Jouko Nieminen //Jumalan kansan viimeinen taistelu – taistelu evankeliumista

kirjoittaja Hellevi Ma Loka 07, 2019 1:13 pm

Jumalan kansan viimeinen taistelu – taistelu evankeliumista

28.7.2017Nykyajan harhaopit ja aikamme eksytykset

Kristillisyys jakautuu viimeisinä aikoina

Raamattu kertoo, että lopun aikana ennen Jeesuksen paluuta pääsee valtaan väärien profeettojen edustama antikristillinen järjestelmä. (Matt.24, 2.Tess.2, Ilm.13). Vaikka tämä yleisesti tiedetään, asia sivuutetaan kevyesti ajatellen, että tällaiset ilmiöt tapahtuvat kristikunnan ulkopuolella muiden uskontojen ja newagen piirissä.

Raamattu kuitenkin kertoo (2.Tess.2;3), että niitä päiviä edeltää uskosta luopuminen. Tämäkin ohitetaan yleensä katsomalla sen merkitsevän tämän maailman loittonemista uskonnollisista moraalikäsityksistä. Raamattu ei kuitenkaan sano, että tapahtuu moraalinen haaksirikko, vaan uskosta luopuminen. Lieneekin selvää, että epäuskoinen maailma ei voi uskosta luopua. Tässä onkin asian vakava ydin: Kysymyksessä on kristikunnan omasta piiristä nouseva kapina vanhaa Raamatun ajatonta oppia vastaan ja sen uushengellinen tulkinta.

Näinä aikoina kristikunnassa vallitseekin merkillinen hiljaisuus siitä muutoksesta, mikä juuri nyt tapahtuu hengellisessä maailmassa. Yksityiset uskovat ovat usein kiinnostuneita saamaan faktatietoa tämän ajan uusista hengellisistä virtauksista, mutta merkille pantavaa on, että seurakuntien papit, opettajat ja johtajat itse ovat omituisen hiljaisia ottamaan minkäänlaista kantaa uusiin asioihin ja ilmiöihin. Uskon tämän johtuvan siitä, että he eivät tahdo tiedostaa mahdollista totuutta, vaan haluavat siirtää ratkaisut kannanotoista kauemmas tulevaisuuteen. Ja siksi he joutuvat sallimaan mahdolliset eksytykset ainakin niin kauan, kun ne vielä näyttävät edes ulkonaisilta puitteiltaan liittyvän Raamatun sanomaan.

Tiedostamattomuuden halun eräänä syynä lienee se, että lähes kaikki seurakunnat ja yhteisöt elävät taloudellisessa niukkuudessa. Kannanotto uususkonnollista toimintaa vastaan voisi vähentää jäsenmäärää ja merkitä katastrofia yhteisön taloudelle. Näin siis myös totuus ja harha on kaupallistettu!

Talouskysymysten valta suhteessa totuuden tiedostamiseen on äärimmäisen vakava ja valtavan ajankohtainen asia. Samaisessa luopumusta käsittelevässä kohdassa Raamatun kohdassa apostoli Paavali näet kirjoittaa tessalonikalaisille siitä, että kaikki ne ”joutuvat kadotukseen, jotka eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua”. (2.Tess.2;10)

Samalla esim. karismaattisen uususkon sanoma ja ”teologia” saa rauhassa tunkeutua lehdistön, radion ja TV:n välityksellä kristittyihin koteihin, ja ihmiset joutuvat ottamaan kantaa uusiin oppeihin itse usein vain omien tunteittensa ja vajavaisen raamatuntuntemuksensa perusteella, koska kirkot ja seurakunnat eivät pysty antamaan selkeitä ohjeita tai varoituksia harhaopeista. Näin Raamatun vastaiset ovelat eksytykset saavat rauhassa levitä.

Jeesus on varoittanut rakkaitansa etukäteen

Antikristillinen maailmanuskonto tulee sulattamaan sisäänsä myös osan kristikuntaa.

Monet suhtautuvat kuitenkin torjuvasti tällaiseen epämiellyttävään ajatukseen ja selittävät itselleen, että tällaista voi tapahtua kuitenkin vain sille osalle kristikuntaa, missä ei olla oikeasti uskossa, vaan pelkästään nimikristittyjä. Ja jos tällaista tapahtuukin, niin se on vain marginaalinen ilmiö. Tästä asiasta Raamattu on kuitenkin täsmälleen eri mieltä.

Matt. 24:3-5: Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ” Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä moni tulee minun nimessäni sanoen: Minä olen Kristus, ja he eksyttävät monta”.

Näin siis Jeesus sanoi etukäteen, että myös monet opetuslapset tulevat eksymään. Myös muissa puheissaan Jeesus tuo esiin samaa sanomaa. Näiden pääsisältö on varoittaa opetuslapsia siitä valheellisesta hengellisyydestä, mikä tulee valloittamaan osan kristikuntaa ”sinä päivänä” tai ”niinä päivinä”.

Matt.7;22-23: ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa? Ja silloin minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan teitä tuntenut, menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät”.

Kreikan kielen sana polys (moni) merkitsee runsautta, suurta lukumäärää. Jotakin sellaista, joka on varsin yleistä. Ei tätä voi kääntää esim. sanomalla ”jotkut harvat” tai ”on joitakin yksilöitä, jotka”…

Samaa sanaa on käytetty mm. Matt.24;12: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien (pollon) rakkaus”.

Jeesus kertoo myös vakavan kertomuksen kymmenestä neitsyestä (Matt.25). On kymmenen morsiusneitsyttä, jotka kaikki odottavat ylkää ja pääsyä hääjuhlaan. Mutta lopulta vain viisi heistä pääsee sisään hääsaliin. Puhutaan uskovista, jotka kaikki odottavat Jeesuksen paluuta. Merkinneekö tämä sitä, että vain puolet Jeesuksen paluuta edeltävästä, itseään uskovina pitävistä kristityistä pelastuu?

Luopumuksen henki on jo sisällä seurakunnassa

Karismaattinen uususko on hivuttautunut kristikunnan sisälle vähä vähältä. Ensin sitä oudoksuttiin, ihmeteltiin ja jopa vastustettiin, (niin kuin menestysteologiaa 1980-luvulla). Mutta kun mitään merkillistä ei näytä tapahtuvan, vastustus ja ihmettely vähitellen väistyy. Uskovat mukautuvat uusiin tuuliin, samoin kuin yhteiskunnassa ensin vastustettiin kiivaasti homoseksuaalisuuden hyväksymistä, mutta vähitellen ihmiset väsyivät ja antoivat periksi.

Uususkon sisäänmarssi seurakuntaan tapahtuu sielunvihollisen taholta äärimmäisen taitavalla solutustaktiikalla. Tavalla, joka täsmällisesti on meille kerrottu jo Johanneksen 1. kirjeessä.

”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” (1.Joh.2;19)

Uutta oppia ei siis varsinaisesti tarvitse tuoda seurakuntaan sen ulkopuolelta. Onhan sisäpuolella paljon uskovia, joiden sisäiset ja salatut motiivit eivät ole koskaan tulleet ristiinnaulituksi. Kun aika on tullut, on ollut helppo lietsoa sitä kipinää, joka on heidän tarpeittensa taustalla. He ovat tähän asti uskoneet evankeliumiin omalla tavallaan, mutta todellisuudessa Jeesus yksin ei ole heille koskaan riittänyt. Kaiken aikaa he ovat kaivaten odotelleet parempia ja suurempia hengellisiä aikoja. Joka merkitsee suurien tunnustekojen ja ihmeiden ilmaantumista.

Näitä tunnustekoja lupailtiin myös Kokkolan herätyksen alkuaikoina, kuinka Jumala tulee tekemään suuria ihmeitä Kokkolan kirkossa. Vielä nytkin, kymmeniä vuosia myöhemmin, tämä on ollut monen sisaren ja veljen uskossa päällimmäisin rukousten kohde! Jo kauan sitten ihmettelin, kuinka he jaksavat riippua kiinni tällaisissa toisarvoisissa asioissa kymmeniä vuosia. Koskaan he eivät palaneet innosta kertoessaan Jeesuksen rakkaudesta, Jumalan armosta, ristin ihanuudesta tai syntisen levosta Jeesuksen jalkojen juuressa. Mutta kun Nokia missio tuli Kokkolaan, he liittyivät välittömästi mukaan ihmeiden toivossa.

Juuri tästä Johannes kirjoitti: He ovat meidän joukostamme, mutta eivät meistä. Johannes kirjoitti gnostilaisuudesta, jossa on antikristuksen henki. He tavoittelivat erikoisen hengellisen voitelun saamista sekä siihen liittyvää parempaa hengellistä sisäistä tietoa ja ymmärrystä. Tätä samaa myös uuskarismaattinen kristillisyys pitää uuden ilmoituksen perustana.

Aikojen murroksessa

Meidän on suhtauduttava karismaattisuuden ja menestysteologian keskinäiseen liittoon eli uuskarismaattisuuteen suurella vakavuudella, sillä Raamattu puhuu lopun aikaan liittyvistä muutoksista äärimmäisen vakavasti.

Jumalan sana kertoo yksinkertaisen ja hämmästyttävän evankeliumin syntien sovituksesta. Evankeliumi on ilosanoma Jumalan rakkaudesta, joka ilmestyi meille Golgatan ristissä.

Jo vanhan liiton aikana Jumalan profeetat saivat ihmetellen katsella etuajassa tätä tapahtumaa, joka tulisi mullistamaan koko maailman.

Eräs näistä näyistä on kirjoitettu Danielin kirjassa:

”Silloin luopumus päättyy ja synti sinetillä lukitaan ja pahat teot sovitetaan ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan ja näky ja profeetta (profetia) sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan”. (Dan.9;24).

Tässä kuvataan objektiivisesti Jumalan tekoja! Hänen silmissään hänen kansansa luopumus päättyy Kristuksen ristin sovitukseen! Mutta tämän tutkimamme aiheen kannalta on hyödyllistä miettiä, mitä se todellisuudessa tarkoittaa? Maailmahan on aina ollut, ennen Kristusta ja sen jälkeen, täynnä luopumusta!

Ja nyt kuitenkin Raamattu myöhemmin puhuu siitä, että vasta antikristuksen inkarnoitumista edeltää uskosta luopuminen (2.Tess.2;3): ”Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy…”

Mitä siis on sellainen luopuminen, joka on päättynyt – ja kuitenkin taas tapahtuu – ennen Jeesuksen paluuta? Lienee aivan selvää, että kysymyksessä ei ole luopumus suhteessa Jumalan lain ja käskyjen noudattamiseen tms. Siihenhän me kaikki syyllistymme jatkuvasti. Mutta kaikki se synti on sovitettu Jeesuksen veressä. Juuri sitä on evankeliumi.

Tämä luopumus, mistä Paavali puhuu, merkitsee siis sitä, että ei luovuta asioista, jotka kuuluvat evankeliumin sisälle, vaan luovutaan itse evankeliumista!

Luovutaan siitä (Danielinkin julistamasta) evankeliumista, mikä itsessään sovittaa meidän luopumuksemme! Mutta koska kysymyksessä on uskoville tarkoitettu massiivinen petos, ei evankeliumista ikään kuin luovuta mitenkään, vaan selitetään se uudestaan, parempana, syvempänä, jumalallisempana, todellisten salaisuuksien avautumisena viimeisten aikojen pyhittyneille uskoville!

Kysymyksessä on evankeliumin armon, sovituksen ja ristin hylkääminen. Viimeisen ajan luopumus vie pois armon alta (armon tarpeesta) eikä Pyhä Henki enää vedä tähän lopun ajan eksytykseen vajonneita ihmisraukkoja takaisin!

Tapahtuu niin kuin Johannes sanoo kirjeessään kaunistelemattoman totuuden (2.Joh.9): ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa…” Kun Raamattu sanoo ”kuka ikinä”, niin se tarkoittaa, että tähän ei ole olemassa yhtään poikkeusta. Tosin meidän on aina muistettava, että rajojen vetäminen ei ole meidän tehtävämme, sillä vain Jumala näkee sydämen.

Kun ajattelemme omaa elämäämme, voinemme rehellisesti todeta, että ei minunkaan luopumukseni ole koskaan päättynyt! Olen etsinyt omaani ja rakastanut itseäni yli kaiken, rikkonut kaikilla mahdollisilla tavoilla hänen käskyjään ja vastustanut Jumalaa kaikessa.

Tästä me ymmärrämme, että luopumuksen päättyminen on objektiivinen asia, ja se tapahtuu siten, että Jumala pyyhkii pois meidän syntimme itsensä tähden. Ei meidän tähtemme. Jumalan syntisten armolasten luopumus ei ole päättynyt heissä itsessään, vaan se on tapahtunut Jumalan aivoittelemassa pelastussuunnitelmassa. Hänen silmissään siten, että Hänen katseensa voi alati verhota meidät Kristuksen veren vanhurskaaseen valkeaan vaatteeseen puettuna.

Juuri tähän sovituksen ytimeen liittyy lopun ajan luopumus. Se mitätöi Kristuksen sovitustyön, pelastavan evankeliumin, ja tuo tilalle ihmisen ”pyhäksi muuttumisen evankeliumin”, jossa pelastus ja pyhitys saavutetaan ”hengellisen evoluution” kautta.

Tällaista oppia on toki ollut kristikunnassa alusta asti.

Mutta lopun ajassa ei tarjota tätä harhaa opillisena, kuten ennen, vaan kätkettynä käytännön ”hengelliseen” uskonelämään. Oppi mieluimmin kokonaan hylätään vieraana tosi elämälle. Toimivaa usko ja innostavien ihmeiden mahdollisuus kiinnostaa enemmän kuin kirjoitettu Jumalan sana. Siksi pääpaino on aivan muissa asioissa kuin Kristuksen ristissä, jolloin itse evankeliumin ihmisrakkaus ja pelastuksen armo jää sivuseikaksi!

Kuuntelin jokin aika sitten radio Deistä ohjelmaa, jossa haastateltiin erään city-seurakunnan johtajaa. Toimittajan kysymykseen siitä, mikä oli heidän oppinsa, johtaja vastasi tähän tapaan: Ei meillä ole mitään kiinteää tai kirjoitettua oppia. Nehän olisivat vain esteenä nopeille muutoksille. Näin me olemme täysin vapaita astumaan heti uusiin aaltoihin, joita Pyhä Henki tänä aikana tuo esiin.

Valkeuden ja pimeyden erottaminen toisistaan

Kuvaavaa tälle aikojen murrokselle on valkoisen näkeminen mustana ja mustan valkoisena. Totuuden ja harhan täydellinen sekoittaminen.

Sitä kuvatkoon tässä vaikkapa Ilmestyskirjan 6. luvun alussa kerrottu ilmestys, kuinka Karitsa avaa ensimmäisen sinetin: ”Ja minä näin, ja katso; valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.”
Tätä aikaa valloittava uuskarismaattisuus selittää tämän valkean hevosen olevan lopun ajan suuri maailmanlaaja ja voittoisa herätys, joka on eräs tärkeimmistä opeista, mihin sen teologia kulminoituu. Sen ympärille kietoutuu oppi lopun ajan hengen vuodatuksista, hengellisen armeijan kokoamisesta, suuresta sadonkorjuusta, johtajien ylimaallisesta vallasta ja voiteluista sekä seurakunnasta, joka hallitsee tässä maailmassa.

Todellisuudessa tämäkin Raamatun sana monien muiden tavalla on nähty täydellisesti vastakohtanaan. Luvussa kerrotaan sineteistä, jotka ovat vitsauksia. Siinä kerrotaan selkeästi valheherätyksestä, jolle annetaan valta valloittaa maailmaa lopun edessä. Hevosen selässä on ratsastaja, jonka kasvoja ei näytetä (saatana), ja siksi riittää valkoisen hevosen näkeminen, joka merkitsee evankeliumia ja herätystä, jolla voittoisa ratsastaja ratsastaa!

Kuka hevosen selässä istuu – se on kai samantekevää!

On kysymys evankeliumista. Mutta erilaisia evankeliumeita ei mitenkään eroteta toisistaan. Kunhan vain puhutaan ulkonaisesti Raamatun kieltä, niin se riittää todisteeksi siitä, että se on Jumalasta.

Pyhä Henki tunnetaan siitä, että Hän kirkastaa Kristusta ja Hänen sanaansa, eli evankeliumia. Toki Pyhä Henki toimii monella muullakin tavalla, mutta kaikki ilmestykset, näyt, unet ja profetiat on kuitenkin aina läpivalaistava evankeliumin lahjomattomassa valossa ja arvioitava ne Jumalan sanan mittarilla.

Lienee selvää, että myös antihenki pyrkii ajamaan antikristuksen sanomaa ja saa ilmoituksensa saatanalta. Antihengen ilmoitus olisikin helppo erottaa, mikäli perkele puhuisi omaansa. Kiroilisi ja raivoaisi ja mässäilisi kaikenlaisella pahuudella ja innostaisi uskovia aviorikoksiin ja murhiin kertoen, että näin sanon minä, teidän sielujenne vihollinen.

Koska antihengen varsinainen tehtävä lopun ajassa on kuitenkin eksyttää uskovia Jumalan lapsia, sen sanoman on oltava jotakin aivan muuta. Sen puhe on verhoiltu sellaiseksi, että se näyttää ja tuntuu hengelliseltä. Seurakunnassa kaiken petoksen isä puhuu ovelaa valetta, jossa voi olla sinänsä totta 99% ja vain 1% muuta – vähitellen riippuvuutta aiheuttavaa ja lopulta tappavaa myrkkyä. Hengellistä huumetta, mikä salakavalasti sitoo ihmiset vähitellen henkivaltojen näkymättömillä siteillä!

Sielunvihollisesta me emme saa todellista tietoa kyselemällä saatananpalvojilta. Ainoa totuuden ja luotettavan tiedon lähde on ainoastaan Jumalan sana. Myös silloin, kun etsimme tietoa saatanasta. Ja me saamme iloita siitä, että Jumala on kaikessa viisaudessaan kertonut meille etukäteen totuuden tästäkin lopun ajan suuresta taistelusta. Hän on antanut meille sanansa, jossa on kaikki tiedon aarteet ovat kätkettyinä.

Kuinka antihenki näyttäytyy tässä ajassa?

Istuin kesälomani alussa ulkona lepotuolissa ja kyselin mielessäni Herralta: Jeesus, näytä vielä, kuinka voi selkeästi Raamatun sanalla erottaa tämän suuren pimeyden takana olevan voiman?

Samalla hetkellä näin jotenkin Jumalan sanasta nousevan totuuden. Sana on Ilm.13:11:

”Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niin kuin karitsan sarvet, ja se puhui niin kuin lohikäärme”.

Tajuan, että puhutaan antihengestä, joka esiintyy Pyhänä Henkenä, mutta puhuu niin kuin lohikäärme.

Ja samalla hetkellä tajuan myös sen, että lohikäärme on jo puhunut Raamatun sanassa. Me voimme siis Raamatusta lukea, mitä lohikäärme puhuu, mikä on sen ovela sanoma ja mitä siis antihenki väärän julistuksen ja profetoinnin kautta tulee kirkastamaan – ja tarkkailla sitä tämän ajan opettajien ja profeettojen sanomassa!

Lohikäärme määritellään lmestyskirjassa 20;2: ”Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi.”

Mieleeni nousee välittömästi nuo kolme tilannetta, missä lohikäärme puhuu Raamatussa.

Ensimmäinen on syntiinlankeemuksen yhteydessä, missä käärme puhuu ihmisten kanssa (1.Moos.3;1-5).

Toinen on Jobin kirjan alussa, missä saatana puhuu Jumalan kanssa (Job 1-2).

Ja kolmas on Jeesuksen kiusausten yhteydessä erämaassa, missä perkele puhuu Jeesuksen kanssa (Matt. 4;1-12).

Se henki, mikä tuo esiin tätä lohikäärmeen sanomaa Raamatussa, on varmuudella antikristuksen henki.
Pyhä kolminaisuus ja antikristillinen järjestelmä

Pyhää kolminaisuutta vastaa antikristillisen järjestelmän paha kolminaisuus: lohikäärme, peto ja väärä profeetta (Ilm. 16;13). Eli antijumala, antipoika ja antihenki.

Lohikäärme on ”se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä…” (Ilm.12;9). Antikristus on se peto, joka nousee syvyydestä (Ilm.11;7; Ilm.13;1) ja joka saa lohikäärmeeltä kaiken vallan.

Antihenki on saatanallisen kolminaisuuden kolmas persoona, väärä profeetta (Ilm.13;11, Ilm.16;13). Hän on kaiken eksytyksen profeetallinen elinvoima, samalla tavalla kuin Jumalan Henki on kaiken raittiin profetian lähde.

Tämä antihenki tekee tekoja, jotka näyttävät ulospäin Jeesuksen teoilta, mutta puhuu lohikäärmeen ovelasti pettäviä sanoja, jotka voidaan tunnistaa Raamatun meille antaman ilmoituksen perusteella. Näin me voimme varsin yksinkertaisesti tutkia sanomat, jotka tänä päivänä kuulemme, onko niissä tämän antihengen mukaista viestiä.

Ja jos on, ne on syytä heti hylätä säälimättä ja seurauksista välittämättä, sillä henkivallat, mitkä niissä vaikuttavat, ovat todellisia.

kirjoittaja Hellevi Ma Loka 07, 2019 1:20 pm

Lohikäärmeen puheiden sisältö
Ensimmäinen puhe (1.Moos.3;1-5)

Paratiisiin luikerteleva käärme lyöttäytyy Adamin ja Eevan seuraan ja tekeytyy heidän ystäväkseen. Adamilla ja Eevalla on Jumalan sana (jae 3), mutta käärmeen ovelat sanakäänteet saa heidät epäilemään sitä. Kun epäily on tehnyt heidät epävarmoiksi käärme mitätöi Jumalan sanan lisäämällä siihen omat sanansa houkutuksen muodossa: ”Ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” (j.4-5). Tämä ei ole suoranaista valetta, vaan osatotuus, joka osoittautuu myöhemmin kavalaksi petokseksi.

Käärme lupaa heille Jumalan kaltaisuutta, jopa osuutta jumaluudesta. Sitä se tarjosi myöskin Jeesukselle, mutta Jeesus ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon (Fil.2;5-8.

Käärme ei houkuttele Adamia ja Eevaa palvelemaan sitä jumalana. Vaan se yllyttää ihmisiä löytämään jumaluutta tai jumalallisuutta omasta itsestään. Tämä on se perusta, mikä erottaa täydellisesti aidon kristinuskon useimmista muista uskonnoista ja kristillisen näköisistä valhe-evankeliumeista.

Käärmeen sanat ”te tulette tietämään niin kuin Jumala” lupaa tietoisuuden laajentumista jumalalliseen suuntaan. Uuden henkisen tietoisuuden avautuminen ihmiskunnalle on new agen pääpyrkimys, ja samaan pyrkii uuskarismaattisuus hengellisyyden alueella.

Tarjotaan siis ihmisyyden, nöyryyden ja ristin vastakohtaa, uskovan korotusta. Ja monet ovat juuri näinä aikoina niin tämän ”lupauksen” sokaisemia, että eivät näe selvää yhtäläisyyttä Raamatun alkulehdille, vaan kuvittelevat, että tällä kertaa, lopun ajassa, houkutteleva puhe korotuksesta pitää viimeinkin paikkansa. He eivät näe lupauksen tulevan käärmeen taholta, koska käärmeen henki esiintyy Pyhänä Henkenä, jonka merkiksi se tekee ihmeitä ja tunnustekoja.

Antihengen tänä päivänä esiin tuoma ilmoitus on hämmästyttävän räikeässä sopusoinnussa Raamatun alkukertomuksen kanssa. Se ei kiellä sitä, mitä Jumala on sanonut, mutta se tuo sen rinnalle toisen, sielunvoimia voimakkaasti kiihottavan mahdollisuuden: Mitä teistä itsestänne voi tulla. ”Te tulette tietämään, teistä tulee Jumalan kaltaisia…”

Kaikki sellainen puhe, mikä pyrkii pienentämään sitä suunnattoman suurta välimatkaa, mikä on ihmisen syntisen olemuksen ja Jumalan pyhyyden olemuksen välillä, on antihengen inspiroimaa laittomuuden puhetta.

Sen tarkoituksena on mitätöidä Jeesuksen veren ainutkertainen, ihmisen koko elämää käsittävä sovitusuhri Jumalan ja ihmisen väliltä. Ja tehdä ihmisestä itsestään vanhurskaaksi muuttuva pyhä jumalallistumisen kautta.

Toinen puhe (Job 1-2)

Job on jumalaapelkäävä ja vanhurskas mies. Saatanaa suututtaa Jobin vanhurskas elämä, ja se esittää Jumalalle väitteen, että Jobin usko perustuu sille hyvinvoinnille, minkä Jumala on hänelle siunannut tässä ajassa. Mutta Jumala tietää, että Jobin vanhurskauden perusta on se usko, jonka hän on Jobille antanut, ja jota hän itse pitää Henkensä kautta voimassa.

Tämän todistamiseksi saatana saakin Jumalan kanssa käymiensä vuoropuhelujen päätteeksi valtuudet tuhota Jobin elämän maallisen onnen. Saatana lyö Jobia, joka kärsii epäinhimilliset tuskat ja menettää kaiken, mitä hänellä on, lapsensa, palvelijansa karjansa ja lopulta myös oman terveytensä.

Saatana vihaa vanhurskaita Jumalan lapsia, muitakin kuin Jobia. Ja sille onkin annettu tarkoin rajattua valtaa aiheuttaa Kristuksen seuraajille kärsimyksiä ja vaikeuksia tämän maailman asioissa. Juuri siksi sanotaankin 2.Tim. 3;12: ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.”

Sen lisäksi, että sille on annettu valta tuhota vanhurskasten maallista onnea, on sillä – tämän maailman ruhtinaalla – toisaalta myös valta antaa ihmisille tämän maailman menestystä. Tämä todetaankin perkeleen sanoissa: ”Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrat minua…” (Luuk.4;6. Tätä väitettä Jeesus ei kumonnut vaan ainoastaan kieltäytyi siitä).

Lohikäärmeen puheiden sanoma on selvä. Se sanoo tahtovansa tuhota Jumalan lasten onnea tämän maailman asioissa. Päämääränä on saada uskovat pettymään Jumalaan, joka sallii monia ahdistuksia ja kärsimyksiä lapsilleen. Ja toisaalta houkutellen jakaa maallista ”onnea” niille, jotka (ymmärtämättäänkin) sitä kumartavat. Jotta tämä maailman onni heille riittäisi, ja Jeesus olisi turhaa…

On kuitenkin käynyt niin, että tämä sielunvihollisen selkeä logiikka onkin toiminut päin vastoin kuin olisi pitänyt. Ahdistukset ja vaikeudet, murheet ja sairaudet ovatkin ajaneet uskovat Jeesuksen haavojen osallisuuteen, jossa he ovat särkyneet Jumalan käsiin ja tulleet riippuvaisiksi Kristuksesta ja osalliseksi Hänen mielestään!

Koska siis tämän selkeän logiikan periaate on liian ilmeinen, oli saatanan pakko saada aikaan eksytys, jossa tämä yksinkertainen totuus kääntyy ylösalaisin ja myös Jeesukseen uskovat saadaan harhautettua. Näin synnytettiin uusi uljas oppi –menestysteologia.

Ei siis ole mikään ihme, että menestysteologinen ja uuskarismaattinen liike selittävät kyseiset asiat täsmälleen päinvastoin kuin mitä saatana sanoo Jumalalle ja Jeesukselle! Tämän opin mukaan se, joka antaa maallista onnea ja menestystä omille pyhille palvelijoilleen onkin Jumala, kun taas menestyksen puute, köyhyys ja sairaus johtuu pyhityksen puutteesta ja saatanan palvelemisesta, synneistä ja jumalallisen voitelun osattomuudesta.

Antihenki julistaa siis samaa sanomaa, joka on Raamatussa Jobin kirjan alussa ilmoitettu saatanan tavoitteena, mutta on kääntänyt sen täsmälleen päin vastaiseksi saadakseen olla itse jumalana ja tehdäkseen Jumalasta saatanan!

Tämä kaikkien uskontojen sisältämä sanoma siitä, että Jumala palkitsee hyvät tämän maailman hyvyydellä ja rankaisee syntisiä ottamalla tämän maailman onnen pois turhentaa ristin salaisuuden ja ansiottoman armon ihmeen lopullisesti. Se saa uskovat etsimään pyhitystä ja puhtautta omasta tahtoelämästä ja sielunvoimista, ja Jeesuksen uhrista tulee pelkkä ponnahduslauta ihmispyhyyden etsintään.

Missä ikinä tällaista opetetaan, voit olla aivan varma, että tämä on antihengen inspiroimaa laittomuuden puhetta. Meidän ei tarvitse pelätä ahdistuksia, vaivoja, murheita eikä sairauksia, sillä niiden keskellä kulkee kaita polku Jeesusta seuraten taivaaseen.

Kolmas puhe (Matt. 4;1-12).

Tässä evankeliumin jaksossa kerrotaan Jeesuksen ns. messiaanisista kiusauksista. Se oli perkeleen vakava yritys sabotoida sovitus heti alkuunsa ja saada Jeesus valitsemaan minkä tahansa muun tien kuin ristin tien.

Hebr.4;15 mukaan Jeesus on ollut ”kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä”. Toisin sanoen mekin olemme kaikessa kiusattu samalla lailla kuin Jeesus, emme kuitenkaan ilman syntiä, vaan usein niihin langeten.

Varmaa on, että antihenki asettaa samat kiusaukset Jeesuksen seuraajille kuin hänelle itselleen. Sen sanoman tarkoitus on sama kuin Jeesuksen kohdalla: Ole vaan uskova! Ylistä, palvo, rukoile ja ole hengellinen, mutta älä vain kulje tuota naurettavaa ristin tietä!
Valvokaamme siis ja tutkikaamme näitä sanoja käsittelemämme aiheen kannalta.

Jeesuksen 1. kiusauksen puhe

Jeesus oli paaston uuvuttama, kun kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi”.

Ensimmäinen teko, johon perkele yllyttää Jeesusta, on käskyvallan käyttäminen.

Kuka meidän hengellisistä isistämme ja äideistämme olisi vielä 50 v. sitten uskonut, että pian kristittyä uskoa tunnustavat ihmiset pitävät hengellisen auktoriteetin omistamista tärkeimpänä päämääränään ja katsovat itsellään olevan tästä asemasta johtuvan käskyvallan?

Nykyään käytetään tätä valtaa sitomalla henkivaltoja ja puhumalla esim. sairauksille! Tämä on vakavasti otettavaa noituutta ja okkultistista toimintaa, jonka taustalla olevat voimat salaavat itsensä tekeytyen Pyhäksi Hengeksi.

On toki totta, että myös Jeesus valtuuttaa omiansa tarvittaessa ”tallaamaan käärmeitä ja skorpioneja”, mutta tämä valta ei ole ihmisille itselleen delegoitua valtaa, vaan riippuvuutta Pyhästä Hengestä samalla tavalla kuin Jeesuskin oli riippuvainen Isän tahdosta. Silloin ei koskaan ole kysymys siitä, että ihminen käyttää käskyvaltaa, vaan siitä, että Pyhä Henki käyttää ihmistä.

Jeesus olisi voinut käskeä kivien muuttua leiviksi – ja ne olisivat muuttuneet. Hänellä oli siihen valta, mutta tämän vallan käyttämisestä Hän kieltäytyi, koska tahtoi kulkea sen tien, minkä Isä oli hänelle valmistanut – ristin tien. Jos Jeesus olisi tässä langennut, niin sovitus olisi jäänyt tekemättä ja me kaikki kuolisimme synteihimme ja joutuisimme kadotukseen.

Jeesus ei käyttänyt käskyvaltaa, koska se ei ollut Isän puhetta vaan perkeleen pyyntö! Täsmälleen samaa on antihengen puhe myös tässä ajassa!
Jokainen henki, joka puhuu tätä perkeleen sanaa käskyvallan käyttämisestä ristin evankeliumin ulkopuolella on antikristuksen henki.

Jeesuksen 2. kiusauksen puhe

Jerusalemin temppelimuurin harjalla perkele siteeraa Raamattua psalmin 91 sanoin sanoen: ”Heittäydy tästä alas, sillä kirjoitettu on ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, ja he kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.”

Tässä on antihengen sana ja menetelmä selvästi nähtävillä. Perkele lainaa kirjoituksia, mutta kaikki sanat eivät ole Raamatun sanoja. Varsinainen houkutus tekoihin ei ole lainkaan Raamatun sanaa, vaan perkeleen omaa sanaa: ”Heittäydy tästä alas!”

Tuhannet aikamme kristityt ovat heittäytyneet monien Raamatun sanojen varaan ollenkaan ymmärtämättä, onko Jumala ikinä heitä siihen pyytänyt, ja kyselemättä, mistä kehotus on tullut.

Myös tässä puheessaan kiusaaja panee omat sanansa Jumalan sanojen joukkoon ja yrittää saada uskovat liikkeelle niiden varassa. Näin joudutaan Kristuksen edelle ja pois varjeluksesta. Ollaan antauduttu toiminnalle, mikä vaikuttaa hengelliseltä, mutta joka perustuu perkeleen houkutteleville sanoille.

Tämä on sitä, mistä Herra puhui jo aikanaan Jeremialle: ”Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat”. (Jer. 23;21)

Jeesuksen 3. kiusauksen puhe

Sangen korkealla vuorella perkele näyttää Jeesukselle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston.

Ja sitten sanoo Jeesukselle: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos sinä lankeat maahan ja kumarrat minua”.

Kaiken sen jälkeen, kun sielunvihollinen oli turhaan yrittänyt saada Jeesuksen lankeamaan pois Isän tahdosta tekeytymällä itsekin hengelliseksi, se tarjoaa peittelemätöntä yhteistyötä. Se kuvittelee, että Jeesuksen suuri päämäärä päästä ilmoittamaan itsensä ja Jumalan tahto maan päällä kaikille kansoille olisi rahan, vallan, kuninkaiden suosion ja tiedotuskanavien avulla helppoa.

Tarkoitushan pyhittäisi keinot!

Kuinka houkuttelevaa tällainen puhe onkaan tämän ajan seurakunnille ja kuuluisuutta etsiville saarnaajille! Mitä sitten, vaikka käytetäänkin maailman hengen valtateitä – kunhan vain sanoma menee eteenpäin.

Tästä Jeesus kieltäytyi. Se on kumartamista antikristuksen hengen houkutuksille. Uskova Jeesuksen pieni lauma kulkee Mestariaan seuraten ristin kaitaa tietä läpi ahdistusten ja kyynelten, monesti murhemielin, mutta pelastettuina Vapahtajaa sydämessään kiittäen. Siinä on voitto!

Antihengen sanoman kooste

Antihenki pyrkii puheessaan kääntämään huomion pois Jumalan sanasta ihmisen omiin mahdollisuuksiin.

Korostaa ihmisen jumalallistumista ja tietoisuuden lisääntymistä, kunhan vain selitetään Raamattua nykyaikaisesti, eikä pidetä kiinni aivan tarkasti siitä, mitä ”Jumala on sanonut”.

Ja tämän jumalalliseksi tekevän uuden hengellisyyden tason kautta pyrkii poistamaan tai ainakin pienentämään eroa Jumalan ja ihmisen väliltä.

Lupaa tätä uutta hengellisyyttä vastaanottaville maallista menestystä ja valtaa. Ja toisaalta uhkaa vastaan hangoittelijoita ahdistuksilla, sairauksilla ja köyhyydellä.

Korostaa ihmisen Jumalalta saamaa auktoriteettia ja voimaa käyttää käskyvaltaa omien (jumalallistettujen) pyrkimystensä ajamiseen.

Kiihottaa uskovia irtonaisten raamatunlauseiden perusteella tekemään suuriakin ratkaisuja ja hyppäämään uskon varassa tuntemattomaan.

Korostaa hengellistä näyttöä, ihmeitä ja merkkejä tienä uskomiseen.

Pitää puheessaan täysin luonnollisena Jumalan sanan ja evankeliumin liittoa tämän maailman tarjoamien mahdollisuuksien kanssa. Tarkoitus pyhittää keinot.

Lohikäärmeen puheiden sisältö on kuin läpileikkaus uuskarismaattisen liikkeen ajamasta päämäärästä ja menestysteologisesta uudesta sovitusopista. Älköön kukaan enää luulko, että asiat vain menevät johonkin suuntaan itsestään. Tämä kaikki on osa suurta kavalaa suunnitelmaa – petosta, jonka täytyy tapahtua.

Ainoa turvapaikka kaikkea tätä vastaan on vain Jeesuksen veressä. Kun Jeesus on meille kaikki, niin meiltä ei mitään puutu, eikä tätä Jeesusta voi kukaan meiltä pois ottaa. Hän on edelleenkin syntisten ystävä, heikkojen voima ja sairaiden turva, joka osoittaa meille rakkautta loppuun asti. Siihen asti, jolloin ”Jumala itse on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet meidän silmistämme”.

Jouko Nieminen 22.9.2007

Jouko Nieminen
Raamattuopetuksia eri alueilta
www.joukonieminen.fi

kirjoittaja Hellevi Pe Maalis 10, 2023 9:21 am

Teille Rakkaat Lukijat ja Kirjoittajat, märehtimistä
viikonlopuksi!

kirjoittaja Sponsored content

Jouko Nieminen //Jumalan kansan viimeinen taistelu – taistelu evankeliumista

Jouko Nieminen //Jumalan kansan viimeinen taistelu – taistelu evankeliumista

Vs: Jouko Nieminen //Jumalan kansan viimeinen taistelu – taistelu evankeliumista

Vs: Jouko Nieminen //Jumalan kansan viimeinen taistelu – taistelu evankeliumista

Vs: Jouko Nieminen //Jumalan kansan viimeinen taistelu – taistelu evankeliumista