SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

kirjoittaja jarrut Ti Syys 17, 2019 5:09 am

Uskon peruskysymykset Pekka Huhtinen, TT

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?

1
Johdanto

Luterilaisen kirkon kannalta sakramenttiopilla on syvästi kirkkoa profiloiva merkitys. Samaa voidaan tietysti sanoa myös katolisen ja ortodoksikirkon kannalta, joskin näiden sakramenttioppi on huomattavan erilainen sekä keskenään verrattuna että ennen kaikkea luterilaisen kirkon oppiin verrattuna.

2.
Sakramenttikäsite ja sakramenttioppi

Käsite sakramentti ei sellaisenaan esiinny Raamatussa, vaan se tulee kreikankielisestä sanasta mysteerion, mysteeri, salaisuus.1[1]Varsinkin kirkkoisä Tertullianus (n. 160–220 ) kääntää kreikasta sanan mysteerion säännöllisesti latinalaisella sanalla sacramentum. Mysteerion tarkoittaa raamatullisessa kielenkäytössä Jumalan eskatologista pelastustoimintaa Kristuksessa. On merkille pantavaa, että apostoli Paavalin opetuksen mukaan apostolisen viran olemukseen nimenomaan kuuluu toimia kirkossa ”Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina”(1.Kor.4:1).

Sakramenttien käytännön muotoutumisesta on useita teorioita. Niin sanottu uskonnonhistoriallinen koulukunta edustaa näkemystä, jonka mukaan sakramenttioppi olisi peräisin hellenistisestä maailmasta, sen mysteeriuskonnoista. Kuitenkin on selvästi nähtävissä, että Jeesuksen asetuksen mukainen kastekäytäntö ja ehtoollisen vietto, jotka poikkeavat sisältönsä vuoksi ratkaisevasti mysteeriuskontojen menoista, kuuluivat alusta alkaen luonnollisena ja olennaisena osana alkuseurakunnan elämään.

Toisen teorian mukaan sakramenttioppi perustuu juutalaisuuteen ja VT:n esikuviin, joita olisi pidettävä uuden liiton sakramenttien representaatioina. VT:n esikuvien ja Uudesta testamentista nousevan sakramenttiopin välillä on epäilemättä löydettävissä selviä yhtymäkohtia. Itse asiassa Uudessa testamentissa korostetaan vanhan liiton ja uuden liiton välistä yhteyttä sakramenttiopin yhteydessä. Tämä käy selkeästi ilmi Paavalin typologisesta, Kristuskeskeisestä tulkintatavasta (ks. 1.Kor.10:1–11).
------------
1[1]Huom. latinassa sana sacramentum tarkoittaa valantekoa ja oikeudenkäynnissä käytettyä eri osapuolten temppelille maksamaa rahasummaa. Edellisessä on nähty yhtymäkohta valaan, jossa sitoudutaan Kristuksen sotapalvelukseen. Ks. Teinonen 1975, 248.

kirjoittaja jarrut Ti Syys 17, 2019 5:38 am

Kasteen sakramenttiin viittaa typologisesti VT:ssa Jumalan asettamana liiton merkkinä käytetty ympärileikkaus (Gen.17:10–14) ja ehtoolliseen puolestaan Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi asetettu pääsiäisateria, johon liittyi virheettömän karitsan syöminen ja veren sively (Ex.12:1–27). Kuitenkaan emme tee oikeutta UT:n sakramenttiopetukselle, ellemme alleviivaa sen erityisluonnetta. Uuden testamentin sakramenttiopille on ominaista se, että sakramentit (kaste ja ehtoollinen) liittyvät kiinteästi Kristuksen pelastustekoon ja siten koko kristilliseen soteriologiaan. Sakramentit ovat todistuksena Kristuksen pelastavan toiminnan nykyistymisestä(huom. sakramentit armonvälineinä) kristillisessä kirkossa, ja sakramentteihin liittyy erottamattomasti eskatologinen ulottuvuus (ks.1.Kor.11:26–29; Room.6:2–11).

Jo ennen kuin voitiin puhua sakramenteista myöhemmässä terminus tecnicus -merkityksessä, löytyy kirkkoisä Augustinukselta määritelmä sakramentin olemuksesta: Augustinuksen mukaan se on ’näkymättömän todellisuuden (res) näkyvämerkki (sig-num)’tai ’näkymättömän armon näkyvä -muoto’. Vasta keskiajalla varhais-skolastiikan aikakaudella (1100–), josta ajasta alkaa kristillisten opinkappaleiden järjestelmällistäminen Aristoteleen logiikan ja dialektiikan avulla, alkaa vakiintua sakramentti teknisenä terminä ja alkaa esiintyä käsitys seitsemästä sakramentista (7-luku ensi kerran virallisesti Lyoni konsiilissa 1274). Pian tämän jälkeen (1200-luvulla) aletaan puhua myös sakramenttien armonvälineluonteesta. Tuomas Akvinolainen (1225–1274) korosti sak-ramentin causa instrumentalis luonnetta suhteessa causa principalikseen, joka on itse Jumala.

Armon sisältymistäitse sakramenttiin ja sen välittymistäsakramentin kautta ei pidetty lainkaan itsestään selvänä. Esimerkiksi fransiskaanikoulukunnan edustaja Duns Scotus (n. 1250–1308) opetti, ettäsakramentaaliset symbolit toimivat vain armon vas-taanottamisen valmistajina, mutta itse armon antaa Jumala suoraan ihmiselle. Kuiten-kin käsitys sakramenttien sisältämästäja välittämästäarmosta yleistyi ja vahvistettiin Firenzen kirkolliskokouksessa 1439, jossa todettiin, ettäsakramentit sisältävät armon ja jakavat sen niille, jotka ottavat ne arvollisesti vastaan. Sakramentin toteutumiseen to-dellisena sakramenttina tarvitaan materia (näkyväpuoli), forma (sanat) ja jakaja (kirkon omassa tarkoituksessa). Yhdenkin em. puuttuessa jää sakramentti toteutumatta.

3.
Sakramentit eri kirkkokunnissa

Sakramentteja olisi enemmän tai vähemmän kuin seitsemän.2[2]Tosin niin roomalaiskatolisen kirkon kuin idän kirkon piirissä kasteen ja ehtoollisen sakramenteilla katsotaan olevan muita sakramentteja painokkaampi (sacramenta principalia) merkitys, mikä perustuu siihen, että nämä ovat suoraan Kristuksen asettamia sakramentteja ja niihin liittyvät näkyvät merkit. Roomalaiskatolisen sakramenttiopin korostuksiin kuuluu se, että sakramentti vaikuttaa aina (opus operatum), kun sakramentti asianmukaisesti (materia, forma, jakaja) toimitetaan, riippumatta sakramentin toimittajasta tai vastaanottajasta.

Reformaation tuloksena käsitys sakramenteista muuttui. Luterilaisilla, samoin kuin anglikaaneilla, on vain kaksi sakramenttia. Uskonpuhdistusrintaman hajaantumiseen vaikutti osaltaan paljon juuri eroavuudet sakramenttiopissa. Protestanttisissa kirkoissa on havaittavissa verrattain suuri sakramenttiopillinen kirjo. Sakramenteille annetaan olennaisesti toisenlainen sisältöja rooli kirkon ja yksittäisen kristityn elämässäkuin katolisessa, ortodoksisessa, anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa.

Esimerkiksi Zwinglin mukaan sakramenteissa ei saada mitään Jumalalta eli ne eivät ole armonvälineitä syvällisessä merkityksessä, vaan lähinnä uskon ilmaisemisen merkkejä(signa) ja Jumalan rakkauden symboleja. Kasteen merkitys miellettiin siten lähinnämerkiksi, jonka kautta sitoudutaan elämän parannukseen ja seuraamaan Kristusta. Ehtoollinen merkitsi lähinnä muistoa ja läsnäoloa, mutta ehtoollisessa ei tapahdu Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen, vaan hänen hyvien töittensä vastaanottaminen. Ehtoollinen merkitsee siten hengellistä siunausta.

3[3]Calvin puolestaan myöntää sakramenteille armonvälineluonteen, mutta rajoitetusti. Sakramentit ovat Calvinin mukaan paitsi symboleja, myös armon pantteja ja sanan vahvistajia, mutta niissä itsessään ei ole salattua voimaa, vaan ne vaikuttavat vain valittuihin (huom. predestinaatio-oppi). Lapsikasteen kohdalla vallitsee calvinilaisuudessa käsitys, jonka mukaan lapsikastetta pidetään oikeana, mutta lapsikasteen tarkoituksena on osoittaa lasten olevan uskovien siemenelle annetun lupauksen perillisiä, jotta he kasvettuaan kasteensa lahjan tajutessaan tulisivat sen lahjasta osallisiksi (Geneven katekismus).4[4]

Suhteessa ehtoolliseen reformoiduissa tunnustuksissa olennaisin ero luterilaiseen ehtool-lisoppiin nähden on Kristuksen läsnäolon käsittämisessä. Siinä, missäreformoidut tunnus-tavat ”hoc significat”(Tämämerkitsee), siinäluterilaiset tunnustavat ”hoc est”(tämäon). Reformoiduissa kirkkokunnissa korostetaan ehtoollisen antamaa ravintoa, siunausta, voi-maa, jumalayhteyttäja keskinäistäyhteyttä, mutta luterilaiselle ehtoollisopille keskeisen tärkeäKristuksen todellisen läsnäolon ja syntien anteeksiantamuksen merkitys eivät ole ainakaan korostetusti esillä.
----------
2[2]Ks. Mannermaa 1975, 130–131. Mannermaa toteaa, ettäkatolisen kirkon sakramenttiopissa ei ole Tren-ton jälkeen tapahtunut olennaista muutosta

.3[3]Tiililä1963, 296–298.4[4]

Tiililä1963, 296–298. Tiililän mukaan Calvinin kastekäsitykseen vaikuttipaljolti predestinaatio-oppi. Uskovien lapset ovat jo lupauksen mukaan Kristuksen ruumiin jäseniäja siten kasteen merkitykseksi koros-tuu juhlallinen seurakuntaan ottamisen merkki. Sama 298.

Joissakin protestanttisissa ryhmittymissä sakramentteja ei käytetä lainkaan (esim. kveekarit ja pelastusarmeija) tai näiden ryhmittymien jäsenet saattavat vastaanottaa sakramentteja toisissa kirkoissa tai ryhmittymissä. On merkille pantavaa, että ns. kristillisperäisissä nationalistisissa kirkkoliikkeissä, joita syntyi Japanissa viime vuosisadalla (1900–) kymmenittäin, sakramenteilla on joko marginaalinen merkitys tai ne on hylätty kokonaan.

kirjoittaja jarrut Ti Syys 17, 2019 5:51 am

4.
Luterilainen sakramenttioppi

Edellä on jo viitattu luterilaisen sakramenttiopin korostukseen. Sakramenteissa uskotaan olevan Kristuksen todellisesti läsnä. Sakramenttien lukumääräinen rajoittaminen kahteen perustuu siihen, että sakramentilta edellytetään ensiksi sitä, että ne perustuvat Kristuksen omaan asetukseen ja armon lupaukseen, ja toiseksi sitä, että niihin liittyy näkyvä(rituaalinen) puoli, mitkä ehdot toteutuvat sekä kasteessa että ehtoollisessa.5[5]Siten sakramentit eivät ole vain ulkoisia merkkejä Jumalasta, hänen armostaan ja teoistaan, vaan niissä itsessään välitetään sakramentin vastaanottajalle Jumalan armo.
Jumala itse toimii sanan ja sakramenttien kautta jakaen armoaan.

Augsburgin tunnustuksessa todetaan kasteesta(IX):”Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon. Ne tuomitsevat kasteen uusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.

”Ehtoollisesta(CA X): ”Herran ehtoollisesta seurakuntamme opettavat, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa todella läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat. Toisin opettavat ne hylkäävät.

”Sakramenteistaja niiden käytöstä yleisesti (CA XIII):”Sakramenttien käyttämisestä seurakuntamme opettavat, etteivät sakramentit ole asetetut ainoastaan julkisen tunnustautumisen merkeiksi ihmisten kesken. Pikemminkin ne ovat merkkejä ja todistuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitäkäyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille.”6[6

--------

5[5]Rippiä pidettiin aluksi myös sakramenttina, mutta em. kriteerien perusteella sen sakramentillinen asema lakkasi luterilaisuudessa. Sen sijaan ripin merkitys on aina ollut aidossa luterilaisuudessa tärkeä ja paljon käytössä. Huom. tunnustuskirjojen lausumat myös ordinaation mahdollisesta sakramentaalisuudesta. Ks. CA; Apol. 13:10–11.

6[6]Uskosta tunnustuskirjoissa opetetaan:”Edelleen ihmisille muistutetaan, ettei sana 'usko' tarkoita ainoastaan historiallista tietoa, jollainen jumalattomilla ja Perkeleelläkin on, vaan se tarkoittaa uskoa, joka ei kohdistu ainoastaan historiallisiin tapahtumiin, vaan myös niiden vaikutukseen, nimittäin oppiin syntien anteeksiantamisesta. Sen mukaan meillon Kristuksen kautta armo, vanhurskaus ja syntien anteeksiantamus. (CA XIV)

kirjoittaja jarrut Ti Syys 17, 2019 6:04 am

'Vähässä katekismuksen opetus kasteen sakramentista:

”Mitäon kaste?´

¨
Vastaus: Kaste ei ole pelkkäävettä, vaan Jumalan käskyyn sisältyvä ja Jumalan sanaan yhdistetty vesi.Mikä sitten on tämä Jumalan sana? Vastaus: Se minkä Herramme Jeesus Kristus lausuu Matteuksen viimeisessä luvussa: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

Toiseksi. Mitä kaste antaa ja hyödyttää?

Vastaus: Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.Mitkä ovat nämäJumalan sanat ja lupaukset? Vastaus: Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Kolmanneksi. Miten vedellävoi olla näin suuri vaikutus?

Vastaus: Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Tiitukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma.

"Neljänneksi. Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee?

Vastaus: Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.

Missä se on kirjoitettuna?

Vastaus:Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: "Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

kirjoittaja jarrut Ti Syys 17, 2019 6:15 am

Vähän katekismuksen opetus ehtoollisesta:

”Mikä on alttarin sakramentti?
Vastaus: Se on leipään ja viiniin sisältyvä Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Hän on sen itse asettanut meidän, kristittyjen, syötäväksi ja juotavaksi.

Missä se on kirjoitettuna?
Vastaus: Pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas sekä pyhäPaavali sanovat näin: "Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkääse
minun muistokseni.

"Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää?
Vastaus: Se käy ilmi sanoista "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.

Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta?
Vastaus: Syöminen ja juominen eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Nämä sanat yhdessä ruumiillisen syömisen ja juomisen kanssa ovat sakramentin keskeinen kohta. Se joka nämä sanat uskoo, omistaa sen mitä ne sisältävät ja lausuvat, nimittäin "syntien anteeksiannon".

.Kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti?
Vastaus: Paastoaminen ja ruumiillinen valmistautuminen ovat kyllä hyvää ulkonaista kurinalaisuutta, mutta todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: "teidän edestänne
annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko tai joka epäilee niitä, sillä sana "teidän edestänne" ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä.

5.Lopuksi

Sakramenttiopin korostamisessa ei ole kyse ritualismin korostamisesta tai omakohtaisen uskon merkityksen väheksymisestä. Sakramentit liittyvät yhdessä sanan julistamisen kanssa erottamattomasti kristillisen kirkon elämään. Sakramenttien vaikutus ei ole maagista, vaan sakramenteissa toimii Jumala itse näkyvällä ja salatulla tavalla. Usko ja sakramentit liittyvät toisiinsa. Uskolla vastaanotetaan sakramenteissa jaettava lahja ja siunaus.

https://sti.fi/luennot/files/PH050302.pdf

kirjoittaja jarrut Ti Syys 17, 2019 6:56 am

Kopioin tämän kirjoituksen tänne https://sti.fi sivustolta, siksi, että Vapaasanalla on eri taustaisia lukijoita ja kirjoittajia. Minulla itselläni on alkujaan Luterilainen tausta, minut kastettiin vauvana ja olen käynyt rippikoulun. Synnyin Luterilaiseen perheeseen ja sukuun.

Usko Jeesukseen Kristukseen pelastajana sai kasvaa Helluntaikirkossa, vieraalla maalla. Olen kiitollinen siitä ajasta, jonka sain kasvaa yhdessä uskonystävien kanssa, jotka vieläkin ovat sisariani ja veljiäni, vaikka en enää helluntaikirkon jäsen olekaan.

Paljon on erilaista Luterilaisten ja Helluntailaisten oppien ja opetusten välillä, mutta Jeesus Kristus on sama, Jumalan Sana, Raamattu, on yhteinen, uskomme perusta. Opit vaihtelevat, silti Raamatun Jumala antoi ainokaisen Poikansa kaikkia ihmisiä varten, että ei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

kirjoittaja Morosus Ti Helmi 25, 2020 5:18 pm

Oma taustani on uskonnoton koti. Esikoulussa ja koulun alaluokilla kuulin evankeliumin, kun se vielä -70 luvulla kuului opetussuunnitelmaan. Syntyi lapsen usko.
Varsinaisesti uskoon tulin vasta aikusiällä ja luterilaisuudessa on pääsääntöisesti sellaista mitä allekirjoitan.
Tällä foorumilla on paljon sellaista opetusta tarjolla ; jonka kanssa olen ollut tekemisissä; eli Aitomaa, Lievonen, Malk, Nieminen, Peltola,...

Paljon olen opetusta saanut jo edesmenneiltä Arkkipiispa Gustaf Johanssonilta ja professori Osmo Tiililältä. Tuotteliaita painettujen kirjojen saralla molemmat.
Jälkimmäiseltä nimimerkki lainattu, kun hän ei sitä enää tarvitse.
Ei niin; että ajattelisin olevani yhtä huikea ymmärrykseltäni, vaan nimimerkki kuvaa allekirjoittanuttakin hyvin.
Eli vanha äreä äijä; mitä se vapaasti suomennettuna ymmärrykseni mukaan tarkoittaa.

Kaste ja ehtoollinen. Raamatullisia molemmat.
Sakramenteista heräsi keväällä ajatus, jonka nyt rohkenen tuoda esiin toivoen kuitenkin, etten aiheuttaisi sillä mielipahaa kenellekään.
Olen seurannut lähetyshiippakunnan ja Concordia yhdistyksen; joiden parissa on ystäviäni; painotuksia.
Itseäni alkoi yhä enemmän ja enemmän häiritsemään näiden kahden sakramentin; kaste ja ehtoollinen alituinen painottaminen. Ja julkaistut kirjat, joista näistä aihepiiristä opetetaan satoja ja satoja sivuja.
Sen sijaan; niiden saaneen minut vakuuttumaan aihepiirin opetuksesta kävikin päinvastoin.

Koen sakramenttiopetuksen painotuksessa olevan sama eksytys kuin karismaattisuudessa.
Karismaattisuudessa on Raamatusta löytyvät armolahjat, ja niiden voimakas painotus.
On esiin nostettu "voideltu" apostoli, profeetta, voimatekojen suorittaja, jne; jota katsotaan ja ihaillaan.
Tämä näiden yliluonnollisten lahjojen välityksellä on "korkeammalla" kuin tavallinen rivi uskova ja ikään kuin välimiehenä tavisten ja Jumalan välillä.
Sakramentillisuudessa esiin on nostettu pappi, joka taas välittämiensä sakramenttien kautta on kirkkokansan ja Jumalan välimiehenä.

Molemmissa on sama juju hieman erilaiseen kaapuun pukeutuen sitoen ihmisiä joukkoihinsa ja siirtämällä katseen vaihvihkaa pois uskon alkajasta Jeesuksesta Kristuksesta.

kirjoittaja jarrut Ke Helmi 26, 2020 5:04 am

Morosus sanoi:

on sama juju hieman erilaiseen kaapuun pukeutuen

Niin, noita "jujujen" aikoja tulee ja menee.

Jos vilkaistaan ympärillemme, tulee sateinen kesä tai kova talvi, aika ajoin. Ennen tuli hyviä Orava vuosia, ja paljon oravien nahkoja. Nyt ei tule, mutta voi taas tulla. Huonoja peruna vuosiakin tulee, ja kuivuus vie ruohomaat elukoilta. Tuhoelukat valtaavat kuusi ja mäntymetsät - aika ajoin.

Ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen, aika ajoin, niin kuin minäkin tein, sillä monta vuotta oli välissä, ettei kukaan meidän suvussamme kääntynyt Jumalan puoleen. Saankohan elää niin pitkään, että joku minun suvussani taas kääntyy Jumalan puoleen!

__________________

”Toiseksi apostoli paljastaa armon laiminlyömisen tuottaman vaaran, ja samalla hän varsin varmasti ilmaisee, ettei evankeliumin saarna ole iankaikkista, jatkuvasti kestävää opetusta, vaan on kuin kiitävä sadekuuro, joka menee menojaan: tapaa, minkä tapaa, sivuuttaa, minkä sivuuttaa, mutta takaisin ei tule eikä kohdallensa jää; sitten tulee auringon hehku nuollen sen olemattomiin.

Sen kokemuskin todistaa: millään maailman kulmalla ei evankeliumi ole kirkkaana ja puhtaana säilynyt kauempaa kuin yhden ihmisiän; niin kauan kuin toimivat ne, jotka sen toivat päivänvaloon, se pysyi ja kasvoi, mutta kun he menivät pois, valkeuskin meni menojansa, ja sen kantapäillä seurasivat lahkohenget ja väärät opettajat. Niinpä Mooseskin ennustaa, että israelilaiset pian hänen kuolemansa jälkeen turmeltuvat.

Tuomarien Kirja todistaakin niin käyneen: yhtä usein kuin kuoli tuomari, jonka aikana Jumalan sana pääsi hyvään alkuun, yhtä usein he jälleen luopuivat tullen entistäkin häijymmiksi. Jooas-kuningas toimi oikein, niin kauan kuin pappi Jojada eli, mutta sen jälkeen kaikki muuttui. Kristuksen ja apostolien jälkeen maailma täyttyi lahkohengistä ja vääristä opettajista, niin kuin pyhä Paavalikin Apostolien tekojen 20. luvussa (Ap. t. 20:29. jakeessa) ennustaen sanoi: ’Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä’.” (Kirkkopostilla II, s. 197)

kirjoittaja jarrut To Helmi 27, 2020 9:03 am

Tuttua on Stiina.

Epäilyjä ja pelkoa.
Sain taistella itseni kanssa koko rippikouluajan,
ja kun Herran Pyhän Ehtoollisen hetki tuli,
mietin josko uskallan siihen osallistua, etten tekisi väärin.
Mutta kun pappi oli rehtorina meillä yhteiskoulussa,
se olisi taas tietänyt uutta helvettiä ja silmälläpitoa.

Äiti kyllä rukoili ja kävi kirkossa, mutta ei koskaan Ehtoollisella.
Isä oli saanut pappilassa kasvatuksen jo pienestä, eikä
siksi pappeihin luottanut. Sanoi hän Jumalaan luottavansa,
kun oli sodassa oppinut Jumalan turvaan luottamaan,
mutta kirkossa ei käynyt.

Minun puolisolleni tuli maailmanloppu, kun
tulin helluntaikirkossa uskoon. Hänen perheellään
oli lahkopapeista omat kokemuksensa, niin kuin Kirkonkin miehistä.
Kaikki omantunnon asiat haudattiin syvälle ja niitä
kannettiin sydänsairauksina. Anteeksi ei pyydetty eikä annettu.
Eikä keneenkään luotettu.

Armon ymmärtäminen on minulle ollut hyvin vaikeaa.
Jumala oli kauan ankara Isä.

Pikkuhiljaa olen saanut löytää levon Jeesuksessa Kristuksessa,
omat yrittämiset ei kai koskaan lopu täällä, ei
pelko eikä epäilyt.

Rakkaus on vaikea sana ja kovin väärin käytetty.
Että Armahtajani Jeesus Kristus minua sietää,
on enemmän kuin elämä.

kirjoittaja Morosus Ma Maalis 02, 2020 12:39 pm

Sain tämän opetuksen samalta kaverilta, joka kuvasi Laukaan Kristus juhlan 2019 opetukset.
Julkaisee ne Ristin kansa nimen alla, vaikka ei ole kytköksissä ko. helluntai liikkeeseen.
Nimen alla on vaihtelevaa opetusta. Erinomaisesta vähän heikompaan.

https://www.youtube.com/watch?v=irJm8QvxKj4
Juhani Lehmuskoski ei ole ennestään kovin tuttu. Opetus sakramenteista on mielestäni raitis ja kihkottomasti esitetty.

kirjoittaja Rea Aalto Ti Maalis 03, 2020 7:39 pm

Morosus

Kiitos tuosta Juhani Lehmuskosken linkistä, oli todella selkeä ja raitis opetus!
Pitäisi tietenkin kuunnella paljon eri puheita, että onko kaikki raitista!
Mutta tuon linkin kautta oleva oli mielestäni ihan ok!

kirjoittaja Vierailija Ke Maalis 04, 2020 10:18 am

https://www.youtube.com/watch?v=irJm8QvxKj4
Juhani Lehmuskoski ei ole ennestään kovin tuttu. Opetus sakramenteista on mielestäni raitis ja kihkottomasti esitetty.

Raitis selkeä ja Raamatun mukainen esitys.

kirjoittaja jarrut La Maalis 07, 2020 8:57 am

AAMEN.

kirjoittaja Hellevi La Maalis 07, 2020 1:23 pm

Presidentti Sauli Niinistö osallistui 27.1.2020 Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen 75-muistotilaisuuteen. Tapahtuman jälkeen hän totesi: ”Minua on paljon askarruttanut se, mitä tapahtui 1930-40-luvuilla. Miten tavallisista ihmisistä tulee julmia tappajia.”Samassa tilaisuudessa leiriltä selviytynyt, nyt 95-vuotias Batsheva Dagan kysyi: ”Missä kaikki olivat? Missä oli maailma, joka näki kaiken, muttei tehnyt mitään?”

Mitä vanhemmaksi pääsee, oppii tuntemaan itseään ja kanssaihmisiä. Saa ihan selvästi nähdä, ettei minussa ole mitään hyvää, eikä ole muissakaan ihmisissä, olemmehan samaa saven seosta, vain väri voi vähän vaihdella, maaperästä riippuen, mutta totuus on, että jokaisessa asuu valehtelija varas avionrikkoja murhaaja, joka valmis mihin kauheaan rikokseen tahansa, jopa uskovaisenakin.

Me kauhistelemme ISIS sotureita ja varsinkin niitä naispuolisia, jotka opettavat omat lapsensakin tappamaan. Me kauhistelemme, kun he ovat tulossa keskuuteemme, liian lähelle, niin lähelle että meidän on pakko nähdä ihmisestä koko kauhea totuus, se että meistä jokainen voi olla peto, jo lapsena.

Laki on ainut este pahuudelle, sille, jolla ei edes Jumalan lakiakaan ole.

”Missä kaikki olivat? Missä oli maailma, joka näki kaiken, muttei tehnyt mitään?”

Missäkö he olivat? Siellä missä nytkin, välipitämättömyysessä!' Ei välitetä. Suljetaan korvat ja silmät ja ollaan hiljaa, asiahan ei meille kuulu, eikä se minua liikuta. Tehköön hullut mitä haluavat; siinä me olemme nytkin. Tapahtuu mitä vain, me emme välitä.
”Missä kaikki olivat? Missä oli maailma, joka näki kaiken, muttei tehnyt mitään?” Vieras aate/uskonto saa kukoistaa ja ottaa yliotteen, emme välitä. Viekööt lapsemme nuorisomme ja maamme ja syököön tyhjäksi mitä syömistä on. Emme välitä, Ei se meille kuulu. Emme me jaksa, kun on tapeeksi omissakin kuvioissa.

Kun maa oli sala/julki/vihaa täynnä, Hitlerin ja hitleriläisten oli helppoa saada valta. Viha kytee. SE ALKAA itää ja kasvaa kodeissamme. Keskitysleirit ja Isis sotilaat kavatetaan kodeissamme. Helpointa on vihata. Hitleri antoi vihalle nimen, juutalaiset.
Mikä sen vihan nimí nyt on?

Ymmärtäminen välittäminen ja rakastaminen on vaikeinta. Vain jos Jumalan Henki saa rikkoa synnynnäisen itsekkyytemme meissä, voimme muuttua niin että välitämme viisaasti ja oikein, emmekä tekopyhinä kauhistele
enemmistön jatkona.

Emmehän tiedä, arvoisat kristityt lukijat, mitä vielä on edessämme, ennen kuin kaikki päivät ovat illassa.

kirjoittaja Sponsored content

SAKRAMENTIT –ARMONVÄLINEITÄ VAI TÄRKEITÄ RITUAALEJA?