Kristuksen kanssa Ristiinnaulittu

Roomalaiskirjeen 6. luvun 6:ssa jakeessa me luemme sanat: "kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi." Tässä me kysymme: Kenen kanssa ristiinnaulitsemisesta tässä puhutaan? Kyllä apostoli Paavali siinä edellä olevassa, sen hyvin näemme, tarkoittaa itseänsä Herraa Jeesusta Kristusta. No, mistäs hän tämmöisen asian tietää, että meidän vanha ihmisemme olisi Jeesuksen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu?

Mehän elämme nyt kahdettakymmenettä vuosisataa ja meidät erottaa Jeesuksen ristiinnaulitsemistapahtumasta kaksituhatta vuotta. Ja jos Paavali ajatteli omaa itseänsä lähinnä eikä tulevia sukupolvia, niin eihän hän ole itsekään ollut edes Jeesuksen ristiinnaulitsemistilaisuudessa läsnä. Miten tämä on ymmärrettävä?

Minulle on Pyhä Henki näin tätä asiaa avannut, että Paavali tässä Pyhän Hengen johtamana puhuu sellaisia asioita, jotka ovat todellisuutta ja joka on semmoista näkymättömän maailman ja hengellisen elämän salaisuutta, jota Pyhä Henki on Paavalille kirkastanut ja pannut hänet sen kirjoittamaan roomalaiskirjeeseensä ja sen kautta kaikkien aikojen kristittyjen luettavaksi, nyt meidänkin tässä muisteltavaksemme.


Mutta entäs toisekseen, kun tämä on meidän järjellemme mahdotonta käsittää? Kuinka voi olla mahdollista, että meidän vanha ihmisemme olisi Jeesuksen ristiinnaulitsemistapahtumassa Golgatalla tullut ristiinnaulituksi yhdessä Hänen kanssaan, kun ei meitä silloin ole ollut olemassakaan? Niin, tämä on semmoinen asia, jota käsittämään meidän ymmärryksemme ei ole luotu.

Mutta tämä on sellainen asia, joka on Jumalalle mahdollista, vaikka me emme voi sitä järjellämme selittää. Mutta jos me uskomme, että näin on tapahtunut, niin tämä lause sisältää meille myös hyvin tärkeitä, meille hyödyllisiä ilmoituksia.
Ja minä mielessäni olen tällä tavalla tätä asiata myös ymmärrykselläni ymmärtämässä, että Jeesus pystynyt samaistumaan koko ihmiskunnan jokaisen yksilön vanhaan turmeltuneeseen luontoon, silloin elossa olevien ihmisten, jo aikaisemmin kuolleiden sukupolvien ja jälkeenpäin syntyvien, siis myöskin meidän suomalaisten ja minun ja sinun, jotka nyt tästä puhelemme ja tätä kuulemme ja tätä mietimme.

Siis: Hän on samaistunut meidän vanhaan ihmiseemme. Ottanut sen niinkuin omaksensa ja käynyt vastaamaan kaikkien meidän tekemiemme ja vielä edessä päin olevien tapahtumien erehdysten ja syntien tähden. Ja Hän on ottanut kaikki ne harteilleen. Koko ihmiskunnan jokaisen yksilön. Ja tätä voi Hän vain sen tähden, että Hän on Jumalan Poika, että Hän on Jumala. Tätä emme voi me, mutta Hän on sen voinut.

Nyt käymme sitten kysymään: Jos me tämän uskomme, niin mitä hyötyä sitten tämän lauseen sisällöstä meille on? Mitä siinä ilmoitetaan? Siinä Paavali sanoo, että synnin ruumis, (tarkoittaa lihan ruumis), kukistettaisiin. Mitä tarkoittaa tämä lihan ruumiin kukistaminen?

Se tarkoittaa sitä, että meidän turmeltunut luontomme ei saa hallita meidän persoonallisuuttamme, ajatuksiamme, tunne-elämäämme ja meidän tahdonratkaisuitamme, vaan ne tulevat toisen hallittaviksi, mistä myöhemmin puhumme. Näin ollen me kysymme vielä, mitä tarkoittaa tämä sana kukistaminen? Kuule se tarkoittaa sitä, että ainakin tilapäisesti vanhan ihmisen ylivalta meidän olemuksessamme lakkaa. Mutta me toteamme, että se ei meistä kuole.
Niin kauan kuin me elämme tässä alennustilan ruumiissa, niin meidän vanha ihmisemme ei kuole. Vasta sitten kun tapahtuu hengen erkaantuminen ruumiista, tämä mitä me nimitämme kuolemaksi, niin silloin ainakin uskovaisten ihmisten turmeltunut luonto erkaantuu heidän henkisestä olemuksestaan.

Ja minä uskon, että jokainen Kristuksessa poisnukkunut, niin hän on, ei vielä kirkastusruumiissa, mutta kirkastuneessa olotilassa, siinä välitilassa, minnekä meidät sitten ohjataan. Autuaat vainajat odottavat vanhurskasten ylösnousemusta ja ovat vapautuneet turmeltuneesta luonnostamme.
Näin ollen siis tällä kukistamisella tarkoitetaan sitä, että jos me uskomme, että Jeesus on aloittanut meidän vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemisen, niin meillä on mahdollisuus myöskin vapautua turmeltuneen luontomme ylivallasta itsessämme.

Toisekseen: "niin ettei synti enää hallitse teitä". Mitä tässä tarkoitetaan synnillä? Me usein ajattelemme, että synti on tekemistä ja että se sitä, että on rikkonut. Mutta minut on Herra ohjannut muistelemaan Vanhan testamentin 1 Moos.4. alkua, jossa kerrotaan ensimmäisten ihmisveljesten suorittamasta polttouhritapahtumasta.

Aabel toi uhrikaritsan, jonka hän teurasti ja uhrasi polttouhrina Herralle. Ja hänen veljensä Kain toi niitä tuotteita, mitä hän pellostansa oli viljana ja ehkä vihanneksina saanut. Ja siinä me muistamme luetun, että Jumala katsoi Aabelin uhrin puoleen, mutta ei Kainin uhrin puoleen. Sitten seuraa sanonta, että "Kain vihastui veljeensä". Ja siinä on tämmöinen maininta: Jumala puhutteli Kainia.

Tähän tapaan: Miksi hahmosi synkistyy, eikö niin ole, jos teet sitä, mikä on oikein, niin voit kohottaa katseesi; mutta jos et tee sitä, mikä on oikein, niin synti väijyy ovella ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä. Siis tässä käytetään sanaa "synti" aivan niin kuin olisi kysymys henkilöstä tai persoonasta, eikä jostain tehdystä pahasta teosta.

Ja näin olen ymmärtämässä, että kun Taivaan Isä näin puhutteli Kainia, niin tällä sanalla synti on Hän tarkoittanut pimeyden ruhtinasta, ihmisen langettajaa ja viettelijää. Synti väijyy ovella ja sen halu on sinuun. Se on vielä niin kuin ulkopuolella, mutta se on pyrkimässä sinun sydämeesi.

Ja tässä tulee mieleen Jeesuksen viimeiset tunnit maan päällä. Juudas Iskariotista sanotaan muistaakseni Johanneksen evankeliumissa, että "perkele oli pannut hänen sydämeensä, että hän kavaltaisi Jeesuksen". Mutta sitten ehtoollisella, kun Herra ilmaisi, että "yksi teistä on minut kavaltava", ja Pietari nyökkäsi Johannekselle: kysyppäs sinä, kuka se on. Ja Johannes kysyi ja Jeesus sanoi: se on hän, jolle minä tämän leipäpalasen kastan kastikkeeseen ja annan.

Ja Hän antoi sen Juudakselle. Ja sanotaan: sillä hetkellä perkele meni häneen! Siis on eri asia, että se saa kylvetyksi ajatuksiin tai sydämeen jonkun ajatuksen, joka jää sinne kypsymään ja eri asia se, että hän tulee oikein ja saa asunnon ihmisen sydämessä.

Sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä. Näin Jumala sanoi tälle, josta tuli ensimmäinen murhaaja ihmiskunnan keskellä. Siis Jumalalla on tämä sana: hallitse sinä sitä! Tätä Hän oli tarkoittanut, ei vain Kainille, mutta jokaiselle meistä, jotka koemme, että synti väijyy ovella ja sen halu on päästä sisälle.

Mitenkäs me hallitsemme sitä? Jeesus sanoo Johannes 15: "ilman minua te ette voi mitään tehdä." Siis: jos me tahdomme toteuttaa sen, mitä Luojamme meille sanoo, "hallitse sinä sitä", emmekä päästä sitä sydämeemme, niin perusedellytyksenä on, että me olemme Kristuksessa eläviä ihmisiä. Sen tähden tämä Kristuksessa oleminen on niin suuri ja arvokas asia.

Muistaakseni 1 Kor.1:30 sanoo: "hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi." Siis Jumalasta on meidän olemisemme Kristuksessa. Ja tämä on niin arvokas asia, että jos vain me voisimme pyhäkoulussa ja jo omassa kodissa lapsukaisillemme saada tämän asian aukenemaan, niin he olisivat kiusauksien voittajia ja pystyviä torjumaan vihollisen pääsyn heidän sydämeensä.

Jaak.4:7:ssa on tällainen neuvo: "Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee." Siis toisin sanoen: Jos me koemme, että se on tullut jo meidän sisälle. Tällöin meidän tulee olla Jumalalle alamainen ja asettua vastustamaan vihollista.

Tämä on se menetelmä, jolla Jumalan sanan mukaan se lähtee meistä pois. Ja tähänkin pitäisi meidän vanhempina ihmisinä harjaantua, että me voisimme nuorisollemme osoittaa, miten tämä käytännössä tapahtuu. Kuinka voimme Jumalan sanaan luottaen ja sen mukaan toimien päästä vapaaksi pahasta, jos koemme, että se on meihin jo tulemassa?


1 Piet.5. luvussa apostoli kehottaa "Olkaat raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä." Siis tämmöinen kuvaus pedon karjunnasta, joka voi saattaa eläimen, jota se haluaa saaliikseen, pelästymään niin, ettei se pääse minnekään, vaan joutuu surman suuhun.

Tämä on vertauskuva meihin nähden, ettemme antaisi sielunvihollisen peljästyttää itseämme niin, että se saa meidät "niellyksi". Tällöin se ei ole vain meidän sisällämme, vaan me olemme sen sisällä ja sen vallassa. Mutta tämä raamatunkohta jatkuu: "Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää."

Siis tämä pimeyden ruhtinaan vastustaminen vie kärsimyksiin. Se ei ole meidän lihallemme ja verellemme ollenkaan helppo. Se on aivan kärsimistä. Ja tämän tähden ei meidän pidä säikähtää, vaikka se tämmöistä on.

Minäkin lähtiessäni eilen Helsingistä ja yöpyessäni Kouvolassa...koin, että vihollinen ahdistaa enemmän kuin monta kertaa aikaisemmin. Minä ihmettelin oikein sitä, että miten on tämä niin vaikeaa. Sitten minä päättelin, että varmaan Herralla nyt on jotain tekeillä tämän matkan varrella sielunvihollisen mielestä niin suurta ja tärkeätä, että kyllä pitäisi saada tämä mies nyt estymään lähtemästä matkalle.

Mutta samalla tuli semmoinen ajatus mieleen, että kyllä se on sentään heikko: kunhan minä vain pääsen junaan, niin se lakkaa. Vihollinen on heikompi kuin Herra ja se ei saanut tätä matkaa estetyksi. Ja niinpä todellakin olen saanut kokea, että hyvin on Herra kuullut minunkin rukoukseni, kun olen matkalle lähdön edellä pyytänyt, että Herra opettaisi minua niiden ihmisten kautta, joita minä matkalla tapaan...

Matkalla jouduin niin täyteen junaan, että en muista semmoisessa olleeni. Nuorisoa istui junan lattialla, kun ei ollut istumapaikkoja. Nuoriso oli tulossa Joensuuhun rockjuhliin (Ilosaari Rock). Minä sain oikein havainnollisen kuvan näille juhlille menijöistä: kuulin naishenkilön suusta kirosanan "perkele"...

Itsekin olen 9.vuotiaana saanut ensimmäisen Uuden testamentin ja sitä lukemalla tullut uskoon. Olen lapsenuskossa elänyt nuo poikavuodet 9-12. Mutta kun sitten henkilö, joka tämän pienen punakantisen Uuden testamentin lahjoitti, lähti minun lapsuuteni kodista valmistuakseen kätilöksi, ei jäänyt ketään, joka olisi pitänyt 12 vuotiaan hengellisestä elämästä huolta.

Luokkatoverit ja maailma vetivät puoleensa ja niin minä huomaamattani tulin kääntäneeksi selkäni Jeesukselle. Näin elin ikävuodet 13-16 luopiona...Kun lauantaina 9.marraskuuta pääsin ripille Helsingin vanhassa kirkossa, niin ehtoollisen vastaanotettuani Herran ilo täytti niin sydämeni, että minä ymmärsin: Hän oli nyt uudelleen ottanut minut omakseen. Siitä lähtien olen koettanut häntä seurata. Ja iloitsen siitä, että saan nyt Hänen omanansa olla.

Palaan jälleen roomalaiskirjeen kohtaan. Jeesushan oli kerran sanonut opetuslapsilleen, kun näki, että paljon kansaa seurasi Häntä. Hän kääntyi ja sanoi: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Minkä tähden meidän pitäisi kieltää itsemme?

Aina silloin, kun me huomaamme, että meidän tavoitteemme on ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus meihin nähden tahtoo, niin meidän tulee hyljätä se oma tavoitteemme ja omaksua se, minkä tiedämme Jeesuksen tahtovan. Tämä on itsensä kieltämistä Jumalan tahdon toteutumiseksi elämässämme ja Jeesuksen toivomuksen täyttymiseksi.

Sitten kun hän sanoo, "tulee joka päivä ottaa ristinsä", me muistamme evankeliumeista, että Jeesus kantoi ristiä itselleen. Samoin kaksi Pilatuksen kuolemaan tuomitsemaa pahantekijää varmaan samalla tavoin kantoivat ristiä itselleen. Tähän joukkoon hän siis tahtoo minut ja sinut tänä päivänä liittymään. Kun me seuraamme Jeesusta, minnekä me joudumme?

Me tulemme Golgatalle! Mitä siellä tapahtuu? Me saamme nähdä, että Jeesus ensin naulitaan ristiin ja sitten tulee - kenen vuoro? Kuule minun ja sinun. Mutta ei ole kysymyksessä meidän tämän ruumiimme ristiinnaulitsemisesta, vaan on kysymys meidän vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemisesta, jonka ensimmäinen toimenpide oli tämä itsekieltäymys.

Kun me seuraamme Jeesusta, mikä siunaus Hänen seuraamisessaan on? Sen ilmaisee Joh.8:12: "joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Siis näin tehdessämme meille elämän valo valaisee ainakin seuraavan askeleen, ja sitä seuraavan. Ja vaikka kuinka kokisimme olevamme pimeässä, kun sen yhden askeleen aina pääsemme kompastumatta ja seuraamme Jeesusta, niin näin olemme tällä Jeesus-tiellä, joka johtaa Isän luokse aikanaan, kun uskollisesti Herraa seuraamme.

Niin olen minäkin tänne Väinö-veljen kutsua koettanut noudattaa ja ymmärtänyt, että tässä on Jeesuksen kutsu ja että Hän teidän kauttanne siunaa myöskin minua.

Minä Herra olen sinun parantajasi

Minä näen, että joillakin teistä on silmälasit, mutta minä olen siinä suhteessa näkövammainen, että minulla on silmänpohjarappeuma kummassakin silmässä. Lääkäri viime kerran käydessäni katsoessaan silmänpohjaa sano, että sieltä tihkuu verta

. Siitä on seurauksena se, että minä en nyt pysty lukemaan. Lääkäri sanoi, että te ette koskaan tule saamaan lukunäköänne takaisin. Mutta hän sanoi myöskin, ettei teistä koskaan tule täysin sokeaa. Tämä silmänpohjasairaus on semmoinen, että jonkun verran kuitenkin tulee aina näkemään.

Ei kuitenkaan tule aina jäädä siihen, mitä lääkäri sanoo, vaan jättää vapaus Herralle. Onhan Raamatussa tämä sana: "minä olen Herra, sinun parantajasi." Ja meidän tulee enemmän Häntä, kuin mitä maallinen lääkäri sanoo. Ja uskoa, että jos Hän sitten sallii olla näkövammaisena, Hän auttaa sitten jonkin verran muistamaan Raamatun sanoja. Ja jos niissä tulisi erehdyksiä, kuulijat voivat Raamattua selatessaan korjata sitä. Kiitos Herralle!

Jeesus ja sinä Pyhän Hengen avulla

Nyt tulemme sitten Galatalaiskirjeeseen, jonka 5:24 kuuluu näin: "ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." No mitenkäs tämä asia nyt kääntyy näin päin, että Paavali, joka äsken sanoi, että meidän vanhaihmisemme on yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu, sitten kirjoittaakin, että ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen?

Katsos asia on näin, että nämä kaksi saman apostolin kirjoittamaa kohtaa yhdistyvät tämmöisellä tavalla: Kuule, Jeesus on aloittanut sinun ja minun vanhan ihmisen ristiinnaulitsemisen, mutta siitä päivästä lähtien, jolloin sinä uskossa otat vastaan Jeesuksen Vapahtajanasi, sinä olet saanut Pyhän Hengen.

Ja Pyhä Henki auttaa sinua ristiinnaulitsemaan vanhan ihmisesi. Ilman Pyhää Henkeä on tämä vanhan ihmisen ristiinnaulitseminen, kuule se on itsekidutusta, ja sitä tekevät - pakanat. Mutta ei meidän Jeesuksen opetuslapsina tarvitse tätä kokea. Se ei ole itsekidutusta silloin, kun Pyhä Henki antaa meille voiman kieltää itsemme Jeesuksen hyväksi. Ja näin ollen nyt on osavastuu meillä itsellämme. Ja meidän tulee antaa saamamme Pyhän Hengen hallita itseämme.

Katso, siinä Room.6:6 sanottiin lopuksi: "ettemme enää syntiä palvelisi." Jeesus sanoo: "joka tekee syntiä, on synnin orja." Ja jos sinä palvelet pimeyden ruhtinasta, sinä olet hänen orjansa. Mutta minähän sanoin, että jos me uskomme tämän yli ymmärryksen käyvän sanan, niin me saamme siitä hyötyä. Ja sen hyödyn, että meidän ei tarvitse syntiä palvella.

Pyhän Hengen voimalla

Ketä me palvelemme? Kuule me palvelemme Jeesusta! Kenen avulla? Pyhän Hengen voimalla. Room.8:9 sanoo: "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa." Siis huomatkaamme, kun Gal.5:24 sanoo: ne jotka ovat Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen, niin jokaisella Jeesuksen omalla on Kristuksen Henki.

Ja tästä pitää meidän pitää kiinni myös meidän nuorisomme nähden, että hekin voisivat varmistautua siitä, onko heillä jokaisella Kristuksen Henki. Jos on, niin he pystyvät ristiinnaulitsemaan lihansa. Jos ei ole, he eivät siihen pysty...

Näin ystävät näemme, että meidän pitäisi koettaa saada nuorisomme pysymään pyhäkoulussa rippikouluikään asti niin kuin oli Haukivuorella tapana silloin kun siellä khra Eino Tanin apulaisena oli vuodesta 1939 vuoteen 1945 syksyyn, jolloin lähdin lähetyskurssille Helsinkiin.

Monet nuoret kävivät pyhäkoulua rippikouluun asti. Tähän meidän tulisi pyrkiä edelleenkin. Ja sen tähden, jos pojat jäävät pois pyhäkoulusta 11-12 iässä, niin se johtuu siitä, että heillä ei ole miesopettajia. He kaipaavat, että olisi miesopettaja, että he saisivat nähdä millä tavalla Jeesuksen opetuslapsina eletään kun tahdotaan tulla mieheksi.

Teidän aikamiesten pitää osata näyttää heille, että kyllä se käy päinsä. Kun vaan Pyhä Henki meillä on, ja Hän meitä hallitsee, niin kyllä Hän auttaa sinuakin. Kuule Hän auttaa kaikissa asioissa, myös siinä, kun nuorukaiset ja neitoset kasvavat ja sukupuoliongelmat tulevat...

Meidän tulee uskoa, kuten 1 Joh.2:14 sanotaan: "Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä." Meidän ei pidä antaa nuorison liukua pois esirukouksemme kohteesta, vaan jatkaa rukousta, kunnes me saamme nähdä tämmöisiä nuoria, murrosikäisiä poikia ja tyttöjä.

Ja nythän on jo aloitettu uusia kristillisiä kouluja Jyväskylässäkin ja niitä taitaa olla jo viidellä paikkakunnalla. Minäkin olen saanut Helsingissä kristillisen koulun yläasteen oppilaille käydä pitämässä lähetystunnin jo kahdesti, ehkä sitten syksyllä kolmannenkin kerran.

Tämän olen ollut kertomassa teille rohkaistakseni teitä kutakin omalla paikkakunnallanne, sukulais- ja perhepiirissä rukoilemaan, että Herra saisi pelastaa meidän nuoremme ja saisi heistä voimakkaita palvelijoita itselleen.


Vielä tuosta alkuperäisestä aiheesta luemme Gal:2:19-20: "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Tässä on siis Paavalin hyvin selkeä osoitus siitä, miten hän itse on tämän kokenut. Hän kokee, että hänen vanha ihmisensä on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu ja että elämä jatkuu yhä tässä alennustilan ruumiissa.

Mutta että hän ei enää silleen elä hän, vaan Kristus elää hänessä. Ja sitten. Minkä hän elää, hän elää Jumalan Pojan uskossa. Ja kuule: se ei ole sama asia kuin "uskossa Jumalan Poikaan". Tämä Jumalan Pojan uskossa kyllä sisältää sen, että uskomme Jumalan Poikaan.

Mutta nykyisessä käännöksessä se on käännetty "uskossa Jumalan Poikaan", "uskoen Jumalan Poikaan". Ja se ei ole ollenkaan sama kuin "Jumalan Pojan uskossa". Katsos, jos sinä elät Jumalan Pojan uskossa, niin sinulla on Jeesuksen usko. Ja siinä uskossa sinä toimit. Sinä olet kyllä uskomassa Jeesukseen, mutta on vielä eri asia, että sinulla on Jeesuksen usko.

Minulle on tänä vuonna vasta selvinnyt Apt.3 oleva ramman parantaminen. Pietari sanoo: "Katso meihin." Hän katsoi. "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan." Mitä hänellä sitten on? Kuule, minulla on Jeesuksen usko ja Hänen nimessään, nouse ylös! Pietarilla oli Jeesuksen usko eikä vain Paavalilla.

Siinä uskossa rampa Jeesuksen nimeen saattoi nousta. Nyt se minulle selvisi, ei tarvitse enää kysyä, mitä hänellä oli. Hopeaa ja kultaa ei ollut, mutta mitä hänellä oli. Hänellä oli Jeesuksen usko. Oi kiitos Herra! Ja ystävät, tällä tavoin me Herraa seuraamme ja tämä Room.6:6 on nyt koetettu selittää. Siinä on mennyt pitkä aika. On menty välillä syrjään, mutta palattu takaisin.

Martti Luther on tämän asian ymmärtänyt. Sillä kun hän Vähässä katekismuksessa käsittelee kastetta, niin neljäs kysymys on: "Mitä merkitsee sitten tällainen vedellä kastaminen?", ja hän sanoo: "Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä."

Ja kun hän on hyvin Raamatun sanaa rakastava ihminen, niin hän vielä kysyy: "Missä se on kirjoitettuna?" Ja silloin hänelle on tullut tämä Roomalaiskirjeen 6:n luvun alkusanat mieleen: "Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman."

Siis kastettu Kristuksen kuolemaan. Mitä on tämä Kristuksen kuolema? Kuule, se on tämä hänen sijaiskuolemansa. Me olemme siihen kastetut. Ja Kristus herätettiin kuolleista varmistukseksi siitä, että hänen sovintokuolemansa riittää minun ja sinun pelastukseksi. Ja mikä Hänet herätti kuolleista?

Isän kirkkaus! Entä kun se jatkuu: samoin on meidän uudessa elämässä vaeltaman. Millä tavalla samoin? Että meidätkin herättää Isän kirkkaus! Se on: Isän Jumalan Poika herättää meidänkin uuden ihmisen elämään ja elävöitymään, uudistumaan sitä mukaan kuin annamme vanhan ihmisen kuolemaan.

Silloin meitä ei peljästytä Luuk.14 olevat Jeesuksen sanat: "Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni." Miten pystyn "kaikesta" luopumiseen? Tähän auttaa meitä, kun me ymmärrämme, että kyllähän Jeesus meitä opettaa, mutta jos emme ole valmiit luopumaan kaikesta, emmekä luovu, niin me ressukat emme pysty oppimaan.

Kyllähän hän opettaisi, mutta kun ei pystytä oppimaan, ellei tätä ehtoa täytetä. Mutta sitä mukaan, kun ollaan valmiit kaikki panemaan likoon ja luopumaan itsestämme ja antamaan Pyhän Hengen hallita, niin me myös pystymme oppimaan.


Mitä Jeesus sanoo: "täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa." Siis: kenen kaltainen? Jeesuksen kaltainen! Ei suinkaan meistä voi semmoisia tulla. Voi, kun Jeesus sen sanoo. Hän ei kadehti sitä, että sinä tulisit Hänen kaltaisekseen.

Hän iloitsee meidän menestymisestämme ja kasvamisestamme ja hän toivoisi, että maailman ihmiset meissä näkisivät, että me olemme olleet oppimassa Jeesusta. Jeesushan sanoo vuorisaarnassa: "että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." Ja "ylistäisivät", ketä, Päivöä vaiko sinua? Ei suinkaan! Vaan: ylistäisivät Isää, joka on taivaissa.

Kas, jos me teemme Jumalan avulla ja voimalla ja Pyhän Hengen voimalla, niin me jäämme näkymättömiin, emmekä tuo itseämme esiin. Vaan ihmiset ylistävät: Minkälainen onkaan se Jumala, joka pystyy kasvattamaan tämmöisiä ihmisiä Suomeen, Juukaan, Valtimolle, Joensuuhun ja Helsinkiin. Minkälainen täytyykään Hänen olla! Oi, että minäkin pääsisin Häntä palvelemaan ja Hänet tuntemaan.

Herra kiitos siitä, että Sinä kutsut meitä luoksesi. Ja Jeesus, sinä sanot: joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä pois. Kiitos Herra. Auta meitä ehyellä sydämellä Sinua palvelemaan. Niin kuin Vanhassa testamentissa sanotaan: "Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle." Kiitos Jeesus. Aamen.


Rovasti Päivö Parviaisen raamattunti Vanhauskoisten perheleirillä Juuan Larinsaaressa 12.7.1997. Lyhentely ja väliotsikointi toimituksen.
Valoa ristiltä 7-8/1997