Vanhurskautemme on olemassa myös kun olemme aivan kurjia

Ennen kaikkea meidän on tiedettävä, että Jumalan edessä vanhurskautemme on toisen työtä. Siitä syystä tämä vanhurskaus on vähentymättömänä olemassa myös silloin, kun me olemme viheliäisimmillämme. Syntiämme ei lueta meille huonoimpanakaan hetkenämme. Mutta mitä meidän on tehtävä silloin, kun laki nuhtelee meitä synnistä? Meidän on kohta myönnettävä sille, että se on oikeassa! Meidän lihassammehan ei ole mitään hyvää. Mutta samalla meidän on osoitettava laille Kristusta, ainoata vanhurskauttamme. Ja meidän on sanottava sille: ”Tuo mies on sijassani tehnyt kaikki minun tehtäväni. Mene hänen, takuumieheni luokse, hän on syntynyt lain alaiseksi eikä hän itse ole syntiä tehnyt.”

Mutta jos vielä kuulet sanottavan: ”Sinun itsesikin tulee olla hurskas ja sinun on tehtävä hyvää”, niin vastaa: ”Se on totta. Kun minä olen sellaisten ihmisten luona, jotka tarvitsevat apua, niin muistuta sinä minulle siitä, mitä minun on tehtävä.” Mutta kun puhe kääntyy minun vanhurskauteeni Jumalan edessä, niin silloin
minun tekemiseni eivät kelpaa, vaan toisen työ. Silloin ei minun hurskauteni eikä syntini merkitse mitään, sillä minä olen aina hukassa, jos minut niiden mukaan tuomitaan.

Minulla on toisen hurskaus, Jumalan Pojan, lain alaiseksi syntyneen, pyhyys, puhtaus ja hyvät työt. Tässä asiassa tahdon mielelläni olla vain syntinen itsessäni, että Kristus yksin olisi minun vanhurskauteni. Tässä sanon kuin Paavali: ”...että minun havaittaisiin – omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.” (Fil. 3:9).

Joka todella uskoo Kristukseen, hänen koko sielunsa huomio on kiintynyt häneen. Hänen huolensa ja ilonsa riippuvat Kristuksessa. Kristuksessa on kaikki hänen lohdutuksensa. Sillä oikea kristitty on
ihminen, joka on joutunut häpeään omaan itsensä tähden ja oman työnsä tähden ja hän on siksi oppinut pitämään itseään ja työtään viheliäisenä ja arvottomana. Mutta tuollaisenaan kristityllä on kaikki Kristuksessa, todella kaikki, sekä vanhurskautensa että pyhityksensä. Sellainen ihminen tunnustaa: Kyllä minusta tuntuu, että minun tulisi työskennellä enemmän eikä minun pitäisi uskoa niin paljon. Toisinaan minä pelkään uskovani liiaksi ja siirryn lain alaisuuteen tullakseni itse hurskaammaksi.

Mutta kun muistan kokemukseni, niin todistavat ne samaa kuin Raamattu: Niin kauan kuin pitäydyin lain tekoihin, olin sydämeni syvyydessä kylmä Jumalalle, minulla ei ollut sisäistä halua ja rakkautta
häneen ja hänen teihinsä. Mutta kun opin tuntemaan Vapahtajan ja saatoin uskoa hänen armoonsa ja vakuutukseensa syntien anteeksi saamisesta, niin sain halun hyvään niin, että se, mikä ennen oli ollut
minulle vaikeaa, ei sitä enää ollut.

Aivan samoin tapahtuu vielä: Kun lain mieli valtaa minut, tulen kylmäksi ja heikoksi. Mutta kun minulla on rauha Kristuksessa, saan uuden halun hyvään. Sellainen on kristityn kokemus.