PYHÄ HENKI

Kristillisessä uskossa on kysymys perisynnin turmeleman ihmisen pelastumisesta. Jumala pelastaa meidät Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta. Tämä Kristuksen teko tulee henkilökohtaiseksi omaisuudeksemme vasta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kuka on tämä Pyhä Henki?

Pyhä Henki oli jo mukana luomisessa, sillä luomiskertomuksen mukaan Jumalan Henki liikkui vetten päällä (1 Moos 1:2, KR38). Pyhä Henki oli myös mukana lunastuksessa, sillä Kristus iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle (Hepr 9:24, KR38. Jeesus itse sanoi: "Jumala on Henki" (Joh 4:24, KR38). Paavali puhuu Herrasta, joka on Henki (2 Kor 3:18) ja Hengestä Jumalan Henkenä ja Kristuksen Henkenä (Room 8:9). Athanasioksen tunnustus opettaa, että Pyhällä Hengellä on oma persoonansa. Hän on luomaton, ääretön, ikuinen ja kaikkivaltias kuten Isä ja Poika.

Hän on Jumala ja Herra. Kuitenkin uskomme, että Jumala on yksi. Jumalan olemusta ei saa hajottaa eikä Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä saa sekoittaa tosiinsa. Pyhä Henki on samaa olemusta Isän ja Pojan kanssa. Henki ei ole Pyhä Henki ilman Isää ja Poikaa. Uskomme mukaan yksi on kolme ja kolme on yksi. Kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia.

Pyhä Henki lähtee liikkeelle Isästä ja Pojasta. Jeesus sanoi: "Minä lähetän hänet Isän luota" (Joh 15:26) ja "Isä minun nimessäni lähettää" (Joh 14:26). Nikaian uskontunnustus sanoo tämän: "Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta." Siksi Pyhä Henki ei ole jotain erillistä ja irrallista, vaan hän on aina täydellisellä ja mitä todellisimmalla tavalla yhtä Isän ja Pojan kanssa. Pyhä Henki ei myöskään ole vain Isän ja Pojan vaikutusta ja toimintaa ihmisessä, vaan hän on persoona, hän on Jumala.

Isä on vain Pojan Isä ja Poika vain Isän Poika. Mutta Pyhä Henki on sekä Isän että Pojan Henki, joka sitoo nämä kaksi yhteen rakkauden siteellä (Augustinus). Hän on Pojan ja Isän omana Henkenä ikuisesti Jumalan Pojasta erottamaton (Tunnustuskirjat). Meillä on Pojassa ja vain hänessä Isä. Pojassa ja vain hänessä saamme Pyhän Hengen.

Vain Pojasta käsin tunnemme Isän ja tulemme Pyhästä Hengestä osalliseksi. Pojan merkitys on meille ratkaisevan tärkeä siksi, että "ei Isä eikä Pyhä Henki vaan ainoastaan Poika on tullut ihmiseksi" (Luther). Vain lihaksi tulleen Pojan kautta oppimme tuntemaan kolmiykseisen Jumalan. Vain Kristus kuoli puolestamme, ei Pyhä Henki. Ja kuitenkin tunnustamme, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja että hän uhrasi itsensä Pyhän Hengen kautta Jumalalle. Kristillisen kirkon peruskuvana on risti eikä tulenliekit.

Kun meillä on Poika, hän on omanamme vain Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Meillä on Isä Pojan kautta ja Pojassa, mutta ei Isä Pojan rinnalla ja Poika Isän rinnalla. Meillä on Poika Pyhän Hengen kautta ja Pyhässä Hengessä, mutta ei Pyhää Henkeä Pojan rinnalla ja Poikaa Pyhän Hengen rinnalla. Tässä on Jumalan majesteetin ja rakkauden salaisuus. Siksi ei myöskään läsnäoleva Pyhä Henki johda ihmisen mielenkiintoa itseensä vaan Poikaan. Jeesus sanoi: "Hän kirkastaa minut" (Joh 16:14). "Pyhän Hengen valaisema ymmärryksemme katselee ylös Poikaan ja näkee hänessä kuin yhdessä kuvassa Isän" (Basileios Suuri).

Pyhä Henki on aina läsnäoleva Kristus. Poika ja Henki ovat erottamattomat, toimivat aina yhdessä eikä kumpikaan ole läsnä ilman toista (Gregorios Nyssalainen).

Pyhä Henki ei puhu itsestään. Hän kirkastaa Pojan suuruutta. Hän on kuin valonheittäjä, joka valaisee Poikaa. Pojan kirkastuessa ihmisille Pyhä Henki iloitsee ja väistyy ja antaa tilaa Pojalle. Sillä Pojassa on jumaluuden koko täyteys (Kol 1:19). Kuten meillä vain Pojassa on Isä, samoin vain hänessä saamme Pyhän Hengen ja tulemme Hengestä osalliseksi.

Pyhä Henki kuuntelee Poikaa. Hän ei ota omastaan mitään, vaan kaiken, mitä hän antaa, hän on saanut Pojalta. Ja niin kaikki ja kaikissa on Kristus (Kol 3:11) ja hänen tulee olla kaikessa ensimmäinen (Kol 1:18. Juuri Pyhä Henki saa aikaan meissä sen, että Kristus kirkastuu kaikki kaikeksi.


Uskontunnustus luonnehtii Pyhää Henkeä "eläväksitekijänä". Hesekiel näki laakson täynnä rutikuivia luita. Hän sai Herralta käskyn kutsu sanalla henkeä. Hän kutsui ja luihin tuli henki ja ne heräsivät eloon (Hes 37:1-10). Jumalan Henki herätti Jeesuksen kuolleista, samoin hän on myös Henkensä kautta eläväksitekevä meidän kuolevaiset ruumiimme (Room 8:11, KR38. Jeesus Kristus viimeisenä Aadamina on tämä eläväksitekevä henki
(1 Kor 15:45, KR38. Eläväksitekemisessä on kysymys iankaikkisen elämän lahjoittamisesta.

Vaikeutemme opetuksessa Pyhästä Hengestä johtuu ainakin osittain siitä, että VT puhuu Hengestä käyttäen sanaa ruach, tuuli. Näin myös apostolit kuvasivat Hengen tulon kokemustaan helluntaina (Apt 2:2). UT:ssa käytetään myös sanontoja, joiden mukaan Henki on voima, Henki vuodatetaan, Henkeä juodaan, Henkeä omistetaan eri asteisesti Hengen täyteyteen asti, Hengellä kastetaan jne. Kaikki tämä voi johtaa meidät helposti ajatukseen, että Henki on vain Jumalan toimintavoima, Jumalan vaikutus tai Jumalan elämä ja rakkaus eikä persoona (Osmo Tiililä).

Vanhastaan on haluttu ilmaista Isän, Pojan ja Pyhän Hengen persoonallinen vaikutus korostamalla, että Isä on Luoja, Poika on Lunastaja ja Pyhä Henki on Pyhittäjä. Jumalan toiminta niin luomisessa, lunastuksessa kuin pelastuksessa on aina kolmiykseistä. Kaikki kolme persoonaa toimivat yhdessä. Pyhä Henki toimii aina Isästä ja Pojasta lähteneenä ja yhdessä Isän ja Pojan kanssa.

Pietari osoitti kirjeensä niille, "jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina" (1 Piet 1:2). Sama tulee esiin myös Paavalin siunaustoivotuksessa. Siunaus on Jeesuksen Kristuksen armossa. Kohtamme armon hänen sovituskuolemassaan. Kun ihminen ottaa vastaan uskossa tämän armon, hän saa samalla Isän, Jumalan rakkauden.

Kristuksen sovitusarmon välityksellä annettu Jumalan rakkaus pelastaa ihmisen. Kun ihminen uskoo Kristuksen sovitusarmoon, hän samalla tulee osalliseksi Pyhästä Hengestä, Pyhä Henki tulee asumaan häneen (2 Kor 13:13). Kun ihminen kohtaa Pyhän Hengen tai kun hän saa Pyhän Hengen, hän kohtaa ja saa elämäänsä jumalallisen persoonan, itse kolmiykseisen Jumalan. "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän" (Ilm 3:20).

Olemme sovitetut Jumalan kanssa Jeesuksen kautta ja yhdistetyt häneen Pyhässä Hengessä. Nyt Isä rakastaa meitä, Poika välittää meille yhteyden Isään ja Pyhä Henki sinetöi sydämemme. "Kaiken tämän saa aikaan Pyhä Henki. Hänessä rukoilemme Isää, hänessä Jumala tarjoaa Kristuksessa olevan armonsa täyteyden meille, hän on meidät sekä Isään että Poikaan yhdistävä side" (Osmo Tiililä).

Kun Pyhä Henki on eläväksitekijä, se ei merkitsee samaa kuin meidän kokemuksemme iankaikkisesta elämästä tässä ja nyt. Pyhä Henki on läsnäoleva ja toimiva Jumala, mutta hän ei ole jokin voima tai voimavaikutus. Toki ihminen voi kokea hänen persoonallisen vaikutuksensa voimana ja jopa joutua ekstaasiin. Tämä voiman kokemus tai ekstaasi ei ole yhtä kuin Pyhä Henki. Hän on ja pysyy aina persoonana eikä Jumalan persoona voi olla sama kuin meidän kokemuksemme, vaikka hänen persoonallinen läsnäolonsa voi saada aikaan meissä kokemuksia.

Meillä ihmisinä voi olla kaikenlaisia UT:ssa kuvattuja kokemuksia ilman, että ne ovat olleet Pyhän Hengen persoonallista vaikutusta. Yliluonnollisen voiman kokeminen ei ole samaa kuin persoonallisen Jumalan kokeminen. Jumala on aina ihmisen ulkopuolella oleva jumalallinen majesteetillinen henkilö. Syntiseksi jäävän ihmisen yhteys Jumalaan on aina lopulta uskonyhteyttä, ei kokemisyhteyttä.

Usko on astumista Jumalan läsnäolon pimeään kuten Ilmestysmajassa kaikkein pyhimpään, missä Jumalan läsnäolo oli kohdattavissa vain sovitusveren turvissa armoistuimella. Siellä emme näe emmekä koe mitään. Meillä on vain hänen sanansa lupaus. Siitä pidämme kiinni tuossa jumalallisessa pimeydessä, vaikka olisimmekin vailla kaikkia erityisiä kokemuksia.

Apostolisen uskontunnustuksen kolmannen uskonkappaleen sisältämistä totuuksista ja Pyhän Hengen vaikutuksesta ollaan kristikunnassa varsin eri mieltä. Juuri sen äärellä kristikunnan erimielisyys ja hajanaisuus on kaikkein suurinta. Voimakkainta hajaannus on nimenomaan siinä osassa kristikuntaa, jossa kysymys Pyhästä Hengestä on tullut uskonelämän keskeisimmäksi kysymykseksi.



Pyhää Henkeä ei ihminen näe suoraan ja välittömästi. Missä Jumalan Sana tulee todelliseksi ja läheiseksi, siellä Pyhä Henki on läsnä ja vaikuttaa. Pyhän Hengen hahmo ihmiselle on Jumalan sanan hahmo.

Jo Raamatun alussa kohtaamme Pyhän Hengen toimimassa (1 Moos 1:2). Raamatun viimeisessä luvussa korostetaan, että Jumala antaa Henkensä profeetoille (Ilm 22:6). Pyhän Hengen vaikutus ja läsnäolo läpäisee koko Raamatun. "Ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet"
(2 Piet 1:21). Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta (2 Tim 3:16).


Juuri Pyhä Henki on ilmoittanut VT:n profeetoille ja UT:n apostoleille Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksessa Kristuksessa, antanut heille erityisen ilmoituksen, jossa ainoastaan on pelastus ihmisille. Uskomme, että hän on myös ohjannut Raamatun kirjakokoelman syntyä ja varjellut sen olemassaolon.

Missä Pyhä Henki tulee näkyviin, siellä on aina Jumalan Sana. Jumala toimii suhteessa ihmiseen aina Sanan kautta. Siksi Pyhä Henki on aina sitoutunut Sanaan. Pyhä Hengen työ on Sanaan yhdistynyttä työtä. Pyhä Henki käyttää aina Sanaa. Sana on Pyhän Hengen maailmassa tapahtuvan toiminnan väline. Emme ole Pyhän Hengen kanssa kosketuksissa ilman Sanaa tai Sanan ulkopuolella.

"Jumala ei anna kenellekään Henkeänsä ja armoansa muulla tavalla kuin edeltävän sanan välityksellä" (Luther). "Sanassa ja sakramenteissa, niitä ikään kuin välikappaleina käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki" (Tunnustuskirjat). Siksi sanomme myös kielteisesti: Pyhä Henki ei tule "ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä" (Tunnustuskirjat). Ihminen voi ottaa vastaan Pyhän Hengen vain sanan välityksellä. Sanalla on vain yksi sisältö – Jeesus Kristus. Siksi "missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeä" (Tunnustuskirjat).

"Missä siis verhoamaton Jumala puhuu majesteettisuudessaan, siellä hän vain kauhistaa ja surmaa (2 Moos 20:19). Kun siis tahdot olla tekemisissä Jumalan kanssa, kulje tätä tietä: Kuule Kristuksen ääntä. Hänet Isä asetti koko maailman opettajaksi... Tätä vastoin juutalaiset, turkkilaiset ja kaikki itsevanhurskaat joutuvat lopulta epätoivoon, koska he halveksivat tätä ohjenuoraa ja ovat tekemisissä verhoamattoman Jumalan kanssa.

Mutta maailma ei kuuntele, vaan hylkää Kristuksen ja hänen sanansa ja seuraa ja pitää suurena valaistuksia ja ilmestyksiä, jotka näyttävät olevan mahtavia ja jumalallisia, mutta jotka itse asiassa ovat saatanallisia. Olen kuullut, että turkkilaisilla on pappeja ja uskonnollisia ihmisiä, jotka päivittäin joutuvat hurmokseen. He joutuvat hengen valtaan ja makaavat jonkin aikaa maassa tiedottomina.

Heti kun he ovat palanneet tajuihinsa, he puhuvat suuria ja ihmeellisiä asioita. Nämä asiat saavat kansan valtaansa, vieläpä mahtavat ihmiset luulevat niitä nähdessään, että kyseessä on erikoinen pyhyys. Isä Jumala on kuitenkin käskenyt olla kuulematta tällaisia ylöstemmattuja ja kuulemaan Poikaa. Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä" (Luther).

"Se vaara on aina olemassa, että tunteen luomiseksi kaivataan jotakin sellaista, mitä sanassa ei löydy. Tällä keinolla Saatana johtaa monet Jumalan sanasta inhimillisten päähänpistojen, vaikutelmien, mielijohteiden ja fanaattisen käytöksen pauloihin ja lopuksi selvästi Jumala sanan vastaiseen toimintaan. Olemme turvassa vain jos käyttäydymme huolellisesti Jumalan sanan mukaan. Siinä on kaiken totuuden ja voiman lähde. Jumalan elämä on hänen sanassaan. Sanansa välityksellä Jumala antaa Henkensä ihmisille" (Robert D. Brinsmead).


Pyhä Henki "koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa" (Luther). Pyhän Hengen tehtävä on nimenomaan vihkiä ihmiset Jumalalle ja tehdä heistä Jumalan kansa.

Pyhä Henki käyttää aina sanaa synnyttäessään uskon Kristukseen ihmisten sydämessä. Ihminen itse ei voi saada aikaan uskoa, "ei voi omasta voimastaan ja järjestään uskoa". Kaiken hengellisen hyvän ihmisessä tekee mahdolliseksi vain Pyhän Hengen vaikutus sanan kautta. "Ihmisen on kuunneltava sitä sanaa, mutta hän ei voi ottaa sitä uskossa vastaan omin voimin vaan ainoastaan Jumalan, Pyhän Hengen, armon vaikutuksesta" (Tunnustuskirjat).

Missä on kristillistä elämää, siellä Pyhä Henki on toimimassa. Hänen vaikutuksestaan vasta Kristuksen täytetty työ Golgatalla tulee meille henkilökohtaiseksi ja merkittäväksi ja Kristuksen vanhurskaus polttavan tärkeäksi. "Uskoessamme Pyhä Henki tekee meidät eläviksi Kristuksen sanalla" (Tunnustuskirjat).

"Sanassaan hän on antanut Pyhän Hengen tuomaan lunastuksen aarteen luoksemme ja saattamaan sen omistukseemme. Pyhittäminen ei siis ole mitään muuta kuin viemistä Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Itse, omin voimin, me emme voisi hänen yhteyteensä päästä" (Tunnustuskirjat).

"Pyhää Henkeä ei voi komennella eikä käskeä. Hän ei tee mitään meidän ehkä toivomiamme 'temppuja'. Hengen voimavaikutuksia ei voi millään menetelmällä pakottaa esille. Ketään ihmistä ei voida pakottaa uskoon eikä kukaan voi alkaa uskovaiseksi noin vain, milloin huvittaa. Ihmisen kääntymys ja uskon syntyminen kuuluvat Jumalan Hengen vapaaseen toimintaan. 'Henki puhaltaa, missä tahtoo', sanoo Jeesus (Joh 3:8. Jumala itse vaikuttaa uskon, missä ja milloin hän sen hyväksi näkee" (Miikka Ruokanen).

6. Pyhä Henki uskon säilyttäjänä

Isän Luomistyö on tehty ja Pojan lunastustyö on suoritettu. Pyhän Hengen seurakuntaa kokoava ja pyhittävä työ jatkuu viimeiseen päivään asti. Tänäänkin hän synnyttää pelastavan uskon sanan kuulijoissa, pitää yllä hengellistä elämää ja kokoaa Jumalan kansaa maan ääristä asti.

Pyhä Henki on synnyttänyt meissä uskon Kristukseen sanan välityksellä. Sanan välityksellä hän myös jatkaa työtään meissä. Pyhä Henki on sanan lukemisessa ja keskustelussa läsnä ja antaa noissa hetkissä uutta ja syvempää valoa ja intoa. Sanalla ja syntien anteeksiantamuksella hän synnyttää uskon sekä lisää ja vahvistaa sitä. Näin Pyhä Henki sanan julistuksen ja –harjoituksen välityksellä pyhittää meitä ja niin joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä.

Emme kuitenkaan milloinkaan pääse synnistä irti. Se pysyy meissä lihamme tähden, jota yhä kannamme mukanamme. Siksi Pyhän Hengen on saatava vaikuttaa meissä sanan välityksellä katumusta joka päivä elämämme loppuun asti ja antaa synnit anteeksi. Se lohduttaa ja rohkaisee omaatuntoamme ja niin meihin jäänyt synti ei pysty meitä kadottamaan. Me kyllä jäämme puolittain pyhiksi ja puhtaiksi ja niin "Pyhä Henki tekee jatkuvasti meissä työtään sanan välityksellä ja jakaa joka päivä syntien anteeksiantamusta, kunnes koittaa se elämä, jossa ei anteeksiantoa enää tarvita" (Tunnustuskirjat).

Pyhä Henki säilyttää uskon meissä sillä tavoin, että hän myös vastustaa lihallisen luontomme pahoja liikkeitä. Hän taistelee sydämessämme pahoja haluja ja mielenliikkeitä vastaan tukahduttaakseen ja kuolettaakseen ne. Kuinka usein joudummekaan anomaan, että Pyhä Henki todella hallitsisi meitä ja puoltaisi, ettemme petettyinä vain joutuisi harhaan.

Samaan aikaan hän herättää pahojen halujen sijaan niiden sijaan uusia, hengellisiä haluja. Hän ei anna synnin hallita eikä päästä voitolle, niin että se toteutuisi, vaan Henki pitää sen kurissa ja estää sitä toteuttamasta tahtoaan. Jos synti onnistuu toteuttamaan tahtonsa, silloin ovat Pyhä Henki ja usko poissa (Tunnustuskirjat). .

Kun meidät on luettu Kristuksen tähden vanhurskaiksi, alkaa Pyhä Henki uudistaa meitä ja sen hedelmänä kasvaa esiin halu palvella ja tehdä hyviä tekoja. Hän vaikuttaa meissä rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Tässä elämässä uudistuminen on kuitenkin vasta alullaan ja synti asuu edelleenkin uudestisyntyneen lihassa. Siitä syystä uskonvanhurskaus on alati riippuvainen siitä, että armollinen Jumala lukee Kristuksen vanhurskauden meidän hyväksemme, kyselemättä mitään meiltä tulevaa täydennystä (Tunnustuskirjat).

"Siksi eivät uskovatkaan saa jäädä joutilaiksi, saati sitten vastustaa Jumalan Henkeä, vaan heidän tulee pyrkiä edistymään kaikissa kristillisissä hyveissä, joita ovat jumalisuus, vaatimattomuus, kohtuullisuus, kärsivällisyys ja veljellinen rakkaus. Näin heidän tulee pyrkiä (2. Piet. 1:10) "tekemään kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi"; sitä vähemmän heillä näet on aihetta epäillä kutsumistaan ja valitsemistaan, kuta enemmän he havaitsevat itsessään Hengen voimaa ja väkevyyttä.

Jumalan Henki todistaa nimittäin valituille, että he "ovat Jumalan lapsia" (Room. 8:16). Mutta vaikka he joutuisivatkin niin syvään ahdistukseen, että he eivät enää tunne Jumalan Pyhän Hengen asuvan ja vaikuttavan heissä vaan joutuvan sanomaan Daavidin kanssa, (Ps. 31:23): "Minä sanoin hädässäni: minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä", heidän on yhtä kaikki tuntemuksistaan piittaamatta yhdyttävä myös siihen, mitä Daavid heti jatkossa sanoo: "Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin" (Tunnustuskirjat).

Vanha helluntain kirkkorukous: "Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Tule köyhäin apu, tule lahjain antaja, tule sielun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö. Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheessa lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo, täytä uskollistesi sydämet.

Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta. Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on, paranna mikä haavoitettu on, pehmitä, mikä kova on, lämmitä, mikä kylmä on, etsi kaikkia eksyneitä. Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat pyhät lahjasi. Anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo".