Terve usko ja elämä -mitä se on?

kirjoittaja Hellevi Ma Heinä 29, 2019 5:43 am

Terve usko ja elämä -mitä se on?

Kun puhutaan uskosta, on pidettävä mielessä että sanalla on useita merkityksiä. Usko voi sikäli olla tervettä, että se perustuu Raamatun terveeseen opetukseen, mutta samalla se voi olla sairas, koska se sairastuttaa sen kannattajat. Uskosta voidaan puhua siis esim. teologiselta ja sosiologiselta kannalta.

Mitä on terve kristillinen usko?

Uskon terveellisyyttä voidaan mielestäni siis ajatella useammalta kantilta. Terve usko voidaan määritellä niin, että se auttaa ihmistä kasvamaan omana itsenään, yksilönä ja Jumalan kuvana sellaiseksi, miksi Jumala on hänet tarkoittanut, jotta hän voi täyttää oman paikkansa Jumalan suunnitelmissa. Jumala loi ihmisen kuvakseen. Jumala ei ole persoona siksi, että ihminen on uskonnollisessa ajattelussaan Jumalan sellaiseksi muotoillut, vaan ihminen on persoona siksi että Jumala on persoona. Ja ihminen löytää persoonansa eli syvimmän olemuksensa vasta sitten, kun elää sen yhteydessä, joka hänet on luonut. Kun ihminen elää Jumalan yhteydessä, hän tietää ja kokee olevansa rakastettu. Häntä kannetaan.

Sairas usko taasen pyrkii sitomaan ihmisen johtajaan, auktoriteettiin, joka sanelee uskon ja pelastuksen ehdot. Näin ollen ihmisen omalle ajattelulle ja vastuulle omasta elämästään ei jää tilaa.

Kristillinen usko on siinä mielessä tietysti aina "tervettä", että se lähtee Jumalasta ja kohdistuu Jumalaan, joka on terve ja itse terveys. Mutta kuitenkin on valitettavasti myös sairasta kristillistä uskoa. Se johtuu siitä, että me olemme aina, uskovinakin, sekä syntisiä että myös jollain tavalla sairaita tai ainakin vääristyneitä. Siksi ehdottoman tervettä uskoa ei voi olla kenelläkään, vaan siinä on aina vähintään yksipuolisuuksia. Silti voidaan karkeasti ottaen todeta ja elää tervettä tai sairasta kristillisyyttä.

Kristillisessä uskossa on kaksi ulottuvuutta. Ensimmäinen on usko, joka uskotaan, eli minkä Jumala on ilmoittanut meille Raamatussa ja jonka me tiiviissä muodossa lausumme esim. uskontunnustuksissamme. Siinä ei ole kysymys meistä vaan meidän ulkopuolellamme olevasta todellisuudesta, joka on olemassa meistä riippumatta. Me ainoastaan uskomme eli vastaanotamme ja omistamme tämän ulkopuolellamme olevan todellisuuden joka sitten meidän uskossamme siirtyy myös meihin.

Uskon toinen ulottuvuus on usko, jolla uskotaan. Se tapahtuu ihmisessä ja olemme mukana koko persoonallisuudellamme, eli ajatuksillamme, tunteillamme ja tahdollamme. Silti se ei kuitenkaan ole lähtöisin meistä, vaan se tulee kokonaan Jumalasta. Jumala saa sen aikaan meissä Sanallaan ja Pyhällä Hengellään. Se perustuu hänen tekoonsa siten että Jumala tekee aloitteen, Jumala synnyttää uskon ja Jumala ylläpitää uskon. Silti usko on myös meissä siten, että se on persoonallista eli henkilökohtaista, eli me itse uskomme, eikä joku muu meidän puolestamme. Tällä meille annetulla ja meissä olevalla uskolla me sitten uskomme ulkopuolellamme olevan uskon eli tartumme siihen, mitä Jumala on tehnyt ja luvannut. Tämä usko, jolla uskotaan, on välttämättä epätäydellinen, koska se on aina syntisen uskoa.

Usko, jolla uskotaan on ensinnäkin vakuuttumista ja totena pitämistä. Me omaksumme tiedollisesti ja ajattelullamme sen, mitä Jumala on meille Raamatussa ilmoittanut. Toisinaan tätä uskoa sanotaan "pään uskoksi" tai "aivouskoksi", joskus halveksivasti ja vähättelevästi. Sellainen asennoituminen on kuitenkin epäasiallista, sillä tämä uskon ensimmäinen ulottuvuus on tärkeä osa ja perustus. Mutta tämä ei kuitenkaan riitä, vaan sen tulee johtaa syvemmälle, suostumiseen ja luottamiseen.

Usko on myös suostumista ja myöntymistä Jumalan sanan totuuteen, josta ihminen on vakuuttunut. Tällä suostumisella puolestaan on kaksi kohdetta tai aluetta. Toisaalta ihminen suostuu tunnustamaan Jumalan lain eli sen, että Jumala on oikeassa käskyissään, syytöksissään ja tuomioissaan. Toisaalta ihminen suostuu tunnustamaan myös Jumalan evankeliumin eli sen, että Jeesus on hänen puolestaan täyttänyt Jumalan käskyt eli lain vaatimuksen ja kärsinyt niiden rangaistuksen eli sovittanut hänet. Suostuminen suuntautuu siis sekä lakiin eli vaatimukseen että evankeliumiin eli lahjaan.

Sitten usko on vielä usko luottamista siihen Jumalaan, joka antoi Jeesuksen syntisten sovitukseksi ja vanhurskaudeksi. Uskossa ihminen pakenee Vapahtajansa Jeesuksen suojaan eli turvautuu häneen. Ja oikeastaan juuri tämä luottamus ja turvautuminen on uskon varsinainen ydin. Siinä syntinen ihminen ikään kuin heittäytyy koko painollaan, kaikkine synteineen ja koko syntisessä olemuksessaan sen Vapahtajan varaan, joka rakastaa häntä ja on sovittanut hänet. Se joka on tehnyt näin ja jatkuvasti tekee näin, on varsinainen, todellinen uskova. Ilman tätä luottamista usko ei ole vielä päässyt ihmisessä päämääräänsä. Tämä turvautuva usko kohdistuu yksinomaan evankeliumiin, joka ei vaadi syntiseltä mitään vaan lahjoittaa hänelle kaiken ilmaiseksi ja armosta.

Uskon terveys ja sairaus ilmenevät kaikilla näillä kolmella osa-alueella: ensinnäkin vakaumuksena ja älyllisenä totena pitämisenä ja uskonopissa, toiseksi myöntymisessä ja suostumisessa Jumalan tahtoon sekä kolmanneksi luottamisena ja turvautumisena Jumalaan. Uskon keskuksena on kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, ihmisten veljeksi tullut Jumalan Poika Jeesus Kristus, Jumala ja ihminen, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, Vapahtaja ja Herra, esikuva ja sijaiskärsijä, laki ja evankeliumi.

Uskon terveellisyyttä voidaan siis ajatella olevan se, että on oikea oppi eli oikea usko, joka uskotaan. Tässä kohdassa on oltava sikäli varovainen, että ei pidä suoralta kädeltä torjua vääräksi tai sairaaksi sellaista uskoa, joka opillisesti poikkeaa meidän uskostamme. Toisaalta, vaikka ihmisellä olisi sinänsä kuinka oikea oppi, hän saattaa olla uskonnollisesti sairas. Mielestäni siis voidaan sanoa, että esim. rauhanomaisesti uskontoaan harrastavan muslimin uskonnollisuus voi olla aivan tervettä inhimillisesti katsoen.

Kuten jo mainittu, uskon terveyttä voidaan ajatella myös siltä kannalta, kuinka se vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen: rakentaako se sitä vai vaurioittaako ja kahlehtiiko se sitä. Jonkin uskonnollisen yhteisön "terveellisyyttä" voidaan arvioida tiettyjen ominaisuuksien valossa. Tästä lisää tuonnempana.

Kristinuskon ainutlaatuisuus

Tosiasiassa maailmassahan on varsinaisesti vain kaksi uskontoa. 1) Lain uskonto, eli ponnisteleminen omien ihmistekojen avulla, joilla pyritään aikaansaamaan Jumalan hyväksyntä ja 2) Evankeliumin uskonto eli kristillinen usko, joka on Pyhän Hengen evankeliumin kautta vaikuttama usko siihen, että meillä on ilman omia tekoja armollinen Jumala, Kristuksen kautta tapahtuneen sovituksen ansiosta.

Kristinusko on perusolemukseltaan armouskonto. Tämä ominaisuus erottaa jyrkimmin kristinuskon kaikista muista maailmassa esiintyvistä uskonnoista. Armo on ansiotonta Jumalan rakkautta meidän osaksemme. Se merkitsee anteeksiantamusta sekä yhteyttä Jumalaan. Kaikissa muissa uskonnoissa ihminen pyrkii omilla teoillaan hankkimaan itselleen autuuden / pelastuksen / nirvanan tms. Kristinuskossa taas Jumala hankki meille autuuden antamalla itsensä uhriksi Golgatan keskimmäisellä ristillä. Armosta, uskon kautta, me pääsemme tästä osallisiksi.

Raamatun oppi Jumalan armosta on toisille ihmisille kauhistukseksi, mutta toisille lohdullinen. Niille, jotka ajattelevat itsestään löytyvän vielä jotain hyvää ja kykyä auttaa itseään pelastuksen asiassa, Raamatun oppi siitä, että pelastus on yksin armosta on kauhistava, koska se murskaa heidän koko uskontonsa, johon he katsovat kuuluvan omat teot, kuten uskonratkaisun, rukoukset ja siveellisyyden. Lohdullinen oppi se taasen on niille, jotka Jumalan lain iskeminä ovat joutuneet täydelliseen epätoivoon omasta itsestään ja näkevät ainoan pelastuksensa sulassa vapaassa armossa.

Mikä on lahko?

Lahko voidaan määritellä olevan uskonnollinen yhteisö, joka korostaa yksipuolisesti jotakin opin kohtaa. Kaikille lahkoille näyttää olevan tyypillistä luja vakaumus, etteivät ne ole lahkoja. Ne ovat juuri sen ainoan oikean pelastuksen sanoman tuojia, jota muut uskonnolliset ryhmät edustavat korkeintaan puutteellisesti.

Lahko pyrkii aina korostamaan omaa merkitystään. Usein sen jäsenet uskovat, että lahkolla on ratkaiseva asema mitä tulee ihmiskunnan pelastumiseen. Vaikka lahko on usein yhteiskunnan valtaväestön tuomitsema tai halveksima, se rakentaa aina sädekehän ympärilleen ja suhtautuu muihin halveksivasti, tyyliin "me tiedämme totuuden, ja muut ovat typeriä, kun eivät tajua sitä". Jäseneltä edellytetään tunteenomaista sitoutumista ja yhdenmukaisuutta. Häntä valvotaan ja ohjataan takaisin "oikealle tielle", mikäli hän poikkeaa yhdenmukaisuuden vaatimuksesta.

Oman asemansa pönkittämiseksi lahkot joutuvat esittämään, että niiden pyhyys eli jäsenten puhtaus on täydellisempää kuin muiden yhteisöjen. Tämän vuoksi niiden on pakko esittää jäsenilleen suuria vaatimuksia ja mainostaa muille omia suorituksiaan ja aikaansaannoksiaan. Lahkojen jäsenilleen esittämät vaatimukset ilmenevät tavallisesti käsky- ja kieltoluetteloina, joista näyttävät olevat etusijalla kieltoluettelot.

Kiellettyjä voivat olla esim. alkoholi, tupakka, uhkapelit, sukupuolielämä, säilykkeet, perunat, suola, sokeri, liha, sipuli, kananmuna, lyhyet hihat, kirkkaat solmiot, pitkä tukka, lyhyt tukka, televisio, kaunokirjallisuus jne. loputtomiin. Pääpiirteittäin yksilöetiikka seuraa uskonnon pyhän kirjan ohjeita, jotka lahko tulkitsee oman järjestelmänsä mukaisesti.

Lahkoissa opit tulkitaan usein fundamentalistisesti. Pyhien kirjoituksien historiallista taustaa ei ymmärretä, vaan niiden katsotaan sopivan suoraan sellaisenaan nykyaikaan. Kaikenlainen arvostelu on kiellettyä. Tieteellistä tutkimusta ei käytetä apuna. Lahkot luovat itse omat opinmuotoilunsa, joista ne pitävät tiukasti kiinni.

Vaaralliset lahkot

Uskontojen uhrien tuki ry on kerännyt vaarallisen lahkon tunnuspiirteitä. Mitä useampi seuraavista luonnehdinnoista osuu kohdalleen, sitä varmemmin olet tekemisissä vaarallisen uskonnollisen ryhmän kanssa:

Sisäinen kontrolli: Lahko määrää jäseniensä henkilökohtaisista asioista, jäsenen velvollisuus raportoida tekemisistään ylemmässä asemassa oleville.
Johtaja(i)n autoritaarisuus: Johdon määräyksiä on pidettävä erehtymättöminä, niiden arvostelija suljetaan ulkopuolelle. Velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä. Johtaja/johtajat ovat aina oikeassa. Hän on arvostelun yläpuolella, koska hän on henkisesti kehittyneempi/Jumalan edustaja. Hänet on pidettävä tyytyväisenä ja käskyjä on aina toteltava.
Opillinen dogmaattisuus: todellisuuskäsityksen ja oppien jäykkyys. Lahko ajattelee jäsenen puolesta tarjoten valmiit mielipiteet. Mustavalkoinen maailmankuva: liikkeen opit ovat täydellisiä ja virheettömiä, niitä ei saa arvostella eikä tulkita. Toisenlaiset opit ja ajatukset ovat rappeutuneita ja pahoja. Oma yhteisö edustaa puhtautta, ulkomaailma pahuutta.
Ota tai jätä -mentaliteetti: jos haluaa kehittyä henkisesti, on hyväksyttävä kaikki, mitä liike tarjoaa.
Syyllistäminen: Jäsenen on etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön. Kriittiset ajatukset ovat syntiä ja osoittavat jäsenen olevan hengellisesti kehittymätön.
Vainoharhaisuus: Jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke)tiede, ja ennen kaikkea lahkosta lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet.
Maailmankielteisyys: Lahko näkee "maallisen" elämän lahkon ulkopuolella täysin arvottomana. Se väittää lahkoon kuulumattomien ihmisten joutuvan kuoleman jälkeen helvettiin tai syntyvän uudestaan huonoihin oloihin. Sillä on apokalyptinen visio, jossa maailmanloppu on lähellä ja vain lahkon sitoutuneet jäsenet pelastuvat.
Sensuuri: Johto rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin lahkosta. Suoran kiellon lisäksi sensuuri toimii usein epäsuorana ryhmäpaineena: kunnon jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa "maallisiin" tai "demonisiin" tiedonlähteisiin.
Ihmissuhteiden rajoittaminen: Paine hylätä eri tavalla ajattelevien ystävien ja omaisten seura, "entinen elämä" harrastuksineen ja ilonaiheineen. Jäsen eristetään ulkomaailmasta: entinen elämä ja ystävyyssuhteet ovat arvottomia. Jos sukulaiset tai vanhat kaverit arvostelevat yhteisöä tai sen oppeja, on parempi välttää heidän seuraansa. Jäsen painostetaan muuttamaan yhteisöön.
Uusien jäsenien värväys: Paljon painoa annetaan uusien jäsenien-
Peiteryhmät: kuinka suuri määrä lahkolla on sen määräysvaltaan kuuluvia ryhmiä, joilla on toinen nimi kuin lahkolla, esim. peiteyhtiöt ja "hyväntekeväisyysjärjestöt", joiden tosiasiallinen tarkoitus on tuoda lisää kannattajia ja rahaa.
Varakkuus: kuinka paljon rahaa ja/tai omaisuutta lahkolla on käytössään tai se pyrkii haalimaan; miten paljon jäseniä painostetaan lahjoittamaan omaisuuttaan lahkolle (esim. kymmenykset tuloista, "erikoiskolehdit", lahkolle testamentatut perinnöt). Liikkeen hyväksi on tehtävä jatkuvasti työtä ilman palkkaa ja lomapäiviä. Varoja hankitaan laittomasti tai eettisesti arveluttavin keinoin. Kalliita kursseja varten on otettava velkaa.
Poliittinen vaikutusvalta: kuinka paljon poliittista vaikutusvalta lahko haluaa tai on pystynyt hankkimaan esim. sijoittamalla jäseniään vaikutusvaltaisiin asemiin yhteiskunnassa.
Seksuaalinen manipulaatio: kuinka tarkkaan johtajat määräävät alaistensa seksielämästä.
Eroa harkitsevien painostus: kuinka voimakkaasti jäseniä pyritään estämään lähtemästä liikkeestä tai kuinka paljon entisiä jäseniä painostetaan liittymään takaisin lahkoon, esim. yöllisten puhelinsoittojen avulla.
Pelottelu: liikkeen hylännyt luopio kohtaa vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia, kuoleman jälkeen hän joutuu helvettiin, jälleensyntyy eläimeksi tms. Vain liikkeen sisällä voi pelastua.
Väkivallan hyväksyminen kun johto harjoittaa sitä tai on kyse liikkeen edusta.
Totisuus: kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua. Koskaan ei ehdi olla yksin. Osallistuminen ryhmän toimintoihin on pakollista. Jäsen joutuu alistumaan jatkuviin opin sisäistämiseen tähtääviin keskusteluihin ja luentotilaisuuksiin. Käännytystyö on velvollisuus.

Uskonnollinen manipulointi

Manipulointi (tai manipulaatio) tarkoittaa ihmisten mielten ohjaamista haluttuun suuntaan. Kyse ei ole normaaliin arkielämään kuuluvasta suostuttelusta, vaan paljon vahvemmasta pyrkimyksestä ohjailla toisten ihmisten elämää, usein vastoin näiden todellista etua. Valitettavasti ilmiö on hyvin tavallinen uskonnollisissa yhteisöissä.

Uskonnollisissa yhteisöissä elää usein vahva käsitys, että oma tapa uskoa on ainoa oikea ja muidenkin olisi syytä uskoa juuri samoin. Yhteisön jäsenet ajattelevat, että ulkopuolisten ihmisten elämä on vailla päämäärää ja johtaa kadotukseen. Sellaisen ilmapiirin vallitessa kiusaus levittää omaa uskoa keinoja kaihtamatta voi käydä liian suureksi.

Uskon levittäminen tarkoittaa juuri toisiin ihmisiin vaikuttamista. Käännyttäjä voi olla (ja luultavasti useimmiten onkin) vilpitön uskossaan ja arvella, että se mitä hän on tekemässä, on toiselle vain hyväksi. Mutta pyrkiessään käännyttämään toisen omaan uskoonsa esimerkiksi mustamaalaamalla yhteiskuntaa ja vaikenemalla oman yhteisönsä epäkohdista hän syyllistyy yhtä kaikki manipulointiin. Ystävällisillä eleillä on ennalta suunniteltu tarkoitus: houkutella yhteisöön uusi jäsen.

Mitä on terve elämä?

Tähän voi olla vaikeakin vastata. Voidaan ensinnäkin kysyä, mitä on terveys ja jopa mitä on elämä. Tärkeä asia terveys varmaankin useimmille on, sillä kysyttäessä elämän tärkeintä asiaa, monet vastaavat "terveys". Vaarallinen vastaus se kylläkin on, sillä eikö ole niin, että se on hänen jumalansa, mikä on hänelle tärkeintä elämässä.

Ja terveys on kuitenkin loppujen lopuksi huono jumala. WHO:n määritelmän mukaan terveys ei ole pelkästään sairauden puuttumista, vaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Ehkä voitaisiin vielä lisätä hengellinen hyvinvointi, sillä ihminen on bio-psyko-sosiaalis-hengellinen kokonaisuus. Terveeseen elämään sisältyy siis myös terve hengellisyys, terve usko.

Onko elämän tarkoitus olla huippuunviritetty, tehokas suorite?

Elämän tarkoitus on mielestäni tietyllä lailla vääristynyt länsimaisissa yhteiskunnissa. Suorittamista ja tehokkuutta jumaloidaan. Kiireen epidemia leviää. Jos jollain ei ole kiire, hän saattaa saada osakseen paheksuntaa, että hän on laiska. Raha ratkaisee kaiken. Elämän arvoa mitataan rahalla. Rahasta, omaisuudesta, tekniikasta ja tavarasta on tullut nykyajan epäjumalat. Monesti tuntuu, että tavaraa rakastetaan ja ihmisiä hyväksikäytetään vaikka ihmisiä pitäisi rakastaa ja tavaraa käyttää.

Kristityt sentään vielä jollain yleensä ymmärtävät. kuinka päin asia pitäisi olla. Tekninen kehitys on trimmannut ihmisestä sellaisen, joka osaa elää tässä ja nyt, mutta vain tavaran avulla. Ihmiset eivät kommunikoi enää kasvotusten, vaan tekstiviestien, sähköpostien ja chattien kautta. Intiimit ihmissuhteetkin vaihdetaan teknoerotiikkaan. Kehitysvammaiset halutaan abortoida etteivät he tulisi kalliiksi yhteiskunnalle.

Vanhukset saavat maata märissä vaipoissaan vanhainkodeissa koska he eivät tuota rahaa eikä heihin kannata sijoittaa. Kysytään, onko meillä varaa hoitaa sairaat ja vanhukset vaikka pitäisi kysyä että onko meillä varaa jättää heidät hoitamatta.

Huippuunsa viritetystä työpäivästä selvitäkseen monet lääkitsevät itseään kohtuuttomilla määrillä kahvia, että saa itsensä pysymään päivän virkeänä ja sitten illalla otetaan rauhoittavaa lääkettä, että voidaan jatkaa stressaavaa elämäntyyliä ja unohtaa elimistön hälytysmerkkinä liiallisesta stressistä oleva unettomuus. Uni saatetaan nähdä jopa haaskauksena, koska se on pois tehokkaasta ajasta.

Vapaa-aikaakin monesti sävyttää tehokkuus. Pitää ehtiä harrastaa mahdollisimman paljon kaikenlaista. Lapset eivät saa enää olla lapsia vaan heitäkin juoksutetaan pää kolmantena jalkana harrastuksesta toiseen, joissa heidän pitää ehkä kilpaillakin keskenään esim. urheilusuorituksissa. Mutta kukaan opeta lapsille mikä on oikein ja mikä väärin, jolloin nuorten arvopohja vääristyy ja he voivat esim. sortua käsittämättömän julmiin tekoihin.

Kiireensä keskellä ihminen ei ehdi kohdata toista ihmistä eikä omaa itseäänkään. Hän ei ehdi rakastaa. Rakkautta ja ihmissuhteita me kuitenkin eniten tarvitsemme, emme tavaraa. Yhteiskunnalliset ongelmamme eivät tule vähenemään niin kauan kuin kulttuurissamme vallitsee sairaalloinen kilpailun henki.

Terveysintoilukin voi saada uskonnollisia piirteitä. Terveyden ihannointi voi olla epäjumala. Meidän pitäisi hyväksyä se, että olemme kuolevia ja joka päivä lähempänä omaa kuolemaamme eikä kukaan elä täällä maan päällä ikuisesti. Lääketiedettä voidaan käyttää väärin sikäli, että medikalisoidaan eli lääketieteellistetään sellaisia asioita jotka oikeasti eivät ole lääketieteen ratkaistavissa. Joidenkin lääkärien "vapauttava sanoma" voi olla, että emme ole vastuussa virheistämme ja tekemisistämme.

Oli kyseessä sitten juopottelu, holtiton seksuaalikäyttäytyminen tai väkivaltaisuus, niin aina löytyy joku tohtori joka sanoo, että se johtuu vain hänen geeneistään tai aivojen välittäjäaineiden häiriöstä. Eli että minä en muka ole vastuussa vaan minut pahat geenini. Syntejämme ei tarvitse ottaa pois enää ripittäytymällä vaan lääkärintodistuksella, joka on nykyajan armonväline.

Terveysohjeet luterilaisuudessa

Luterilaisessa ajattelussa painotetaan sitä, että Jumalan ilmoitus koskee teologisia ja hengellisiä kysymyksiä, esim. kysymykset Jumalasta ja jumalayhteyden syntymisestä. Terveysohjeet kuuluvat etiikan eli elämänohjeiden ja elämäntaidon alueelle. Kirkolla ei ole niistä erityistä ilmoitusta, vaan ne ovat järjen ja omantunnon tietoa. Luterilainen kyllä arvostaa terveyttä, koska Jumala loi maailman ja antoi elämän, ja terveys on yksilön ja yhteisön olemassaolon kannalta hyvin tärkeä asia.

Mutta oikeita terveysohjeita hän ei saa ilmoituksesta, vaan lääketieteellisestä tutkimuksesta. Niinpä luterilaisen logiikan mukaan on selvää, että parhaat terveysohjeet saadaan lääketieteen ja terveydenhuollon asiantuntijoilta. Näin ollen luterilaisuudessa ei ole itse asiassa erityisiä terveysohjeita. Luterilainen hurskauselämä on synnyttänyt kuitenkin tiettyjä terveyteen liittyviä arvostuksia ja käytäntöjä.

Luterilaisuus arvostaa vaatimattomuutta. Luterilainen kristitty taistelee elintasokerskailua vastaan omassa elämässään. Tällä saattaa olla terveydellisiä vaikutuksia. Rukous ja hiljentyminen on myös osa kristillisyyttä. Rukous muuttaa ihmistä, koska se asettaa hänet omien tärkeimpien arvojen eteen. Se auttaa erottamaan oleellisen epäoleellisesta ja valheen totuudesta. Terveyden kannalta ainakin henkiselle ja sosiaaliselle terveydelle tästä on hyötyä. Tieteellisessä tutkimuksessakin on esimerkiksi todettu, että niillä, jotka käyvät säännöllisesti kirkossa, on vähemmän masennusta kuin niillä, jotka eivät käy.

Mietiskelevä elämänasenne voi auttaa stressin hallinnassa. Markuksen mukaan Jeesus kehotti seuraajiaan "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. (Mark. 6:31). Yksinäisyys, hiljaisuus, luonto ja taukojen merkitys auttavat jaksamaan kiireisen elämän keskellä. Raamattu puhuu myös lepopäivästä. Levon muistaminen on hyvin tärkeää ihmisen hyvinvoinnille.

Koko elämämme on Jumalan lahjaa. Jumala on antanut meille kehon ja hän on tarkoittanut, että me kunnioitamme sitä. Voimme itse vaikuttaa terveyteemme valinnoillamme. Oikeastaan olemme paljolti itsekin vastuussa siitä, mitä teemme kehollemme, kuinka hoidamme sitä. Jumalan tahdon mukaista tuskin on esimerkiksi se, jos tieten tahtoen tuhoamme terveyttämme esimerkiksi tupakoimalla, minkä tiedetään olevan terveydelle erittäin haitallista. Terveydestä huolehtiminen on luomistyöhön osallistumista.

Miksi luterilainen perinne ei ole kiinnostunut Raamatusta mahdollisesti löytyvistä terveysohjeista? Selitys löytyy tekstikohtien luonteesta ja luterilaisesta raamattuteologiasta. Raamattu sisältää suhteellisen vähän ja valikoidusti terveysohjeita. Mooseksen kirjoen kohdat koskevat esim. sallittuja ja kiellettyjä ruokia, kuukautisia, ihotautien diagnostiikkaa ja hoitoa.

Uudessa testamentissa terveysohjeet ovat vielä vähäisempiä. Arkijärki sanoo, että Raamatun terveysohjeet eivät monestikaan ole sellaisenaan mielekkäitä nykyaikana. Esim. 2500 vuotta sitten annetut hygieniaohjeet tuskin pätevät nykyisessä kaupunkikulttuurissa. Sianliha tuskin on epäterveellisempää kuin naudanliha. Raamatun ruokasäädökset ovat selvästi aikaansa sidottuja.

Luterilaisen raamattunäkemyksen mukaan Raamattua tulee tulkita se omasta historiallisesta ja kulttuurisesta asiayhteydestään käsin. Voidaan todeta, että VT:n teologit eivät perustelleet säädöksiään terveysnäkökohdilla, vaan uskonnollisilla. VT:n terveyssäädöksiltä näyttävät lait eivät olekaan oikeastaan terveyssäädöksiä, vaan uskontoon liittyviä tapoja. Niitä noudattamalla osoitettiin kuuluvan Israelin kansaan.

Uuden testamentit teologit katsoivatkin, että Mooseksen lait eivät koske kristittyjä, paitsi moraalisten säädösten (kuten 10 käskyä) osalta. Myös luterilaisuus pitää keinotekoisena sitä, että terveysohjeilta näyttävistä teksteistä tehdään velvoittavia terveyssääntöjä.

Psyykkinen sairaus ja usko

Ihmisen usko voi olla sairasta myös siksi koska ihminen on sairas. Esimerkiksi voidaan ottaa esim. ihminen joka sairastuu psykoosiin, esim. skitsofreniaan. Psykoosissa ihmisen todellisuudentaju järkkyy. Psykoottisella ihmisellä voi olla esim. kuuloharhoja tai hän voi olla vakuuttunut siitä, että häntä vainotaan (paranoidisuus). Sairauteen voi liittyä myös uskonnollisia harhaluuloja.

Ihminen voi esim. kuvitella kuulevansa Jumalan tai Saatanan puhuvan suoraan hänelle. Sairas ihminen voi myös pelätä tehneensä jokin hirvittävän synnin, esim. synnin Pyhää henkeä vastaan, josta häntä nyt rangaistaan. Vakavasti masentuneilla tällainen ajatus ei ole harvinainen. Psykoottinen ihminen voi myös kuvitella olevansa esim. Jeesus Kristus.

Psyykkisiä sairauksia on useanlaisia. Ihminen voi esimerkiksi käyttää päihteitä yrityksenä hillitä ahdistustaan, ja lopputuloksena on alkoholismi tai narkomania. Alkoholismissa ja narkomaniassa ihminen aiheuttaa käyttämillään aineilla aivoihinsa kemiallisia muutoksia, jotka vaikuttavat hänen tunne-elämäänsä ja käyttäytymiseensä ja tekevät hänet riippuvaiseksi noista aineista. Päihteet aiheuttavat sitä vakavampia muutoksia keskushermostoon, mitä enemmän ja kauemmin niitä käytetään.

Ihminen voi myös masentua tai ahdistua. Ainakin joka viides suomalainen on jossain elämänsä vaiheessa vakavasti masentunut. Depressiossa on eri asteita, jotka vaikuttavat ihmisen selviytymiskykyyn arkielämässä. Vaikein psyykkinen häiriö on psykoosi, josta edellä mainitsin.

Psykoosien taustalta on löydettävissä usein elimellisiä muutoksia aivoissa. Psykoosien hoito ei onnistu pelkällä psykoterapialla, vaan tarvitaan lääkkeitä. Ihmisellä voi olla myös luonnehäiriö eli psykopatia. Narsistinen luonnehäiriö voi olla esim. uskonnollisen yhteisön johtajalla, joka sairaalla, narsistisella tavalla haluaa manipuloida ja hallita yhteisönsä jäseniä.

Voiko psyykkisesti sairas tulla uskoon ja pysyä uskossa?

Kyllä voi. Psyykkisesti sairas on syntinen siinä kuin muutkin, ei enemmän eikä vähemmän syntinen kuin muut, ja tarvitsee syntien anteeksiantamusta ja pelastusta, jotka Jeesus on hänelle valmistanut niin kuin muillekin. Tie uskoon on kaikille sama: Jeesus ja syntien tunnustaminen hänelle ja anteeksiantamuksen vastaanottaminen.

Psyykkisesti sairaalta puuttuu yleensä sekä perusluottamus että perusilo. Siksi uskon monien ulottuvuuksien kokeminen on hänelle vaikeampaa kuin terveemmille. Kokemus ei kuitenkaan ole pelastumisen ehto vaan sen seuraus ja sellaisena aina vajavainen. Luottamus ei ole kokemuksesta riippuvainen.

Voiko uskova sairastua psyykkisesti?

Voi. Kuten kuka tahansa, uskovakin voi joutua niin kovalle rasitukselle, ettei hän jaksa psyykkisesti. Uskova voi myös kantaa rasitteenaan alttiutta psyykkiseen sairauteen, joka voi puhjeta sille suotuisissa eli terveyden kannalta epäsuotuisissa oloissa vaikeissa onnettomuustilanteissa, stressissä yms:ssa.

Voiko usko parantaa psyykkisen sairauden?

Joskus voi, mutta harvoin välittömästi ketään, eikä etenkään psykooseja. Psyykkisen sen paremmin kuin fyysisenkään parantumisen "paikkoja" eivät ole parantamiskokoukset eikä mielentilan ja tunteiden kiihdyttäminen. Usko antaa sekä sellaisia malleja että sellaista voimaa, että ihminen voi irtautua vääristyneistä ajatuksistaan. Useimmiten se ei tapahdu hetkessä eikä nopeasti, vaan se vaatii pitkän prosessin, niin kuin kehityshäiriö on syntynytkin pitkän ajan kuluessa.

Ihmeet ja merkit, äärikarismaattisuus

Uskontoon ja hurskauteen verhottu ylpeys on vielä salakavalampaa kuin maallisen elämän keskellä esiintyvä ylpeys. Kun ihmiset muistelevat Jeesuksen opettaneen "Te siis tunnette heidät heidän hedelmistään." (Matt 7:20), voi tulla ensinnäkin mieleen Paavalin mainitsemat Hengen hedelmät. Sitten voi ajatella esim. puhujasta "Tuo puhuja hymyilee kauniisti ja näyttää lempeältä ja ystävälliseltä ja saa aikaan mukavan ilmapiirin tänne kokokseen".

Tämän täytyy olla oikeaa opetusta. Vaarana kuitenkin tässä on, että kiinnitetään huomiota enemmän tunnelmaan kuin opetuksen sisältöön. Miellyttävä käytös ei kuitenkaan suinkaan takaa raamatullista opetusta. Hengellistä tilaisuutta ja puhetta ei tulisi arvioida sen mukaan, onko tunnelma tilaisuudessa miellyttävä ja tapahtuiko ihmeitä, vaan sen mukaan, mitä siellä opetetaan.

Ihminen on usein hyvin kiinnostunut ihmeistä ja merkeistä ja vaatii niitä uskon ehtona. Ylihengellisyys eli tietynlainen yltiökarismaattisuus erottaa usein ns. ihmelahjat (mm. kielilläpuhuminen, kielten selittäminen, profetoiminen, sairaiden parantaminen) muista armolahjoista ja pitää näitä lahjoja muita tärkeämpinä. Kummallisimpia lienevät ns. nauruherätyksen kokoukset, joissa nauretaan hysteerisesti, täristään, vapistaan ja karjutaan leijonan tavoin.

Vetovoima lienee niiden eksoottisuudessa. Ihmisen uskonnollisuus haluaa aina vain lisää mitä kummallisempia ilmiöitä. Hengessäoksentamistakin kuulemma jo esiintyy joissain piireissä. Mutta ei Raamatussa puhuta mitään tällaisista ilmiöistä seurakunnan rakentumiseksi.

Äärikarismaattisen liikkeen varsinainen eksytys ja vaara ei ole kuitenkaan ilmenemismuodoissa, vaan evankelisen uskon tuhoamisessa. Äärikarismaattinen opetus vie ihmisen lopulta pois Kristuksesta etsimään uskon lepoa, lohdutusta ja varmuutta kokemuksista ja ihmeistä. Kun ihminen sitten saa "voiman", kokee jotakin ihmeellistä tai kaatuu, hän tulee onnelliseksi, sillä hän kokee nyt olevansa armoitettujen joukossa. Kun perkele tulee kiusaamaan tällaista sielua kuolinvuoteella, on edessä epätoivo. Koko uskonkilvoitus on edelliset lähes 2000 vuotta ollut siinä, että turvaudutaan vain Kristukseen, joka on tehnyt työnsä valmiiksi ennen meitä ja meidän ulkopuolellamme. Mutta nyt etsitään uskon tukea ihmeellisyyksistä.

Lakihenkisyys ja rakkautena vaikuttava usko

Monet ns. uskovat keskustelevat paljon mm. siitä, joutuvatko homot helvettiin, saako eronnut mennä uudestaan naimisiin, onko abortti aina väärin, voiko uskova ottaa saunaoluen yms. Eli kun puhutaan synnistä niin valitettavasti monelle "uskovaiselle" tulee ensin mieleen esim. jotain seuraavaa (paljastaen hänen varsin pinnallisen syntikäsityksen):

homous
alkoholi
tupakka

Ja sitten kuvitellaan, että kun itsellä nämä asiat ovat ok, niin sittenhän ollaan lähes synnittömiä tai ainakin "mallikelpoisia" uskovia!

Mutta Jumala on rakkaus (1. Joh 4: ja usko Jumalaan tulisi aina olla rakkautena vaikuttavaa uskoa (Gal. 5:6 "Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko".) Siksi mielestäni syntiä on erityisesti kaikki se, mikä on rakkaudettomuutta lähimmäistä kohtaan. Eli mielestäni jos nyt syntiluetteloita halutaan tehhdä, niin siinä pitäisi olla ainakin seuraavat:

vihamielisyys
pahansuopaisuus
kateus
väkivaltaisuus
yleinen rakkaudettomuus
julmuus
ahneus
pahan puhuminen toisista
katkeruus
itsekkyys
omahyväisyys
välinpitämättömyys muita ihmisiä kohtaan
suvaitsemattomuus muita ihmisiä kohtaan
ahdasmielisyys
hengellinen kapeakatseisuus, jonka mukaan vain minulla ja meidän kirkkokunnallamme on totuus ja oikea oppi
vallanhimo
omavanhurskaus

Valitettavasti vain usein helpompaa on tuomita toisenlaista elämäntyyliä noudattava helvettiin kuin nähdä pahuus ja itsekkyys omassa sydämessään. Eli mielestäni meidän tulisi olla hyvin varovaisia arvostellessamme toisten ihmisten elämäntyyliä.
Mistä sitten voi arvioida, onko joku Herran käytössä?
Mielestäni esim. seuraavat tuntomerkit eivät ole todisteita siitä, että joku on Jumalan käytössä:

tuomitaan toinen ihminen helvettiin, jos hänen elämäntyylinsä poikkea omasta
työnnetään traktaatti jokaisen vastaantulijan käteen
huudetaan megafonilla kadulla: "Joudutte helvettiin ellette tee parannusta"
ajetaan riivaajia ulos kaikista mielenterveysongelmaisista ihmisistä
tuomitaan toinen ihminen helvettiin, jos hänen elämäntyylinsä poikkea omasta
tuomitaan toinen ihminen helvettiin, jos hänen opilliset mielipiteensä poikkeavat omasta
kuvitellaan itsellään olevan koko totuus

Menestysteologia

Erityisen ärsyttävää on menestysteologia. Se on itse asiassa kristillisen uskon ja materialismin ja bisneksen kohtalokasta sekoittamista. Se tarkoittaa ajattelua, jonka mukaan uskosta seuraa aina taloudellista menestystä ja ajallista onnea. Tätä saatetaan käyttää myös julistuksessa houkuttimena tyyliin: "kun teet uskonratkaisun, niin ongelmasi kaikkoavat, saat rahaa, menestystä, terveyttä ja ystäviä". Menestysteologian juuret ovat kalvinismissa, vaikka Calvin ja Zwingli eivät varsinaisesti menestysteologiaa opettaneetkaan. Lutherin ristin teologia on täysin toisenlaista. Sen mukaan Jumalan läsnäolo kätkeytyy usein vastakohtaansa, kuten sinne, missä on sairautta, kärsimystä, syntiä ja heikkoutta.

Menestysteologian mukaan Jeesus jo paransi kaikki sairaudet ja meidän pitää vain uskoa se, niin emme sairastu, tai jos kuitenkin sairastumme, niin paranemme jos vain uskomme tarpeeksi. Tämä oppi on hengellistä väkivaltaa ja julmuutta.

Jeesus on kyllä kantanut kaikkien kaikki sairaudet. Juuri ne surmasivat hänet, fyysisesti ja psyykkisesti ehjän ja terveen ihmisen. Hänen terveeseen ruumiiseensa Jumala antoi tulla kaikkien niiden kauheiden sairauksien, jotka Jeesus oli aikaisemmin parantanut ja jotka ihmiset kaikkina aikoina ovat kokeneet ja tulevat kokemaan. Hiukan kärjistetysti sanoen ristillä Jeesuksen ruumiissa oli spitaali, reuma, epilepsia, sydäninfarkti ja syöpä. Jeesukseen eheään psyykeeseen Jumala siirsi kaikkien skitsofreenikkojen mielen hajoamiset, kaikki pelkotilat, kaiken manian ja kaiken masennuksen. Jeesus koki ne.

Siksi hän ymmärtää jokaista fyysisesti ja psyykkisesti sairasta ja rakastaa heitä. Hän ei kuitenkaan paranna heitä välttämättä heti. Sen sijaan hän kutsuu heitäkin ensin uskomaan ja luottamaan häneen ja siten löytämään ikuisen pelastuksen. Sen yksi seuraus on ruumiin ylösnouseminen eli ruumiin ja sielun luominen ikuisesti uudeksi. Ylösnousseessa, kirkastuneessa ihmisessä, joka tässä elämässä oli uskonut Jeesukseen syntisenä ja sairaana, ei silloin ole oleva mitään syntiä eikä mitään sairautta, vaan hän on oleva ikuisesti terve ja ehjä. Jeesus sanoo siitä. "Katso, uudeksi minä teen kaikki" (Ilm 21:5).

Sama menestysteologia opettaa, että rukoilkaa Jumalalta Rolls Roycea ja rahaa niin hän kyllä antaa niitä. Hyi olkoon, sanon minä.

Hengellinen show

Samoin vastenmieliseksi koen yleensäkin hengellisen show:n. Se on mielestäni pelleilyä pyhillä asioilla. Esim. monet Amerikasta tulevat "megasaarnaajat" rakentavat hienon show:n valo-, ääni- ja savuefekteineen ja suurkuoroineen ja jopa keräävät pääsymaksua, ennenkuin "yleisö" pääsee "show":ta katsomaan. Sitten he käyttäytyvät lavalla kuin olisivat suorassa yhteydessä Jumalaan, manipuloiden ihmisiä.

Suomessa viimeksi kesällä 2001 vieraillut Benny Hinn edustaa mielestäni menestysteologiaa ja yltiökarismaattisuutta. Hänen ulkoinen olemuksensa on viimeisen päälle sliipattu. Kallis puku, silkkisolmio, kiiltonahkakengät, isot kultasormukset ja säihkyvä hiuslakka viestittävät että hyvin menee. Hinn opettaa: "Jos taistelet sairautta vastaan yhtä lujasti kuin syntiä vastaan, tulet terveeksi." Hän lupasi "parantumiskokouksessaan": "Jokainen oikein toimiva voi kävellä täältä tänä iltana terveenä ulos". Parantumiseen liittyy kuitenkin ehto: "Jumala on jo parantanut sinut, sinun täytyy ottaa vain parantuminen vastaan". Jos ihminen jää sairaaksi, se on hänen oma vikansa, opettaa Hinn.

Ylistämisen väärinkäyttö

Ylistämisestä mainittakoon, että monissa kokouksissa aluksi on pitkä ylistyshetki, jonka aikana "valmistaudutaan" Jumalan läsnäoloon ja lopuksi "kutsutaan" Pyhä Henki paikalle. Sitten luvataan parantaa kaikki sairaat ja kokouksen päätyttyä monet sairaat poistuvat hiljaa, pettyneinä paikalta. Valittavasti monet ihan oikeasti uskovat, että tällaisella ihmisten manipuloinnilla on jotain tekemistä Jumalan kanssa. Mutta Jumalaa ei ylistetä siksi, että hänet saataisiin paikalle tai toimivaksi, vaan siksi, että hän on paikalla. Pyhä Henki on paikalla ja toimii tunnelmasta riippumatta. Hän on paikalla siellä, missä seurakunta on koolla Jeesuksen nimessä: Jumalan sanan, rukouksen ja ehtoollispöydän ääressä. Oikea ylistäminen ei siis ole tietynlaisen tunnelman saavuttamista tietynlaisilla tekniikoilla.

Vuolaat rukoukset

Vuolaista rukouksista mainittakoon, että Jeesus varoitteli tällaisesta ja opettikin varsin lyhyen "Isä meidän" rukouksen, jota rukoillessa ei kylläkään pääse kokemaan itseään niin uskovaiseksi ja hengelliseksi. Kiitosrukoukset voivat olla erityisen vaarallisia. Fariseuksen kiitosrukouskin (Luuk 18:11-13: Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana.

Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!') vain ilmensi hänen omavanhurskauttaan, joka oli vain paketoitu rukouksen muotoon. Oletko muuten koskaan kokeillut keskeyttää jonkun yökköfarisealaisen rukouksen, joka kuuluu esim. seuraavaan tapaan: "Me kiitämme sinua Herra siitä, että me saamme olla sinun temppelissäsi ja tuntea sinun tiesi Herra ja vaeltaa sinun hyvissä teoissasi ja olla todistuksena maailmalle sinun rakkaudestasi Herra. Herra sinä näet tämänkin ihmisen, joka vielä vaeltaa synnin ja itsekkyyden poluilla..."

STOP tuollaiselle! Haluaisin sanoa tällaisille rukoilijoille, että olkaa hyvä ja menkää muualle pullistelemaan, jos ette pysty seisomaan Jumalan edessä niin että tuntisitte syntisyytenne ja viheliäisyytenne. Kokeilkaapa, niin huomaatte miten herkkiä ihmiset ovat rukoustensa arvostelulle. Se on lihauskovaisten mielestä Jumalan sanaa, vaikka se vuotaakin heidän omasta suustansa.

Varmin todiste Jumalan läsnäolosta taitaa loppujen lopuksi olla rakkaus, sillä: Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room 13:10)
Aamen.

Lähteitä:

Jari Kekäle: Pyhän Hengen Tie. Perussanoma Oy
Kari Kuula: Terveysohjeet luterilaisuudessa. Suomen lääkärilehti 9/2000 s.1007-1010
Raimo Mäkelä: Voiko psyykkisesti sairaalla olla terve usko? http://www.sro.fi/sanaan/radioluennot/rm_psyyke.htm
Franz Pieper: Kristillinen dogmatiikka. Sley-Kirjat
Raimo Tuomainen: Tehokas elämä -medikalisaatiosta uupumukseen. Suomen lääkärilehti 1/2002 s. 83-87
Risto Soramiehen tekstiä internetissä koskien karismaattista nykysuuntausta ja sen perustavia elementtejä
Uskontojen uhrien tuki ry:n kotisivu: http://www.uskontojenuhrientuki.fi

http://teppov.mbnet.fi/terveusk.htm