Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
Parantamisuskomukset lumouksen aikakaudella ja sen jälkeen
Sivu 1 / 1
Parantamisuskomukset lumouksen aikakaudella ja sen jälkeen
kirjoittaja Vierailija Pe Marras 22, 2019 7:50 am
"Akateemisen teologian näkökulmia ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin."
24.10.2019 | Peppi O'Connor & Olli Saukko
Parantamisuskomukset lumouksen aikakaudella ja sen jälkeen
Miten uskontomme, historiamme ja kulttuurimme vaikuttavat käsityksiimme parantamisesta? Kuka saa ja kenen pitäisi toimia parantamisen auktoriteettina? Mitä tarkoitetaan parantamisen markkinoilla ja mitä vaihtoehtoisista hoidoista haetaan?
Näiden ja muiden uskontoon ja parantamiseen liittyvien kysymysten äärellä oltiin Tiedekulmassa keskiviikkona 16. lokakuuta. Keskustelutilaisuuden ”Uskoo parantavansa, parantaa uskollansa?” puhujina oli viisi tutkijaa, joiden artikkeleita on mukana Teologia.fi:n sekä Teologisen aikakauskirjan teemanumerossa.
Hanna Gröndahl tekee sosiaalietiikan pro gradu -tutkielmaa transhumanistisen tulevaisuudenvision arvoista Helsingin yliopistossa. Uskontotieteen dosentti Riku Hämäläisen erikoisalaa ovat Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonto- ja kulttuuriperinteet. Hän johtaa parhaillaan muistitietohanketta Taideyliopistossa. Elisa Mikkola tutkii Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan väitöskirjassaan naisten yhteistoiminnassa rakentamaa enkeliuskoa.
Susanna Niiranen, kulttuurihistorian dosentti, toimii tällä hetkellä yliopistotutkijana Jyväskylän yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa ”Late medieval and early modern libraries as knowledge repositories, guardians of tradition and catalysts of change”. Isto Peltomäki, teologisen etiikan ja sosiaalietiikan tohtorikoulutettava, tutkii väitöskirjassaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoidon teologiaa ja käytänteitä.
Keskustelua johti Teologia.fi:n projektikoordinaattori, teologisen etiikan ja sosiaalietiikan tohtorikoulutettava Noora Koivulahti. Koivulahti antoi aluksi paneelin osallistujien pohdittavaksi kysymyksen: Mitä parantaminen sinulle merkitsee? Keskustelu lähti liikkeelle termien pohdinnasta. Parantaminen viittaa suomeksi aktiiviseen toimintaan, jossa on toimija ja vastaanottaja.
Kuten Peltomäki keskustelussa huomioi, parantaminen tapahtuu aina suhteessa, relaatiossa, vaikka se olisikin jollain tavalla holhoavaa. Toisaalta esimerkiksi englanninkielinen termi heal on monipuolisempi, ja nousee osittain samalta pohjalta kuin whole, mikä viittaa kokonaiseksi tulemiseen. Sanalla on myös tiiviit yhteydet pyhyyteen viittaavaan sanaan holy.
Kuka voi toimia parantamisen auktoriteettina?
Seuraavaksi pohdittiin, millaisille asioille parantajan rooli rakentuu. Kuka voi toimia parantamisen auktoriteettina ja miksi? Keskustelussa nousi esille, että yleisimmin parantajan roolia perustellaan tiedolla tai asiantuntemuksella. Tämä tieto voi kuitenkin olla monenlaista. Hämäläinen kuvasi, miten Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden keskuudessa parantajien asiantuntemuksen katsottiin olevan peräisin yli-inhimilliseltä voimalta.
Niiranen toi esille, että myös keskiajan Euroopassa parantamiseen liitettiin monesti pyhyyden ulottuvuuksia. Toisaalta jo keskiajalla esiintyi erottelu ”koululääketieteen” ja ”kansanomaisemman” parantelun välillä. Mikkola toi puolestaan esille, että nykyajan uushenkisyydessä auktoriteettia rakennetaan monesti vetoamalla ensin perinteisiin, jo hyväksyttyihin asiantuntemuksen muotoihin. Käyntikortissa saattaa esimerkiksi lukea ”sairaanhoitaja” ja vasta sen alla vaikkapa ”reikihoitaja” tai ”enkeliterapeutti”.
Parantamisen markkinat tunnettiin jo keskiajalla
Keskustelussa nousi esille, miten parantamisen ympärille on jo varhain muodostunut erilaisia markkinoita. Niiranen kuvaili, miten keskiajalla toimineisiin, parantamistaitojaan kaupitteleviin ”empiirikoihin” lukeutui myös selkeitä huijareita tai puoskareita. Hän kuvaili myös, miten jo keskiajalla esiintyi pyrkimyksiä rajoittaa lääkkeiden myynti pelkästään apteekkareille. Tämä liittyi pelkoon siitä, että mikäli lääkärit voisivat myydä lääkkeitä, osa heistä myös hyväksikäyttäisi tätä valtaa hyödyntääkseen omaa taloudellista asemaansa.
Niin sanotut ”medikaalimarkkinat” liittyvät läheisesti parantamiseen, sillä parantamisella on monissa yhteiskunnissa tuotettu myös rahaa. Oman toimenkuvan tekeminen ainutlaatuiseksi, välttämättömäksi ja joissain tapauksissa myös tarkoin säädellyksi on tukenut tätä tarkoitusperää. Mikkola toi esille, miten uushenkiset hoitomuodot kilpailivat aiemmin matalilla hinnoillaan esimerkiksi kalliiden psykoterapiakäyntien kanssa.
Nykyään hoitojen hinnat ovat kuitenkin nousseet lähemmäs virallisten hoitotahojen hintoja. Mikkola arveli tämän selittyvän mahdollisesti uushenkisten palvelujen tietynasteisella statuksen nousulla tai popularisoitumisella.
Keskustelun loppupuolella Peltomäki nosti esille, miten yhteiskunnan sekularisaatio on voinut vaikuttaa siihen, miten erilaiset parantamisen muodot nähdään ja arvotetaan. Hän puhui ”lumouksen ajasta” esisekulaarina aikana, jolloin yli-inhimilliset voimat ja tuonpuoleisuus nähtiin reaalisina, kyseenalaistamattomina ja kaikkiin elämänalueisiin ulottuvina ilmiöinä. Tällaisessa katsannossa parantamisen, uskomusten ja uskonnon suhdetta ei liiemmin tarvinnut eritellä. Voitaisiinko nykyaikaa kuvata sitten ”lumouksen jälkeisenä aikana”, jolloin uskonto ja uskomukset nähdään erillisenä saarekkeenaan, joiden ei tulisi vaikuttaa esimerkiksi parantamiskäytänteisiin?
Parantaminen nykyisyydessä: Onko kärsimyksen olemassaoloa vaikea hyväksyä?
Sekularisaatiosta huolimatta monenlaiset vaihtoehtoiset parantamiskeinot ja uskomushoidot ovat säilyttäneet suosionsa ja jopa kasvattaneet sitä. Mikä sitten vaikuttaa vaihtoehtoisten hoitomuotojen houkuttelevuuteen? Puhujat esittivät syiksi tällaisten parantamismallien holistisuuden, dialogisuuden ja selkeyden. Ihmiset kaipaavat kuulluksi ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia, erityisesti tuodessaan esille vaivojaan. Vaihtoehtoiset hoidot tarjoavat monille kaivatun lisän tai vastapainon virallisissa terveyspalveluissa koettuun ”pilkkomiseen”, vallankäyttöön ja portinvartijuuteen. Vaihtoehtoiset hoidot tarjoavat monesti myös toimijuutta ja selkeitä, kontrolloitavilta tuntuvia ohjeita.
Niiranen kuvaili tällaisten hoito-ohjeiden mukailevan monesti jo keskiajalta tuttua kaavaa: ”Jos teet näin, tapahtuu näin.” Keskustelussa huomioitiin myös, miten nykyajan mediakanavat ja some mahdollistavat moniäänisyyden ja -väyläisyyden; kuka tahansa voi kaupata palvelujaan. Osin vaihtoehtoisten hoitojen suosio palautuukin niiden kaupallisuuteen ja kuluttajien vapauteen valita.
Tärkeäksi puheenaiheeksi nousi myös, onko nykyajassa vaikeampi hyväksyä kärsimystä ja kuolemaa osana jokaisen elämää. Pyritäänkö kaikki viat korjaamaan tai piilottamaan? Erityisen keskeiseksi tämä kysymys nousee Gröndahlin tutkimassa transhumanismissa. Transhumanismi korostaa yksilön äärimmäistä vapautta ja tieteen sekä teknologian kehitystä.
Gröndahl kuvaili, että transhumanismissa ikuinen ja hyvä elämä saatetaan nähdä asiana, joka voidaan realistisesti toteuttaa tämänpuoleisuudessa. Hän kiteytti: ”Transhumanismin mukaan kärsimyksen ei tarvitse kuulua inhimillisyyteen, kuoleman ei tarvitse kuulua inhimillisyyteen. Miksi siis tyytyä siihen, mihin aiemmin on tyydytty?”
Vastapainoksi Hämäläinen viittasi Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden maailmankuvaan, korostaen kuitenkin, että kun rekisteröityjä intiaaniheimoja on Yhdysvalloissa yli 500 ja Kanadassa yli 600, mitenkään yhtenäisestä maailmankuvasta ei voida puhua. Kuvaavaksi esimerkiksi Hämäläinen nosti kuitenkin Cheyenne-intiaanit, joiden maailmaa koskevassa luokittelujärjestelmässä ihmiset näyttäytyvät yhtenä lajina monien muiden lajien joukossa. Tällaisessa ajattelussa yksilön tai ihmisten hyvinvointi ei ole erillistä muista eliöistä tai luonnosta. Hyvinvoinnin takaamisessa on siis otettava muut olennot ja realiteetit huomioon.
https://teologia.fi/2019/10/parantamisuskomukset-lumouksen-aikakaudella-ja-sen-jalkeen/
24.10.2019 | Peppi O'Connor & Olli Saukko
Parantamisuskomukset lumouksen aikakaudella ja sen jälkeen
Miten uskontomme, historiamme ja kulttuurimme vaikuttavat käsityksiimme parantamisesta? Kuka saa ja kenen pitäisi toimia parantamisen auktoriteettina? Mitä tarkoitetaan parantamisen markkinoilla ja mitä vaihtoehtoisista hoidoista haetaan?
Näiden ja muiden uskontoon ja parantamiseen liittyvien kysymysten äärellä oltiin Tiedekulmassa keskiviikkona 16. lokakuuta. Keskustelutilaisuuden ”Uskoo parantavansa, parantaa uskollansa?” puhujina oli viisi tutkijaa, joiden artikkeleita on mukana Teologia.fi:n sekä Teologisen aikakauskirjan teemanumerossa.
Hanna Gröndahl tekee sosiaalietiikan pro gradu -tutkielmaa transhumanistisen tulevaisuudenvision arvoista Helsingin yliopistossa. Uskontotieteen dosentti Riku Hämäläisen erikoisalaa ovat Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonto- ja kulttuuriperinteet. Hän johtaa parhaillaan muistitietohanketta Taideyliopistossa. Elisa Mikkola tutkii Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan väitöskirjassaan naisten yhteistoiminnassa rakentamaa enkeliuskoa.
Susanna Niiranen, kulttuurihistorian dosentti, toimii tällä hetkellä yliopistotutkijana Jyväskylän yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa ”Late medieval and early modern libraries as knowledge repositories, guardians of tradition and catalysts of change”. Isto Peltomäki, teologisen etiikan ja sosiaalietiikan tohtorikoulutettava, tutkii väitöskirjassaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoidon teologiaa ja käytänteitä.
Keskustelua johti Teologia.fi:n projektikoordinaattori, teologisen etiikan ja sosiaalietiikan tohtorikoulutettava Noora Koivulahti. Koivulahti antoi aluksi paneelin osallistujien pohdittavaksi kysymyksen: Mitä parantaminen sinulle merkitsee? Keskustelu lähti liikkeelle termien pohdinnasta. Parantaminen viittaa suomeksi aktiiviseen toimintaan, jossa on toimija ja vastaanottaja.
Kuten Peltomäki keskustelussa huomioi, parantaminen tapahtuu aina suhteessa, relaatiossa, vaikka se olisikin jollain tavalla holhoavaa. Toisaalta esimerkiksi englanninkielinen termi heal on monipuolisempi, ja nousee osittain samalta pohjalta kuin whole, mikä viittaa kokonaiseksi tulemiseen. Sanalla on myös tiiviit yhteydet pyhyyteen viittaavaan sanaan holy.
Kuka voi toimia parantamisen auktoriteettina?
Seuraavaksi pohdittiin, millaisille asioille parantajan rooli rakentuu. Kuka voi toimia parantamisen auktoriteettina ja miksi? Keskustelussa nousi esille, että yleisimmin parantajan roolia perustellaan tiedolla tai asiantuntemuksella. Tämä tieto voi kuitenkin olla monenlaista. Hämäläinen kuvasi, miten Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden keskuudessa parantajien asiantuntemuksen katsottiin olevan peräisin yli-inhimilliseltä voimalta.
Niiranen toi esille, että myös keskiajan Euroopassa parantamiseen liitettiin monesti pyhyyden ulottuvuuksia. Toisaalta jo keskiajalla esiintyi erottelu ”koululääketieteen” ja ”kansanomaisemman” parantelun välillä. Mikkola toi puolestaan esille, että nykyajan uushenkisyydessä auktoriteettia rakennetaan monesti vetoamalla ensin perinteisiin, jo hyväksyttyihin asiantuntemuksen muotoihin. Käyntikortissa saattaa esimerkiksi lukea ”sairaanhoitaja” ja vasta sen alla vaikkapa ”reikihoitaja” tai ”enkeliterapeutti”.
Parantamisen markkinat tunnettiin jo keskiajalla
Keskustelussa nousi esille, miten parantamisen ympärille on jo varhain muodostunut erilaisia markkinoita. Niiranen kuvaili, miten keskiajalla toimineisiin, parantamistaitojaan kaupitteleviin ”empiirikoihin” lukeutui myös selkeitä huijareita tai puoskareita. Hän kuvaili myös, miten jo keskiajalla esiintyi pyrkimyksiä rajoittaa lääkkeiden myynti pelkästään apteekkareille. Tämä liittyi pelkoon siitä, että mikäli lääkärit voisivat myydä lääkkeitä, osa heistä myös hyväksikäyttäisi tätä valtaa hyödyntääkseen omaa taloudellista asemaansa.
Niin sanotut ”medikaalimarkkinat” liittyvät läheisesti parantamiseen, sillä parantamisella on monissa yhteiskunnissa tuotettu myös rahaa. Oman toimenkuvan tekeminen ainutlaatuiseksi, välttämättömäksi ja joissain tapauksissa myös tarkoin säädellyksi on tukenut tätä tarkoitusperää. Mikkola toi esille, miten uushenkiset hoitomuodot kilpailivat aiemmin matalilla hinnoillaan esimerkiksi kalliiden psykoterapiakäyntien kanssa.
Nykyään hoitojen hinnat ovat kuitenkin nousseet lähemmäs virallisten hoitotahojen hintoja. Mikkola arveli tämän selittyvän mahdollisesti uushenkisten palvelujen tietynasteisella statuksen nousulla tai popularisoitumisella.
Keskustelun loppupuolella Peltomäki nosti esille, miten yhteiskunnan sekularisaatio on voinut vaikuttaa siihen, miten erilaiset parantamisen muodot nähdään ja arvotetaan. Hän puhui ”lumouksen ajasta” esisekulaarina aikana, jolloin yli-inhimilliset voimat ja tuonpuoleisuus nähtiin reaalisina, kyseenalaistamattomina ja kaikkiin elämänalueisiin ulottuvina ilmiöinä. Tällaisessa katsannossa parantamisen, uskomusten ja uskonnon suhdetta ei liiemmin tarvinnut eritellä. Voitaisiinko nykyaikaa kuvata sitten ”lumouksen jälkeisenä aikana”, jolloin uskonto ja uskomukset nähdään erillisenä saarekkeenaan, joiden ei tulisi vaikuttaa esimerkiksi parantamiskäytänteisiin?
Parantaminen nykyisyydessä: Onko kärsimyksen olemassaoloa vaikea hyväksyä?
Sekularisaatiosta huolimatta monenlaiset vaihtoehtoiset parantamiskeinot ja uskomushoidot ovat säilyttäneet suosionsa ja jopa kasvattaneet sitä. Mikä sitten vaikuttaa vaihtoehtoisten hoitomuotojen houkuttelevuuteen? Puhujat esittivät syiksi tällaisten parantamismallien holistisuuden, dialogisuuden ja selkeyden. Ihmiset kaipaavat kuulluksi ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia, erityisesti tuodessaan esille vaivojaan. Vaihtoehtoiset hoidot tarjoavat monille kaivatun lisän tai vastapainon virallisissa terveyspalveluissa koettuun ”pilkkomiseen”, vallankäyttöön ja portinvartijuuteen. Vaihtoehtoiset hoidot tarjoavat monesti myös toimijuutta ja selkeitä, kontrolloitavilta tuntuvia ohjeita.
Niiranen kuvaili tällaisten hoito-ohjeiden mukailevan monesti jo keskiajalta tuttua kaavaa: ”Jos teet näin, tapahtuu näin.” Keskustelussa huomioitiin myös, miten nykyajan mediakanavat ja some mahdollistavat moniäänisyyden ja -väyläisyyden; kuka tahansa voi kaupata palvelujaan. Osin vaihtoehtoisten hoitojen suosio palautuukin niiden kaupallisuuteen ja kuluttajien vapauteen valita.
Tärkeäksi puheenaiheeksi nousi myös, onko nykyajassa vaikeampi hyväksyä kärsimystä ja kuolemaa osana jokaisen elämää. Pyritäänkö kaikki viat korjaamaan tai piilottamaan? Erityisen keskeiseksi tämä kysymys nousee Gröndahlin tutkimassa transhumanismissa. Transhumanismi korostaa yksilön äärimmäistä vapautta ja tieteen sekä teknologian kehitystä.
Gröndahl kuvaili, että transhumanismissa ikuinen ja hyvä elämä saatetaan nähdä asiana, joka voidaan realistisesti toteuttaa tämänpuoleisuudessa. Hän kiteytti: ”Transhumanismin mukaan kärsimyksen ei tarvitse kuulua inhimillisyyteen, kuoleman ei tarvitse kuulua inhimillisyyteen. Miksi siis tyytyä siihen, mihin aiemmin on tyydytty?”
Vastapainoksi Hämäläinen viittasi Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden maailmankuvaan, korostaen kuitenkin, että kun rekisteröityjä intiaaniheimoja on Yhdysvalloissa yli 500 ja Kanadassa yli 600, mitenkään yhtenäisestä maailmankuvasta ei voida puhua. Kuvaavaksi esimerkiksi Hämäläinen nosti kuitenkin Cheyenne-intiaanit, joiden maailmaa koskevassa luokittelujärjestelmässä ihmiset näyttäytyvät yhtenä lajina monien muiden lajien joukossa. Tällaisessa ajattelussa yksilön tai ihmisten hyvinvointi ei ole erillistä muista eliöistä tai luonnosta. Hyvinvoinnin takaamisessa on siis otettava muut olennot ja realiteetit huomioon.
https://teologia.fi/2019/10/parantamisuskomukset-lumouksen-aikakaudella-ja-sen-jalkeen/
Viimeinen muokkaaja, arkikalusto pvm Ke Helmi 19, 2020 8:28 am, muokattu 1 kertaa
Vierailija- Vierailija
Vs: Parantamisuskomukset lumouksen aikakaudella ja sen jälkeen
kirjoittaja Vierailija Ke Helmi 19, 2020 8:27 am
"
Tärkeäksi puheenaiheeksi nousi myös, onko nykyajassa vaikeampi hyväksyä kärsimystä ja kuolemaa osana jokaisen elämää. Pyritäänkö kaikki viat korjaamaan tai piilottamaan? Erityisen keskeiseksi tämä kysymys nousee Gröndahlin tutkimassa transhumanismissa. Transhumanismi korostaa yksilön äärimmäistä vapautta ja tieteen sekä teknologian kehitystä.
Gröndahl kuvaili, että transhumanismissa ikuinen ja hyvä elämä saatetaan nähdä asiana, joka voidaan realistisesti toteuttaa tämänpuoleisuudessa. Hän kiteytti: ”Transhumanismin mukaan kärsimyksen ei tarvitse kuulua inhimillisyyteen, kuoleman ei tarvitse kuulua inhimillisyyteen. Miksi siis tyytyä siihen, mihin aiemmin on tyydytty?”
Niinpä!Tuskin kukaan (haluaa) muistaa viisasta sanontaa, enää;
"Ikuinen auringon paiste luo erämaan!"
Mitähän nyt mahtaakaan tarkoittaa........
Tärkeäksi puheenaiheeksi nousi myös, onko nykyajassa vaikeampi hyväksyä kärsimystä ja kuolemaa osana jokaisen elämää. Pyritäänkö kaikki viat korjaamaan tai piilottamaan? Erityisen keskeiseksi tämä kysymys nousee Gröndahlin tutkimassa transhumanismissa. Transhumanismi korostaa yksilön äärimmäistä vapautta ja tieteen sekä teknologian kehitystä.
Gröndahl kuvaili, että transhumanismissa ikuinen ja hyvä elämä saatetaan nähdä asiana, joka voidaan realistisesti toteuttaa tämänpuoleisuudessa. Hän kiteytti: ”Transhumanismin mukaan kärsimyksen ei tarvitse kuulua inhimillisyyteen, kuoleman ei tarvitse kuulua inhimillisyyteen. Miksi siis tyytyä siihen, mihin aiemmin on tyydytty?”
Niinpä!Tuskin kukaan (haluaa) muistaa viisasta sanontaa, enää;
"Ikuinen auringon paiste luo erämaan!"
Mitähän nyt mahtaakaan tarkoittaa........
Vierailija- Vierailija
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
» Ukraina aikoo tyrmätä Kertšin sillan, kun Yhdysvallat on hyväksynyt ATACMS:n käytön Venäjän sisällä
» Täällä me katselemme ikään kuin kuvastimesta
» Kolossalaiskirje 1
» Ihmisten sydämet kylmenevät
» Israelin pääministeri Bibi Netanyahu: Hyvis vai pahis?
» Esirippu nousee (The Curtain Is Rising) :: By Daymond Duck
» Rukouspäivätekstien selityksiä.
» Diktatuuriakin vahvempi voima