Herätykseen tuleminen on ongelmallinen kokemus.

Herätykseen tuleminen on ongelmallinen kokemus.
20.12.2018 13:34 - Markku Hirn

Kun kävin rippikoulua Vivamossa ,niin monet meistä kokivat uskoontulemisen.Mutta jälkeenpäin kävi ilmi, että kokemus ei elänyt kauaakaan heissä.

Kun sitten eri yhteyksissä törmäsin näihin, jotka eivät enään pitäneet itseään uskovaisina, niin he häpeilivät kädennostojaan .Tunisin tästä vahingoniloa. Tämä syvästi ei-kristillinen reaktioni oli kohdistettu noihin, itseasiassa syvästi rakastamiini, leirien vetäjiin. Tunisin ja olin tuntenut, että on väärin painostaa meitä tekemään päätöksiä ja antamaan lupauksia tällaisessa kysymyksessä .

Kun kysytää että haluatko antaa elämäsi Jeesukselle, niin kyseessähän oli epäsuora syytös : Ette ole uskovaisia ja jos haluatte tulla uskovaisiksi niin teidän on käytävä läpi uskoontulo-kokemus. Tämä oli häkellyttävää, koska olin aina pitänyt tietynlaista uskonnollisuutta itsestään selvänä asiana ja nyt se ei yht´äkkiä kelvannutkaan.

Tänäpäivänä olen vakuuttunut siitä, että kaikista herätyspuheista huolimatta, uskoontulot olivat joukkopsykologinen ilmiö joka ei paljoa eroa rock-konsertti- tai maaottelukokemuksesta. Asiayhteys on eri, mutta kokemus on sama. Kyseessä on eriasteinen ekstaattinen tunnelma. Eihän sellaisen varaan voi elämäänsä rakentaa.

Kun huuma sitten haihtui ja tuli hengellinen krapula, niin kuinka monelle tämä tuli jatkossa esteeksi koskaan enään hakeutua hengelliseen maailmaan?

Oikeastaan profeettkin varoittaa herätykokouksista. Jumala ei ilmestynyt hänelle myrskyssä ja taivaan pauhussa vaan hiljaisessa erämaan tuulessa.

Mikä on sitten vaihtoehto? Luultavasti se, että harjoittaa tuota itsestäänselvää hengellisyyttä joka meistä löytyy tai sen takaisin löytämistä. Se muovailee meitä. Emme tiedä minne olemme menossa, mutta emme voi kääntyä takaisinkaan.

Ne, jotka ovat uskoontulo kokemusta vailla, tuntevat että heiltä vaaditaan tällaista kokemusta, jotta heitä pidettäisiin oikeasti uskovaisina.Joskus he vaativat sitä itseltäänkin.Tämä on turhaa mutta ymmärrettävää. Kuka ymmärtää omaa uskoaan? Kuka ymmärtää sitä miten henki tekee työtään meissä?

Emme tunne Jumalaa ja voimme vain uskoa että hän tuntee meidät. Kun vaeltaja rukoilee että "Herra armahda minua syntistä," niin hän toivoo tulevansa uskoon.Koska Jumala on meille tuntematon, niin siitä syntyy kaipaus. Silloin tällöin voimme kokea kaipauksen täyttymyksen tunteen. Ne ovat niitä leivän muruja joita Herran pöydältä putoilee.


https://www.kotimaa24.fi/blogit/heratykseen-tuleminen-on-ongelmallinen-kokemus/

arkikalusto huomauttaa: Kommentitkin kannattaa lukea....