Paavo Hiltunen/ Suurin sanoma

Suurin sanoma



Apostoli Paavali sanoo tuossa ihmeellisessä 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa: “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.”


Ja Johanneksen 1. kirjeen 3. luvun 14. jae kuuluu: “Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.”


 Hippien tunnuslause on: “All we need is love.” Rakkaus on kaikki, mitä me tarvitsemme. Se on aivan totta. Sanon siihen aamen. Rakkaus on kaikki, mitä me tarvitsemme. Mutta ei Eros vaan Agape. Ei ihmisrakkaus, vaan Jumalan rakkaus. Ei rakkaus pienellä vaan isolla R:llä. Sinun suurin tarpeesi, eikä vain hippien, on rakkaus.


 Työni tuomioistuimessa osoittaa minulle yhä selvemmin, että rikollisuuden suurin syy on rakkaudettomuus. Onnettomat nuoret rikolliset tulevat kodeista, joissa he eivät saaneet rakkautta. Eräs 16-vuotias mustalaispoika sanoi äskettäin: “Minua ei ole kukaan koskaan rakastanut.”

 Nuoret käyttävät huumausaineita, koska he ovat pettyneet. He ovat pettyneet vanhempiinsa ja aikuisten maailmaan, joka ei heitä rakasta, vaan hylkii, eikä anna sitä, mitä heidän sisimpänsä kaipaa: rakkautta.

 Rakkaus on jokaisen ihmisen syvin tarve. En kaipaa mitään niin kipeästi kuin rakkautta. Sinun sydämesi huutaa rakkautta. Maailman suurin tarve on rakkaus. Suurin syy sotiin, väkivaltaan, rikollisuuteen, mellakoihin, avioeroihin on rakkaudettomuus. Meidän pelottavin, suurin, yhteinen rikkomuksemme on rakkaudettomuus.



 Eräs lääkäri sanoi äskettäin, että mielisairaalan potilaista 95% on siellä, koska he eivät ole saaneet rakkautta. Siitä, joka ei saa kokea rakkautta, tulee kapinallinen. Hänestä tulee kieroutunut, syvästi onneton, pettynyt ja rikkinäinen ihminen. Ihminen, joka ei ole saanut rakkautta kodissaan, ei ole kokonainen. Hänessä on vajaus. Hän kärsii puutostautia.

 Raamattu käskee meidän oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä, että tulisimme täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä (Ef. 3:19).

 Ihmisrakkaus ei riitä. Me rakastamme toista ihmistä saadaksemme vastarakkautta. Me rakastamme usein, ehkäpä aina, itsekkäästi. Meidän rakkautemme on vaativaa, usein alhaisten himojen tyydyttämistä. Me käytämme toista ihmistä hyväksemme. Me rakastamme harvoin kestävästi ja uskollisesti. Me olemme hentomielisiä. Me olemme itsekkäitä. Meidän rakkautemme on puuskittaista, tilapäistä, satunnaista. Me valitsemme rakkautemme kohteen huolellisesti.

 Jumala ei valitse. Jumala rakastaa jokaista. Hän rakastaa sinuakin. Me emme osaa rakastaa, sillä olemme rikkinäisiä ja onnettomia. Meissä ei ole Jumalan rakkautta. (Joh. 5:42).


 Mitä evankeliumi on? Sen voi sanoa monella tavalla. Monesti se sanotaan niin teologisesti, niin oppineesti, niin kuivasti, niin virallisesti, että meissä ei mikään sykähdä. Yritän sanoa sen toisella tavalla.


 Se, mikä vastaa sinun sisintäsi, kaikkein syvällisintä tarvettasi, on evankeliumi. Evankeliumi on Jumalan kutsu rakkauteen. Sen, mitä sinä toivot sisimmässäsi, mitä olet etsinyt nuoruudestasi lähtien, sen Jumala antaa sinulle evankeliumin kautta. Se kaikki on Jeesuksessa. Hän on sinun sisimpien toiveittesi täyttymys. Hän on se, mitä sinä odotat. Sen, mitä maailma etsii, kaipaa epätoivoisesti tänään, sen se löytää Jeesuksessa. Evankeliumi on kutsu Jumalan rakkauteen, Hänen yhteyteensä.


 Mitä on Golgatan risti? Senkin voi sanoa oppineesti, niin teologisesti, että se vain karkottaa. Sanon sen toisella tavalla. Risti on Jumalan syleily. Habakuk merkitsee “Jumalan rakkauden syleily”. Se on eräs Raamatun kirja. Hänen ristille lyödyt kätensä tahtovat syleillä sinua. Siksi ne ojentuvat molempiin suuntiin, itään ja länteen. “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa” (Joh. 3:16). Sinä kuulut siihen maailmaan, siihen rakkaudenkipeään maailmaan!


 All we need is love, mutta ei mikä tahansa rakkaus, ei kenen tahansa rakkaus, vaan Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa. Sitä sinä tarvitset. Se rakkaus sitoo sinun haavasi, se kuivaa sinun kyyneleesi, se antaa sinun sydämeesi uskon, se tuo halun elää ja sen varassa voi kuolla.

 Ei ole mitään muuta, mitä me tarvitsemme kipeämmin. Miksi puhua mistään toisarvoisesta. Kirkkojen pitäisi puhua enemmän Jumalan rakkaudesta. Vaikka saarnattaisiin Joh. 3:16 nojalla joka ikinen päivä, se riittäisi.


 Raamattu sanoo: “Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Joh. 4:10). Siinä on rakkaus! Ei missään muualla. Mistä olet etsinyt sitä? Ihmisten maailmastako? Et löydä sieltä todellista kestävää rakkautta, joka tyydyttäisi sinun sielusi kaipuun, josta löytäisit täyttymyksen. Et löydä sitä ihmisistä, koska heissä ei ole rakkautta. Kuule, mitä Jeesus sanoo: “Minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne” (Joh. 5:42). Ei meissä ole rakkautta. Emme voi rakastaa toista ihmistä niin kuin tulisi. Me emme kertakaikkiaan siihen kykene. Me olemme surkeita, rikkinäisiä ja onnettomia. Vain Jumala voi rakastaa. Jumala on Rakkaus. Siinä ilmestyi Jumalan rakkaus, että Hän antoi ainokaisen Poikansa.


 Katso Golgatan ristille! Katso Hänen haavojansa. Etkö näe, miten Jumala rakasti sinua ja rakastaa nytkin. Eikö tämä lämmitä sinun sydäntäsi? Ei ole mitään muuta, joka voi lämmittää ihmissydämen, kuin katse Ristiinnaulittuun. Ei mikään muu kuin se, mikä tapahtui ristillä, voi tyydyttää sinua. Näin on Jumala maailmaa rakastanut, sinuakin. Tämä on Jumalan kutsu rakkauteen, uuteen elämään, todelliseen elämään.


 Mitä on Jeesuksen luokse tuleminen? Mitä on tulla uskoon? Mitä on kääntyä, tehdä parannus, uudestisyntyä? Näitä termejä käytetään yhä uudelleen, ja jälleen monta kertaa niin teologisesti, etteivät kuulijat ymmärrä juuri mitään. Sanon sen toisella tavalla. Kun sinä tulet uskoon ja annat elämäsi Jumalalle, se merkitsee, että sinä annat Jumalan rakastaa sinua. Yksinkertaista, eikö totta? Sinä vain annat Jumalan rakastaa itseäsi. Siinä kaikki!


 Jostakin käsittämättömästä syystä, jota en ole koskaan ymmärtänyt, Jumala on rakastanut sinua ja minua ja rakastaa edelleenkin. Lasse Mårtensson laulaa: “Voiko kukaan rakastaa tätä kurjaa, kurjaa maailmaa?” Ja vastaa: “Jumala yksin voi rakastaa.” Jumala voi, Jeesus voi, Pyhä Henki voi! En tiedä, en ymmärrä mistä syystä Hän voi rakastaa sellaista kurjaa oliota kuin minä olen, mutta niin vain on. Niin Jumalan sana sanoo: “Kaukaa ilmestyy minulle Herra: ‘Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta” (Jer. 31:3).


 Jumalan rakkaus ei ole hentomielistä, oikullista tai puuskittaista. Se on iankaikkista. Ajattelet ehkä, että Jumala rakastaa sinua silloin, kun et tee syntiä, mutta vihaa sinua, kun olet langennut syntiin. Se ei ole totta. Jumala rakastaa sinua iankaikkisella rakkaudella. Käsittämättömästä armostaan Hän rakastaa meitä silloinkin, kun me olemme langenneita. Roomalaiskirjeen 5:8 sanoo: “Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Ei hän kuollut hyvien tai hurskaitten, vaan syntisten edestä, sellaisten kuin sinä ja minä olemme. Eikö tämä ole rakkautta?

 
   Oi, kuinka Sä jaksoit mua rakastaa,
vaikk’ rikoin niin paljon sua vastaan,
 ja vaikka mä lankesin, syntiä tein,
Sä armahdit kuin isä lastaan.

 Käsittämätöntä armoa! Mutta sellaista on Jumalan rakkaus. Vaikka me olemme paenneet Häntä vuodesta vuoteen, vetäytyneet pois Häntä seuraamasta, tuhlanneet elämämme nautiskeluihin ja synnin harjoittamiseen, sittenkin Hän meitä rakastaa. En jaksa ymmärtää sitä. Mutta sellainen on Jumalan rakkaus. Se on toisenlaista kuin meidän rakkautemme. Hän rakastaa sittenkin. Hän rakastaa kuitenkin. Siitä välittämättä, siitä riippumatta, siitä huolimatta mitä me olemme ja mitä me olemme tehneet. Kiitos Jumalalle!

 Ihmiskunnalla ei olisi mitään toivoa, ellei meillä olisi tällaista Jumalaa, joka ei ole oikukas, ei puuskittainen, vaan joka rakastaa niin, että Hän haluaa ottaa meidät syliinsä ja antaa meille synnit anteeksi. Hänellä on aina vastaanotto syntisille ja Hänen sydämensä on aina herkkä ihmisten itkulle. Mitä on sellainen Jumala.

 Tunnetko sinä Hänet? Oletko Jeesuksen oma? Oletko kokenut tämän rakkauden? Ei ole mitään ihmeellisempää kuin kokea Jumalan rakkaus täällä maailmassa. kukaan ei ole niin tyhjä kuin se, joka ei ole kokenut Jumalan rakkautta. Ellet sinä ole kokenut, sinä olet onneton, rikkirevitty, haavoitettu, tyhjä.

 Mutta Jumalan palava rakkaus etsii sinua. Anna Hänen rakastaa sinua! Tule hänen rakkautensa kohteeksi! Saat kokea ihmeen. Sinun elämäsi muuttuu toisenlaiseksi. Sinusta tulee toinen ihminen. Jumala muuttaa ihmisen niin että pieni, viheliäinen ihminen tulisi yhä paremmin tuntemaan Hänen rakkautensa, voisi yhä paremmin vastata Jumalan kutsuun, saavuttaisi sopusoinnun Hänen kanssaan. Jumala muuttaa rakkautensa kohteen.

 Eräs Raamatun ihmeellisimpiä jakeita on Jaakobin kirjeen 4:5: “Vai luuletko, että Raamattu turhaan sanoo: ‘Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan’?” Meillä on tällainen Rakastaja, joka kateuteen asti halajaa sinua, sinun henkeäsi. Jumala ei tyydy puolinaisuuteen. Jumala ei tyydy niihin rippeisiin, ei 20:een, ei 50:een eikä 99:äänkään prosenttiin. Hän haluaa sinut kokonaan. Minkä tähden? Hän on antanut Poikansa sinun tähtesi ristillä. Hän on luovuttanut sataprosenttisen uhrin. Hän on lahjoittanut kalleimman, minkä taivas omisti. Ei koskaan ole annettu suurempaa uhria. Näin Hän sinua rakastaa. Sen tähden Hänellä on oikeus sinuun sataan prosenttiin asti. Jokainen solu sinussa on ostettu Jumalan verellä.

 Miksi kuljet vielä ilman Jumalaa? Miksi kieltäydyt antautumasta Hänelle? Miksi kiellät häneltä viimeistäsi, sitä minkä Jumala tahtoo? Et koskaan tule olemaan täysin onnellinen ennen kuin olet antanut Hänelle kaiken. “Sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon” (Matt. 5:26).

 Jos sinun elämässäsi on tuskaa, tiedä että Jumala etsii sinua. Hänen palava rakkautensa haluaa polttaa poroksi kaiken mikä on syntiä, maailmaa, itsekkyyttä, että jäljelle jäisi yksin rakkaus Jumalaan, ehdoton, vilpitön, kokonainen rakkaus. Jumala ei halua kilpailijoita!

 Elkana sanoo Hannalle, vaimolleen, kun tämä itki sitä, ettei hänellä ollut lapsia: “Enkö minä ole sinulle enempi kuin kymmenen poikaa tai kymmenen vaimoa?” Mitä tahansa maailma sinulle antaakaan, eikö Jumala ole enemmän? Eikö sinun rakkautesi ole suurempi kuin että kieltäydyt antautumasta kokonaan Jumalalle?

 Jeesus sanoo: “Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias” (Matt. 10:37). Jumalan rakkaus haluaa työntää syrjään kaikki muut rakkaudet ja tulla ihmiselämän Herraksi, Kaikkivaltiaaksi. Hän ei suvaitse kilpailijoita.

 Jeesus sanoo: “Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni” (Luuk. 14:26). Ja vielä Hän sanoo: “Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni” (Luuk. 14:33).

 Ehkä tämä selvittää sinulle, miksi et ole löytänyt Jeesusta ja miksi sinulla ei ole pelastusvarmuutta ja autuuden iloa. Jumala ei suvaitse kilpailijoita. Olet halunnut uskon vain eräänlaiseksi pintakuorrutukseksi elämääsi. Halusit ripustaa sen kotisi seinälle voidaksesi sanoa: Olenhan minäkin uskovainen, kristitty. Jumala ei tule joksikin lisäksi ihmisen elämään. Hän haluaa pelastaa meidät synnistä, sielunvihollisen vallasta, maailmasta, kadotuksesta. Kaikki sinussa tarvitsee pelastusta, jokainen solu, jokainen gramma. Mutta Hän ei voi sinua kokonaan pelastaa, ennen kuin kokonaan antaudut Hänelle.

Jumala ei pelasta ketään väkisin.

Ei kenenkään tarvitse kerran taivaassa sanoa, että hänet on raahattu sinne väkisin. Ne, jotka sinne tulevat, tulevat täysin vapaaehtoisesti, täysin tietoisesti rakkaudesta Jeesukseen, hyljättyään kaiken synnin elämässään ja tultuaan puhdistetuiksi Jeesuksen sovintoverellä. Heidät synnytettiin Pyhässä Hengessä Jumalan lapsiksi.

Jumala tahtoo tulla kaikeksi kaikessa. Hän sanoo: “Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen” (Jaak. 4:4)

 Miksi sinun on vaikeata uskoa Jeesukseen? Eikö sen tähden, että sinä olet maailman ystävä ja että maailman ihmiset ovat sinun ystäviäsi, eivät Jumalan ihmiset. “Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toisiltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?” (Joh. 5:44). Jos etsit kunniaa maailman ihmisiltä, jos kuuntelet heidän neuvojaan, jos ajattelet, mitä he sanovat, et vielä ole vilpittömän antaumuksen tiellä. Olet asettanut itsellesi suojamuureja ja esteitä. Sinulla on vielä puolustuskyky tallella. Et halua antautua kokonaisesti Jumalalle. Pidät siltoja tähän maailmaan. Haluaisit olla Jumalan ystävä, mutta haluaisit olla myös maailman ystävä.

 Tänään totisesti tarvittaisiin sellaisia profeettoja kuin Elia, joka huusi Israelin kansalle: “Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä” (1 Kun. 18:21).

 Jos Jumala on mielestäsi Kaikkivaltias, kaikkien ihmisten Tuomari, jonka eteen kerran joudut, seuraa Häntä. Seuraa koko sydämestäsi ja jätä kaikki muu, sillä Hän on yksi ja ainoa. Jos taas olet sitä mieltä, että maailman jumala on kunnioittamisen arvoinen, seuraa sitten häntä. Mutta älä onnu molemmille puolille.


 Jumala ei halua kilpailijoita. Hän haluaa työntää syrjään kaikki muut rakkaudet. Raamattu sanoo: “Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15). Ihmissielu on luotu sellaiseksi, että siinä voi asua kerrallaan vain yksi rakkaus. Kumman sinä haluat, maailman rakkauden vai Jumalan rakkauden? Sinun täytyy valita. Jeesus sanoo: “Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa” (Matt. 6:24). Jos yrität sitä, et koskaan tule onnistumaan. Jos koetat kulkea Jumalan tietä ja kuitenkin säilyttää yhteyden tähän maailmaan, niin sinä piankin kompastut ja kaadut. Sinun sieluusi ei mahdu kuin yksi rakkaus. Sinun täytyy valita, mikä se rakkaus on. Et voi palvella samanaikaisesti Jumalaa ja maailmaa, Jumalaa ja ihmistä, Jumalaa ja työtäsi, Jumalaa ja syntiä. Sinun täytyy valita.


 “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky” (Matt. 22:37, 38).

 Ehkä sanot: en ole tehnyt huorin, en ole tappanut, en ole anastanut, en ole sanonut väärää todistusta. Mutta yhden käskyn olet varmasti rikkonut, ensimmäisen käskyn: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani” (2. Moos. 20:2,3).

 Joonan kirjan 2:9 sanoo: “Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät Armonantajansa.” Mitkä ovat sinun väärät jumalasi? Jos sinä niitä kunnioitat ja palvelet, hylkäät Armonantajasi Jeesuksen Kristuksen. Ensimmäinen käsky on rikottuna sinun jalkojesi alla. Et ole rakastanut Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta mielestäsi, kaikesta voimastasi.


 Mitä usko on? Se on vastarakkautta siihen rakkauteen, jota Jumala on osoittanut sinua kohtaan ristillä ja jota Hän osoittaa sinua kohtaan tänään. Usko on vastarakkautta. Usko on sinun vastauksesi Jumalan rakkauteen. Elävä usko on henkilökohtainen rakkaussuhde Jumalan kanssa. Se ei ole pään uskoa, vaan sydämen uskoa. Se on sitä, että sanot Jeesukselle: “Sinä olet minun Herrani, minä tahdon seurata Sinua, palvella Sinua ja rakastaa Sinua.” Usko on yhdistymistä Hänen rakkauteensa. Usko on yhtymistä Hänen Henkeensä ja Hänen elämäänsä.


 Kerran Jeesus otti Pietarin erilleen, tutkintoon Gennesaretin rannalla ja sanoi hänelle: “Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” (Joh. 21:15). Jae voidaan myös kääntää: “Rakastatko sinä minua enemmän kuin näitä asioita?” Mitä asioita sinä rakastat? Mitkä asiat ovat ensimmäisellä tilalla sinun sydämessäsi juuri nyt? Sano, ketä sinä rakastat eniten? “Rakastatko sinä minua enemmän kuin näitä, Simon, Johanneksen poika. Vastaa minulle. Rakastatko sinä minua?” Jumala ei kysy sinulta, pidätkö totena tämän sanan, vaan “Rakastatko sinä minua?”

 Raamatullinen usko on enemmän kuin älyllinen, tietopuolinen usko. Se on rakkautta. Juuri siksi siinä on dynaaminen voima muuttaa ihmisiä. Juuri siksi me sen kautta saamme mitä meidän sydämemme halajaa.

 Herra sanoo: “Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi” (Ilm. 2:4). Oletko sinä hyljännyt Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, Hänet, jonka tulisi olla sinun ensimmäinen rakkautesi? Sitä estämään ensimmäinen käsky on kirjoitettu. Oletko sinä pitänyt Jumalan käskyn? Oletko rakastanut Jeesusta yli kaiken, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimastasi?

 Sano minulle, mitä Herra Jeesus sinulle merkitsee. Mitä Hän todella sinulle merkitsee, kun sinut riisutaan ulkonaisista fraaseista, opitusta hurskaudesta, lauseparsista, opinkappaleista? “Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?”

 “Kristuksen rakkaus vaatii meitä” (2. Kor. 5:14). “Vaatii” voitaisiin kääntää myöskin: kiiruhtaa, pakottaa, ahdistaa, hartaasti pyytää. Jumala ei käytä tässä armotalouskaudessa muuta kuin rakkautta. Hän ei tule väkisin viemään sinua taivaaseen. Hän vain rakastaa sinua. Hän ei käytä pakkoa.

 Mitä on uskoontulo? Se on sitä, että Pyhä Henki tulee sinun sydämeesi, Jumala itse, Hän, joka on Rakkaus. Silloin Hän sanoo sinulle: “Sinun syntisi ovat anteeksiannetut minun Poikani veren kautta.”

 Raamattu sanoo: “Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta” (Room. 5:5).


 Tunnetko Jumalan rakkauden itsessäsi? Katso, kuinka se vuodatettiin helluntaina 120:een rakkaudenkipeään sydämeen, ja kuinka nämä 120 muuttuivat. Sitä ennen he vihasivat. Nyt he alkoivat rakastaa. Sitä ennen he olivat toivottomia. Nyt he alkoivat toivoa. Sitä ennen he olivat epäuskon vallassa. Nyt he alkoivat uskoa. He muuttuivat toisiksi miehiksi ja naisiksi. Jumala tuli ensimmäiseksi heidän elämässään. Sinä ensimmäisenä päivänä he rakastivat 3000 sielua Jeesukselle.


 Eräs mies, joka tuli uskoon, sanoi: “Nyt voisin syleillä koko maailmaa.” Nyt sinä olet itseesi käpertynyt ja itsesäälin vallassa. Nyt sinä et rakasta ketään muuta kuin itseäsi. Sen jälkeen sinä voisit rakastaa niitäkin, joita sinä luonnollisena ihmisenä et voi rakastaa, jotka ovat sinulle vastenmielisiä ja joiden viat sinä näet niin helposti.

 Kuinka se on mahdollista? Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta! Siinä on vastaus! Sinä alat rakastaa niin kuin Jumala rakastaa, käsittämättömällä, yliluonnollisella tavalla.


 Corrie ten Boom, tuo hollantilainen evankelista, paljon kärsinyt nainen, kelloseppä, kertoo eräässä kirjassaan, kuinka hänen luoksensa tuli naishenkilö ja sanoi: “En voi rakastaa miestäni. Hän on sellainen ja sellainen. Minä en voi rakastaa häntä. Meillä ei ole mitään yhteyttä.” Corrie ten Boom kysyi: “Oletteko uskossa? Oletteko uudestisyntynyt?” Hän vastasi: “Kyllä minä olen.” Silloin Corrie ten Boom avasi Raamatun ja luki sieltä Roomalaiskirjeen 5:5 ja sanoi: “Katsokaa mitä tässä lukee: ‘Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.’ teille on annettu Jumalan rakkaus. Te voitte rakastaa Jumalan rakkaudella. Alkakaa rakastaa!” Nainen oli hämmästyneen näköinen. Sitten hän meni kotiinsa. Jonkin ajan kuluttua hän tuli uudelleen. Mutta nyt hän säteili iloa ja sanoi: “Se toimii! Kiitos Jumalalle! Halleluja!”


 Se toimii! Pannaan se käytäntöön, niin me voitamme maailman! Tämä maailma on voitettavissa vain rakkaudella, ei millään muulla. Ei millään ideologialla, ei kirkkojen paljoudella, ei oppien moninaisuudella ja hienoudella, vaan rakkaudella.


 Mikä voitti newyorkilaisen Mau-Mau-jengin johtajan Nicky Cruzin? Hän kertoo: “Minä en osannut muuta kuin vihata. Ei kukaan ollut koskaan minua rakastanut” (Nicky Cruz: Juokse, poika, juokse. Ristin Voitto). David Wilkerson tuli New Yorkiin ja saarnasi noille katupojille ja sanoi: “Jeesus rakastaa sinua!” Nicky meni kurjaan kämppäänsä ja ajatteli: Kuka on tämä Jeesus, joka rakastaa minuakin? Olen syntinen, tappelen, harjoitan haureutta, käytän huumausaineita ja juon väkijuomia. Kuka voi rakastaa minua? David Wilkerson tuli uudelleen hänen luokseen ja sanoi toistamiseen: “Jeesus rakastaa sinua!” Nicky Cruz löi häntä nyrkillä vasten kasvoja, mutta Wilkerson sanoi, pyyhittyään veren kasvoistaan: “Jeesus rakastaa sinua!” Tämä rakkaus löysi lopulta tiensä tuon pimeän, epätoivoisen nuorukaisen sydämeen, niin että hän tänään tekee työtä Jeesuksen hyväksi USA:ssa kooten orpoja katupoikia, samanlaisia kuin hän itse kerran oli, työkeskukseensa ja rakastaen heitä Jumalan rakkaudella.

 Maailman suurin voima on rakkaus. “Suurin niistä on rakkaus” (1. Kor. 13:13). Sitä sinä ja minä eniten tarvitsemme. Koko maailma tarvitsee rakkautta.

 Ihminen voi vastustaa kaikkea muuta: kehotuksia, rukouksia, oppia, puheita. Mutta ihminen ei voi vastustaa rakkautta.

 Richard Wurmbrand kertoo kirjoissaan esimerkkejä, kuinka kommunistimaissa uskovat täyttyvät joukoittain Pyhällä Hengellä, niin että rakastavat vanginvartijoitaan, jotka kiduttavat ja pieksävät heitä. Jumalan rakkaus voittaa siellä jatkuvasti paljon sieluja.

 Mekin täällä Suomessa tarvitsemme sellaista rakkautta. Meillä ei koeta herätystä sen tähden, että kristityillä ei ole rakkautta. Me turvaamme oppeihin, joukkovoimaan, kirkkoihin, kun meidän pitäisi alkaa rakastaa. Me hylkäämme sen kaikkein voimakkaimman aseen, minkä Jumala on antanut meille uskovina, nimittäin rakkauden. Ala rakastaa kodissasi, työpaikallasi, sukusi keskellä, niin näet, että se toimii: ihmiset kääntyvät, alkavat etsiä Jumalaa. Tulee herätys. Me tarvitsemme rakkauden herätystä.


 Kaikki, mitä me tarvitsemme, on siinä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Vain tämä rakkaus voi tehdä sinusta todellisen ihmisen, elävän, ehjän, kokonaisen, uuden luomuksen. Vain tämä rakkaus antaa sinulle turvan, Jumalan rauhan. Vain tämä rakkaus karkottaa pelon sinun sydämestäsi.

 Raamattu sanoo: “Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa” (1. Joh. 2:18).


 Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö kuolemaa? Pelkäätkö tulevaisuutta? Pelkäätkö syntiesi rangaistusta? Pelkäätkö tulevaa tuomiota? Pelkäätkö Jumalan vihaa? Täydellinen rakkaus karkottaa pelon! Jos annat elämäsi Jeesukselle, et voi enää pelätä. Kun Pyhä Henki täyttää sinut, et enää pelkää. Olet silloin täynnä uskoa ja täynnä Jumalan voimaa. Herra Jeesus karkottaa pelon. Kunnia Jumalalle!

 Kaikki, mitä sinä tarvitset, on tässä. Et tarvitse enää lisää tietoa. Sinä tiedät, että Jeesus on kuollut puolestasi ja että sinä olet syntinen. Sinä tarvitset nyt Hänen rakkautensa.

 Miksi ihminen kerran joutuu kadotukseen? Siksi, että hän hylkää Jumalan rakkauden. Raamattu sanoo: “Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta” (Hebr. 2:3). Jos joudut kadotukseen, olet siellä sen tähden, että sanoit Jumalalle yhä uudelleen, kun Hän tahtoi sinut pelastaa: “En välitä sinusta, en välitä sinun rakkaudestasi.”

 Mitään pahempaa et voi tehdä. Tämä on majesteettirikos. Voit tehdä kaikkea muuta pahaa tässä maailmassa, mutta jos tallaat jalkoihisi Jumalan rakkauden, sinä teet iankaikkisen synnin. Jos sanot Jumalalle itsepintaisesti yhä uudelleen: “Minä en tahdo antautua sinulle, minä en tahdo tulla sinun omaksesi”, sinä syyllistyt iankaikkiseen syntiin.

 Tätä on kadotus. Ihminen sulkee itsensä kadotukseen. Ei häntä sinne lähetetä. Hän valitsee itse osansa tämän elämän jälkeen, taivaan tai helvetin. Kumman olet valinnut?


 Nyt, tänään, Jumala tarjoaa sinulle uudelleen armoaan ja rakkauttaan. Ota Hänet vastaan! Raamattu sanoo: “Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi” (Joh. 1:12).

 Ellei sinulla ole Jumalan rauhaa, ellei sinulla ole varmuutta pelastuksesta, tule nyt Jeesuksen luo. Antaudu kokonaan Hänelle. Jumala kutsuu sinua! Älä vastusta Hänen Pyhää Henkeänsä.

 Tahtoisitko rukoilla yhdessä kanssani, että Jumala ottaisi sinusta pois kaiken vastustelun, kaikki esteet, kaiken väärän rakkauden ja että Hän tulisi sinulle ainoaksi Jumalaksi? Haluatko olla vilpitön ja rehellinen Jumalaa kohtaan? Huomenna sinä voit olla kuollut. Tänään sinä voit saada iankaikkisen elämän. Ota nyt Jeesus vastaan sieluusi, niin sinä alat elää.

 Rukoilemme: Isä, rukoilen niiden puolesta, jotka etsivät sinua. Isä, sinä näet, kuka on todella sinun omasi. Sinä näet, kuka kantaa salattua syntiä omallatunnollaan. Armahda, taivaallinen Isä, että hän tänään toisi kaiken valoon, tulisi ja antautuisi sinulle ja että sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaisi hänet kaikesta synnistä. Herra, sinä näet, että ihmisillä on nääntyvä sielu ja että he ovat toivottomia, masentuneita ja pettyneitä. Kosketa heitä sinun Pyhän Henkesi voimassa. Sytytä heidät uuteen elämään Jeesuksessa Kristuksessa. Anna heille tahto seurata sinua. Anna heille suu, joka kertoo sinulle kaiken. Nöyryytä heidän polvensa rukoukseen ja kiitokseen. Herra, avaa heidän sydämensä, niin kuin avasit kerran Lyydian sydämen ottamaan vastaan elävän uskon. Siunaa heitä, siunaa heitä juuri nyt.

 Jumala, anna meillekin, jotka uskomme sinuun, enemmän rakkautta. Täytä meidät Pyhän Hengen ihmeellisellä rakkaudella. Anna meidän nähdä maailma, niin kuin sinä sen näet, työkenttänä, jossa me voimme voittaa sieluja vain rakkaudella. Herra, tee meistä sielujen voittajia. Jumala, anna meille herätys. Armahda Suomen nuorisoa. Jumala, rakasta se itsellesi. Lähetä toivottomien ja onnettomien luo omiasi. Herra, anna meille rakkautta, sinun rakkauttasi. Jeesuksen nimessä. Aamen.


Paavo Hiltunen
http://www.kolumbus.fi/paavo.hiltunen/sanoma.htm

---Lutherin mukaan olen kokenut, ettei ihminen Jumalan avullakaan voi tässä elämässä näihinkään Raamatun periaatteisiin yltää. Kilvoittelumme on loppuun saakka keskeneräistä ja vasta alussa aina vaan. Omat yritykset ja teot saavat lyömään päänsä seinään jatkuvasti. Kyllä pelastus Kristuksessa on Lahja ainoastaan ja pisimmälle on päässyt, joka totuudessa osaa/uskaltaa rukoilla: "Tapahtukoon Sinun Tahtosi..." minunkin kohdallani. Muuten emme pääse perille, jos ei Herra "taluta" koko ajan kärsivällisesti, jos saa. Meissä ei oikeasti ole pelastusvarmuutta eikä uskoakaan, jos Jumala ei sitä anna. Ei riitä oma uskomme..., ei. Emme edes ymmärrä tätä. Vahva uskovainen on usein vain "lihanpyhä", silloin on jostain syystä näennäisesti helppo uskoa, mutta kun koetus sallitaan, niin... Siis kiitos Herran, että Armo Kristuksessa riittää. --- Jos meistä johonkin olisi, eihän Kristuksen olisi tarvinnut kuolla, opettaa vain. Emme ymmärrä syntimme suuruutta.

Voi Stiina, samoin ajattelen minäkin tänä päivänä, vaikka helluntaiseurakunnassa uskoon tulinkin.

Jos ei olisi Jumala Armossaan meitä omaksensa ottanut, ei meistä mihinkään olisi, ja kuten sanoit,
jos luulemme olevamme niitä vahvoja uskonsankareita, joita ympärillä on paljon, se on vain sitä
lihapyhyyttä! Päätä on saanut seinää lyödä, monta kertaa, ja jos vähän pääsee ymmärtämään
näitä pyhiä salaisuuksia, niin jonkin ajan kuluttua saa taas kerrata alusta asti, yhtä pienenä ja
surkeana. Pelastus on kokonaan Jeesuksessa, Hänen Lahja Armoaan!

Kommetitkin kannatta lukea.




Tästä voitaisiin alkaa.

Hei

Eilen oli varmasti foorumin päivitystoimet menossa, koska aamupäivällä
oli vaikea lähettää kirjoituksia. Ei se siis johtunut siitä, että olin linjoilla.
Olen täällä huomioinut, että kun sivujen omistaja tekee päivityksiä tai
ohjelmiston korjauksia tai muutoksia, kirjoitusten esille tuominen on melkein mahdotonta.
He kyllä tuossa oikealla puolella, missä hymiöt ovat, selvittelivät tilannetta,
ja pyysivät odottamaan jonkin aikaa. Taisi kestää tunnin verran ennen kuin ’
sain ”päivän sanan” lähetettyä.

Tämä nyt vain tiedoksi kaikille muillekin, vastaisuuden varalle,
jos ette edes sisään kirjautumissa onnistuneet.
Kannattaa silloin vain odottaa, että ohjelmisto taas toimii!☻

Hyvää tiistaita vaan, kirjoitellaan taas!
/ Terveisin
MODE

Jeesus sanoi Luukas 23:33 Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi,
niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.
23:34 Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät."
Pystyykö edes kristitty ihminen sanomaan samoin?

Pystyykö edes kristitty ihminen sanomaan samoin?

Uskon että vain Jeesus voi rukoilla murhaajilleen anteeksiantamusta.
Lapsiin kohdistuvaa raakuutta ja heidän elämänsä pilaamista
ihmisten tappamista ja vihaa, joka hävittää kokonaisia maita,
on vaikea antaa anteeksi.
Itse en siihen pysty.