Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä

kirjoittaja Hellevi Su Joulu 17, 2017 10:29 am

Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä

Ehkä tämänkin lehden lukijoiden joukossa on niitä, jotka tuntevat itsensä unohdetuiksi ja hylätyiksi. Tuntuu siltä, että Jumala on kadonnut ja jättänyt vaivatun sielun harhailemaan yksin pimeään. Tällaisten syvien tuntojen ahdistamille tahdon vakuuttaa, että Kristus on juuri tällaisessa tilanteessa sinua äärimmäisen lähellä!

Johanneksen evankeliumin alkuluvun mukaan ”me katselimme hänen kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”. Kuitenkin, sovituksen hetkellä Golgatalla Jumala sammutti kaikki valot. Evankeliumissa kerrotaan kuinka kuudennella hetkellä (siis keskipäivällä klo 12.00) tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen”.
Golgatalla Kristuksen kirkkaus peittyy kokonaan pimeään, mutta autuas se ihminen, joka tämän suuren pimeyden keskellä, ja juuri siellä, saa alkaa hahmottaa Kristuksen muotoa. Ristiinnaulittava Kristus siis peitetään ja sovitus tapahtuu ihmissilmiltä salattuna.

Mutta samalla on käsittämätöntä, että juuri keskellä mitä suurinta pimeyttä loisti silloin ja loistaa vieläkin, ristin evankeliumin kautta, kaikkein ihmeellisin kirkkaus ja valo, mitä maailmankaikkeudessa on! Juuri siksi voi jokainen unohdettu ja hylätty ihminen kohdata Jumalan armon keskellä oman elämänsä suurinta pimeyttä.

Vaikka meidän elämämme olisi tunteiden ja tosiasioiden tasolla kuinka kaukana Jumalasta tahansa ja kaiken arvostelun alapuolella, niin lohduttavaa on tietää, että Jumalan ei tarvitse tehdä paljon työtä voidakseen murtautua läpi suuren ja massiivisen pimeyden muurin päästäkseen meitä lähelle, sillä Hän on jo siellä –ja sinne, keskelle pimeyttä on Jumala tuonut syntien sovituksen ja anteeksiannon ihmeellisen kirkkauden Jeesuksen ristissä.

Raamatun ensimmäisissä jakeissa ilmoitetaan Jumalan pelastussuunnitelman suuntaviivoja. Kerrotaan kuinka jo ennen ihmistä ”pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä”. Vielä nytkin turmeluksen ja pahuuden voimat pyrkivät painamaan onnettomia ihmislapsia syvyyteen, mutta yhä vielä myös Jumalan Henki liikkuu suurien syvyyksien päällä etsien alas painettuja, nöyryytettyjä ja rikkirevittyjä ihmisiä. Pimeys lisääntyy lopun lähetessä, mutta vieläkin Jumalan suuri valkeus, Kristus, ilmestyy juuri siellä, keskellä ihmisten omaa autiutta ja tyhjyyttä pimeydessä ja syvyydessä.

Jumalan armo ja Kristuksen sovitustyö ovat jo valmiiksi odottamassa alhaalla syvyyden ja kaiken synkeyden keskellä. Johannes 1:5 toteaakin: ”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa”. Tämä tarkoittaa sitä, että pimeys ei voi koskaan sammuttaa tai tehdä tyhjäksi Kristuksen evankeliumia.

Mutta juuri pimeässä kulkeva voi nähdä valon, niin kuin profeetta sanoo (Jes. 9:1): ”Kansa, joka
pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” Jumala suorastaan asuu ihmisten heikkouden ja murtuneen elämän keskellä.

Profeetta julistaa tämän ihanan sanoman näillä sanoilla (Jes. 57.15): ” Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.”

Tämä ei tarkoita, että Jumalalla olisi kaksi erilaista asuntoa, varsinainen asunto korkeudessa ja pyhyydessä, ja toisaalta joku lääkärin vastaanottohuone alhaalla särjettyjen, ruhjottujen ja alhaisten ihmisten vastaanottoa varten. Jumalan asuinsija korkeudessa ja murtuneen ja nöyryytetyn ihmisen henki ovat ikään kuin samaa asuntoa. Hepreankielen sana asua (shakan) merkitsee enemmän kuin vain asettua asumaan.

Se merkitsee pysyvää jäämistä tai vakiintumista. Älä siis enää pelkää, vaikka pimeys onkin synkkänä ympärilläsi, sillä myös Jumalasi asuu siellä. Jerusalemin temppelin pyhin paikka oli kaikkeinpyhin. Se oli täysin pimeä huone, sillä "Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä”(1. Kun. 8:12).
Jos sinun haavasi ja heikkoutesi estävät sinua nousemasta ylös, niin iloitse siitä, että saat olla alhaalla pimeässä, sillä siellä opitaan tuntemaan kaikkein läheisimmin Isän sydän ja Kristuksen haavat.

Jouko Nieminen http://www.evank.org/pdf/AR_2013-2.pdf

kirjoittaja Hellevi Pe Toukokuu 11, 2018 3:09 pm

Psalmit 139

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät;
sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,
ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni,
jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5 Sinä olet saartanut minut edestä
ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen,
ylen korkea käsittääkseni sen.
7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi,
minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;
jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin,
niin katso, sinä olet siellä.

9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä
ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,
sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys,
ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä:
yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni,
sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti;
ihmeelliset ovat sinun tekosi,sen minun sieluni kyllä tietää.
15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut,
kun minut salassa valmistettiin,
kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.
Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut
kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi,
Jumala, kuinka suuri on niitten luku!

18 Jos minä tahtoisin ne lukea,
olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä.
-Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat!
Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat
turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi.
21 Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat,
enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan,
he ovat minun omia vihollisiani.

23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni,
koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä,
niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Jumala on kaikkialla läsnä oleva, kaikki tietävä Jumala! Hän ei koskaan ole kaukana,
Hän on aina läsnä, lähellä, silloinkin kun meistä tuntuu, ettei Hän kuule,
eikä näe. Sitä on meidän vaikea käsittää, koska se ylittää kaiken inhimillisen
ymmärryksemme, niin teoriassa kuin käytännössä. Kaikkein pyhimmänkin ihmisen
on vaikea tajuta tätä elävän Jumalan läsnä olemista, ja ihminen toimii niin kuin ei Jumala
näkisi kaikkea.

8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;
jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin,
niin katso, sinä olet siellä.

9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä
ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,
sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys,
ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä:
yö valaisisi niin kuin päivä, pimeys olisi niin kuin valkeus.

Minne ikinä ihminen menee tai piiloutuu, sielläkin Jumalala on ja Hänen kätensä
ohjaa, läpi kurjuuden pimeyden luo Jumalan läheisyytensä valon. Eikä tässä ole
kysymys syntisestä, niin kuin yleensä oletetaan, joka tahtoisi yön hänet peittävän,
vaan huolestunut ihminen joka pelkää menehtyvänsä onnettomuuden pimeyteen.

Sinun kaikkinäkevät silmäsi, Sinun kaikkivoivat kätesi ovat siinä syvimmässäkin
pimeydessä, mitä ei yksikään ihmissilmä näe eikä ihmiskäsi kosketa, Sinä toimit:
SINÄ, kaikkialla läsnä oleva, jolle ei ole mitään vastakohtaa, taivas tai kadotus,
kotona tai kaukana poissa, ei myöskään vastakohtaa pimeydelle ja valolle:
on minua lähellä, kun vaellan läpi kuolemanvarjon laakson ja sieltäkin Sinä minut pelastat!
(Eikä pimeydessä ja yössä olevat rikoksetkaan jää Häneltä näkemättä, mutta tästä
ei tässä kohdassa ole kysymys. )

Poimintojani
Otto von Gerlach Raamatunselityksiä 1853.

kirjoittaja Reikäpää Ke Tammi 25, 2023 2:57 pm

kirjoittaja Hellevi Ti Maalis 07, 2023 9:39 am

Psalmi139.
9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä
ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,
sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys,
ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä:
yö valaisisi niin kuin päivä, pimeys olisi niin kuin valkeus.

Minne ikinä ihminen menee tai piiloutuu, sielläkin Jumalala on ja Hänen kätensä
ohjaa, läpi kurjuuden pimeyden luo Jumalan läheisyytensä valon. Eikä tässä ole
kysymys syntisestä, niin kuin yleensä oletetaan, joka tahtoisi yön hänet peittävän,
vaan huolestunut ihminen joka pelkää menehtyvänsä onnettomuuden pimeyteen.

Sinun kaikkinäkevät silmäsi, Sinun kaikkivoivat kätesi ovat siinä syvimmässäkin
pimeydessä, mitä ei yksikään ihmissilmä näe eikä ihmiskäsi kosketa, Sinä toimit:
SINÄ, kaikkialla läsnä oleva, jolle ei ole mitään vastakohtaa, taivas tai kadotus,
kotona tai kaukana poissa, ei myöskään vastakohtaa pimeydelle ja valolle:
on minua lähellä, kun vaellan läpi kuolemanvarjon laakson ja sieltäkin Sinä minut pelastat!
(Eikä pimeydessä ja yössä olevat rikoksetkaan jää Häneltä näkemättä, mutta tästä
ei tässä kohdassa ole kysymys. )

Älä pelkää, älä pelkää äläkä oudoksu sitä pimeää. missä olet.
Älä pelkää, että Jumala ei näe, eikä kuule.
Älä Kauhistele, älä tuskaile, Hän, joka sinut loi ja löysi, on siinä. Vierelläs.
Näkevänä ja kuulevana.
Jää siihen, vaikka pimeys on, sieltä Hänet löydät!
Ei outona tai kaukaisena, vaan tuttuna, niin läheisenä.

Jesaja 63
63:9 Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

kirjoittaja Sponsored content

Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä