Kirkko on unohtanut Jeesuksen ja repii itsensä rikki, varoittavat konservatiivit

Kirkon pitäisi pysyä Raamatussa ja julistaa pelastusta, sanovat herätysliikkeiden konservatiivit. Sen sijaan kirkko kaivaa omaa hautaansa.

Olipa kerran kaksi professoria Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
Dogmatiikan professori Osmo Tiililä (1904–1972) oli aikansa luterilaisten konservatiivien johtohahmoja, joka korosti henkilökohtaisen uskon merkitystä.Hänen seuraajansa, dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen (1924–1995), oli katolisesta kirkosta ja klassisesta mystiikasta kiinnostunut ekumeeninen ajattelija, jonka mukaan kirkko ja kaste kantoivat kristittyä – ei niinkään henkilökohtainen uskonratkaisu.
Tiililä ja Teinonen olivat paljosta eri mieltä, mutta yhden kunniamaininnan Teinonen antoi Tiililälle: hänen mukaansa Tiililä ymmärsi, mistä uskonnossa on kyse.

– Ja minä en ole ihan varma, ymmärtääkö meidän kirkkomme sitä enää, jatkaa Timo Junkkaala.
Junkkaala on kirkkohistorian dosentti, joka jäi pari vuotta sitten eläkkeelle Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtajan tehtävästä. Sitä ennen hän työskenteli pappina Suomen Evankelisluterilaisessa Opiskelija- ja Koululaislähetyksessä eli OPKOssa.

Raamattuopisto ja OPKO ovat konservatiivien linnoituksia, ja monet niiden kannattajista ovat Junkkaalan kanssa samaa mieltä: luterilainen kirkko on luhistumassa – ja saa syyttää siitä lähinnä itseään.


Junkkaala tietää myös, että kirkon eri ryhmittymillä on kovin vähän halua kuunnella toistensa kritiikkiä. Siksi hän suhtautui tähänkin haastatteluun varauksella. Kirkko ja kaupunki näyttäytyy monille kirkon liberaalin siiven äänenkannattajana. Harvalla konservatiivilla on ikävä lehden edellistä päätoimittajaa Seppo Simolaa, jonka törkymoottori suolsi pommeja heidän niskaansa.

Timo Junkkaala sitä vastoin puhuu kieli keskellä suuta. Esimerkiksi edellisen Simolaa koskevan lauseen sai hänen puolestaan jättää juttuun vain, jos tehdään selväksi, että se ei ole hänen suustaan. Junkkaala ei myöskään haluaisi pörrätä kysymyksissä samaa sukupuolta olevien avioliitosta tai naispappeudesta, koska ne ovat vain jäävuoren huippu. Oleellista on jokin aivan muu.

– Tämä kirkko laiminlyö teologian ja unohtaa menneisyytensä. Uskonpuhdistuksen merkkivuonnakin toistellaan, että kirkkoa tulee jatkuvasti uudistaa, mutta ei Luther niin ajatellut. Hän halusi palata Raamattuun, Junkkaala selittää.

– Jos ajatellaan, että kirkon piti muuttaa tämä maailma, niin nyt on käynyt toisinpäin. Maailma muuttaa kirkkoa.
Ongelman ydin on yksinkertainen: kirkko ei keskity siihen, mihin sen pitäisi: Jumalaan ja tuonpuoleiseen.

– Jos kirkossa puhutaan samoista asioista kuin päivän uutisissa, miksi ihmiset menisivät kirkkoon?

Kysytään silti: miltä ehdokkaat Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo vaikuttivat?
– Kolme enemmän tai vähemmän liberaalia ehdokasta, Junkkaala toteaa.
– Minultakin kyseltiin, eikö herätysliikeväellä ole omaa ehdokasta. Sanoin, että ei ole eikä ole syytä asettaa, koska ei sellaisilla ole täällä mahdollisuuksia.

Kirkon liberalisoituminen näyttää tosiaan edenneen pisimmälle pääkaupungissa. Maaseutu tulee hitaasti perässä.
– Olen käynyt Kallion kirkossa jonkun kerran, ja Laajasalon saarnoissa on hyviä puolia. Kuten eräs henkilö kysyi minulta: "Oletko pannut merkille, että Kallion kirkossa saarnataan Jeesuksesta?"
Junkkaala nauraa.
Konservatiivikristityt vetoavat usein logiikkaan. Jumala on luonut ihmisen ja ilmoittanut itsensä Raamatussa. Jos Raamattu sanoo jotain, sillä mennään. Yksi plus yksi on kaksi.Timo Junkkaala on teologian tohtori – siis tiedemies. Hänen mielestään Raamatun ja sen syntyhistorian tieteellinen tutkiminen on hyvä asia, mutta johtopäätöksissä voidaan mennä liian pitkälle.
– Kirkon ja kristillisen uskon perustaksi ei sovi käsitys, jonka mukaan Raamatussa on vain ihmisten käsityksiä Jumalasta, Junkkaala selittää.


– Hirveä määrä ihmisiä kärsii suunnattomasti. Ihmisten elämä on lyhyt, synkkä ja kurja. Mikä sen tarkoitus on?
Sitä Nummela mietti 15-vuotiaana. Hän päätteli, että jos on olemassa Jumala, se muuttaisi kaiken. Kun Nummela tuli uskoon, hän huomasi, että niin se muuttikin. Nummela kuului luterilaiseen kirkkoon ja oli käynyt rippikoulun. Hänestä alkoi kuitenkin näyttää, että uskonsa vakavasti ottavat ovat muualla: helluntaiseurakunnissa ja niin sanotuissa vapaissa suunnissa.


– Mietin, pitäisikö minunkin lähteä vapaisiin suuntiin. Yllättävää kyllä, näiden vapaakirkollisten nuorten neuvo oli, että ei, älä lähde minnekään. Pidä uskosi ja pysy luterilaisessa kirkossa. Meidät on ensisijaisesti kutsuttu palvelemaan siellä, missä me olemme, Nummela selittää. Tänne hän jäi, ja nyt Nummela kertoo olevansa ilolla vakaumukseltaan evankelisluterilainen.Nummela on tehnyt uransa lähinnä Kansanlähetyksen leivissä. Kansanlähetys kuuluu niin sanottuun viidesläiseen ryhmittymään, johon kuuluvat myös Suomen Raamattuopisto ja OPKO. Leif Nummela tajusi nopeasti, etteivät hänen laillaan ajattelevat ole kirkkoon oikein tervetulleita. Hän halusi papiksi, mutta se ei ollut mahdollista.

– Tietyllä konservatiivisella vakaumuksella varustettu ihminen ei voi iloisin ja vapain sydämin tulla vihityksi papiksi tähän kirkkoon. Yksikään piispa Suomessa ei tänä päivänä ole valmis vihkimään sinua, jos vakaumuksesi on, että naispappeus ei ole Raamatun mukaista, Nummela selittää. Se on monien konservatiivien mielestä outoa. Paavalihan toteaa ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille selvästi: "Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua." Silti kirkolliskokous hyväksyi naispappeuden vuonna 1986.

Kun seinä nousi vastaan, Leif Nummela päätti hakea pappisvihkimyksen Inkerin luterilaisesta kirkosta Venäjältä. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa hänellä ei ole pappisoikeuksia.

Kun puhutaan kirkon jakautumisesta, keskustelu menee nopeasti samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon. Kysymys avioliitosta ei Leif Nummelan mukaan kuitenkaan ole pelkästään kysymys avioliitosta. Pohjimmiltaan kysymys on jälleen Raamatusta.
– Sen voisi ilmaista näin, Nummela selittää.
– Me tiedämme, mitä Raamattu sanoo tästä. Jos Raamattu on tässä asiassa ihan perusteellisesti väärässä, Raamatun suhteen tulee niin suuri luottamuspula, että kirkko ei selviä siitä. Se repeää.
Siltä varalta, että joku ei tiedä mitä Raamattu sanoo, lukekaamme taas Paavalia: "Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet", ja niin edelleen.

Repeämisiä on Nummelan mukaan käynyt jo esimerkiksi anglikaanikirkossa ja Yhdysvaltain luterilaisissa kirkoissa.  Jotkut ehdottavat, että kirkon sisällä voisi suvaita monenlaisia näkemyksiä. Yhdet vihkikööt samaa sukupuolta olevia pareja ja toiset olkoot vihkimättä. Nummelan mielestä malli ei toimi.
– Miten hahmotat kirkon, jossa alttarilla yksi pappi vihkii kaksi samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa, ja samassa seurakunnassa toinen pappi sanoo, että tämä on syntiä? Se ei ole uskottavaa. Nummela korostaa, että luterilaisessa kirkossa tehdään myös paljon hyvää. Diakonia auttaa ihmisiä ja hengellisesti laadukasta opetustakin on. Railot vain alkavat käydä aika isoiksi.
– Tämä näyttää kirkolta, jossa ongelmat eivät helpotu vaan syvenevät.
Leif Nummela kehottaa kuuntelemaan, mistä Suomen luterilaisen kirkon piispat puhuvat, kun he avaavat suunsa mediassa.
Turvapaikanhakijoista, yhteiskunnasta, luonnonsuojelusta ja sen sellaisesta.
– Eivät siitä, että Jeesus on Jumalan Poika joka kuoli meidän puolestamme ja että meidän pitäisi uskoa häneen päästäksemme taivaaseen. Jos ei usko Jeesukseen, joutuu kuoleman jälkeen helvettiin. Ei ne puhu siitä, Nummela toteaa.
Mistä se johtuu?
Nummela naurahtaa.
– Liian hyvä kysymys. Minä en tiedä.
Kohta hän toteaa, että mahdollisia syitä on kolme. Yksi vaihtoehto on, että piispat eivät usko kirkon sanomaan. Toinen vaihtoehto on, että he eivät pidä sitä tärkeänä. Kolmas vaihtoehto on, että he pelkäävät.
– Kaikki kolme ovat äärimmäisen huonoja vaihtoehtoja.
Nummela uskoo, että ongelman varsinainen ydin ei kuitenkaan ole kysymys avioliitosta tai edes Raamatusta. Ydinkysymys on kysymys Jumalasta.
– Onko Jumala oikeasti olemassa? Onko Jeesus oikeasti ainoa tie hänen luokseen? Jos näistä ollaan yksimielisiä, ollaan jo niin pitkällä, että voidaan alkaa keskustella muusta.
Jumala-kysymyksen suhteen kirkko on Nummelan arvion mukaan aika selvillä vesillä. Kyllä papit uskovat Jumalaan.

Jeesus-kysymys sen sijaan on monille karikko.
– Osallistuin vuonna 2015 Kouvolan kirkkopäivillä paneeliin, jossa oli viisi pappia ja yksi piispa. Yksikään heistä ei voinut seistä sen takana, että Jeesus on ehdottomasti ainoa tie.Niin Jeesus itse sanoo Johanneksen evankeliumissa: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."

Sitä kirkon pitäisi Leif Nummelan mukaan julistaa. Kun joku mainitsee luterilaisen kirkon, ihmisten pitäisi ajatella, että ah, se on se paikka jossa puhutaan koko ajan Jeesuksesta.
– Mutta sitä sinä et kuule.

Lisäys 11.9. kello 13.45: Jutun julkaisun jälkeen tulleen lukijapalautteen mukaan alussa kuvattu Seppo A. Teinosen kommentti ei olisikaan koskenut Osmo Tiililää vaan Uuras Saarnivaaraa. Kyseisen kohdan oikeellisuuteen on siis syytä suhtautua varauksella. Timo Junkkaalan näkemyksiin mahdollinen virhe ei vaikuta.

Paras esimerkki naistakin kunnioittavasta asennoitumisesta on meidän Herramme Jeesus Kristus. Hän ei mennyt aikakautensa enemmistön mukana, että naisen arvo ihmisenä oli miehestänsä riippuvainen.
Jeesus ei laittanut naisia vähempiarvoisten lokeroon, vaan nosti heidät Jumalan edessä arvokkaiksi ihmisiksi, siinä kuin mieskin.

Aivan eri asia on kuitenkin pappien paimenten ja seurakunnan johtajien tehtävät, Raamatussa ne on Jumala määrännyt miehille. Täällä Vapaasanalla on tästä aiheesta monia kirjoituksia, joita olisi mielenkiintoista kerrata.

Mielipide eroavaisuuksista ei kannata väitellä, sillä Jumalan Sana on tässä se korkein auktoriteetti. Valitettavaa on tietenkin, ettei sitä aina noudateta, vaan toimitaan omien sääntöjen mukaan.

Apostoli Paavalilla oli kuten mainitsit, Stiina, sisaria apulaisinaan, ja Apostolilla oli Jeesuksen Hengen kautta tullutta viisautta ja arvonantoa sisaria kohtaan. Olisi kuitenkin vastoin Raamatun ilmoitusta sanoa, tai olettaa, että he olisivat olleet johtajia paimenia taikka pappeja.

-- osan miehistä tekemään jatkuvaa syntiä luullessaan Jumalan tahtovan, että he ovat naisen yläpuolella hengellisissä asioissa Jumalan edessä. Siitäkin on tullut yleinen käytäntö niin maallisissakin kuin muissakin uskonnoissa yleensä. Ja toisin käyttäytyvää miestä on halveksittu. Kristityllä ei saa olla niin. Siitä voisi päätellä, että Jumala todellakin loi ja tarkoitti naisen alempiarvoiseksi sukupuolensa vuoksi. Niin ei voi teologisesti eikä kirjaimellisestikaan Raamatun perusteella uskoa. Kyllä se taas on se synti, mikä meidät niin helposti sitoo.

Mitä tällaisesta näkökannasta sanottaisiin:

Jumala loi naisen miehelle avuksi.1.Mooseksen kirja:
2:18 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.

Mies on naisen pää: 1 Korinttolaiskirje11:3 Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.


Nainen on niin kuin heikompi astia:  1.Pietarin kirje:
3:7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Mies ja nainen on  luotu erilaisiksi.
Kaiken Luoja on nähnyt miehet sopivammiksi toimittamaan hegellisiä toimintoja kuin naiset.

1.Timoteuksen kirje:
2:1 Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2:2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

2:8 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;
2:9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,
2:10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

2:11 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
2:12 mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
2:13 Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
2:14 eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
2:15 Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

Paavalia on pidetty noiden kirjoitusten takia naisvihaajana ja toiset tutkijat, että on tarkoitettu määrättyjä rasittavia, ei vielä uskossa olevia naisia ja heidän kuriin laittamistaan. Tiedä sitten, mutta kova on puhe naisia vastaan Jumalan auktoriteetilla Paavalilla. Ei sitä voi olankohautuksella ohittaa.

Hmm..
Eiköhön Apostoli Paavali ollut leski! Tuskin Hän mikään naisvihaaja oli.
Jukka Norvanto vahvisti sen, mitä itsekin tiesin, luennollaan,
https://vapaasana.swedishforum.net/t2246-raamattu-kannesta-kanteen-66-kirjaa-aanitiedostoina

http://rkk-sansa.net/kuuntele/ kannattaa kuunnella ko. raamatunpaikat!

Stiina sanoi: "En voi sille mitään, jos jotakuta loukkaa ja ärsyttää Raamatun tulkintani. Yritän itse olla provosoitumatta kuitenkin. "

Armo Kristuksessa riittää onneksi heikollekin vaeltajalle. En ymmärrä muuta.

Täällä on lupa sanoa negatiivisetkin mielipiteensä.
Tutkikaamme ja koetelkaamme kaikki, ja pitäkäämme se mikä hyvää on. Emme me silti  pysty edes sitä hyvääkään aina ottamaan itsellemme, olemmehan ihmisiä emmekä koneita.

Yhdyn Jarrut;n sanoihin - myös tuossa että koetellaan kaikki ja pidetään se mikä hyvää on;
se, mikä sitä hyvää on, on Raamatun Sanaa, Jumalan Sanaa,
emmekä me sitäkään aina pysty ottamaan itsellemme,
jos ei Jumalan Henki meitä erikoisesti valista -vai mitä!