Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Näkökulma lehti : Aitomaa
SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? EmptyTänään kello 7:39 am kirjoittaja Admin

» KristitynFoorumi: Nettilehti Näkökulma: Uusi apostolinen uskonpuhdistus
SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? EmptyTänään kello 7:36 am kirjoittaja Rea Aalto

» Karismaattinen liike: väärät opit mukana jo alusta alkaen. Luento Laukaa, "Kansani horjuu kahtaalle" -seminaari 5.8.2016
SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? EmptyTänään kello 7:20 am kirjoittaja jarrut

» Maan päällä Taivaallisissa
SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? EmptyTänään kello 6:08 am kirjoittaja jarrut

» Paavo Hiltunen / Uusi maailmanjärjestys
SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? EmptyEilen kello 3:42 pm kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Raamattu: Väärät profeetat
SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? EmptyEilen kello 3:22 pm kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Päivän Sana! Vähäsarja
SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? EmptyEilen kello 9:36 am kirjoittaja Stiina

» PEUKUTUS 28.3.20
SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? EmptyMa Maalis 30, 2020 12:03 pm kirjoittaja Hellevi

» Herra tekee ihmeitä ilman määrää?
SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? EmptyMa Maalis 30, 2020 11:40 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

Huhtikuu 2020
MaTiKeToPeLaSu
  12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930   

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit


SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty Ti Syys 17, 2019 5:09 am


Uskon peruskysymykset
Pekka Huhtinen, TT

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?




1
Johdanto


Luterilaisen kirkon kannalta sakramenttiopilla on syvästi kirkkoa profiloiva merkitys. Samaa voidaan tietysti sanoa myös katolisen ja ortodoksikirkon kannalta, joskin näiden sakramenttioppi on huomattavan erilainen sekä keskenään verrattuna että ennen kaikkea luterilaisen kirkon oppiin verrattuna.


2.
Sakramenttikäsite ja sakramenttioppi



Käsite sakramentti ei sellaisenaan esiinny Raamatussa, vaan se tulee kreikankielisestä sanasta mysteerion, mysteeri, salaisuus.1[1]Varsinkin kirkkoisä Tertullianus (n. 160–220 ) kääntää kreikasta sanan mysteerion säännöllisesti latinalaisella sanalla sacramentum. Mysteerion tarkoittaa raamatullisessa kielenkäytössä Jumalan eskatologista pelastustoimintaa Kristuksessa. On merkille pantavaa, että apostoli Paavalin opetuksen mukaan apostolisen viran olemukseen nimenomaan kuuluu toimia kirkossa ”Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina”(1.Kor.4:1).

Sakramenttien käytännön muotoutumisesta on useita teorioita. Niin sanottu uskonnonhistoriallinen koulukunta edustaa näkemystä, jonka mukaan sakramenttioppi olisi peräisin hellenistisestä maailmasta, sen mysteeriuskonnoista. Kuitenkin on selvästi nähtävissä, että Jeesuksen asetuksen mukainen kastekäytäntö ja ehtoollisen vietto, jotka poikkeavat sisältönsä vuoksi ratkaisevasti mysteeriuskontojen menoista, kuuluivat alusta alkaen luonnollisena ja olennaisena osana alkuseurakunnan elämään.


Toisen teorian mukaan sakramenttioppi perustuu juutalaisuuteen ja VT:n esikuviin, joita olisi pidettävä uuden liiton sakramenttien representaatioina. VT:n esikuvien ja Uudesta testamentista nousevan sakramenttiopin välillä on epäilemättä löydettävissä selviä yhtymäkohtia. Itse asiassa Uudessa testamentissa korostetaan vanhan liiton ja uuden liiton välistä yhteyttä sakramenttiopin yhteydessä. Tämä käy selkeästi ilmi Paavalin typologisesta, Kristuskeskeisestä tulkintatavasta (ks. 1.Kor.10:1–11).
------------
1[1]Huom. latinassa sana sacramentum tarkoittaa valantekoa ja oikeudenkäynnissä käytettyä eri osapuolten temppelille maksamaa rahasummaa. Edellisessä on nähty yhtymäkohta valaan, jossa sitoudutaan Kristuksen sotapalvelukseen. Ks. Teinonen 1975, 248.


Viimeinen muokkaaja, jarrut pvm Ti Syys 17, 2019 6:16 am, muokattu 1 kertaa
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2433
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty Ti Syys 17, 2019 5:38 am

Kasteen sakramenttiin viittaa typologisesti VT:ssa Jumalan asettamana liiton merkkinä käytetty ympärileikkaus (Gen.17:10–14) ja ehtoolliseen puolestaan Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi asetettu pääsiäisateria, johon liittyi virheettömän karitsan syöminen ja veren sively (Ex.12:1–27). Kuitenkaan emme tee oikeutta UT:n sakramenttiopetukselle, ellemme alleviivaa sen erityisluonnetta. Uuden testamentin sakramenttiopille on ominaista se, että sakramentit (kaste ja ehtoollinen) liittyvät kiinteästi Kristuksen pelastustekoon ja siten koko kristilliseen soteriologiaan. Sakramentit ovat todistuksena Kristuksen pelastavan toiminnan nykyistymisestä(huom. sakramentit armonvälineinä) kristillisessä kirkossa, ja sakramentteihin liittyy erottamattomasti eskatologinen ulottuvuus (ks.1.Kor.11:26–29; Room.6:2–11).

Jo ennen kuin voitiin puhua sakramenteista myöhemmässä terminus tecnicus -merkityksessä, löytyy kirkkoisä Augustinukselta määritelmä sakramentin olemuksesta: Augustinuksen mukaan se on ’näkymättömän todellisuuden (res) näkyvämerkki (sig-num)’tai ’näkymättömän armon näkyvä -muoto’. Vasta keskiajalla varhais-skolastiikan aikakaudella (1100–), josta ajasta alkaa kristillisten opinkappaleiden järjestelmällistäminen Aristoteleen logiikan ja dialektiikan avulla, alkaa vakiintua sakramentti teknisenä terminä ja alkaa esiintyä käsitys seitsemästä sakramentista (7-luku ensi kerran virallisesti Lyoni konsiilissa 1274). Pian tämän jälkeen (1200-luvulla) aletaan puhua myös sakramenttien armonvälineluonteesta. Tuomas Akvinolainen (1225–1274) korosti sak-ramentin causa instrumentalis luonnetta suhteessa causa principalikseen, joka on itse Jumala.


Armon sisältymistäitse sakramenttiin ja sen välittymistäsakramentin kautta ei pidetty lainkaan itsestään selvänä. Esimerkiksi fransiskaanikoulukunnan edustaja Duns Scotus (n. 1250–1308) opetti, ettäsakramentaaliset symbolit toimivat vain armon vas-taanottamisen valmistajina, mutta itse armon antaa Jumala suoraan ihmiselle. Kuiten-kin käsitys sakramenttien sisältämästäja välittämästäarmosta yleistyi ja vahvistettiin Firenzen kirkolliskokouksessa 1439, jossa todettiin, ettäsakramentit sisältävät armon ja jakavat sen niille, jotka ottavat ne arvollisesti vastaan. Sakramentin toteutumiseen to-dellisena sakramenttina tarvitaan materia (näkyväpuoli), forma (sanat) ja jakaja (kirkon omassa tarkoituksessa). Yhdenkin em. puuttuessa jää sakramentti toteutumatta.

3.
Sakramentit eri kirkkokunnissa

Sakramentteja olisi enemmän tai vähemmän kuin seitsemän.2[2]Tosin niin roomalaiskatolisen kirkon kuin idän kirkon piirissä kasteen ja ehtoollisen sakramenteilla katsotaan olevan muita sakramentteja painokkaampi (sacramenta principalia) merkitys, mikä perustuu siihen, että nämä ovat suoraan Kristuksen asettamia sakramentteja ja niihin liittyvät näkyvät merkit. Roomalaiskatolisen sakramenttiopin korostuksiin kuuluu se, että sakramentti vaikuttaa aina (opus operatum), kun sakramentti asianmukaisesti (materia, forma, jakaja) toimitetaan, riippumatta sakramentin toimittajasta tai vastaanottajasta.  

Reformaation tuloksena käsitys sakramenteista muuttui. Luterilaisilla, samoin kuin anglikaaneilla, on vain kaksi sakramenttia. Uskonpuhdistusrintaman hajaantumiseen vaikutti osaltaan paljon juuri eroavuudet sakramenttiopissa. Protestanttisissa kirkoissa on havaittavissa verrattain suuri sakramenttiopillinen kirjo. Sakramenteille annetaan olennaisesti toisenlainen sisältöja rooli kirkon ja yksittäisen kristityn elämässäkuin katolisessa, ortodoksisessa, anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa.

Esimerkiksi Zwinglin mukaan sakramenteissa ei saada mitään Jumalalta eli ne eivät ole armonvälineitä syvällisessä merkityksessä, vaan lähinnä uskon ilmaisemisen merkkejä(signa) ja Jumalan rakkauden symboleja. Kasteen merkitys miellettiin siten lähinnämerkiksi, jonka kautta sitoudutaan elämän parannukseen ja seuraamaan Kristusta. Ehtoollinen merkitsi lähinnä muistoa ja läsnäoloa, mutta ehtoollisessa ei tapahdu Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen, vaan hänen hyvien töittensä vastaanottaminen. Ehtoollinen merkitsee siten hengellistä siunausta.

3[3]Calvin puolestaan myöntää sakramenteille armonvälineluonteen, mutta rajoitetusti. Sakramentit ovat Calvinin mukaan paitsi symboleja, myös armon pantteja ja sanan vahvistajia, mutta niissä itsessään ei ole salattua voimaa, vaan ne vaikuttavat vain valittuihin (huom. predestinaatio-oppi). Lapsikasteen kohdalla vallitsee calvinilaisuudessa käsitys, jonka mukaan lapsikastetta pidetään oikeana, mutta lapsikasteen tarkoituksena on osoittaa lasten olevan uskovien siemenelle annetun lupauksen perillisiä, jotta he kasvettuaan kasteensa lahjan tajutessaan tulisivat sen lahjasta osallisiksi (Geneven katekismus).4[4]

Suhteessa ehtoolliseen reformoiduissa tunnustuksissa olennaisin ero luterilaiseen ehtool-lisoppiin nähden on Kristuksen läsnäolon käsittämisessä. Siinä, missäreformoidut tunnus-tavat ”hoc significat”(Tämämerkitsee), siinäluterilaiset tunnustavat ”hoc est”(tämäon). Reformoiduissa kirkkokunnissa korostetaan ehtoollisen antamaa ravintoa, siunausta, voi-maa, jumalayhteyttäja keskinäistäyhteyttä, mutta luterilaiselle ehtoollisopille keskeisen tärkeäKristuksen todellisen läsnäolon ja syntien anteeksiantamuksen merkitys eivät ole ainakaan korostetusti esillä.
----------
2[2]Ks. Mannermaa 1975, 130–131. Mannermaa toteaa, ettäkatolisen kirkon sakramenttiopissa ei ole Tren-ton jälkeen tapahtunut olennaista muutosta

.3[3]Tiililä1963, 296–298.4[4]

Tiililä1963, 296–298. Tiililän mukaan Calvinin kastekäsitykseen vaikuttipaljolti predestinaatio-oppi. Uskovien lapset ovat jo lupauksen mukaan Kristuksen ruumiin jäseniäja siten kasteen merkitykseksi koros-tuu juhlallinen seurakuntaan ottamisen merkki. Sama 298.



Joissakin protestanttisissa ryhmittymissä sakramentteja ei käytetä lainkaan (esim. kveekarit ja pelastusarmeija) tai näiden ryhmittymien jäsenet saattavat vastaanottaa sakramentteja toisissa kirkoissa tai ryhmittymissä. On merkille pantavaa, että ns. kristillisperäisissä nationalistisissa kirkkoliikkeissä, joita syntyi Japanissa viime vuosisadalla (1900–) kymmenittäin, sakramenteilla on joko marginaalinen merkitys tai ne on hylätty kokonaan.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2433
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty Ti Syys 17, 2019 5:51 am

4.
Luterilainen sakramenttioppi


Edellä on jo viitattu luterilaisen sakramenttiopin korostukseen. Sakramenteissa uskotaan olevan Kristuksen todellisesti läsnä. Sakramenttien lukumääräinen rajoittaminen kahteen perustuu siihen, että sakramentilta edellytetään ensiksi sitä, että ne perustuvat Kristuksen omaan asetukseen ja armon lupaukseen, ja toiseksi sitä, että niihin liittyy näkyvä(rituaalinen) puoli, mitkä ehdot toteutuvat sekä kasteessa että ehtoollisessa.5[5]Siten sakramentit eivät ole vain ulkoisia merkkejä Jumalasta, hänen armostaan ja teoistaan, vaan niissä itsessään välitetään sakramentin vastaanottajalle Jumalan armo.
Jumala itse toimii sanan ja sakramenttien kautta jakaen armoaan.

Augsburgin tunnustuksessa todetaan kasteesta(IX)
:”Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon. Ne tuomitsevat kasteen uusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.

”Ehtoollisesta(CA X): ”
Herran ehtoollisesta seurakuntamme opettavat, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa todella läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat. Toisin opettavat ne hylkäävät.

”Sakramenteistaja niiden käytöstä yleisesti (CA XIII):”
Sakramenttien käyttämisestä seurakuntamme opettavat, etteivät sakramentit ole asetetut ainoastaan julkisen tunnustautumisen merkeiksi ihmisten kesken. Pikemminkin ne ovat merkkejä ja todistuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitäkäyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille.”6[6

--------

5[5]Rippiä pidettiin aluksi myös sakramenttina, mutta em. kriteerien perusteella sen sakramentillinen asema lakkasi luterilaisuudessa. Sen sijaan ripin merkitys on aina ollut aidossa luterilaisuudessa tärkeä ja paljon käytössä. Huom. tunnustuskirjojen lausumat myös ordinaation mahdollisesta sakramentaalisuudesta. Ks. CA; Apol. 13:10–11.

6[6]Uskosta tunnustuskirjoissa opetetaan:”Edelleen ihmisille muistutetaan, ettei sana 'usko' tarkoita ainoastaan historiallista tietoa, jollainen jumalattomilla ja Perkeleelläkin on, vaan se tarkoittaa uskoa, joka ei kohdistu ainoastaan historiallisiin tapahtumiin, vaan myös niiden vaikutukseen, nimittäin oppiin syntien anteeksiantamisesta. Sen mukaan meillon Kristuksen kautta armo, vanhurskaus ja syntien anteeksiantamus. (CA XIV)
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2433
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty Ti Syys 17, 2019 6:04 am

Vähässä katekismuksen opetus kasteen sakramentista:


”Mitäon kaste?
Vastaus: Kaste ei ole pelkkäävettä, vaan Jumalan käskyyn sisältyvä ja Jumalan sanaan yhdistetty vesi.Mikä sitten on tämä Jumalan sana? Vastaus: Se minkä Herramme Jeesus Kristus lausuu Matteuksen viimeisessä luvussa: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

Toiseksi. Mitä kaste antaa ja hyödyttää?

Vastaus: Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.Mitkä ovat nämäJumalan sanat ja lupaukset? Vastaus: Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Kolmanneksi. Miten vedellävoi olla näin suuri vaikutus?
Vastaus: Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Tiitukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma.

"Neljänneksi. Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee?

Vastaus: Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.

Missä se on kirjoitettuna?

Vastaus:Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: "Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2433
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty Ti Syys 17, 2019 6:15 am

Vähän katekismuksen opetus ehtoollisesta:


”Mikä on alttarin sakramentti?

Vastaus: Se on leipään ja viiniin sisältyvä Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Hän on sen itse asettanut meidän, kristittyjen, syötäväksi ja juotavaksi.

Missä se on kirjoitettuna?

Vastaus: Pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas sekä pyhäPaavali sanovat näin: "Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkääse
minun muistokseni.

"Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää?

Vastaus: Se käy ilmi sanoista "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.

Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta?

Vastaus: Syöminen ja juominen eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Nämä sanat yhdessä ruumiillisen syömisen ja juomisen kanssa ovat sakramentin keskeinen kohta. Se joka nämä sanat uskoo, omistaa sen mitä ne sisältävät ja lausuvat, nimittäin "syntien anteeksiannon".

.Kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti?

Vastaus: Paastoaminen ja ruumiillinen valmistautuminen ovat kyllä hyvää ulkonaista kurinalaisuutta, mutta todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: "teidän edestänne
annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko tai joka epäilee niitä, sillä sana "teidän edestänne" ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä.


5.Lopuksi

Sakramenttiopin korostamisessa ei ole kyse ritualismin korostamisesta tai omakohtaisen uskon merkityksen väheksymisestä. Sakramentit liittyvät yhdessä sanan julistamisen kanssa erottamattomasti kristillisen kirkon elämään. Sakramenttien vaikutus ei ole maagista, vaan sakramenteissa toimii Jumala itse näkyvällä ja salatulla tavalla. Usko ja sakramentit liittyvät toisiinsa. Uskolla vastaanotetaan sakramenteissa jaettava lahja ja siunaus.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2433
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Erilaisuuksista huolimatta

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty Ti Syys 17, 2019 6:56 am

Kopioin tämän kirjoituksen tänne https://sti.fi sivustolta, siksi, että Vapaasanalla on eri taustaisia lukijoita ja kirjoittajia. Minulla itselläni on alkujaan Luterilainen tausta, minut kastettiin vauvana ja olen käynyt rippikoulun. Synnyin Luterilaiseen perheeseen ja sukuun.

Usko Jeesukseen Kristukseen pelastajana sai kasvaa Helluntaikirkossa, vieraalla maalla. Olen kiitollinen siitä ajasta, jonka sain kasvaa yhdessä uskonystävien kanssa, jotka vieläkin ovat sisariani ja veljiäni, vaikka en enää helluntaikirkon jäsen olekaan.

Paljon on erilaista Luterilaisten ja Helluntailaisten oppien ja opetusten välillä, mutta Jeesus Kristus on sama, Jumalan Sana, Raamattu, on yhteinen, uskomme perusta. Opit vaihtelevat, silti Raamatun Jumala antoi ainokaisen Poikansa kaikkia ihmisiä varten, että ei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2433
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja Morosus lähetetty Ti Helmi 25, 2020 5:18 pm

Oma taustani on uskonnoton koti. Esikoulussa ja koulun alaluokilla kuulin evankeliumin, kun se vielä -70 luvulla kuului opetussuunnitelmaan. Syntyi lapsen usko.
Varsinaisesti uskoon tulin vasta aikusiällä ja luterilaisuudessa on pääsääntöisesti sellaista mitä allekirjoitan.
Tällä foorumilla on paljon sellaista opetusta tarjolla ; jonka kanssa olen ollut tekemisissä; eli Aitomaa, Lievonen, Malk, Nieminen, Peltola,...

Paljon olen opetusta saanut jo edesmenneiltä Arkkipiispa Gustaf Johanssonilta ja professori Osmo Tiililältä. Tuotteliaita painettujen kirjojen saralla molemmat.
Jälkimmäiseltä nimimerkki lainattu, kun hän ei sitä enää tarvitse.
Ei niin; että ajattelisin olevani yhtä huikea ymmärrykseltäni, vaan nimimerkki kuvaa allekirjoittanuttakin hyvin.
Eli vanha äreä äijä; mitä se vapaasti suomennettuna ymmärrykseni mukaan tarkoittaa.

Kaste ja ehtoollinen. Raamatullisia molemmat.
Sakramenteista heräsi keväällä ajatus, jonka nyt rohkenen tuoda esiin toivoen kuitenkin, etten aiheuttaisi sillä mielipahaa kenellekään.
Olen seurannut lähetyshiippakunnan ja Concordia yhdistyksen; joiden parissa on ystäviäni; painotuksia.
Itseäni alkoi yhä enemmän ja enemmän häiritsemään näiden kahden sakramentin; kaste ja ehtoollinen alituinen painottaminen. Ja julkaistut kirjat, joista näistä aihepiiristä opetetaan satoja ja satoja sivuja.
Sen sijaan; niiden saaneen minut vakuuttumaan aihepiirin opetuksesta kävikin päinvastoin.

Koen sakramenttiopetuksen painotuksessa olevan sama eksytys kuin karismaattisuudessa.
Karismaattisuudessa on Raamatusta löytyvät armolahjat, ja niiden voimakas painotus.
On esiin nostettu "voideltu" apostoli, profeetta, voimatekojen suorittaja, jne; jota katsotaan ja ihaillaan.
Tämä näiden yliluonnollisten lahjojen välityksellä on "korkeammalla" kuin tavallinen rivi uskova ja ikään kuin välimiehenä tavisten ja Jumalan välillä.
Sakramentillisuudessa esiin on nostettu pappi, joka taas välittämiensä sakramenttien kautta on kirkkokansan ja Jumalan välimiehenä.

Molemmissa on sama juju hieman erilaiseen kaapuun pukeutuen sitoen ihmisiä joukkoihinsa ja siirtämällä katseen vaihvihkaa pois uskon alkajasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Morosus

Viestien lukumäärä : 19
Join date : 24.02.2020

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Niin, noita "jujujen" aikoja tulee ja menee.

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty Ke Helmi 26, 2020 5:04 am



Morosus sanoi:
on sama juju hieman erilaiseen kaapuun pukeutuen



Niin, noita "jujujen" aikoja tulee ja menee.

Jos vilkaistaan ympärillemme, tulee sateinen kesä tai kova talvi, aika ajoin. Ennen tuli hyviä Orava vuosia, ja paljon oravien nahkoja. Nyt ei tule, mutta voi taas tulla. Huonoja peruna vuosiakin tulee, ja kuivuus vie ruohomaat elukoilta. Tuhoelukat valtaavat kuusi ja mäntymetsät - aika ajoin.

Ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen, aika ajoin, niin kuin minäkin tein, sillä monta vuotta oli välissä, ettei kukaan meidän suvussamme kääntynyt Jumalan puoleen. Saankohan elää niin pitkään, että joku minun suvussani taas kääntyy Jumalan puoleen!☺
__________________

”Toiseksi apostoli paljastaa armon laiminlyömisen tuottaman vaaran, ja samalla hän varsin varmasti ilmaisee, ettei evankeliumin saarna ole iankaikkista, jatkuvasti kestävää opetusta, vaan on kuin kiitävä sadekuuro, joka menee menojaan: tapaa, minkä tapaa, sivuuttaa, minkä sivuuttaa, mutta takaisin ei tule eikä kohdallensa jää; sitten tulee auringon hehku nuollen sen olemattomiin.

Sen kokemuskin todistaa: millään maailman kulmalla ei evankeliumi ole kirkkaana ja puhtaana säilynyt kauempaa kuin yhden ihmisiän; niin kauan kuin toimivat ne, jotka sen toivat päivänvaloon, se pysyi ja kasvoi, mutta kun he menivät pois, valkeuskin meni menojansa, ja sen kantapäillä seurasivat lahkohenget ja väärät opettajat. Niinpä Mooseskin ennustaa, että israelilaiset pian hänen kuolemansa jälkeen turmeltuvat.

Tuomarien Kirja todistaakin niin käyneen: yhtä usein kuin kuoli tuomari, jonka aikana Jumalan sana pääsi hyvään alkuun, yhtä usein he jälleen luopuivat tullen entistäkin häijymmiksi. Jooas-kuningas toimi oikein, niin kauan kuin pappi Jojada eli, mutta sen jälkeen kaikki muuttui. Kristuksen ja apostolien jälkeen maailma täyttyi lahkohengistä ja vääristä opettajista, niin kuin pyhä Paavalikin Apostolien tekojen 20. luvussa (Ap. t. 20:29. jakeessa) ennustaen sanoi: ’Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä’.” (Kirkkopostilla II, s. 197)
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2433
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty 26.2.2020

Viesti kirjoittaja Stiina lähetetty Ke Helmi 26, 2020 11:21 am

Tämä sopii tänne, ainakin minulle. Paljon on ongelmia kaikilla kirkoilla pysyä terveessä sakramenttien nauttimisessa. (Tuntuu kuin luterilainen kirkko olisi tällä hetkellä, ainakin paikoin, pahiten harhassa. Vaikka Luther itse täysin oikeassa.)

-------------------

Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Ps. 36:8–9.

Hyvin erilaisia ruokapaikkoja on tarjolla, myös kristillisen lipun alla. Kiiltävän ja sokerilla kuorrutetun perään ei kannata haikailla eikä sinne toisiakaan ohjailla. Sellaisen, joka lupaa helppoa elämää ja ongelmatonta tietä. Joka on kovaäänisintä ja vakuuttavinta. Parempi on pysyä siinä, mikä on monen sukupolven koettelemaa ja josta voi olla varma. Oikeat ruokapaikat voivat tuntua vaatimattomilta, mutta juuri ne antavat parhaan ravinnon eikä ruokamyrkytystä
tarvitse pelätä. Mitä me siis syömme? Herra on luvannut olla aina varmasti läsnä Raamatun sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Niiden kohdalla ei tarvitse miettiä, onko Jeesus tässä vai muualla tai tuovatko ne luoksemme Jumalan anteeksiantamuksen vai jääkö se sittenkin epävarmaksi. Armonvälineet kantavat uskon sydämiimme ja vahvistavat jo olevaa, koska niissä on Jeesuksen lupaus. I love you

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy


Stiina

Viestien lukumäärä : 581
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vielä sanottavaa!

Viesti kirjoittaja Stiina lähetetty Ke Helmi 26, 2020 11:52 am

Niin, minun nuoruudessani rippikoulunkaan jälkeen ei saanut mennä HPEhtoolliselle, jos ei pystynyt uskomaan syntien anteeksisaamiseen Kristuksessa J. tai eli katumattomana julkisynnissä ja/tai vaadittavan itsetutkistelun jälkeen suosi jotain syntiä (ei halunnut luopua synneistään).
Tiukalle omalletunnolle oli tosi pelottavaa mennä Ehtoolliselle, kun papitkin olivat pelottavia ja tuomitsevia niin kuin miespuoliset kansakoulun opettajat ja kaikki oppikoulun opettajat sekä poliisi. Jos meni väärässä mielessä Ehtoolliselle, söi ja joi turmioksensa. (En ikinä uskaltanut "ripittäytyä" kellekään näistä.) Mieheni oppi tämän myös, eikä vieläkään ikinä tunnusta mitään. Koska pienestäkin rikkeestä sai kovan rangaistuksen ja armahdus jäi teoria-tasolle. Armon löytäminen oli minulle sitten myöhemmin uskomattoman ihmeellinen asia, johon sain yliluonnollistakin apua.

Stiina

Viestien lukumäärä : 581
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty To Helmi 27, 2020 9:03 am

Tuttua on Stiina.

Epäilyjä ja pelkoa.
Sain taistella itseni kanssa koko rippikouluajan,
ja kun Herran Pyhän Ehtoollisen hetki tuli,
mietin josko uskallan siihen osallistua, etten tekisi väärin.
Mutta kun pappi oli rehtorina meillä yhteiskoulussa,
se olisi taas tietänyt uutta helvettiä ja silmälläpitoa.

Äiti kyllä rukoili ja kävi kirkossa, mutta ei koskaan Ehtoollisella.
Isä oli saanut pappilassa kasvatuksen jo pienestä, eikä
siksi pappeihin luottanut. Sanoi hän Jumalaan luottavansa,
kun oli sodassa oppinut Jumalan turvaan luottamaan,
mutta kirkossa ei käynyt.

Minun puolisolleni tuli maailmanloppu, kun
tulin helluntaikirkossa uskoon. Hänen perheellään
oli lahkopapeista omat kokemuksensa, niin kuin Kirkonkin miehistä.
Kaikki omantunnon asiat haudattiin syvälle ja niitä
kannettiin sydänsairauksina. Anteeksi ei pyydetty eikä annettu.
Eikä keneenkään luotettu.

Armon ymmärtäminen on minulle ollut hyvin vaikeaa.
Jumala oli kauan ankara Isä.

Pikkuhiljaa olen saanut löytää levon Jeesuksessa Kristuksessa,
omat yrittämiset ei kai koskaan lopu täällä, ei
pelko eikä epäilyt.

Rakkaus on vaikea sana ja kovin väärin käytetty.
Että Armahtajani Jeesus Kristus minua sietää,
on enemmän kuin elämä.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2433
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja Morosus lähetetty Ma Maalis 02, 2020 12:39 pm

Sain tämän opetuksen samalta kaverilta, joka kuvasi Laukaan Kristus juhlan 2019 opetukset.
Julkaisee ne Ristin kansa nimen alla, vaikka ei ole kytköksissä ko. helluntai liikkeeseen.
Nimen alla on vaihtelevaa opetusta. Erinomaisesta vähän heikompaan.

https://www.youtube.com/watch?v=irJm8QvxKj4
Juhani Lehmuskoski ei ole ennestään kovin tuttu. Opetus sakramenteista on mielestäni raitis ja kihkottomasti esitetty.

Morosus

Viestien lukumäärä : 19
Join date : 24.02.2020

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja Rea Aalto lähetetty Ti Maalis 03, 2020 7:39 pm

Morosus

Kiitos tuosta Juhani Lehmuskosken linkistä, oli todella selkeä ja raitis opetus!
Pitäisi tietenkin kuunnella paljon eri puheita, että onko kaikki raitista!
Mutta tuon linkin kautta oleva oli mielestäni ihan ok!

Rea Aalto

Viestien lukumäärä : 277
Join date : 23.10.2013
Ikä : 69
Paikkakunta : Ruotsi

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja arkikalusto lähetetty Ke Maalis 04, 2020 10:18 am

https://www.youtube.com/watch?v=irJm8QvxKj4
Juhani Lehmuskoski ei ole ennestään kovin tuttu. Opetus sakramenteista on mielestäni raitis ja kihkottomasti esitetty.

Raitis selkeä ja Raamatun mukainen esitys.
arkikalusto
arkikalusto

Viestien lukumäärä : 967
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Ruokanen!

Viesti kirjoittaja Stiina lähetetty Pe Maalis 06, 2020 11:52 am

Erittäin hieno esitys!


Seurakuntalainen Toimitus

Professori Miikka Ruokanen pohti tuomasmessussa 1.3 pitämässään saarnassa, mitä kristitylle merkitsee ristin kantaminen Jeesuksen seuraajana. Seurakuntalainen julkaisee saarnan kokonaisuudessaan.

Presidentti Sauli Niinistö osallistui 27.1.2020 Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen 75-muistotilaisuuteen. Tapahtuman jälkeen hän totesi: ”Minua on paljon askarruttanut se, mitä tapahtui 1930-40-luvuilla. Miten tavallisista ihmisistä tulee julmia tappajia.”Samassa tilaisuudessa leiriltä selviytynyt, nyt 95-vuotias Batsheva Dagan kysyi: ”Missä kaikki olivat? Missä oli maailma, joka näki kaiken, muttei tehnyt mitään?”

Saksalaiset tiesivät, mitä tapahtui. Kukaan ei uskaltanut puhua siitä julkisesti, saati arvostella ns. esivaltaa. Jotkut rohkeimmat papit tekivät niin, seuraavana yönä Gestapo tuli ja haki heidät teloitettaviksi.


Alkuvuonna 1938 Hitler otti Saksan juutalaisilta pois kansalaisuuden ja ilmoitti, ettei heillä ole enää oikeutta olla maassa. 32 maan edustajat kokoontuivat Ranskan Evianissa heinäkuussa 1938 pohtimaan, mihin kuolemanvaaraan joutuneet juutalaiset pakolaiset voitaisiin sijoittaa.

Yksikään Euroopan tai Pohjois-Amerikan maa halunnut ottaa vastaa yhtään hengenvaarassa ollutta pakolaista. Hitlerin ”lopullista ratkaisua”, juutalaisten kansanmurhaa alettiin vähitellen toteuttaa saman vuoden syksystä alkaen. Britannian ja Amerikan tiedustelut tiesivät tuhoamisleirien olemassaolon alusta alkaen, mutta he eivät julkistaneet tietojaan, eikä tämä ei muuttanut maiden kantaa pakolaiskysymykseen.

Toisen maailmansodan holokausti, kuuden miljoonan Jeesuksen sisaren ja veljen sekä monien muiden ihmisten teollinen joukkotuho, oli vuosisataisen eurooppalaisen antisemitismin huipennus. Kansanmurhan käytännön toteutukseen osallistuivat saksalaisten lisäksi monet muut kansat: puolalaiset, liettualaiset, latvialaiset, unkarilaiset, valkovenäläiset, ukrainalaiset jne. Liki kaikki Euroopan maat luovuttivat juutalaisia kansalaisiaan keskitysleireille.

Jopa sodan jälkeen syyllisyys kierrettiin: 500.000 joukkotuhotoimintaan osallistunutta saksalaista olisi pitänyt tuomita oikeudessa. Todellisuudessa vain n. 13.000 joutui oikeuteen ja heistäkin vain puolet sai tuomion, lievän ja lyhyen, vain muutama korkein natsijohtaja sai maksimaalisen tuomion. Syyllisyyttä ja vastuuta ei käsitelty, pelättiin suuren ihmisjoukon tuomioiden yhteiskunnallisia vaikutuksia. Voittajavaltiot halusivat nujerretun Saksan nousevan jaloilleen mahdollisimman nopeasti.

Hyvät ystävät, olisikohan tässä yksi syy, miksi kirkot ovat kuihtumassa Euroopassa? Jumalan Pyhä Henki on murheellinen näiden hirveiden ihmisyyttä loukkaavien rikosten vuoksi ja vetäytyy etäämmälle niiden kansojen pariin, joiden sydämissä hän voi herättää katumusta ja synnintuntoa.

ONKO SAATANA OIKEASTI OLEMASSA?

Kun ajattelee näitä järjettömän saatanallisia tapahtumia, on melkein helpompi uskoa persoonallisen, yli-inhimillisen demonisen pahuuden, ihmisiä hulluuttavan Saatanan olemassaoloon kuin Jumalaan. Nykyisin usko enkeleihin on suosittua, mutta usko langenneeseen ylienkeliin ei niinkään. Jo pari sataa vuotta sitten saksalaiset liberaaliteologit kielsivät Saatanan olemassaolon: se on vain jokin babylonialainen myytti, mielikuvitusolento, jonka olemassaoloon järkevä kristitty ei voi uskoa. Saatana ei ole reaalinen olento, vaan ”Jumalan poissaolon myyttinen symboli”. Langenneen korkean enkelin strategia onkin juuri tämä: tehdä itsenä epäuskottavaksi, olemattomaksi, näin hän saa vapaammat kädet toimia ja vaikuttaa.

Ei tarvitse kuin avata internet voidakseen vakuuttua Saatanan olemassaolosta.

Historia täynnä esimerkkejä Saatanan toiminnasta. Mainitsen Holokaustin ohella vain pari esimerkkiä meidän ajaltamme:
1994 Ruandassa Afrikassa kristityt tappoivat toiseen heimoon kuuluvia kristittyjä macheteilla, leipäveitsillä, kirveillä, lapioilla, kuokilla – ja polttamalla kirkkoihin paenneet elävältä. 800.000 ihmistä teurastettiin järjettömän julmasti. 1970-luvulla Kambodzhan punaiset khmerit tappoivat säälimättä kaikki, joilla oli vähänkään koulutusta, sivistystä tai omaisuutta. 1,7 miljoonaa kansalaista teurastettiin kuin pahaiset torakat.

Ei tarvitse kuin avata internet voidakseen vakuuttua Saatanan olemassaolosta: Syyriassa, Irakissa ja monissa muissa maissa samaa Jumalaa rukoilevat lähettävät nuoria poikiaan ja tyttäriään räjähdysvöihin sidottuina summittaisesti tuhoamaan toinen toisensa ja itsensä.Voisiko mitään saatanallisempaa kuvitella?

Jeesukselle Saatana on ratkaisevan tärkeä persoona. Hän kohtasi Saatanan julkisen toimintansa kahdessa käännekohdassa:
Ensinnäkin: Kun Johannes Kastaja oli kastanut Jeesuksen, Pyhä Henki ajoi hänet erämaahan Saatanan kiusattavaksi, koeteltavaksi.

Koetuksista pahin oli tämä: ”Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loisten ja sanoi: ’Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.’” (Matt. 4:8-9)
Toinen käännekohta on tämän päivän evankeliumi, jossa alkaa Jeesuksen ristin tie, Saatana yrittää estää tämän.

SAATANALLINEN VALLANHIMO

Kirkkoisä Augustinus tulkitsi Raamattua 400-luvulla näin:Synnin syvin olemus on tämä: Luotu olento ei halua, että hänen Luojansa, Jumala olisi Jumala, vaan että hän itse olisi jumala. Saatanan lankeemus oli se, että hän halusi, kuten Jumala, hallita muita. Hän halusi apinoida Jumalaa. Halusi alistaa toiset omaan valtaansa. Näin korkeasta enkelistä tuli Jumalan ja ihmisen ”vastustaja”, tätähän heprean sana satan juuri merkitsee. Augustinuksen mukaan ihmisen historia on kirjoitettu verellä, koska ihmissydämiä hallitsee demoninen hallitsemisen himo, vallanhimo, Augustinuksen äidinkielellä libido dominandi. Jopa ns. kristityt kuninkaat ja keisarit kävivät saman Jumalan nimissä kunniansa ja vallanhimonsa toteuttaakseen massamurhauttamaan oman ja toisen kansan parhaat nuoret miehet. Tätähän on ollut ns. kristityn Euroopan historia.

Tähän vallanhimon syntiin Saatana sai vieteltyä rikoskumppanikseen osan enkeleistä sekä ihmisrodun.
Tähän vallanhimon syntiin Saatana sai vieteltyä rikoskumppanikseen osan enkeleistä sekä ihmisrodun.
Tähän samaan syntiin hän yritti ovelasti myös houkutella Jeesusta: ensimmäisen kerran heti Jeesuksen toiminnan alussa, ja nyt toisen kerran, kun Jeesus tietää, että hänellä on edessään nöyryytyksen, häpeän ja kärsimyksen tie, Jumalan pelastussuunnitelman täyttymyksen tie.

Jeesuksen jyrkkä reaktio Pietarin sinänsä hyväntahtoiseen lausahdukseen – ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” – on ymmärrettävä. Näissä hyvää tarkoittavissa ja suojelevissa Pietarin sanoissa hän näkee Saatanan ovelan strategian, valkeuden kaapuun kätkeytyneen Jumalan ja ihmisen vastustajan: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalan vaan vallanhimoon langenneiden ihmisten ajatuksia. Sinä olet minulle skandalon, kompastuskivi. Sinä et halua, että Jumalan suunnitelma toteutuisi, sinä et halua ihmislajin pelastusta, vaan viettelet minua himoitsemaan omaa mukavuutta ja valtaa.”

Päivän tekstissä esiintyy Matteuksen evankeliumissa ensimmäisen kerran pieni persoonaton verbi dei, joka tarkoittaa: täytyy, on pakko, on välttämätöntä. Jeesus on oppilaineen Israelin pohjoisimmassa kaupungissa Filippoksen Kesareassa Hermonin vuoren juurella Libanonin rajalla Jordanjoen alkulähteillä. Sieltä alkaa hänen vaelluksensa kohti etelää, Jerusalemia.
Jeesuksen täytyy / dei mennä Jerusalemiin kärsimään ja surmattavaksi. Juuri tätä varten Isä on lähettänyt Poikansa tähän maailmaan.

MIKSI JEESUKSEN PITI MENNÄ KUOLEMAAN JERUSALEMIIN?

Eikö olisi ollut järkevämpää perustaa heti tänne maan päälle mallivaltakunta, jossa vallitsevat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, rauha ja rakkaus? Eikö tällainen hyvä esimerkki parhaiten auttaisi ihmiskuntaa? Mutta kysymys oli jostain paljon suuremmasta: siitä, miten Vanhassa testamentissa luvattu Jumalan vuosisatainen suunnitelma Luojastaan vieraantuneen ihmisen palauttamiseksi läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa voisi toteutua. Kysymys oli siitä, miten ihminen voisi elää ikuisesti intiimissä yhteydessä Kolmiyhteiseen Jumalaan, hänen kuolemattomaan elämäänsä osallistuen eli partisipoiden.

Eli miten ihmisestä voisi tulla se, miksi hänet oli alun perin tarkoitettu: Jumalaan yhtyneenä ikuisesti täydellistä onnea nauttiva olento. Mikään maanpäällinen ihanneyhteisö ei tällaista voisi antaa.

JUMALAN PELASTUSTYÖ ON KUIN KOLMIKERROKSINEN RAKENNUS

Ensinnäkin, rakennuksen peruskerros on Vanhan testamentin temppelin uhrijärjestelmä. Synti tuhoaa Jumalan luomaa elämää; eläinten elämänneste, VERI, tulee tuhotun elämän tilalle ja siten se tuottaa sovituksen ja rauhan Luojan ja luodun välille.
Jerusalemin temppeli oli Israelin uskon keskus: Siellä Jahve, Jumala, oli kaikkein intensiivisimmin läsnä, siellä Israelin synnintunnustukset, anomukset ja Jumalan ylistys tulivat vahvimmin kuulluiksi. Jerusalemin temppeli ymmärrettiin koko maailman keskipisteeksi: Siellä Jumala puhui kansoille, kuuli rukoukset ja ennen muuta: siellä toimitettiin anteeksiantamuksen tuottavat uhrit.

Useimmiten osa eläin- ja muista uhreista poltettiin sovittavana sijaisuhrina ja lahjana Jumalalle, mutta osa siitä syötiin: Näin ateriayhteyden kautta syntyi läheinen yhteys uhraajien ja Jumalan välille. Itse asiassa Vanhan testamentin uhrit EIVÄT sellaisenaan ottaneet pois syyllisyyttä, vaan ne olivat merkki ja lupaussiitä ainoasta todellisesta, tulevasta uhrista, joka voi pestä pois syntimme ja syyllisyytemme. Tässä tulemme rakennuksen toiseen kerrokseen:
Kun Jumalan Poika uhraa elämänsä, ruumiinsa ja verensä eli elämännesteensä, meidän edestämme ristillään, tapahtuu TODELLINEN syntien sovitus: Hän ottaa päälleen meidän syyllisyytemme ja kärsii meidän rangaistuksemme, meidät julistetaan syyttömiksi.

Tapahtuu syyllisyytemme ja rangaistuksemme kertakaikkinen, täydellinen ja lopullinen pois ottaminen.Jeesus itse sanoi usein evankeliumeissa, että Jerusalemin temppelin aikakausi on päättynyt, temppeli tulee tuhoutumaan – niin kävikin 37 vuotta hänen ylösnousemuksensa jälkeen!

Hänen ruumiinsa on uusi temppeli (Joh. 2:19-21) ja hänen ruumiinsa ja verensä UHRI on uusi ja lopullinen uhri, koko maailman kaikkien syntien sovitus. Lopulta pääsemme rakennuksen kolmanteen kerrokseen: Uhraamalla itsensä Kristus lahjoittaa meille itsensä ja oman elämänsä syötäväksi ja juotavaksi uuden liiton uhriaterialla ehtoollisessa.

Kaikkein lähimmäksi Jeesusta pääsemme juuri pyhällä ehtoollisella.Vanhassa testamentissa luvattu ja Jeesuksen ristillä toteutunut pelastus annetaan meille LAHJAKSI kaikkein konkreettisimmin pyhässä ehtoollisessa: Sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.” (Joh. 6:54,56) Syntyy intiimi yhteys Kristuksen ja meidän välillemme. Kaikkein lähimmäksi Jeesusta pääsemme juuri pyhällä ehtoollisella.

Hän antaa meille oman itsensä, persoonansa, elämänsä, pyhyytensä, armonsa, rakkautensa, kuolemattomuutensa.
Jumalan Pojan piti (dei) suostua kärsimyksen tielle, hänet piti teurastaa, jotta hänet voitaisiin syödä ja juoda. Näin saamme syntimme anteeksi, meillä on osallisuus häneen ja siten ikuinen elämä. Jos Jeesus olisi suostunut Saatanan houkutukseen, meillä ihmisillä ei olisi mitään toivoa anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Meillä ei olisi intiimiä yhteyttä Jumalan omaan elämään.

Jeesuksen ristin tie oli maksimaalisen antisaatanallinen teko, ylpeyden ja vallanhimon äärivastakohta. Hän, joka on täysin pyhä, viisas, voimakas, kunnioitettava ja ylistettävä, alistuu vapaaehtoisesti totaaliseen nöyryytykseen, häpeään, pilkkaan, heikkouteen ja hulluuteen! Näin Kristus rauettaa saatanallisen itserakkauden.

PYHÄN EHTOOLLISEN LAAJEMPI MERKITYS

Me protestantit keskitymme ehtoollisella pitkäperjantain tapahtumiin. Mutta itse asiassa jokaisella ehtoollisella, kun syömme ja juomme Kristuksen, vietämme ja juhlimme kristikunnan kolmea suurinta juhlaa: joulua, pitkääperjantaita sekä pääsiäistä – ei siis vain pitkääperjantaita:

JOULU: Osallistumme eli partisipoimme ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan, lihaksi tulleen Sanan eli Logoksen (Joh. 1:14) jumalalliseen persoonaan ja elämään, hänen pyhyyteensä, hänen täydelliseen ihmisyyteensä, rakkauteensa ja katoamattomuuteensa.

PITKÄPERJANTAI: Partisipoimme Kristuksen synnin syyllisyyden sovittavaan uhriin, hänen sijaiskärsimykseensä ristillä, olemme osalliset Kristuksen voittoon synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta, ja otamme vastaan Jeesuksen veren eli hänen elämänvoimansa voimaksemme.

PÄÄSIÄINEN: Partisipoimme hänen ylösnousemukseensa, voittoonsa kuolemasta, hänen kuolemattomuuteensa.
Vain osallisuudessa Kristuksen katoamattomaan ruumiiseen, meistä voi tulla kuolemattomia. Kirkkoisä Athanasius, yksi varhaisen kirkon tärkeimmistä teologeista, opetti 300-luvulla: ”Eukaristiassa (”kiitosaterialla” eli ehtoollisessa) me syömme Isän Logoksen, joka tuli lihaksi. Vain osallisuudessa Kristuksen katoamattomaan ruumiiseen, meistä voi tulla kuolemattomia. Uuden liiton veri puhdistaa sydämemme, iloitsemme jatkuvasti hänen kalliista verestään. Nautimme taivaallista ruokaa, elämän ravintoa ja kuolemattomuuden lääkettä. Kun otamme vastaan Kristuksen ruumiin, tulemme osallisiksi hänen katoamattomuudestaan, hänen jumalallisesta ikuisesta elämästään.”

Meillä protestanteilla on paljon oppimista pyhän ehtoollisen laajemmasta merkityksestä! Toivon, että muistat tästä saarnasta tämän laajennetun ehtoolliskäsityksen ja mietit sitä erityisesti juuri alkaneena paastonaikana! Olkoon tämä Sinulle tämän paastonajan tehtävä. Kaikkina aikoina Jeesukseen uskovat ovat kaivanneet niin lähelle Jeesus kuin mahdollista. Siksi eukaristia eli pyhä ehtoollinen on aina ollut Jumalan Sanan ohella kristillisen jumalanpalveluksen toinen pääsisältö.

Kristitty ihminen haluaa tulla alati Jeesuksen sovintoveren puhdistamaksi ja anoo lakkaamatta, että Kristuksen Pyhä Henki täyttäisi hänet ja johdattaisi häntä! Kristitty haluaa olla täynnä Kristusta ja Pyhää Henkeä. Jumalan Henki on pyhä – ei saastainen – ja siksi tarvitsemme jatkuvaa puhdistusta Jeesuksen veressä, jotta Henki voisi meidät täyttää aina uudestaan.

RISTIN TIE MURTAA SALATUN HENGELLISEN ITSERAKKAUTEMME

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus kutsuu meitä seuraajikseen, ristin kantajiksi. Hän sanoo: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Jeesus kutsuu Sinut sille samalle nöyryytyksen tielle, jolle hän itse suostui. Jos haluat tulla syvällä tavalla Jeesuksen opetuslapseksi, Sinulla ei ole muuta tietä kuin tämä ristin tie.
Jos Jumala on alkanut murtaa Sinun itserakkauttasi, ulkonaista ihmistäsi, antamalla Sinulle oman ristisi: sairautta, hätää, kärsimystä, epäonnistumisia, menetyksiä, häpeää, pilkkaa, heikkoutta… ole siitä kiitollinen Hänelle: Jumala on alkanut tehdä Sinussa omaa työtään, Sinun päälläsi lepää Pyhä Henki.

Jos koet, että elämässäsi katastrofi seuraa toistaan, ole turvallisella mielellä, Pyhä Henki on tekemässä ratkaisevan tärkeää työtä Sinussa muuttaen Sinua. Jumala on itse antanut Sinulle tämän ristin, jotta ulkoinen ihmisesi murtuisi ja Sinussa Pyhässä Hengessään asuvan Kristuksen tuoksu ja rakkaus pääsisivät murtautumaan esille Sinussa murtuneista säröistä. Mitä haavoitetumpi oma minä on, sitä kirkkaampana loistaa kauttamme Jumalan lempeys.

Teini-ikäisenä luin Kiinan tunnetuimman hengellisen opettajan Ni Tuoshengin (Watchman Nee) kirjoja. Hän korostaa:
”Pyhän Hengen vaikutus meissä voi vapautua vasta sen jälkeen, kun ulkonainen, luonnostaan itserakas ja salaylpeä ihminen on kukistunut. Mitä haavoitetumpi oma minä on, sitä kirkkaampana loistaa kauttamme Jumalan lempeys. Tämä on valtatie Jumalan palvelustyöhön. Kuta enemmän ihminen on murrettu, sitä herkempi hän on. Mitä enemmän hän on kärsinyt menetyksiä, sitä enemmän hänellä on annettavaa. Jumala sanoo: Mitä minä olen antanut sinulle, on parasta: sinun päivittäiset koettelemuksesi hyödyttävät sinua eniten.”

Tämä on Kiinan marttyyrikirkon hengellisen elämän ydintä. Tämä kirkko on maailman nopeimmin kasvava kirkko ja samalla maailman suurin kansallinen protestanttinen kirkko. Hyvät ystävät, olisiko meidän kirkkomme suurin hengellinen ongelma juuri se, että meissä kirkon työntekijöissä, muissa vastuunkantajissa ja seurakuntien jäsenissä on liian vähän niitä, jotka ovat saaneet sen armon, että heidän salattu hengellinen ylpeytensä ja itserakkautensa on murrettu?

Kuinka usein salaa ajatellaankaan: ”Olen niin iloinen siitä, että olen niin nöyrä!” Alkaisiko kirkon hengellinen uudistus siitä, että pyhä Kolmiyhteinen Jumala vie meidät kunniasta häpeään, voimasta heikkouteen, suosiosta mitättömyyteen, viisaudesta hulluuteen? Tämä on se ristin teologia, jota myös Paavali (1. Kor. 1) ja Martti Luther opettavat.

Kirkon hengellinen uudistus alkaa, kun Jumala murtaa salatun hengellisen itserakkautemme. Tänään Jeesus sanoo: ”Joka tahtoo pelastaa oman sielunsa, psyykensä (psyche) – oman ylpeytensä ja itserakkautensa, kadottaa elämän. Mutta joka kadottaa psyykensä – oman salatun itserakkautensa – löytää elämän.”
Aamen.

Stiina

Viestien lukumäärä : 581
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty La Maalis 07, 2020 8:57 am

AAMEN.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2433
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty ”Missä kaikki olivat? Missä oli maailma, joka näki kaiken, muttei tehnyt mitään?"

Viesti kirjoittaja Hellevi lähetetty La Maalis 07, 2020 1:23 pm


Presidentti Sauli Niinistö osallistui 27.1.2020 Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen 75-muistotilaisuuteen. Tapahtuman jälkeen hän totesi: ”Minua on paljon askarruttanut se, mitä tapahtui 1930-40-luvuilla. Miten tavallisista ihmisistä tulee julmia tappajia.”Samassa tilaisuudessa leiriltä selviytynyt, nyt 95-vuotias Batsheva Dagan kysyi: ”Missä kaikki olivat? Missä oli maailma, joka näki kaiken, muttei tehnyt mitään?”



Mitä vanhemmaksi pääsee, oppii tuntemaan itseään ja kanssaihmisiä. Saa ihan selvästi nähdä, ettei minussa ole mitään hyvää, eikä ole muissakaan ihmisissä, olemmehan samaa saven seosta, vain väri voi vähän vaihdella, maaperästä riippuen, mutta totuus on, että jokaisessa asuu valehtelija varas avionrikkoja murhaaja, joka valmis mihin kauheaan rikokseen tahansa, jopa uskovaisenakin.

Me kauhistelemme ISIS sotureita ja varsinkin niitä naispuolisia, jotka opettavat omat lapsensakin tappamaan. Me kauhistelemme, kun he ovat tulossa keskuuteemme, liian lähelle, niin lähelle että meidän on pakko nähdä ihmisestä koko kauhea totuus, se että meistä jokainen voi olla peto, jo lapsena.

Laki on ainut este pahuudelle, sille, jolla ei edes Jumalan lakiakaan ole.

”Missä kaikki olivat? Missä oli maailma, joka näki kaiken, muttei tehnyt mitään?”

Missäkö he olivat? Siellä missä nytkin, välipitämättömyysessä!' Ei välitetä. Suljetaan korvat ja silmät ja ollaan hiljaa, asiahan ei meille kuulu, eikä se minua liikuta. Tehköön hullut mitä haluavat; siinä me olemme nytkin. Tapahtuu mitä vain, me emme välitä.
”Missä kaikki olivat? Missä oli maailma, joka näki kaiken, muttei tehnyt mitään?” Vieras aate/uskonto saa kukoistaa ja ottaa yliotteen, emme välitä. Viekööt lapsemme nuorisomme ja maamme ja syököön tyhjäksi mitä syömistä on. Emme välitä, Ei se meille kuulu. Emme me jaksa, kun on tapeeksi omissakin kuvioissa.

Kun maa oli sala/julki/vihaa täynnä, Hitlerin ja hitleriläisten oli helppoa saada valta. Viha kytee. SE ALKAA itää ja kasvaa kodeissamme. Keskitysleirit ja Isis sotilaat kavatetaan kodeissamme. Helpointa on vihata. Hitleri antoi vihalle nimen, juutalaiset.
Mikä sen vihan nimí nyt on?

Ymmärtäminen välittäminen ja rakastaminen on vaikeinta. Vain jos Jumalan Henki saa rikkoa synnynnäisen itsekkyytemme meissä, voimme muuttua niin että välitämme viisaasti ja oikein, emmekä tekopyhinä kauhistele
enemmistön jatkona.


Emmehän tiedä, arvoisat kristityt lukijat, mitä vielä on edessämme, ennen kuin kaikki päivät ovat illassa.
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 494
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Kommentti!

Viesti kirjoittaja Stiina lähetetty Su Maalis 08, 2020 12:14 pm

Peukutan niin kauan kuin täällä eletään. I love you

Stiina

Viestien lukumäärä : 581
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA? Empty Vs: SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa