Milloin lähimmäistä koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?

Vaikka uskonnolliset järjestöt eivät virallisesti ole suljettuja järjestöjä, ne voivat olla sitä epävirallisesti.  Niissä on kirjoittamattomia sääntöjä, määräyksiä kieltoja ja ohjeita. Voi olla myös itsemääräämää henkilökuntaa, jotka hoitavat omaa ”salaista” virkaansa. Ei heitä ole määrätty näihin virantoimituksiin vaan he ovat ne itse ottaneet itselleen. Koska tätä ei ole kukaan kyseenalaistanut, eikä puuttunut asiaan, epäterveellinen kierre on saanut jatkua, varsinkin helluntaiseurakunnissa ja muissa vapaitten suuntien järjestöissä tämä käytäntö on edelleen voimassa.

Esim. paljon harrastetut kotitarkastukset ovat yksi sellainen alue, jota olen ihmetellyt, miksi kukaan ei ole siihen puuttunut?  Yksinhuoltajanaiset ja yksinhuoltajamiehet ovat yleensä olleet tarkastelun alaisia, varsinkin naiset.  Tarkastuskomitea toimii tietenkin Jumalan käskystä, niin he antavat ymmärtää. Tarkoitus on ollut haureuden syntien estäminen Jumalan seurakunnassa.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jokainen vilpitön uskova tietää vastaavansa kaikista teoistaan Jumalan edessä, ilman komitean ala-arvoista kotitarkastusta. Ihmettelen millä oikeudella yksityishenkilöt tekevät kotitarkastuksia, kun oikeuslaitoskin tarvitsee siihen virkavallan allekirjoittaman päätöksen, kun rikoksista on kysymys.

Onko sitten kysymys todellisesta lähimmäisen rakkaudesta näissä komitean vierailuissa, jääköön jokaisen omakohtaiseksi arvioinniksi.

Naisten ehostuksiin ja vaatetusasioihin myös on puututtu, ja veljeskunta on tehnyt kotikäyntejä, yksinäisten naisten luona, esim. tapauksessa, sisaren Leninki, joka oli pahennukseksi juuri hänen päällään, mutta ei vanhan Pastorin vaimon päällä.

Niin, miten on, saako/pitääkö, puuttua vai ei?

Ihmettelen mitkä ovat ne motiivit jotka saavat näitä kotikäyntejä aikaan?
Tunteeko velvollisuuden tunnossansa toimiva veli itsensä paremmaksi ja vähemmän synnittömäksi ojentaessaan ja alentaessaan kanssamaatkaajaa, vai onko kysymyksessä uskonnollinen tekopyhä salainen irstailu?

Ihmeellistä se on, ettei löydy yhtään Jumalan viisaudella ja armollisuudella täytettyä sisarta, joka voisi keskustella kanssasisariensa asioista, sävyisästi kahden kesken, ilman veljeskomitean asioihin puuttumista?
Ihmeellistä sekin on, ettei löydy yhtään viisasta veljien joukosta, joka Jumalan Hengessä ottaisi nämä kirjoittamattomat käytännöt järjestössä  keskusteltavaksi, että salailu ja kaikenlainen epäterve touhu
loppuisi ja että ihmisiä kohdeltaisiin ihmisinä, eikä kuin teuraskarjaa.

Vai onko niin, että mädännäisyys on jo polvesta polveen syövyttänyt kristillisyyden, niin ettei
se enää voi parantua?

Stiina jo edellä viittasi, ettei ole kyymys toisten kyttäämisestä eikä mistään ilmiantamisesta,
niinkuin monesti on virheellinen käsitys, se ei ole Raamatun periaate, vaikka valitettavasti
sitäkin väärin käytetään ja pilataan toisten elämä pahaan huutoon saattamalla.
Kysymys on kokonaan lähimmäisen rakkaudessa tapahtuva avun tarjoaminen,
sävyisästi ja toista tuomisematta.

Ekonomisia etuja etsimään tulleet maahanmuuttajat pitäisi palauttaa. Kirkko ei tee oikein käydessään virkavaltaa vastaan, piilottelemalla maassa ilman lupaa oleskelevia. Pakostakin pistää ajattelemaan, missä on se raamatun neuvo virkavallan tottelemisesta?Onko se voimassa? Ollaan menty siihen suuntaan että kaikilla on kohta ne omat lait, niin maahanmuuttajilla kuin maan luvallisilla kansalaisilla, papeista kristillismielisiin yksityishenkilöihin ja  maahanmuuttovirkailijoihin. Miten se nyt oikein on, onko se väärin jos kaikille ei ole tilaa, vai pitäisikö toivottaa rikolliset ja terroristitkin tervetulleiksi veronmaksajien kustannuksella?
Sitten on heitäkin jotka kääntyvät kristinuskoon, saadakseen maassa oleskeluluvan,
pitäisikö heillä olla erikoisasema..?

Aitoa uskonnollista heräämistä on vaikea ymmärtää

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/turvapaikanhakijoiden-lahtomaan-vainotilanne-otettava-vakavasti/

Sitäpaitsi, jos nyt kiinnostuneet ja kääntyneet ovat vilpittömiä ja oikeita, ja jos se vaikuttaa jäämiseen, niin kohta on sadottain vilpillisiä jne.

Jos on tutkinut muslimien lakikirjaa Koraania, niin harhaoppisille koirille, joita me heidän oppinsa mukaan olemme,
saa heidän kirjansa mukaan valehdella jos siitä on uskonnollista hyötyä, se hyötykin sitten tulkataan jokaisen
lukijan oman mielen ja pään mukaan. Toisin sanoen, kuka pystyy ottamaan selvää, mikä on aitoa ´kääntymystä´
ja mikä ei. Harva muslimi tosissaan luopuu isiensä uskonnosta. Tietenkin voi poikkeuksia olla, mutta harvassa.
Kaikki keinothan ovat luvallisia, jopa uskonnon muutos, jos siitä on heille hyötyä, ei heidän jumalansa pidä sitä
syntinä - ja jos sattuisi pitämään, niin ainahan voi tehdä pyhiinvaellusmatkan Mekkaan ja kaikki on taas ok.
Näyellään kristillistä ulkopuolisille, siis meille, kotona ja omissa ympyröissä kumarretaan Mekkaan niinkuin ennenkin.

Vain Jeesus Kristus tutkii kaikkien sydämet, ihmisellä ei sitä viisautta ole, vain omat pienet arvioinnit jotka parhaimmassakin tapauksessa voivat olla kaukana totuudesta.