> toisin todistavat. He ajattelevat, että Raamattu heijastelee vain aikansa kulttuuria ja olosuhteita. Toisin sanoen, ei uskota Raamatun sanan yleismaailmallisuuteen, ehdottomuuteen ja kaikkivoipaisuuteen. Kuitenkin Jeesus sanoo: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani." (Joh. 8:31)

           Tällaiset ihmiset ovat uskoon tullessaan täyttyneet täysin Pyhällä Hengellä, saaneet Pyhän Hengen kokonaan, mutta ovatkin päästäneet Hänet vain eteiseen. Vaikka Pyhä Henki olisi täyttänyt eteisen koko täyteydessään, he eivät ole avanneet Jumalalle koko sydämensä asuntoa. Monelle esimerkiksi makuuhuone (=ihmissuhteet ja seksi) on paikka, missä Pyhä Henki ei saa hallita. Jokainen uskova on siis saanut Pyhän Hengen kokonaan, mutta Pyhä Henki ei ole saanut jokaista uskovaa kokonaan.

           Kun Raamatussa sanotaan: "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne" (Ef. 5:18), ollaan asian ytimessä. "Antakaa Hengen täyttää itsenne" eli antakaa elämänne kokonaan Pyhälle Hengelle, Jumalalle. Tästä on kysymys Pyhällä Hengellä täyttymisessä: oman elämän hallintavallan antamisesta täysin Jumalalle. Pyhä Henki ei siis ole mitään polttoainetta voitokkaaseen uskon elämään, joka kuluisi loppuun vähän väliä, ja jota täytyisi aina käydä tankkaamassa. Pyhällä Hengellä täyttyminen ei ole koskaan hengellistä tankkaamista, vaan sitoutunutta kulkua Jumalan tiellä.

           Mitä enemmän uskova ihminen antaa Pyhälle Hengelle tilaa elämässään, mitä enemmän hän antaa Hengen täyttää itsensä, sitä enemmän Jumalan voima ja Hengen hedelmät (Gal. 5:22-26) tulevat hänessä esiin. Pyhä Henki opettaa myös nöyryyttä, sellaista nöyryyttä jota Johannes Kastajalla oli: "Hänen (=Kristuksen) on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." (Joh. 3:30) Raamattu sanookin Johanneksesta, että "jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä" (Luuk. 1:15).

           On ihmisiä, jotka ovat sitoutuneempia uskoon kuin toiset, ja jotka ovat antaneet enemmän elämäänsä Pyhän Hengen käyttöön. Tässä ei ole kuitenkaan kysymys mistään helluntailaistyylisestä luokittelusta sitoutuneisiin ja sitoutumattomiin, henkikastettuihin ja henkikastamattomiin. Sitoutumisen asteita on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Sitoutuneemmat ihmiset eivät ole myöskään yhtään sen parempia uskovia kuin vähemmän sitoutuneet – ovatpahan vain päässeet kasvamaan uskossaan pidemmälle.

           Ei siis ole olemassa kahta eri ryhmää uskovia, joista toiset olisivat henkikastettuja ja toiset henkikastamattomia, vaan on olemassa yhtä monta ryhmää kuin on uskoviakin. Kuitenkaan ei ole kysymys mistään hierarkkisesta arvojärjestyksestä. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon ja Jumala voi aivan hyvin käyttää vähemmän sitoutunutta ihmistä jossain asiassa paljon enemmän ja paljon voimallisemmin kuin enemmän sitoutunutta.

           Henkikasteoppi käytännössä

           Edellä olen osoittanut seikkaperäisesti helluntailaisten henkikasteopin epäraamatulliseksi. Voi kuitenkin herätä kysymys, että vaikka helluntailainen henkikasteoppi on epäraamatullinen, niin onko sillä oikeastaan väliä, kuinka tästä kysymyksestä seurakunnissa ajatellaan?

           Mielestäni tällä kysymyksellä on paljonkin merkitystä. Ensinnäkin helluntailaisen henkikasteopin kannattajat syyllistyvät ihmisten erottelemisen syntiin, josta Jaakob varoittaa ankarin sanoin:

               "Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi', te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi." (Jaak. 2:8-9)

           Toiseksi "henkikastetut" ihmiset usein korottavat itsensä toisten yläpuolelle. He ovat usein varmoja omasta vanhurskaudestaan ja siten syyllistyvät täsmälleen samoihin synteihin kuin fariseukset: tekopyhyyteen ja itsensä korottamiseen. Fariseuksista Jeesus taas sanoi, että "ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." (Matt. 5:20)

           On esimerkiksi helluntaiseurakuntia, joissa ainoastaan "henkikastetut" saavat toimia vanhimmistossa ja istua etummaisilla istuimilla kokouksissa. Tämä muistuttaa vaarallisessa määrin sitä, mistä Jeesus aikansa fariseuksia nuhteli.

           Kolmanneksi "henkikasteen" edellytyksenä oleva kielilläpuhumisvaatimus ei ole raamatullinen. Vain helluntaina kielilläpuhuminen oli merkkinä, kuten jo aiemmin osoitinkin. Jokaisessa myöhemmässä Raamatun kohdassa – sekä Apostolien teoissa että Paavalin kirjeissä – se toimi nimenomaan armolahjana. Ja juuri armolahjoista Paavali puhuu 1. Korinttilaiskirjeen 12. ja 14. luvussa. Paavali kirjoitti:

               "Pyrkikää saamaan niitä (=armolahjoja) runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi." (1. Kor. 14:12)

           Meitä kehotetaan siis tavoittelemaan armolahjoja nimenomaan seurakunnan rakentamiseksi. Niitä ei siis kehoteta tavoittelemaan ihmeiden aikaansaamiseksi tai tunnustekojen esittelyä varten, eikä ainakaan sen tähden, että voisi saavuttaa korkeamman hengellisyyden tason, "henkikasteen".

           Onkin käsittämätöntä, miksi helluntailaiset pitävät kielilläpuhumista jotenkin erikoisena armolahjana. Sitähän ei mainita koskaan yksittäin, vaan aina muiden vastaavien armolahjojen tai ihmeiden kanssa samassa yhteydessä. Helluntaina se mainitaan ainoan kerran erikseen, mutta silloin ei ollut kysymys armolahjasta vaan pelastushistoriallisesta merkistä.

           <1. Kor. 12:14-20>:ssa Paavali vertaa seurakuntaa ihmisruumiiseen, jonka jäseniä eri armolahjoilla varustetut seurakuntalaiset ovat. Vain sellainen ruumis on kokonainen, josta löytyy jokainen jäsen, jokainen armolahja. Paavali korostaa, että toimiva seurakuntaruumis ei voi olla pelkkää silmää, koska silloin ei olisi kuuloa jne. (jae 17). Tämä tarkoittaa, että jos jokaisen seurakuntalaisen lahja olisi vaikkapa kielillä puhuminen, jäisivät monet muut tärkeät tehtävät pimentoon, jolloin seurakunta toimisi vajaasti tai ei ollenkaan. Siksi Jumala, Pyhä Henki, on päättänyt antaa eri ihmisille eri lahjat. Siksi vain joidenkin osa on puhua kielillä ja vain joidenkin osa on parantaa sairaita:

               "Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa. Eiväthän kaikki puhu kielillä." (1. Kor. 12:30).

           Raamatun mukaan jokaisella uskovalla on jokin armolahja: "Kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa." (Ef. 4:7) Paavali korostaa, että tämä armolahja ei ole se, jonka ihminen itse itselleen haluaa, vaan se, jonka Jumala on nähnyt hyväksi antaa. Ja Jumala on sanassaan ilmaissut, että vain jollekin ihmisille on tarkoitettu kielillä puhumisen lahja ja vain joillekin on tarkoitettu sairaiden parantamisen lahja. Henki "jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo" (1. Kor. 12:11).

           On huomattava, että <Ef. 4:7> kuten myös kohdat <1. Kor. 7:7>, <2. Tim. 1:6> ja <1. Piet. 4:10> korostavat, että jokaisella on nimenomaan yksi armolahja. Jokainen on saanut tuon yhden armolahjan uskoon tullessaan, mutta valitettavan harvat ovat laittaneet sen käyttöön. Jumalan antama armolahja syttyykin usein vasta sen jälkeen kun ihminen on alkanut ottaa vastuuta seurakunnassa. Uskon, että juuri tästä syystä Paavali puhuu "armolahjan palavaksi virittämisestä" kehottaessaan Timoteusta palvelemaan ahkerasti seurakuntaa (2. Tim. 1:6).

           Moni on palvellut seurakuntaa armolahjallaan tietämättään tai ilman, että on osannut nimetä lahjaansa. Tässä ei ole mitään pahaa, mutta on silti hyödyllistä tietää armolahjansa, jotta sen käytössä voisi harjaantua, jotta sen voisi virittää entistä palavammaksi. Jos laittaa armolahjansa käyttöön, Jumala voi antaa toisen, ja jos senkin laittaa käyttöön, niin Jumala voi antaa kolmannen jne. Armolahjat onkin tarkoitettu nimenomaan käytettäviksi, ei varastoitaviksi.

           Yhtä kaikki, <1. Kor. 12:14-20>:n nojalla on selvää, että ei ole olemassa jotain yhtä armolahjaa, joka olisi tarkoitettu kaikille. Samoin kenellekään ei ole tarkoitettu kaikkia armolahjoja. Onkin käsittämätöntä, kuinka helluntaiseurakunnissa voidaan surutta opettaa, että jokin armolahja (lähinnä kielilläpuhuminen) olisi tarkoitettu kaikille. Paavali kuitenkin tyrmää selvästi kaikki tällaiset opit: "Eiväthän kaikki puhu kielillä!" (1. Kor. 12:30)

           Paavali sanoo: "Tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja!" (1. Kor. 12:31) Mitkä armolahjat sitten ovat arvokkaimpia? Kuten edellä jo mainitsinkin, armolahjojen henki ja tarkoitus on seurakunnan rakentaminen. Ainoastaan tästä lähtökohdasta käsin voidaan arvioida armolahjojen arvokkuutta. Arvokkaimpia ovat ne armolahjat, joilla voi eniten palvella seurakuntaa.

           Kielilläpuhuminen on ainoa armolahja, jolla ei voi palvella ja rakentaa seurakuntaa. Siten se on vähäarvoisin kaikista armolahjoista! Siksi tulisikin tavoitella ensisijaisesti muita armolahjoja ja vasta viimeisenä kielilläpuhumista. Onkin täysin järjetöntä, että monet helluntailaiset pitävät kielilläpuhumista suuressa arvossa. Raamatusta käsin arvioituna se on nimittäin vähäisin kaikista.

           Helluntailaiset usein esittävät kielilläpuhumisvaatimuksen perusteena lauseen "Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan" (1. Kor. 14:5). Metsään kuitenkin mennään, mikäli tästä kohdasta niin ajatellaan. Nimittäin jos tässä kohdassa jokin armolahjavaatimus olisi, se koskisi nimenomaan profetoimista, koska "vielä mieluummin soisin teidän profetoivan".

           Aiemmin 1. Korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu täsmälleen samoin naimattomuuden armolahjasta: "Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin (=naimattomia), mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen." (1. Kor. 7:7). Naimattomuus on Paavalin mukaan suuri ja siunauksellinen armolahja. Siksi hän toivoisi sitä jokaiselle. Paavali on kuitenkin tietoinen Jumalan tahdosta, jonka mukaan vain joillekin on tarkoitettu naimattomuuden armolahja ja vain joillekin kielillä puhumisen lahja: "Kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen" (1. Kor. 7:7). Jos siis ajatellaan Paavalin tarkoittavan kaikille kuuluvaa armolahjaa sanoessaan: "soisin teidän kaikkien...", olisi kaikkien profetoitava, oltava naimattomia ja puhuttava kielillä. Koskaan en kuitenkaan ole kuullut, että helluntailaiset esittäisivät naimattomuuden lahjaa kaikille kuuluvaksi.

           Kun Paavali sanoo: "Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan" (1. Kor. 14:5), hän puhuu armolahjojen tärkeysjärjestyksestä: profetoimisen lahja on tärkeämpi kuin kielillä puhuminen. Jokainen armolahja on kuitenkin siunauksellinen ja hyödyllinen. Siksi Paavali kehottaa tavoittelemaan niitä "runsain määrin". Siksi hän soisi ihmisten puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin profetoivan. Syynä ei siis ole se, että kaikkien kuuluisi puhua kielillä, sillä Jumala ei yksinkertaisesti ole tarkoittanut kielellä puhumista tai mitään muutakaan armolahjaa kaikille (1. Kor. 12:30).

           Kielillä puhuminen on hyvä armolahja, mutta parempiakin on, kuten profetoiminen. Kun kerran profetoiminen on selvästi arvokkaampi lahja kuin kielillä puhuminen, niin onkin käsittämätöntä, miksi kielillä puhuminen on helluntailaisille kriittinen armolahja. Jos joku armolahja Raamatussa olisi kriittinen, se olisi profetoiminen.

           Neljäntenä käytännön ongelmana helluntailaisessa henkikasteopissa on se, että kun kaikki eivät puhu kielillä, joutuvat monet pahan ahdistelun ja syyttelyn kohteeksi: "Sinulla ei ole tarpeeksi uskoa, koska et puhu kielillä", "Sinulla on jokin synti, joka erottaa sinut Jumalasta", "Et ole antautunut kokosydämisesti Herralle", "Et ole ollut kuuliainen", "Et ole uudestisyntynyt", "Uskosi on kelvotonta" tai pahimmassa tapauksessa: "Sinussa on paha henki".

           Kaikki tällainen on täysin vastaista sille, mitä Jumala on tarkoittanut seurakunnan olevan: rakkauden, nöyryyden ja toinen toisten palvelemisen paikka. Kun paineet kielilläpuhumiseen ja "henkikasteeseen" ovat kovat, teeskentelevät monet kielillä puhumista helluntaiseurakunnissa saadakseen yhteisön hyväksynnän. Tämä yhdistettynä pyhitysoppiin johtaa pahimmillaan täydelliseen kaksoiselämään, joka ennemmin tai myöhemmin romuttaa pahasti ihmisen mielenterveyden.

           Loppupäätelmät

           Vaikka olenkin tässä kirjoituksessa kritisoinut yhtä tyypillisimmistä helluntaiopeista, haluan korostaa, että en suinkaan halveksi helluntailaisuutta sinänsä. Helluntailaisuudessa on myös monia hyviä ja terveitä asioita, joista iloitsen. Minulla on paljon helluntailaisia ystäviä ja arvostan suuresti heidän sitoutunutta ja elävää uskoaan, mutta en hyväksy sellaista opetusta Pyhästä Hengestä, kuin mikä helluntailaisilla on. Se nousee karismaattisen raamatuntulkinnan ydinharhasta, jossa seurakunnassa ja yksityisten ihmisten elämässä tapahtuneet ilmiöt ja kokemukset ohjaavat sitä, mitä Raamatusta nähdään ja ymmärretään. Raamattua tulkitaan omien kokemusten kautta, vaikka tosiasiassa omia kokemuksia tulisi tulkita Raamatun kautta.

           Olen kuullut monien helluntailaisten pitävän kristillisten oppien kriteerinä sitä, miten ne toimivat käytännön elämässä. Tämä on kuitenkin sikäli vaarallista, että vaikka suurin osa Raamatun opeista tavalla tai toisella liittyy ihmisiin ja heidän elämäänsä, on vajavaisen syntisen ihmisen ymmärrys- ja havainnointikyky niin pahasti puutteellinen, että emme useinkaan tajua Herran työtä maailmassa. Siksi meidän on Hengen johdatuksessa tutkittava Pyhää Raamattua, jonka kautta Jumala on lähestynyt meitä. Raamatun sanan on oltava se korkein kriteeri, jolla oppeja arvioidaan. Kaikki muut tavat on tuomittu epäonnistumaan!


           – Mikko Satama –

http://www.vapaasatama.net/henkikaste.html

Sanojen vahvennukset ovat minun tekemiä/Hellevi

Kun tässä kirjoituksessa puhutaan harhaopista numero yksi kristittyjen parissa, on kyseessä ns. väärä henkien erottamisen lahja, henkien erottamisen lahjan jäljitelmä. Sillä tarkoitetaan sellaista ”lahjaa”, jossa ihminen itse pitää itseään ”tarkkanäköisenä” ja että hänellä on ”varma tieto”, kun hän todellisuudessa on sellaisen sokeuden vallassa, ettei kykene erottamaan Jumalan työtä muissa, vaan pitää sitä vihollisesta lähtöisin olevana. Hän ei näe, mitä Jumala tekee auttaakseen muita, vaan näkee ainoastaan heidän virheensä, ei sitä, mikä on oikein. Hän toimii samoin kuin fariseukset, jotka eivät ymmärtäneet Jumalan työtä, vaan syyttivät Jeesusta ja sanoivat hänen ajavan riivaajia Beelsebulin voimalla.

  Rick Joyner on kirjoittanut hyvin tästä jäljitelmälahjasta. Hän esittää, että todellinen henkien erottamisen lahja voi toimia vain rakkauden kautta. Samoin hän esittää, että kritiikki sellaiselta henkilöltä, joka ei rakasta arvostelemaansa ryhmää tai ihmistä, tulisi jättää omaan arvoonsa:



Uskonnollisuuden henkeen liittyy yleensä väärä henkien erottamisen lahja, joka on epäluulon ja pelon motivoima. Tämä valheellinen lahja näkee mielellään sen, mitä toisissa on vikana, sen sijaan että se näkisi, mitä Jumala tekee, niin että näitä ihmisiä voitaisiin auttaa eteenpäin. Tällaista henkien erottamista käyttäen uskonnollisuuden henki voi aiheuttaa seurakunnalle mitä suurinta vahinkoa. Sen teot jättävät lähes aina jälkeensä enemmän vahinkoa ja hajaannusta kuin parantumista, sovitusta ja rakentamista. Sen viisaus on peräisin hyvän- ja pahantiedon puusta, ja vaikka tieto voikin pitää paikkansa, se tuodaan sellaisessa hengessä, joka tappaa.

  Epäluulo juontaa juurensa sellaisista asioista kuin hylkäämisestä, alueellisista suojelupyrkimyksistä tai yleisestä epävarmuudesta. Todellinen henkien erottamisen lahja voi toimia vain rakkauden kautta. Mikä tahansa muu motiivi vääristää hengellisen näkökyvyn. Aina, kun joku tuomitsee tai kritisoi toista ihmistä tai ryhmää, meidän tulisi jättää se huomiotta, kunnes tiedämme, että kritiikin esittäjä todella rakastaa tuota ihmistä tai ryhmää ja on panostanut heidän palvelemiseensa. (1)



Kaikki voivat erehtyä. Ensimmäinen erehdys ennen pelastustamme ja sen jälkeen piilee siinä, että pidämme itseämme erehtymättöminä. Voimme ajatella, että kun olemme pelastuneet, pystymme tarkasti arvioimaan asioita ja olemme aina oikeassa. Emme ota huomioon erehtymisen mahdollisuutta omassa elämässämme. Voimme kyllä ajatella, miten muut pelastuneet voivat erehtyä arvioinneissaan, mutta itse emme ota sitä mahdollisuutta huomioon. ”Muut voivat kyllä tehdä virheitä ja erehtyä arvioinneissaan, mutta en minä, joka olen niin tarkkanäköinen verrattuna muihin”.

  Tällainen asenne perustuu ylpeyteen. Siinä ihminen korottaa itsensä Jumalan vertaiseksi ja ajattelee omaavansa täydellisen tiedon, mikä ei pidä paikkaansa. Kenelläkään meistä ei ole sataprosenttista tietoa, ja jos muuta ajattelemme, olemme erehtyneet. Silloin pidämme mm. seuraavia Raamatun jakeita väärinä. Ne osoittavat, että suuret apostolit erehtyivät ja heidän tietonsa ja profetoimisensa olivat vajavaisia. Jos se oli sitä silloin, emme varmastikaan ole edenneet yhtään pidemmälle.



- (1 Kor 13:9) Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.



- (Jaak 3:2) Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.



Seurakunnan historia osoittaa, että myös tunnetut Jumalan miehet ovat erehtyneet arvioinneissaan toistuvasti. He ovat pitäneet jotakin Jumalan antamaa liikehdintää vääränä eivätkä ole ymmärtäneet sitä. Hyviä esimerkkejä ovat F.B. Meyer ja Oswald Chambers. He olivat molemmat tunnettuja Jumalan miehiä ja kirjailijoita, mutta eivät ymmärtäneet helluntaiherätystä Jumalasta lähtöisin olevaksi. He pitivät sitä vääränä. Kuitenkin historia osoittaa heidän omat arvionsa vääriksi ja miten he erehtyivät. He eivät olleet oikeassa, vaikka niin ajattelivat. Se osoittaa myös, että kuka tahansa voi erehtyä yksinkertaisesti siksi, koska olemme erehtyväisiä arvioissamme.

  Katsomme lainausta, joka liittyy samaan asiaan. Se on n. 100 vuoden takaa ja siinä tunnettu Jumalan mies A.B. Simpson istuu kokouksessa. Hänelläkin oli ollut samanlainen käsitys kuin edellä mainituilla henkilöillä. Frank Bartlemanin kirjassa (Azusa.katu 312) kerrotaan, miten hän liikuttui syvästi ja sai uuden näkökulman asiaan. Ehkä hänen käsityksensä muuttui:



Seuraavana iltana konventissa aloitettiin koko yön kestävä kokous. Nuori tyttö koki voiman, ja hänen sielunsa temmattiin valtaistuimen luo. Hän lauloi sanatonta sävelmää, joka tuntui tulevan toisesta elämästä, niin taivaallisen ihanaa se oli. Se oli kotoisin eri maailmasta. En ole ennen enkä jälkeen kuullut sen vertaista. Itse A.B. Simpson oli siellä tuona iltana, ja laulu teki häneen valtavan vaikutuksen. Hän oli paljolti ollut vastustamassa helluntailaista toimintaa. Selvästikin Jumala antoi hänelle tässä todistuksen. (2)



Huomionarvoiset seikat. Kuten edellä todettiin, voi kuka tahansa erehtyä. Jos vääriin arvioihin ovat syyllistyneet tunnetut Jumalan miehet, on se mahdollista muidenkin kohdalla. On väärää itsevarmuutta ajatella, ettei koskaan erehtyisi. Seuraava lainaus puhuu samasta asiasta. Se osoittaa, miten monet voivat ”tarkkanäköisyydessään” olla aivan varmoja asiasta, vaikka todellisuudessa ovat itse hengellisen sokeuden, jopa uskonnollisen vihan vallassa. On todennäköistä, että juuri tämäntyyppinen hengellinen sokeus on suurin eksyttäjä Jumalan ihmisten parissa, ja jakaa seurakuntia ja kristillisiä piirejä. Kuka tahansa voi joutua sellaisen asenteen valtaan, mutta siitä voidaan myös vapautua:



Noissa vaiheissa elämässäni ei ollut sijaa toisinajattelijoille eikä liioin rakkaudelle. Oli vain kova opillisen täydellisyyden vaatimus. Vaatimukseni takana ei suinkaan ollut Jumala, vaan oma uskonnollinen lihani. Tuossa tilassa kaikki sellainen hengellisyys, joka poikkesi omasta standardistani, oli minusta hyvin epäilyttävää. Niinpä saarnasin ahkerasti muita kristillisiä piirejä vastaan ja sellaisia hengellisyyden muotoja vastaan, joita en ymmärtänyt. Opinvartijan roolini, vaikkakin se oli ylevästi omaksuttu, ei suinkaan noussut hengellisen elämäni täyteyden pohjalta saati sitten profeetallisen näkökyvyn pohjalta, vaan kapea-alaisen ja epäselvän hengellisen näyn sekä samanaikaisen pätemisen tarpeeni pohjalta.

  …On ollut järkytys havaita jälkeenpäin, miten olin valmis leimaamaan suuret joukot eläviä seurakuntia ja Jumalan palvelijoita tyhjän veroisiksi ja pahemmiksikin sen aikaisen näkyni (tai sen puutteen) sekä toisen käden tietojen perusteella. En myöskään kyennyt henkien erottamiseen omassa sydämessäni ja palvelustoimessani. (3)



Mutta mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun arvioi jotakin toimintaa ja henkilöitä, jotka esiintyvät Jumalan nimissä? Millaiset asiat kannattaa huomioida, kun tekee arvioita niistä? Tätä asiaa yritämme seuraavaksi lyhyesti tarkastella.



Oikea oppi. Kun tekee arvioita, oikea käsitys uskon perusasioista on tietysti tärkeä. Niiden pitää esiintyä toiminnassa. Siihen kuuluvat sellaiset asiat kuin Raamatun inspiraatio, miten Jeesus on ainoa tie pelastukseen, hänen ristinsä sovitus, hänen ruumiillinen ylösnousemuksensa, fyysinen paluu, hänen jumaluutensa, pelastus armon kautta ilman tekoja, syntiinlankeemus sekä miten ihminen on kadotettu ja toivoton ilman Kristusta. Jos nämä eivät ole esillä ja pelastuksen perusta ei ole Jeesus Kristus, ei toiminta varmastikaan ole Jumalasta. Sen sijaan, jos ne esiintyvät ja niitä painotetaan kirjoituksissa ja puheissa, ei sellaista pidä heti hylätä.



Myönteiset ja kielteiset seikat. Yksi hyvin tavallinen virhe arvioinneissa on, että kiinnitetään huomiota vain väärinkäytöksiin ja kielteisiin seikkoihin, mutta ei huomioida myönteisiä puolia. Myönteisistä seikoista ei haluta ottaa selvää, tai sitten ennakkoasenne on sellainen, että niitä ei oteta edes huomioon. Silloin ei voi olla kokonaisnäkemystä asiasta.

  Siksi pitää katsoa kokonaisuutta eikä pysytellä ennakkoasenteen vallassa. Pitää lukea runsaasti kirjallisuutta, tutkia informaatiota ja etsiä niistä myönteisiä seikkoja kielteisten lisäksi. Molemmat puolet pitää huomioida. Se tarkoittaa, että jos muut opettavat uskon perusasioista aivan samoin, jotkut tekevät parannuksen ja ihmisten elämässä on näkyvissä muutosta hyvään suuntaan, pitää sellaiset tekijät huomioida kielteisten lisäksi. Paavali kirjoitti:



- (1 Tess 5:21) mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on



Muiden neuvot. Yksi virhe joidenkin kristittyjen elämässä on, että he eivät kuuntele muiden neuvoja. He eivät ota niitä huomioon, koska pitävät omaa näkemystään parhaimpana ja objektiivisimpana.

  Mutta kuten todettiin, voimme helposti esiintyä tarkkanäköisinä ja erehtymättöminä ja olla silti väärässä. Se on mahdollista, vaikka ihminen olisi pelastunut ja ollut vuosikymmeniä uskossa. Kaikki voivat syyllistyä siihen kuten historia on toistuvasti osoittanut. Edellä mainittu kuvaus A.B. Simpsonista on yksi esimerkki.

  Joskus on siis syytä kysyä muiden mielipiteitä ja neuvoja. Joissakin asioissa voimme olla heitä tarkkanäköisempiä ja viisaampia, mutta he saattavat nähdä toiset asiat selkeämmin ja paremmin.

  Smith Wigglesworth kertoo erään tapauksen, mihin tällainen väärä asenne voi johtaa. Kysymys on johdatuksesta, jossa henkilö ajatteli kuulevansa Jumalan äänen, mutta ei ottanut huomioon muiden neuvoja:



... Tässä kohtaa tiedot eivät pitäneet paikkaansa. Yksikään pankki ei ollut ollut auki puoli kahdeksalta, ja tutkimukset osoittivat, että mainittu pankki ei edes ollut koko paikkakunnalla.

  Miten tämä sanoma vaikutti? Nuori nainen kallisti sille korvansa. Hän kiinnitti siihen niin paljon huomiota, että hän ei kuunnellut ketään muuta.

  Kerron sinulle, mikä vaara tässä on: Jos sinun kanssasi ei voi keskustella, sinä olet väärässä. Jos sinä olet oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä, mutta jos sinä et siedä sitä, että asiaa tutkitaan, tai jos sinun totuutesi ei kestä päivänvaloa, niin sinä olet väärässä, kuka tahansa oletkin! Säästyt monelta ikävyydeltä, jos otat huomioon, mitä muut sanovat. Älä sano jyrkästi: "Kyllä minä tiedän. Minä tiedän, että minä olen oikeassa." (4)



Hedelmä. Hedelmä on asia, johon täytyy kiinnittää huomiota, koska Jeesus sanoi: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät” (Matt 7:16). Se tarkoittaa, että jos ihmisen elämässä on näkyvissä jatkuvaa synnissä elämistä eikä näy merkkejä kristillisestä luonteesta, kannattaa olla varovainen. Päinvastoin tietysti on, jos luonnostaan kiivaassa henkilössä esiintyy lempeyttä, luonnostaan ylpeässä nöyryyttä ja hätäisessä henkilössä rauhallisuutta, ovat ne hyviä merkkejä.

  Entä muut muutokset ihmisten elämässä? Jos useat ihmiset kokouksissa muuttuvat seuraavaan suuntaan, voidaan niitä pitää hyvinä merkkeinä. Ne osoittavat, että toiminta on Jumalasta. (Tärkeää kuitenkin on painottaa, että saatana voi tuoda kokouksiin pahojen henkien pettämiä henkilöitä kuten spiritistejä, ja se voi aiheuttaa sekaannusta Jumalan työssä. Frank Bartleman kertoo tällaisista tapauksista kirjassaan Azusa-katu 312).



• ymmärrys Kristuksen ja hänen ristin työnsä merkityksestä

• halu lukea Raamattua

• vapautuminen syntitottumuksista, katkeruudesta ja himoista

• ihminen tuntee oman turmeluksensa ja syntisyytensä: ylpeys, ärtyisyys, rakkaudettomuus, himo…

• ihminen nöyrtyy eikä pidä itseään muita parempana

• hätä muiden pelastuksesta

• rukouselämä voimistuu

• syvempi rakkaus Jumalaa ja ihmisiä kohtaan

• halu tehdä kaikessa Jumalan tahto (Room 7:22: sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin)



Hyökkäykset muita vastaan. Vielä on hyvä huomata yksi hengellisen työntekijän koetinkivi, joka on suhtautuminen muita jumalanpalvelijoita ja eri tavalla ajattelevia kristittyjä vastaan. Siinä on mahdollista, että ei toimita rakkaudessa kuten Paavali opetti. Sellainen asenne voi tarkoittaa kiivaita hyökkäyksiä muita jumalanpalvelijoita kohtaan, että ruoditaan heidän virheitään lehtien palstoilla, tiedotusvälineissä ja pienemmissä puitteissa sekä yleisesti heidän mustaamistaan

  Jos ihminen on Jumalan käytössä, on todennäköistä, että hänestä puhutaan pahaa, kuten Paavali oli hyvässä maineessa ja pahassa. On aina ihmisiä, jotka valitsevat mieluummin valheen ja nauttivat siitä, vaikka Raamattu osoittaa sellaisten ihmisten joutuvan tulijärveen (Ilm 21:8, 22:15).

  Mitä tämä sitten tarkoittaa? Ainakin se tarkoittaa sitä, että pitää tarkistaa asiat henkilöltä itseltään (Onko näin, tarkoititko tätä?) eikä levittää niitä muualle. Jeesuksen neuvo Matteuksen 18. luvussa osoittaa tämän.

  Jotkut hyökkäykset saattavat johtua myös kateudesta. Se perustuu siihen, että joillakin muilla on enemmän kuin henkilöllä itsellään, ja se tekee hänet rauhattomaksi ja vihaiseksi. Saulin asenne Daavidiin on siitä esimerkkinä:



- (1 Sam 18:7-9) Ja karkeloivat naiset virittivät laulun ja sanoivat: "Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta".

8. Silloin Saul vihastui kovin, sillä hän pani sen puheen pahakseen, ja hän sanoi: "Daavidille he antavat kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat; nyt puuttuu häneltä enää vain kuninkuus".

9. Ja Saul katsoi karsain silmin Daavidia siitä päivästä alkaen.



Seuraava lainaus puhuu samasta asiasta. Se osoittaa, miten jopa pelastunut ihminen voi joutua sellaisen asenteen valtaan. Hän ei ymmärrä, että hyökkäyksillään muita vastaan hän alentaa omaa arvoaan iankaikkisuudessa:



”Minusta tuli niin ylpeä elämäni lopulla, etten voinut kuvitella Herran tekevän mitään merkittävää, ellei hän tehnyt sitä minun kauttani. Aloin kajota Herran voideltuihin ja vahingoittaa hänen profeettojaan. Olin itsekkään ylpeä, kun Herra käytti jotakuta minun opetuslapsistani, ja tulin kateelliseksi, kun Herra toimi kenen tahansa oman palvelutyöni ulkopuolella olevan kautta. Minulla oli tapana etsiä heistä mitä tahansa vikaa paljastaakseni heidät. En tiennyt, että joka kerta näin tehdessäni alensin lisää omaa arvoasemaani.”

  ”En ollenkaan tiennyt, että olit tehnyt mitään tuollaisia”, sanoin yllättyneenä.

  ”En tehnyt sitä itse, mutta yllytin alaisiani ottamaan selvää muista ja tekemään likaisen työni. Sain heidät nuuskimaan maat ja mannut, jotta löytyisi jokin virhe tai synti toisten elämästä, niin että he paljastuisivat. Minusta tuli pahinta, mitä ihmisestä voi maan päällä tulla – kompastuskivi, joka tuotti muita kompastuskiviä. Me kylvimme pelkoa ja hajaannusta kautta seurakunnan, kaikki totuuden puolustamisen nimessä. Omavanhurskaudessani kuljin kohti perikatoa. Suuressa armossaan Herra salli minuun iskeä sairauden, joka aiheutti hitaan ja nöyryyttävän kuoleman. Juuri ennen kuolemaani tulin järkiini ja tein parannuksen. Olen hyvin kiitollinen että ylipäänsä olen täällä. Saatan olla yksi hänen vähimmistään täällä, mutta se on paljon enemmän kuin ansaitsen. En millään voinut lähteä tästä huoneesta ennen kuin minulla oli mahdollisuus pyytää anteeksi niiltä teistä, joille tein vääryyttä pahasti.

  …”Ja me aina tyynnytimme itseämme tosiaankin ajattelemalla, että teimme Jumalalle palveluksen hyökkäämällä hänen omia lapsiaan vastaan” kuului tämän miehen ymmärtävä ääni. ”Sinun on hyvä tajuta tämä täällä, koska voit mennä takaisin. Ole hyvä ja varoita opetuslapsiani heitä uhkaavasta tuhosta, elleivät he tee parannusta. Monet heistä on kutsuttu olemaan kuninkaita täällä, mutta jos he eivät tee parannusta, he kohtaavat kaikista pahimman tuomion – kompastuskivien tuomion… (5)



Jos toiset erehtyvät. Arvioitaessa hengellistä toimintaa, voimme mennä kahteen äärimmäisyyteen. Toinen on se, että pidetään sellaistakin Jumalan työnä, mikä ei sitä ole. Pidetään esim. pelastuneina sellaisia ihmisiä, jotka rukoilevat Mariaa ja turvautuvat pyhimysten tekoihin, mutta eivät yksin Kristukseen. Tällaiseen ovat taipuvaiset varsinkin leppoisat ihmiset, joilla ei ole kovin tarkkaa analysointikykyä. He hyväntahtoisuudessaan saattavat pitää sellaisiakin kristittyinä, jotka eivät ole uudestisyntyneet eivätkä ymmärrä pelastusta. Jeesuksen sanat ovat myös hyvä osoitus tästä asiasta:



- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.



Toinen äärimmäisyys on se, josta tässä kirjoituksessa on puhuttu. Se tarkoittaa, että pelastunut ihminen ei ymmärrä Jumalan työtä muissa, vaikka nämä olisivat yhtä lailla pelastuneita. Hän saattaa pitää eksytyksenä kaikkea, mikä liittyy näihin ihmisiin ja heidän opetukseensa. Sellainen asenne on hyvin tavallista oman vajavaisen ymmärryksemme tähden.



Usko, Toivo ja Rakkaus, jotka olivat kasvaneet joka tasolla niin kuin aseemmekin, olivat nyt niin suuria, että tiesin kaukana taistelualueen takana olevien ihmisten voivan nähdä heidät. Heidän kirkkautensa säteili jopa vankien joukkoon, jotka olivat yhä suuren haaskalintuparven alla. Olin hyvin rohkaistunut siitä, että heidät voitiin nyt nähdä. Ehkäpä vihollisen käyttämät kristityt ja sen hallussa olevat vangit nyt ymmärtäisivät, että me emme olleet vihollinen, vaan että vihollinen oli itse asiassa käyttänyt heitä.

  Näin ei kuitenkaan käynyt, ainakaan vielä. Ne vihollisleirissä olevat, jotka alkoivat nähdä Uskon, Toivon ja Rakkauden valoa, alkoivat nimittää heitä ”valkeuden enkeleiksi”, jotka lähetettiin eksyttämään heikot tai arvostelukyvyttömät. Silloin tiesin, että petos ja orjuus, jossa he olivat, oli paljon suurempi kuin olin tajunnut.

  Kuitenkin ne, jotka eivät kuuluneet kumpaankaan näistä armeijoista, eli ne, jotka eivät olleet kristittyjä, näkivät heidän kirkkautensa ja alkoivat lähestyä vuorta nähdäkseen paremmin. Ne, jotka tulivat lähemmäksi katsomaan heitä, alkoivat myös ymmärtää, mistä taistelussa todella oli ollut kyse. Tämä rohkaisi suuresti. (6)



Entä sitten, jos toiset kristityt ovat erehtyneet jossakin? Mitä silloin tulee tehdä?

  Vastaus on, että meidän tulee ottaa asioista selvää mm. edellä mainittujen periaatteiden valossa. Lisäksi, jos se on mahdollista, voidaan keskustella näiden ihmisten kanssa kahden kesken aivan kuten Priskilla ja Akylas selittivät Apollokselle tarkemmin Jumalan tien:



- (Apt 18:24-26) Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.

25. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.

26. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.







VIITTAUKSET:



1. Rick Joyner: Viimeisten päivien taistelu (Overcoming Evil in the Last Days), s. 125

2. Frank Bartleman: Azusa-katu 312 (Azusa Street), s. 166

3. Veikko Pekki: Täynnä iloa ja Pyhää Henkeä, s. 21

4. Smith Wigglesworth: Hengen huuto, s. 55

5. Rick Joyner: Petos, taistelu, voitto (Final Quest), s. 95-97

6. Rick Joyner: Petos, taistelu, voitto (Final Quest), s. 27,28

Jari Iivanaisella on paljon asiallista tietoa monelta alueelta. On kuitenkin hyvä tarkistaa kaikki Raamatulla.
Rick Joynerista on tietoa täällä: /Lennart
http://bibelfokus.se/qa/q51
Vad säger du om Rick Joyner?
Fråga:

Har läst många böcker böcker av Rick Joyner. Jag undrar hur du ser på honom?
Svar:

Hej,

Jag har tyvärr inte så mycket material kring Rick Joyner, men jag inser att det vore bra att plocka fram det. Det som ändå avgör saken är att Rick Joyner kommer ur samma ådra som många avfallna kristna sammanhang och företeelser. Jag kallar denna fåra för "Latter rain-familjen". En tidig förgrundsgestalt var William Branham. Hans verksamhet hade rent ockulta inslag och den drevs framåt av en speciell ängel som alltid följde Branham. Till denna familj räknar jag (och många andra) också Trosrörelsen, Apostoliska rörelsen, Kansas-profeterna, Toronto-rörelsen, Pensacola och skeendet i Lakeland, Florida med Todd Bentley, jämte många fler. De har alla mer eller mindre påverkat och välsignat varandra, och de har alla samma grundläggande teologi i botten. Den handlar i princip om att de kristna måste nå fram till att bli "nästan-gudar" och så skall ett Guds-rike upprättas på jorden. I detta rike kommer att finnas en hierarki där den tidens apostlar är de som styr och ställer. Och denna ordning måste komma till stånd innan Jesus kan komma tillbaka, menar man. Är man lite vaken och bibelkunnig, ser man att detta på många sätt liknar det antikristliga rike som skall komma i yttersta tiden.

Läs gärna min artikel om andeutgjutelsen enligt profeten Joel i GT och om Latter rain.

Hör nu och häpna, New age och katolska kyrkan har också en teologi som liknar detta. New age talar om ”The coming of the cosmic Christ” och ”the new disciples of Christ”. Katolska kyrkan talar om ”The coming of the eucharistic Christ”, ”the eucharistic man” samt ”eucharistic reign”. Latter rain talar om ”Manifested sons of God” och ”Kingdom Dominion”. Granskar man termerna handlar det om att människan blir gudomliggjord och därmed utgör Kristi fulla närvaro på jorden. Ovanpå detta kommer en enda person att framträda som är Kristus i sig själv, eller innehar ”ämbetet Kristus” som det benämns inom New age. Detta är den person som Bibeln förutsagt och som blir den yttersta tidens Antikrist! Antikrist kommer från grekiskans anti christos vilket kan översättas ”en istället-för-kristus”.

Bland dessa Kansas-profeter finns förutom Rick Joyner även Bob Jones, Paul Cain, mfl. Todd Bentley kan även räknas dit, och han invigdes dessutom under sommaren 2008 till apostel i den Apostoliska rörelsen med ärkeaposteln C. Peter Wagner i spetsen. Rick Joyner var med under denna invigning. Hos Bob, Paul och Todd har det avslöjats all möjlig omoral: problem med sprit, otrohet, pedofili, sexuella utsvävningar m.m. Det duger inte här att säga att "ingen är perfekt". Jag är övertygad om att en sann gudsman är beskyddad från sådant här och hellre flyr det än att dras in i det. Både Rick Joyner, Paul Cain och Bib Jones har även stått bakom, eller mer eller mindre pushat fram Todd Bentley, vilket också är mycket avslöjande. Den kristendom som Todd Bentley står för anser jag kännetecknas av en New age-inspirerad eller New age-infiltrerad kristendom. Egentligen är det kanske rent av New age med inslag av kristna termer och beteenden! Men det är så här det ser ut inom Latter rain-familjen och har sett ut ända sedan William Branhams dagar. Man sysslar med ande-resor, visualisering, kontaktar änglar, upplever kundalini-liknande manifestationer osv. Och observera att Rick Joyner är med i denna krets.

När det gäller Rick Joyners teologi så ligger han helt klart inom denna Latter rain-familj – det är ju där han verkar. Hans böcker, som t.ex. "Skörden" signalerar exakt det som Latter rain står för. Jag upplever själv hans böcker som både underliga, olustiga och obibliska.

Både Rick Joyner, Bob Jones och Todd Bentley säger sig ha varit i himlen, vad jag känner till. Bob Jones tycks kunna åka dit så fort han bara sluter ögonen. Han har t.o.m. tagit med sig barn på dessa resor, enligt vad han sagt i TV-program på Extreme Prothetic". I denna "himmel" de besökt skall de har mött olika bibliska personer, enligt egen utsago. Todd skall t.o.m. ha klättrat upp till självaste Fadern. Tror man på det här, och försvarar det här så har man hamnat långt ner i ett dike! Jag skall nämna en passage ur Rick Joyners bok Kallelsen (The Call) så förstår du hur snett ute de här herrarna är. I boken berättar Joyner om en "promenad" i himlen där han möter aposteln Paulus som sitter på en tron. Joyner säger till Paulus vilken ära han känner när han möter honom, men Paulus svarar snabbt Joyner med att äran egentligen borde vara hans eftersom Joyner är inblandad i "den sista striden". Vidare "erkänner" Paulus att han "... inte levde upp till allt som jag [Paulus] kallades att göra". (Taget från The Call, s.131-133) Detta som Rick Joyner för fram stämmer inte med Paulus ord: "Jag har kämpat den goda kampen, jag har fullbordat loppet, jag har bevarat tron." (2 Tim 4:7). Sedan kan man ju undra vilket tron Rick Joyner siktar på om han nu i sin bok för fram tanken att han är större än Paulus!!!

Allt det här gör att jag vill varna dig för att ta in ALLT som kommer ur denna Latter rain-familj. Det handlar om "onda andars läror". Det är ingen större skillnad på det här och New age. Detta är en utfösbacke som strålar samman med andra villoläror och längst ner står Antikrist och tar emot för att bygga sin enade värld.

Till allt detta elände kan vi idag lägga det faktum att Rick Joyner är den som arbetat med att få igång Todd Bentley igen efter det att den s.k. "väckelsen" i Lakeland brakade samman. Bara några veckor efter att den "apostoliska eliten" hade invigt Todd Bentley till apostel uppdagades det att Todd under skeendet i Lakeland hade missbrukat alkhohol och varit otrogen med familjens barnflicka. Den "upprättelse" som Rick Joyner medverkat till har bl.a. inneburit att Todd Bentley nu är skild och omgift med just barnflickan!!! Tänk att dessa "väldiga apostlar" varken såg igenom Todd Bentley eller brydde sig när denna synd uppdagades. Fast värre är ändå, menar jag, de otroligt allvarliga villoläror som denna grupp av individer sprider världen över, inte minst genom sina böcker.

Här är några länkar till material som kritiskt granskat Rick Joyner:

The ultimate lye of Rick Joyner

Kika också på nedanstående otäcka video från ett Rick Joyner-möte. Man kan undra om det alls är ett kristet möte. Det känns mer som något New age-möte eller kanske afrikansk trolldoms-ritual!

https://www.youtube.com/watch?v=_rwzbcMXpSQ&feature=channel

/Lennart
http://bibelfokus.se/qa/q51

Rick Joyner, Bob Jones ja Todd Bentley ovat  heitä jotka kehuskelevat mm. taivaassakäymisillään.
Rick Joyner opettaa New Age oppeja,  samoin kuin Bob Jones ja Todd Bentley.

Samaan ryhmään kuuluu
Wigglesworth, Smith

Smith Wigglesworth (1859-1947) oli yksi viimevuosisadan ainutlaatuisimmasta sanan julistajista. Keski-ikään saakka hän todisti ihmisille yksityisesti kotiseudullaan Englannissa. Sitten hän sai Pyhän Hengen kasteen ja jätti putkimiehen työn. Hän matkusti paljon ja saarnasi Pyhässä Hengessä uskosta ja parantumisesta. Jumala vahvisti hänen palvelutyönsä voimallisten tekojen ja merkkien kautta. Hänen kauttaa kuulo ja näkö palautuivat, puuttuvat ruumiinjäsenet luotiin uudelleen, syöpäkasvaimet katosivat, mielisairaat paranivat ja useat ihmiset nousivat kuolleista.

Patrick Tiainen oli ottanut Smith Wigglesworthin sanat, jos ei pyhä henki käytä sinua käytä sinä pyhää henkeä.
Jumalan Pyhä Henki toimii aina Raamatun Sanan linjalla, ei erikseen, Pyhä Henki koroittaa aina Jeesusta Kristusta, ei itseään eikä ihmeitä. Ihminen ei voi käskeä tai komentaa Raamatun ilmoittamaa Jumalaa eikä Pyhää Henkeä. Se henki jota komennetaan ei ole Raamatun Jumalan Pyhä Henki, vaan antikristuksen henki.


Matteuksen evankeliumi:
16:6 Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."

Joten kavahtakaa Rick Joynerin ja Bob Jones ja Todd Bentleyn hapatusta!

En suosittele heidän kirjojaan tai puheitaan!

Rick Joynerin väärästä profetaallisuudesta
Utskriftsvänlig versionUtskriftsvänlig version

Beatrice kysyi:

Kysymys

Olen lukenut monta kirjaa Rick Joynerilta. Mitenkähän sinä mahdat suhtautua häneen?

Lennart Jaretegin vastaus:

Minulla ei valitettavasti ole niin paljon materiaalia Rick Joynerista, mutta minä olen sitä mieltä, että sitä olisi hyvä etsiä. Se, mikä kuitenkin ratkaisee asian on, että Rick Joyner tulee samasta suonesta, josta monet luopuneet kristilliset yhteisöt ja ilmiöt. Tätä suuntausta kutsun ”Latter Rain-perheeksi”. Varhainen esikuvallinen hahmo oli William Branham. Hänen toiminnassaan oli okkultistisia taipumuksia ja sitä kuljetti eteenpäin erityinen enkeli, joka aina seurasi Branhamia. Tähän perheeseen minä ja monet muut katsovat kuuluvaksi myös Uskonliikkeen, Apostolisen liikkeen, Kansas-profeetat, Toronton liikkeen, Pensacolan ja tapahtumat Lakelandissa, Floridassa johdossaan Todd Bentley, sekä moni muu.

He kaikki ovat enemmän tai vähemmän vaikuttaneet toisiinsa ja siunanneet toisiaan. Heillä kaikilla on sama perustava teologia pohjalla. Siinä kyse on periaatteessa siitä, että kristittyjen täytyy saavuttaa asema tulla ”melkein jumaliksi” ja siten Jumalan valtakunta perustetaan maan päälle. Tässä valtakunnassa tulee olemaan hierarkia, jossa sen ajan apostolit ovat niitä, jotka hallitsevat ja määräävät. Ja tämä järjestys täytyy tulla voimaan ennen kuin Jeesus voi tulla takaisin, opetetaan. Jos on vähänkin valveilla ja tuntee Raamattunsa, näkee, että tämä monella tavalla muistuttaa sitä antikristillistä valtakuntaa, joka tulee esiin lopun aikoina.

Lennartin tarjoama linkki yläpuolella hengenvuodatuksesta profeetta Joelin mukaan VT:ssä ja Latter Rainista (SE)

Kuuntele ja hämmästy! New Agella ja katolisella kirkolla on myös teologia, joka muistuttaa tätä. New Age puhuu ”Kosmisen Kristuksen tulosta” ja ”Uusista Kristuksen opetuslapsista”. Katolinen kirkko puhuu ” Eukaristiassa ( Ehtoollisessa) ilmenevän Kristuksen tulosta”, ”eukaristisesta miehestä” sekä ”eukaristisesta hallitsemisesta”. Latter Rain puhuu ”Jumalan ilmestyvistä pojista” ja ” Kuningaskunnan hallintavallasta”. Kun tarkastelee termejä, huomaa, että niissä käsitellään ihmisen tulemista jumalaksi ja siten me saamme aikaiseksi Kristuksen täyden läsnäolon maan päällä.

Tämän kaiken yläpuolella tulee yksi ainoa henkilö esiintymään Kristuksena itsessään tai että hänellä on ”Kristus-virka”, kuten asiaa kutsutaan New Age:ssa. Tämä on se henkilö, jonka Raamattu on ennustanut ja josta tulee lopun aikojen Antikristus! Antikristus tulee kreikan kielestä sanoista anti christos, mitkä voidaan kääntää ”Kristuksen sijaisena”.

Näiden Kansas-profeettojen joukossa on paitsi Rick Joyner, myös Bob Jones, Paul Cain ym. Todd Bentley voidaan myös lukea heihin kuuluvaksi. Hänet vihittiin sitä paitsi kesällä 2008 apostoliksi Apostolisessa liikkeessä, jonka huipulla on arkkiapostoli C. Peter Wagner. Bobin, Paulin ja Toddin elämässä on ilmennyt ongelmia moraalittomuuden, alkoholin käytön, homoseksualismin, pedofilian ja uskottomuuden suhteen.

Ei nyt ole oikein sanoa, että kukaan ei ole täydellinen. Olen vakuuttunut siitä, että tosi Jumalan mies on varjeltu tällaisesta ja pakenee sitä mieluummin kuin että antaa vetää itsensä siihen. Sekä Rick Joyner, Paul Cain että Bob Jones ovat jopa tukeneet tai enemmän tai vähemmän työntäneet esiin Todd Bentleytä, mikä myös on erittäin paljastavaa. Mielestäni se kristillisyys, jota Todd Bentley edustaa, on tunnuspiirteiltään New Agen inspiroimaa tai New Agen suodattamaa kristillisyyttä. Oikeastaan se on ehkä suorastaan New Age:ä, johon on ympätty kristillisiä termejä ja käyttäytymistapoja! Mutta tältä se näyttää Latter Rain- perheessä ja on näyttänyt aina William Branhamin päivistä lähtien. Puuhastellaan henki-matkojen, visualisoinnin, enkelikontaktien, kundalini-tyylisten manifestaatioiden ynnä muiden kanssa. Ja huomaa: Rick Joyner on mukana tässä piirissä!

Kun kyseessä on Rick Joynerin teologia, niin aivan selvästi hän kuuluu tähän Myöhempi Sade (Latter Rain) –perheeseen, siellähän hän toimii. Hän kirjansa, kuten esim. ”Sato” ( En tiedä suomenkielistä nimeä, Sypen lisäys) tuo esiin aivan juuri tämän liikkeen opetusta. Itse koen hänen kirjansa sekä ihmeellisinä, epämiellyttävinä että epäraamatullisina.

Sekä Rick Joyner, Bob Jones että Todd Bentley sanovat olleensa taivaassa, ainakin mitä minä tiedän. Bob Jones näyttää voivan matkustaa sinne heti kun hän vain sulkee silmänsä. Hän on jopa ottanut näille matkoille mukaan lapsia ainakin hänen oman kertomuksensa mukaan, mitä hän on sanonut Tv-ohjelmissa, nimeltään ” Extreme Prophetic”. Tässä ”taivaassa” jossa he ovat käyneet, ovat he kuulemma omien sanojensa tavanneet eri raamatullisia ihmisiä. Todd on kuulemma kiivennyt itsensä Isän syliin. Jos tämän uskoo ja sitä puolustaa, niin ajautuu syvälle ojaan! Mainitsen kappaleen Rick Joynerin kirjasta the Call = Kutsu, niin ymmärrät kuinka todella väärässä nämä herrat ovat.

Kirjassa Joyner kertoo ”kävelykadusta” taivaassa, jossa hän tapaa apostoli Paavalin, joka istuu valtaistuimella. Joyner sanoo Paavalille: Mikä kunnia, että saan tavata sinut, mutta Paavali vastaa nopeasti Joynerille, että kunnia oikeastaan pitäisi olla hänen, koska Joyner on mukana ”viimeisessä taistelussa”. Edelleen Paavali ”tunnustaa”, että hän ”…ei elänyt niin, että olisi saavuttanut sen kaiken, mitä hänet kutsuttiin tekemään” (Otettu kirjasta ”Kutsu, sivut 131 -133) Tämä, jota Rick Joyner tuo esiin ei pidä paikkaansa Paavalin sanojen kanssa: ” Olen taistellut hyvän taistelun, olen juoksun täyttänyt, olen säilyttänyt uskon.” (2.Tim.4:7) Silloin voi ihmetellä mihin uskoon Rick Joyner viittaa, jos hän nyt kirjassaan tuo esiin ajatuksen, että hän on suurempi kuin Paavali!!

Kaiken tämän tarkoituksena on varoittaa sinua ettet ota vastaan KAIKKEA, jota tulee tästä Latter Rain- perheestä. On kyseessä ”pahojen henkien opit” Tämän ja New Age:n välillä ei ole suurempaa eroa. Se on ylämäki, joka kietoo yhteen muut harhaopit ja tien päässä seisoo Antikristus ottaakseen vallan rakentaa oma yhtenäistetty maailmansa.

Tähän kaikkeen kurjuuteen voimme tänä päivänä lisätä sen tosiasian, että juuri Rick Joyner on tehnyt työtä saadakseen taas Todd Bentleyn toimintaan sen jälkeen, kun niin kutsuttu "herätys" sortui. Vain muutama viikko sen jälkeen kun "apostolinen eliitti" oli vihkinyt Todd Bentleyn apostoliksi, paljastettiin, että Todd eräässä tapahtumassa Lakelandissa oli väärinkäyttänyt alkoholia ja ollut uskoton perheensä lapsenvahdin kanssa.

Se "korjaaminen". johon Rick Joyner oli vaikuttanut, on mm. tarkoittanut sitä, että Todd Bentley nyt on eronnut ja uudelleen naimisissa juuri tämän lapsenvahdin kanssa! Ajattele, että nämä "valtavat apostolit" eivät nähneet Todd Bentleyn läpi eivätkä välittäneet, kun tämä synti paljastettiin. Vaikkakin pahempia ovat kuitenkin minun mielestäni, ne uskomattoman vakavat harhaopit, joita tämä yksilöistä koostuva ryhmä levittää maailman laajuisesti, eikä vähiten kirjojensa kautta.

Tässä joitakin linkkejä materiaaleihin, jotka kriittisesti tarkastelevat Rick Joyneria.

Linkkien suomennokset (suurin piirtein)

Lopullinen taistelu kirjoittanut Rick Joyner http://bibelfokus.se/fi/rick_joyner3

The False Teachings of Rick Joyner/Rick Joynerin väärät opetukset http://www.deceptioninthechurch.com/joyner.html

The ultimate lye of Rick Joyner/Rick Joynerin äärimmäinen valhe http://bibelfokus.se/fi/rick_joyner2

/Lennart

Översättning till finska/Suomennos
Sylvi Hänninen
http://bibelfokus.se/fi/rick_joyner1

Itse olen kuitenkin edelleen Lutherin opissa ja jätän armolahjat vähemmälle silläkin uhalla, että päädyn "halveksimaan" niitä. Anteeksi Smile

On parempi tuntea oikea tie tarkoin, kuin sata varoittavaa eksytystä.


 

Yhä useammalla  Lutherin oppisella on armolahjoja, moni pappikin profetoi jopa puhuu kielillä.
Sairaittenkin puolesta rukoillaan, ainakin pyynnöstä.
Mitä oikeaan tiehen tulee, Jeesus on Tie. Raamattu, Jumalan Sana, on kuin kartta tai kompassi, jota
saa oppia käyttämään niin armolahjainen kuin armolahjaton, eikä ohittaa Raamatunkaan
varoituksia eksytyksistä.

Ero Lutherilaisten ja muitten ryhmien armolahjojen käytössä on se, etteivät Lutherilaiset
ole tehneet niistä mitään näytenumeroita, eivätkä toitota niitten käyttöä niinkuin
monissa muissa uskonyhteisöissä nykyisin on asian laita. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Armolahjatkin arviodaan Raamatulla, siksi olisi hyvä tuntea oikea tie tarkoin myös näillä alueilla, vai mitä?

Kun  lapsenlapseni joku aika sitten kävi rippikoulun ja kertoi myös heidän innokkaista rukouskokouksistaan, oli mummun iloa
saada kertoa myös armolahjojen arvioimisesta Raamatun Sanalla. Toivon saavani iloita muittenkin lastenlasteni
rippikoulukokemuksista tulevaisuudessa, ja  kertoa Jumalan Sanan tärkeydestä.

Sitä yritän sanoa, että samallakin ihmisellä (joka on oikea Kristitty), on eri aikoina oikeita ja virheellisiä armolahjojen käyttöjä. Raamatunkin mukaan vajavaista.

Armolahjat ihmisen kautta tulevana ovat vajavaisia, kukaan ihminen ei ole täydellinen,
ja niihin tulee sitä ihmistä itseään, siltikään, jos ne Jumalan Hengestä ovat lähtöisin,
ne eivät sairastuta tai tee ihmisestä henkisesti vammautunutta.


Tänäkin aikana on kristittyjen joukossa "sekakansaa", niinkuin oli israelilaistenkin joukossa,
silloin kun he Mooseksen johdolla lähtivät Egyptin orjuudesta.
2 Mooseksen kirja kertoo tästä vaelluksesta, ja mitä kaikkea silloin tapahtui.
Jumalan kansa totteli Moosesta, Jumalan puhetorvena. Sekaknsa vaikutti
silloinkin kansan keskuudessa ja vastusti Jumalan määräyksiä ja sääntöjä.
Monet vaikeudet ja kärsimykset tulivat sitä kautta, ja sai  lopulta koko lauman
kaipaamaan takaisin Egyptiin lihapadoille.

Näin on tänäänkin Jumalan kansan keskuudessa. Pappien ja pastoreiden
puhujien ja rukoilijoiden joukossa on sellaisia  luikertelijoita,
jotka ovat sydämeltään muuttumattomia ihmisiä,
vaikka osaavat jumalisen retoriikan ja käyttäytyvät nöyristellen.

He saavat  paljon pahaa aikaan, kun ei ole  lihasydäntä saatu,
vaan on se sama vanha kivisydän, joka vain matkii  Jumalan armolahjoja,
ja tuhoaa ihmisiä, jopa niin että moni sairastuu, toiset luopuvat
uskosta näitten takia. Ihminen ilman RISTIÄ on peto.

Omakohtaistakin kokemusta on näistä pedoista, ja ilman Jumalan apua
olisin menehtynyt. Luottamus on vain yksin Jeesukseen Kristukseen.

Elävän Jeesuksen Kristuksen hekilökohtaisesti kohdannut ei ole
enää sama ihminen, vaan muuttunut. Jumalan Rakkaus on
muuttanut sydämen.

Jumalan Hengestä tulleet lahjat eivät revi ihmistä rikki, ja vaikka
sanoma olisi vakavaakin, niissä on aina Jumalan Armon lohdutus.
Jos ei näin ole, saa ne jättää omaan arvoonsa, silloinkin, vaikka
olisi kuinka kauniiseen pakettiin tahansa käärityt sanomat ja
suuret lupaukset uhkausten höysteinä.

Jumala ei vaadi eikä pakota. Eikä puhu sellaista mitä ei edes pysty
vastaanottamaan, koska Kaikkivaltias tietää, mitä yksilöihmisinä
kestämme rikkimenemättä tai halvaantumatta, Jumala ei nujerra
omasta Hengestään syntynyttä, vaan lääkitsee ja nostaa ja kantaa.



Raamatussa, Jaakobin kirjeessä  on kirjoitettu:
3:7 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen,
sekä matelijain että merieläinten luonnon,
voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
3:8 mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää;
se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.

3:9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä,
Jumalan kaltaisiksi luotuja;
3:10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
3:11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?

3:12 Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita?
Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.
3:13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?
Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
3:14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne,
niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.

3:15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista,
sielullista, riivaajien viisautta.

3:16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

3:17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin
puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa,
täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
3:18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

Kiitän kattavasta kirjoituksesta.
Armolahjojen hierarkia on Raamatussa selvä  ja ikävä kyllä vähäisimmästä armolahjasta on tehty suurin ja ikäänkuin merkittävin, ja se on tietenkin kielilläpuhumisen armolahja.  

Jokainen ns.  kunnon helluntailainen ja miksei miksei muukin kristitty puhuu toisinaan toisten kuullen kielillä seurakunnassa tai muussa yhteydessä uskovaisten kesken.

Se kuuluu yleisesti siihen julkiseen retoriikkaan jolla oman uskon status pyritään legitimoimaan julkisesti.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet muutkin kuin kristityt puhuvat kielillä.

Näin ollen pelkkä kielilläpuhuminen ilman apostoli Paavalin edellyttämää selittämistä on sinänsä hyödytöntä, paitsi kun kyseinen henkilö rukoilee itsekseen, omassa kammiossaan vanhaa ilmaisua käyttääkseni.

Olen usein varovasti huomauttanut tästä asiasta kanssaseurakuntalaisille.
Kuitenkin tämän glossolalian status on liian merkittävä, että se voitaisiin alistaa siihen seurakuntakuriin jonka apostoli Paavali on selkeästi asettanut. Siitä on tullut eräänlainen kriteeri.


Äärimmillään se johtaa seurakunnassa kielillä puhuttuun dialogiin esim. pastoreiden kesken kuten eräässä amerikkalaisessa karismattisessa seurakunnassa.
Paikalla ollut kirkkonsa ihmetteli ja kummasteli esitystä jossa ei ollut yhtään ymmärryksen sanaa.


Näin ollen on ilmiselvä vaara, että tästä sinänsä merkittävästi armolahjasta tehdään pelkkä markkinakarkki.

Eikä sekään vielä auta jos paikalla on selittäjä joka ilmoittaa mitä kielillä puhuttu sanoma tarkoittaa. Selittäjän täytyy itse olla pyhän hengen vaikutuksessa.  

Muussa tapauksessa selitys voi olla täysin valheellista.

Usein käy niin, että joku puhuu kielillä ja sitten selittäjä kertoo miten kielilläpuhuja ylisti Jumalan kunniaa ja armoa yms.
Se on sellaista liirumlaarumselittelyä, helppoheikismiä jolla pyritään tekemään itsestä toisten silmissä hengellisesti edistyneempi.
Uskon nimittäin vakaasti, että kun pyhä henki antaa kielelläpuhumisen ja sen selityksen, kyseessä on jotain konkreettisesti hyödyllisempää joka koskee seurakunnan kasvua ja kristittyjen uskon vahvistumista eikä pelkkää yleismaailmallista lepertelyä.


Erässääkin tapauksessa joku puhui kielillä arabiaa  ja selitys oli ylläkuvatun kaltainen.  Seurakunnassa sattui kuitenkin olemaan arabikristitty joka ymmärsi puhujan arabian murretta täysin.  

Kun selittäjä oli lopettanut, mies ei voinut enää vaieta vaan nousi kertomaan mitä kielilläpuhuja oikeasti oli sanonut. Tämä oli nimenomaan kironnut Jumalaa, Kristusta  ja uskovia.  

Että sellaista kielilläpuhumista.
Selityksestä puhumattakaan.

Tarvitaan parempaa, ja se on tietenkin henkien erottamisen armolahja. Sellaisen lahjan saaminen on jo aivan eri asia. Tietenkin tulevaisten kertominen, profetia on erittäin arvokas, mutta sekään ei ole itsetarkoituksellinen. Ai niin, olen minäkin profetoinut. Itselleni.  Se toteutui kymmenen vuotta myöhemmin. Olin jo ehtinyt autaasti unohtaa koko jutun kunnes se tapahtui.

Parhaaksi onneksi meillä on kuitenkin Raamattu, Jumalan sana jota opiskelemalla ja opettamalla me pääsemme selville vesille näistä asioista, kunhan emme turvaudu liian pienen piirin tai pelkkien omien  selitysyritysten antamaan tietoon.

Tätä kaipaan helluntaiseurakunnissa, ja toki kaikkialla muuallakin missä uskovat kokoontuvat.


Mutta sitten pieni kysymys, Mikko Satama.

Mainitsit erässä kohdassa, että uskoon tulleet profetoivat. Viittasit kohtaan Apt. 16.

Kuitenkin juuri sinä kohdassa käy ilmi että he eivät olleet kuulleet pyhää Henkeä olevankaan, ja profetoivat vasta kun Paavali oli pannut kätensä heidän päälleen ja rukoillut heidän puolestansa.

Onko kyseessä jokin huolimattomuusvirhe?

Myöskin näyttää pikkuisen olevan käsitteet sekaisin joko minulla, sinulla tai miksei kaikillakin.  

Uskoon tullut saa tietenkin pyhän hengen, myöskin helluntailaisten opetuksen mukaan. Eihän kukaan voi edes tulla Kristuksen tykö ellei Isä häntä vedä. Jumala on se joka vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen sikäli kuin kyseessä on oikea uskoontulo. Näin ollen kaikki tämä on Jumalan työtä eikä ihmisellä ole siinä kuin pelastettavan osa mikä on armollista jos mikä.

Itse uskon, että ihmisillä ei ole tässä asiassa vapaata tahtoa, vaikka nykyään kovin monet luterilaisetkin tuntuvat ajattelevan niin. Martin Lutherin ja Erasmus Rotterdamilaisen  
debatti aiheesta olisi aiheellista lukea.
Sitä ei varmaankaan moni vapaakirkollinen kristitty ole lukenut edes osittain, ja ani harva luterilainenkin. Itsekin olen ahkerasti laiskotellut tässä asiassa


Jos joku omassa voimassaan koettaa tulla uskoon, myötäilee ja noudattaa tiettyjä rituaaleja , ehkäpä teeskentelee kielilläpuhumistakin, niin sellainen ei ole kuitenkaan aitoa ellei ihminen todella ota vastaan Kristusta sydämeensä, nöyrry ja tule synnintuntoon.

Mutta siunausta!