Niilo Yli-Vainio

Vuonna 1979 ollessani vielä nuori uskossani
sekä aikaisemmin liittynyt Göteborgin suomalaiseen
helluntaiseurakuntaan, menin Niilo Yli-Vainion pitämään kokoussarjaan.
Seurakunnassa kerrottiin hänen kokouksissaan tapahtuvista
ihmeparantumisista sekä kaatumisilmiöistä.

Halusin henkilökohtaisesti kuulla hänen puheensa, sillä
olin paria vuotta aikaisemmin kuunnellut häntä Helsingin
messuhallin ulkopuolella pidetyssä telttakokouksessa.
Koin hänet silloin hyvin helvetinkatkuisena ja peloittavana puhujana.
Göteborgin urheiluhallissa oli koolla tuhansia ihmisiä.

Muistan hänen puheensa täysin erilaisena, entiseen kokemukseeni
verrattuna.Tällä kertaa hän oli hyvin iloinen, räiskyvä sekä
”rakkauden” sanomaa täynnä.

Helluntaiseurakunnan jäsenenä olin tottunut tapaan, jonka
mukaan mennään esille rukoiltavaksi.

Esirukoukselle varattu tila oli valtava , jonoja oli useita ja
sen mukaan myös yhtä monta esirukoilijaa.
Menin esille kahden uskovan sisareni sekä joidenkin
toisten seurakuntalaisten kanssa.Jonot olivat pitkiä
joten jouduimme erilleen toisistamme suuren ihmismassan keskellä.

Muistan kuinka jonossa ollessani tunsin ilman olevan täynnä
jonkinlaista sähköistä voimaa. Koko rukousalue tuntui
huojuvan tuon voiman vaikutuksesta.
Se oli aivan käsinkosketeltavaa.

Olin kaukana Yli-Vainiosta, mutta mies jonka
piti rukoilla puolestani ei edes ehtinyt koskettaa minua
kun lensin lattialle makaamaan.Oli kuin olisin leijaillut pumpulissa.
Makasin lattialla suuren ihmismassan keskellä, kunnes avasin
silmäni nähden joka puolella makaavia ihmisiä ympärilläni.

Aloin kömpiä ylös lattialta päästen lopulta takaisin paikalleni istumaan.
Muistan vanhimman siskoni kertoneen omasta kokemuksestaan
kuinka hän ensin teki kiepin ilmassa minkä jälkeen hän lensi lattialle makaamaan.


Vuosikausia luulin, että voimavaikutus mitä olimme kokeneet, oli
Jumalan Pyhän Hengen voimaa. Elämässäni tuli kuitenkin aika,
jolloin aloin yhä syvemmin tutkia Jumalan Sanaa,
ja sieltä sain ymmärtää, ettei tällaiset voimat ole
Pyhän Hengen voimavaikutusta vaan okkulttisia voimia.

Niilo Yli-Vainio paljastaa itse harhaoppinsa.
Tässä scannattuja sivuja kirjasta ; Mauno Saari: Saarnaaja

"Hän havaitsee, että voiman ilmenemisessä on lainalaisuuksia, joiden kautta Jumala ilmeisesti tahtoo ohjata toimintaa tiettyyn suuntaan, ja joita lakeja noudattamalla hän pystyy jo jossain määrin säätelemään voimaa.

Mitä enemmän hän puhuu Pyhästä Hengestä, sen ominaisuuksista, arvovallasta ja kaikkivoipaisuudesta mitä enemmän hän antaa sisäänsä pakkautuvan säälin ihmisiä kohtaan purkautua oman persoonansa kautta rakastaviksi sanoiksi, mitä enemmän hän korostaa anteeksiantoa, sovitusta, Jeesuksen uhrautumisessa ilmenevää rajatonta rakkautta, sitä vahvemmin lämmin voima ottaa hänet kanavakseen.

Voima ei innostu raamattutunneista, se tuntuu uinailevan tai peräti heittäytyvän passiiviseen vastarintaan, jos hän alkaa hiukankin sovitella armon ja rakkauden sanoman saumakohtiin ikäänkuin tiivisteeksi syyttäviä sävyjä.

Siihen hän huomaa itsellään olevan pyrkimystä, kun väsymys erityisesti painaa ja sen painon päälle vielä lastautuu käytännön huolia ja niiden tuomaa pahaa mieltä.
Vielä hankalammaksi käy olo ja hennommaksi voima, jos hänelle itselleen syntyy mielihalu nousta pystympään, ryhdistäytyä ja antaa ihmisten lumoutuneiden katseiden kutitella itseään aamen-huutojen sateen keskellä.

Hän kirjoittaa näitä havaintojaan muistiinja miettii, että tälle kovuudella ja peloilla ihmisiä nuijivalle ajalle Jumala haluaa saarnauttaa helpotusta, huojennusta, rakkautta, pelastusta ja terveyttä.
Syksyyn mennessä hän huomaa voivansa tekstittömien saarnojen lisäksi puhua itse asiassa lähes jokaisen "vanhan Niilon" käyttämän saarnan myös nyt: samat entiset raamatunkohdat ja aiheet vain hän en suussaan kääntyvät nurinpäin.

Sama Jumala josta hän ennen näki julman sinimustana piirtyvän profiilin, tulena palavat ja usein vihaa hehkuvat silrnät, se sama Jumala ottaa nyt ihmisiä kämmenelleen hyvin kärsivällisesti ja rauhoittavasti ja katselee heitä rakkauden välkkeen täyttämin silmin.

Niilo on toisinaan pakahtumiseen saakka täynnä tämän uuden tunteen ja näyn ja oivalluksien tuottamaa iloa. Se ilo on varattu hänelle kokouksiin. Vain niiden kuluessa hän voi kokea sen täyttävän hänen solunsa niin että lopulta tuntuu kuin nahka olisi revetä ilon paineesta; kun mitkään sanat joita hänellä on varastossa eivät millään äänenpainoilla väritettyinä riitä tuon ilon kuvaamiseen, hän kietoo omat kätensä kesken saarnan ympärilleen, puristaa Raamattua rintaa vasten, hypähtelee ja hihkuu.

Kun hänen sanansa ja lauseensa kapuavat ylöspäin aurinkovuorta, ne riittävät vain puoliväliin. Kun saarnan aaltoliike nousee huipullensa ja päätyy dramaattisiin purkausenomai siin lauseisiin, hän usein niiden jälkeen huomaa ilon liikkeen jatkuvan tyhjän päällä, tilassa jossa ei enää olekaan sanoja ja jossa leijuessaan hän voi vain päästellä alkuvoimaisia ääniä:

"Ihiiiiii! Jiuuuuu! Aiiiii! Ooooooo! Tzzziiiii!"
Mutta noilta vuorilta joilla valo loistaa läpikuultavan lasisen
taivaan halki niin että hän unohtaa hakkaavan sydämensä ja "

Sivulta 137
....kupeellaan roikkuvan muovipussin, unohtaa ohimoiden jyskeen ja väsymyksen, hänen on joka päivä syöksyttävä toiseen äärimmäisyyteen. Raskaan heilurin punnus ei pysähdy normaalin väsymyksen kohdalle vaan jatkaa aamuöisin yksinäisillä taipaleilla tai majapaikkojen hiljaisuudessa liikettään kohti it
sesäälin, rauhattomuuden ja masennuksen kuiluja, joista hän löytää unen vasta pillerien avulla.

Aamuun mennessä hän on noussut alimmista rotkoista, ongelmat ja tuntemukset saavat valoa ja normaaleja elämän asioita ja esineitä ja ääniä kehyksikseen. Helpottaa. Iltapäivällä hän jo kävelee tasamaata, pohtii asioita, valmistautuu uuteen matkaan tai uuteen kokoukseen sillä paikkakunnalla missä jo on.

Lokakuun alussa hän on ohittanut tämän herätyksen ajan ensimmäisen vaikean ajanjakson ja kirjoittaa rohkaistuneita merkintöjä vihkoonsa. Hän myös laskee muistiinpanoistaan, että näinä ensimmäisinä kuukausina on "noin 9210" henkilöä kokouksissa "lentänyt" eli kaatunut rukouksien tai puheiden aikana.
Niin on mennyt orastava kevät ja alkukesä joiden kuluessa elämän varjot vaihtuivat ihmeelliseen valoon ja hän tutki ensin arkaillen ja jarrutellen sisäisiä tapahtumiaan. Ja niin on mennyt sydänkesä ja syksy.

Niiden aikana hän avasi mie1ensä ja suunsa ja alkoi viimein toimia vapaasti koko sillä energialla joka kestämättömän pitkältä tuntuneen synkkyyden ja tuon orastuksen aikana oli häneen kasautunut. Liikkeellä on nyt kaikki se mikä satoi hänen sisälleen Australiassa ja hän ajaa näillä rattailla suitset valtoimenaan, pidättelemättä niin mahtavaa laukkaa ettei hän enää ehdi edes kuvitella hallitsevansa reittiä, suuntaa ja nopeutta. .

Myrsky vie eikä se anna Niilolle aikaa hiljentyä, suunnitella, organisoida, rauhoittua tai levätä.
Mutta ei hän sitä pyydäkään, ei silloinkaan kun saarnan tai rukoilun aikana kokoushuoneet alkavat keikkua silmissä ja näkökenttää saartaa ylhäältä, alhaalta ja sivuilta musta reunus.

Koko hänen tarmonsa ja kaikki hänen voimansa ovat nyt liikkeellä lähes paniikinomaisella kiireellä. Tuntuu kuin veri syöksyisi suonissa tavallista nopeammin ja ajatukset pursuisivat niin vilkkaina että ne kaatuilevat toistensa paälle. Hänellä on apunaan pitkä ja ankara kokemus.


Sivulta 386
Heinola 4.9.81. Vapaasti. Noin 800 kuulijaa. Yli puolet kaantymattomia. (Ilma 7 as. lamminta.) Noin 30 halusi pelastua. Noin 250 lensi. Erittain hyva kokous.
Helsinki 5.9.81. Apt. 19:1-. Noin 1300 kuulijaa. Noin 40 halusi pelastua. Noin 300 lensi.
Helsinki 6.9.81. Apt. 10:1-. Noin 1400 kuulijaa. Noin 35 halusi pelastua. Noin 300 lensi. Hyva kokous. - Jotkut tayttyivat P. Hengella heti. Eras 20 v. uskossa ollut.
Kangasala 9.9.81. Luuk.13.lO-. Noin 350 kuulijaa. Yli 10 halusi pelastua. Noin 100 kaatui.
Karhula 13.9.81. Pelastusvarmuudesta. Noin 900 kuulijaa. Noin 30-40 halusi pelastua. Noin 300 kaatui. Erikoisen avoin kokous.

Tampere 17.9.81. Vapaasti - Pelastusvarmuudesta. Noin 1200 kuulijaa. Noin 20 halusip. Noin 250 kaatui. Hyva kokous.

Suonenjoki 18.9.81. Vapaasti. Noin 600 kuulijaa. Noin 30 halusi pelastua. Noin 200 lensi.
Iisalmi 19.9.81. Luuk.13:lO. Noin 1200 kuulijaa. Noin 85 halusi pelastua. Noin 300 kaatui. - Erikoisen paljon kaantymattomHL - Vakeva heratyksen henki!

Kuopio 20.9.81. Apt.19:1-. Noin 1000 kuulijaa. Ehkä noin 40 halusi pelastua. Noin 350 kaatui. Hyvä kokous.
Kangasala 23.9.81. Jh.5.1-. 580 kuulijaa. Noin 10 halusi pelastua. Noin 60 kaatui. Ei ole sama herätyksen henki kuin Lapualla.
Helsinki 26.9.81. Lah.M-H. Vapaasti. Noin 3000 kuulijaa. Noin 80-90 halusi pelastua. Noin 600-700 lensi maahan.

Niilo Ylivainio oli itseasiassa Uskon Sana -opin julistaja, viimeiset kolme vuotta, ennen hänen äkillistä kuolemaansa Espanjassa.

Hän julisti ihmisille parantumista käskysanalla: "Sinä parannut nyt".Ihmiset siis parantuivat silmänräpäyksessä hänen laittaessaan kätensä heidän päälleen. Hänen kättensä alla kaatuivat sadat ja tuhannet maahan, menettäen kontrollin.Tällaista ei Raamattu tunne, sillä Jumala ei anna mitään kontrollin menettämis ilmiöitä vaan päinvastoin.

Kaatuipa muutakin kuin vain henkilöitä.
Eräs "hauska" tapahtuma on kirjattuna itsensä Niilon päiväkirjamerkinnöissä, kirjassa " Saarnaaja" : Mauno Saari:

Otsikoksi tälle tapahtumalle on annettu:

"Kansa ihmeissään" kirjasta sivulta 398 ja se kuuluu näin:

16.6.79 ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä kerrottiin : - Kun tietokoneeseen syötettiin ohjelmaa Niilo Ylivainiosta niin se kaatui 2 kertaa. Myöhemmin useita kertoja. Näes kirkon tutkimuslaitos on tehnyt laajan tutkimuksen Suomessa vaikuttavasta herätyksestä.

Ensimmäiset tutkimukset ovat nyt tulleet ja joka 5:s sanoo parantuneensa.

Eräs kirjoittaja netissä kertoo näin, ollessaan Niilo Yli-Vainion kokouksessa:

Kuinka moni helluntailainen
Tuom.28.11.2009 17:43 on kärsinyt tutkia Yli-Vainion oppia ja voimia? Minulla on samanlaisia koemuksia noista "voimista". Olin kerran Kupittaalla 80-luvun vaihteessa Niilon kokouksessa, missä ol myös tuo kakkoskaataja Renko. Odotin innolla, sillä olin -78 tullut uskoon ja etsin juuri noita voimia, mitä olin kokenut ennen uskoontuloa. Ne olivat vai osoittautuneet sielunviholisen voimiksi, mistä sain todistuksen 1Joh. 4 avulla.

Kupittaan kokuksen sähkömagneettiset aallot saavuttivat myös yläosan katsomon. Tunsin ruumiissanin voimakasta kontrollin murtamsta, jolloin aloin värisemään ja pelkäämään. Muut helluntailaiset vain sanoivat, ettet ole vielä kunnolla pässyt tuntemaan Jeesusta. "Mene kasteelle ensin, niin kaikki selviävät!"
Hurmospuheiden jälkeen kiersi kolehihaavi ahnaasti. Köyhät mummot laittoivat järkiään satamarkan seteleitä. Minua kuvotti kun vanhuksia huijataan pienestä kansaneläkkeestä laittamaan sielunsa lunaiksi.
Kaikki mitä tuolla ilmeni oli valhetta ja okkultismia.

Myöhemmin tutkin muiakin kaatumisilmiöitä verraten Raamatun sanaan. Sieltä löysin n. sata kohtaa, missä kaatuminen on aina Jumalan vihaa tai taikuuden sytiä, mesmerismiä. Saulkin luopui Jumalasta ja sen jälkeen alkoi kaatuilemaan. Valehtelu on uskoontulleiden suurimpia syntejä.

Pääsin tunyemaan myös raittiita armolahjoja ja voimavaikutuksia pitkän tutkimuksen ja rukouselämän kautta. Milloin vasta Jumala näytti miten laajaa eksytys on. Uskon, että helluntailaisissa on myös raittiita oikean Pyhän Hengen voiman tunnistavia. Olisi mielenkiintoista Rean kanssa vaihtaa ajatuksia enemmänkin?

Kopio vanhalta vapaasanalta

helluntailainen



Liittynyt: 27 Kes 2010
Viestejä: 49


LähetäLähetetty: Lau Elo 21, 2010 9:15    Viestin aihe: Vähän Yli-Vainiosta Vastaa lainaamalla viestiä  

--------------------------------------------------------------------------------

Vähän Yli-Vainiosta

Niilo Yli-Vainion toiminnassa havaittava suunnanmuutos Australian matkan (1977) jälkeen, oli harvinaisen voimakas ja herätti hyvin paljon ihmetystä muutamien helluntailaisten keskuudessa.

Jos joku saarnaaja muuttuu jonkun kokemansa asian tähden täysin erilaiseksi persoonaksi, silloin olisi syytä tutkia tarkoin, mikä on tämän muutoksen aikaansaanut asia ja mistä lähteestä tuo asia on tullut.

Niilon kohdalla tuo asia oli hyvin karismaattinen Australialainen seurakunta ja siellä koettu kaatumiskokemus.

Muutamat tunnetut ja keskeisessä asemassa olleet helluntailaiset vastustivat Niilon toimintaa Helluntaiherätyksessä tuon uudistuksen jälkeen, heitä olivat mm. Eino Ahonen ja Eino Varis. Mutta monet muut, jotka tunsivat Niilon hyvän toiminnan aikaisempina aikoina, tahtoivat antaa hänen jatkaa kaikesta huolimatta, yhä Helluntaiherätyksen yhteydessä.

Niilon saarnojen sisältö muuttui Australiassa saadun kaatumiskokemuksen jälkeen tavallisesta helluntaisaarnasta, kevyemmäksi juttelemiseksi. Hän itse kertoikin vuodesta 1977 alkaen nauhoitetuilla kaseteillaan vain "vähän juttelevansa". Niilon uudempia puheita kuunnellessa huomaa, että aika ison osan puheiden ajasta vievät kaatamisilmiön perustelemisen yritykset.

Jos Niilon puheita vertaa Reinhard Bonnken tai Benny Hinnin puheisiin, niin huomaa, että Niilon puheissa on selvästi enemmän evankeliumia mukana. Niilon puheissa havaittava eksytys oli lähinnä vain tuo ihmisten kaatamiseen keskittyvä toiminta ja kaatamisen perustelemiset, sekä puheiden keveys ja pinnallisuus.

Jos Niilon puheita vertaa tämän ajan keskinkertaisten helluntailaisten julistajien puheisiin, niin melko usein Niilo tuo enemmän Jumalan sanaa esille kuin useimmat heistä. Mutta siitä voi vain syyttää tämän ajan pinnallisuutta, sitä että monellakaan helluntailaisella saarnaajalla ei ole juurikaan mitään sanottavanaan.

Jos Niiloa vertaa oman aikansa helluntailaisiin puhujiin, niin useimmat heistä toivat moninverroin enemmän Jumalan sanaa esille, eivätkä pyrkineet hauskuuttamaan ja viihdyttämään yleisöään.


Niilo ei saarnannut rahasta, eikä rikastumisesta. Niilo itse oli melko köyhä mies ja hänen saamansa kokouspalkkiot olivat hyvin pieniä. Hän kyllä houkutteli helluntaiseurakuntiin hyvin runsaasti väkeä, mutta siitä hyötyivät vain kokouksia järjestäneet seurakunnat.

Niilon esimerkki muutti helluntaiherätyksessä seurakuntakokouskäytäntöä sillä tavoin, että hän totutti helluntailaiset ihmiset kaatokokouksiin ja tunnelmaltaan sekä sisällöltään melko pinnallisiin kokouksiin. Hän valmisti helluntaiseurakunnat ottamaan vastaan ekumenian ja myöhemmin tulleen karismaattisen liikkeen, sekä torontolaisuuden.


Niilo Yli-Vainio oli hyvä ihminen, joka tahtoi hyviä asioita, vakavasti ja parantumattomasti sairaiden parantumista ja suurta herätystä, joka leviäisi koko maailmaan. Niilolle oli profetoitu venäläisten uskovien taholta, että Suomesta alkaisi herätys, joka leviäisi ympäri maailmaa ja Niilo uskoi sen.

Ehkä kuitenkin oli niin, että Jumala tahtoi jotakin muuta, mutta Niilo tarttui tilaisuuteen, joka hänelle tarjottiin karismaattisen Australialaisen seurakunnan kokouksessa ja hän ei miettinyt kuka tuon tarjouksen oli hänelle tehnyt ja sen tähden hän meni väärälle tielle.

Jos olen oikein ymmärtänyt, Niilo jollakin tavalla ihaili Lorne Foxia ja Kathryn Kuhlmania, hän oli nähnyt heidän kokouksissaan kuinka ihmiset kaatuivat. Ehkä tämä vaikutti sen, että Niilo havaittuaan omissa kokouksissa ihmisten kaatuvan, suhtautui tuohon ilmiöön varauksellisen myönteisesti. Kuitenkin niin, että Niilo aina hiukan epäili kaatamista ja varsinkin viimeisinä aikoinaan, Nokialla ja Kangasalalla asuessaan, suhtautui siihen epäillen.

Ihminen voi toivoa ja tahtoa monia, omasta mielestään hyviä asioita. Niitä voidaan ihmiselle tarjota ja ne voivat siinä hetkessä tuntua houkuttelevilta ja suorastaan Jumalan johdatukselta. Silloin on olemassa se mahdollisuus, että ihminen menee oman tahtonsa tähden, ottamaan vastaan jotakin sellaista, jota hän ei voi millään vastustaa, mutta jonka tarjoaja ei välttämättä olekaan Jumala vaan joku muu.

Siihen että ihminen eksyy, tarvitaan usein monta huonoa askelta pidemmän ajan kuluessa, monia erilaisia kokemuksia ja vääriä näkemyksiä ja valintoja, jotka yhdessä rakentavat tien eksymykseen.

Paras este eksymistä vastaan on Jumalan sana, joka kyllä selvästi tuo esille sen, etteivät Jeesus Kristus ja hänen opetuslapsensa koskaan kaataneet kristittyjä kokouksissaan, mutta jos katsoo mitä tekevät ihmiset, vaikkapa Lorne Fox ja Kathryn Kuhlman ja uskoo enemmän heidän esimerkkiään, kuin Jumalan sanaa, niin silloin on jo eksynyt.

Moni tahtoo tulla suureksi, moni tahtoo auttaa muita ihmisiä, moni tahtoo tulla sielujenvoittajaksi, mutta kuinka monen ihmisen kohdalla toteutuu se, mitä Jumala heidän kohdallaan tahtoo.

Niilo Yli-Vainion päiväkirja otteet paljastavat, kuinka henkivalta ohjasi häntä:
Järkyttävää, ettei moni joka on kirjan lukenut, huomaa sitä, vaan lukee miten
tahtoo.Mutta näissä jakeissa näkyy selvästi, kuinka henkivalta ohjasi kokemus kristillisyyteen
tunteisiin , eikä Raamatun opetuksiin.Ja tätä harhaoppia on siitä lähtien julistettu  ja sama jatkuu
ja pahenee.


"Hän havaitsee, että voiman ilmenemisessä on lainalaisuuksia, joiden kautta Jumala ilmeisesti tahtoo ohjata toimintaa tiettyyn suuntaan, ja joita lakeja noudattamalla hän pystyy jo jossain määrin säätelemään voimaa.

Mitä enemmän hän puhuu Pyhästä Hengestä, sen ominaisuuksista, arvovallasta ja kaikkivoipaisuudesta mitä enemmän hän antaa sisäänsä pakkautuvan säälin ihmisiä kohtaan purkautua oman persoonansa kautta rakastaviksi sanoiksi, mitä enemmän hän korostaa anteeksiantoa, sovitusta, Jeesuksen uhrautumisessa ilmenevää rajatonta rakkautta, sitä vahvemmin lämmin voima ottaa hänet kanavakseen.

Voima ei innostu raamattutunneista, se tuntuu uinailevan tai peräti heittäytyvän passiiviseen vastarintaan, jos hän alkaa hiukankin sovitella armon ja rakkauden sanoman saumakohtiin ikäänkuin tiivisteeksi syyttäviä sävyjä.

Siihen hän huomaa itsellään olevan pyrkimystä, kun väsymys erityisesti painaa ja sen painon päälle vielä lastautuu käytännön huolia ja niiden tuomaa pahaa mieltä. Vielä hankalammaksi käy olo ja hennommaksi voima, jos hänelle itselleen syntyy mielihalu nousta pystympään, ryhdistäytyä ja antaa ihmisten lumoutuneiden katseiden kutitella itseään aamen-huutojen sateen keskellä. "

Rea Aalto kirjoitti:Kopio vanhalta vapaasanalta

helluntailainen



Liittynyt: 27 Kes 2010
Viestejä: 49


LähetäLähetetty: Lau Elo 21, 2010 9:15    Viestin aihe: Vähän Yli-Vainiosta Vastaa lainaamalla viestiä  

--------------------------------------------------------------------------------

Vähän Yli-Vainiosta

Niilo Yli-Vainion toiminnassa havaittava suunnanmuutos Australian matkan (1977) jälkeen, oli harvinaisen voimakas ja herätti hyvin paljon ihmetystä muutamien helluntailaisten keskuudessa.

Jos joku saarnaaja muuttuu jonkun kokemansa asian tähden täysin erilaiseksi persoonaksi, silloin olisi syytä tutkia tarkoin, mikä on tämän muutoksen aikaansaanut asia ja mistä lähteestä tuo asia on tullut.

Niilon kohdalla tuo asia oli hyvin karismaattinen Australialainen seurakunta ja siellä koettu kaatumiskokemus.

Muutamat tunnetut ja keskeisessä asemassa olleet helluntailaiset vastustivat Niilon toimintaa Helluntaiherätyksessä tuon uudistuksen jälkeen, heitä olivat mm. Eino Ahonen ja Eino Varis. Mutta monet muut, jotka tunsivat Niilon hyvän toiminnan aikaisempina aikoina, tahtoivat antaa hänen jatkaa kaikesta huolimatta, yhä Helluntaiherätyksen yhteydessä.

Niilon saarnojen sisältö muuttui Australiassa saadun kaatumiskokemuksen jälkeen tavallisesta helluntaisaarnasta, kevyemmäksi juttelemiseksi. Hän itse kertoikin vuodesta 1977 alkaen nauhoitetuilla kaseteillaan vain "vähän juttelevansa". Niilon uudempia puheita kuunnellessa huomaa, että aika ison osan puheiden ajasta vievät kaatamisilmiön perustelemisen yritykset.

Jos Niilon puheita vertaa Reinhard Bonnken tai Benny Hinnin puheisiin, niin huomaa, että Niilon puheissa on selvästi enemmän evankeliumia mukana. Niilon puheissa havaittava eksytys oli lähinnä vain tuo ihmisten kaatamiseen keskittyvä toiminta ja kaatamisen perustelemiset, sekä puheiden keveys ja pinnallisuus.

Jos Niilon puheita vertaa tämän ajan keskinkertaisten helluntailaisten julistajien puheisiin, niin melko usein Niilo tuo enemmän Jumalan sanaa esille kuin useimmat heistä. Mutta siitä voi vain syyttää tämän ajan pinnallisuutta, sitä että monellakaan helluntailaisella saarnaajalla ei ole juurikaan mitään sanottavanaan.

Jos Niiloa vertaa oman aikansa helluntailaisiin puhujiin, niin useimmat heistä toivat moninverroin enemmän Jumalan sanaa esille, eivätkä pyrkineet hauskuuttamaan ja viihdyttämään yleisöään.


Niilo ei saarnannut rahasta, eikä rikastumisesta. Niilo itse oli melko köyhä mies ja hänen saamansa kokouspalkkiot olivat hyvin pieniä. Hän kyllä houkutteli helluntaiseurakuntiin hyvin runsaasti väkeä, mutta siitä hyötyivät vain kokouksia järjestäneet seurakunnat.

Niilon esimerkki muutti helluntaiherätyksessä seurakuntakokouskäytäntöä sillä tavoin, että hän totutti helluntailaiset ihmiset kaatokokouksiin ja tunnelmaltaan sekä sisällöltään melko pinnallisiin kokouksiin. Hän valmisti helluntaiseurakunnat ottamaan vastaan ekumenian ja myöhemmin tulleen karismaattisen liikkeen, sekä torontolaisuuden.


Niilo Yli-Vainio oli hyvä ihminen, joka tahtoi hyviä asioita, vakavasti ja parantumattomasti sairaiden parantumista ja suurta herätystä, joka leviäisi koko maailmaan. Niilolle oli profetoitu venäläisten uskovien taholta, että Suomesta alkaisi herätys, joka leviäisi ympäri maailmaa ja Niilo uskoi sen.

Ehkä kuitenkin oli niin, että Jumala tahtoi jotakin muuta, mutta Niilo tarttui tilaisuuteen, joka hänelle tarjottiin karismaattisen Australialaisen seurakunnan kokouksessa ja hän ei miettinyt kuka tuon tarjouksen oli hänelle tehnyt ja sen tähden hän meni väärälle tielle.

Jos olen oikein ymmärtänyt, Niilo jollakin tavalla ihaili Lorne Foxia ja Kathryn Kuhlmania, hän oli nähnyt heidän kokouksissaan kuinka ihmiset kaatuivat. Ehkä tämä vaikutti sen, että Niilo havaittuaan omissa kokouksissa ihmisten kaatuvan, suhtautui tuohon ilmiöön varauksellisen myönteisesti. Kuitenkin niin, että Niilo aina hiukan epäili kaatamista ja varsinkin viimeisinä aikoinaan, Nokialla ja Kangasalalla asuessaan, suhtautui siihen epäillen.

Ihminen voi toivoa ja tahtoa monia, omasta mielestään hyviä asioita. Niitä voidaan ihmiselle tarjota ja ne voivat siinä hetkessä tuntua houkuttelevilta ja suorastaan Jumalan johdatukselta. Silloin on olemassa se mahdollisuus, että ihminen menee oman tahtonsa tähden, ottamaan vastaan jotakin sellaista, jota hän ei voi millään vastustaa, mutta jonka tarjoaja ei välttämättä olekaan Jumala vaan joku muu.

Siihen että ihminen eksyy, tarvitaan usein monta huonoa askelta pidemmän ajan kuluessa, monia erilaisia kokemuksia ja vääriä näkemyksiä ja valintoja, jotka yhdessä rakentavat tien eksymykseen.

Paras este eksymistä vastaan on Jumalan sana, joka kyllä selvästi tuo esille sen, etteivät Jeesus Kristus ja hänen opetuslapsensa koskaan kaataneet kristittyjä kokouksissaan, mutta jos katsoo mitä tekevät ihmiset, vaikkapa Lorne Fox ja Kathryn Kuhlman ja uskoo enemmän heidän esimerkkiään, kuin Jumalan sanaa, niin silloin on jo eksynyt.

Moni tahtoo tulla suureksi, moni tahtoo auttaa muita ihmisiä, moni tahtoo tulla sielujenvoittajaksi, mutta kuinka monen ihmisen kohdalla toteutuu se, mitä Jumala heidän kohdallaan tahtoo.

Ei tarvita monta huonoa askelta, riittää vain yksi askel!

Jouko Nieminen sanoo puheessaan Evankeliumi on Jumalan voima:

http://www.evank.org/mp3/ECD-2211_Jouko_Nieminen-Evankeliumi_on_Jumalan_voima(Kuopion_NNKY_2013-03-16klo13).mp3

"On vain yksi pieni askel Jumalan voiman ja suuren harhan välillä.
Se askel ei ole koskaan sitä että me astumme alaspäin.
Se on aina askel ylöspäin.

Me emme astu alaspäin hengelliseen köyhyyteen vaan askeleen ylöspäin
suurempaan hengellisyyteen. "



Siihen, että minä, ihminen, olen jotakin,
minun kauttani tapahtuu, on se monen harhaan vievä askel.



Matteuksen evankeliumi:
5:3 "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Kopio eräältä sivustolta:


Lainasin iltalehden keskustelufoorumilta alla olevan kertomuksen ihmeestä.
>>>>Vieras
Viestejä: n/a
Vakiovalinta Niilo Yli-Vainio
http://www.missiomaailma.fi/index.ph...ja-poppamiehet
Web of Trust


"Työtoverini, lähetyssaarnaaja ja pastori Pentti Happonen on kertonut seuraavat ihmeet pastori Niilo Yli-Vainion toiminnan ajalta. Vuonna 1978 lähetyssaarnaajat olivat järjestäneet suuren evankelioimiskampanjan Homa Bayssa Keniassa yhdessä paikallisten seurakuntien kanssa. Yli-Vainio oli kutsuttu tapahtuman puhujaksi. Suurkokoukset pidettiin Homa Bayn keskustassa sijaitsevalla urheilustadionilla ja kokouksia mainostettiin runsaasti.

Kokouksia edeltävänä yönä Yli-Vainio yritti nukkua Nälkämäen lähetysasemalla, mutta paikalliset poppamiehet ja noidat rummuttivat, loitsusivat ja mellastivat kova-äänisesti läpi yön. Yli-Vainio ei saanut unta. Hän kiivastui hengessään paholaiselle ja hänen palvelijoilleen.

Seuraavana päivänä stadionin kokouksessa Yli-Vainio esitti haasteen suurelle kuulijakunnalle niin kuin profeetta Elia Karmelilla baalin papeille. ”Te, jotka olette noitien puolella, siirtykää seisomaan stadionin vasemmalle puolelle”, Yli-Vainio haastoi. ”Te, jotka olette elävän Jumalan, Herran puolella, siirtykää oikealle puolelle”, hän jatkoi. Sitten Yli-Vainio huusi suurella äänellä: ”Nyt näemme, kuka on Jumala! Elävä Jumala vastaa tulella!” Yli-Vainio nosti kätensä ylös ja rukoili. Siinä samassa Jumalan voima lankesi pelottavalla tavalla sen kansanjoukon ylle, joka seisoi noitien puolella. Kaikki kaatuivat maahan. Riivatut alkoivat huutaa, kirkua ja oksentaa.

Eräs paikallinen pastori oli kieltänyt seurakuntalaisiaan osallistumasta stadionin tilaisuuksiin pitäen niitä harhaoppisina. Hänen seurakuntalaisensa seisoivat stadionin ulkopuolella kansan joukossa, kuuliaisena pastorinsa kiellolle. Hekin kaatuivat silmänräpäyksessä. Pastori kuuli valtavan hälinän ja mekkaloinnin stadionilta ja juoksi kovaa vauhtia paikan päälle nähdäkseen, mitä tapahtui. Kun hän ryntäsi stadionin portista sisään, Jumalan voima löi hänet maahan. Hän nousi ylös ja yritti jatkaa juoksuaan mutta kaatui maahan uudelleen ja uudelleen.

Stadionin vieressä kulkee Homa Bayn runsaasti liikennöity päätie. Myös tiellä kulkevat pyöräilijät ja jalankulkijat kaatuivat samanaikaisesti.

Yli-Vainion päiväkirjoihin on kirjattu kolme mainintaa kyseisestä tilaisuudesta. Vähäsanaisesti Yli-Vainio on kirjoittanut muun muassa: ”Homa Bay 5.11.78. Puhuin vapaasti Pyhästä Hengestä. Voimakkaasti noituutta vastaan ja käskin noitien tulla esille – se Jumala joka vastaa tulella on Jumala. Ei kukaan tullut. Käskin kansan siirtyä pois puhujan paikan edestä. Tuli noin 50 x 40 m aukko kentälle ja kansa lakosi että tuo alue makasi melkein täynnä ihmisiä eikä kukaan heihin koskenut – – Tämä oli ihmeellisin kokous mitä olen koskaan nähnyt elämässäni.” (Saari 1983, s.319.)

Toisessa päiväkirjassaan Yli-Vainio vielä totesi: ”Homa Bay – Victoria järven ranta. Kokoukset 3–5.11.78. 3pv. Sain nähdä sellaisen voiman kentällä kuin ei ikinä ennen. Ihmisiä makasi 40 x 50 alueella pitkin kenttää kuin kuolleet. Kukaan ei koskenut heihin. Minä vain puhuin ja Jumalan voima lankesi. Järjestys miehet kantoivat yleisömassasta ihmisiä makaamaan kentälle.” (Saari 1983, s. 392.)

Jos joku ei ole tietoinen mitä Niilo Yli-Vainio julisti, tässä on linkki mistä voi kuunnella:

http://datauni.pp.fi/public_html/ylivainio/050378_NYV.mp3

Niilo Yli-Vainio oli ja on vielä tänäkin päivänä helluntailaisten sekä muiden karismaatikkojen palvonnan kohde! Häntä voisi verrata katolilaisten palvomaan paaviin, ja voisikin sanoa, että Yli-Vainio oli/on helluntailaisten "paavi". Paavihan jakaa siunauksia ja häntä pidetään Jumalan sijaisena maailmassa. Hänen opetuksiaan sekä mielipiteitä arvostetaan, eikä hänen Raamatun tulkintaansa kyseenalaisteta !

Samoin oli/on Niilon laita.Vaikka hän ei julistanut Raamatun mukaista evankeliumia, silti hänestä tuli hyvin suosittu! Itsekin luulin häntä Raamatun mukaisena julistajana, kunnes vuosikymmenten jälkeen aloin tutkia Raamattua rukoillen.

Tähän oli syynä käynti Markku Koiviston kokouksessa Göteborgin suomalaisessa seurakunnassa.Olin siis kokenut kaatumisilmiön n 25 v aikaisemmin juuri Niilon kokouksessa.Koiviston käsien alla kokemus ei ollutkaan "pumpulinen " vaan se oli hyvin epämiellyttävä.

Ymmärsin heti että tässä ei ole kysymys Jumalan Hengestä ja siksi aloin tutkia koko kaatumisilmiötä Raamatusta.Ymmärsin että Jumala on ilmoittanut kaiken meille tärkeän ja että jos tämä olisi Pyhän Hengen toimintaa, se olisi kirjoitettu jollain tavalla Raamattuun. Mitä löysin? Ei missään kohden puhuta siitä että taaksepäin kaatuminen olisi siunauksen merkki vaan päinvastoin.

Kun sain ymmärryksen tästä, aloin miettiä miten oli Niilon kokouksissa kaatumisilmiö?
Eihän se voinut olla Jumalan siunaus kun kerran Raamattu toisin opettaa!

Sitten mietin sitäkin puolta, että miksi Jumala kasvattaisi meitä uskovia kokemuksilla ja tunteisiin vaikuttamalla? Onko Jumala kuten ihmiset, jotka etsivät nautintoja ja hyvänolon tunteita ja kokemuksia, että Hänkin niitä jakamalla meitä kasvattaisi? Älkäämme pitäkö Jumalaa, Jeesusta Kristusta pilkkanamme, niin että Hän olisi tyhmä ja huono kasvattaja!Jumala kasvattaa meitä Sanansa, eli Raamatun opetusten kautta!

Hyvä lukijani, toivon ja rukoilen että nöyrtyisit Kristuksen kasvojen edessä, että kykenisit näkemään eksyttäjän kavalat juonet, sillä vaikeiden aikojen tullessa ei  kukaan voi kestää jollei ole juurtunut Kristukseen!

Koetusten tullen ei sinun tukenasi ole Niilo, ei Marko Selkomaa ei Benny Hinn, eikä Pirkko Vesavaara tai kukaan sinua eksyttänyt henkilö!

Älä palvo ihmistä, toista vajavaista kuin itsekin! Ja muistutan vielä, että kun kerran sielunvihollinen kykeni niin helposti pettämään ensimmäisen ihmisen Eevan, ethän sinä, enkä minä ole sen kummempaa, yhtä helposti meitä petetään, sanon vielä kerran: Jollemme ole juurtuneita Häneen, joka on ainoa Hyvä Paimen, Jeesus Kristus!

Nostan tämän aloittamani ketjun Niilo -Ylivainiosta, jos joku lukija ei vielä ole tätä huomannut.
Kannattaa lukea tarkkaan, mitä on kirjoitettu ja varsinkin Niilon omat päiväkirja muistelmat.
Olen heittänut hänen kirjansa roskiin, mutta joitakin kopioita on täällä jäljellä todistuksena!

Kyllä Niilo epäili itsekin mitä se voima oli, ainakin jos lukee hänen omia ajatuksiaan päiväkirjamerkinnöissä, niitä olen kopioinut tähän ketjuun!

Täältä löytyy Niilo Yli-Vainion omia sanoja, lue kopiot hänen kirjoituksistaan!

Karin blogista löytyi video Niilo Ylivainion kokouksesta kun hän kaata

https://www.youtube.com/watch?v=kpraxxgQXJ0