Matti Pyykkönen: Kuinka Jaakobista tuli Israel

Jo ennen kuin Jaakob syntyi, oli Jumala valinnut hänet. Se valinta ei ollut hänen tekojensa tähden, vaan ”että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi”. Jaakob tiesi, että Jumalalla on suunnitelma hänen elämäänsä varten. Hän teki kaikkensa edistyäkseen tässä suunnitelmassa.
(Kertomus Jaakobista l. Moos. luvut 25–33.)

Ovelasti Jaakob osti esikoisoikeuden veljeltään Eesaulta. Vielä ovelammin hän petti veljeänsä ja vanhaa isäänsä. Hän tahtoi saada siunauksen isältään. Hän tiesi, että hän tarvitsee sitä elämän tehtävässään. Hän valehteli vanhalle isälleen, väitti olevansa Eesau.

Hänelle luontaisella oveluudella Jaakob tuli hyvin rikkaaksi Laabanin luona ollessaan. Jumala oli ilmoittanut hänelle suunnitelmansa. Jaakobista oli tuleva suuri kansa. Jumalalla oli suunnitelma, jonka kautta kaikki kansat tulisivat saamaan siunauksen. Kuitenkin tuon suunnitelman toteutus viipyi. Ajattomalla Jumalalla oli paljon aikaa.

Jumala oli valinnut Jaakobin, mutta ei hänen luontaista oveluuttaan ja viisauttaan. Siinä koulussa, jonne Jaakob vuosiksi joutui, ei oppiaineena ollut itsetunto. Miehen, jonka Jumala oli valinnut, täytyi oppia, ettei Jumala käytä sellaista ”joka jotakin on”. Sellainen viedään Jumalan kouluun. Tulevalta Israelilta vietiin siinä koulussa kaikki mahdollisuus kerskata itsestään ja asemastaan siunauksen välikappaleena. Kaksi kolmasosaa elämästään Jaakob
oli kova ja laskelmoiva mies. Hän selvisi tilanteista omalla viisaudellaan. Ei niin, että Jumala olisi hylännyt häntä tai muuttanut suunnitelmiaan.


Jumala ilmestyi Jaakobille Beetelissä. Jälleen Jumala ilmoitti suunnitelmansa Jaakobille, mutta ei hänestä vielä tullut Israelia. Tarvittiin vielä monta pitkää vuotta Jumalan koulussa. Vihdoin Jumala näkee, että Jaakob on valmis Jabbok-virran taisteluun. Sellaiseen taisteluun, josta hän ei tulisikaan selviytymään ilman pysyvää vammaa.

Mikä on nimesi – mikä on olemuksesi? Eräänä päivänä Jaakob saa tiedon, että hänen veljensä on tulossa häntä vastaa neljänsadan miehen voimalla. Petetty tulee kohtaamaan pettäjänsä. Jaakob huutaa apua Jumalalta. Ensimmäisen kerran hän joutui tunnustamaan, että hän pelkäsi suuresti. Veljeni Eesau tuhoaa minut, vaimoni ja lapseni! Hän vetoaa Jumalan suunnitelmaan, joka ei toteutuisi, jos Eesau surmaisi hänet.

Jaakob ei kuitenkaan uskonut, että Kaikkivaltias selviäisi tilanteesta yksin omalla viisaudellaan. Hän punoo suunnitelman, jolla hän aikoo lahjoa veljensä. Omaisuudestaan erottama lahjus, sekämhänen molemmat vaimonsa, orjat ja yksitoista lasta, viedään Jabbok-virran yli. Itse Jaakob vetäytyy takaisin virran toiselle puolelle.

”Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivänkoittoon saakka.” Tuossa painissa Jaakobin lonkka nyrjähti. Mies sanoi Jaakobille: ”Päästä minut, sillä päivä koittaa.” Se oli se päivä, jolloin Jaakob oli kohtaava Eesaun, ja hän pelkäsi. ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Silloin tuo ”muuan mies” sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?”

Hyvä Jumala, miksi Sinä sellaista kysyt? Sinähän olet minut valinnut. Minä olen valittu. Tiedäthän Jumala, kuinka minä olen menestynyt. Minä olen siunattu. – Herra, aavistan mihin sinä tähtäät.– En voi perimälleni mitään. Minä synnyin tällaiseksi. Lapsuuden olosuhteet tekivät minusta tällaisen. Olen kuitenkin tehnyt parhaani edistääkseni Sinun suunnitelmaasi.

Kun Jaakob kohtaisi ongelmansa hän myös löysi Auttajansa Vihdoinkin Jaakob on ajettu nurkkaukseen. Hän on yksin Jabbok-virran taistelussa. Yksin Jumalan kanssa, joka tietää kaiken. Hänen ongelmansa ei ollut kohdata Eesau, jota hän pelkäsi. Sen asian Jumala kyllä pystyi hoitamaan. Jaakobin täytyi kohdata itsensä.

Jumalan lähettiläs kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on? Minä kyllä tiedän kuka sinä olet. Tunnen sinut läpikotaisin, mutta halusin vihdoin pysähdyttää sinut niin, että joudut todella näkemään itsesi ja sanomaan nimesi.” On tullut se hetki, jolloin vuosikymmeniä kestäneen koulun arvosana annetaan.

”Mies, kerro itse nimesi. Minä kyllä sen tiedän, ja nyt tulet sinäkin tietämään, kuka ja millainen sinä itsessäsi olet.” Vain yksi sana riitti: ”Jaakob”, joka merkitsee ”Hän pettää”. Jaakob näkee ensimmäisen kerran, kuka hän Itse on. Hän alkaa ymmärtää jumalallisen valinnan periaatteita. Hän tajuaa, että kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, eikä niille, joita Hän käyttää suunnitelmiensa toteutuksessa. Siinä toteutuksessa Hän ei edes tarvitse Itsestä lähtöisin olevaa apua.

Tämä oli se läksy, jonka Israeliksi kutsuttu Jaakob joutui oppimaan. Kun Minä Olen toteuttaa suunnitelmaansa, silloin ei riitä, että ”hän pettää” tekee parhaansa. ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.” Mies, joka sai vamman lonkkaansa ja hävisi painissa, julistettiin voittajaksi! Ihmeellinen jumalallinen salaisuus. Heikko on voimakas. Armovalinta ei perustu siihen, mitä Itse on. Kaikki kaikessa on Hän ja Hänen kunniansa! Hän käyttää niitä, jotka seuraavat Jeesusta ja tyhjentyvät Itsestään.

Pimeän yön jälkeen aurinko nousi ja ”Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, sillä hän sanoi: ’Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut.’” Kun Jaakob jatkoi matkaansa, hän ontui lonkkaansa. Siunattu vamma, jonka toisetkin näkivät! Siellä, missä armon aurinko nousee Jabbokin taistelujen yön jälkeen, siellä meidän ”vammamme” nähdään, mutta toteutuu myös Jumalan armollinen suunnitelma. Tämän Jaakobin saaman vamman israelilaiset tulevat aina muistamaan. ”Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä Hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.” Uuden liiton kieltä käyttääksemme: Jaakob oli nyt käynyt ristin tielle. Itsen tahto ei edistänyt Jumalan suunnitelmaa. Ristin luona Pystyvästä tuli Pettäjä ja Pettäjästä Israel. Risti jätti jälkensä, Hän ontui lonkkaansa.

Matti Pyykkönen
kirjassa Me olemme Kristus
(1. painos nimellä
Jumala juoksupoikana.
Ihmiskeskeisen teologian diagnoosi.)