Sinulle, joka elät keskellä suurta pimeyttä

kirjoittaja Vierailija Ke Elo 28, 2019 8:20 am

Sinulle, joka elät keskellä suurta pimeyttä
Jouko Nieminen

Ehkä tämänkin kirjoituksen lukijoiden joukossa on niitä, jotka tuntevat itsensä unohdetuiksi ja hylätyiksi. Tuntuu siltä, että Jumala on kadonnut ja jättänyt vaivatun sielun harhailemaan yksin pimeään monien pelkojen ja ahdistusten keskelle. Tällaisten syvien tuntojen ahdistamille tahdon vakuuttaa, että Kristus on juuri tällaisessa tilanteessa sinua äärimmäisen lähellä!

Johanneksen evankeliumin alkuluvun mukaan ”me katselimme hänen kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”. Kuitenkin, sovituksen hetkellä Golgatalla Jumala sammutti kaikki valot. Evankeliumissa kerrotaan kuinka ”kuudennella hetkellä (siis klo 12.00 keskipäivällä) tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen”. Golgatalla Kristuksen kirkkaus kokonaan peittyy pimeään, mutta autuas se ihminen, joka tämän suuren pimeyden keskellä, ja juuri siellä, saa alkaa hahmottaa Kristuksen muotoa.

Ristiinnaulittava Kristus siis peitetään ja sovitus tapahtuu ihmissilmiltä salattuna. Mutta samalla on käsittämätöntä, että juuri siinä keskellä mitä suurinta pimeyttä loisti silloin ja loistaa vieläkin ristin evankeliumin kautta ihmeellisin kirkkaus ja valo, mitä maailmankaikkeudessa on! Juuri siksi voi jokainen unohdettu ja hylätty ihminen kohdata Jumalan armon keskellä oman elämänsä suurinta pimeyttä.

Vaikka meidän elämämme olisi tunteiden ja tosiasioiden tasolla kuinka kaukana Jumalasta tahansa ja alapuolella kaiken arvostelun, niin lohduttavaa on tietää, että Jumalan ei tarvitse tehdä paljon työtä voidakseen murtautua läpi suuren ja massiivisen pimeyden muurin päästäkseen meitä lähelle, sillä Hän on jo siellä – ja sinne, keskelle pimeyttä on Jumala tuonut syntien sovituksen ja anteeksiannon ihmeellisen kirkkauden Jeesuksen ristissä.

Raamatun ensimmäisissä jakeissa (1.Moos.1;1-5) ilmoitetaan Jumalan pelastussuunnitelman suuria suuntaviivoja. Kerrotaan kuinka jo kauan ennen ihmistä ”pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä”. Vielä nytkin turmeluksen ja pahuuden voimat pyrkivät painamaan onnettomia ihmislapsia syvyyteen, mutta yhä vielä myös Jumalan Henki liikkuu suurien syvyyksien päällä etsien alas painettuja, nöyryytettyjä ja rikkirevittyjä ihmisiä. Pimeys lisääntyy lopun lähetessä, mutta vieläkin Jumalan suuri valkeus, Kristus, ilmestyy juuri siellä, keskellä ihmisten omaa autiutta ja tyhjyyttä pimeydessä ja syvyydessä.

Jumalan pelastussuunnitelma ei ole sellainen, että ensin on pimeys, ja sitten on valo. Jumalan armo ja Kristuksen sovitustyö on jo valmiiksi odottamassa alhaalla syvyyden ja kaiken synkeyden keskellä. Johannes 1;5 toteaakin: ”Valo loistaa pimeydessä, ja pimeys ei ole saanut sitä valtaansa”. Tämä tarkoittaa sitä, että pimeys ei voi koskaan sammuttaa tai tehdä tyhjäksi Kristuksen evankeliumia. Juuri pimeässä kulkeva voi nähdä valon, niin kuin profeetta sanoo (Jes.9;2): ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.”

Jumala suorastaan asuu ihmisten heikkouden ja murtuneen elämän keskellä. Profeetta julistaa tämän ihanan sanoman näillä sanoilla (Jes.57;15): ” Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.”

Tämä ei tarkoita, että Jumalalla olisi kaksi erilaista asuntoa, varsinainen asunto korkeudessa ja pyhyydessä, ja toisaalta joku lääkärin vastaanottohuone täällä alhaalla särjettyjen, ruhjottujen ja alhaisten ihmisten vastaanottoa varten. Jumalan asuinsija korkeudessa ja murtuneen ja nöyryytetyn ihmisen henki ovat ikään kuin samaa asuntoa. Hepreankielen sana asua (shakan) merkitsee enemmän kuin vain asettua asumaan. Se merkitsee pysyvää jäämistä tai vakiintumista.

Älä siis enää pelkää, vaikka pimeys onkin synkkänä ympärilläsi, sillä myös Jumalasi asuu siellä. Jerusalemin temppelin pyhin paikka oli kaikkeinpyhin. Se oli täysin pimeä huone, sillä ”Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.” (1.Kun.8;12). Jos sinun haavasi ja heikkoutesi estävät sinua nousemasta ylös, niin iloitse siitä, että saat olla alhaalla pimeässä, sillä siellä opitaan tuntemaan kaikkein läheisimmin Isän sydän ja Kristuksen haavat.

http://joukonieminen.fi/2017/11/22/sinulle-joka-elat-keskella-suurta-pimeytta/#more-77

kirjoittaja Hellevi Ke Elo 28, 2019 8:27 am

Kiitos

Sinulle, joka elät keskellä suurta pimeyttä Zzsydz10

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30

Sinulle, joka elät keskellä suurta pimeyttä

Sinulle, joka elät keskellä suurta pimeyttä

Vs: Sinulle, joka elät keskellä suurta pimeyttä