Hyvin ajankohtaista: Onko uskosi elämisen apu?

Onko uskosi elämisen apu?


Jos jollakin on sairautta ja ahdistaa, tai elämä on pelkkää surua, ollaanko pikapikaa arvioimassa uskon laatua, ja sitä onko siinä jotakin vialla, kun eletään luulossa, että usko on pelkkää terveyttä, onnellisuutta ja ilomieltä?
Soivatko puhelimet kuumana, eheytymiskokouksiin pitää päästä, toisesta päästä valtakuntaa juuri sinne, missä niitä lapsuuden traumoja parannetaan?

Voisiko kaikki parantamisinto ollakin vain sen vanhan ihmisen ympärillä hääräämistä, ja sen oikkujen mukaan kulkemista? Sellainen uskonelämähän on plus miinus nolla ukoa; siis pelkkää hössötystä, vai mitä?


Jollekin usko on raitistumisen näyttöä. Alkoholin väärinkäyttäjä pääsi uskon avulla viinasta ja tupakasta, mutta hän ihmettelee, miksi Jumala ei antanut sitä parempaa tilalle, jota luvattiin, kun sama katkeruus ja viha yhä kalvavat sisikuntaa?

Sairastavanhan on saatava luvattu terveys, Jumalan velvollisuus on se antaa, kun kerran raamatussa luvataan,
että Hänen haavainsa kautta olemme paratut?

Mihin sitä uskoa sitten tarvitaan, jos ei kerran elämästä tulekaan hyvää ja onnellista, ja jos ei kerta Raamattu
toimi niin kuin lupaa? Onko se mitään uskon iloa, jos elämä menee vielä kurjempaan malliin, kun tullaan uskoon, niin kuin aika monessa tapauksessa voi käydä. Suku ei hyväksy, ja perheelle on häpeäksi uskovainen, joka pilaa muittenkin elämän vakavilla ajatuksillaan. Sitäkö se usko sitten antaa?

Eikö minulle kuulu kaikki hyvä, että piilevät kykyni ja lahjani löytyvät, että saisin kerrankin nauttia arvostani, olla itsestäni ylpeä? Jos Jumalan ei anna minulle hyvää, niin että on muillekin uskonnäyttöä siitä, että usko kannattaa, eihän uskosta muuten ole hyötyä kenellekään?

Koska olen kunnollinen ja rehellinen ja uskova, minulle kuuluu Jumalan hyvyys, jotka yrittävät selittää jotakin
muuta, ovat kateellisia hyvinvoinnistani?

Onhan Jumala tullut, että minä joka en mitään ollut, saan kerrankin olla jotakin, niin että kaikki arvostelijat ja koko sukuni saavat nenilleen, kun minä pärjään?

Ellei Jumala osoittaisi uskon hyötyä elämässäni , olisin syvästi pettynythäneen. Voisinpa luopua uskostakin, ja sitähän ei Jumala sallisi, eihän?