Kun matkustin surullisiin juhliin

kirjoittaja Hellevi Su Syys 15, 2024 11:02 am

Nätti kuva tai + ajatus - Sivu 4 Nedlad15

Istuimme samassa junassa.
Omalla penkillä omissa mietteissä.
Kukaan ei puhu kenenkään kanssa.

Anteeksi, puhuu sittenkin.
Lapsi juttelee leikkielefantilleen.

Muut ovat omissa maailmoissaan.
Yksinäisyyksissään.

Monta tuntia hiljaisuutta.
Lapsi ja elefantti vaan juttelevat.

Välillä kuulen kuinka
pikkupoika sanoo leikkielefantille,
että sen pitää olla hiljaa. Mutta
elefantti vain puhuu.

Minä laitan käsineen käteeni ja
alan puhumaan sille.
Sanon, ettei Käsineen ainakaan tarvitse olla hiljaa,
ja että Elefantti on oikeassa, kun vaan puhuu.

Kohta Elefantti sanoo Käsineelle, että
ei tarttekaan olla hiljaa, mutta penkillä
ei saa hyppiä eikä kaataa mehua.

Käsine sanoo, ettei se meinaa hyppiä
minnekään, ja että se on menossa surullisiin
juhliin.

Elefantti on hetken hiljaa ja tuumaa,
eikö saanu kaikkia kavereita käskeä juhliin,
ja sen takia on surullista?

Käsine vastaa, että juuri niin,
päähenkilö ei ole juhlissa, ja siksi
on surullista.

Eikö se voinut tulla, Elefantti kysysyy,
ei se voinut, Käsine vastaa.
Aika hassua, että on silti juhlat,
vaikka ei juhlahenkilö voi tulla, sanoo.

...Vai onko sen pakko olla pois, jatkaa.
On, vastaa Käsine.

Mekin ollaan nyt surullisia kun
se päähenkilö ei voi tulla.

Juu, mekin ollaan. Sanoo Käsine.

Hellevi
…

kirjoittaja Rea Aalto Su Syys 15, 2024 11:18 am

kirjoittaja Hellevi Su Syys 29, 2024 8:03 am

https://www.youtube.com/watch?v=5xfyBgAT72w

Lintukaraoke:
Taivaanvuohi

Taivaanvuohen soidinlaulussa mähähähähähä-ääni muodostuu koiraan pyrstösulista linnun lentäessä syviä lentoratoja taivaalla. Alasyöksyissä pyrstösulat väpättävät ja päästävät omituisen, onton mäkätyksen. Karaokekoitoksessa menestys on taattu, mikäli laulaja päästää mähähä-äänen sulkaviritysten sijaan suullaan.

Teksti: Mirva Uotila, Lähde: Lintuopas – Euroopan ja välimeren linnut

---------------------------------------------------------------------------------------

Meillä oli näitä lintuja Etelä-Pohjanmaalla lapsuuteni aikana.
Niitä kutsuttiin Taivaanrannan vuohiksi!

Illalla niitä lenteli ja ne määkivät taivaalla.
Ajattelimme, että ovatkohan eksyneet laumastaan
ja siksi määkivät - Vuohiparat.

Veljeni sanoi, ettei niitä enää kuulu.
Käetkin kukkuvat harvoin.
Perhoset ovat kadonneet, ne kauniit,
Amiraalit - Kaaliperhosia on ja
muutama Nokkosperhonen enää....
Suruvaippoja joskus lentelee
ja yöperhoset joskus.

Mehiläisetkin ovat vähentyneet.
Niityt ovat kadonneet - metsittyneet
hoitamattomuuteen.

Nyt kun maapallon lämpötila on noussut
toisenlaisia ötököitä on tullut tilalle

kirjoittaja Hellevi To Loka 10, 2024 9:20 am

Nätti kuva tai + ajatus - Sivu 4 Camp_p10

Psalmi 116

Herra on avuttomien auttaja

Minä rakastan Herraa.
Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.
[Ps. 3+]
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee.

Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,
tuonelan kauhut ahdistivat minua,
minut valtasi tuska ja murhe.
[2. Sam. 22:5,6; Ps. 18:5,6]

Silloin minä huusin Herran nimeä:
"Herra! Pelasta minut!"
Herra on oikeamielinen ja laupias,
meidän Jumalamme on armollinen.

Herra on avuttomien suojelija.
Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.

Hän pelasti minut kuolemasta,
hän säästi silmäni kyyneliltä,
ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
Minä uskon, ja siksi puhun. Olin tuhon partaalla. [2. Kor. 4:13]
Hädän hetkellä minä näin: ihmisiin ei ole luottamista.
Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?
Minä kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani.

Minkä olen hänelle luvannut, sen teen,
teen sen hänen kansansa nähden. [Ps. 22+]
Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki.
[Ps. 9:13, 72:14]

Herra, kuule minua, palvelijaasi! Olen palvelijasi,
sinun palvelijattaresi poika. Sinä olet katkaissut kahleeni.
Herra, minä uhraan sinulle kiitosuhrin ja ylistän sinun nimeäsi.
Minkä olen Herralle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden
Herran temppelin esipihalla, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

Aamen

kirjoittaja Hellevi Ma Loka 28, 2024 8:55 am

Nätti kuva tai + ajatus - Sivu 4 Cat_um10

Ihmeitä on monia, ja niitten etsiminen
on lisääntyvää lajia, monissa piireissä,
sairauksien parantamisihme on yksi sellainen.
Kaikki eivät kuitenkaan parane, koskaan.

Moni pettyy Jumalaankin,
joka ei rukouksista huolimatta
paranna, tai vastaa niihin
moniin anomuksiin, joita
esitetään.

Eikö Jumala sitten olekaan
ihmeitä tekevä Jumala,
Hän, joka kuulee rukoukset?

Ajattelen, että suurin ihme on se,
että syntinen saa syntinsä anteeksi
Jeesuksen tähden, että usko Häneen
säilyy, kaikissa taisteluissa
mullistuksissa.

Raamatussa Mooses siunaa Jaakopin pojat, Israelilaisten
heimot.
Benjaminista hän sanoi: "Herran rakkaana hän asuu
hänen turvissansa; Herra suojelee häntä aina ja
asuu hänen kukkulainsa välissä."

Kysyin lapsenlapsilta mitä tuo mahtaa tarkoittaa,
toinen tuumasi, että on hyvä asua kukkuloitten välissä,
niin ei kesällä ukkosenilma nouse helposti päälle,
toinen sanoi, että suojeleminen tarkoittaa sateenvarjoa.

Kukkulat ovat Jumalan Totuus ja Armo,
niitten välissä on ikiturvassa ja suojassa;
Jumalan Käsien Sateenvarjon alla!

Ps.
Raamatussa
Benjamin oli Jaakopin ja Raakelin nuorin poika.
Raakel antoi pojalle ensin nimen, Benoni; joka
tarkoittaa Murheen poika. Mutta Isän siunatessa
poikaa, hän muutti nimen Benjamin, joka tarkoittaa
Onnen poika.

Monet meistä ovat kuin Benoni, murheen lapsia,
mutta Jumalan siunaavien käsien alla meistäkin tulee
kuin Benjamin, Onnen poikia.

Hellevi

kirjoittaja jarrut To Loka 31, 2024 8:05 am

kirjoittanut David E. Anderson

R.S. Thomas, walesilainen runoilija ja anglikaaninen pappi, joka kuoli hieman yli kymmenen vuotta sitten, jätti teoksen, joka on hitaasti tunnustettu kahdennenkymmenennen vuosisadan parhaiden ja tärkeimpien uskonnollisten runojen joukkoon.
"
Jumalan poissaolo tarkoittaa myös sitä, että Tuomas toisinaan hylkää kaiken helpon sakramentaalisen tunteen Jumalan läsnäolosta luonnollisessa maailmassa, kuten hän kirjoittaa "Kynnyksessä":

Nousen mielen
luolasta
pahempaan pimeyteen ulkopuolella, missä asiat menevät ohi eikä
Herra ole missään niistä.

Olen kuullut hiljaisen, vienon äänen
ja se oli kosmokseni tuhoavien bakteerien
ääni. Olen
viipynyt liian kauan

tämä kynnys, mutta minne voin mennä?
Taaksepäin katsominen on sen sielun
menettämistä, jota johdin ylöspäin kohti
valoa. Katsoa eteenpäin? Ah

Mitä tasapainoa tarvitaan
tällaisen kuilun reunoilla.
Olen yksin kääntyvän planeetan pinnalla.

- mutta kuten Michelangelon
Adam, laitan käteni
tuntemattomaan avaruuteen
toivoen edestakaista kosketusta?

Mutta Jumalan poissaolo ei tarkoita Jumalan olemattomuutta. Monet Tuomaksen runoista käsittelevät Jumalan poissaolon välittömyyttä, poissaoloa, jossa Jumalaa on juuri kaivattu, kuten näissä "pyhiinvaelluksen" riveissä: "Sellainen paasto / Jumala, aina edessämme ja / lähtee saapuessamme." Tai runossa "Säädöt": "Emme koskaan saa / häntä töissä, vaan voimme vain sanoa, / tulossa yhtäkkiä tarkistukseen, / että täällä hän oli ollut."

Tuomas ei tarjoa helppoa ratkaisua poissaolon ja läsnäolon paradoksiin, mutta pitkässä kohtaamisessa, jonka hän kävi epäilyksellä ja hiljaisuudella - usein polvillaan, kuten monet runot kertovat meille - hän näyttää voittaneen tiensä karuun uskoon, rakkauden vahvistamiseen ristin merkityksenä, ja potilaan odottamisen asento. Odottamisen teemasta William V. Davis löytää joitakin provosoivia yhteyksiä Thomasin ja hänen aikalaisensa, teologi Paul Tillichin välillä. Kirjassaan The Echoes Return Slow Thomas kirjoitti uskosta: "Sinun täytyy kuvitella / odotus, joka ei ole kärsimätön / koska se on ajaton." Davis näkee tämän samana tunteena, jonka Tillich ilmaisi saarnassaan "Odotus" vuoden 1948 kokoelmassaan The Shaking of the Foundations: "Hän on Jumala meille juuri siinä määrin kuin meillä ei ole Häntä. … Meillä on Jumala, koska meillä ei ole häntä." Myöhemmin Tillich lisää: "Odottaminen ei ole epätoivoa. Se on sen hyväksymistä, että meillä ei ole sen voimaa, mitä meillä jo on." Thomasille kamppailu oli oppia juuri tämä: odottaminen ei ole epätoivoa.

Thomas oli runoilija, joka eli kysymyksillä, ei vastauksilla, kuten runon "Pyhiinvaellukset" viimeisillä riveillä kuvataan:

Minä
olen se, joka kysyy. Oliko
pyhiinvaellukseni tarkoitus tulla itselleni,
oppia, että tällaisina aikoina
ja minun kaltaiselleni
Jumala ei koskaan ole selkeä ja
tuolla ulkona, vaan pikemminkin pimeä ja
selittämätön, ikään kuin hän olisi täällä?

Runot katekelmia R.S Thomas

Tässä Jumalan etsintä on myös pyhiinvaellus itseensä, ja opittu opetus on, että omaksumalla Jumalan mysteerin "tuolla jossain" ihminen alkaa ymmärtää mysteeriä "tässä ja nyt äärellisyydessä".

Rowan Williams väittää esseessään "R.S. Thomas ja Kierkegaard" kokoelmassa Echoes to the Amen: Essays after R.S. Thomas, väittää, että eräänlainen monimutkainen rakkaus alkaa käsitellä, ei ratkaista, tätä paradoksia. Hän lainaa katkelmaa kirjasta The Echoes Return Slow:

Mutta rakkaus vastaa siihen
vuorostaan: Olen nyt vanha ja olen kuollut
monta kertaa, mutta uudestisyntymiseni on varmempaa
kuin totuus, joka palsamoi itsensä
termodynamiikan toiseen lakiin.
R.S Thomas

Säkeet viittaavat hitaaseen siirtymiseen eräänlaiseen uskoon, uskoon runoilijan jonkinlaiseen omaan ylösnousemukseen, jonka hän väittää ainakin hetkellisesti olevan yhtä varma kuin tieteen ja teknologian kuolleet lait. Runossa on jotain itselle kuolemisesta uudestisyntymiseksi. Williams päättelee, että "Jumala on Thomasille sekä jokaisen odotuksen turhautuminen että ainoa ulospääsy epätoivosta. Ja että Jumala kohdataan vain äärellisyyden syleilyssä."

https://www.pbs.org/wnet/religionandethics/2011/04/20/r-s-thomas-poet-of-the-cross/8661/

(Termodynamiikan (lämpöoppi) toinen laki kertoo, että eristyneessä systeemissä epäjärjestys kasvaa ajan myötä. Tämä tarkoittaa, että luonnolliset prosessit pyrkivät lisäämään epäjärjestystä ja energiatasapainon hajaantumista. Lämmön siirtyessä kylmempiin kappaleisiin tapahtuu aina, eikä koskaan päinvastoin itsestään. Tässä on kyse perustavanlaatuisesta fysiikan laista, joka ohjaa monia luonnon ja teknologian prosesseja! Jarrut)