Jumalan kansa on maailmassa kärsivää Jumalan kansaa

Meitä ennen eläneet ihmiset pitivät selvänä, että vastoinkäymiset ja kärsimykset ovat osa ihmisen elämään. Tämä koskee myös kristittyjä. Kristityt eivät ennen hämmästyneet kokemiaan menetyksiä ja surunaiheita. Meidän sukupolvemme on historiassa ensimmäinen, joka hämmentyy ja hämmästyy kärsimyksen ilmaantumista. Kun katsoo asiaa uskomme kannalta, huomaamme, että monet nykyajan kristityt ovat taipuvaisia menettämään todellisuudentajunsa uskonsa tähden. Aloitettuaan uskonelämänsä Kristuksen ristin luona he siirtyvät asenteeseen, jota kuvataan sanalla ”ristiltä eteenpäin”.

Monesti tähän ”eteenpäin menoon” sisältyy ajatus, jonka mukaan kärsimys ja puute eivät kuulu oikean Jumalan lapsen elämään ”Ristiltä eteenpäin” siirtynyt odottaa, että hän saa Jumalalta kaiken sen hyvän, mikä Jumalalla kaikkivaltiudessaan on annettavanaan omille lapsilleen. Nämä ihmiset siirtävät tulevaisuuteen kuuluvia asioita nykyaikaan, kuten esim. tämän Ilmestyskirjan kohdan: ”Ja Jumala itse on... pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”

Kyllähän Ilmestyskirjan kuvaus koskee kristityn elämää, mutta ei elämää tässä ajassa vaan tulevassa. Kun asioita näin sekoitetaan, tehdään samalla suurta vääryyttä Jumalalle. Kun taivaan tapahtumat tuodaan tänne aikaan, ihminen asettuu Jumala-suhteessaan kaiken keskukseen ja Jumala ymmärretään palvelijaksi, ”ihmisen juoksupojaksi”, kuten saarnaaja Matti Pyykkönen on kirjassaan Jumala juoksupoikana (1991) hyvin asian ilmaissut. ”Isä on lapsiaan varten”, sanovat nämä ristiltä ”eteenpäin” lähteneet kristityt. Jumalan kaikkivaltius on meitä varten täällä ajassa, Jumala on meidän hyvinvointiamme, meidän terveyttämme, meidän onneamme, menestystämme ja vaurastumistamme varten.

Ei meidän tarvitse eikä pidä kärsiä sairauksista eikä rahanpuutteesta. Kyllä Jumalalla on, mistä antaa. Kun Jumalan uskotaan olevan kristittyjen palvelija ja toiveiden täyttäjä, joudutaan Raamatusta leikkaamaan suuri määrä sivuja pois.

Sillä Jumalan kansa on alusta asti ollut kärsivää Jumalan kansaa. Ensimmäiset, jotka kärsivät ja itkivät kokemaansa menetystä, olivat ensimmäiset ihmiset. Monet Uuden testamentin kristityt sairastivat ja monet heistä kohtasivat vastustusta ja monet joutuivat väkivallan kohteiksi. Monet elivät äärimmäisen köyhinä. Toisaalla tässä lehdessä (s. 5) on ote C.O. Roseniuksen melko tuntemattomaksijääneestä Marttyyrihistoriasta, jonka hän muokkasi 1700-luvulla eläneen norjalaisen piispan Eiler Hagerupin kirjan pohjalta. (Aiheesta lisää seuraavassa Ajankohtainen teologia -lehden numerossa.)

Yksi kirjoittajien oivalluksista on, että Marttyyrihistoria palvelee Apostolien tekojen jatko-osana. Se kertoo siitä, miten kristittyjen kävi sen jälkeen kun Luukas ei enää jatkanut Apostolien tekojen kirjoittamista. Yhdessä nämä kaksi historiakirjaa antavat meille tietoa kristittyjen elämästä alkukirkon vuosisatoina.

Per-Olof Malk