KristitynFoorumi/Joseph Chambers: Pyhän Hengen todistus

Tässä artikkelissa Joseph Chambers[1] opettaa mikä on raamatullinen, Pyhän Hen­gen tuottama kokemus ja to­distus uskovan elämässä.

“…eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huo­kaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunas­tusta” Room.8:23.

Yksi Pyhän Kirjan suurimpia totuuksia liittyy “uudestisyn­tymisen” kokemukseen ja Pyhän Hengen todistukseen uskovan hengessä ja sydä­messä. Pelastus Herran Jee­suksen Kristuksen puhdista­van veren kautta on paljon enemmän, kuin pelkästään jokin pääntiedolla omaksuttu asenne. Liian suuri osa ai­kamme evankelista uskontoa on pelkkää uskontoa. Siinä ei ole sijaa oikealle kokemuk­selle. Ei ole sisäistä todistusta, on vain jokin omaksuttu pe­rusajatus, joka ei vaikuta ih­misiin niin, että nämä todella antaisivat elämänsä Herralle ja eläisivät Hänelle. Toisin sanoen, ei ole sisäistä, yli­luonnollista todistusta, että Jumalan elämä on tullut osaksi yksilöihmisen elämää. Tuon kokemuksen puute ei ole Uuden testamentin kris­tillisyyttä.

Apostoli Paavali koki hyvin erilaisen kohtaamisen Jee­suksen Kristuksen evanke­liumin kanssa. Erillään näyistä ja äänistä hänen elämässään tapahtui dramaattinen muu­tos ja hänet valtasi syvällinen Hengen todistus. Paavalin kirjoitukset vakuuttavat, että tämä sisäinen todistus ei koskaan lakannut ja se säilyi aina hänen marttyyrikuole­maansa saakka. Hän päätti 2. Korinttolaiskirjeen sanoin, ”Herran Jeesuksen Kristuk­sen armo ja Jumalan rak­kaus ja Pyhän Hengen osal­lisuus olkoon kaikkien tei­dän kanssanne” (13:13).

Huomaa sanonta, ”Pyhän Hengen osallisuus…”. Apos­toli kirjoitti roomalaisille, ”Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuol­leista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kris­tuksen Jeesuksen, on elä­väksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Hen­kensä kautta, joka teissä asuu” (8:11).

Paavali tiesi, että Pyhän Hengen todistus uskovan hengessä on ainutlaatuinen ja saa aikaa elämän muutok­sen. Ei ole mahdollista, että tämä sisäinen yhteys Pyhän Hengen ja uskovan oman hengen välillä koettaisiin il­man elämän muutosta. Mutta juuri tämä totuus on paljolti kateissa oman ai­kamme kristillisyydessä.

Tuntemuksia korostavat ka­rismaattiset ovat tyytyväisiä, kun ruumiissa koetaan eks­taasikokemuksia, kuten kyl­mänväreitä tai hurmioitu­nutta iloa.

Asiaa vain älyllisesti ajattele­vat kristityt saattavat hyväk­syä opetuksen, että koko asia on asennoitumiskysymys il­man tunteita. Heille kerro­taan, että tulee vain myöntää vastaanottaneensa Jeesus ja tällä pään tiedolla asia on selvä. Molemmat osapuolet ovat hukanneet todellisen kokemuksen uskovan hen­gessä, kun yliluonnollinen, lunastustyön mukainen lap­seksi ottaminen tapahtuu. Tapahtuma on liian syvälli­nen ollakseen vain tunneko­kemus ja liian yliluonnollinen ollakseen vain päättelyn tu­los. Se on todellisuutta joka muuttaa.

Pyhä Henki sanoo asiasta selvästi ja varmasti Rooma­laiskirjeen luvussa 8:14-17, ”Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Juma­lan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lap­seuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin peril­lisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkas­tuisimme.”

On täysin selvää, että tämä Pyhän Hengen työ tapahtuu uskovan omassa hengessä. Taivas ja maa kohtaavat ih­misen sydämessä ja tapahtuu jotakin, joka ei ole tavallinen, jokapäiväinen asia. Ihmisestä tulee uusi luomus. Pyhä Henki on saanut sijan ja Hä­nestä tulee kaikkien päätös­ten lähde. Henkilö ei enää ole synnin orja, vaan häntä johtaa Henki.

Yllä olevan Raamatun tekstin mukaan, Herran Jeesuksen vastaanottanut henkilö on uudessa hengen ja tietoisuu­den tilassa. Hän ei ole saanut pelon henkeä eikä joudu sen sitomaksi, vaan ”lapseuden hengen”. Pitää muistaa, että Pyhä Henki edustaa maail­man suurinta adoptiotoimis­toa. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on laillinen do­kumentti, jonka kautta jokai­nen katuva ja Herralle antau­tuva syntinen muuttuu ka­donneesta löytyneeksi, pa­kanasta pyhäksi. Efesolais­kirje 2:6 kuvaa tätä hyvin, ”ja yhdessä hänen kanssaan he­rättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa”.

Tämä Pyhän Hengen työ on yliluonnollinen todistus us­kovan hengessä ja sen kautta syntielämän tuottama pelko poistuu. Synnin kautta tuleva iankaikkinen tuomio on menneisyyttä. Saatanan pelko ja sen aiheuttamat seuraukset ovat ohi ja hen­kilö on nyt Jumalan lapsi. Hänen uusi Herransa ei ole kukaan muu, kuin taivaalli­nen Isä ja Häntä saa kutsua ”Abba” (minun isäni).

Pyhä Henki, joka todellakin on Isän Henki, on täysin ky­kenevä antamaan tämän uu­den vakuutuksen ”uudes­tisyntyneen” henkilön omaan henkeen. Se on hengen ”to­distus” meissä.

Muista, että saatana voi vai­kuttaa ihmisen sieluun, missä syntiin langennut ihmisluonto asuu, mutta hän ei voi kos­kettaa ihmisen henkeä. Se on Jumalalta tulevan elämän paikka, Luojan antama, eikä mikään vihollisemme voi tulla sinne. Voit sallia sen, että henkesi kuihtuu ja kui­vuu, jos et ruoki sitä hengelli­sellä ruoalla. Mutta siltikään saatanalla ei ole siellä sijaa.

“Uudestisyntyneet” pyhät ovat osa Hänen perhekun­taansa ja kaikkien Raamatun lupausten perillisiä. Raamattu kuvaa uutta asemaamme ”Jumalan perillisinä” ja ”Kris­tuksen kanssaperillisinä”. Elämämme ei ole päättymä­tön matka pimeissä laak­soissa, eikä Jumala ole vain jonkinlainen mielikuvi­tusolento. Tämä on todel­lista, olemme Hänen poiki­aan ja tyttäriään ja valta­kunta, jonka Isä on antanut Pojalleen, on myös meidän. Olemme kuningaskunnan pappeja ja meillä on yhteys ja ystävyys Isän ja Pojan kanssa. Pyhä Henki on yh­teyden linkkinä meidän ja Isän sekä Pojan välillä. Tämä suhde ja sen todellisuus muuttaa maailmaa, kuten ta­pahtui apostolien aikana.

Roomalaiskirje kuvaa ny­kyistä kristillistä elämää ja kokemusta ”hengen esikois­lahjana”. Se on selvästi ylä­puolella kadotetun maail­man, mutta kuitenkin vä­hemmän kuin meille tulevai­suudessa luvattu toivo.

Katsotaan Room. 8 luvun suurenmoisia jakeita, jotka seuraavat aiemmin lainaami­amme, ”Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrat­tavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Ju­malan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alis­tettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luoma­kuntakin on tuleva vapaute­tuksi turmeluksen orjuu­desta Jumalan lasten kirk­kauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luo­makunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmäs­sämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruu­miimme lunastusta” (18-23).

Kun nautimme pelastusko­kemuksen “esikoislahjaa” tässä ajassa, emme kuiten­kaan ole vapaat nykyisen maailman ahdistuksista.

On kärsimystä, kuten Room.8:18 mainitsee, mutta se on pientä verrattuna tule­van ajan kunniaan. Menes­tyminen, rikkaus ja elämän nautinnot, joiden perään maailmamme on tullut hul­luksi, on epäraamatullista, eikä edes niin tärkeää, kun pidämme mielessämme Raamatun lupaaman tulevai­suuden. Toivomme on edes­säpäin ja tunnustamme ha­lukkaasti olevamme pyhiin­vaeltajia ja muukalaisia, ku­ten olivat Heprealaiskirjeen luvun 11 kuvaamat uskon sankarit. Tällä maailmanjär­jestyksellä ei ole perustusta, ei tulevaisuutta, emmekä voi turvata sen valheellisiin lupa­uksiin.

Ota huomioon mitä sano­taan Abrahamista edellä mainitussa Heprealaiskirjeen 11:9-10, ”Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisa­kin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen pe­rillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perus­tukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.”

Hän odotti kaupunkia, ”jolla on perustukset”, koska kai­kesta omaisuudestaan huo­limatta, hän näki sen tur­haksi. Nykyinen maailma ja kaikki sen rikkaus on upotta­valle hiekalle rakennettu. Alastomina tulemme ja alas­tomina lähdemme maail­masta. Abraham oli varakas, mutta varakkuus ei ollut hä­nelle itsetarkoitus. Se kaikki oli katoavaa, koska sillä ei ollut pysyvää perustusta. Hä­nen odotuksensa keskittyi iankaikkiseen kaupunkiin, jolla on iankaikkisesti kestävä perustus ja joka pysyy ian­kaikkisesti.

Room.8 luvun jakeesta 19 alamme nähdä, mitä Pyhän Hengen todistus tuo uskovan elämään.

Pyhä Henki sanoo, että Hä­nen todistuksensa tuloksena meissä herää harras ”Jumalan lasten ilmestymisen” odotus.

”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Ju­malan lasten ilmestymistä.”

Se kuvaa sitä, mitä meidän sisimmässämme tapahtuu, kun olemme Jumalan lapsia. Meidän tulisi antaa vähem­män arvoa tämän maailman nautinnoille ja rikkauksille, koska Pyhä Henki todistaa meissä ehdottoman varmasti tulevaisuudesta, josta olemme osalliset. Kaikki Ju­malan lapsilleen antamat lu­paukset tulevat toteutumaan, ”ilmestymään” ja ”paljastu­maan”. Tämän maailman ku­ninkaat tulevat katsomaan sitä kuin kurjat ja köyhät. Kulta on katujen päällys­teenä, se ei enää ole varak­kuuden mittari.

Pyhä Henki puhuu “Jumalan lasten kirkkauden vapau­desta” (Room.8:21).

Sen täyttymyksen tulemme kokemaan tulevaisuudessa. Sanat eivät riitä kuvaamaan mitä tulevaisuutemme sisäl­tää. Meistä tulee sen kaltai­sia, kuin Herramme on ylös­nousemuksensa kunniassa ja elämme rajattoman autuu­den ja kunnian tilassa. Ei ole ihme, että Raamattu sanoo kuinka ”koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synny­tystuskissa hamaan tähän asti”.

Nykyinen, synnin saastut­tama elämä maanpäällä ja sen vaikutus aina taivasta myöten, ei pääty ennen kuin lunastus on tullut täydelli­seksi. Kuitenkin me, Jumalan pyhät, saamme jo kokea lu­nastuksen esikoislahjaa, kun olemme Kristuksessa ja vaellamme Hengessä.

Meidän lapseksi ottami­semme käsittää kaksi vai­hetta.

Kristuksen lunastustyön kautta olemme liitetyt Hänen perheeseensä.

Toinen vaihe on, kun ruu­miimme lunastuksen kautta pääsemme iankaikkiseen olo­tilaan.

Tätä Raamattu tarkoittaa, kun se sanoo meillä olevan ”hen­gen esikoislahjan”.

Sama Pyhä Henki, joka vai­kuttaa uudestisyntymisen hetkellä ja vakuuttaa, että olemme Jumalan lapsia, vai­kuttaa silloinkin, kun lopulli­nen muutos kuolevaisesta kuolemattomaksi tapahtuu. Sama Pyhä Henki, joka kas­telee meissä pelastuksen ”ensihedelmiä” vaikuttaa muutoksen, kun varsinaiset hedelmät kypsyvät.

Kummallakin kerralla tapah­tuma on yliluonnollinen. Jos sanotaan, että henkilö on pelastunut, vaikka sen tulok­sena ei ole hengen todis­tusta, ei hedelmää, se on to­tuutta vastaan.

On tärkeää, että emme pel­kistä kokemustamme alle sen, mitä Raamattu ilmoittaa.

Yhtä tärkeää on, että emme luo illuusioita siitä, mitä hen­gellinen elämä on.

Emme ole vielä taivaassa ja maailma on vihamielinen kaikelle aidolle hengellisyy­delle. Joh.16:33, ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turval­lisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”

Olemme muukalaisia maan päällä, koska Hän haluaa meidän elävän tulevaa maa­ilmaa varten. Luetaan vielä kerran Room.8:23, ”eikä ai­noastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikois­lahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.”

Huolimatta siitä elämmekö yltäkylläisyydessä tai puut­teessa, tilanteemme ei muuta tulevaisuuttamme. Hänen Pyhän Henkensä antaman esikoislahjan kautta tämä maailma merkitsee meille vähän ja me ”huokaamme” odottaessamme tulevaa, josta olemme saaneet esi­makua.

Kun olemme maistaneet esi­koislahjaa, tämä maailma ei koskaan voi tuottaa tyydy­tystä.

Siksi meidän pitää käsittää mitä tarkoittaa ”uudestisyn­tymisen” todellisuus. Meidän tulee rohkaista ja kehottaa miehiä ja naisia pysymään rukouksessa Herran edessä, kunnes he ovat uudistuneet ja todella saaneet mielen­muutoksen.

Lihamme ei voi miellyttää Jumalaa. Henki osoittaa tässä luvussa sen todeksi. ”Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan val­lassa, vaan Hengen, jos ker­ran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kris­tuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa” (Room.8:8-9).

Sana ”liha” tässä raamatun­paikassa ei tarkoita ruumis­tamme, vaan itsekkäitä, lihal­lisia himoja, jotka hallitsevat meissä. Kun oma minä on vapaaehtoisesti halukas ”kuolemaan”, jotta elämän Henki saisi täyden hallinta­vallan, silloin ”Hengen todis­tus” myös ilmenee. Kun ase­tut Hänen alttarilleen täydel­lisesti itsesi antaen, niin tai­vaan ikkunat avautuvat ”siu­nattuun elämään Kristuk­sessa”.

Pyhän Hengen todistus us­kovan sydämessä on yliluon­nollinen todellisuus. Jos si­nulla ei koskaan ole ollut pelastusvarmuutta, jonka Pyhä Henki vaikuttaa Juma­lan tekona, älä lopeta rukoi­lemista ja Jumalan edessä odottamista.

Tämä todistus on ”hengen esikoislahja” koskien iankaik­kista lunastusta. Jos sinulla ei ole ”esikoislahjaa”, kuinka voit olla varma iankaikkisesta pelastuksestasi? Tämä on ta­kuusi. Se on Jumalan tapa ilmaista itsensä sinun lunaste­tulle sielullesi. Hän haluaa si­nun tietävän, että tiedät ole­vasi pelastettu ja ”uusi luo­mus Kristuksessa”.

Pelastus ei ole vain mielen ja päättelyn asia. Se on radi­kaali muutos. Siinä syntinen tehdään synnittömäksi py­häksi. Sillä hetkellä kun pe­lastut, sinusta tulee Jumalan edessä niin pyhä, mitä tulet aina olemaan.

Tulet kasvamaan siinä mää­rin, mitä enemmän Herra saa sijaa sinussa ja ulkoinen ”temppelisi”, ruumiisi, puh­distuu heijastamaan pyhyyttä maailmaan.

Kenenkään ei tarvitse pakot­taa ”puhdasta elämää” si­nuun, sillä se on tulosta sisäi­sen ihmisesi muuttumisesta. Jumalan pyhyys ilahduttaa sinua, koska luontosi on muuttunut ilmaisemaan Ju­malan luonnetta.

Pyhä Henki odottaa sydä­mesi ovella. Avaa se tänään Herralle Jeesukselle ja Jee­suksen Henki astuu sisään todistamaan Hänen pelasta­vasta läsnäolostaan.



[1] Teologian tohtori Joseph Chambers on amerikkalainen pastori. Hänet tunnetaan pätevänä raamatunopettajana ja mm. tarkkana äärikarismaattisen liikkeen analysoijana. Hän on kirjoittanut useita teoksia ja tuottanut useita videoita eri aiheista. Chambersin johtama seurakunta on itsenäinen helluntailiikkeeseen lukeutuva seurakunta Charlottessa, USA:ssa. Kristityn Foorumilla on lupa julkaista Joseph Chambersin kirjallista ja videotuotantoa Suomessa.